Ostoruokaa vol 3. – kauppahallin raviolit ja jälkiruokana mansikoita balsamicon ja sokerin kanssa

Nämä valmiit raviolit söimme eilen, ne oli ostettu Noirmoutierin saaren pääkaupungin (joka on myös nimeltään Noirmoutier) kauppahallista. Ostovaiheessa silmät usein syövät enemmän kuin vatsa vetää, neljä raviolia meille kahdelle olisi ollut sopiva määrä, mutta niitä tuli ostettua kahdeksan. Täytteenä oli paikallista perunaa ja sipulia. 

Keitin raviolit kahdessa erässä, sillä ne olivat niin suuria, ettei neljää enempää mahtunut yhtä aikaa kypsymään. Näiden suurten keittoaika oli 3 min 30 sek, se oli ohjeistettuna pussiin lyödyssä leimassa. Myyjä myöskin kysyi, että syödäänkö ne heti samana päivänä vai vasta seuraavana. Koska tarkoitus oli syödä samana päivänä, hän antoi niitä, jotka olivat aiemmin valmistettuja ja alensi hintaa hieman. Tuoreudessa ei ollut mitään valittamista. 

Antti grillasi meille lihavartaat, jotka olivat punalaputettuja Intermarchessa. Niitä oli kyllä liikaa, mutta jatkojalostan niistä korealaista huomenissa. Kun Antti oli grillin äärellä, minä sulatin nokareen voita pannulla, tai oikeastaan lämmin sää teki sen jo ennen kuin laitoin kaasuliekin päälle. Oli melkoisen lämmintä, 32 astetta. 

Kun raviolit olivat kypsiä, nostin ne pannulle, jolla voi oli sulaa. Hieman lämpöä pannun alle ja mukaan loraus sitruunamehua ja puolikuivattuja salvian lehtiä. Kääntelin ravioleja varovasti. Pasta piti kuosinsa, täyte ei karannut ja sain annettua pienen voi-salviakylvyn ravioleille. Pinnalle vielä pippuria myllystä ja raastettua parmesania. Erinomaisia, ei voi muuta sanoa, mutta neljä syöjää kohden oli turhan paljon, kolme ehkä just sopiva määrä ja kaksikin olisi riittänyt. 

Tämän päivän oikeaksi italialaisuudeksi nautimme jälkiruoaksi Brachetto d'Arqui-viiniä mansikoiden, balsamicon ja sokerin kera. Tuon viinin ostimme jo vuosi pari sitten Systemistä Ruotsista ja muistimme ottaa sen kotoa mukaan tätä ainutkertaista tapausta varten. Ja jos jollekin tulee sellainen mielikuva, että tarjoilussa käytetyt servetit olisivat ihan kuin Finnlinesin buffetista, niin niin ne ovatkin. 

Giro d'Italian toiseksi viimeinen etappi oli jälleen rankka vuorietappi. Mittaa sillä oli 200 km ja siinä vaiheessa, kun asetuimme sitä katsomaan, oli matkaa jäljellä noin 50 km. Netti tökki hieman ja meidän piti monta kertaa odotella lähetyksen jatkumista. Jonas Vingegaard näytti taas toteen sen, että kovat jätkät käyttää pinkkiä ja voitti etapin ylivoimaiseen tapaan ja sinetöi huomisen kokonaiskilpailun voiton, kunhan saapuu Roomassa alkuillasta maaliin.

Raikas jälkiruoka ennen ahdistavaa bunkkeria

Joskus keittiössä tulee paljon tiskiä. Kerätään aineksia kuppeihin mitoilla, vatkataan eri yhdistelmiä kulhoissa ja käytetään vispilöitä ja nuolijoita. Maistellaan lusikalla ja sutikoidaan vuokia. Hetkessä tiskiallas on jo täynnä tiskiä. Yleensä korjaan kyllä jälkiäni sitä mukaa, saatanhan tarvita jotain välinettä uudelleen hetkeä myöhemmin, pyyhin pöytiä ja laitan kananmunan kuoret kompostiin. Eilen olin hetken yksin keittiössä, eikä rivakka valmistelu antanut myöten siivota vasta kuin lopuksi. Kun jälkiruoka oli uunissa, mikä siinä oli siistiä keittiö sotkuista ja jäädä odottamaan miten onnistuu. 

Olin etsinyt kohokasohjetta, sillä halusin tehdä sitruskohokkaan. Löysinkin muutamia sopivia, mutta sitten osuin ohjeeseen kreikkalaisessa blogissa, ohjeessa tehtiin jälkiruokaa joka muistutti tekniikaltaan meksikolaista choco flania, tuota ihanaa cake impossiblea. Kreikkalaisen blogin postaukseen sai kyllä auttavan käännöksen, mutten sittenkään ihan ymmärtänyt miten taikina tehtäisiin ja ennen kaikkea paistettaisiin. Onneksi löysin saman kakun englanninkielisestä blogista The Merchant Baker ja sen ohjetta käytin lähes tipitarkkaan. Molemmissa blogeissa kakkua tehtiin (siitä käytettiin sanaa pudding cake) melkein neljä vuotta sitten, joten ihan uudesta villityksestä ei ollut kyse. Muutin Ramonan ohjetta vai ihan pikkuriikkisen, käytin sitruunan sijaan veriappelsiinia, koska (no tiedättehän) olemme kaikki hulluina veriappelsiiniin. Tästä ohjeesta tuli neljä annosta. 

Veriappelsiinikohokaskakku

• voita annosvuokien voiteluun 
• leipurinsokeria annosvuokien "jauhottamiseen" 
• 2 kananmunaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina
• 1,6 dl maitoa (ohjeessa käytetty tuote reduced fat buttermilk)
• 2 rkl veriappelsiinimehua
• 1 veriappelsiinin kuori raastettuna
• 0,6 dl vehnäjauhoja
• 1,6 dl leipurinsokeria (sitä oikein hienoa, muttei tomusokeria kumminkaan)
• ripaus suolaa (näköjään unohdin)
• koristeluun tomusokeria ja yllämainitun veriappelsiinin lohkoja fileoituna

Aloitin keräämällä kaikki ainekset valmiiksi, mutta siis suolan unohdin. Aina pitäisi tarkistaa. Erotin valkuaiset ja keltuaiset. Voitelin 4 parin desin vetoista alumiinivuokaa, "jauhotin ne sokerilla" ja laitoin vuoat jääkaappiin odottamaan. 

Raastoin veriappelsiinista kuoren ja fileoin kaljun hedelmän lohkoihin. Puristin kuorien paloista ja rangasta mehua sen verran kuin siitä irtosi, vähän alle puoli desiä. Laitoin lohkot jääkaappiin odottamaan. 

Keräsin yleiskoneen kulhoon keltuaiset, maidon, veriappelsiinimehun ja -kuoriraasteen. Kone sekoitti lankavatkaimella seoksen tasaiseksi. 

Toisessa astiassa vatkasin sähkövatkaimella valkuaiset vaahdoksi, ei mitenkään liikaa, että vaahto lohkeaisi, mutta tanakaksi vaahdoksi kumminkin. 

Kuumensin uunin 165° C-asteeseen. 

Lisäsin yleiskoneen kulhossa olevaan vellimäiseen seokseen siivilän kautta jauhot sekä sokerin ja suolan (jos olisin muistanut). En nyt ole varma mitä sokeria lähdeblogissa oikein tarkoitettiin, sillä termit eivät olleet ihan yhteneviä. Mutta sokeri kuin sokeri, kai, vai? Tästä seoksesta tuli sellaista noin lettutaikinan vahvuista ohutta taikinaa. 

Sekoitin mukaan valkuaisvaahdon nuolijalla kulhon reunoja pitkin pyyhkäisten, ei siis vatkaten eikä kauheasti sekoittaen, vaan pyöräytellen, jolloin valkuaisvaahdon ilma ei lätisty pois. 

Otin esille lasisen vuoan johon neljä annosvuokaa mahtuisivat vesihauteeseen. Kuumensin kannullisen vettä kiehuvaksi vedenkeittimellä. 

Nostin annosvuoat jääkaapista ja jaoin kohokaskakkupuddinkimassan neljään osaan, vuoat täyttyivät noin 3/4 osaltaan. Sijoitin vuoat lasivuokaan ja kaadoin varovasti kiehuvan kuumaa vettä lasivuokaan niin, että sitä ylsi annosvuokien puoliväliin asti. Tämän vesihauteen on tarkoitus tasoittaa lämpötilaa ja antaa jälkiruoan kypsyä lempeästi, tai jotain. 

Sijoitin vuoan uunin keskikorkeudelle ja paistoin jälkkäreitä noin 40-45 minuuttia. Kurkistin luukun lasin läpi muutaman kerran. Noin paistoajan puolivälissä annokset kohosivat kohokasmaisesti noin sentin verran vuokien reunojen ylitse, mutta painuivat alemmas hetken kuluttua. Nyt ei siis haettu sitä maksimaalista kohoamista, vaan kyse oli taikinasta, jossa pohjalle muodostuu eräänlainen vanukas ja pinnalle ilmava, kuohkea kakku. 

Kun kakkujen pinta oli kauniin kullanruskea ja tuntui joustavalta sormella kevyesti painettaessa, olin lähes varma, että nämä paistokset olisivat valmiita. Nostin ne uunista ja pihdeillä pois vesihauteesta. Annoin niiden jäähtyä muutamia minuutteja, mutta minussa elävä pieni sörkkijä ei tietenkään malttanut odottaa kovin kauan. 

Kumosin annosvuoat lautasille. Kaksi annosta irtosi ihan täydellisesti, kaksi ei ihan. Minun tavallista tuuriani. Mutta onnistuneet olivat tosi kauniita, kalpeita kylläkin. Ehkä keraamisessa vuoassa ne olisivat saaneet kauniimman värin. 

Koristelin annokset tomusokerilla ja muutamalla veriappelsiinilohkolla. Meillä oli jälkiruokaviini, jota tahdoimme nauttia tämän jälkiruoan kanssa ja ne olivatkin täydellinen pari. Olimme vuosia sitten Jyväskylän Pöllöwaarissa viinintekijän illallisella, siellä viinitalon edustaja oli paikalla ja jätti unohtumattoman positiivisen vaikutelman. Nyt oli sopiva hetki palauttaa Schlumberger kielelle. 

Annosvuoan pohjalle (ja tarjotessa pinnalle) oli muodostunut vanukasmainen kerros, ei tosin mitenkään kauniin värinen, vaan haalea. Loppuosa annoksesta oli todella kuohkeaa kakkua ja ihan lautasta vasten oli uunissa päällepäin ollut rapea paistopinta. 

Todella kiva jälkkäri, mutta jos puolet ei suostu tulemaan kunnolla astiasta lautaselle, niin ei tämä ihan varma juttu ole, etenkään jos on ruokavieraita ja haluaisi aivan varmasti onnistua. Mielestäni voitelin vuoat ihan yhtä huolellisesti. Ehkä toinen astiamateriaali olisi voinut olla parempi. Söimme muuten jälkiruoan eilen ennen pääruokaa, monta tuntia ennen. Tämä siksi, että tahdoin ottaa kuvia ulkona, kun oli kerrankin valoisa hetki. Tämä jälkkäri sopii tarjottavaksi lämpimänä ja myös jäähtyneenä, eikä se lässähdä kohokasmaiseen tapaan, joten sen kanssa ei ole niin hengenhätä tarjoilla. 

Elokuvien maailmassa astuimme sitten hieman syvempiin vesiin, tai oikeammin laskeuduimme bunkkeriin. Katsottavien pinossa oli ollut jo useita päiviä Perikato (Der Untergang) 2004. Se ei ole mikään kevyt välipala, vaan intensiivinen kuvaus toisen maailmansodan viime hetkistä Berliinissä ja samalla Hitlerin ja hänen lähipiirinsä viimehetkistä. Olimme katsoneet elokuvan enintään kaksi kertaa aikaisemmin ja edellisestä kerrasta oli vuosia. 

Näyttelijäsuoritukset ovat kyllä tässä elokuvassa vertaansa vailla. Bruno Ganz on Hitlerinä aivan pelottavan hyvä, hän kuoli pari vuotta sitten 77-vuotiaana. Luin äsken, että osa elokuvasta on kuvattu Pietarissa, sillä siellä oli sopivaa rakennuskantaa jäljellä. 

Perikadosta on tullut tunnettu silläkin tapaa, että sitä on parodioitu runsaasti. Tunnettu raivokohtaus on sovitettu moneen enempi vähempi rankkaan tilanteeseen sopivalla tekstityksellä. Voi olla tietysti montaa mieltä siitä, onko se sopivaa vai ei, mutta kyllä nämä Youtube-pätkät ovat monta hymyä huulille nostaneet. Esimerkiksi viime vuonna Hitler sai kuulla Uudenmaan eristämisestä. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown 1997

Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016

Interstellar 2014

Inside Llewyn Davies 2013

Fargo 1996

Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994

Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001

Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000

Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995

Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013

The Full Monty (Housut pois) 1997

Amélie 2001

A Serious Man 2009

Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009

Juice 2018

Truman Show 1998

Lost in Translation 2003

Stripes (Natsat) 1981

Arizona Baby/Raising Arizona 1987

The Queen 2006

Bagdad Cafe 1987

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990

Out of Sight (Mieletön juttu) 1998

Notting Hill 1999

High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000

Love Actually (Rakkautta vain) 2003

Mestari Cheng 2019

Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979

I served The King of England 2006

Tlmocník (Tulkki)  2018

Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001

Sangarid (Loikkarit) 2017

Little Miss Sunshine 2006

Jalla! Jalla! 2000

 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997

The Shining (Hohto) 1980

One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975

Amadeus 1984

Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969

Valmont 1989

Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988

Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012

Falling in Love (Rakastutaan)1984

About Schmidt 2002

U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997

Kill Bill: Volume 1 2003

Kill Bill: Volume 2 2004

Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991

Top Gun 1986

Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993

Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994

Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994

Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969

Reservoir Dogs 1992

Kolja 1996

Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017

Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016

The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017

Space Cowboys 2000

Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016

Magnolia 1999

Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017

Contact – Ensimmäinen yhteys 1997

Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 

Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996

Animal House (Delta-jengi) 1978

Mamma Mia! 2008

Moulin Rouge 2001

Ratatouille (Rottatouille) 2007

Madagascar 2005

Der Untergang (Perikato) 2004

Mansikkajuustokakku piparipohjalla

Saimme monta vuotta sitten todella kivaa jälkiruokaviiniä luimupupulassa, yritimme hankkia sitä heti, mutta vasta nyt onnistuimme saamaan sitä tilaustuotteena lähimpään Alkoon. Viini tarvitsi ehdottomasti jotain kevyttä syötävää ja sen vuoksi tein sille kumppaniksi juustokakkua. Minähän en yleensä teen juustokakkuja, enkä niistä paljon perusta, mutta nyt toistin pienin muutoksin tämän vuoden 2017 postauksen kakun. Tämä kakku riittää hyvin 4-6 hengelle.

Pienenpuoleinen mansikkajuustokakku

• 100 g piparkakkuja
• 2 rkl sulatettua voita
• 1 rasia Philadelphia-tuorejuustoa
• 3 rkl tomusokeria
• 1 dl mansikkapyrettä
• 1,5 dl kuohukermaa
• 2 rkl appelsiinilikööriä
• 1/3 liivatelehtiarkista 
• tilkka kylmää vettä liivatteen kastelemiseen
• tilkka kuumaa vettä liivatteen liottamiseen 

Muserra piparkakut paksussa pussissa aivan muruiksi, sekoita niihin sulatettu voi. Painele voinen piparkakkumuru irtopohjavuoan pohjalle. Minä käytin samaa Lékuén vuokaa, jossa on keraaminen pohja ja kahdesta puolikkaasta muodostuva silikonireunus, vuoan halkaisija on noin 18 cm. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun teet täytteen. 

Laita liivatearkin pala kylmään veteen noin 10 minuutiksi, purista siitä vettä vähemmäksi ja liota se tilkkaan kuumaa vettä. Blenderöi pakastemansikat pyreeksi. Vatkaa tuorejuustoa yleiskoneen kulhossa tomusokerin kanssa sen verran, että juusto notkistuu. Lisää mukaan mansikkapyre, likööri, kerma ja kuumaan veteen liotettu liivate. Vatkaa sen aikaa, että seos tanakoituu, ei mitenkään yltiötönköksi, vaan sen verran, että massaan muodostuu huippuja, kun nostat vatkaimen massasta. 

Levitä täyte vuokaan jähmettyneen pohjan päälle, tasoittele sileäksi ja laita vuoka peitettynä jääkaappiin asettumaan ainakin 4-6 tunniksi, ei haittaa jos menee 12 tuntiakin. 

Kun on aika tarjota kakkua, irrota vuoan reunukset, tasoittele reunat veitsellä, mikäli täyte hieman sitä vaatii. Leikkaa palanen terävällä veitsellä ja tarjoa mansikkapyreen kanssa. Meillä oli myös sitä ihanaa matala-alkoholista pirskahtelevaa punaista jälkiruokaviiniä, se on taivaallista ja heti muistimme, että oikealta maistuu, vaikka edelliskerrasta on varmaan ainakin 5 vuotta. 

Keittiöpeikko pitkästä aikaa - zabaione ja pari tunnustusta

Eilen minulla oli täydellinen nollapäivä, en tehnyt mitään muuta kuin kävelin aamulla lenkin. Sen jälkeen velttoilin, pötkötin sohvalla, otin päiväunet ja katsoin puolet Tuulen viemästä. Kuka katsoo puolet Tuulen viemästä? Kammenpyörittäjä oli poissa kotoa ja minä söin pahaa ruokaa. Ostin pakastepizzan, melkein poltin sen ja söin sen, vaikka se oli pahaa, kuten sanottu. Jälkiruoaksi söin riisisuklaata, joka oli maistuvaa kuin styroksi. Söin senkin kokonaan. Eli niin hyvin minulla meni. 

Tänään oli hieman parempi päivä monessa mielessä. Giro d'Italia äityi jo eilen todella jännittäväksi ja tänään jännitys säilyi aivan toiseksi viimeisen etapin loppuun asti. Vincenzo Nibali näytti eilen voimansa ja pisti epäilijöille jauhot suuhun. Tänään hän pinnisti itsensä kokonaiskilpailun kärkeen ja huomenna seremoniallisessa päätösetapissa vain kirimiehet kamppailevat etapin voitosta. Nibali on jo Giron ykkönen. 

En ole pitkään aikaan kaatanut yhtään keittiöpeikkoa, mutta tänään sen tein. Olen kerran tehnyt zabaionea ja se oli vuonna 1989. En muista enää onnistuiko se, mutta mielikuvani on, ettei. Nyt kokeilin Herkullisen ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjassa ollutta ohjetta, siinä käytettiin Marsalaa ja sitä meillä oli juuri avattu pikkupullo. Monessa ohjeessa käytetään kuohuviiniä, jopa samppanjaa, mutta Marsala olisi ilmeisesti se oikein alkoholi tähän viinivaahtoon. Tein puolikkaan annoksen kirjan ohjeesta, meitä oli kolme syömässä. Kirjan annoksen kerrotaan riittävän neljälle, mutta puolikas riitti hyvin kolmelle. Kirjaan tähän ylös neljän hengen annoksen, sillä tekemäni määrä oli sen verran pieni, että oli hieman vaikeuksia saada keltuaisvaahto muodostumaan.

Zabaione - marsalaviinivaahto marjoille

• 4 kananmunan keltuaista
• 0,5 dl sokeria
• 1 dl Marsala-viiniä
• 2 tl sitruunamehua
• mansikoita
• minttua

Laita kattilaan hieman vettä ja kiehauta se. Sovita mikä lasi- tai metallikulhoistasi sopii kattilan päälle niin, ettei kulhon pohja osu kiehuvaan veteen. Ota kulho vielä pois kattilan päältä. Erota keltuaiset ja laita ne kulhoon, samoin sokeri. Vatkaa seosta muutamia minuutteja niin, että siitä tulee vaaleankeltaista vaahtoa. Kaada mukaan viini ja sitruunamehu ja nosta kulho lempeästi kiehuvan vesikattilan päälle, varmista, ettei pohja osu veteen. Vatkaa seosta niin kauan, että siitä tulee ilmavaa, pehmeää tasaista kastiketta, johon jää vatkaimista pehmeitä kierteitä, kun nostat vatkaimen pois vaahdosta. Tämä vie noin 10-15 minuuttia. 

Kaada kastiketta tuoreiden marjojen päälle. Minä tarjosin zabaionen mansikoiden kanssa ja laitoin vielä annoksen päälle muutaman mintunlehden. Pidimme kovasti tästä jälkiruoasta, jonka söimme yhdessä kahvin kanssa. Aivan turha keittiöpeikko!