Espanjalaiset lihavartaat

Tänään on ollut kiva päivä Aachenissa. Olemme olleet täällä yleensä keväisin, kun Eläkeläiset ovat keikkailleet läheisessä Music Bunkerissa, mutta kyllä täällä on kiva olla näin loppukesästäkin. Aamupalan jälkeen kävelimme keskustaan, sinne on noin 2,5 km matkaa ja mennessä mukavan alamäkivoittoista. 

Kävimme tärkeillä ostoksilla, piti löytää seinäkalenteri ensi vuodeksi, muttei mielellään sitä samaa pariskuntakalenteria, jollaisen olemme ostaneet parina vuonna, kun emme muistaneet, että se samahan oli jo kertaalleen. Meillä tosin kalenteriin tulee vain eläkepäivät, roskispäivät, hammaslääkäriajat ja seuraavan matkan laivanlähtö. Mutta eihän sitä tiedä vaikka mentäisiin talven aikana joogaan tai teatteriin. Mutta sopivaa kalenteria ei löytynyt. Olimme siis Aachenin mahtavassa nelikerroksisessa kirjakaupassa. Oli vain noin 200 erilaista kalenteria, muttei ollut mieleistä. 

Sitten koitimme valita uutta matkapäiväkirjaa, mutta oli vain samoja kuin aiemmin ja uutta Saksan karttakirjaa. Ei ollut sopivaa. Jos saksalaiset vielä ostavatkin runsaasti matkaoppaita (niitä on valtavat määrät), ei karttakirjoja enää ole paljonkaan. Minä luotan sellaiseen yhdessä oman suunnistustaitoni kanssa niin, että päädymme sinne minne haluammekin. Tykkään Michelin-kirjoista, mutta vain Ranskasta on hyvä paksulehtinen kirja, jonka sivut kiiltävää materiaalia. Niihin voisi tarvittaessa myös piirtää reitin ja pyyhkiä myöhemmin pois, mutta käytän pieniä tarramerkkejä sen sijaan. Kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan, että onpa vanhanaikaista, sillä minulla on jo kädet silmillä ja korvilla ja sanon kovaan ääneen päläpälä. Haluanko olla mieluummin vanhanaikainen, kuin eksyksissä? Just saying.

Kolmanneksi meidän oli tarkoitus ostaa pelikortit. Mehän aloimme pelata korttipelejä tässä muutama päivä sitten. Edellisestä kerrasta on aika monta vuotta ja kaikki tavallisimmatkin pelit olivat unohtuneet, mutta jostain oli yksi korttipakka kuitenkin mukaamme tarttunut. Muistelimme, että seiskaa olemme osanneet pelata ja niin sitten teimme pari päivää sitten. Silloin voitimme melkein vuorotellen. Mutta eilen pelasimme noin 12 peliä ja minä hävisin melkein kaikki. Päätin tuolloin, että se johtuu huonoista korteista, niitä ei saanut kivasti sekoitettua ja niihin alkoi tulla jo rispaantumista. Joten tänään etsimme siis uusia kortteja ja niitähän sitten löytyi siellä ihanasta kirjakaupasta, oli oikein valittavaksi asti. Nyt pelionneni on täysin kääntynyt, olen varma.

Päivän espanjalainen ruoka on saanut ideansa täältä. Espanjalaiset lihavartaat olivat helpot tehdä ja sain viimeiset ruokaraaka-aineet jääkaapista käytettyä. 

Espanjalaiset lihavartaat

• 200 g naudan pihvilihaa (Lidlin pakkaus)
• 1 punasipuli
• muutama kirsikkatomaatti
• 10 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkasin pihvipalat suupalakokoisiksi kuutioiksi ja sekoitin marinadin oliiviöljyn, punaviinietikan, valkosipulin, suolan ja pippurin sekä silputun persiljan muovirasiassa. Sekoittelin pihvipalat marinadiin ja jätin odottamaan noin tunniksi. 

Valmistelin vartaiden muut ainekset odottamaan, viipaloin kesäkurpitsaa ja sipulia odottamaan, otin esille kirsikkatomaatteja. Kun oli aika alkaa grillata vartaat, pujottelin vuorotellen lihapaloja ja kasviksia vartaisiin ja kaavin vielä loput marinadit rasiasta vartaiden päälle. 

Antti grillasi vartaat Campingazilla ja laitoimme nyt hyväksi havaitulla tavalla grillilevyn ja vartaiden väliin pyöreäksi leikatun palan leivinpaperia. Mallina käytän peltistä irtokantta, joka sattuu olemaan saman kokoinen kuin grillilevy. Paperi ei pala puhki, mutta ruoka grillautuu hyvin ilman tarttumista, eikä levyä tarvitse hinkata pesun yhteydessä, pelkkä pyyhkiminen riittää. Olettaen että marinadia on ollut kohtuullisesti. 

Olipa hyvin maustuneet vartaat, lihaa aterialla oli melko pieni määrä, mutta todellakin tarpeeksi, vähempikin olisi riittänyt. Sipuli kypsyi ihanaksi, samoin kesäkurpitsa ja tomaatit. Viimeiset pakasteperunaviipaleet ja vähän salaattia lautasilla, niin oli oikein riittävä ateria. Pihvipaloissa maistui mukavasti pimenton ja persilja, eikä ollut yhtään purkkapalaa. Mutta alkaa taas tuntua, että lihansyöminen saa kyllä kotiinpaluun jälkeen jäädä vähemmälle aika pitkäksi aikaa. 

La Vueltan eilinen etappi meni siis pöh pilalle, käsittääkseni kaikki siitä vain  jätettiin huomiotta tuloksia laskiessa. Tänään sitten ajettiin neljäs etappi Andorrassa. Saimme katsottua sitä pätkittäin, nettiyhteys on ollut aika huono. Tadej Pogacar lähti yksin hatkaan jostain 40 km tienoilta ja voitti etapin. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua melkein kolmella ja puolella minuutilla, toisena on Primoz Roglic. En ihan tullut käsittämään, miten Primoz kiri toiseksi, mutta ei se mitään. Huomenna sitten kisa siirtyy viimein Espanjaan ja me Alankohollantiin. 

Steak Alfredo

Sunnuntai Bourgesissa on ollut ajoittain sateinen, äsken rymäytti ihan kunnon ukkosenkin päälle, muttei onneksi rakeitten kanssa. Päivälliseksi teimme yhteistuumin italialaisen aterian, joka muodostui Pasta Alfredosta ja pihvistä. Yksi kohtuukokoinen pihvi riitti meille mainiosti, silläkin lailla voi lihankäyttöä vähentää, että ensin pienentää annoskokoa ja toiseksi harventaa liha-aterioiden tekemistä. Ohjeen täältä. Jotain sovelsin, jotain unohdin, muttei se niin nokonuukaa. 

Steak Alfredo kahdelle

• noin 150 g painoinen naudan pihvi (en tullut nyt katsoneeksi mikä leikkuu, mutta luultavasti ulkofile)
• 0,5 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• spagettia kahden hengen annos
• vettä ja suolaa  keittämiseen
• 2 rkl voita
• 1,5 dl kermaa (yhä kotimaista kermaa mukana, kohta se loppuu!)
• 1 dl raastettua parmesania
• suolaa ja pippuria
• (valkosipulimurskaa, unohdin kokonaan)

Antti grillasi pihvin Campingazilla. Pihvi oli pintamaustettu suolalla ja pippurilla ja kevyesti öljytty. Mittarilla Antti varmisti 58 asteen sisälämmön ja kun se oli saavutettu, hän kääri pihvin folioon tekeytymään.  

Samalla minä keitin nopeaa neljän minuutin pastaa (kaasun säästämiseksi) ja tein pannulla kastikkeen. Kuumensin pannua ja sillä voita. Kun voin kuohu asettui kaadoin mukaan kerman ja sekoittelin. Kastike kiehui sopivasti kokoon sillä välin, kun pasta kypsyi. Sekoitin vielä mukaan parmesanin ja maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Tässä ei hienosteltu yrttien kanssa ja unohdin valkosipulinkin. Sekoitin kastikkeen pastaan.

Kun pasta ja kastike olivat valmiit, leikkasin pihvin ohuiksi viipaleiksi, pihvi onnistui kyllä täydellisesti, ei yhtään nesteitä karannut leikatessa. Annokset olivat sopivan kokoiset ja kastiketta oli juuri oikea määrä, ei ollut kuivaa, eikä pasta uinut kastikkeessa. Pihvi olisi voinut olla pienempikin, 100 g olisi riittänyt ihan hyvin kahdelle. 

Giro d'Italiassa oli nousuun päättyvä etappi, josta katsoimme noin 55 km lopusta. Jonas Vingegaard oli nopein tänäänkin, mutta Alonso Eulalio pitää lepopäivän jälkeenkin pinkin paidan päällään 2 minuutin 24 sekunnin erolla Jonakseen. Huomenna ei ajeta kilpaa ja mekin syömme salaa jotain ihan muuta kuin italialaista. 

Espanjalaistyylinen pihvi

Voi hyvät hyssykät, nyt kyllä kaavitaan laarin pohjia, googlasin notta Spanish steak ja tämmöiseen löysin.  Voisinpa tuota blogia hyödyntää toistekin. Etenkin kun käyttämäni ohje oli minusta ihan easy ja postauksessa sanottiin, että medium. 

Eilen Antti kävi kaupassa ja hänen oli tarkoitus ostaa jogurttia, juustoa ja perunoita ja paluukuormassa oli myös pakkaus pihviä, lupasivat olla tourdenous, mutta ihan varma ei voi olla. Emme yleensä ole enää käyttäneet lihaan niin paljon rahaa, mutta nyt kahteen pihviin meni taloudestamme 10€ ja rapiat. Niinpä oli tarpeen valmistaa ne niin, että lopputulos on paras mahdollinen. Pihvin espanjalaisuus oli sen marinadi, se olikin oikein oiva. En ehkä tehnyt ihan niin kuin lähdeblogissa, mutta ei se mitään. 

Espanjalaisittain marinoidut pihvit

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 pientä paprikaa, erivärisiä, suikaleiksi leikattuina
• 360 g naudan pihvilihaa kahtena pihvinä (pakkauksen mukaan tourdenos) 
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl pimentonia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä

Aloitin marinoimalla pihvit seoksella, jossa oli punaviinietikkaa (ohjeessä käytettiin sherryviinietikkaa, mutta minun ikääni päästyään kotikokki tietää, että etikka kuin etikka), pimentonia, valkosipulia, suolaa ja pippuria. Pihveissä ei ollut mitään siivoamista, kunhan kääntelin ne kulhossa marinadiaineksissa. Saivat lillua siellä tunnin verran. 

Leikkasin sipulin ja paprikat suikaleisiin, yksi paprika oli mennyt huonoksi, mutta muut kolme joutuivat pannulle. Kuumensin ensin pannua hetkisen kaasuliedellä ja ennen kuin ehdin sanoa lintua muuksi kuin harakaksi, pitikin jo vaihtaa kaasupanos. Nämä kotimaan Biltemasta (lausutaan: Biltemaa) ostetut edulliset pullot ovat ihan parhaita. Maksavat puolet tai allekin siitä mitä vastaaavat täällä keskisessä Euroopassa. 

Kun pannu oli kuuma, kumosin sinne sipuli- ja paprikat oliiviöljyyn paistumaan. Kääntelin niitä noin 10 minuuttia joltisellakin kiinnostuksella, pari sipulisuikaletta saattoi päästä kärähtämään. Kaavin paprikat ja sipulit pannulta foliovuokaan odottamaan, peittelin ne foliosuikaleella. Mahtoivatko ne alkaa luulla siinä vaiheessa, että maapallo on litteä?

Kuumensin pannua uudelleen ja lisäsin öljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin marinoidut pihvit pannulle ja paistoin niitä noin 5 minuuttia puoleltaan. Pihvit olivat vähän eripaksuisia ja mittasin lihamittarilla sisälämpöä. Ohuempi saavutti 55 asteen sisälämmön vähän aikaisemmin kuin paksumpi, nostin ohuemman pannun reunalle kyljelleen, ettei se kypsyisi liikaa. Kun paksumpi pihvikin saavutti tavoitelämmön, lisäsin paprikat ja sipulit takaisin pannulle siksi aikaa, että ne lämpenivät. 

Annoksen sivukkeina oli yksi varras kummallekin, niissä oli kirsikkatomaatteja ja esikeitettyjä  perunoita, niitä Antti grillasi Campingazin grillissä, olin tehnyt niille pienen mausteseoksen pimentonista, oliiviöljystä ja pippurista. 

La Vueltassa on nyt jännät paikat, ensimmäistä lepopäivää odotellaan ja tänään piti vielä ajaa ihan simoina, kuten muuten huomennakin, lepopäivä on vasta maanantaina. Tänään nopein oli Jasper Philipsen, kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut. Torstein Træen jatkaa punapaidassa, vaikkei hän välttämättä osannut siihen uskoa. Toisena on Jonas Vingegaard, mahdollisesti sillä mielin, että huomenna homma otetaan taas omiin käsiin. Huominen etappi on mäkivoittoinen. Maanantain lepopäivä on merkitty vietettävän Pamplonassa, josta minä ja siskoni osaisimme kertoa kivan tapaspaikan, jos meiltä kysyttäisiin. 

Burgundinpata haudutuspadassa revisited

Tour de Francessa alkoi viimeinen kolmannes ja olemme päässeet hieman edistymään kotiinpaluuhommissa. Autosta on tuotu taloon kaikki karkkipussit ja pyykit, vuodevaatteet on pesty ja untuvatyynyt ovat taas niin pulleita, että niiden ahtaminen tyynyliinoihin tulee olemaan challenge, kuten Ameriikassa sanotaan. 

Aloitin päivällisen valmistelun heti aamiaisen jälkeen. Tai oikeastaan jo ennen sitä, sillä nostin paistipalan jääkaapin nollalaatikosta pöydälle lämpenemään jo heti kohta herättyäni. Vilkuilin aiempia omia postauksiani burgundinpadasta ja otaksuin, että osaan kyllä tämän ruoan tehdä. 

Burgundinpata

• 50 g pekonia suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon punasipulia (ilman varsia)
• 1 valkosipuli (ei kynsi, vaan koko sipuli)
• 1 porkkana kuorittuna ja paloiksi leikattuna
• 8 herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 1000 g naudan sisäpaistia kuutioiksi leikattuna
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviö
• suolaa ja pippuria
• 3 dl vettä
• 3 rkl kasvisfondia
• 5 dl punaviini
• 3 rkl tomaattipyrettä
• bouquet garni: tuoretta timjamia, rosmariinia, basilikaa ja persiljaa oksina, paistinarulla yhteen kimpuksi sidottuina
• tarjoiluun tuoretta persiljaa

Laitoin haudutuspadan kuumenemaan high-asetuksella. Paistoin ensin pekonisuikaleita pannulla muutaman minuutin ja kun rasva oli irronnut pannulle, lisäsin sille pienen lorauksen oliiviöljyä, porkkapalat, sipulit (kokonaisina, olivat pieniä) valkosipulin (kokonaisena, kärki poisleikattuna) ja sieniviipaleet. Paistelin kaikkia niitä muutaman minuutin ja samalla leikkasin paistipalan suurehkoihin kuutioihin. 

Kun kasvikset olivat hieman saaneet väriä, kumosin ne haudutuspataan ja lisäsin pari desiä vettä pannulle. Annoin veden kiehahtaa ja raaputin puulastalla makupartikkelit veteen. Kaadoin veden pataan. Kuumensin pannun uudelleen ja lisäsin sille nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Paistoin lihakuutiot kolmessa erässä niin, että ne saivat väriä ja joka välissä irrotin pannulta veteen mitä siitä nyt irtosi ja lisäsin pataan. Vettä kului noin 3 dl kaikkiaan. 

Kun padassa oli koko lihakuutiomäärä, lisäsin sinne tomaattipyreen, kasvisfondin, suolaa, pippuria, viinin ja sekoitin. Pinnalle asetin yrttikimpun. Pata oli high-asetuksella noin 4 tuntia, liha mureutui nopeammin kuin olin odottanut, joten ehdimme syömään burgundinpataa jo ennen kuin Tour de Francen kuudestoista etappi ehti maaliin. Sivukkeena oli lyttypottuja airfryerissä.

Edit: tästä syömme kolme kertaa, laitoin pakastimeen kaksi kahden hengen annosta ja vielä noin 2 dl vahvaa lientä, joka käy vaikka lihapullakastikkeen pohjaksi. 

Tänään etappi päättyi ns.Vanttuulle, eli Mont Ventouxille. Jännittävän etapin nopein oli Valentin Paret-Peitre ja kokonaiskilpailun kärkikaksikko hieman kisaili lopussa, mutta järjestys ei muuttunut, Tadej Pogacar otti muutaman lisäsekunnin lisää johtoonsa. 

Korean Pot Roast

Itsenäisyyspäivänä meillä oli päivällisenä korealainen lihapata. Olen tekemässä jonkunlaista ruokavallankumousta keittiössäni, sellaista jossa lihalla olisi aiempaa pienempi rooli. Jo hankitut raaka-aineet on käytettävä kuitenkin, eiköstäjuu. Otin vinkit tähän ruokaa kivasta The Beach House Kitchen-blogista, joka on eri kuin tuttu suomalainen Beach House Kitchen-blogi. Lähdeblogissani pataruoka tehtiin padassa uunissa, minä tein haudutuspadassa. Muutenkin vähäsen soveltelin, en laittanut jotain ohjeessa mainittua chilikastiketta, koska olen nyyserö. 

Korean Pot Roast

Paisti

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1,1 kg pala naudan sisäpaistia
• suolaa ja pippuria
• 1 sipuli pieneksi silputtuna
• 1 rkl valkosipulisilppua
• 1 rkl inkiväärisilppua

Haudutusliemi

•  2,5 dl lihalientä (poroa pakastimesta)
• 0,75 dl vähäsuolaista soijakastiketta
• 2 rkl gochujangia (korealaista chilitahnaa)
• 1 rkl seesaminsiemenöljyä
• 1 rkl riisiviinietikkaa (muukin etikka käy)
• 0,5 dl ruskeaa sokeria, muscovadoa tai fariinia
• 0,5 dl vettä
• 2 tl maissitärkkelystä

Aloitin tämän ruoan valmistamisen jo ennen aamiaista. Arvelin, että alkuhommissa menee noin 20-30 minuuttia ja sinä aikana kahvikone ehtisi kuumentua. Antti  meni ruokkimaan lintuja ja palatessaan sisälle noin vartin päästä hän ihmetteli, että miten se ruoka nyt jo on valmista. Kastike tuoksui niin voimakkaasti, että joku olisi voinut ajatella, että nythän on jo päivällisaika. 

Keräsin ensin pieneen kattilaan haudutusliemen ainekset kahta viimeistä ainesta lukuunottamatta, vettä ja maissitärkkelystä, niitä tarvittiin vasta lopussa. Sekoittelin aineksia ja kuumensin liemen kiehuvaksi. Jätin sen kattilaan odottamaan. 

Pintamaustoin paistipalan suolalla ja pippurilla. Otin esille pannun ja lurittelin sille hieman öljyä, jossa paistoin paistipalaa joka puolelta muutamia minuutteja. Nostin palan pienempään haudutuspataani. Jatkoin pannulla, lisäsin sille silputun sipulin, valkosipulin ja inkiväärin ja paistelin niitä muutaman minuutin. 

Kaadoin haudutusliemen pataan paistin päälle ja siihen pinnalle vielä sipuliseoksen. Kansi päälle ja high-asetus hommiin. Noin tunnin kuluttua käänsin paistin kylkeä ja toisen tunnin kuluttua uudelleen. Lientä oli sopivasti, noin puoleen väliin paistia. 

Neljän tunnin kohdalla nostin paistin leikkuulaudalle. Sekoitin pienessä kupissa veteen pari teelusikallista maissitärkkelystä ja sekoitin. Kaadoin suurusteen padassa olevaan liemeen. Sekoittelin, liemi saostui kivasti hieman paksummaksi kastikkeeksi. Leikkasin paistin isohkoiksi paloiksi ja palautin ne pataan vielä noin puoleksi tunniksi. Maistelin onko suolaa ja pippuria tarpeeksi. 

Tästä tuli erilainen kuin tavallisesti tekemästäni palapaistista, kypsänä kuutioitu liha oli oikein hyvärakenteista, Korea-maut tulivat sopivasti esiin, ei liikaa, muttei ollut pliisuakaan. Söimme lihapataa riisin  ja CampaKimchin kanssa. Tämä lihapata oli meille kahdelle tietysti aivan liian suuri annos. Lapioin suurimman osan pakasterasiaan, siitä syömme aterian joskus tulevaisuudessa. Myös pelkkää kastiketta jäi noin 2,5 dl, jolle kehittelen myöhemmin jonkun muun täyteosan. 

Jatkossa tavoittelen sitä, että lihan osuus ruokavaliossamme pienenee. Eikä se tarkoita, että joutuisimme mitenkään syömään huonommin, ei todellakaan. Minulla on paljon oppimista muista proteiinilähteistä ja niiden hyödyntämisestä. Tykkään lihasta, mutta ymmärrän kyllä, että tykkääminen ja tarvitseminen ovat eri asioita. Ainakin on mahdollista opetella ja kokeilla uutta. Onhan tässä lihaa syöty jo aika monta vuosikymmentä. 

Korealaista keittiötä ei ole kuitenkaan pakko jättää, sieltä löytyy vaikka mitä kokeiltavaa, vaikkei aterialla olisikaan  lihaa. Kukaan ei pakota minua, mutta tahdon lähteä uusille urille, jotka tähtäävät terveellisyyteen ja ovat maapalloa huomioon ottavia. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Nuhbiani – kuninkaallinen naudanliha korealaisittain ja saunamuna

Otin jo eilen varaston pakastimesta pakkauksen ohuita naudanlihaviipaleita, suunnitelma oli tietysti korealainen päivällinen. Etsin ohjetta ja laitoin lihan marinoitumaan hyvissä ajoin. Löysin sopivan ohjeen Beyond Kimchee-blogista. Siellä kerrotaan hyvin tämän ruokalajin historiasta, josta tietysti kaikesta k-jutuista kiinnostuneena tykkään. (k-jutut: k-draama, k-pop, k-ruoka, k-historia). Tärkeintä oli siis löytää lihalle sopiva mureuttava marinadi. Pienensin  ja muutin mittasuhteita hieman marinadin ainesmääriä.

Nuhbiani – kuninkaallinen naudanliha

• 320 g pakkaus ohuita naudanlihaviipaleita (tuotenimenä lehtipihvit)
• 0,5 dl soijakastiketta
• 2 rkl hunajaa
• 2 rkl miriniä
• 1 kiivi 
• 0,5 puolikas punasipuli silputtuna
• 1 tl inkiväärimurskaa
• 2 tl valkosipulimurskaa
• pippuria ja suolaa
• 2 rkl seesaminsiemenöljyä

Sivukeriisi

• 1,5 dl sushiriisiä
• 2,5 dl vettä

Korealaiset saunamunat 

• 4 kananmunaa
• vettä niin paljon, että kananmunat peittyvät painekattilassa
• paljon aikaa

Aloitin laittamalla naudanlihaviipaleet marinadiin. Nämä lihaviipaleet olivat nimellä lehtipihvi, mutta minusta ne olivat juuri omiaan korealaiselle päivälliselle. Sattuivat olemaan jo alennuksessakin. Sekoitin kaikki marinadin ainekset keskenään. Kiivi oli keltainen ja niin kypsä, että se lähti lusikalla kuorestaan ja muusautui helposti aivan atomeiksi. Kiivi sopii hyvin mureuttamiseen, toinen vaihtoehto olisi ollut ananasmehu, mutta mitään ananasta meillä ei olisi ollutkaan. Leikkasin lihaviipaleet pienempiin paloihin ja levittelin ne lasiastiaan. Kaadoin marinadin päälle ja sekoittelin. Nostin astian kannella peitettynä ja paino päällä ulos grillin sivupöydälle, ulkona oli juuri sama lämpötila tänään kuin jääkaapissa, joka on nyt melko täynnä auton jääkaapista tuotujen ruokien vuoksi. Liha sai marinoitua muutaman tunnin.

Sivukkeeksi laitoin halvan sähkön päivänä korealaisia saunamunia (linkissä kerrotaan mitä ne ovat ja miten niitä tehdään) painekattilaan kypsymään. Olisin voinut tehdä ne kaasullakin, mutta sähkö ei tosiaan tänään maksanut oikein mitään. Laitoin neljä kananmunaa painekattilaan pienelle ritilälle (muinaisesta riisinkeittimestä jäänyt ritilä) ja vettä niin paljon, että kananmunat peittyivät. Kansi kiinni ja induktio täysille. Vei noin 10 minuuttia, että paine kerääntyi kattilassa niin, että kannen siniraitainen merkki kohosi 2/3 näkyville. Pienensin lämpöä kattilan alla asetukselle 3 (levyn asetukset ovat 1-9). Merkki kannessa laski hieman niin, että sinisistä raidoista näkyi puolitoista. 

Laitoin sitten ajastimeen 99 minuuttia ja sen aikaa kanamunat kypsyivät painekattilassa. Vesihän ei sieltä karkaa minnekään, ei tarvitse pelätä kattilan kiehumista kuiville eivätkä kananmunat myöskään mene rikki kattilassa kypsyessään. Tai ainakaan minulla ei mennyt nyt, eikä ensimmäiselläkään kerralla. 

99 minuutin kuluttua päästin paineen pois kattilasta, sitä muuten riittikin varmaan minuutin ajaksi. Laitoin kananmunat kylmään veteen. Niiden kuoret olivat hieman tummemmat kuin keittämisen alussa. Jonkun ajan kuluttua kuorin kananmunat ja kuori irtosi oikein hyvin. Leikkasin kananmunat puolikkaiksi. Valkuainen oli saanut kauniin pähkinäisen värin, keltuaiset olivat hyytyneitä, eivät niin kermaisia kuin toivoin. Pirskotin niille hieman seesaminsiemenöljyä ja ripottelin ruohosipulisilppua.

Riisi kypsyi malliston pienimmässä riisinkeittimessä, se on nopea laite. Kahden hengen annos sivukeriisiä valmistuu  noin 20 minuutissa. 

Kun kananmunat oli saatu keitettyä ja liha oli marinoitunut useampia tunteja, laitoin uunin kuumenemaan (koska halpa sähkö) 200 asteeseen. Nostelin lihaviipaleet pellille alumiiniritilälle (en ole oikein keksinyt aikoja sitten ostamilleni alumiiniritilöille käyttöä) ja paistoin lihaviipaleita ensin 5 minuuttia yhdeltä puoleltaan. Käänsin viipaleet ja paistoin vielä toisen viisi minuuttia (lehtipihviviipaleet olivat noin puolen sentin paksuisia). 

Annoksiin kuopaisin riisinkeittimestä kauhallisen riisiä ja siihen päälle nostelimme kiivillä mureutettuja naudanlihaviipaleita. Saunamunat olivat sopiva sivuke, samoin muutama päivä sitten alulle laittamani kimchi. Se on vielä vaiheessa, makua on jo, mutta kaali vielä rapeaa.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Jonkunlainen burgundinpata

En ollutkaan tehnyt burgundinpataa pitkään aikaan. Tänään tein, en aivan tipitarkkaan minkään ohjeen mukaan, vaan omaan muistiini ja järkeeni luottaen. Sehän se parhaiten aina toimiikin. 

Burgundinpata

• 50 g pekonisilppua
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• noin 500 g naudanlihaa
• 3 uudensadon punasipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• 2 porkkanaa
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 50 g kuivattuja porcini-sieniä
• 4 dl punaviiniä
• 3 dl vettä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• kotitekoista kuivattua yrttiseosta
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Laitoin pienemmän haudutuspadoistani lämpenemään high-asetuksella ja valmistelin ainekset. Laitoin kuivatut sienet lämpimään veteen likoamaan. Hetken päästä huuhtelin sieniä viileällä vedellä ja puristin niistä vettä pois, kun huuhteluvesi oli kirkasta. Leikkasin sipulit neljään lohkoon ja valkosipulinkynnet puolikkaiksi. Kuorin porkkanat ja leikkasin ne paloiksi. Leikkasin naudanlihakimpaleen suupalan kokoisiin paloihin, poistin myös hieman kalvoja. 

Kuumensin kattilaa (roiskeita minimoidakseni) pari minuuttia ja kumosin sinne sitten pekonisilpun, paistelin niitä muutaman minuutin. Kun niistä oli irronnut rasvaa, lisäsin mukaan sipulit, valkosipulit ja porkkanapalat. Noin viiden minuutin kuluttua kumosin kaikki kattilasta haudutuspataan. 

Lisäsin kattilaan hieman oliiviöljyä ja voita ja paistoin lihakuutioita muutamassa erässä viitisen minuuttia kutakin erää. Kumosin palaset pataan ja kun kaikki lihat oli pintapaistettu (tämä ei olisi välttämätöntä, ne voisi laittaa pataan ilman alkupaistoakin) lisäsin mukaan sienet ja ripottelin pataan vehnäjauhoja ja sekoittelin. Sitten maustoin suolalla, pippurilla, kuivatuilla yrteillä, laakerinlehdillä ja tomaattipyreellä. Sekoittelin ja kaadoin mukaan punaviiniä ja sen verran vettä, että ainekset juuri ja juuri peittyivät. Jätin padan high-asetuksella hommiin ja noin 4 tunnin kuluttua kurkkasin puuhommien lomassa pataan. Liha oli jo mureaa, suolaa ja pippuria täytyi hieman lisätä.

Sivukkeena meillä oli herneitä ja airfryerissä paistettuja hasselbackan perunoita sitruunalla piristettyinä. Tässä kului taas niitä Noirmoutierin perunoita, kaksi kummallekin. Pataruoan päälle ripottelin annoksiin runsaasti tuoretta persiljaa, se on lempiyrttini tällä erää. Nimenomaan sileälehtinen. 

Tour de Francen 13. etappi oli viimeinen tasamaanpätkä ennen vuorietappeja. Tulimme katsomaan niitä CampaAdriaan, sillä alkoi olla jo vieroitusoireita leiriolosuhteisiin. Minä jopa osasin laittaa Discovery+-kanavan näkymään puhelimeni kautta, sitä pidän suurena ihmeenä, sillä yleensä ehdin unohtaa kaikki sen temppuradan vaiheet, jos emme muutamaan kuukauteen käytä hotspotia ja chromecastia auton telkkarista katsoaksemme. 

Voittajaksi ajoi Jasper Philipsen ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Tadej Pogacar. Primoz Roglic on joulutunut keskeyttämään kisan. 

Varhaiskaali-lihapullakeitto niin ranskalaisittain kuin osasin

Eilen minulla oli ajatus, että tekisin tänään kaali-makkarakeiton Pardon Your French-blogin ohjeen mukaan, mutta miten siinä pääsikään käymään, että söimme makkarat jo eilen. Enkä sitten millään viitsinyt makkaroiden tähden lähteä kauppaan tänään. Olisihan se ollut vähän pöhköä syödä makkaraa kahtena päivänä peräkkäin. Olisin edes säästänyt puolet paketista tälle päivälle. Pakastimesta löytyi kuitenkin pakkaus jauhelihaa, joten päätin soveltaa keiton niin, että siihen tulisikin lihapullia. Puolet pullista säästin toista ateriaa varten, sillä emme sentään syö 12 lihapullaa kumpikin yhdellä aterialla. Tämän ruoan  nimi on ranskaksi ymmärtääkseni jonkunlainen maalaisten kaalikeitto ja maalaisiahan mekin olemme, vaikka faktuaalisesti asumme kaupungissa, mutta kyllä tämä aika landea on. 

Ranskalainen kaalikeitto lihapullilla

Lihapullat (24 kpl, joista keittoon 10)

• 400 g naudan jauhelihaa
• 1 viipale vaaleaa leipää
• 0,75 dl maitoa
• 1 kananmuna
• tikkuaskin kokoinen pala comte-juustoa raastettuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 uudensadon punasipulin varsiosa silppuna
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl kuivattua Provencen yrttiseosta
• 1 rkl oliiviöljyä paistamiseen

Revin leipäpalan kulhoon ja kaadoin maidon päälle, sekoittelin nuolijalla niin, että leipä muussautui ja imi maidon itseensä. Keräsin hetken aikaa turvonneet leipämassan päälle jauhelihan, sipulin, kanamunan, mausteet ja tomaattipyreen. Sekoitin tasaiseksi. Paistoin mikrossa pienen maistipalan, ei tarvinut enempää mausteita. Pyörittelin taikinasta 24 pienehköä lihapullaa ja paistoin ne ebelskiver-pannussa oliiviöljytilkassa. En paistanut keittoon meneviä pullia ihan kypsiksi asti, ne 10 kpl nostin lautaselle odottamaan. Loput paistoin kypsiksi asti ja nostelin tiiviiseen rasiaan myöhempään käyttöä varten.

Loput keittoainekset

• pienen varhaiskaalin 6 ulommaista lehteä
• 2 pientä porkkanaa 
• 3 perunaa 
• 1 uudensadon punasipuli ilman varsiosaa (se meni lihapulliin)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 4 dl kasvislientä fondista
• 2 laakerinlehteä
• tuoretta basilikaa 

Silppusin sipulin ja suikaloin kaalinlehdet, kuorin perunat ja porkkanat ja leikkasin ne paloihin. Kiehautin veden ja lisäsin siihen 2 rkl kasvisfondia. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä ensin hetkisen sipulia, sitten lisäsin mukaan porkkanapalat ja kaalisuikaleet. Kuullotin kaikkia noin viisi minuuttia. Sitten lisäsin mukaan perunapalat, laakerinlehdet ja liemen. Nostin keiton kiehumaan lempeästi ja noin vartin päästä nostelin lihapullat mukaan kypsymään loppuun. Noin vartin päästä perunapalatkin olivat kypsiä, ne olivat niitä hitaasti kypsyviä Noirmoutierin perunoita.  Lopulta keitto kyllä hautui paljon pitempään meistä riippumattomista syistä, mutta se varmasti teki keitolle vain hyvää. Tuore hapanjuurileipä olisi nyt sopinut tähän, mutta piti tyytyä pakastimesta löytyneisiin sämpylöihin, kyllä ne paahdettuina ja hyvän ranskalaisen voin kanssa menivät. 

Tour de Francessa oli tasamaanetapiksi luettava ja noin 180 km mittainen. Ainakin lähdön hetkellä satoi rankasti ja sama jatkui ajoittaisina kuuroina pitkin päivää. Massakirihän siitä tuli ja sen voittajaksi ajoi Biniam Girmay, jo toisen kerran tässä kilpailussa. Tadel Pogacar ei vaihda paitaa huomennakaan. 

Ranskalainen pippuripihvi ulkofileestä grillissä

Olemme syöneet Steak au Poivrea muutaman kerran ranskalaisen ruokahaasteen aikana, esimerkiksi vuonna 2013 CampaSimpukan 500. postauksena. Tuolloin ja tuohon aikaan kypsensin lihan paljon alempaan lämpötilaan, tavoittelin 53 astetta ja lepuutuksessa lämpötila nousi vielä pari astetta. Tänään meillä oli taas ulkofile laitettavana, nyt valmistimme sen pannulla ja grillissä. Nykyään kypsennän naudanlihan paljon korkeampaan lämpötilaan, eikä se silti vielä ole liian well done. Ei ollut tarkoituskaan syödä kahdelleen koko lihapalaa kerralla, vaan tästä syömme ainakin kaksi, ellemme kolme kertaa. 

Steak au Poivre

• 800 g pala naudan ulkofilettä
• 1 dl kokonaisia mustapippureita
• suolaa
• 25 g voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• timjamia
• rosmariinia

Kastike

• pannulle jäänyt voin ja öljyn seos, jossa myös pippuria ja suolaa 
• fileen lepuutusliemi (noin 1 dl)
• 3 rkl konjakkia
• 1,5 dl kermaa

Siivosin fileestä hieman kalvoja ja rasvaa pois ja kuivasin pinnan. Antti jauhoi myllyssä pipppurit karkeasti. Levitin pippurit isolle lautaselle ja ripotin mukaan hieman suolaa. Kääntelin filepalaa pippuri-suolaseoksessa ja painelin mausteita lihan pintaan. Antti viritti hiiligrillin tulille ja sillä välin paistoin pannulla fileen kevyesti joka reunalta voin ja öljyn seoksessa, johon olin lisännyt tuoretta timjamia ja rosmariinia. 

Kun grilli oli noin 185 asteinen, Antti nosti fileen epäsuoralle lämmölle kypsymään. Grillaus jatkui noin 20 minuuttia, 10 minuuttia puoleltaan. Silloin fileen sisälämpötila oli jo 62 astetta, jota hieman säikähdin, että menikö yli. Peittelimme lihan peltilautaselle ja folioon lepäämään. Se saikin levätä melkein tunnin. 

Keittelin nopean kerma-konjakkikastikkeen pannulla, jolla alkupaistaminen oli tapahtunut. Lisäsin pannulle filepaketin lautaselta lepuutusliemen ja konjakin ja kuumensin niin, että kastikepohja alkoi kiehua. Annoin sen kiehua noin puoleen ja lisäsin mukaan kerman. Sekoittelin ja annoin senkin sitten kiehua puoleen. Maistelin, lisäsin ihan vähän suolaa, mutta pippuria oli riittävästi. Lusikallinen jotain ärtsympää hilloa (vaikka mustaherukkaa) olisi voinut olla hyvä lisä, mutten silloin muistanut. 

Leikkasin fileen niin ohuiksi viipaleiksi kuin pystyin ja asettelin viipaleet vadille, jonka reunoilla oli salaatinlehtiä, persikkaa ja mozzarellapalloja. Liha oli juuri sopivan punertavaa, vaikka lämpötila oli päässyt niinkin korkeaksi, eivätkä nesteet enää karanneet leikatessa. Huomenna jatkojalostus lopulle fileelle. 

Juomina oli ranskalaista vettä, ihan vain pullon etiketin takia ostettua ja vähän vahingossa kotiin asti kulkeutunutta. Maistui ihan Tour de Francelle. Punaviinilasilliset nautimme Fleurien leirialueen viinimaistajaisista ostamistamme laseista. 

Tour de France siirtyi Ranskan puolelle aivan pyörillä ajaen, kyseessä oli kiperä vuorietappi, jolla oli mittaa noin 140 km. Olipa jännittävä loppu, viimeiset 18 km oli hirvittävää laskua ja Tadej Pogacar näytti kaapin paikan ja jätti Jonas Vingegaardin taakseen vakuuttavasti. Tadej riisui keltapaidan Richard Carapazilta, mistä en ole pahoillani. 

Entinen rautatietunneli kevyenliikenteenväylänä Ranskassa,
minä en ollut tuolloin mukana,
vaan Antti kävi minun pyörälläni pienellä reissulla minun pitäessä hellettä markiisin alla. 

Papu-tonnikalasalaatti ilman tonnikalaa

Minulla oli valmiiksi katsottuna monta ohjetta Henri Alénin Henkan Italia-kirjasta tämän vuoden Giro d'Italia-ruokahaastetta varten, otin jopa kirjan mukaani, vaikka yleensä en paljon kirjoja ota matkoille mukaan ihan painosyistä. Enkä nyt tarkoita vain omaa painoani. 

Yksi merkitsemistäni ohjeista oli papu-tonnikalasalaatti. Olimme juuri syöneet tonnikalaa vähän aikaa sitten ja olimme ostaneet paistovalmiita lihapullia marketista juuri ennen tälle Tarasconin leirialueelle saapumista. Ajattelin, ettei se nyt ole niin nokonuukaa, voisin kyllä vaihtaa tonnikalan lihapulliin. Ei minulla ollut varsiselleriäkään, mutta fenkolia oli ja olen sen verran kaukana kotoa, ettei kukaan tulle minua moittimaan ihan persoonakohtaisesti ohjeen muuntelusta. Mutta siis ihan todella kiva ohje olisi tonnikalalla ja sellerilläkin, sitäkin pitää kokeilla. 

Vähän niinkuin Henri Alénin papusalaatti mutta ei ihan

• 15 pientä paistovalmista naudanlihapullaa + 5 pientä varrastikkua
• 1 rkl oliiviöljyä pullien paistamiseen
• 1 porkkana
• 1 pieni punasipuli
• 1/3 fenkolista
• 1 tetra valkoisia säilykepapuja liemessä
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 rkl punaviinietikkaa
• kourallinen salaattisekoitusta

Valmistelin ensin salaattiosan. Kuorin sipulin ja porkkanan, leikkasin fenkoliin tuoreen leikkuupinnan. Viipaloin kaikki kolme matkamandoliinillani ohuiksi viipaleiksi ja sekoitin ne keskenään salaattikulhossa. Antti kävi huuhtelemassa pavut ja jätti ne siivilään valumaan. Hetken kuluttua sekoitin pavut kulhossa oleviin vihanneksiin. Kaadoin mukaan oliiviöljyä ja etikkaa, sekoitin ja maustoin suolaripauksella ja muutamalla kierroksella pippurimyllystä. Lopuksi perkasin salaattisekoituspussista kunnossa olevat salaatinlehdet mukaan, loput menivät kompostiin. 

Lihapullat laitoin pieniin bampuvartaisiin, kolme pulleroa/varras. Luin etiketistä, että ne oli valmiiksi maustettuja ja päätin uskoa, että näin varmaan olisi. Ainakaan suolaa tämmöisiin ei kannata lisätä. Antti viritti minulle Campingazin grillin paistolevyllä valmiiksi ja kuumensi sitä muutaman minuutin. Lirautin vähän oliiviöljyä levylle ja nostelin viisi pientä lihapullavarrasta paistumaan. Niitä oli helppo käännellä pihdeillä, kantikkaat bampuvartaat eivät päästä ruoka-aineksia kääntyilemään paistaessa. Kun olin saanut nätit paistopinnat, säädimme grillin ihan pienelle ja nostimme kannen päälle. Noin viidessä minuutissa lihapullat olivat kypsiä. 

Alkuperäisohjeessa tonnikala sekoitetaan salaattiin, mutta minun versiossani nostelin salaattia lautaselle ja päälle sitten lihapullavartaan. Oli todella kiva ruoka, sekä ulkonäön että maun puolesta. 

Giro d'Italiassa päästiin ensimmäisen jakson viimeiseen etappiin, eli numeroltaan yhdeksänteen. Koitimme katsoa lopusta noin 20 km, mutta netti kosahti aivan viimeisillä sadoilla metreillä, emmekä nähneet kuka voitti. Mutta tuloksista näkee, että voittajaksi ajoi Olav Kooij ja kokonaiskilpailussa pinkkipaidassa jatkaa tiistaina edelleen Tadej Pogacar. Huomenna ajajat lepäävät (lue: ajavat varmaan noin 100 km lenkin) ja me siirrymme seuraavaan leiripaikkaan lähemmäs Välimerta. 

Italialaiset mozzarellalihapullat

Nämä italialaiset lihapullat söimme jo maaliskuun alussa, kun halusin jemmata postauksia tulevalle CampaReissulle ja sen Italia-ruokahaasteen osalle. Välillä on melko työlästä saada kaikkia haasteen osia täytettyä, mutten silti halua luopua CampaSimpukan alkuperäisestä ideasta. Venytän sitä vain hieman. Tähän ruokaan en ottanut vinkkejä oikein mistään, tai otinpa oikeastaan. Omasta postauksestani muutaman vuoden takaa. Nyt vain jätin tekemättä kastiketta eikä meillä ollut spagettiakaan. Tarkemmin ajatellen tässä ei kauheasti ole samaa kuin linkin postauksessa. Kunhan tein omasta tai asiakkaan päästä. 

Italialaiset mozzarellatäytteiset lihapullat

• 400 g naudan jauhelihaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 kevätsipuli
• 2 kananmunaa
• 1 dl raastettua parmesaania
• 1 dl pankomurua
• tuoretta oreganoa
• suolaa ja pippuria
• 16 minimozzarellapalloa
• oliiviöljyä paistamiseen

Sekoitin lihapullataikinan ainekset tasaiseksi taikinaksi ja jaoin sen 16 osaan, noin golfpallon kokoiseen nökäreeseen. Taputin nökäreet kämmenelläni tasaiseksi ja nostin päälle mozzarellapallon. Käärin juuston lihapullataikinaan ja nostin valmiit lihapullat odottamaan leivinpaperille. Kun kaikki olivat valmiita, laitoin tanskalaiset ebelskiverpannun kuumenemaan kaasuliekille. Kaadoin jokaiseen pannun yhdeksästä kolosta noin puoli teelusikallista oliiviöljyä. Kun pannu ja öljy olivat kuumia, nostin silikonipäisillä pehmopihdeillä lihapullat kypsymään. Ensimmäiseen erään tuli 9 lihapullaa ja toiseen jäi sitten 7. 

Ebelskiverien tekemisessä on hyvä olla sopiva lasta tai tikku, jolla paistettavaa saa helposti käänneltyä ja sellainen minulla on, tietysti. Peräisin siltä ajalta, kun minulla piti olla kaikkeen ihan just se oikea väline. Se puutikku on kyllä toimiva, ei voi moittia. Lihapullia ja mitä nyt onkaan paistamassa, on hyvä alkaa heti pyöritellä pannun kolosissa, siten saan hyviä pyöreitä palleroita, eivätkä mahdolliset täytteet karkaa. Paistoin lihapullia noin viitisen minuuttia ja nostin ne sitten lopuksi vielä lasivuokaan ja uunin noin viideksi minuutiksi, kun sivuke oli lähes valmista. 

Annoksessa oli kolme lihapullaa aseteltuina jo aiemmin postaamieni tomaatti-perunapaistosten päälle. 

Tänään söimme mobiilihampurilaiset, ei niissäkään mitään vikaa ollut. 

Giro d'Italia on nyt menossa etapissa viisi. Katsoimme viimeiset 800 m kisaa ja voittajaksi ajoi Benjamin Thomas ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Tadej Pogacar.