Halloumi-kesäkurpitsavartaat

Halloumi ei ihan hirveän ranskalaista ole, mutta kesäkurpitsa on, etenkin jos kutsuu sitä courgetteksi. Otin tämän varrasohjeen samasta belgialaisesta kauppaketjun lehdestä kuin muutama päivä sitten tehdyn fenkolisalaatin. Lehti oli ranskankielinen, joten nyt ollaan jo riittävästi ranskalaista, eikö vaan?

Grillasimme muutamia päiviä, ehkä viikkojakin, sitten valmiit kanavartaat ja niissä oli oikeat metalliset varrastikut. Minä tietysti säästin ne. Niitä oli vain kaksi, joten käytin myös neljä lyhyttä puutikkua lopuille aineksille.

Halloumi-kesäkurpitsavartaat kahdelle

• 1 palikka halloumia 8 palaan leikkattuna, aikalailla pienen tikkuaskin kokoon
• 1 pieni kesäkurpitsa juustohöylällä ohuiksi suikaleiksi leikattuina
• 1 suurenpuoleinen herkkusieni neljään lohkoon leikattuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa ja persiljaa

Kokosin vartaat niin, että metallitikkuihin tuli vuorotellen rullalle kieputettu suikale kesäkurpitsaa, palanen halloumia ja sienipala. Halloumia ja kesäkurrea mahtui vielä toisetkin suupalat, mutta sieniä ei riittänyt kuin neljään vartaaseen. Toisiin puisiin varrastikkuihin tuli vain halloumia ja kesäkurpitsaa. Sutikoin vartaille oliiviöljystä, sitruunamehusta ja mausteista tehtyä marinadia. 

Grillasin vartaita muutamia minuutteja Campingazin kaasugrillillä raidakkaalla levyllä ja käänsin vartaitten kylkiä, kun alapuoli oli saanut sopivasti väriä. Sutikoin loput marinadista vielä pintoihin tuomaan makua. 

Aterian toisena osana meillä oli marketin edulliset pakastequichet bambuhöyryttimessä kuumennettuina. Koska nämä eivät olleet mitkään artesaanipiirakat parhaista raaka-aineista höyrytys oli parempi kuumennusmetodi kuin airfryer, pohja ei päässyt kuivumaan hankalaksi leikata. Hoksin muuten käyttää jostain näkemääni niksiä bambuhöyryttinen tasapainottamiseksi vähän liian suuren kattilan päälle, puiset syömäpuikot vaan kattilan päälle ja höyrytin siihen, ei luiskahtele eikä kippaudu nurin. 

Tour de Francessa tapahtui se, mille usein vähän nyrpistelen, eli tarkoituksella arvopaidasta luopuminen. Tadej Pogacar luopui johtopaikastaan saadakseen nopeammin päivän ajon jälkeen palautumisen käyntiin, tätä tapahtuu usein kisan alkupuolella. Muodollisuudet vievät aika paljon aikaa ennen kuin johtava ajaja pääsee dopingnäytteen, palkintojen jaon ja haastatteluiden jälkeen majoitukseen syömään, hierontaan ja nukkumaan. 

Päivän nopein oli Ben Healy, joka voitti nyt ensimmäistä kertaa etapin Ranskan ympäriajossa. Mathieu van de Poul johtaa kokonaiskilpailua kokonaisella sekunnilla ja sai hoitaakseen kaikki velvollisuudet, Tadej on toisena. Tämä on kyllä tarkkuutta vaativaa passailua. Huomenna on edessä taas hilly-tyyppinen etappi, kisa siirtyy Bretagneen, lempiosaani Ranskaa. 

Chorizopasta

Kotiintulopäivänä pitää ruokaa saada nopeasti lautaselle, eikä tämä pastaruoka kauan aikaa vienytkään. Ei vienyt syöminenkään, sen verran nälkä meillä oli. En voi espanjalaisuudella paljon keulia, mutta chorizo saa nyt edustaa Espanjaa ylpeästi.

Chorizopasta kahdelle

• 250 g pastaa
• runsaasti suolattua vettä pastan keittämiseen
• 10 cm pätkä chorizoa paloiksi leikattuna
• 2 uuden sadon sipulia silppuna
• 1 valkosipulin kynsi silppuna
• 12 eriväristä kirsikkatomaattia puolikkaiksi leikattuina
• 1 pakkaus balkanilaista halloumikopiota kuutioiksi leikattuna (Lidlistä)
• 1 rkl oliiviöljyä
• pippuria
• basilikaa

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. 
2. Kuullota sipulia ja valkosipulia oliiviöljyssä hetkinen.
3. Lisää pannulle halloumikuutiot ja paistele kuutioihin sievä paistopinta. 
4. Kuumenna toista pannua ja paahda sillä ilman lisärasvaa chorizopaloja. 
5. Lisää chorizopalojen seuraksi puolitetut tomaatit ja sekoittele.
6. Kun pasta on kypsää, kaada se lävikköön ja sekoita pasta toisella pannulla olevaan halloumiin. 
7. Lisää mukaan toiselta pannulta vielä tomaatit ja chorizopalat. 
8. Sekoita, mausta pippurilla ja lisää annoksiin basilikaa. 

Oikein pätevä pastaruoka, tiskiä tuli tietysti yksi kattila ja kaksi pannua, kun en halunnut lepuuttaa odottamassa sen enempää halloumia kuin chorizoakaan, ettei kumpikaan nahistuisi. 

La Vueltassa oli vuorossa jo 18. etappi, vuoriluonteinen. Ehdimme katsoa loppukilometrit. Oli taas jännittävä loppu. Ikävä kyllä Robert Gesink ei jaksanut kärjessä yksin, hänet ajettiin kiinni loppusuoralla. Voittajaksi ajoi kokonaiskilpailun johtaja Remco Evenepoel. Toiseksi ajoi Enric Mas ja Robert Gesink jäi kolmanneksi. Jäljellä on enää kolme etappia. 

Halloumisalaatti mansikoilla ja vadelmilla

Anne 52 Weeks of Deliciousness-blogista oli tehnyt tosi houkuttelevaa mansikka-halloumisalaattia pari päivää sitten ja minun oli tarkoitus tehdä sitä eilen. Unohdin vain ostaa avokadoja, enkä viitsinyt enää kääntyä puolivälistä kauppaan uudelleen. Tänään saavuin yövuorosta kaupan kautta ja ostin avokadoja, kerrankin sopivan kypsiä. Se ilahdutti. Anne oli soveltanut Parhaita ruokahetkiä-kirjan ohjetta ja soveltamaan minäkin päädyin. Olin nimittäin käyttänyt kaikki loput sitrukset päivän sangriaan. 

Halloumisalaatti mansikoilla ja vadelmilla

• 1 paketti halloumia
• oliiviöljyä
• 3 avokadoa
• mansikoita
• vadelmia
• basilikaa

Kastike

• oliiviöljyä
• limoncelloa
• pippuria

Leikkaa halloumi viipaleiksi ja paista ne pannulla tilkassa oliiviöljyä. Puolita avokadot, irrota kivet ja leikkaa toivonmukaan sopivan kypsä vihreä sisus viipaleiksi. Puolita mansikat ja varaa runsaasti basilikan lehtiä. Sekoita mansikat, vadelmat ja avokadoviipaleet kevyesti ja lisää mukaan paistetut halloumipalat ja basilika. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja lurittele salaatin päälle. 

Limoncello paikkasi sitruuna- tai limenmehua ihan hyvin, jätin alkuperäisohjeen hunajan pois. Pidimme tästä kesäisestä salaatista oikein paljon, kerrankin tein sopivan annoksen kahdelle, jaksoimme helteestä huolimatta kaiken. 

Nyt tätä naputellessani huomaan, että tästähän tuli samalla yksi osa #suurikeittokirjahaastetta, sillä tuossa olohuoneen pöydällä kirjapinossa on juuri tämä samainen Parhaita ruokahetkiä-kirja! Sain sen Sillä Sipulin väeltä tuliaisiksi, kun he kävivät meillä viime kuussa. En ollut vielä tutustunut kirjaan paremmin, mutta tämän ohjeen perusteella teen sen mitä pikimmiten. Tämä on Ku-ite-tekee-Minnan viime kesänä aloittaman keittokirjahaasteen 25. osa minun osaltani ja vielä on varmaan 100 kirjaa kahlaamatta. Onneksi haasteella ei ole takarajaa. Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle. 

Parmesanperunat

Minulla oli jo valmiit päivällissuunnitelmat, mutta olin unohtanut ostaa yhden pääraaka-aineista, joten vaihdoin lennosta tähän ohjeeseen, jonka näin Minnan blogissa. Ja tätä tulen kyllä tekemään toistekin. Lisäilin hieman aineksia uunipellille ja saimme kokonaisen aterian. Paljon ei nyt jaksa kerralla syödä, mutta jotain kuitenkin.

Parmesanperunat ja vähän tilpehöörejä

• 8 pienehköä perunaa
• puolikas pala halloumia
• 14 kirsikkatomaattia
• 2 pientä uuden sadon sipulia
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• parmesania

Höyrytä perunat kypsiksi ja leikkaa ne viipaleiksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita pellille leivinpaperia. Voitele paperi kevyesti oliiviöljyllä. Asettele perunaviipaleet paperin päälle ja sijoittele väleihin halloumipalasia ja kirsikkatomaatteja. Ripottele päälle sipuli ohuiksi renkaiksi leikattuna, hieman suolaa ja pippuria sekä tuoretta timjamia. Raasta koko komeuden päälle paljon parmesania. Paista noin 15-20 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja perunat saaneet kauniin värin. Parmesanista muodostuu ihanaa rapeaa pitsiä, jota ei todellakaan jätetä pellille. 

Sisäsaaristolaislautanen ja puutarhahommia

Tulimme eilen kotiin pohjoisen reissulta, kesä on vieläkin rehevämmässä vaiheessa täällä Jyväskylässä kuin napapiirillä. Oli mukava nähdä, että nuoriso oli käynyt kastelemassa kukkia ja kasvihuoneen taimia. Siilejä oli juotettu ja vähän syötettykin, kaksi piikikästä piha-asukkia tuli illalla jo tervehtimään Anttia ja esittämään ateriatoiveitaan. Ne otettiin huomioon. Myös pihan pikkuoravat ovat olleet näytillä. 

Tänään olemme jatkaneet talouden haltuunottoa, niin keittiössä kuin tontillakin. Antti antoi minulle tehtävän ostaa muutamia kesäkukkia ruokakauppareissulla, sain oikein luvan ostaa sellaisia kukkia, joista pidän. Kui hienoo se on? Minähän en tunnetusti ole mikään ornitologi enkä osaa sommitella kukka-asetelmia enkä tiedä mikä kasvi tarvitsee puolivarjoa ja mikä savimaata. Antti on yleensä hommannut jotain pihankaunistusta, mutta jostain syystä hän tällä kertaa antoi minulle vapaat kädet. Liekö miesparka pehmenemässä? Minähän otin asiasta muodikkaasti kopin ja lähdin innokkaasti ostoksille.

Ostinkin sitten montaa laatua kesäkukkia ja neljä perennaa! Haukkokaa nyt henkeänne, minä mielestäni ymmärsin, että se tarkoittaa monivuotista kasvia. Ostin 35 senttiä maksaneita orvokkeja ja pioneja, joissa saattavat ensi kesänä kukkia, jolleivat kuole sitä ennen. Nyt kasvit on haudattu maahan, oikea termi lienee istuttaa.  

Kaiken kasvitieteellisen puuhailun lomassakin on syötävä ja sommittelin meille pienen sisäsaaristolaislautasen kahdelle. 

Pikaruokaa kahdelle

• 8 pientä uutta perunaa
• voita ja karkeaa suolaa 
• 1 palikka halloumia
• 3 kananmunaa
• muutama pala kahta erilaista silliä
• aiolia
• jokiravunpyrstöjä (noin 0,5 dl)
• graavilohta

Höyrytin perunat ja keitin kananmunat. Niitä odotellessa leikkasin halloumin viipaleiksi ja paistoin ne oliiviöljyssä kauniin ruskeiksi. Nostelin vadille graavilohiviipaleita, halloumit, pikkuisen silliä, kananmunat lohkoina, kypsät perunat voilla ja suolalla koristeltuina ja aioliin sekoitetut jokiravunpyrstöt. Pystyi syömään. 

Nyt on yksinkertaista

Luin tällä viikolla kahdesta blogista sellaisia juttuja, että niitä piti päästä kokeilemaan, ajattelinpa vielä laittaa ne samalle lautaselle ja toteuttaa Hannelen kanssa tuumimaamme hyvän ruokareseptin määritelmää, alle kymmenen ainetta, parempi jos vain viisi. Kyse oli Vaimomatskuu-blogin halloumiranskalaisista ja Punavuorigourmetin tomaattisipseista.

Halloumi-tomaattipasta yhdelle ahneelle tai kahdelle kohtuulliselle

• pieni nippu spagettia tai noin 80-100 g jotain muuta pastaa
• hyvin suolattua vettä pastan keittämiseen
• puoli palikkaa halloumia
• 3 rkl ruisjauhoja
• 2 tomaattia
• oliiviöljyä
• pippuria
• basilikaa

Tein ensin Anikon neuvoin tomaattisipsejä. Kuumensin uunin 130 asteeseen kiertoilmalla (ilman sitä 150 asteeseen). Leikkasin tomaatit oikein ohuiksi siivuiksi, vähän paksummatkin olisivat varmaan olleet ok. Levitin siivut leivinpaperille niin, etteivät ne koskeneet toisiaan ja paistoin niitä noin 45 minuuttia puulusikka uuninluukun välissä. Tuoksu oli muuten aivan tolkuttoman hyvä. Koska olin leikannut siivut aivan läpikuultavan ohkaisiksi, niissä alkoi olla jo joissakin vähän tummanpuhuvaa reunoilla, joten otin ne pois uunista ja irrottelin lastalla ja jätin jäähtymään. Paksumpia siivuja olisi varmaan saanutkin paahtaa puolitoista tuntia. 

Laitoin pastaveden  kiehumaan ja suolasin sen hevisti. Keitin pastan ohjeen mukaan ja sillä välin leikkasin paperilla kuivaamani halloumin kuutioiksi, noin kahden sokeripalan kokoisiksi, en ranskalaisten muotoon kuten Vaimomatskussa. Pyörittelin kuutiot ruisjauhoissa ja paistoin ne oliiviöljyssä jokapuolelta kauniin ruskeiksi. Öljyä sai olla pannulla ihan kunnon kerros. Paloja saaiaika ahkerasti käännellä, että ne eivät ehtisi palaa joltain kantiltaan muita käännellessäni. 

Nostin palat talouspaperin päälle kuivahtamaan ja kaadoin pois melkein kaiken oliiviöljyn pannulta. Kalastin sopivasti kypsän pastan pannulle ja pyöräytin sitä hieman jäljelle jääneessä öljyssä, lisäsin pannulle rapeat halloumipalat ja tomaattisipsit, maustoin pippurilla ja tuoreella basilikalla. Ei kannata laittaa yhtään suolaa, sillä pastan on keitetty suolaisessa vedessä ja halloumissa on suolaa vaikka myymään alkaisi. 

Tomaatti ja halloumi sopivat yhteen todella hyvin ja aivan yksinkertainen ateria oli kymmenessä minuutissa valmis. Ihan kaikkea en jaksanut syödä, vaikka kuinka teki mieleni. 

Pastaa ja halloumia - nonna kääntyy haudassaan

Tänään oli yksi niistä päivistä, jolloin on viisainta olla poistumatta tontilta, mikäli ei erityisesti halaja katkenneita luita tai aivotärähdyksiä. Lauantai-iltainen täystalvi on muuttunut pääkallokeliksi ja neliveto olisi paikallaan heti, kun astuu kuistilta askeleen. Niinpä en edes ajatellut mennä kauppaan, vaan kehittelin päivällisen niistä aineksista, joita löytyi kotoa. En tiedä ovatko italialaiset oikeasti kovin mustasukkaisia pastaruoastaan, tai vihaisia, jos pastaan laitetaan "väärää" juustoa. 

Halloumi-kanapastaa kahdelle nonnan kauhuksi

• 150 g spagettia
• 150 g broilerin rintafilettä
• puolen sitruunan mehu
• liraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• 150 g halloumia
• 8 kirsikkatomaattia
• 1 yksinäinen lehtikaalilehti
• tuoretta basilikaa
• vielä vähän pippuria ja oliiviöljyä

Leikkaa broileri pieniksi kuutioiksi ja sekoita niihin sitruunamehusta, oliiviöljystä, pippurista, suolasta ja chilistä pieni marinadi. Leikkaa halloumi myös pieniksi nopiksi ja silppua lehtikaali ja puolita tomaatit. Keitä pasta runsaasti suolatussa vedessä. 

Pastan kiehuessa paista ensin halloumipaloihin pannulla oliiviöljyssä jokapuolelle rapea pinta. Laita palat foliolla peiteltynä johonkin astiaan odottamaan. Paista myös broileripaloihin kaunis pinta ja lisää pannulle tomaatin puolikkaat ja lehtikaalisilppu, kääntele ja anna kypsyä vielä sen aikaa, että pasta on kypsää. 

Kumoa kypsä pasta tarjoiluvadille, liruttele päälle hieman hyvää oliiviöljyä (kuka nyt pahaa liruttelisikaan?) ja kaada pastan sekaan niin broileripalat lisukkeineen pannulta kuin lämpimänä pidetyt halloumipalatkin. Sekoita ja jauha pinnalle hieman tuoretta pippuria myllystä. Viimeiseksi lisää tuore basilika. Oli hyvää! Annoksesta jäi yhden reilun työlounaan verran.