Espanjalaiset lihavartaat

Tänään on ollut kiva päivä Aachenissa. Olemme olleet täällä yleensä keväisin, kun Eläkeläiset ovat keikkailleet läheisessä Music Bunkerissa, mutta kyllä täällä on kiva olla näin loppukesästäkin. Aamupalan jälkeen kävelimme keskustaan, sinne on noin 2,5 km matkaa ja mennessä mukavan alamäkivoittoista. 

Kävimme tärkeillä ostoksilla, piti löytää seinäkalenteri ensi vuodeksi, muttei mielellään sitä samaa pariskuntakalenteria, jollaisen olemme ostaneet parina vuonna, kun emme muistaneet, että se samahan oli jo kertaalleen. Meillä tosin kalenteriin tulee vain eläkepäivät, roskispäivät, hammaslääkäriajat ja seuraavan matkan laivanlähtö. Mutta eihän sitä tiedä vaikka mentäisiin talven aikana joogaan tai teatteriin. Mutta sopivaa kalenteria ei löytynyt. Olimme siis Aachenin mahtavassa nelikerroksisessa kirjakaupassa. Oli vain noin 200 erilaista kalenteria, muttei ollut mieleistä. 

Sitten koitimme valita uutta matkapäiväkirjaa, mutta oli vain samoja kuin aiemmin ja uutta Saksan karttakirjaa. Ei ollut sopivaa. Jos saksalaiset vielä ostavatkin runsaasti matkaoppaita (niitä on valtavat määrät), ei karttakirjoja enää ole paljonkaan. Minä luotan sellaiseen yhdessä oman suunnistustaitoni kanssa niin, että päädymme sinne minne haluammekin. Tykkään Michelin-kirjoista, mutta vain Ranskasta on hyvä paksulehtinen kirja, jonka sivut kiiltävää materiaalia. Niihin voisi tarvittaessa myös piirtää reitin ja pyyhkiä myöhemmin pois, mutta käytän pieniä tarramerkkejä sen sijaan. Kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan, että onpa vanhanaikaista, sillä minulla on jo kädet silmillä ja korvilla ja sanon kovaan ääneen päläpälä. Haluanko olla mieluummin vanhanaikainen, kuin eksyksissä? Just saying.

Kolmanneksi meidän oli tarkoitus ostaa pelikortit. Mehän aloimme pelata korttipelejä tässä muutama päivä sitten. Edellisestä kerrasta on aika monta vuotta ja kaikki tavallisimmatkin pelit olivat unohtuneet, mutta jostain oli yksi korttipakka kuitenkin mukaamme tarttunut. Muistelimme, että seiskaa olemme osanneet pelata ja niin sitten teimme pari päivää sitten. Silloin voitimme melkein vuorotellen. Mutta eilen pelasimme noin 12 peliä ja minä hävisin melkein kaikki. Päätin tuolloin, että se johtuu huonoista korteista, niitä ei saanut kivasti sekoitettua ja niihin alkoi tulla jo rispaantumista. Joten tänään etsimme siis uusia kortteja ja niitähän sitten löytyi siellä ihanasta kirjakaupasta, oli oikein valittavaksi asti. Nyt pelionneni on täysin kääntynyt, olen varma.

Päivän espanjalainen ruoka on saanut ideansa täältä. Espanjalaiset lihavartaat olivat helpot tehdä ja sain viimeiset ruokaraaka-aineet jääkaapista käytettyä. 

Espanjalaiset lihavartaat

• 200 g naudan pihvilihaa (Lidlin pakkaus)
• 1 punasipuli
• muutama kirsikkatomaatti
• 10 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkasin pihvipalat suupalakokoisiksi kuutioiksi ja sekoitin marinadin oliiviöljyn, punaviinietikan, valkosipulin, suolan ja pippurin sekä silputun persiljan muovirasiassa. Sekoittelin pihvipalat marinadiin ja jätin odottamaan noin tunniksi. 

Valmistelin vartaiden muut ainekset odottamaan, viipaloin kesäkurpitsaa ja sipulia odottamaan, otin esille kirsikkatomaatteja. Kun oli aika alkaa grillata vartaat, pujottelin vuorotellen lihapaloja ja kasviksia vartaisiin ja kaavin vielä loput marinadit rasiasta vartaiden päälle. 

Antti grillasi vartaat Campingazilla ja laitoimme nyt hyväksi havaitulla tavalla grillilevyn ja vartaiden väliin pyöreäksi leikatun palan leivinpaperia. Mallina käytän peltistä irtokantta, joka sattuu olemaan saman kokoinen kuin grillilevy. Paperi ei pala puhki, mutta ruoka grillautuu hyvin ilman tarttumista, eikä levyä tarvitse hinkata pesun yhteydessä, pelkkä pyyhkiminen riittää. Olettaen että marinadia on ollut kohtuullisesti. 

Olipa hyvin maustuneet vartaat, lihaa aterialla oli melko pieni määrä, mutta todellakin tarpeeksi, vähempikin olisi riittänyt. Sipuli kypsyi ihanaksi, samoin kesäkurpitsa ja tomaatit. Viimeiset pakasteperunaviipaleet ja vähän salaattia lautasilla, niin oli oikein riittävä ateria. Pihvipaloissa maistui mukavasti pimenton ja persilja, eikä ollut yhtään purkkapalaa. Mutta alkaa taas tuntua, että lihansyöminen saa kyllä kotiinpaluun jälkeen jäädä vähemmälle aika pitkäksi aikaa. 

La Vueltan eilinen etappi meni siis pöh pilalle, käsittääkseni kaikki siitä vain  jätettiin huomiotta tuloksia laskiessa. Tänään sitten ajettiin neljäs etappi Andorrassa. Saimme katsottua sitä pätkittäin, nettiyhteys on ollut aika huono. Tadej Pogacar lähti yksin hatkaan jostain 40 km tienoilta ja voitti etapin. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua melkein kolmella ja puolella minuutilla, toisena on Primoz Roglic. En ihan tullut käsittämään, miten Primoz kiri toiseksi, mutta ei se mitään. Huomenna sitten kisa siirtyy viimein Espanjaan ja me Alankohollantiin.