Risotto cacio e pepe

Olin ilokseni ottanut mukaan risottoriisiä, siitä riittää pariin ateriaan. Niistä toinen oli tänään. Tein pippurista risottoa Henkan Italia-kirjan mukaan, sen minkä pystyin. Minulla ei ollut mitään lientä mukana. Piti tehdä kasvisliemi itse. Tein kahden hengen risoton 1,5 dl riisimäärästä, se oli juuri sopivasti. 

Luin kirjasta, että ruokalaji on Massimo Botturan käsialaa ja vuodelta 2012, jolloin Italiassa oli hirveä maanjäristys ja parmesaanin käyttöä piti vauhdittaa tuhoja kattamaan. Me kävimme Botturan ravintolassa Modenassa vuonna 2013, mutten muista oliko silloin risotto cacio e pepe tarjolla. Sittemmin olemme jättäneet niin fiineissä ravintoloissa käymisen. Hienoja kokemuksia nämä tähtiravintolat, mutta nyt käytämme rahojamme toisin. 

Risotto e pepe kahdelle retkiolosuhteissa

• puolikas uuden sadon sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1,5 dl risottoriisiä
• 1,5 dl valkoviiniä
• 0,75 l vettä
• puolikas sipulia, pieni pala fenkolia, 1 valkosipulin kynsi, 3 laakerinlehteä, suolaa ja pippuria, kuivattua yrttiseosta liemeksi
• 2 rkl voita
• 1 dl raastettua parmesaania
• lisää suolaa ja pippuria

Laitoin pieneen kattilaan 0,75 l vettä ja sinne puolikkaan sipulin paloina, loput fenkolista (nyt se viimein loppui), 1 valkosipulinkynnen, laakerinlehtiä, kuivattua yrttiseosta, suolaa ja pippuria. Annoin liemen kiehua noin 5 minuuttia ja siivilöin se kattilaan ja kuumensin kiehuvaksi uudelleen. On tärkeää, että risottoliemi on kuumaa, kun sitä lisätään kattilaan riisiä kypsyttämään. 

Silppusin sipulin ja valkosipulin ja laitoin kattilaan oliiviöljyn kuumenemaan. Kuullotin sipuleita pari kolme minuuttia. Lisäsin mukaan riisit ja kuullotin niitäkin varoen polttamasta niitä. Seuraavaksi meni mukaan viini ja annoin sen kiehua kokoon. 

Sitten aloin lisätä kiehuvan kuumaa omatekoista kasvislientä. Lisäsin kauhallisen kerrallaan ja sekoitin kaiken aikaa reunoja ja pohjia myöten. Kun riisissä alkoi olla enää vähän puruvastusta, lisäsin mukaan nokareen voita ja parmesaania, maistelin ja lisäsin suolaa ja pippuria. Annoksiin vielä laitoin todella paljon pippuria. Tämä on mukaelma cacio e pepe-ruoasta, pastan sijaan riisillä. 

Lisänä oli pienet lohipalat, jotka maustoin suolalla, pippurilla, sitruunalla ja paistoin voin ja oliiviöljyn seoksessa pannulla. 

Giro d'Italia on edistynyt taas etapin verran. Katsoimme toisella silmällä muutama kymmenen kilometriä tasamaan etappia. Sen nopein oli jälleen kerran Jonathan Millan (jo kolmas etappi tässä kisassa)ja kokonaiskilpailun ykkösestä ei ole epäilystä. Se on tietysti Tadej Pogacar. Kävin kurkkimassa koko listaa ja Nairo Quintana on sijalla 26. Taitavat hänen voitonpäivänsä olla jo ohitse. 

Antti vei minun pyöräni ja sen kukkaset läheiselle kanaalisillalle,
minäkin pääsen mukaan huomenna

Parsarisottoa ja leirialuekyttäämistä

 

Tänään katsoimme heti aamusta pontevia pakkausoperaatioita, kun mökkinaapurit sommittelivat lähtöä. Vähän minusta näytti oudolta, että autojen peräkontit olivat aivan piukkaan täynnä lähtiessäkin. Luulisi, että jotain olisi syötykin. Sitten ihmettelimme, että mitä nuo nyt tuossa tupakoivat (virtuaalisesti), mikseivät lähde, kun näyttäisi olevan valmista. Tulossa oli kuitenkin vielä leirialueen matroonan tekemä mökkitarkastus. Siinä kohden selvästi miehet luikkivat kauemmas ja jättivät tarkastuksen seuraamisen madameille. 

Aamuisen leirialuekyttäämisen jälkeen lähdimme pyöräajelulle saaren suurimpaan kaupunkiin. Viime syyskuun lopussa teimme samankaltaisen retken, emmekä nähneet montaa muuta pyöräilijää, nyt heitä oli sadoittain, ellei tuhansittain. Kapeilla pyöräteillä isoina porukkoina leveästi ajelevat ryhmät olivat vähän harmillisia, muttei toki mitään ranskanpattia aiheuttavaa. Eihän sitä parane valittaa turisteista, kun itsekin on turisti. Ostimme matkalla kojusta viitosella perunoita, niitä saaren kuuluisia, muttei sentään niitä kaikkein kuuluisimpia, jotka maksavat todella paljon. 

Pyöräretken lopulla poikkesimme taas mereneläville, tällä kertaa samaan paikkaan kuin viime syksynä. Jos eilen oli todella hyvät syötävät, niin nyt oli erinomaiset. Antti arveli, että saattaa nyt pärjätä ostereitta jonkun aikaa. 

Päivällisenä meillä oli tänään parsarisottoa, sillä risotto tämän kevään Italia-haasteesta vielä puuttuikin. Antti osti aamulla nipun vihreää parsaa lähimmästä kaupasta ja muut ainekset meillä olikin. Risottoon en enää tarvitse ohjetta, sen osaan jo tehdä ulkomuistista. Näin sen tänään tein:

Parsarisotto kahdelle

• 8 tankoa vihreää parsaa
• 1 uuden sadon sipuli
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1,5 dl risottoriisiä
• 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,75 l vettä lientä varten
• 2 rkl kanafondia lientä varten
• 2 rkl voita
• 1 dl parmesaania raastettuna
• suolaa ja pippuria

Ensin kuorin ohuelti parsat ja leikkasin varret kapeiksi viipaleiksi nuppuihin asti. Silppusin sipulin ja raastoin juuston. Kiehautin kattilassa lientä varten vettä ja esikeitin parsojen nuppuja pari minuuttia, laitoin ne sitten kannelliseen astiaan odottamaan. Lisäsin keitinveteen fondin ja säädin liekin kattilan alla pienelle niin, että liemi kiehui hyvin miedosti. 

Kuumensin toisessa kattilassa öljyä ja kuullotin siinä sipulia kolmisen minuuttia, lisäsin mukaan riisin ja sekoittelin. Varoin polttamasta riisiä. Kumosin kattilaan viinin ja sekoitin taas, sekoittaminen on risotossa avainasemassa. Kun viini oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä lientä toisesta kattilasta kauhallinen kerrallaan. Koko ajan sekoitin riisiä ja katsoin toisella silmällä tabletilta Giron neljännentoista etapin loppua. 

Maistelin riisiä välillä ja kun siinä alkoi olla sopivanlainen purutuntuma, ei liian kova, muttei mössöinenkään, lisäsin mukaan parsanvarsiviipaleet ja vielä kauhallisen lientä. Kun se oli imeytynyt risottoon, lisäsin mukaan voin ja parmesaanin paria pikkuhyppysellistä lukuunottamatta, ne säästi annosten päälle. Taas sekoitin ja maistelin, maustoin suolalla ja pippurilla. Käyttämäni ranskalainen voi on aika suolaista, joten lisää suolaa tarvittiin vain pieni ripaus. 

Jaoin risoton annosastioihin, nostelin päälle kumpaankin neljä esikypsennettyä, lämpimänä pidettyä parsanuppua, loput parmesaaniraasteet ja vielä vähän pippuria. Oli muuten rakenteeltaan aivan just eikä melkein tämä risotto, tiedä vaikka Gordonkin olisi syönyt, jos olisi sattunut paikalle. 

Giro d’Italiassa oli siis neljästoista etappi ja siinä tehtiin paidanvaihto-operaatio. Jo toisen etapin tässä kisassa onnistui voittamaan nuori Nico Dentz ja pääjoukon oltua ilmeisen löperö, sai pinkin paidan itselleen Bruno Armirail, toisena on alle kahden minuutin päässä Geraint Thomas ja kolmantena Geraintista kahden sekunnin päässä Primoz Roglic. Ilmeisesti kyse oli tarkoituksellisesta paidan luovutuksesta, ajatellaan, että ottakoon nyt päiväksi tuon ja olkoon tänään muodollisuuksissa kaksi tuntia pitempään, kun itse pääsee jo lepäämään. Huomenna vielä ajetaan ja sitten on maanantaina toinen lepopäivä.

Veriappelsiinirisotto ja kaksi elokuvaa, joita en välttämättä enää koskaan katso

Veriappelsiinirisotto oli päivämme patryruokamme. Ainekset löytyivät hyvin varastoistamme. Tosin nyt pitää muistaa, että risottoriisiä ei ole enää yhtään jyvää, käytin ihan kaiken. Lisänä oli pakastimesta loput jättikatkaravut, niitä oli 9 kpl ja se sai luvan riittää. 

Veriappelsiinirisotto kahdelle

• 1,5 dl risottoriisiä
• 1 l kasvislientä (vesi+ 2 rkl kasvisfondia)
• 1 dl veriappelsiinimehua
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä salottisipulia
• 1,5 dl parmesaaniraastetta
• 2 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä

Jättikatkaravut ja veriappelsiini lisäkkeenä

• 9 jäistä jättikatkarapua
• 2 veriappelsiinia
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl appelsiinilikööriä

Sulatin katkaravut paperin päällä lautasella. Kuumensin litran vettä kiehuvaksi ja lisäsin veteen 2 rkl kasvifondia. Fileroin kaksi veriappelsiinia ja puristin rangoista mehut talteen. Maustoin katkaravut suolalla ja pippurilla, kaadoin niille hieman veriappelsiinimehua ja oliiviöljyä.

Silppusin sipulit ja kuumensin paksupohjaisessa kattilassa lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumentunut, lisäsin kattilaan sipulisilpun ja kuullotin sitä pari kolme minuuttia. Kaadoin mukaan riisin ja kuullotin sitäkin saman verran, varoin polttamasta. 

Seuraavaksi kattilaan pääsi veriappelsiinimehu ja kun se oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä kasvislientä kauhallisen kerralla, sekoittelin koko ajan ja aina kun liemi oli imeytynyt riisiin, lisäsin seuraavan. Jatkoin kunnes melkein kaikki liemi oli käytetty, tällä kertaa sitä jäi noin 1,5 dl, mutta parempi niin kuin että loppuisi kesken. 

Kun riisi alkoi olla kypsää, laitoin paistinpannun kuumenemaan. Nostelin pannulle tilkkaan oliiviöljyä katkaravut ja appelsiinilohkot. Hetken päästä lisäsin pannulle vielä pikkuisen appelsiinilikööriä. Kääntelin rapuja pariin kertaan, että ne saivat kauniin vaaleanpunaisen värin. 

Riisin saavutettua optimaalisen kypsyyden, sekoitin risottoon parmesaaniraasteen ja nokareen voita. Lusikoin risottoa lautasille, asettelin päälle katkaravut ja lusikoin mukaan vielä appelsiinilohkot. Kiersin pippuria myllystä annosten päälle ja ripottelin vähän parmesaania ja tuoretta tilliä. 

Kun mietimme, mitä elokuvia katsoisimme ennen kuin sata tulee kasaan, muistin, että Citizen Kane on Areenassa katsottavissa. Se on katsottavissa vielä puolitoista vuotta sekin. Se on valmistunut vuonna 1941 ja on Orson Wellesin ohjaama ja pääosanäyttelemä. Olemme saaneet kuulla varmaan koko elämämme, että se on maailman paras elokuva. Olen katsonut sen varmaan kerran aikaisemmin, enkä silloinkaan muistaakseni pitänyt sitä kauhean mahtavana, enkä kyllä nytkään. Onhan se varmaan kuitenkin osa yleissivistystä katsoa Citizen Kane ainakin kerran. 

Illan toinen elokuvan oli takuuvarma käänteissuosikkini, Uhrilampaat (Silence of the lambs) vuodelta 1990. Se on vain liian pelottava minulle, joten tein pieniä kotiaskareita pahimmissa kohdissa. Parasta elokuvassa oli se, että netistä katsomani pituus, 2 h 12 min oli liioittelua, se kesti vain 1 h 50 min. Katsoin varmaan jonkun director's cut-pituuden. Kyllä Uhrilampaissa on hyvääkin, mutta kokonaisuus on sellainen, etten uskalla sitä kokonaan katsoa.

                 Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996
83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
85. The Help (Piiat) 2011
86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006
87. The Killing of a Sacred Deer 2017
88. Zombie ja Kummitusjuna 1991
89. Kauan pilvet karkaavat 1996
90. Sunrise: A Song of Two Humans (Auringonnousu) 1927
91. Mujeres al borde de un ataque de nervios (Naisia hermoromahduksen partaalla) 1988
92. Citizen Kane (Kansalainen Kane) 1941
93. The Silence of the lambs (Uhrilampaat) 1990

Risottoa sienien ja salvian kanssa

Alan olla jo tarpeeksi rohkea risottokokki, että jätän riisiin riittävästi purtavaa, aika monta keittokertaa se kyllä on ottanut. Tänään meillä oli sienillä ja salvialla ryyditettyä risottoa Giro d'Italian katsomisen lomassa. Tässä on juuri sen verran aineksia kuin me tarvitsimme kahden hengen annokseen, ei riisinjyvääkään liikaa tai liian vähän. 

Risottoa sienillä ja salvialla

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 salottisipuli
• 1,5 dl risottoriisiä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2,5 dl vahvaa lintulientä
• 2,5 dl lientä kantarellifondista
• 2 rkl voita risottoon + 2 rkl sienien paistamiseen
• 1 dl parmesanraastetta
• pippuria
• 6 herkkusientä viipaleina
• salvianlehtiä

Kiehauta liemet kuumiksi ja jätä ne pienelle lämmölle, liemen tulee olla kuumaa, ettei riisin kypsyminen hidastu keittovaiheessa. 

Silppua sipuli ja leikkaa sienet viipaleiksi. Raasta juusto ja ota valmiiksi salvianlehtiä. 

Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa oliiviöljyä ja kun se on kuumaa, kaada kattilaan silputtu sipuli. Sekoittele ja kypsennä pari kolme minuuttia. Lisää kattilaan riisit ja sekoita taas, varo polttamasta riisiä, mutta anna sen kuullottua hieman. Kaada  mukaan viini, sekoita. Sekoittaminen on risoton tekemisessä se juttu. 

Kun viini on melkein imeytynyt riisiin, ala lisätä lientä kauhallinen kerrallaan ja sekoittele kaiken aikaa. Aina kun liemi on melkein imeytynyt riisiin, lisää seuraava kauhallinen. Sekoittele jatkuvasti. 

Toisella kädellä nosta pannu toiselle levylle ja laita sille kunnon nokare voita sulamaan. Kun voi on sulanut ja pannu kuuma (ei kauhean kuuma kuitenkaan) asettele sieniviipaleet paistumaan. Paista niitä hitaasti muutaman kerran käännellen ja muutaman minuutin päästä lisää pannulle sienien väleihin salvianlehdet. 

Kun riisi alkaa olla kypsää, on lientä kulunut melkein se valmisteltu puoli litraa. Mikäli riisissä on vielä liikaa purtavaa, käytä vettä jatkona, tai tilkka viiniä, jollet viitsi tehdä lisää lientä. Kun riisi on mieluistasi, lisää risottoon iso nokare voita ja puolet raastamastasi parmesanista, sekoita tasaiseksi. Maistele, tarvitseeko suolaa, liemen suolaisuudesta riippuen, pippuria nyt ainakin. Laita kansi kattilan päälle hetkeksi, että ehdit tarkistaa ovatko sienet tarpeeksi jo paistuneet.

Lusikoi risotto kahdelle lautaselle ja asettele sieniviipaleet ja salvianlehdet päälle. Ripottele pinnalle loput parmesanit ja syö äkkiä. Tämä oli aivan riittävän suuri annos pääruoaksi, lusikoimme risoton ääntä kohti nopsasti, kun Girossa oli vielä matkaa maaliin yli 50 km. 

Giron 13. etappi oli  kahta kipakkaa nousua lukuunottamatta tasainen kuin biljardipöytä, kuten Peter Selin sanoi. Voittajaksi ajoi Diego Ulissi ja kokonaiskilpailun ykkösenä yhä vain jatkaa Joāo Almeida. Huomenna on vuorossa taas henkilökohtainen aika-ajo. 

Arancini – jo oli aikakin

Olen koko CampaSimpukan olemassaolon ajan aikonut tehdä arancino-nimisiä risottopalleroita. Arancini on ymmärtääkseni monikko, mutta en nyt mene kirjoitusasuun sen tarkemmin, kun en italiaa osaa. Tänä helteisenä toukokuun sunnuntaina päätin tehdä arancinoja. Katselin vinkkejä sieltä täältä, lähinnä tekniikan osalta, mutten linkkaa minnekään, sillä teelmäni oli kooste niin monesta lähteestä.

6 arancinoa

• oliiviöljyä
• puolikas keltasipuli
• 1 dl valkoviiniä
• 1 dl risottoriisiä
• 3 dl kanalientä
• 1 rkl voita
• raastettua pecorinoa
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• 3 rkl 
• 1 l neutraalia kasviöljyä uppopaistamiseen
• vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• korppujauhoja
• pieniä paloja mozzarellaa
• pieniä paloja pecorinoa
• pieniä paloja bresaolaa

Koska minulla ei ollut tähderisottoa, aloitin alusta ja tein risoton ensin.Yön yli jähmettyminen tekisi varmasti risotolle hyvää, mutta kyllä minä sain riisipallerot onnistumaan nopeasti viilennetystä risotostakin. Minulla oli jäljellä desin verran oikein hyvää risottoriisiä, jonka olen ostanut Annan kaupasta. Se oli niin pieni määrä, ettei siitä saisi enää kahdelle pääruokarisottoa, joten nyt oli hyvä aika käyttää se määrä pois. Tein myös kanaliemen fondista, sillä ajattelin että pikkuisen voin oikaista. 

Silppusin puolikkaan sipulin pieneksi ja laitoin sen pannulle oliiviöljyssä kuullottumaan paksupohjaiseen kasariin. Lisäsin kasariin riisit ja kuullotin riisiäkin jonkun hetken, varoen sen palamista. Seuraavaksi otin Antin viinilasin ja kaadoin sen sisällön pannulle, se oli juuri sopivasti risottoon, eikä hän suuttunut. Kun viini oli melkein haihtunut, aloin lisätä kuumaa kanalientä noin puoli desiä kerrallaan kasarille. Sekoitin puulusikalla koko ajan reunoja ja pohjia myöten. Kun riisi oli kypsynyt ja imenyt kanalientä tarpeekseen noin 20 minuutin päästä, lisäsin mukaan nokareen voita, suolaa, pippuria ja hieman pecorinoraastetta. Maistelin onko suolaa ja pippuria sopivasti. Kun maku oli sopiva, kaavin risoton peltilautaselle (joita olen ostanut Lidlistä, ovat erinomaisia kokkailuun, grillailuun ja kaikken ruoanlaittoon) jäähtymään. Laitoin sen jopa hetkeksi pakastimeen, että risotto jähmettyisi. Noin vartin otin lautasen pois kylmästä ja sekoitin mukaan yhden kananmunan ja hieman korppujauhoja. 

Arancinojen sommittelua varten laitoin yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, toiselle korppujauhoja ja pieneen kulhoon kaksi kananmunaa kevyesti vatkattuna. Yhdelle lautaselle varasin arancinojen täytteeksi muutamia paloja pecorinoa, mozzarellaa ja bresaolaa.

Kuumensin kasarissa litran kasviöljyä, hieman enemmän olisi ollut sen muotoiseen kasariin tarpeen, noin 1,5 litraa olisi ollut hyvä, mutten alkanut enää etsiä lisää öljyä. Kun öljy oli 170 asteista, aloin kokeilla riisipalleron muodostamista. Olin ottanut ulos vadillisen vettä käsien pesuun grillin sivupolttimon ääreen, missä uppopaistamisen hoidin, arvelin tämän olevan hieman sotkuista hommaa. 

Otin pari lusikallista kylmää risottoa vasemmalle kämmenelleni ja taputtelin sen tasaiseksi. Asetin riisikerroksen päälle pienen palan bresaolaa, pecorinoa ja mozzarellaa. Taputtelin riisin kämmenillläni palloksi. Kun pallo alkoi muodostua ja täytteet jäädä sinne sisälle, pyörittelin pallon ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Nostin leivitetyn pallon kuumaan öljyyn. Nyt piti pestä kädet välissä ja kääntää pallo öljyssä (koska se ei ihan peittynyt öljyyn) ennen kuin saatoin aloittaa uuden pallon pyörittelyn. Kun pallo oli joka puolelta paistunut kauniin ruskeaksi, nostin sen reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan. Näin paistoin kaikki kuusi risottopalloa. 

Jaksoimme syödä niistä kaksi kumpikin, eikä meillä ollut enempään nälkääkään. Kaksi jäi illemmaksi. Arancinot olivat todella hyviä, rapeakuorisia ja meheviä sisältä. Olisi kiva osata tehdä sellaisia sokeritopan muotoisiakin ja ohuempikuorisia. Olen nähnyt näitä syötävän jonkunlaisen tomaattikastikkeen kanssa, siihen olisi varmasti kiva dipata riisipalloja. 

Giro d'Italian yhdeksäs etappi oli täysiverinen vuorietappi, jolla oli mittaa huikeat 225 km. Sää oli kaunis, kuten meillä täällä Suomessakin, ei ehkä niin lämmin kuin meillä. Etapin voittoon ajoi jännittävässä lopussa Simon Yates ja hän jatkaa myös kokonaiskilpailun johdossa huomisen lepopäivän jälkeen. Chris Froomen tilanne ei ole kovin rosainen. Huomenna minä olen työmatkalla, emmekä kokkaa italialaista ruokaa. 

Osaksi ketjureaktiota – veriappelsiinirisotto

Lauantain päivällisen alkuun söimme hennon vaaleanvihreää romanescokeittoa. Pääruokana oli sitten jotain hennon vaaleanpunaista, nimittäin veriappelsiinirisottoa. Olin nähnyt monessa tutussa blogissa tehtävän sellaista ja pitihän minun päästä kauhaani pyörittämään risottokattilassa. Oli niitä appelsiinejakin. Neuvoja otin Liemessä-blogista, joka taas oli inspiroitunut Sivumausta, joka oli ihastunut Ravintola BasBasin risottoon. BasBasiin en ole vieläkään päässyt, mikä harmittaa minua kovasti. Eilen veriappelsiinirisottoa varioitiin speltillä Ripaus tryffeliä-blogissa, joka oli hakenut innoitusta Hannan Soppa-blogista. Minun versiostani tuli tällainen:

Veriappelsiinirisotto kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä salottisipulia
• 1 veriappelsiinin kuori raastettuna
• 150 g risottoriisiä
• 2 veriappelsiinin mehu (noin 1,5 dl)
• 0,5 dl kuivaa roseviiniä
• 0,5  l kanalientä
• 2 rkl voita
• 1 dl parmesania raastettuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Aloitin silppuamalla sipulit pieniksi kuutioiksi ja sulattamalla puolen litran kalikan kanalientä.  Raastoin appelsiinin kuoren ja puristin mehun kannuun. Olivatpa mehukkaita appelsiineja, mehua roiskui sinne tänne. Kuumensin kasarissa oliiviöljyä ja laitoin sipulit  kasariin yhdessä appelsiinikuoriraasteen kanssa. Kun sipulit olivat kuullottuneet hetkisen, lisäsin mukaan riisit ja sekoittelin niitä muutaman minuutin sipulin kanssa varoen riisin palamista. 

Seuraavaksi kaadoin mukaan noin puolet appelsiinimehusta ja koska käteni ulottuvilla oli lasillinen kuivaa roseviiniä, kaadoin siitäkin pienen tilkan tuomaan lisähappoa ja väriä risottoon. Kun viini ja mehu olivat melkein imeytyneet ja osaksi haihtuneet kasarista, aloin lisätä kuumaa kanalientä pienen kauhallisen kerrallaan, liekki kasarin alla oli noin puolella teholla. Sekoitin koko ajan pontevasti enkä poistunut lieden ääreltä. Lientä oli kulunut kaikkiaan noin 4 dl siinä vaiheessa, kun riisi alkoi olla kypsää, mutta siinä oli vielä aavistus puruvastusta. Tämä vei noin 15-20 minuuttia. Käänsin liekin kaikkein pienimmälle ja lisäsin kasariin loput appelsiinimehusta ja annoin sen imeytyä risottoon minuutin verran. Sitten sekoitin mukaan voin ja melkein kaiken parmesanin ja maistelin. Risotto tarvitsi suolaa ja pippuria ja mikä minä olin niitä siltä kieltämään. Lisäsin vielä mukaan hieman tuoretta timjamia ja kauhoin risottoa lautaselle. Annokseen tuli vielä marsalakanaa haudutuspadasta ja pinnalle lisää timjamia ja parmesania. Kana oli tosin oikeasti broileria ja sen ohje tulee CampaSimpukkaan huomenissa.

Jennin käyttämässä ohjeessa risottoa pyöristettiin mascarponella, mutta minulla ei ollut avattua purkkia eikä ajatusta purkillisen jatkokäytöstä, joten vaihdoin mascarponen voihin. Olen alkanut uskaltaa jättää risottoon purutuntumaa ja toisaalta rakenteeseen löysyyttä, parasta risotto on lusikoituna ja eilinen broileri oli niin mureaa, ettei siinä veistä tarvittukaan. Annos oli vähän reippaan kokoinen, meille kahdelle olisi riittänyt risotto 100 grammasta riisiä, kun kyse oli toisesta ruokalajista ja lisäksi lautasella oli broileria. 

Nyt meni loppuun viimeinen parmesanin palaseni. Kävimme vuonna 2012 eräällä italialaisella maitotilalla, tosin automuseon tähden, mutta silloin paikasta kirjoittaessani mainitsin nähneemme lehmiä oikein hyvissä oloissa. En nyt muista kerrottiinko viime syksyn parmesangatessa nimeltä tiloja, joilla eläinten kohtelu oli törkeää, mutta ainakin tuolla tilalla silloin näytti kaikki olevan kunnossa, kun katselimme eläimiä pihapiirissä kulkiessamme. Myönnän, etten ole karjanhoidon asiantuntija, joten taidan nyt pidättäytyä parmesanostoksista toistaiseksi. Kun katsoin nyt noita Hombre-tilan sivuja, saattaisin kyllä ajatella ostavani sen tuotteita, jos kohdalle osuisi, mutta epäilen, ettei sen tuotteita ole Suomessa saatavilla. Toisaalta nettisivuillakin voidaan saada asiat näyttämään hyviltä. Miten teidän keittiöissänne, ovatko Muttit ja parmesanit saaneet väistyä?