Nektariinit ja luumut ruby port-kastikkeessa

CampaKeittiön kotiruokaviikkoon mahtui myös jälkiruoka, jollaista ei ainakaan minun kodissani syöty, kun olin lapsi. Tämä lipsahdus teemasta tapahtui jo heti maanantaina, kun iltasella alkoi tehdä mieli jälkiruokaa silakkalaatikon painuttua vatsassa hieman. 

Hedelmävadissa oli nektariineja ja luumuja. Nektariineja ei napapiirillä nähty varmaan ennen 1990-luvun loppua eikä tuoreita luumujakaan kuin loppukesästä, ei talvella. En nyt oikein tiedä miksi olinkaan ostanut niitä nyt, keskellä talvea, sillä ei nyt varmaankaan ole luuhedelmien varsinainen sesonki missään kovinkaan lähellä. No, ostettu oli ja pois oli syytä käyttää. 

Nektariinit ja luumut ruby port-kastikkeessa

• 2 nektariinia
• 2 tummaa luumua
• 2 rkl fariinisokerin ja valkoisen sokerin sekoitusta
• 1 rkl voita
• 0,5 dl ruby portviiniä
• tuoretta timjamia

Halkaisin nektariinit ja luumut, poistin kivet ja leikkasin hedelmät 8 lohkoon. Kuumensin pannua ja lisäsin sille voin ja sokerin. Kun seos oli sulanut, nostelin hedelmäpalat pannulle ja kääntelin niitä hetkisen aikaa, että ne hieman pehmenivät. Lisäsin mukaan portviinin ja timjamin. Muutamassa minuutissa pannulle muodostui kauniin värinen sakea kastike ja hedelmät pehmenivät sopivasti. Söimme makoisat hedelmät vaniljajäätelöpalasen kanssa eikä ollut loppuiltana nälkä.

Italialainen luumukakku Kuolleitten lehtien ajon päivänä

Ammattipyöräilyn kausi alkaa olla lopuillaan. Yksi vuoden suurklassikoista ajettiin tänään, Lombardian ajo, jota kutsutaan myös Kuolleitten lehtien ajoksi. Minulla oli mukavan sattuvasti vapaata ja halusin tehdä jotain italialaista lautasillemme. Pääruokana oli lohta, mutten löytänyt mitään kivaa italialaista ohjetta lohelle, sellaista mitä en olisi jo kokeillut. 

Tein sen sijaan Hanna G:n pintapaistettua lohta wasabimajoneesin, paahdettujen seesaminsiementen, siianmädin ja sushiriisin kanssa. Tosin lohen leikkaaminen ei mennyt ihan niin hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Yritän vakuutella itseäni, että se johtui siitä, ettei lohipala ollut niin optimaalinen osa filettä, mutta toisaalta saatan kyllä myöntää senkin, etten vaan osannut niin hyvin nyt.

Jälkiruokakakun ohjeen otin Little Big H-blogista, johon en ollut koskaan aikaisemmin osunut, mutta tämä ohje oli aivan timanttia! Kokeilkaa, jos haluatte just passelin kostean, mutta kypsän kakun täynnä luumujen makua.

Italialainen luumukakku + hieman konjakkia

• 4 suurta tummakuorista luumua
• 3 kananmunaa
• 150 g sokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 rkl konjakkia (oma lisäykseni)
• 250 g vehnäjauhoja + hieman vuoan jauhottamiseen
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 150 g sulatettua voita + hieman vuoan voiteluun 
• 1,25 dl maitoa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin ja jauhotin 24 senttisen irtopohjavuoan. Itse asiassa laitoin pohjalle leivinpaperia ja voitelu-jauhotin vain reunat. Leikkasin luumut lohkoihin, noin 8-10 lohkoon/luumu.

Vatkasin kananmunat, sokerin ja vaniljatahnan vaaleaksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan vehnäjauhot, leivinjauheen, konjakin, sulatetun voin ja maidon. Sekoitin taikinan tasaiseksi, välttäen liiallista vatkaamista, ettei taikina sitkistysi. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja sommittelin luumulohkot taikinan pinnalle. Paistoin kakkua 50 minuuttia. Kokeilin kypsyyttä cocktail-tikulla ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, oli kakku kypsä. Annoin kerrankin kakun jäähtyä ainakin viisi minuuttia, ennen kuin aloin sörkkiä sitä. Irrotin vuoan reunuksen ja siirsin kakun papereineen päivineen lautaselle. 

Tein kakulle kaveriksi vaniljakastiketta, sillä taloudessa ei ollut yhtään jäätelöä, joka myös olisi sopinut hyvin luumukakulle. Oikaisin hieman ohjeen kanssa, mutta hyvin se meni. Ohjeella tuli noin 3,5 dl kastiketta.

Vaniljakastike

• 2 kananmunan keltuaista
• 50 g sokeria
• 3,3 dl kuohukermaa (koska Valion purkissa on sen verran)
• 2 tl vaniljatahnaa

Erotin keltuaiset valkuaisista ja laitoin keltuaiset kulhoon. Kaadoin mukaan sokerin ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Kuumensin kattilassa kerman ja vaniljatahnan melkein kiehuvaksi. Kaadoin kuuman kerman parissa lorauksessa keltuaisseokseen ja vispilöin tasaiseksi. Aiemmin olen pessyt kattilan välillä, tällä kertaa jätin sen väliin. Kaadoin seoksen takaisin kattilaan ja kuumensin sen uudelleen niin, että kastike sakeni. Kaadoin kastikkeen lasipulloon ja laitoin sen jäähtymään. Muutaman tunnin vaniljakastike oli mukavasti jähmettynyt ja kun oli aika syödä jälkiruoka, sekoitin puutikulla kastikkeen juoksevaksi. Oikein maukasta, niin kakku kuin kastikekin.

Kuolleitten lehtien ajon voitti muuten Bauke Mollema ja toiseksi tuli Alejandro Valverde. Tähän oli kiva päättää ammattipyöräilyn kauden seuraaminen ja jäädä miettimään sitä, miten jatkan ja jatkanko tätä aihepiiriä CampaSimpukassa. 

Rakuuna edellä – kana

Antti hommasi meille kesäksi yrttejä kasvihuoneeseen ja pihan kulatungiin. Ranskalainen rakuuna oli niin pitkänhuiskea, että se vaati heti pientä leikkuuta, että se haarautuisi ja tuuhenisi kesän kuluessa. 

Niinpä etsin ruokaa, joka olisi italialaisehko ja jossa olisi rakuunaa. Sellainen löytyi helposti Rhubarb & Cod-nimisestä blogista, joka on sivumennen sanoen aika hieno, upeat kuvat, vai mitä? Kun ohjeessa mainittiin vielä Marsala, niin jopa olin valmis kokeilemaan. Kyllä minä hieman soveltelin, mutta minulla oli hyvä syy. Oli nimittäin niin kirkas auringonpaiste, ettei tietokoneeni näytöltä meinannut saada mitään selkoa ulkona, joten kun ainekset olivat kasassa pihaköökissäni, tein niin kuin tykkäsin ja melkoisen samanlaista ruokaa sain aikaan. 

Rakuunainen ja luumuinen Marsala-kana neljälle

• 4 broilerin rintafilettä
• oliiviöljyä
• 4 kevätsipulia
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 3 luumua 
• 2,5 dl kanalientä
• 1 dl Marsalaa
• suolaa ja pippuria
• loraus kermaa (koska mä voin)
• ranskalaista rakuunaa
• kanelitanko

Silppusin sipulit ja valkosipulit, leikkasin luumut lohkoihin. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja pyörittelin sipuleita ja luumuja hetkisen pannulla, sitten siirsin ne lautaselle syrjään. Kuumensin pannua uudelleen ja nostin broileripalat paistumaan pannulle, kääntelin niitä muutamaan kertaan. Lisäsin pannulle oksan rakuunaa, suolaa, pippuria ja Marsalan. Annoin broilerin kypsyä hetken aikaa ja lisäsin pannulle kanaliemen, kanelitangon, sipulit ja luumut. Laitoin kannen päälle ja annoin ruoan hautua noin 20 minuuttia. Maistelin kastiketta ja lisäsin hieman suolaa, paljon pippuria ja lorauksen kermaa. Haudutin edelleen ruokaa vielä sen aikaa, kun lisäkefregola kypsyi. 

Marsala maistui broilerissa mukavasti, samoin se rakuuna, josta koko ruoanlaitto lähti liikkeelle. Myös mehevät luumut ja kaneli maistuivat hienosti, tämä sopisi talviruoaksikin hyvin, vaikka kiva oli syödä sisaren kanssa omalla terassilla oikein kesäisessä säässä. 

Giro d'Italian ensimmäinen viikko on jo ajettu. Eilen en nähnyt minuuttiakaan etapista, enkä ottanut muutenkaan selkoa miten kisa sujui ja tämänpäivän kisakin meni tallenteelle. Alkukisan johtanut Primoz Roglic putosi eilen kokonaiskilpailun kärjestä, johtajan paidassa ajoi eilisen jälkeen Valerio Conti. Tämän päivän etappivoittaja oli Pello Bilbao. En kauhean paljon nyt tiedä mitä näinä kahtena etappina tapahtui, mutta huomenna taas hankkiudun paremmin ajan tasalle. 

Uuden uunin ensimmäinen paisto – oikaisugalette luumuista

Nyt uusi uunimme on käytössä, viikon se otti, mutta nyt toimii! Ensimmäiseksi paistokseksi valikoitui pikagalette. On niin lämmintä, ettei tee mieli viettää aikaa paljon keittiössä, mutta sen verran kuitenkin, että saimme päivän jälkiruoan uuniin. Pääruokaa emme syöneetkään lainkaan, ruokahalu on hieman kadoksissa. 

Oikaisugalette

• 1 rulla Lidlin puff pastrya
• 10 pientä luumua
• 1 rkl sokeria
• 1 kananmuna
• tarjoiluun tomusokeria ja vadelmapölyä
• jäätelöä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita pelti uuniin kuumenemaan. Levitä puff pastry-rulla auki leivinpaperiarkin päälle ja leikkaa siitä pyöreä lätty. Leikkaa luumut lohkoiksi ja levitä ne keskelle taikinapyörylää. Jätä useita senttejä reunoilta tyhjäksi. Ripottele luumupalojen päälle sokeria ja taittele taikinareunat luumupalojen päälle, nipistele hieman taikinaa rypyille. Sivele taikinapintaa kananmunalla ja paista tätä oikaisugalettea noin 25-30 minuuttia. Kun paistos on hieman jäähtynyt sirottele päälle tomusokeria ja jos sinulla on, myös vadelmapölyä. Ei minullakaan ole sitä enää paljon, enkä yhtään muista mistä olen sen ostanut. Pyöräytä hyvästä vaniljajäätelöstä pallo galetteviipaleen kaveriksi ja syö  haaleana. Hyvän kirpeää ja maistuvaa. 

Tour de Francen 13. etappi oli kirimiesten erikoisalaa. Eilen heistä kaksi, Mark Cavendish ja Marcel Tukkajumala Kittel jäivät aikalimitin taakse ja heidät poistettiin kilpailusta. Myöskin Vincenzo Nibali joutui keskeyttämään, sillä eilinen kaatuminen viimeisessä nousussa aiheutti jonkunlaisen murtumavamman, eikä hän kyennyt enää tänään jatkamaan. Loppukirissä Peter Sagan oli jälleen nopein, ei tosin kuin etukiekon verran, mutta sekin riittää. Kokonaiskilpailun kärki on sama kuin eilen, ensimmäisenä Geraint Thomas ja toisena Chris Froome. 

Nopea jälkiruoka luuhedelmistä

Tähän jälkiruokaan sopivat vähän pehmenneet ja toisaalta hieman kovatkin luuhedelmät, persikat, nektariinit, aprikoosit ja luumut. Yhdessä ja erikseen, ihan kuinka haluat. Luin eräänä päivänä Savusuolaa-blogin vähän vanhemman postauksen mummon mansikkakiisselistä ja Janican sherrykermasta. Ne mielessäni tutkailin mitä pullonpohjia meillä olisi alkoholikaapissa pientä jälkiruokaa varten. 

Paistetut hedelmät ja Marsalakermaa kahdelle

• 4 vähän kovanpuoleista luumua
• 2 pehmeänpuoleista nektariinia
• nokare voita
• 2 rkl sokeria
• 2 pientä rosmariinin oksaa
• 2 rkl Marsalaa
• 1,5 dl kermaa
• 1 rkl marsalaa
• vaniljasokeria

Leikkaa hedelmät puolikkaiksi ja vielä neljänneksiksi, poista kivi. Sulata pannulla nokare voita ja lisää pannulle hieman sokeria ja rosmariinin oksaa. Kaada hedelmäpalat pannulle ja kypsyttele niitä noin vartin verran. Lisää Marsala ja maistele, onko voista, sokerista ja marsalasta muodostuva kastike tarpeeksi makeaa. Jollei ole, lisää hieman sokeria. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, mausta vaniljalla ja Marsalalla. Lusikoi kuppiin kuumia hedelmäpaloja ja päälle pehmeää kermavaahtoa. Kaada loput kastikkeet pannulta annosten päälle. 

Hillolla pötkii pitkälle ja limonadilla lisää

Hilloja syödään monissa Euroopan maissa aamiaisella enemmän kuin meillä Suomessa ja se on oikeastaan hyvä niin. Että siis siellä, eikä niinkään meillä. Eihän sokerisen hillon kanssa kannata päivittäin läträtä, olipa kuinka hyvää tahansa. Siinä missä meillä aamiaisleivälle asennetaan kurkkua ja tomaattia, Espanjassa (tomaattiraaste tietysti on hyvä vaihtoehto) paahdetulle, kenties hieman eiliselle leivälle sipaistaan kunnolla hilloa. Monissa hotelleissa ja kahviloissa hillot ja marmeladit tarjotaan yksittäispakatuissa pikku nokareissa, mutta välillä saa myös mainioita paikan päällä valmistettuja hilloja, joissa makua on muutenkin kuin sokerin muodossa. 

Minä en ole kovin innokas hilloaja, koska hillojen menekki ei taloudessa ole suuren suuri. Isojen erien sijaan teenkin toisinaan puolen purkin hilloja, joihin käytän hedelmiä ja marjoja sen mukaan mitä on saatavilla ja on käytettävä pikaisesti pois. Kun purkkeja ei ole rivillistä, vaan vain yksi, joka sekin on kenties alun alkaenkin puolillaan, tulee se myös varmemmin käytettyä jogurttiin, paahtoleivän päällä tai puuron koristeena. 

Koska CampaSimpukan seitsemäs Espanja-haaste on lopuillaan (varsin vähäisin tuloksin) etsiskelin espanjalaista vivahdetta hilloon, jonka keittelin tänään. Enpä nyt tiedä mikä tässä versiossa varsinaisesti on espanjalaista, mutta otin sen kuitenkin espanjalaiselta sivustolta ja ihan itse tulkkasin mitä siinä lukee. Valmistusmenetelmänä käytin sous videtä, jota en hillohommissa ollutkaan aiemmin käyttänyt. 

Espanjalainen luumuhillo sirkulaattorilla

• 600 g espanjalaisia luumuja (tottakai kotimaiset olisivat vielä fiksumpi ratkaisu, mutten tiedä ovatko kotimaiset vielä valmiita ja millainen luumuvuosi Suomessa ylipäätään on)
• 250 g sokeria, josta puolet hillosokeria
• puolikkaan suuren sitruunan mehu
• iso ropaus jauhettua kanelia
• pätkä pulleaa vaniljatankoa halkaistuna

Laitoin sirkulaattorin lämmittämään vettä 86 asteeseen. Halkaisin luumut, poistin kivet ja leikkelin luumut pienempiin palasiin. Laitoin luumut paksuun vakuumipussiin ja punnitsin sen. Kaadoin pussiin sokeria vähän alle puolet luumujen painosta. Minulla oli vain vähän hillosokeria, joten laitoin osaksi tavallista kidesokeria. Tiputin pussiin vaniljatangon pätkän ja ripottelin mukaan kanelia. Puristin sitruunamehun perään. Suljin pussin vakumointikoneella. Pussiin tuli niin vähän nestettä, vain puolikkaan sitruunan mehu ja se imeytyi sokeriin samantien, joten nestettä ei imeytynyt pussin ylälaitaan asti pilaamaan vakumointia. 

Asetin pussin kuumaan veteen, sinne tuli myös kaksi muuta pussia, toisessa samalla menetelmällä valmisteltua mansikkaa ja toisessa vadelmien ja mustikoiden sekoitusta. Niihin pusseihin lisäsin muutaman kokonaisen kardemumman vaniljatangon lisäksi, mutten laittanut kanelia. Mietin kyllä, miten saan poimittua kardemummat pois hillosta, mutta kyllä se viimeistään hilloa purkista lusikoitaessa onnistuu. 

Nipistin kaikkien kolmen pussin suut yhteen pyykkipojalla, näin pussien yläreunat eivät lionneet kuumassa vedessä, jos olisikin sattunut niin, ettei vakumointi olisi ollut täydellinen. Sirkulaattori pöhisi kaksi tuntia 86 asteessa ja sillä välin steriloin purkkeja valmiiksi ja tein mentaalietsintöjä kauniiden etikettitarrojeni löytämiseksi. Kahden tunnin kuluttua nostin pussit pois vedestä tarjottimelle.

Leikkasin hillopussista kulman pois ja valutin varovasti hillosuppilon kautta hillon kuumuutta kestävään, niinikään steriloituun kannuun. En uskaltanut kaataa suoraan pussista purkkeihin, sillä arvelin pussin olevan sen verran vetelä, että saattaisin kaataa hilloa liikaa tai muuten sotkea sen kanssa. Kannusta oli helppo annostella hilloa erikokoisiin pieniin purkkeihin, jotka suljin samantien steriloiduilla kansilla. Kun purkit olivat jäähtyneet ulkona kunnolla peitettyinä ja suojattuina, siirsin purkit jääkaappiin. Niitä kauniita tarroja en löytänyt. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous Vide-välilehdelle, jonne kerään sirkulaattoriaiheiset postauksemme. 

Eilen olin sekä kiireinen, että laiska ja vieläpä saamatonkin. Tein hyvää espanjalaista basilikalimonadia, mutten saanut otettua siitä minkäänlaista kuvaa, oli pimeää, oli sateista eikä hotsittanut. Mutta joimme limonadia kyllä innokkaasti. Limonadin ohje hieman sovellettuna on täältä. 

Sitruuna-basilikalimonadi

• 2,5 dl sitruunamehua (käytin 4 keskikokoista sitruunaa)
• 55 g sokeria
• 60 ml vettä
• jääkuutioita
• 1 suuri puntti basilikanlehtiä
• kivennäisvettä

Mittaisin pieneen kattilaan veden ja sokerin, joista keitin muutaman minuutin ajan sokeriliemen. Jäähdytin liemen ja jätin sen odottamaan.

Irrottelin basilikapuntista lehdet. Laitoin tehosekoittimen kannun puolilleen jääkuutioita (kaikilla tehosekoittimilla ei voi murskata jääkuutioita, mutta omallani voi, elleivät ole ihan tolkuttomia moukkuja) ja lisäsin mukaan sitruunamehun, basilikanlehdet ja jäähtyneen sokeriliemen. Laitoin koneen hommiin pienimmällä teholla, kunnes jääpalat olivat murskautuneet ja sitten lisäsin tehoa niin, että seoksesta tuli tasaista, kauniin vaaleanvihreää kylmää sosetta. 

Kaadoin seoksen lasipulloihin, sitä oli kaikkiaan noin puoli litraa, ehkä vähän enemmän. Kaadoin pulloihin kivennäisvettä lisäksi ja sekoitin. Aluksi limonadi maistui vain sitruunalle, mutta myöhemmin tosiaan mahtavasti myös basilikalle. Ehkä juoma olisi voinut olla hieman makeampaa, muttei siitä liikaa silmät siristyneet, sopi hyvin ruokajuomaksi. 

Tänään oli valoa vähän enemmän

Tänään La Vueltassa on rankka vuorietappi, ei tosin niin karmaiseva kuin huomenna. Kokonaiskilpailun tilanne on edelleen tuttu, Chris Froome johtaa, eikä kenelläkään muulla taida olla sille ajamalla enää  mitään tehtävissä. 

Olen iloinen, että Alberto Contadorin työmoraali jatkuu viimeiseen asti loistavana, eilenkin hän ajoi niin tyylikkäästi, että meinasi kyynel tulla silmäkulmaan. Älkää kukaan sanoko, että otan tämän liian vakavasti! Tai otanhan minä. Jostain Susi-jengistä minä sen sijaan en välitä tuon taivaallista. 

Tuolta ne tuli

Ja tuonne ne meni

Puolen brandyn luumukakku

Kaksi vuotta sitten tein espanjalaista luumukakkua, josta tulikin sitten uppopersikkakakku, jossa ei lopulta ollut juurikaan alkuperäisiä aineksia. Kakku oli postauksen mukaan oikein hyvää, mutta tosiaan melko sattumalta, sillä muuntelin ainesten määriä ja laatuja niin paljon, että onnistunut lopputulos oli lähinnä ihme. Nyt minulla oli espanjalaisia luumuja saatavilla ja palasin silloiseen lähdeohjeeseeni. Olin silloinkin ihastunut eniten kuvaan luumukakusta ja siihen, että ainakin joku paistetuista kakuista oli tehty valurautapannuun, jollainen minullekin oli siunaantunut jostain kirpparilta ja olin tehnyt sille rasvapoltonkin Vatsasekaisin kilinkolin-blogin legendaarisen rasvapolttopostauksen mukaisesti. 

Kahvikuva sopii mihin väliin vaan!

Tällä kertaa minulla oli melkein kaikki ainekset, kuten ohjeessa. En tiedä miksen edelliskerralla ollut huomioinut ohjeen jokseenkin epätarkkoja määriä, olin varmaan silloinkin käyttänyt kääntäjää englantiin. Nyt sukkuloin alkuperäisen ohjeen ja käännöksen välillä ja käytin tunnetusti hyvää maalaisjärkeäni. Ohjeen "1 jogurtti" ja "0/5 brandya" olivat hieman kulmia kohottavaa, mutta espanjaksi sanottiin, että puoli copaa, jonka tulkkasin vastikään hankitulla espanjataidoillani lasilliseksi, tai siis puoleksi lasilliseksi. Minä käytin isohkoa lorausta ja sitäpaitsi käytin konjakkia. Yhden jogurtin päätin tarkoittavan vaikkapa pientä purkillista tai desiä, mutta laitoin jogurtin lopulta viimeisenä ja sen mukaan, miten halusin vielä saada taikinasta vähän juoksevampaa. Vaikka minne lenkille se nyt oli muka menossa? Uuniin vaan. Alkuperäisohje oli suuremmalle vuokalle tai pannulle kuin omani, mutta tein taikinan siinä koossa kuitenkin ja käytin lopun taikinan pieniin alumiinivuokiin, joten sain myös neljä muffinikokoista luumukakkua. Kui hienoo se on?

Espanjalainen puolen brandyn luumukakku

• 6 tummaa espanjalaista luumua
• 200 g sokeria
• iso loraus konjakkia
• 4 kananmunaa
• 200 g vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa (oma lisäys)
• 1 tl vaniljatahnaa (oma lisäys)
• 1 dl oliiviöljyä (ohjeessa auringonkukkaöljyä)
• 80 g kermarahkaa (ohjeessa tuorejuustoa)
• noin 0,5 dl maustamatonta jogurttia (ohjeen 1 jogurtti)
• voita vuokien ja pannun voiteluun + jauhoja jauhottamiseen
• sokeria pinnalle

Kuumensin uunin 165 asteeseen kiertoilmalla (180 astetta ilman kiertoa). Voitelin paistinpannun oikein runsaskätisesti ja ripotin sille vehnäjauhoja, kopautin liiat pois. Jätin pikkuvuoat vielä odottamaan sen mukaan, miten paljon taikinaa jäisi ylitse. 

Vatkasin kananmunia, sokeria, konjakkia ja vaniljatahnaa kunnes seos oli vaaleankeltaista ja kuohkeaa, sekä sivumennen sanoen aika huumaavan tuoksuista. Lisäsin mukaan jauhot, leivinjauheen, suolan, öljyn ja rahkan. Sekoitin taikinan tasaiseksi ja tarkastelin sitä kriittisesti. Lisäsin mukaan lorauksen maustamatonta jogurttia ja sekoitin vielä. 

Kaadoin vähän yli puolet taikinasta valmisteltuun paistinpannuun ja koska taikinaa jäi jäljelle aika paljon, voitelin ja jauhotin neljä pientä alumiinivuokaa (noin 2 desin vetoista) ja ja jaoin lopun taikinan vuokiin. Leikkasin luumut viipaleiksi ja sommittelin ne nätisti taikinan päälle ja toivoin, etteivät ne uppoaisi kokonaan taikinaan. Sirottelin hieman sokeria pinnalle. 

Paistoin pieniä vuokia noin 25 minuuttia ja paistinpannukakkua 35 minuuttia 165 asteessa kiertoilmalla. Pienet kakkuset irtosivat vuokistaan aivan hulvattoman helposti, juuri ehdin hieman kallistaa vuokaa patakintaalla verhotulla kädelläni ja kakkunen kellahtikin täydellisenä lautaselle. Valurautapannussakaan oleva kakku ei ole jämähtänyt kiinni, mutten ole leikannut sitä vielä.

Söimme pienen kakkusen aamiaisella ja olipa siinä hyvä konjakkinen vivahde ja luumuviipaleet olivat ehtineet sopivasi hilloutua paiston aikana. Alumiinivuokissa on ilmeinen paistotaika, kakut olivat kauttaaltaan tasakypsiä ja hyvin kohonneita ja pinta oli kauniin värinen. Voisinpa sanoa, että sovelletut ainekset toimivat tässä hyvin, lopputulos oli oikein onnistunut. Pieniin vuokiin olisin voinut tukkia muutaman luumuviipaleen enemmänkin. 

La Vueltan 17. etappi ajetaan iltapäivällä ja se on monia nousuja sisältävä vuorietappi, vähän kuin tuon ylemmän kakkukuvan varjo. Minä en näe etappia kuin illalla tallenteelta, mutta enpä oikein usko, että tilanne muuksi muuttuu. 

Niin kovaa se Froomey ajaa, että rattaatkin menevät soikeiksi!

Toiset vohvelit tälle viikolle

Katsoin aamulla mitä muissa blogeissa on tehty ja näin Liemessä-Jennin tehneen piparivohveleita. Meillähän on tällä viikolla jo kerran herkuteltu vohveleilla, mutta kai sitä nyt voi toisenkin kerran tehdä? Minulla ei sitten lopulta löytynyt kaikki Jennin luettelemia mausteita, tai oikeasti en viitsinyt alkaa murskata kokonaisia mausteita jauheeksi, vaan tyydyin soveltamaan mausteiden suhteen ja muutenkin. Hyviä tuli näinkin. Sommittelin pienen lisäkkeen aamiaiselle ja sillä päästiin riittävästi joulun suuntaan näin marraskuun alkupuolella.

Kuusi jouluun vivahtavaa vohvelia

• 200 g maitorahkaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl maitoa
• ripaus suolaa
• 2 rkl vaahterasiirappia
• 50 g sulatettua voita
• jauhettua kanelia, kardemummaa ja vaniljaa

Sekoitin kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi ja annoin se asettua puolisen tuntia. Kuumensin vohveliraudan ja sipaisin sen paistopinnoille hieman neutraalia öljyä (tai voita) ja paistoin vohvelit. (Hieno informatiivinen ohje, vai mitä?) 

Luumulisäke

• 8 pientä tummaa luumua
• 2 rkl sokeria
• loraus konjakkia
• hieman vaniljajauhetta
• ripaus kanelia
• vettä sen verran, että luumut peittyvät

Puolitin tuoreet luumut ja poistin kivet. Halkaisin vielä puolikkaat neljänneksiksi. Keräsin ainekset kattilaan ja keittelin seosta noin 10 minuuttia niin, että luumut pehmenivät ja neste haihtui noin puoleen. Kaadoin kuuman seoksen tarjoilukuppiin odottamaan. 

Vatkasin hieman kermaa vaahdoksi, en makeuttanut sitä yhtään. Tarjosin jouluunvivahtavat vohvelit kuuman luumulisäkkeen ja kylmän kermavaahdon kanssa. Olisi ollut kiva, etä olisi ollut enemmän mausteita vohvelitaikinassa kuten Jennillä, mutta luumulisäkkeen kanssa kyllä toimi isänpäivän aamiaisella todella hyvin. Meillä oli muuten nyt ensimmäinen isänpäivä, että olimme ihan kahden ja kyllä sekin luonnistui! Isä kuitenkin kuuli kaikista lapsistaan, se on tärkeintä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne on kerättynä kaikki aihepiirin postaukset. 

Valkoinen kakku hävikin vähentämiseksi

Olen jemmannut kananmunan valkuaisia jonkun aikaa sitä varten, että haluaisin tehdä marenkia. Tällä erää en ole saanut aikaiseksi kokeilla onnistuuko se kiertoilmalla, arvelen ettei. Niinpä kun löysin espanjalaisen valkoisen kakun ohjeen, päätin käyttää valkuaiset heti siihen. 

Espanjalainen valkoinen kakku

• 6 valkuaista
• 225 g sokeria
• 110 g vehnäjauhoja
• 110 g voita
• sitruunan kuorta raastettuna (oma lisäykseni)

Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla. Vatkaa ensin valkuaisia muutama minuutti, kunnes niistä tulee valkoista tiivistä vaahtoa. Lisää mukaan sokeri vähitellen. Yhdistä mukaan jauhot, sulatettu voi ja sitruunankuori. Kääntele taikina tasaiseksi nuolijalla ja kaavi taikina valmisteltuun vuokaan. Minä käytin silikonivuokaa, jota ei tarvitse voidella. Paista kakkua noin 25-30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun taikinaa ei tartu enää tikkuun, kakku on kypsä. Kumoa kakku muutaman minuutin kuluttua uunista ottamisen jälkeen. Minun kakkuni hieman lässähti, mutta se on kyllä kypsä ja maistuu oikein mainiolle. Hieman vähemmän sokeria olisi varmaan riittänyt. 

Käytin osan kakusta eiliseen jälkiruokaan, jonkunlaiseen triflen ja eton messin sekoituksen. Laitoin annoslasin pohjalle palasen kakkua, jonka kostutin kevyesti makealla sherryllä. Kerrostin lasiin sitten viikunaa, luumua ja persikkaa. Hieman kermavaahtoa ja puolikas suuresta virolaisesta marengista. Tästä tuli kiva jälkiruoka grilliaterian päätteeksi. Loput kakusta menee varmaan kahvin kanssa huomenna, kun nuoriso tulee käymään.

La Vueltan 14. etappi ajettiin melkein kokonaan Ranskan puolella, maisemat olivat aivan mahtavan kauniit. Etapilla oli monta raatelevaa nousua ja sellaiseen se myös päättyi. Iloksemme etapilta oli pitkä lähetys, jota katsoimme pätkittäin koti- ja pihahommien ohessa. Etapin voittajaksi ehti Robert Gesink. Nairo Quintana johtaa edelleen kokonaiskilpailua ja Chris Froome on toisena.

Luumupiilo

Meidän pienessä lähikaupassamme oli italialaisia luumuja juuri sopivasti tarjolla, kun tarvitsin luuhedelmiä kakkua varten. Olin katsonut sopivan ohjeen JJBegonia-blogista. Tälläkin kertaa sain hedelmät uppoamaan kakkuun ihan upoksiin, joten kakulle lienee sopiva nimi luumupiilo. Erityisen hyvänmakuista kakkua tästä jokatapauksessa tuli. Ohjeen ainesmääriin tein luonnollisesti pieniä justeerauksia.

Luumukakku

• 2,5 dl vaaleaa ruokosokeria
• 100 g pehmeää voita
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 3 pientä kananmunaa 
• 1 tl vaniljatahnaa
• puolikkaan sitruunan mehu
• 10-12 pienehköä pyöreää luumua
• kanelia ja vähän sokeria kakun pinnalle

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja rypistä arkki leivinpaperia hellävaraisesti niin, että saat sen asettumaan irtopohjavuokaan. Riippuen vuokasi koosta saat joko hieman korkeamman kakun pienemmässä vuoassa, tai matalamman suuremmassa. Luumujen määrä riippuu vuokasi koosta. Vähän enemmänkin olisin voinut niitä tunkea omaan tavallisen kokoiseen vuokaani. Halkaise luumut ja poista kivet.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää mukaan kananmunat yksi kerrallaan ja vatkaa ne mukaan hyvin. Yhdistä mukaan vaniljatahna ja jauhot sekä leivinjauhe. Sekoita taikina tasaiseksi. Kaavi taikina vuokaan ja tasoittele pinta. Purista taikinan pinnalle sitruunamehu ja asettele puolikkaat luumut kuoripuoli päälle päin taikinan pinnalle. Ripota pinnalle kanelia ja hieman sokeria. Paista kakkua noin 45-50 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla. Kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä. Jäähdytä hetkinen vuoassa ja irrota sitten vuoan rengas ja anna kakun jäähtyä vielä paperissaan. 

En ymmärrä miksi hedelmät taas upposivat kakkuun kokonaan, vaikka tässä oli kyseessä todella paksu taikina, johon ei tullut mitään nestettä, kuten maitoa tai jogurttia. Kakun maku vain parani seuraavaksi päiväksi, eikä se haitannut, että luumut paljastuivat vasta kakkua leikatessa. 

Hugh'n jälkiruoka luumuista ja leivästä

Selasin aamulla taas sivut viuhuen neljää keittokirjahaasteeni kirjaa ajatuksena koota päivällinen kirjojen ohjeista. Nyt ei sitten mikään oikein iskenyt. Lopulta kuitenkin bongasin Hugh'n (kirjoitan aina hänen nimensä ensin väärin, Huhg, sama kuin sanasta paitsi tulee väistämättä ensin paisti) kirjasta joko aamiaisruokana, tai jälkkärinä tarjottavan vaaleasta leivästä ja luumuista sommiteltavan paistoksen.

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Olin ostanut tätä varten rapeakuorisen maalaisleivän, josta leikkasin neljä melko ohutta viipaletta. Voitelin uunivuoan ja leipäpalat molemmin puolin. Asettelin leivät vuokaan. Halkaisin vaniljatangon ja raaputin siemenet veitsenkärjälle. Otin ison nokareen pehmeää voita ja sekoitin vaniljansiemenet voihin. Halkaisin 6 luumua ja otin kivet pois, asettelin puolikkaat luumut leikkuunpinta  ylöspäin leipäpaloille, kolme kullekin. Sipaisin vaniljavoita luumujen kolosiin ja ripottelin fariinisokeria päällimmäksi. Leikkasin raaputetun vaniljatangon muutamaan palaan ja heittelin ne vuokaan. Paistoin jälkiruokaa noin 30 minuuttia, kunnes leipä oli karamellisoitunut voista ja sokerista ja luumut pehmenneet. Poimin vaniljatangon palat pois ja tarjosin luumuja toastilla vaniljajäätelön kanssa. Leipä oli aavistuksen verran terveellisempää, kuin oli tarkoitus ja reunat jäivät hieman kuiviksi. Kyllähän tuota söi. Mahdollisella seuraavalla kerralla käytän pullampaa leipää.

Tilanne keittokirjahaasteessani on seuraavanlainen:
Kaikkiaan olen tehnyt 26/48 osaa.
Hugh 7/12
Nigella 7/12
Jamie 5/12
Rachel 7/12

Luumu-uusinta

Viimeksi kun askaroin luumujen kanssa, hukutin ne taikinaan. Olisi pitänyt tyynesti kääntää leivonnainen ylösalaisin ja väittää sitä keikauskakuksi. Älysin liian myöhään. Koska olin hieman pettynyt siihen luumujälkiruokaan, kokeilin jotain muuta tänään. 

• 8 oikein kypsää luumua halkaistuna
• 2 rkl ruokosokeria
• pikkuisen vaniljatahnaa
• aivan nirkosesti voita

Kuumensin uunin 100 asteeseen ja asettelin uunivuoan pohjalle puolikkaiksi leikatut luumut. Sirottelin niille hieman ruokosokeria ja vaniljatahnaa. Paistoin luumuja puolitoista tuntia miedossa lämmössä. Otin luumut uunista ja laitoin joka puolikkaalle aivan minimaalisen nokareen voita ja hieman lisää sokeria. Lusikoin lämpimiä luumuja annosastioihin ja laitoin niille kaveriksi pari palloa vaniljajäätelöä. Lusikoin vuoan pohjalle muodostunutta punaista luumukastiketta jäätelön päälle ja sitten me söimme. Sivumennen sanoen meille uusi tuote,  Krav-jäätelö oli hyvää ja helppoa pyöräyttää palloiksi. Luumuissa ei ollut mitään kyynelin kerrottavaa, ellei sitten ilonkyynelin, ne olivat erinomaisen hyviä.

Monenlaista tähderuokaa

Näin viikonloppuisin meillä tahtovat aamiaiset venähtää vähintään brunsseiksi ja joskus pitää kiirehtiä, että ylipäätään ehdimme syödä aamupäivän puolella. Hyväunisinta perheenjäsentä täytyy houkutella erilaisin tuoksuin ja kolisteluin, kahvikoneen puhinoin ja vedenkeittimen sihinöin pois höyhensaarilta. Joskus myös reipas NYT YLÖS SIELTÄ-karjaisukin on paikallaan, etenkin jos nuori on sopinut menoja ennen kello kolmea. 

Tänä aamuna heti virkistävän kestävyysurheilusuorituksen jälkeen (90 sekuntia uintia) jatkoin jäisissä merkeissä ja hain pakastimesta mansikoita ja pullollisen mehua sulamaan. Tuumin pyöräyttää aamiaiselle rahkasta ja mansikoista jonkunmoisen juoman. En ole oikein perillä milloin voi puhua smoothiesta ja milloin ei, joten jääköön juoma nimeämättä. Sulatin väkivalloin purkillisen mansikkaa mikroaaltouunissa, siivosin roiskeet uunista ja surautin mikserissä kaksi purkkia rahkaa, purkillisen melko lämmintä mansikkaa ja lorauksen hunajaa tasaiseksi juomaksi. Sitä tuli vain niin nirkosen vähän, että lisäsin kannuun kolmisen desiä maustamatonta jogurttia ja sekoitin vielä hieman. Sitten tein älykääpiösti, kaadoin juoman kannusta kannuun. Kai sen olisi voinut kuskata mikserin kannussakin pihalle kuvattavaksi ja kaataa siitä suoraan laseihin? Mutta ei, tiskiä piti vaan tehdä.

Etsin aamulla ohjetta marsipaanille ja luumuille ja kuin tilauksesta sellainen löytyi Look what I made-blogista. Minäpä sitten sommittelin tällaisen kakun. Jäin hieman miettimään kyllä taikinan rakennetta ja määrää verrattuna luumujen määrään, mutta kerrankin tottelin ohjetta kirjaimellisesti. Kakkuun meni:

• 100 g pehmeää voita
• 100 g raastettua marsipaania
• 100 g sokeria
• 3 kananmunaa
• ripaus suolaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 100 g vehnäjauhoja
• 25 g maissitärkkelystä
• 1 rkl leivinjauhetta (paljohkosti?)
• 1 kg luumuja (minulla oli 750g rasiallinen ja siitäkin jäi ainakin kolmasosa mahtumatta kakkuun)

Kuumensin uunin 175 asteeseen ja raastoin marsipaanin karkeaksi raasteeksi suoraan kulhoon. Mittasin mukaan pehmeän voin, suolan ja sokerin. Eri astiaan mittasin jauhot, leivinjauheen ja maissitärkkelyksen. Pilkoin luumut kahdeksaan lohkoon. Vatkasin ensin hetken aikaa marsipaania, voita ja sokeria, jonka jälkeen lisäsin mukaan ensin vaniljauutteen ja sitten kananmunan kerrallaan. Lopuksi kippasin sekaan jauhot, jonka jälkeen sekoitin taikinan mahdollisimman vähällä sotkemisella tasaiseksi. Vuorasin keskikokoisen lasisen uunivuoan leivinpaperilla ja levitin pienehkön taikinan vuokaan. Asettelin luumulohkot taikinan päälle. Lohkoja jäi aika paljon. Arvelen niitä menneen korkeintaan 500 g. 

Paistoin kakkua ensin noin 40 minuuttia. Puolivälissä kävin kurkkaamassa uuniin ja huomasin luumujen kadonneen kokonaan. Joko ne lähtivät lätkimään tai hukkuivat taikinaan, yhtään pientä pilkahdusta ei näkynyt pinnalla. Paistoin kakkua kaikkiaan noin 50 minuuttia ennen kuin kakkutikkuun ei tarttunut enää yhtään taikinaa. Peitin loppupuolella kakun leivinpaperiarkilla, ettei pinta tummuisi liikaa. Minulle tuli mieleeni, että tein kesällä samantapaisen kakun, johon huolella valitsemani kirsikat katosivat yhtälailla ja muutenkin kakku oli jotenkin erikoinen. Tämänpäiväinen näytti sitten kuitenkin suht nätiltä paloiksi leikattuna ja maistuikin kivalta, vaikka hukutinkin kauniinväriset luumulohkot kokonaan. Söimme kakkua jälkiruokana jäätelön ja luumuhillolusikallisen kanssa. 

Lopuista luumuista keitin pikahillon. Olen alkanut tehdä tällaisia yhden purkin hilloja ja marmeladeja milloin mistäkin mitä minulla on vain vähän varastoissani. Sellaiset purkilliset tulevat äkkiä syötyä, eikä niitä löydy sitten enää kahden vuoden päästä jääkaapista, jolloin kukaan muista enää mitä purkeissa on. Laitoin luumulohkot pieneen kattilaan ja sirottelin päälle noin desin verran hillosokeria. Lisäsin mukaan tilkan vettä ja konjakkia. Keittelin hilloa noin puoli tuntia, kunnes melkein kaikki lohkot olivat hajonneet punaiseksi soseeksi. Kaadoin kuuman hillon desinfioituun purkkiin. 

Savulohen lopun piilotin pieniin lehtitaikinanyytteihin. Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen osaan. Asettelin kunkin palan yhteen nurkkaan pienen nokareen fetaa ja lohta. Taitoin taikinan kolmioksi ja painelin reunat yhteen. Koska löysin jääkaapista purkinlopun kaupallista luumusosetta, tein muutaman joulutortunkin. Taisivat olla varhaisimmat vuosiin. Pojat onnistuivat polttamaan kielensä, kun maistoivat yhdet pian uunista ottamisen jälkeen.

Eilistä naudan ulkofilettä käytimme quesadilloihin. Leikkasin lihan ohuiksi viipaleiksi ja raastoin pari nimetöntä juustopalaa. Silppusin hieman tomaatteja ja sipulia ja etsin jääkaapista guacamolen.

Kuumensin ison paistinpannun ja laitoin sille yhden tortillan kerrallaan. Minusta on helpompi tehdä quesadillat niin, että laitan täytteitä puolelle tortillasta ja käännän sitten toisen puolen päälle. Kääntäminen on helpompaa, kuin täyspyöreän kahdesta tortillasta tehdyn. Sirottelin täyteaineksia kohtuudella ja taitoin tyhjän osan päälle. Painelin hieman paistinlastalla, että juusto alkaisi sulaa. Hetken kuluttua käänsin tortillan isolla lastalla ja paistoin hetken aikaa toistakin puolta. Nostin puolikuun mallisen quesadillan leikkuulaudalle ja leikkasin sen kolmeen osaan. Valmistin näitä niin monta, kuin täytteitä riitti.

Lopulta unohdin käyttää esikeitettyjä maisseja mihinkään, eikä salsapurkkia löytynytkään kuin tyhjänä kierrätyslaatikossa. Sain kuitenkin jääkaapista monta rasiaa ja purkkia pois, samoin pakastimesta, saimme vatsat täyteen ja saatoimme alkaa valmistautua illan elokuvaan.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.