Camino de Santiagon aikana tuli tutustuttua espanjalaiseen baariruokaan, sellaista siellä varmaankin syövät paikallisetkin, mutta etenkin kymmenien tuhansien pyhiinvaeltajien vatsoihin niitä aterioita kipataan päivittäin varmasti lukemattomat lautaselliset. Ei se aina niin suurta herkkua ollut, mutta nälkä siirtyi ja sen jälkeen pääsi vatsan viereen nukkumaan. Hinnallakaan nämä kolmen ruokalajin menut eivät olleet pilattuja, etenkin kun niihin kuului useimmiten puoli pulloa viiniäkin. Se oli sitten omassa valinnassa kuinka paljon viinistä joi. Kymmenellä eurolla sai lämpimän aterian, se oli usein päivän toiseksi suurin kuluerä majoituksen jälkeen. Jos olisimme olleet sisareni kanssa vähemmän fröökynöitä ja yöpyneet enemmän albergueissa, olisi yösija useimmiten löytynyt 5-10 eurolla.
Tänään kopioin mahdollisimman tarkasti tavallisimman menu peregrinon matkalla ottamieni kuvien perusteella. Mitään erityisiä ruokaohjeita en tarjoa päivällisestämme, päivän annoskuvista näkee mitä niissä on. Kaikki on valmistettu mahdollisimman yksinkertaisesti ja tarjottu simppelisti, kuten Espanjassa.
Alkuruokana meillä oli perussalaatti, salata mixta tai jotain sinne päin. Lähikaupassamme ei ollut valkoista purkkiparsaa ja minulla oli niin eilinen kampaus, etten lähtenyt isompaan kauppaan. Haalin vain hupparin huppu päässä sen mitä lähikaupasta löytyi. Aineksina oli rapeaa salaattia, punasipulia, kananmunaa, tonnikalaa, porkkanaa, tölkkimaissia, tomaatteja ja kurkkua. Pieni ripaus pimentonia keitetyille kananmunan puolikkaille ja liraus oliiviöljyä koko hienouden päälle ja kylläpä pääsin autenttiseen caminotunnelmaan! Anttikin sanoi olevan oikein syötävää salaattia.
Pääruoaksi valmistin kanaa ja perunoita. Ranskanperunat olivat yleisin lisäke aterioilla, vaihtelevan hyvin paistettuina. Minä paistoin kahteen kertaan ja suolasin kunnolla. (nyt riittää uppopaistaminen taas puoleksi vuodeksi, näin käy aina Espanja-haasteen aikana) Lihapalaksi valitsin broilerin fileen, joka oli marketissa varustettu hienolla nimellä, perhosleike. Ostin ne tiskistä, koska en halunnut ostaa liikaa lihaa kahdelle henkilölle. Se että broilerin file oli leikattu keskeltä pitkittäin halki nosti kilohinnan kaksinkertaiseksi ja lopulta maksoin kahdesta fileestä saman verran kuin valmispakkausten neljästä tai viidestä. Hienoa säästöä. Suolasin, pippuroin ja lirautin päälle hieman sitruunamehua pinnalle ja paistoin fileet oliiviöljyn ja voin seoksessa pannulla. Pinnalle ripautin hieman pimentonia. Höyrytin muutamia pitkiä papuja lisäkkeeksi ja lusikoin valmista aiolia kuppiin.
Jälkiruoaksi olin varannut meille jäätelötuutit, lähikaupassamme ei ollut oikein teollista mautonta jogurttia yksittäisinä purkkeina ostettavana (mikä on tietysti hyvä asia). En halunnut ostaa neljää purkkia, kun emme syö niitä muuten koskaan. Espanjassa siihen muuten tottui nopeasti, että söi jälkiruoaksi jogurttia. Usein listalla oli olevinaan viisikin vaihtoehtoa jälkiruoaksi, mutta kun oli tilaamisen aika, tarjolla oli vain jogurtti tai hedelmä. Jäätelö oli jo luksusta.
La Vueltassa ajettiin tänään viimeinen lopputulokselle merkittävä etappi, jossa oli vuoria ainakin tarpeeksi. Pettymyksekseni Alberto Contador putosi takaisin sijalle neljä, mutta onneksi hänet syrjäytti siltä ammattipyöräilijöiden varsinainen hymypoika, Estaban Chavez. Muutoin kärki pysyi ennallaan, Nairo Quintana piti kärkipaikkansa ja Chris Froome joutuu tyytymään kakkostilaan, mikä on minusta justiinsa oikein. Huomenna ajetaan seremoniallinen päätösetappi, joka päättyy Madridiin. Etapin voittoon ajoi 22-vuotias Pierre Latour aivan Darwin Atapuman nenän edestä.
