Kotiinpaluukeitto myskikurpitsasta

Kotiin tultuamme on ollut monenlaista hoppua, mutta syödäkin on pitänyt. Ensimmäisenä päivänä tein meille lohibulgogia riisin kanssa, otimme autosta minikokoisen riisinkeittimen talveksi taloon, sillä tulee nopeasti juuri sopiva kahden hengen riisiannos. 

Sitten tein lihapullia ja perunamuusia, mutta niistä ei tullut yhtään kuvaa. Miten se on mahdollista, onhan puhelin lähestulkoon liimattu käteen? En myöskään soittanut lihapullille ja muusille. Eilen olin yksin kotona ja söin tähdenlentoja, niitä ignoorattuja lihapullia ja puolet tähdemuusista. Loput ajattelin käyttää johonkin jatkojalostukseen. 

Tänään Antti palasi reissultansa ja minä eilistä täysvelttoilua peitelläkseni tein päivällisen jo valmiiksi hänen tuloaikaansa tähdäten. (ei sinänsä ole ihan totta tuo täysvelttoilu, katsoin 10 jaksoa k-draamaa, siihen ei ihan kaikki pystykään JA viikkasin kaikki talouden pyykkitelineelliset kuivaa pyykkiä paikoilleen). Aloitin jo aamulla kurpitsan paahtamisella. Suunnitteilla oli myskikurpitsakeitto. 

Myskikurpitsakeitto kahdelle muutamin lisäyksin

• 1 pienehkö myskikurpitsa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 2 porkkanaa
• 2,5 dl tähdeperunamuusia
• 3 dl kasvislientä
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• oliiviöljyä

Halkaisin myskikurpitsan ja kaivoin siemenet pois. Nostin puolikkaat airfryerin koriin muotoon tehdyn leivinpaperin päälle. Luritin päälle hieman oliiviöljyä, kiersin myllyistä suolaa ja pippuria ja riputtelin pinnalle vielä tuoreita timjaminlehtiä. Paahdoin puolikkaita 180 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes kakkutikku sujahti helposti kurpitsan läpi. Kun puolikkaat olivat hieman jäähtyneet, koversin kypsän kurpitsan blenderin kannuun odottamaan. 

Kuorin kaksi porkkanaa ja leikkasin ne muutamiin paloihin. Kypsensin ne höyrykattilassa ja nostelin kypsät palat blenderiin kurpitsan kanssa odottamaan lopputoimia. 

Muusin tähteet olivat hollilla odottamassa, mikäli niille olisi käyttöä, en oikein tiennyt paljonko kurpitsasta ja porkkanoista tulisi keittoa. Kuumensin kasvisliemen ja kaadoin sen blenderin kannuun ja laitoin koneen laulamaan. Sillä on vain yksi laulu, jonka se osaa, mutta tosi hyvin sen se osaakin. Koska näytti, että keittoa tulisi melko vähän, lisäsin muusinkin mukaan ja hieman kermaa ja taas kone lauloin saman säkeistön oikein aiemminkin. Keittoa tuli nyt noin 3/4 litraa, joka oli sitten jo vähän liikaakin yhdelle aterialle, mutta eipä sitä voinut enää vähentääkään. Maistelin ja lisäsin vielä pippuria. 

Annosten päälle laitoin vielä hieman oliiviöljyä, lisää pippuria ja timjamia. Oli todella hyvä syvänmakuinen keitto ja seuraksi leivotut pussinpohjasämpylät maistuivat myös hyvin. Niihin tuli ohrajauhoja, ruisleseitä ja -jauhoa sekä vehnäjauhoja. 

Uudet lautaset ilahduttivat, niissä tosin keitto jäähtyy nopeammin kuin kulhomaisemmissa astioissa, joita olemme viime vuodet käyttäneet. 

Muistin muuten nyt, että olisin voinut viimein kokeilla sosekeiton lämmittämistä blenderissä, sillä Kitchen Aidin tässä mallissa (jonka rungon ostin aikoinaan ChocoChili-blogin Elinalta ja kannun Tallinnan Homedecor-keittiötarvikeliikkeestä) on kuumennustoimintokin. Mutten vieläkään muistanut. Ei se varmaan vaikeaa ole, mutta tuntuu niin ylivoimaiselta etsiä käyttöohje ja lukeakin se. 

Myskikurpitsakeitto ja pestopuustit

Tässä ei ole mitään uutta, olen tehnyt tätä keittoa aikaisemminkin ja olen tehnyt näitä puustejakin aikaisemmin, mutta sain niin kauniita kuvia annoksista, että teen kuitenkin pienen postauksen. 

Myskikurpitsakeitto

• 1 myskikurpitsa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• timjamia
• 1 dl kermaa
• 2 dl vettä
• 1 rkl voita
• timjamia
• 5 ultraohutta purjoa
• syötäviä kukkia, orvokkeja ja kurkkuyrttiä

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Halkaisin kurpitsan ja raaputin siemenet pois. Leikkasin puolikkaat noin neljän sentin viipaleisiin. Laitoin viipaleet uunipellille, lurittelin paloille oliiviöljyä ja maustoin palat suolalla ja pippuria.

Paistoin paloja uunin keskikorkeudella 45 minuuttia ja jätin palat sitten uuniin pelille jäähtymään pariksi tunniksi, koska minulla oli jotain muuta tekemistä.

Kun palasin ruoanlaittoon, otin pellin uunista ja raaputin pehmeän kurpitsan blenderin kannuun. Lisäsin kannuun kermaa ja käytin konetta kohtuullisella nopeudella niin, että kurpitsasta tuli sileää massaa. Ohensin seosta vielä vedellä jonkun verran. Kaavin keiton kattilaan ja lisäsin mukaan ruokalusikallisen voita. Kun keitto oli kuumaa, maistelin sitä ja lisäsin vielä pippuria ja suolaa. 

Annoksen päälle laitoin pannulla  voinokareessa paistettua purjoa ja pihalta poimittuja orvokin ja kurkkuyrtin kukkia ja timjamia. Pihan viljelysten purjot olivat tosiaan aivan lyijykynää ohuempia hoikkiksia, käytin ne kaikki, koko sadon tähän ruokaan! 

Pestopuustit

• 2,5 dl vettä
• 25 g hiivaa
• 1 tl suolaa
• 0,5 dl avokadoöljyä
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 dl vihreää pestoa
• 2 dl raastettua parmesania
• oliiviyrttiä

Murustelin hiivan yleiskoneen kulhoon ja kaadoin kädenlämpöisen veden mukaan. Vispilöin sen verran, että hiiva liukeni. Lisäsin mukaan suolan ja öljyn ja puolet vehnäjauhoista. Kone vaivasi taikinaa pari kolme minuuttia ja sitten lisäsin loput jauhoista. Kone vaivasi taikinaa vielä kymmenisen minuuttia. Sinä aikana taikina kiertyi vatkaimen ympärille, mutta kun sammutin koneen, taikina irtosi hyvin koukusta. Jätin taikinan kohoamaan kulhoon noin puoleksi tunniksi. 

Kuumensin uunin 220 asteeseen. Otin esille uunipellin ja asetin sille leivinpaperin. Kumosin taikinan jauhotetulle leivinlaudalle ja kaulitsin sen mahdollisimman neliönmuotoiseksi levyksi. Levitin taikinalle pestoa, oliiviyrttiä ja raastettua parmesania.

Käärin taikinalevyn rullalle ja leikkasin rullan noin kolmen sentin paloihin, jotka nostin uunipellille kohoamaan. Kohotin puusteja noin puoli tuntia, oli vähän kiire mukamas. Paistoin puusteja noin 25 minuuttia. Söimme ne sievän kukkaisen keittomme kaverina. 

Myskikurpitsakeitto eikä sitten muuta

Tänä aamuna näin Hannan tehneen kurpitsakeittoa, muutenkin niitä on näkynyt blogaanien lautasilla ahkeraan. Miksipä ei, onhan kurpitsa niin hyvin syksyyn sopiva raaka-aine. Minä ostin eilen myskikurpitsan keittiön pöydälle nököttämään. Yleensä ostamani kurpitsat saavat keikkua pöydän kulmalla paljon pitempään, eilinen ostokseni päätyi jo tänään uuniin ja keitoksi. Tämänpäiväinen keittoni oli aivan yliyksinkertainen. Ainesluettelo on melkein yhtä lyhyt kuin osaamieni korttipelien luettelo (osaan vain paskahousua, valehtelupaskahousua ja seiskaa)

Myskikurpitsakeitto

• myskikurpitsa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• chilihiutaleita
• kookosmaitoa

Laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen ja otin esille uunipellin. Huomioin, ettei meillä ole leivinpaperia. Niinpä laitoin pellille palan foliota, liekö se olisi ollut tarpeen, vähensi pesuhommaa kumminkin. 

Halkaisin kurpitsan pitkittän kannan kautta kahteen eri suureen osaan. Saako joku joskus jossain muka kurpitsan halkeamaan saman kokoisiin puolikkaisiin? En usko, että saa. Kaavin siemenet ja rihmat pois, enkä vieläkään alkanut niitä paahtaa, vaikka sain viimeksi neuvon tehdä niin. 

Luritin puolikkaille pikkuisen oliiviöljyä ja ripotin pinnalle suolaa, pippuria, timjamia ja chilihiutaleita. Paahdoin puolikkaita ensin 200 asteessa noin 45 minuuttia ja sammutin sitten uunin. Jätin puolikkaat uuniin päivän puuhien ajaksi. 

Kurpitsanpuolikkaat olivat jäähtyvässä uunissa lopulta kolmisen tuntia ja kun otin pellin uunista, oli kurpitsa ihanan pehmeää ja se tuoksui aivan mahtavalle. Se lähti isolla lusikalla kuorestaan aivan itsestään. Lusikoin kaikki pehmeän kurpitsan metallikulhoon ja avasin tölkin kookosmaitoa. 

Käytin menestyksekkäästi sauvasekoitinta niin, että kurpistamassasta tuli tasaista, paksua sosetta. Ohentelin sitä vähittäin kookosmaidolla, maistelin ja maustoin vielä lisää pippurilla. Kun keitto oli sopivan paksuista, kaadoin sen kattilaan. (en oikein tiedä, miksen tehnyt soseuttamista suoraan kattilassa, ehkä pelkäsin bamixin naarmuttavan uutta kattilaani, tuskin se sitä olisi tehnyt) Kuumensin keiton ja maistelin vielä varalta, että onhan tarpeeksi suolaa ja pippuria. Olihan sitä. 

Annoksen pinnalle laitoin pienet nokareet paksua kookosmaitoa (sitä melkein kiinteää osaa, jota purkissa on pinnalla) ja piirtelin kuvioita keiton pintaan. Lopuksi vielä ripottelin hieman kuivattua sipulia pinnalle. Ai että maistui syksyisenä loskapäivänä, jona en tosin ole nenääni ulos pistänyt. En tullut tutkineeksi onko tuossa kuivatussa sipulissa jotain eläinperäistä mukana, mutta ainakin ilman sitä keitto oli vegaanista. 

YYA-keitto

Ystävyys, yhteistyö ja avunanto ovat ihan hyviä ajatuksia, kun halutaan saada aikaan hyvä lopputulos. Ehkei se toiminut menneinä vuosikymmeninä parhaiten, mutta eilen se toimi CampaKeittiössä oikein hyvin.

Antti osti tässä eräänä päivänä pienen ja sievän kurpitsan. Hän esitti minulle ajatuksen, että voisimme syödä sen lähipäivänä. Ihan hyvä ajatus. Minulla on ollut kiireinen työviikko, joka päivä  on pitänyt ilmiintyä konttorille ja katsella mitä ikkunoiden takana tapahtuu. Jätin hänelle täydelliset neuvot kurpitsan valmisteluun, jotta minun olisi helppo töistä päästyäni loihtia siitä hyvä alkuruoka. Ohjeeni alkoivat näin: 1. ota kuva kurpitsasta. Sen jälkeen pyysin häntä paahtamaan kasviksen odottamaan viimeistelyä. Näin tapahtui.

YYA-kurpitsakeitto kahdelle

• 1 pieni myskikurpitsa
• ripaus suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• timjamia
• 2 dl vettä
• 1 dl kermaa

Ota kuva kurpitsasta. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kurpitsa pitkittäin kahtia ja kaavi pois siemenet. Sipaise leikkuupintaan oliiviöljyä ja ripottele suolaa ja pippuria. Valitse mieleinen yrtti ja aseta sitä kurpitsan leikkuunpinnalle. Paista puolikkaita noin 45 minuuttia, tai kunnes ne ovat sopivan paahtuneita. Paahtuminen on avainsana tällä kertaa. 

Kun kurpitsanpuolikkaat ovat sopivan pehmeiksi paahtuneita, kaavi pehmeä keskusta lusikalla kattilaan. Kaada mukaan vettä sen verran, että pehmeä kurpitsamassa peittyy. Kiehauta ja soseuta sauvasekoittimella. Tavoitteena on sileä maukas kurpitsasose, johon kaadetaan sopivasti kermaa.  Keitto sekoitetaan tasaiseksi, kuumennetaaan ja maku tarkistetaan. Annostele keitto kuppeihin, lurauta hieman oliiviöljyä pinnalle, se oli siinä.

Myskikurpitsaa ja aikuisten nonparelleja

Hannele Kokit ja potit-blogista teki joku päivä sitten niin houkuttelevan näköistä paahdettua kurpitsaa, että minun oli aivan välttämätöntä ostaa oma pieni myskikurpitsani heti seuraavana päivänä. Sitten tuli kiireitä ja tähdenlentopäiviä, joten kurpitsan paahtamiselle oli aikaa vasta tänään. Sen verran jouduin soveltamaan, että Hannelen käyttämien pistaasipähkinöiden sijasta käytin parmesaanilastuja.

Paahdettu myskikurpitsa sinappiöljyllä kahdelle

• puolikas pienestä myskikurpitsasta
• 4 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sinapinsiemeniä
• pippuria
• tryffelisuolaa
• parmesaania

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Halkaisin kurpitsan pitkittäin ja raaputin siemenet pois. Toisen puolikkaan laitoin jääkaappiin jotain tulevaa käyttöä varten. Leikkasin puolikkaan viipaleiksi, jotka öljysin lusikallisella oliiviöljyä ja levitin öljytyt viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Ripotin päälle hieman pippuria. Paahdoin kurpitsaviipaleita noin 20 minuuttia. Niihin saa jäädä vähän napakkuutta. 

Kurpitsojen paahtuessa kuumensin pannulla loput oliiviöljystä ja laitoin pannulle sinapinsiemenet. Kannattaa olla varovainen, etteivät ne pala, mutta niiden pitää kuitenkin paahtua tummiksi. Ne alkavat pian poksahdella, on hyvä laittaa roiske-este päälle. Kun siemenet olivat tummanruskeita, kaadoin ne pieneen siivilään, joka oli kupin päällä. Öljy meni talteen sinne kuppiin. Levitin sinapinsiemenet paperille kuivahtamaan. 

Asettelin kypsät kurpitsaviipaleet lautaselle, ripottelin päälle rapeita sinapinsiemeniä ja lurittelin sinappiaromista öljyä päälle. Aivan pinnalle veistelin tryffelihöylällä ohuita lastuja parmesaania ja maustoin vielä muutamalla hipulla tryffelisuolaa. 

Söimme tämän ruoan perjantain alkupalana, se oli oikein hyvää ja kuten Hannele kirjoitti, paahdetut sinapinsiemenet ovat kuin aikuisten nonparelleja. Tämä kurpitsaruoka sopisi hyvin vaikka brunssipöytään ja maistui mainiolta haaleaksi jäähtyneenä. Pähkinät varmasti toisivat mukavaa rapeutta, mutta juustolastutkin toimivat ihan hyvin. Kuten Hannelekin kirjoitti, myskikurpitsaa ei tarvitse kuoria ja sen voi syödä hyvin kuorineen, joten sen käsittely on mukavan helppoa. 

Kurpitsakuurilla

Tänään oli ohjelmassa jo ennen iltavuoroa Operaatio Kurpitsa, johon kuului keskikokoisten myski- ja hokkaidonkurpitsoiden käyttäminen. En saanut ängettyä niitä Espanja-teemaamme ja ne edelleen nököttivät leipäkorissa tehden aamiaispöydän leipäpalat kodittomiksi. Jotain oli siis tehtävä. Kun missio on tämänkaltainen, ratkaisu on yleensä keitto, etenkin kurpitsakeississä. Ja mitä keitto kaipaa kaverikseen? Tietysti sämpylöitä. Otin vinkkejä kurpitsakeittoon Café Patita-nimisestä blogista. Sämpylät säveltelin ominpäin.

Kahden kurpitsan kookoksinen keitto neljälle

• 1 myskikurpitsa
• 1 hokkaidonkurpitsa
• 4 isoa valkosipulinkynttä
• tuoretta timjamia
• oliiviöljyä
• 2 dl kookosmaitoa (säästä tilkka koristeluun)
• tilkka sitruunamehua
• kiehuvaa vettä, jos tarpeen
• suolaa ja pippuria
• kurpitsansiemeniä koristeluun

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kurpitsat ja koverra siemenet ja rihmat pois. Laita puolikkaat uunipannulle ja lirauta niiden päälle pikkuisen oliiviöljyä. Aseta kolosiin isot valkosipulin kynnet kuorineen ja ripottele päälle tuoretta timjamia. Paahda kurpitsoja uunissa noin 40-60 minuuttia kunnes terävä veitsi uppoaa kurpitsaan helposti ja niiden reunat ovat paahtuneet hieman ruskeiksi. Jätä puolikkaat jäähtymään siksi aikaa, että niitä pystyy käsittelemään. 

Koverra kypsynyt kurpitsan "liha" puolikkaista ja purista kypsä valkosipuli kuoristaan. Soseuta kurpitsamassa ja valkosipuli yhdessä kookosmaidon kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Ota noin 1,5 dl sosetta talteen sämpylätaikinaa varten. Jos tarpeen, lisää hieman kiehuvaa vettä sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Kuumenna keitto ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Tiputa annoksen päälle pieniä tippoja kookosmaitoa ja piirtele niitä cocktail-tikulla. Sirottele pinnalle paahdettuja kurpitsansiemeniä. 

Kurpitsaiset sämpylät

• 5 dl maitoa (tai vettä)
• 1,5 dl kurpitsasosetta
• 2 pussia kuivahiivaa (7g pussissa)
• 1 tl suolaa
• 1 rkl hunajaa tai tummaa siirappia
• 0,5 dl oliivi- tai rypsiöljyä
• n 600-700 g vehnä- tai sämpyläjauhoja, mitä nyt tykkää käyttääkin
• 1 dl kaurahiutaleita
• maitoa sämpyölöiden voiteluun (tai luimupupua ajatellen: maitelointiin)
• kurpitsansiemeniä pinnalle

Lämmitä maito kuivahiivalle sopivan lämpimäksi. Kaada maito kulhoon ja sekoita mukaan hieman jauhoja, kuivahiiva, suola ja hunaja ja vispilöi siitä velli. Anna vellin saada vauhtia hetkisen aikaa. Lisää mukaan öljy, kaurahiutaleet ja keittopuuhista sivuun jättämäsi kurpitsasose. Ala lisätä jauhoja vähitellen, kunnes saat aikaan pehmeän, vielä hieman tarttuvan taikinan. Peittele taikinakulho ja jätä taikina kohoamaan noin 45 minuutiksi. Tuntikaan ei tee pahaa.

Kuumenna uuni 225 asteeseen (200 asteeseen, jos käytät kiertoilmaa). Kumoa taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja työstä taikinaa jauhojen kanssa sen verran, että saat siitä muotoiltua pitkulaisen pötkön. Leikkaa pötkö paloiksi ja nosta palat pellille. Minä sain taikinasta 20 sämpylää. Voitele sämpylät maidolla ja ripottele pinnalle muutama kurpitsansiemen. Paista sämpylöitä noin 10-12 minuuttia, kunnes ne ovat kullankeltaisia ja kypsiä. Tarjoa lämpimät sämpylät voilla siveltyinä oranssin kurpitsakeiton kaverina.

Makkarasoppa tämäkin

On olemassa ruokalajeja, joita en ole koskaan tehnyt, esimerkiksi makkarasoppaa. Siis sitä, mihin tulee perunaa ja lenkkimakkaraa, jos oikein hurjaksi ryhdytään, porkkanaa. Syön sitä kyllä mielelläni, muttei vain koskaan tule itse tehtyä sitä. Tänään söimme keittoa, jota voisi sanoa makkarakeitoksikin, jos ei ole termien kanssa niin nokonuuka. 

Tein joitakin viikkoja sitten keittoa myskikurpitsasta ja vähän kaikesta muustakin, mitä vihanneslaatikosta sattui löytymään. Tänään päivällissuunnitelmat lähtivät liikkeelle Espanja mielessäni, sillä Baskimaan ajo päättyy aika-ajoon tänään ja kylmälaatikossa majaili pussillinen mainioita raakachorizoja. Olin myös ostanut uuden myskikurpitsan, se vaihtoi päivittäin paikkaa työtasolla ja olin ainakin kerran jo pudottaa sen lattialle. Muistelin edellistä keittoa tehdessäni huomanneeni ohjeita selatessani, että usein kurpitsa paahdetaan ja nyt halusin kokeilla paahtamista. 

Valitsin kurpitsan pariksi valkosipulin, päätin paahtaa muhkeita kynsiä kuorineen yhdessä kurpitsan kanssa. Halusin saada aikaan mehevää valkosipulitahnaa, jota laittaisin sitten keittoon aluksi varovaisesti ja lopulta ehkä kaiken harmitellen, etten paahtanut enempää kynsiä. Yritin halkaista kurpitsan kahteen yhtä suureen osaan, mutta otteeni kurpitsasta lipesi sen verran, että toisesta puoliskosta tuli toista huomattavasti suurempi, niinpä halkaisin senkin vielä kahtia. Niin minulla oli kolme palasta kurpitsaa. Raaputin siemenet ja säikeiset osat pois ja nostin palat leivinpaperilla päällystetylle uunipannulle. Ripottelin mukaan isoja valkosipulin kynsiä. Maustoin kurpitsapalat suolahiutaleilla ja pippurilla, muutamalla timjami- ja rosmariinioksalla ja ripsin hieman oliiiviöljyä päälle. Paahdoin kurpitsaa ja valkosipulia 200 asteessa noin tunnin. Annoin niiden jäähtyä.

Päivällisajan lähestyessä kaavin kypsän kurpitsanlihan kulhoon. Puristin pehmeän valkosipulin kuorestaan lautaselle, siitä tuli juuri sellaista tahnaa kuin halusinkin, täysin vailla kitkeryyttä. Pilkoin yhden sipulin ja sulatin puolen litran rasian ankkalientä. Sulatin padassa voinokareen ja paistoin siinä sipulia hetkisen ennen kuin lisäsin pataan kypsän kurpitsan ja hieman valkosipulitahnaa. Lisäsin vähän lientä ja annoin keittopohjan kiehua muutamia minuutteja. 

Leikkasin kaksi chorizomakkaraa ohuiksi viipaleiksi, eilisen patongin loput kuutioiksi ja muutaman eiliseltä jääneen tähdechipsin pieniksi paloiksi. Kuumensin paistinpannulla hieman oliiviöljyä ja paahdoin leipäkuutioita hetkisen öljyssä ja ripotin niille hieman bruschettamaustetta. Nostelin paistetut leipäkuutiot talouspaperiarkin päälle jäähtymään. Seuraavaksi nostin samalle pannulle pieniksi kuutioiksi leikatut ranskanperunan palat ja paahdoin niitäkin joka puolelta niin, että niistä tuli rapeita perunanoppia, jotka myös nostelin jäähtymään. Viimeiseksi pannulle pääsivät chorizoviipaleet, ne paistoin oikein rapeiksi. Kaikki nämä lisäkkeet laitoin omiin pieniin kuppeihinsa odottamaan peiteltyinä. 

Kauhoin kypsän kurpitsamassan tehosekoittimeen ja lisäsin hieman lintulientä mukaan niin, että lopputulos oli sakeaa keittoa. Kaadoin keiton takaisin kattilaan ja maistelin sitä. Lisäsin valkosipulitahnaa, suolaa ja pippuria, sekä lorauksen kermaa. Kuumensin keiton ja annostelin sen lautasille. Kukin saattoi ottaa annokseensa mieluisiaan ripoteltavia, chorizoa, krutonkeja, perunakuutioita tai tuoretta timjamia. Kaikkiakaan ei kielletty ottamasta. Ja niin me teimmekin. Paahtaminen teki kurpitsalle ihmeitä ja valkosipuli maistui pehmeästi.

Olemme viettäneet J. Karjalais-viikonloppua. Aloitimme eilen soittamalla ensin uutta Et ole yksin-levyä sen verran, että kappaleet tulivat tutuiksi. Sitten kaivoimme kaikki vinyylit ja CD-levyt esille ja aloimme soittaa niitä aikajärjestyksessä. Kummankin nuoruuteen J kuuluu kyllä vahvasti ja esimerkiksi Villejä lupiineja on aivan selvästi sen kevään levy, jolloin esikoispoikamme syntyi. Hän joutui altistumaan levyn kuulemiselle niin ennen syntymäänsä kuin sen jälkeenkin. Ilmeisesti vaikutus on ollut kuitenkin positiivinen, sillä hän kävi äsken lainaamassa uuden levyn laittaakseen sen omalle soittimelleen. Nuorempi perillinen lähti treffeilleen levypakettiin kuulunut paita päällään.

No tästä nyt varsinainen soppa syntyi!

Töiden jälkeen nälkä, tavallinen tilanne. Jotain pitäisi äkkiä loihtia lautasille. Muistin jo aikapäiviä ostamani pienen myskikurpitsan keikkuvan vielä pöydällä. Sen kaveriksi kattilaan keräilin erilaisia kasvikunnan tuotteita keittoa varten. Koska en ollut vegaanilla linjalla, nakkasin kaksi kalikkaa lammaslientä kattilaan ja liekkiä alle, liemet sulivat sillä välin, kun pilkoin kasviksia. Kattilaan päätyi:

• 0,75 l lammaslientä
• pieni myskikurpitsa kuorittuna, siemenistä siivottuna ja pilkottuna
• 4 perunaa kuorittuna ja pilkottuna
• 2 porkkanaa paloina
• 1 omena paloina 
• kukkakaalikerän loput paloina
• parsakaalinipun jämät
• chilihiutaleita
• pippuria
• suolahippuja

Viimeistelyyn

• pieni rasiallinen levitettävää vuohenjuustoa
• muutama pekoniviipale silppuna
• ruohosipulia

Keräsin kaikki kasvikset kattilaan kiehumaisillaan olevaan liemeen ja lisäsin pippuria ja chilihiutaleita. Ainekset kypsyivät noin vartissa ja kauhoin kypsät palaset kolmessa erässä blenderin kannuun. Jokaiseen erään kuopaisin lusikallisen vuohenjuustoa ja soseutin keiton tasaiseksi. Sitä tuli kaikkiaan hieman yli litra. Hieman keitinlientä jäi ylitse, sillä mielestäni sosekeitto saa olla aika paksua. Paistoin pekonipalat rapeiksi ja ripottelin niitä ja ruohosipulisilppua annoksen päälle. 

Alan täästä vähitellen chilipelostani, tässä keitossa oli jo lämpöä muutenkin kuin kaasuliekistä. Tiedän kyllä, että hienoimpien sosekeittojen ainesten lukumäärä on paljon pienempi, kuten ainoastaan peruna ja purjo, mutta tällä kertaa oli tarkoituskin saada jääkaapista aineksia kulumaan ja vatsat täyteen. Kurpitsa maistui miellyttävästi keitossa ja leipäpalan kanssa saimme tästä sopasta aivan kelpo päivällisen. Kuinkahan kauan tuollaiset kurpitsat oikein säilyvät? Kuulisin mielelläni. Olen myös lukenut monesta lähteestä, että siemenet kannattaa paahtaa, mutta miten niistä rihmastoista pääse näteimmin eroon ja siemenet irralleen?