Mulled PIMM'S

PIMM'S on mukava kesäjuoma, tykkään siitä paljon enemmän kuin viime vuosina suositusta Aperolista. Kesän PIMM'S-pullosta ei vain ollut enää tippaakaan jäljellä, joten täytyi mennä varastolle ja ottaa uusi pullo käyttöön, kun kohtasin netissä Mulled PIMM'S-ohjeen. En ole suurin glögien ystävä, mutta tämä kuuma juoma lumitöiden jälkeen maistui kyllä mukavalta. Siinä pitää vähän keittää ja paistaa (no ei sentään paistaa) ensin, mutta lopputulos on sen väärti. 

Mulled PIMM'S neljälle (joimme kaiken itse kahdelta istumalta)

• 70 g sokeria
• 80 ml vettä
• 750 ml sameaa omenamehua
• 1 kanelitanko
• 1 vaniljatanko
• 125 ml PIMM'Siä 
• 60 ml brandya (meillä edullista ruoanlaittokonjakkia)
• ohuita omenaviipaleita
• kanelitankoja annoslaseihin

Ensin keitetään pieni toffee, eli sokeri ja vesi laitetaan kattilaan ja kuumennetaan seosta sekoitellen sen aikaa, että sokeri liukenee veteen. Sitten nostetaan hieman lämpöä kattilan alla ja annetaan seoksen kiehua sen aikaa, että siitä muodostuu ruskea toffee, varotaan polttamasta sitä, ei sekoitella tässä vaiheessa. Tämä vie noin 5 minuuttia. 

Sitten seos jätetään jäähtymään viideksi minuutiksi, jonka jälkeen kaadetaan mukaan omenamehu varovasti, ettei se vain pärskähdä kattilasta. Mukaan lisätään kaneli- ja vaniljatangot. Nyt laitetaan taas tuli kattilan alle ja sekoitetaan nuolijalla joka kohdasta kattilan pohjasta, jolloin saadaan toffee sulamaan uudelleen ja sekoittumaan mehuun. Annetaan kiehua maltillisesti pari minuuttia, jonka jälkeen mukaan kaadetaan PIMM'S ja brandy/konjakki. Kuumennetaan vielä minuutin verran. 

Annostellaan kuumaa kestäviin laseihin ja laitetaan koristeeksi kanelitanko ja ohuita omenaviipaleita tikussa. Juodaan kieltä polttamatta. Olipa kiva talvinen juoma, mutta sokerin määrää voisi kyllä vähentää. Ohjeen otin täältä, se oli hieman sekava, esim aineluettelossa ei mainittu vettä ollenkaan, mutta teko-ohjeessa kyllä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään erilaisia juomakokeiluja.

PIMM'S-popsicles #mehujäähaaste

Kävimme tällä viikolla Ikeassa ja siellä oli niin somia mehujäämuotteja, että minun oli ostettava niitä, vaikken tiennyt mitään varsinaista käyttöä niille kahden aikuisen taloudessamme. Kotimatkalla sain kuitenkin ajatuksen, että kesän lempparidrinkkiämme, Pimm'siä voisi varmaan pakastaa, ihan kuin melkein mitä vaan voi pakastaa. Voiko niitä sen jälkeen käyttää, on tietysti eri juttu. 

Tein aikuisten mehujäät eilen jäätymään ja tänään sattumalta huomasin Hannan #mehujäähaasteen. Siihenhän pitää tietysti osallistua mitä pikimmiten. 

Kumpaakaan pulloa ei vahingoitettu kuvauksissa.

PIMM'S-popsicles

• PIMM'S-likööriä
• sitruunalimonadia
• mansikoita
• minttua
• limetin mehua

Tein ensin kannullisen hieman riisutun mallin PIMM'S-drinkkiä. Tällä kertaa siihen tuli 1 osa PIMM'Siä, 3 osaa Lorina-sitruunalimonadia, suuria jääpaloja, mintunlehtiä, limetin mehua ja mansikoita. Kannuun leikkasin mansikat vain puolikkaiksi, mutta  muotteja varten siivutin ne mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Tiputin jokaiseen mehujäämuottiin muutaman mansikkaviipaleen ja mintunlehden ja kaadoin päälle drinkkisekoitusta. Olisin voinut kaataa hieman vähemmän, mutten ollut vuosiin tehnyt mehujäätä, enkä muistanut, että neste laajenee muotissa jäätyessään. Minulla oli sellaisia muotteja, joihin kuului pieni kannellinen tikku ja vielä teline, johon muotit tällättiin pystyyn. Eilen joimme kannullisen loppuun ja söimme mansikat vielä kannusta. Tänään söimme PIMM'S-jäät salaattiaterian jälkiruoaksi, olipa ne kivat ja raikkaat! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 

Osallistun tällä postauksella Soppa-Hannan #mehujäähaasteeseen. 

Samaan aikaan kanssamme päivällistään söi pihasiilimmekin! On se söpö!

Lihansyöntiä kerrakseen

Taikaluurini sopivassa valossa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Giro d'Italia loppui  viikko sitten Vincenzo Nibalin voittoon ja olen viettänyt hieman bloggausvapaata, kävellyt caminohengessä ja nauttinut ihanasta helleviikosta. Eilen olimme koko perheen voimin kaksissa ylioppilasjuhlissa ja niiden uuvuttamana nukahdin sohvalle ennen kello kahdeksaa. En jaksanut katsoa Frozen-elokuvaa, vaikka olen kuullut sen olevan hyvä.

Campakeittiössä on vietetty melkoisia lihansyöntipäiviä, perilliset ovat pari kertaa ystävällisesti tulleet auttamaan lihapalasten tuhoamisessa. Sain taas lihapaketin Familialta, siinä olikin kaikenlaista mukavaa grillikautta aloittamaan. Pari vuotta sitten hankkimamme Weberin hiiligrilli ei oikein aluksi iskenyt, kokeilumme brikettien kanssa jäi muutamaan kertaan. Nyt otimme itseämme niskasta kiinni ja päätimme onnistua.

ois voinu pyyhkiä kannen siitepölyistä

En ollut koskaan kuullut presa ibéricasta, mutta sellaisia paloja Famialian paketissani oli tällä kertaa. Keittotaiteilijat olivat jo ehtineet grillata omansa. Etsiskelin neuvoja tämän mustan possun niskan tienoilta leikattuun palaan. Yksinkertaisin juttu olisi grillata pala, joten niin sitten tein. Sulatin presan ja leikkelin siitä hieman suurimpia rasvakohtia pois, hieroin pintaan suolaa ja pippuria ja hieman oliiviöljyä. Saimme Weberin briketit tällä kertaa kunnolla käyntiin, edelliskerroilla emme saaneet lämpöjä nousemaan kovinkaan kummoisiksi. Nyt se onnistui hyvin ja grillasin ensin lihapalan molemmin puolin komean näköiseksi. Sitten tökimme briketit grillin toiselle reunalle ja jatkoin presan kypsentämistä epäsuoralla lämmöllä, kunnes sisälämpötila 62 asteeseen, jonka sain monesta lähteestä lukea olevan ibéricon kohdalla turvallinen lämpötila. Minun lämpömittarini olivat jokseenkin erimielisiä tällä kertaa, joten hieman arpoen mentiin. Käärin palan moninkertaiseen folioon asettumaan noin 20 minuutiksi, jonka aikana valmistelin lisäkkeitä aterialle.

Lepuutuksen jälkeen leikkasin presan viipaleiksi, joista näki, että kypsyys oli hieman enemmän kuin mitä olin tavoitellut, mutta parempi niin, turvalliseen suuntaan. Presa oli maukasta, lihan rasvasyyt olivat sulaneet grillauksessa. Toisen palan kanssa haluan onnistua hieman paremmin, silloin minulla täytyy olla luotettava mittari käytettävissäni, mutta silloinkin haluan tehdä kypsennyksen Weberillä, nyt kun sen käyttäminen alkaa onnistua.

Toisena päivänä meillä oli niin ikään Familialta saatua angus flank steakia. Senkin grillasin ja käytännössä aivan samalla tavalla kuin presankin, mutta lämpötilaa en alkanut ohuempien flank steakien kanssa mittailla. Grillasin niitä molemmin puolin muutamia minuutteja, käärin folioon ja annoin levähtää puolisen tuntia. Kaksi paloista oli melko ohuita ja yksi selvästi paksumpi. Se sai jäädä aterian ajaksi folioon ja kun leikkasin sen myöhemmin Opiskelijalle ja Reippaalle mukaan evääksi, oli sen kypsyys aivan optimaalinen, sisus kauniin punertava, mutta juuri sopivan kypsä. Ohuemmat palat olivat hieman kypsempiä, mutta juuri valmistettuina syötyinä oikein maukkaita. En flankillekaan käyttänyt muita mausteita kuin suolaa ja pippuria.

Flank steak jäi hieman piiloon, kun otin liian pienen vadin tälle surf n' turf-henkiselle setille, jossa oli lihan lisäksi lohta, tiikerirapuja ja kampasimpukoita, sekä paahdettuja tomaatteja, joita ei tullut vahingossa liian vähän.

Kummastakin grillauskerrasta jäi muutamia lihaviipaleita, jotka perjantaina, hellejakson viimeisenä päivänä tein hävikistä herkuksi-teeman mukaisesti steak sarnieksi, tuoksi englantilaiseksi täytetyksi leiväksi, joita Jamie Oliver usein sommittelee ja kyllä niitä Emmerdalessakin välillä syödään. En leiponut itse leipää, sillä uunimme todellakin on hieman epäluotettava nyt, vaan ostin valmiit ciabattat. Olisi pitänyt hakea leipä Lidlistä, Prismassa myytävä rainbowleipä oli vähän turhan tiivis ja paksu. Ei tarvitse neuvoa käymään artesaanileipomoissa, ei niitä täällä ole.

Meillä ei ollutkaan säilöttyä paprikaa, joten tein paprikatäytteen leipiin tuoreesta paprikasta. Leikkasin paprikan ohuiksi suikaleiksi, samoin muutaman ohuen alkukesän sipulin. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kypsensin paprikaa ja sipulia siinä noin kymmenisen minuuttia, maustoin suolalla ja pippurilla. Kammenpyörittäjä leikkasin minulle valikoiman yrttejä pihan ja kasvihuoneen penkeistä, pyysin kaikkia muita paitsi minttua, mutta miksei sekin olisi passannut.

Kun paprika ja sipuli olivat kypsiä, kumosin ne leikkuulaudalle ja hienonsin ne suurella veitsellä pehmeäksi silpuksi, kaadoin mukaan hieman lisää oliiviöljyä ja silputut yrtit. Sekoittelin ja hienonsin hieman lisää. Käytin tähteenä olleet lihaviipaleet grillissä, samoin paistoin viipaleet pulskaa pekonia. Grillasin halkaistujen leipien sisäpuolet ja painoin niitä yrttiseen paprika-sipuliseokseen, jonka maut ja öljy imeytyivät leivän leikattuun pintaan. Lusikoin seosta leivän pohjapalalle, asettelin päälle presa- ja flankviipaleita, tirisevän pekonisiivun ja laitoin leivän kansipuolen päälle. Painoin leipää hieman lyttyyn ja leikkasin sen kahteen osaan. Söimme leivän aiolipurkin loppujen kanssa, eikä evästä ollut kyllä moittiminen.

Jonain alkuviikon päivänä meillä oli mukavaa grillattua jälkiruokaa. Olimme syöneet lettuja edellispäivänä ja niitä oli jäänyt muutama. Kun olimme jo grillanneet, laitoin vielä jälkilämpöön muutamia halkaistuja aprikooseja foliovuoassa. Mukaan laitoin hieman sokeria, voita ja marsalaa. Aprikoosit kypsyivät sillä välin, kun söimme pääruokaa. Jälkiruoka-annoksen sommittelin taittelemalla letut vadille, laittamalla päälle vaniljajäätelöä ja pehmeiksi hautuneita aprikooseja. Sokerista, voista ja marsalasta oli muodostunut vuokaan maukas kastike, jonka kaadoin jäätelön päälle.

Perjantaina teimme myös kesäisten drinkkien suosikkiani, PIMM'Siä. Tosin meillä oli pieni pullonpohja pirkkapimmsiä, Sainsburyn omaa tuotetta, emmekä raskineet avata vielä oikeaa PIMM'Siä, se jää tehtäväksi myöhemmin kesällä. PIMM'S-drinkkiin tulee mansikoita, kurkkua, jotain sitrusta, meillä appelsiinia ja sitruunaa (kirjoitatteko tekin aina ensin sirtuuna, sitten struuna ja vasta lopulta oikein keskittyen sitruuna?) ja paljon minttua. Likööriä yksi kolmasosa ja kaksi kolmasosaa sitruunalimodania. Paksu pilli lasiin ja jäätä, se on siinä.

Kuvassa esiintyvää PIMM'S-pulloa ei vahingoitettu kuvauksen aikana, vaan käytettiin pirkkapullo loppuun.
Ellu voi todistaa.

Kiitos Familialle saamistamme tuotteista. 

Tourin aattona

Huomenna Campasimpukan viides Ranska-haaste käynnistyy, mutta vielä on harkinnan alla onko pöydässä jotain hollantilaista vai ranskalaista ruokaa, sillä Tour de France alkaa tänä vuonna Hollannista. Sen päätöksen aika on sitten, kun nälkä jo kurnii huomenna vatsoissa. Ei näet kannata jättää asioita viime tippaan.

Katsoimme eilen Eurosportilta joukkueiden esittelyä ja se olikin tosi mukavasti toteutettu tällä kertaa. Mukana ovat melkein kaikki suosikkini tämän hetkisistä ajajista, mm. Alberto Contador, Chris Froome, Nairo Quintana, Vincenzo Nibali ja Mark Cavendish. Toivomme oikein jännittävää kisaa ja sitä, ettei kukaan loukkaannu ja joudu keskeyttämään. Se nyt on epärealistinen toive, mutta toivonpa kumminkin.

Kävimme tänään kahvilla kaupungin etelälaidalla luimupupulassa, jossa saimme niin hyvää pullaa, että oli aivan hilkulla, etten pyytänyt palaa matkaevääksikin. Veimme tuliaisiksi Englannin version Tour de France-paketista, siinä on kaikkea tarpeellista kilpailun innokkaille seuraajille. Veimme myös sellaisen tuliaisen, josta manguin heti neljänneksen takaisin. Sain nimittäin muistikuvan Carrefourissa, että luimupupulassa pidetään kastanjatahnasta, kun näin sellaista neljän pienen purnukan pakkauksessa. En ole varma pidänkö siitä itse, joten ostin sellaisen ja päätin viedä sen blogikavereille ja pyytää yhtä purkkia meille maistettavaksi, en kehdannut sentään purkaa pakettia. Onneksi he eivät olleet moksiskaan ja nyt minulla on pikkuruinen purkki kastanjatahnaa, jota meinaa piakkoin maistaa. 

Tänään oli kesän ensimmäinen todellinen hellepäivä täällä Keski-Suomessakin. Sen kunniaksi haimme varaston viileydestä viime kesänä Englannista tuodun Pimm's-pullon. Oikeasti se on Sainsburyn pirkkapimmsiä. Toimme myös aitoa Pimm'siä, mutta nyt päätimme kokeilla onko tämä halpisversio yhtä hyvää. Kyllä se on. Lasiin jääpaloja, kurkkukuutioita, mansikka- ja sitruslohkoja, paljon minttua ja muutama mustikka. Päälle kunnon loraus "pimm'siä" ja sitruunalimsaa. Valmiina on raikas kesäinen juoma. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 

It's PIMM'S o'clock!

Iso-Britannia ei ole nyt ollenkaan ollut maineensa veroinen, olen niin katkeran pettynyt! Ei ole satanut tipan tippaa, paitsi kerran  kaksi tippaa ja nekin menivät taivaan tuuliin auton ikkunalta, kun ajoimme ainakin 50:tä mailia tunnissa. Saavuimme Englantiin perjantaina ja Kammenpyörittäjä ohjusti meidät hienosti väärää puolta Peak Districtille, Bakewellin kaupunkiin. Se on kuulema tunnettu jälkiruoastaan, jonkunlaisesta ätläkästä piiraasta, jota ei saa sanoa piiraaksi, vaan puddingiksi tai toisin päin. Yksi haukkaus riitti minulle, mutta Kammenpyörittäjä söi kilttinä poikana puddingpiiraan loppuun. 

Tour de Francen trophy esillä Bakewellissä, tämän vuoden kisa kulkee Peak Districtin kautta ensi viikolla

Ennen legendaarisen ja klassisen, ensimmäistä kertaa järjestettävän L'Eroica Britannian alkua ehdimme hieman tutustua kiinteistömarkkinoihin niillä main, kävimme tsekkaamassa muun muassa Chatsworthin ja Haddon Hallin. Minä tykästyin ensimmäiseen enemmän ja Kammenpyörittäjä jälkimmäiseen, muttemme sitten kuitenkaan jättäneet tarjouksia, eikä niitä kai olisi otettu vastaankaan. En kyllä ymmärrä, miten kukaan voi ikinä tarvita niin suurta lukaalia, olipa kuinka rikas hyvänsä. Minulle Jane Austen-fanina molempien paikkojen osallisuus Ylpeys ja ennakkoluulo-filmatisoinneissa oli erityisen merkityksellistä. 

Chatsworthin sisustustyyli oli hivenen pramea makuuni 

tällainen pieni vesiaihe Chatsworthin tapaan kelpaisi minullekin takapihalle

Haddon Hallin keittiöpuutarha, ihan kiva

Haddon Hallin jäätävä olkkari, tarttis käydä sekä Maskussa, että Iskussa ja kotimatkalla vielä Jyskissä

Bakewellissä majoituimme improvisoidulle leirialueelle kaupungin laitaman isolle ruohokentälle. Tapahtumaan osallistui noin 2000 ajajaa ja ainakin toinen mokoma perheenjäseniä ja ystäviä ja sadoittain, ellei tuhansittain paikallisväestöä päivittäin. Saapuessamme paikalle perjantain alkuiltapäivänä oli tuloruuhka vasta alussa. Hyvä opastus ja kirjautumissysteemi toimi ja pian meillä oli leiripaikka naapureinamme alkuasukkaita ja ulkomaanpellejä. Ketään muita suomalaisia emme paikalla bonganneet, mutta hollantilaisia, saksalaisia ja italialaisia nyt ainakin. Viikonlopun ajaksi ruohokentälle muotoutui todella suuri telttojen ja matkailuajoneuvojen meri. Alueen reunoille oli tuotu bajamajoja ja suihkukoppeja, roska-astioita ja muutamia vesipisteitä. Sähköä tai nettiä ei ollut yleisesti saatavilla, joka pudotti instant-leirialueen tähtien määrää mielessäni viidestä neljään ja puoleen.

Olin mielessäni ajatellut (missä muuallakaan?), että tahtoisin meidän syövän ainakin kerran pubissa reissun Englannin osuudellamme. Niinpä olin ottanut selkoa, mikä pub on se paras Bakewellissä. Tripsadvisor on luonnollisesti yhtä kuin totuus ja sen perusteella valitsin meille perjantain syömäpaikaksi The Peacock-pubin. Olin arviointien ja niihin vastanneen paikan isännän tyylistä saanut aivan oikeanlaisen kuvan pubista. Söimme ihan tolkuttoman isot annokset, joissa oli Kammenpyörittäjällä makkaroita ja muusia herneiden kanssa ja minulla kana-kinkkupiiras isojen perunalohkojen ja paistettujen vihannesten kera. Kummallekin kuului annokseen pienet kannut kastiketta. Syövätköhän britit usein/aina noin raskaasti? Meiltä jäi annoksista pienen perheen ruokkimisen verran ruokaa. Paikalliset oluet palanpainikkeina olivat hyvät. 

Sää oli koko tapahtuman ajan erittäin kaunis ja lämmin, ei olisi voinut parempi olla. Kammenpyörittäjä osallistui eilen sadan mailin ajoon Peak Districtin mäkisissä maisemissa. 

start 6AM

tauolla

to shave or not to shave

Minä vietin päivän festivaalialueella ja Bakewellissä. 

tuliaisia minulle www.fizzyvintage.co.uk

lukittuja lempiä sillankaiteessa

paljon tarpeellisia tavaroita tarjolla

teetä, sympatiaa ja kakkuja

Iltapäivällä alkoi ajajia eripituisilta matkoilta tulla maaliin ja melkein jokainen otettiin hauskoin kuulutuksin vastaan. Ihmisiä oli tuhatpäin paikalla taputtamassa urheille pyöräilijöille ja tunnelma oli kerrassaan riemukas. Minunkin henkilökohtainen sankarini saapui maaliin vahingoittumattomana ja hyvissä voimin ja vietimme vielä mukavan illan leirillä. 

kaikki voimat käytetty

nesteytys on tärkeää

maalissa!

Tänä aamuna leirialue näytti sangen toisenlaiselta, kun suuri osa väestä oli jo lähtenyt pois. Meidän leirimme oli jo purettu melkein lähtövalmiiksi ja kahdeksan aikaan ajoimme pois Bakewellistä. Tapahtumasta jäi hyvä mieli, järjestelyt olivat onnistuneet ja ilmeisesti sää oli poikkeuksellisen hyvä. 

Päivän aikana kävimme katsomassa vielä yhtä suurta lukaalia, Blenheim Palacea, mutta ilmeisesti näihin stately home-paikkoihin voi tulla hieman yliannostusta, en innostunut tästä viimeisimmästä enää niin paljon. Ostin kyllä paikan kaupasta keittiöpyyhkeen muistuttamaan minua vierailusta siellä. 

Lontoon ohitimme kehätie M25:n etäisyydellä. Mikään hulluus maailmassa ei olisi saanut meitä menemään auton ja vaunun yhdistelmällä juuri lähemmäs. Illansuussa saavuimme lähelle Doveria, Folkestoneen, josta valkkasimme leirialueen ensi yöksi. Minä sain kotona kunnian valita mukaan otettavan leirialuekirjan ja valitsin tietysti hienoimmalta näyttävän. On kyllä pakko myöntää, että se on ihan mahdottoman vaikea käyttää, kun ei tunne näitä saarivaltion countyja ja kreivikuntia sun muita. Ensi kerralla Kammenpyörittäjä saa valita. 

Leirialue on sievä kuin pieni prinsessa, nurmikon jokainen ruohonkorsi on leikattu samaan mittaan ja alan pelätä, että tämä tietokoneen näpyttely lasketaan sellaiseksi meluksi, joka ei ole suotavaa kello yhdeksän jälkeen illalla. Teimme ensimmäistä kertaa tällä reissulla itse ruokaa, tosin valmiita ravioleja ja valmista kastiketta, mutta kaasuliesi pöhisi kummankin polttimon voimin ja nyppäsimme annosten päälle matkayrteistämme basilikaa ja timjamia. Kammenpyörittäjällä on menossa eiliseen pitkään urheilusuoritukseen liittyvä jälkitankkaus, joten pasta oli siihen oiva lääke.

Minulla on ollut pitkään mieliteko maistaa PIMM'Siä ja sellaistahan sai ostettua L'Eroica Britannian festivaalialueen PIMM'S-bussista. Tämä raikas pitkä juoma, jossa on hedelmäistä likööriksikin kuvailtua sekoitusta yhdessä limonadin, jääpalojen, kurkkuviipaleiden, lime- tai muiden sitruslohkojen ja mintun kera virkisti väsynyttä pyöräilijää ja seuralaistaan. 

Ostimme PIMM'Siä ruokakaupasta ja ominpäin tekemämme drinkki ilman jäitä (emme niitä muistaneet ostaa, emmekä itse saa niitä nyt aikaan) oli mitä maistuvin. 

Huomenna aiomme laivata itsemme Doverista  Calaisiin ja suunnistella muutaman päivän aikana Saumuriin, jossa ensin viikonloppuna on Anjou Vélo Vintage-tapahtuma.