sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Panzanella Alberto Contadorin voiton päivänä


Eilen juhlimme nuoremman poikamme lakkiaisia ja vaikka kuinka maltillisesti yritin tehdä ruokaa, jonkun verran tarjottavia jäi. Söimme aamupäivällä runsaan brunssin, kun tuore ylioppilas palautui kotikulmille juhlaillan jälkeen. Campasimpukan viidennen Italia-haasteen päätöspäivänä tein Hävikistä herkuksi-teeman mukaisesti panzanellaa päivälliseksi. 

Panzanella kuudelle

  • iso kasa erilaisia salaatteja
  • 2 kuivunutta vehnäsämpylää
  • kirsikkatomaatteja
  • kurkkua
  • jääpaistiviipaleita (noin 200 g)
  • sitruunalla maustettua oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • basilikaa
  • ruohosipulia
  • balsamico-kastiketta
Leikkasin kaksi kuivahtanutta sämpylää isohkoiksi kuutioiksi. Samoin leikkasin eilisiä jääpaistiviipaleita vielä pienemmiksi suikaleiksi. Revin salaattia kulhoon, puolitin kirsikkatomaatteja ja leikkasin kurkkua paloiksi. Sekoitin salaatin, tomaatit ja kurkun kulhossa. Kuumensin pannua hetkisen ja lisäsin sille ison lorauksen sitruunalla maustettua oliiviöljyä. Paahdoin leipäpaloja pannulla muutamia minuutteja, kunnes ne saivat rapean pinnan. Pyöräytin päälle hieman suolaa ja pippuria. Sekoitin kulhoon mukaan paistisuikaleet ja paahdetut leipäkuutiot, leikkelin päälle vielä tuoretta ruohosipulia ja basilikaa. Söimme salaatin italialaisen roseviinin ja eilisten lohi- ja porokääretorttujen loppujen kanssa.



Giro d'Italia loppui minulle mieluisasti, kun Alberto Contador voitti, aivan kuin blogin ensimmäisenä keväänäkin. Sittemmin tuo voitto on mitätöity, tämänpäiväinen toivottavasti pysyy Alberton plakkarissa ikuisesti. Eilisen etapin voittoon ylsi Fabio Aru kaventaen Alberton johdon kahteen ja puoleen minuuttiin, mutta Aru jäi toiselle sijalle kokonaiskilpailussa. Kisaa elävöittänyt Arun tallikaveri, Mikel Landa saavutti kolmannen sijan. Hän ei ottanut lippistä pois palkintoseremoniassa Espanjan kansallislaulu soidessa, ehkäpä Alberto antaa palautetta maanmiehelleen myöhemmin.

Looking at stems Torinosta Milanoon

Campakeittiö jää ruokahaastetauolle odottamaan heinäkuista Tour de Francea. Sitä ennen postaamme satunnaisia matkajuttuja ja kesäisiä ruokiamme. 

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

lauantai 30. toukokuuta 2015

Kaksi tuntia ylimääräistä aikaa

Leipätaikina kello viisi 
Nyt on kaikki valmista, eikä minulle tullut edes kauhea kiire. Nämä ovat kuudennet kotona järjestämäni perhejuhlat. Syntymäpäiviä ei lasketa, enkä niitä ole paljon kyllä järjestänytkään. Ensin oli kahdet ristiäiset, sitten kahden rippijuhlat ja nyt ovat vuorossa toiset lakkiaiset. Toivon mukaan nämä ovatkin viimeiset isommat juhlat, joiden järjestelyvastuun haalin itselleni. Työkavereiden kestitystä tai blogaanimiittejä ei lasketa, sillä niistä puuttuu ilokseni pelkokerroin kokonaan. 

Entiseen tapaan turvauduin makeiden leivonnaisten osalta ammattilaiseen, koitamme saada kakuista kuvia myöhemmin, jotta voimme estoitta kehua paikallista yrittäjää. Muut tarjottavat olen tehnyt itse ja muutamia lappilaisia elementtejä äitini on tuonut tullessaan. Kammenpyörittäjä tarttuu tarvittaessa Andrejan kahvaan ja valmistaa kahvia halukkaille. Meille tulee tuttavapiirin juhliin verrattuna pienehköt juhlat, mikä on helpottavaa, olen kuitenkin mennyt kapasiteettini äärirajoilla muutaman päivän. 

Äsken kello soi Kammenpyörittäjälle sen merkiksi, että kauneusunien aika on käytetty, nuoriso valtaa suihkun ennen meitä ja alan sommitella aamiaista. Toinen koneellinen tiskiä tulee kohta puhtaaksi ja linnut laulavat iloisesti viileässä, aurinkoisessa aamussa. Luulen jo tietäväni mitä puen päälleni lakitustilaisuuteen, mikä on minuksi paljon. Tänä lauantaina emme ehdi Giroa katsoa, toivottavasti temppuileva digiboxi viitsii tallentaa tapahtumat. 

Tulin maininneeksi postauksen alkuun sanan blogaanimiitti, joten lipsautan tähän loppuun alustavan ajatuksen siitä, että olemme valmiit kutsumaan kokoon niin tuttuja blogaaneja kuin täällä Jyväskylässä bloggaavia, ei niin tuttuja lajitovereita luoksemme elokuun lopussa. Mikäli halukkaita ilmaantuu, Campakeittiö avautuu omaehtoiselle pop-up-kokkailulle ja ennenkaikkea syömiselle ja hauskanpidolle lauantaina 22.8.2015. Emme vieläkään ole Facebookissa, emmekä ole aikeissa mennäkään, mutta meidät tavoittaa osoitteesta campasimpukka@gmail.com. Tuon viikonlopun aikaa ainakin täällä päin lasten koulut ovat jo alkaneet ja rallikin on päristely. 

Jos innostut ajatuksesta, ilmoittaudu sähköpostiimme, tai muita yhteisiä kanavia pitkin. Palataan asiaan viimeistään heinäkuussa, jos innokkaita Keski-Suomeen matkaavia ilmaantuu. Kerro asiasta myös heille, joita arvelet kiinnostavan, mutteivat tule nähneeksi tätä postausta. Minäkin olen saanut vihiä miiteistä muilta blogaaneilta ja kutsunut meidät itse paikalle, vaikken ole varsinaista kutsua ehtinyt saadakaan. Jos minäkin uskallan, uskallat sinäkin!

Kello puoli kuuden labneh

perjantai 29. toukokuuta 2015

Kahvia ja keksiä


Edit: kaupallinen yhteistyö, Harta-Trade

Aamun aloitimme sukulaisten kanssa kahvittelemalla ja maistoimme eilen Hartwa-Tradelta saamiani keksejä. Niiden kanssa samassa paketissa tuli pullo viiniä ja vähän muutakin purtavaa. Niille ei ole vielä ollut aikaa, mutta kauniissa pakkauksessa olevat Amaretti-keksit pääsivät koemaistoon. Ne oli niin sievästi pakattu, että heti niin minulle kuin äidillekin tuli mieleen siloitella käärepaperi ja ottaa se talteen. Kammenpyörittäjän valmistamat espressot yhdessä keksien kanssa jäivät päivän italialaisosuudeksi. 

Tänään on ollut niin kiireinen päivä, että ruoka on kuitattu lähitaajamasta haetuilla pizzoilla. Ihan kelpolättyjä he siellä leipovatkin, hyvin siirsivät nälkää, mutta tarkemmin ajatellen niissäkin oli Italiaa ainakin nimen verran. Huomisten juhlien valmistelut ovat nyt myöhään perjantai-iltana sillä mallilla, ettei ole järkeä tehdä enää mitään enempää, vaan jättää loput aamuksi. Kerrankin aamunvirkkuudestani on suorastaan hyötyä. 

Heti kun Kammenpyörittäjä käänsi selkänsä tiskiallas näytti tältä!
Päivän Giro-etapista tiedän sen verran, että Fabio Aru voitti, luin sen Twitteristä. Pikakurkkaus Giron sivuille kertoo, että Alberto Contadorin kokonaiskilpailun johto on melkein neljä ja puoli minuuttia, mikä tuntuu melkoisen turvalliselta etumatkalta. Huomenna on vielä edessä pitkä etappi, jonka alku on tasamaata ja loppu karmea nousu. Sunnuntain tasamaan etappi päättyy Milanoon, kuten Giron pitääkin päättyä. Päätösetappia ehdimme ehkä jo katsoakin, kun juhlat on juhlittu ja nukuttu päälle.

torstai 28. toukokuuta 2015

Rosat marengit


Giro d'Italian viimeinen jakso kääntyy tänään lopuilleen ja samoin italialainen ruokahaasteemme. Eilen en kertakaikkiaan ehtinyt, enkä jaksanut keitellä mitään, siivosimme koko päivän hiki päässä. Onneksi oli Alenin Henkan neuvoin tehtyä minestronea vielä lämmitettäväksi, eikä se kaalisoppa ollut siitä kuin hyvillään. 

Katsoimme illalla viimeiset kilometrit lähes tasamaan etapista, jossa saatiin toinen tuplavoittaja tälle Girolle, kun Lampren Sacha Modolo tuli ensimmäisenä maaliin. Kerrankin näytti aurinkoiselta koko etapin ajan, mitä nyt ohimennen näin telkkarin ollessa auki meidän viuhtoessamme edes takaisin. Se on se aurinkoinen Sveitsin maa, siellä ei paljon sateet vaivaa! Vai olikohan se ihan niin, mitä sanoo Luimupupu?

Vaikka tekemistä on tällekin päivälle ainakin 12 tunniksi, on aina aikaa pienelle sokerinkeittelylle. Päivän italialaispanostus ovat vaaleanpunaiset marengit, sillä vaaleanpunainen on Giron väri. Tein ensimmäisenä blogikeväänä elämäni ensimmäiset macaronit, ne onnistuivat välttävästi. Seuraava yritys Tour de Francen aikaan meni täysin pieleen, enkä ole sittemmin yrittänytkään macaronien valmistamista. Italialaisen marengin opin kuitenkin tekemään, tein juuri niin kuin sauvajyvänen neuvoi. Hänen postauksensa aiheesta on tuore, tuolloin sain ohjeen oikein erikseen sähköpostilla, kuinka ekslusiivista!

Italialainen marenki

  • 0,75 dl vettä
  • 2,5 dl sokeria
  • 3 kananmunan valkuaista
  • muutama tippa punaista geeliväriä (Dr Ötkerin määräyksellä, mutta vain lääkkeeksi)
Laitoin veden ja sokerin paksupohjaiseen kattilaan. Keitin seosta kohtuullisella lämmöllä, kunnes sokeriliemen lämpötila oli 119 astetta. Minun sokerinlämpömittarini ei yltänyt seokseen asti, sen mittarilasi alkoi niin korkealta, että minun täytyi turvautua uusiin piuhallisiin paistimittareihini, jotka Kammenpyörittäjä toi minulle asiointireissultaan. Toisessa niistä on jopa blu tooth, mutten ole toki manuaalia vielä lukenut.

Tärkeää on tosiaan olla sekoittamatta kiehuvaa sokeria yhtään, pitää malttaa antaa olla vaan! Sokerin kiehuessa vatkasin yleiskoneen kulhossa valkuaiset vaahdoksi. Kun sokeri oli oikean lämpöistä, kaadoin sen varovaisesti valkuaisvaahtoon yleiskoneen vatkatessa samalla toiseksi suurimmalla teholla (suurimmalla tulee niin kova meteli ja muut vielä nukkuivat). Varo sokerin roiskeita, ne ovat törkeän kuumia. Sokeriliemi yhdessä valkuaisvaahdon kanssa muodosti nopeasti ihanan kuohkean ja tanakan marenkivaahdon, jonka jäähdytin vatkaamalla sitä muutamia minuutteja. Samalla lisäsin vaahtoon muutama tippa kerrallaan punaista elintarvikeväriä, joka oli tällä kertaa geelimuodossa, vaikka se kyllä näytti minusta ihan samalta kuin se pienen punaisen pullon nestemäinen. Laitoin mukaan noin 12-15 tippaa, kunnes väri oli minusta juuri sama kuin Giron hennon vaaleanpunainen. 

Kuumensin uunin 100 asteeseen, otin esille kaksi uunipeltiä ja laitoin niihin leivinpaperit. Laitoin suureen kertakäyttöiseen pursotinpussiin suurimman tähtityllani ja suljin pussin juuri tyllan yläpuolelta muovisella pussinsulkijalla. Näin marenki (tai mikään muukaan pursotettava, vaikka churrotaikina) ei pääse ennen aikojaan tyllasta pihalle. Käärin pussin yläreunaa hieman rullalle, jotta sinne oli helppo kaapia marenkimassa nuolijalla. Suljin yläpään leveämmällä pussinsulkijalla juuri marenkimassan yläpuolelta ja leikkasin ylimääräisen pussinsuun pois. Näin pussia on helppo kääriä sulkijan ympärille ja kaiken massan saa käytettyä. Otin pois tyllan yläpuolella olevan sulkijan ja niin pääsin pursottamaan. Olen siinä edelleenkin aika surkea, yhden sain sellaiseksi koiranjätöstä muistuttavaksi, mutta suurin osa oli suht nättejä. Viimeisestä tuli hassu huipuke. 

Paistoin marenkeja 100 asteisessa uunissa kaksi pellillistä yhtä aikaa 2 tuntia. Kokeilin niistä paria metallilastalla ja marenki oli sopivan kuivaa ja irtosi paperista. Sammutin uunin ja jätin pellit uuniin luukku raollaan vielä toiseksi toiseksi pariksi tunniksi jäähtymään. Nämä miehekkäät marengit ovat tarjolla ylioppilaan juhlissa lauantaina. 



tiistai 26. toukokuuta 2015

Henri Alenin minestronekeitto


Kotoinen työleirimme alkaa olla sillä mallilla, että luultavasti ylioppilasjuhlat vietetään lauantaina ajallaan. Mietin kyllä tänään sitä, että miksi mieluummin silitän korkean pinon servettejä, kuin siivoan.  Siisteydestä kyllä tykkäisin, mutten siivoamisesta, en sitten yhtään.

Sauvajyvänen teki viikonloppuna Vuoden keittokirjan ohjeella minestronekeittoa, joka oli heillä menestys. En ole vielä tutustunut Henri Alenin kirjaan enempää, mutta tämä ohje sopi kiireiseen viikkooni hyvin. 

Henkan minestrone campamukailtuna

  • 500 g nautajauhelihaa (vähän vähempikin olisi riittänyt, mutten ollut Prisman tiskillä köyhä enkä kipee)
  • 2 kevätsipulia
  • 2 porkkanaa
  • 2 sellerin vartta
  • 500 g valkokaalia
  • 2 valkosipulinkynttä (eipä löytynyt taloudesta)
  • 3 rkl tomaattipyrettä
  • 1 l lihalientä (riekkolientä tällä kertaa)
  • pussinpohjallinen pastaa, sellaista "mahalaukkumallista", jonka nimi on radiatori
  • timjamia
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä jauhelihan paistamiseen ja annoksen päälle
  • parmesania annoksen päälle
Leikkaa kaali, porkkanat, sipulit ja sellerinvarret paloiksi. Ruskista jauheliha oliiviöljytilkassa kasarissa ja lisää mukaan kaikki kasvikset, tomaattipyre ja lihaliemi. Sekoittele ja anna kypsyä noin tunnin verran. Lisää mukaan yrttejä, suolaa ja pippuria makusi mukaan. Viimeiseksi kippaa mukaan past. Kun se on kypsää, on keitto valmista. Meilläkin siitä tuli lähes pataruokamaista koostumukseltaan, mutta todella hyvää pataa/keittoa. Emme syö kaalia kovin usein ja se oli tämän keiton tähti.


Giro d'Italia sai tälle vuodelle ensimmäisen tuplavoittajansa, kun 16. etapin voiton nappasi jälleen Astanan Mikel Landa. Alberto Contadorin kokonaiskilpailun johto on yhä vakuuttavampi. Hurja vuorietappi saa huomiotamme myöhemmin illalla, kunhan Kammenpyörittäjäkin saapuu töistä kotiin.

EDIT 27.5. aamulla: Katsoimme illempana etapin ja hieman jäin kulmat kurttuun siitä, ettei Landa vetänyt yhtään metriä pitkän nousun aikaan, mutta kisa on kisaa. Contador teki ilmiömisen nousun ilmeisesti rengasrikon jälkeen ja seurasimme pelolla sitä, ettei hänellä ollut aikaa tankata itseään ainakaan niinä hetkinä, kun kamera viihtyi hänen tienoillaan. Ettei vain tänään olisi takki tyhjä. Onneksi tänään on kyseessä paljon tasaisempi etappi. 

PS. En minä tässä oikeasti mitään lisäile eiliseen postaukseen, vaan siivoan jo ahkerasti keittiötä, uskokaa tai älkää! On tosi pimeä päivä, sataa ja pilvet ovat matalalla. Nyt kaikki valot päälle ja hommiin!

maanantai 25. toukokuuta 2015

Kaksi pastasalaattia

kotoinen versio lohella ja ilman parsaa
Luin eilen Jokihaka kokkaa-blogista Penne alla Caprese-ohjeen ja halusin mitä pikimmiten kokeilla sitä. Tänään teinkin tätä ruokaa kaksi kertaa erilaisin lisäyksin ja pienin muutoksin. Ensin tein valtavan IKEAn metallikulhollisen työpaikan lounaaksi ja sitten kotona pienemmän kulhollisen omalle perheelle. Työpaikan versioon laitoin myös parsaa ja grillattua broileria, kotiversioon savulohta. En osaa päättää kumpi on parempaa, ehkä molemmat. Kirjaan ohjeen 6-8 hengen annokseen. Töissä meitä oli tänään kymmenkunta syömässä ja tein sen annoksen kilosta kuivaa pastaa.

Pastaa, mozzarellaa ja muita herkkuja

  • 500 g kuivaa pastaa
  • 300 g grillattua broileria sukaleina tai savulohta paloina
  • 4 suurta tomaattia lohkoina
  • 1 kurkku kuorittuna, siemenet poistettuna ja viipaleiksi leikattuna
  • nippu vihreää parsaa kevyesti höyrytettynä
  • mozzarellaa minipalloina
  • 1 kevätsipuli ohuina renkaina
  • balsamicokastiketta
  • nippu ruohosipulia
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä
Keitä pasta pakkauksen mukaan väljässä, runsaasti suolatussa vedessä. Kaada vesi pois ja sekoita pastan joukkoon iso loraus oliiviöljyä. Leikkaa tomaatit ja kurkku paloiksi, tai viipaleiksi. Höyrytä parsoja muutama minuuttia ja leikkaa ne sitten vinottain viipaleiksi. Revi mozarrellapallot puolikkaiksi, tai jos käytät isompaa palleroa, revi se moneksi palaksi. Mausta oliiviöljyinen pasta suolalla ja pippurilla, sekä lorauksella balsamicokastiketta. Leikkaa grillattu broileri viipaleiksi, tai pieni savukala suupaloiksi, ota pois mahdolliset ruodot. 

Sekoita kaikki ainekset isossa kulhossa ja lisää viimeiseksi mukaan ruohosipuli ja runsaasti tuoretta basilikaa. Tarjoa heti. Tämän voi myös viilentää ja tarjota kylmänä, mutta laita basilika mukaan vasta juuri ennen tarjoamista, sillä arat lehdet tummuvat jääkaapissa. Lisään tämän pastaruoan juhliemme menuun kasvisversiona ilman lihaa tai kalaa. 

työpaikan broileriversio parsan kera
Giro d'Italiassa on tänään toinen lepopäivä ennen viimeistä vuoripitoista jaksoa. Minäkin lepään tämän illan ja kerään voimia, huomisaamusta alkaen olen aikatauluttanut itselleni juhlavalmisteluita sen verran, etten välttämättä ehdi kokkailla lisää italialaisia ruokia ainakaan jokaisena jäljellä olevana Giron päivänä. 

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Italialaisten jälkiruokien helmi - tiramisu



Tein ensimmäisen tiramisuni noin 10 vuotta sitten, printtasin ohjeen keltaiselle paperille (jota jostain syystä oli printterissä). Sen oli kirjoittanut joku suomalainen mies, mutta blogista ei vielä ollut kysymys, jonkunlainen ruokasivusto, tai keskusteluryhmä kumminkin. Käytin sitä ohjetta pitkään, paperi tuli tahraisemmaksi ja ryppyisemmäksi kerta kerralta. Siihen aikaan savoiardi-keksejäkään ei helposti saanut meikämarketeista, joten leivoin ohuen kakkupohjan tiramisua varten. Eikä meillä silloin aluksi ollut kahvikonettakaan, vaan tein kakulle kostuketta pikakahvista. Oi noita aikoja, niiden ei tarvitse palata!

Sittemmin olen tehnyt tiramisua mm. Sopranos-keittokirjan mukaan. Heti ensimmäisenä blogikeväänä, toukokuussa 2011 postasin tätä ennen blogin ainoan tiramisuohjeen. Olen kyllä muistaakseni tehnyt tätä herkkua sen jälkeenkin, mutten postausmielessä. Tälle keväälle ajattelin ottaa sen taas ohjelmaan ja tänään oli se päivä. Minulla oli muutaman tunnin työvuoro tiedossa ja tein tiramisun tekeytymään vuoroni ajaksi ja herkuttelua olisi tiedossa illalla Giro-lähetyksen katsomisen kanssa. 

Maaliskuussa Fanni & Kaneli-blogissa oli tehty tiramisua Giulian ohjein ja samaa ohjetta minäkin kokeilin nyt pienin muutoksin. Pienensin ohjeen kolmelle kananmunalle, sillä meillä on ollut jälkiruokia nyt ylenmäärin ja ensi viikolla tulee lisää juhlien vuoksi. Tässä ohjeessa käytetään raakoja kananmunia, joten niitä välttävän kannattaa kokeilla vaikka sitä Sopranos-ohjetta.

Tiramisu neljälle

  • 3 kananmunaa
  • 3 rkl sokeria
  • 300 g mascarponea
  • Amarettoa
  • 1 dl espressoa 
  • savoiardi-keksejä
  • (50 g tummaa suklaa raastettuna)
  • kaakaota
Tee kahvia jäähtymään. Erottele keltuaiset valkuaisista eri kulhoihin. Mittaa sokeri keltuaiskulhoon ja vatkaa vaaleankeltaiseksi vaahdoksi. Tämä määrä on aika pieni, joten ei kannata käyttää suurinta kulhoa, ainekset etsivät toisiaan reinoilla. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Sekoita keltuaisvaahtoon mascarpone ja mieluisa likööri, meillä Amaretto (jotta tuo pullo edes joskus menisi tyhjäksi). Se viikolla ostamani Frangelico olisi varmaan sopinut pähkinäisyydessään hyvin. Sekoita valkuaisvaahto nuolijalla mascarponemassaan.

Asettele vuoan pohjalle savoardi-keksejä ja kostuta ne jäähtyneellä kahvilla. Lusikoi kosteiden keksien päälle mascarponevaahtoa ja asettele uusi keksikerros vaahdon päälle. Kostuta taas keksit ja levitä vaahtoa päälle. Minun pieneen pyrex-vuokaani tuli kaksi keksikerrosta ja pinnalle vielä kunnolla mascarponevaahtoa. 

Laita vuoka peiteltynä jääkaappiin tekeytymään ainakin pariksi tunniksi, jopa yön yli. Ennen tarjoilua sirota pinnalle runsaasti kaakaota. Minä jätin ohjeen suklaamurut pois. Tämä ohje oli aivan verrattoman hyvä, mielestäni paras tekemäni tiramisu!

Giro d'Italian 15. etappi oli sitten ensimmäinen oikea vuoriurakka. Olin iloinen siitä, että Alberto Contador lähti etapille hyvässä kahden ja puolen minuutin johdossa. Kun pääsin töistä kotiin, oli etapilla ultimo kilometro juuri menossa ja  voittoon ehti Astanan Mikel Landa. Kammenpyörittäjä peruutti tallennusta kilometrin taaksepäin ja näin miten tilanne kehittyi aivan lopussa. Alberto Contardor tuli maaliin kolmantena ja piti Fabio Arun selkänsä takana. Muutaman hyvityssekunnin kanssa hänen johtonsa on Aruun 2 min 34 sek. Huomenna on vuorossa viimeinen lepopäivä ennen kolmatta jaksoa, joka on vuorietappitäyteinen.

Kotona tunnelma on kyllä hieman kuin myrskyn alla, sillä ensi viikko on kiireistäkin kiireisempi juhlien järjestelyjen vuoksi. Mikäli ehdin, teen myös italialaisia ruokia muiden toimien ohessa.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Ricottakakku

Asterixin aikaan Giron aika-ajo olisi lähtenyt Tarvisiumista.
Onneksi en eilen nähnyt heti tuoreeltaan Giron etapin kulkua, olisin ollut pettynyt siihen, että Alberto Contador joutui lopussa mukaan kolariin ja hävisi sen verran Fabio Arulle, että pinkki paita vaihtui Arun päälle. Tänään sateinen sää vain jatkui Italiassa ja henkilökohtainen aika-ajo oli samalla perusteellinen ajajien liotus. En nähnyt tästäkään lähetyksestä kuin lopun, mutta se riitti minulle ja suosikkini palasi kilpailun kärkeen. Albertolla on taas pinkki paita päällään ja huomenna on ensimmäisen oikea vuorietappi. Minun työvuoroni ja Kammenpyörittäjällä paluu Vaasasta Retrokilpureista vaatii sen, että tallennuksen on onnistuttava, että saamme katsoa etapin iltasella.



Päivän italialainen leipomus on ricottakakku. Sain jo kauan sitten Mastermarkilta suloisen pienen juustokakkuvuoan, joka oli unohtunut pantryn kaappiin. Nyt kokeilin sitä ensimmäistä kertaa. Pienensin ohjeen puoleen, mutta laitan tähän ohjeen sellaisena (konvertoinnissa lieviä vapauksia) kuin sen löysin Nonna's Way-blogista. 

Ricottakakku

Pohja

  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 2,5 dl sokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1,5 dl voita (ohjeessa oli käytetty shorteningia, sitä ei onneksi meiltä saakaan)
  • 3 suurta kananmunaa
  • 1 rkl rommia (käytin konjakkia, en tohtinut avata talouden rommipulloa, muistelin siihen liittyvän joku tarina)

Täyte

  • 500 g ricottaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 1 rkl vaniljatahnaa
  • 2 kananmunaa + 1 keltuainen
  • 2 rkl rommia (taas käytin konjakkia, kun en vieläkään tohtinut avata rommipulloa)
En tainnut tehdä pohjaa ihan oikein, tai sitten voi käyttäytyy jotenkin eritavalla kuin tuo amerikanihme, shortening. Se on ymmärtääkseni jonkunlaista rasvaseosta. Sekoitin pohja-ainekset kulhossa sormin ja sain aikaan melko tahmean taikinan. Laitoin sen jääkaappiin odottamaan siksi aikaa, kun sekoitin täytteen. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja otin esille vuokani, jossa on keraaminen pohja ja silikoniset reunat. Ohjeen mukaan sitä ei tarvitsisi ollenkaan käsitellä rasvalla, tai muutenkaan, mutta laitoin kuitenkin leivinpaperisen pyörylän sen keramiikkapohjalle, paperin reunat asettuivat nätisti silikonireunusten alle. 

Sekoitin sitten kaikki täytteen ainekset kulhossa ja otin taikinan esille. Ei puhettakaan, että pohja olisi ollut kaulittavaksi riittävän tanakkaa. Niinpä painelin sen jauhotetuin sormin vuoan pohjalle ja reunoille. Osa taikinasta oli tarkoitus jättää koristeraidoiksi kakun pinnalle, mutta ei sitä kyllä siihen tarkoitukseen jäänyt. 

Kaadoin täytteen vuokaan pohjan muodostamaan koloon. Ohjeen mukaan kakkua paistettaisiin vain 35-40 minuuttia, mikä varmaan toimiikin suuremmassa vuokassa, jolloin täytteen korkeus on paljon vähemmän. Minun kakkuni paistui kaikkiaan tunnin ja vartin, pienensin viimeiseksi tunniksi lämpötilaa 180 asteeseen. Kakku oli vieläkin hieman tutiseva, kun otin sen viimein pois. Ajattelin, että menköön syteen tai saveen. Jäähdytin kakun (tein siis kakun eilen illalla myöhään, kun en saanutkaan unta) ja laitoin sen jääkaappiin. 

Tänään leikkasin kakusta palasen, jännitti miltä se näyttäisi. Pohja oli kypsä ja kakku kiinteä, joskin hieman keskeltä kuopalle painunut. Kakun pintaan tuli sellainen juustokakkukraateri, joita usein näkee paistettavien juustokakkujen pinnassa. Ripotin tomusokeria hämäykseksi päälle. Opiskelija oli koekaniini ja söi kuvauspalan. Hän ainakin vakuutti sen olevan hyvää. 



Vuoka toimi mainiosti. Kahteen palaan irtoava reunus lähti nätisti pois kakun ympäriltä ja sain pohjan paperinkin irti siististi. Keraamisella alustalla kakku on helppo nostaa suoraan pöytään. Täytyy kokeilla myös jääkaapissa hyydytettävää juustokakkua samalla vuoalla. 

perjantai 22. toukokuuta 2015

Kunnon hampurilaispihvi vaatii kunnon sämpylän


Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Hampurilaissämpylät ovat olleet aina minulle ongelmallisia. Kaupoissa myytävät ikisäilyvät sämpylät ovat useimmiten aivan surkeita, hajoavat kappaleiksi, eivätkä kuivuuttaan ime mitään hampurilaisen herkkukosteuksia. Kotoisiin yritelmiin käytin Fazerin paahtosämpylöitä niin kauan kuin niitä oli, mutta noin vuosi sitten ne hävisivät kaupoista. Pieniähän ne olivat, mutta leivänpaahtimen kautta niihin tuli sopiva sitkeys ja pienikokoiset hampurilaiset olivat lastenkin helposti syötäviä. 

Nyt meillä ei ole enää pieniä lapsia, nyt saa hampurilainenkin olla suuri. Sain Familian lihapaketissa kokeiltavaksi Black Angus-karjan lihasta tehtyjä tuhteja hampurilaispihvejä, joiden paino kappaleelta oli 200 g. Siispä sämpylänkin piti olla vähän suurempi kuin tennispallo.

Muistin, että tutuissa blogeissa kiersi muutama vuosi sitten hyvä hampurilaissämpylän ohje ja niitähän löytyi helposti TOP100-ruokablogien haulla. Se on tosi kätevä, suosittelen kun ette ihan muista, missä kotimaisessa blogissa näittekään jonkun kiinnostavan ohjeen. Jonnan postaus vuodelta 2012 oli se, mitä muistelin ja siellähän minäkin olin suuna päänä kommentoimassa. En ollut tuolloin tavannut vielä ketään postaukseen kommentoinutta, mutta nyt useimmat muutamaan kertaan. Kyllä blogaanius kannattaa, saa aivan mahtavia kavereita, tällainen introvertin perikuvakin! Jonna oli ottanut ohjeen Helené Johanssonin Leipä-kirjasta.

6 suurta hampurilaissämpylää 

  • 3,75 dl maitoa
  • 50 g hiivaa
  • 500 g vehnäjauhoja
  • 35 g voita
  • ripaus suolaa
Lämmitin maitoa hieman ja keräsin kaikki ainekset yleiskoneen kulhoon. Annoin koneen vaivata 10 minuuttia. Se on pitkä aika. Meidän keittiön pöytätaso on sellaista materiaalia, että Kitchen Aidin pohjatassut eivät oikein pidä siinä ja kone uhkaa vaeltaa pikkuhiljaa kohti reunaa pitemmissä vaivauksissa. Tietysti voisi siirtää koneen keskemmälle, mutta olisihan se nyt ihan liian järkevää! Laitan aina puisen haarukan koneen viereen ja jos se puskeutuu lattialle, kuulen sen kolahduksen ja ehdin vielä hätiin. Ei kai kukaan jaksa seistä 10 minuuttia katsomassa kuinka taikina vaivautuu? 

Kymmenessä minuutissa taikinaan tuli  hyvä sitko, jätin taikinan puoleksi tunniksi kulhoon kohoamaan peitettynä. Kumosin hieman kohonneen (ei vielä kaksinkertaiseksi ehtineen) taikinan kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja leikkasin se 6 osaan, sillä halusin tehdä suuria sämpylöitä, (leikkaa 10-12 palaan, jos haluat pienempiä). Pyörittelin palat palloiksi ja laitoin ne leivinpaperin päälle uunipellille. Painoin palloja kämmenellä hieman litteämmiksi ja peittelin 1,5 tunniksi kohoamaan. 

Lämmitin uuni 225 asteeseen ja paistoin sämpylöitä noin 15 minuuttia. Paistoaika riippuu siitä, kuinka suuria säpylöistä tekee, pienempiä ei tarvitse juuri 10 minuuttia pitempään paistaa.



Hampurilaispihvit sulivat jääkaapissa aamupäivän aikana ja paistoin ne kaasugrillin parilalla. Öljysin hieman parilaa ja yritin malttaa mieleni, etten kääntäisi pihvejä liian aikaisin, jolloin ne eivät vielä suostuisi nätisti irtoamaan. Paistamiseen meni noin 10 minuuttia, ilmeisesti ne voisi laittaa jäisenäkin paistumaan, jolloin paistumisaika olisi pakkauksen mukainen 15-20 minuuttia. 

Lisänä meillä oli ohuita tomaattiviipaleita, suolakurkkua, salaattia, kevätsipulia ja ketsuppia. Joku siivoushullu oli laittanut alkuviikosta kaikki majoneesia muistuttavatkin purkinjämät pois.



Kiitos Familialle mehevistä pihveistä! Kerrankin sain pihvin ja sämpylän olemaan samaa kaliiperia ja Jonnan neuvoin tehdyt sämpylät olivat juuri sopivia, riittävän joustavia pitääkseen paketin kasassa, ihanan pehmeitä sisältä. Aivan ylivoimaisesti parhaat koskaan tekemäni sämpylät!

Giro d'Italiassa ajetaan parhaillaan 13. etappia Montecchio Maggioresta Jesoloon. Päivän italialaiseksi keittiöpuuhaksi jäi viinipullon avaaminen. Etapin lopputulos selviää myöhemmin tallenteelta.

torstai 21. toukokuuta 2015

Parsakääröt


Pakastimen aarteiden käyttö on aina suotavaa, yksi paketti voitaikinalevyjä tuli käytetyksi, kun askaroin parsakääröjä. Minulla oli kuusi vihreää parsatankoa ja purkinpohja punaista pestoa, samoin pikkupala pecorinoa. Näistä sain jo aikaan italiaan vivahtavan alkupalan. Siihen olisi pitänyt laittaa myös prosciuttoa (jota meillä jopa oli), mutta jotenkin vain unohdin sen. Ihme juttu, pitäisi lukea ohjeet paremmin. 

12 parsakääröä

  • 6 voitaikina levyä
  • 6 vihreää tankoparsaa
  • punaista pestoa
  • pecorinoa
  • 1 kananmuna
  • (6 viipaletta prosciuttoa jos muistaa)
Sulata voitaikinalevyt ja kuumenna uuni 220 asteeseen. Kaulitse levyjä sen verran pitemmäksi, että saat leikattua siitä kaksi samankokoista neliötä. Sivele hieman pestoa taikinalevyille ja raasta juustoa pinnalle. Leikkaa parsat pitkittäin kahtia. Tässä kohtaa prosciutto kannattaa muistaa ja leikata kinkkuviipaleet kahteen palaan. Aseta halkaistut parsat kinkun päälle nuppupäät eri suuntiin ja kääri kinkku parsojen ympärille. Aseta kinkkurullat kulmittain voitaikinapalalle niin, että parsanuppujen päät ovat taikinan kulmia kohti. Kääri voitaikinalevy rullalle ja paina sivusta kiinni niin, että rulla pysyisi toivon mukaan uunissa kiinni. Voitele rulla kananmunalla. Paista noin 15 minuuttia. Minä pöhkö siis unohdin kinkun kokonaan, kun samaan aikaan tein tapani mukaan montaa muuta asiaa. Mutta kyllä nämä rullat näinkin maistuivat. Osa aukeni vähän uunissa, mutta niin minulle käy aina joulutorttujenkin kanssa.

Giro d'Italian kahdestoista etappi ajettiin taas suureksi osaksi vesisateessa. Philip Gilbert voitti etapin ja ilokseni toiseksi tuli Alberto Contador. Hän sai kuusi hyvityssekuntia ja kun Fabio Aru putosi lopussa hänen kelkastaan, on Aberton kokonaiskilpailun johto hieman parempi, 17 sekuntia. 

Tänään ei ollut näin kaunis sää, mutta Midnight Hawksit saivat silti lennettyä Ilmailusta ammatti-tapahtumassa.


keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Espressovaahtoa


Päivällisessämme ei ollut muuta italialaista kuin kolmivärinen servetti, mutta jälkiruoassa sitten kyllä. Löysin hyvältä kuulostavan Frangelico-liköörillä maustetun espressovaahdon ohjeen ja otin asiakseni hankkia kyseistä likööriä Alkosta. Kävin Opiskelijan kanssa pukuostosten jälkeen vakiopitkäripaisessa, mutta siellä ei Frangelicoa ollut. Myyjä katsoi koneeltaan, että toisessa myymälässä sitä olisi yksi pullo, muttei hän tiennyt sanoa, oliko se jollekulle varattu tai mennyt jo, sillä tietojärjestelmä kertoi edellispäivän tilanteen. 

Menimme toiseen Alkon liikkeeseen ja etsimme hyllystä pulloa, jonka ulkonäön muistin hatarasti nettisivun kuvasta. Eipä näkynyt. Kysyin sitten kassalla myyjältä, oliko heillä sellaista ja sellaista likööriä, kun varastotilanteen mukaan pitäisi yksi pullo olla. Myyjä sanoi heti suoralta kädeltä, että kyllä vaan, yksi pullo löytyy ja se on tuolla poistokorissa, jonne hän se juuri oli nostanut. Ei hinnassa alennusta ollut, eikä pullo mitenkään elinkaarensa päässä ollut, mutta niin vain sattumalta halusin likööriä, joka ei ollut kenellekään muulle kelvannut. Noin hyvää asiakaspalvelua harvoin saa, että ihan pullolleen myyjä tietää heti kertoa, mihin suuntaan käsi pitää ojentaa. Aika iso pullo se on, ihanan pähkinäisen tuoksuista mettä, jota tarvitsin jälkiruokaani 2 rkl. Lopulle pitänee keksiä jotain käyttöä, muttei laittaa pähkinäallergisten pikkujoulun kahvin aveciksi. 

Otin ohjeen Manu's Menu-blogista, jossa olen muistaakseni joskus ennenkin ollut apajilla. Täytyy kyllä sanoa, että ohjeen mittasuhteet olivat hieman erikoiset. En oikein saanut selkoa, miten suuresta kahvimäärästä oli kyse ja minusta vaahtoa tuli paljon enemmän kuin odotin. Sain siitä 4-6 annoksen sijaan 8 annosta. Laitan mitat sen mukaan, miten arvelen neljään annokseen kuluvan. 

Frangelicolla maustettua espressovaahtoa neljälle

  • 2 espressoshottia (vähän alle 1 dl)
  • 1 dl sokeria
  • 3 kananmunan keltuaista
  • 3 dl kermaa
  • 2 rkl Frangelico-likööriä tai muuta mieluista likööriä, tai ilman likööriä kokonaan, jos et tykkää
  • 1 tl vastajauhettua espressokahvia koristeluun
Tee espresso kuppiin odottamaan ja sekoita siihen ruokalusikallinen sokeria, jätä jäähtymään. Alkuperäinohjeessa neuvottiin keittämällä keittämään espressoa yhdessä sokerin kanssa, mutten kyllä halunnut sitä tehdä, arvelin sen tekevän kahvista kitkerää. Erottele keltuaiset valkuaisista, jotka laitat talteen vaikka marenkia varten. Vatkaa kerma vaahdoksi ja ota siitä muutama ruokalusikallinen sivuun koristelua varten. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleankeltaiseksi vaahdoksi. Lisää mukaan jäähtynyt kahvi ja likööri. Kääntele mukaan kermavaahto ja sekoita tasaiseksi. Annostele kuppeihin ja laita astiat jääkaappiin asettumaan ainakin pariksi tunniksi. Tarjoiluhetken alla laita annoksen päälle lusikallinen kermavaahtoa ja sirota teesihdin läpi hieman jauhettua espressokahvia koristeeksi. 

Annoksiin oli alkanut hieman tulla pohjalle kosteampaa velliä, mutta lusikoimme senkin silti samaa kyytiä. Ehkä vaahtoa tanakoittavaa keltuaista olisi pitänyt olla suhteessa enemmän, tai kermavaahdon paksumpaa. 


Giro d'Italian yhdestoista etappi ajettiin paikoin sateisessa säässä. Alkulähetyksessä puitiin paljon Richie Porten eilen saamaa kahden minuutin aikarangaistusta. En ihan tullut ymmärtämään, mitä tuhmaa hän oli tehnyt. Jollain lailla kyse oli ilmeisesti tallien välisestä kielletystä yhteistyöstä. Tämän päiväinen etappi oli 153 km mittainen ja sen lopussa oli kolme 15,3 km pitkää rinkulaa Imolan moottoriradan ollessa osa reittiä. Viimeisellä kierroksella ajajat liukastelivat moottoriradan sileää asvalttia melkoisessa vesisateessa ja ainakin Rigoberto Uran veti ikävät lipat. Onneksi hän pystyi jatkamaan ajoa ja sai kiinni sen porukan, mistä jäi jälkeen kaatumisen vuoksi. Katusha-tallin Ilnur Zakarin kiiruhti yksin karkulaisena ja saavutti etappivoiton noin minuutin erolla seuraaviin. Kokonaiskilpailun tilanne pysyi samana ja pinkissä jatkaa Alberto Contador. Hän näyttää toipuneen OTB:stä ainakin melko hyvin, mikä on hieno asia, kun vuorietapit lähestyvät. 


tiistai 19. toukokuuta 2015

Sitruunainen kana-parsapasta ilman liikaa tulisuutta


Tein joitakin viikkoja sitten sitruunaista kanapastaa, mutta siitä tuli niin tulista, että ruokailu melkein päättyi chilikyyneliin. Nyt tein uusinnan, sillä vihreää parsaa on nyt hyvin saatavilla ja paketti broilerin fileitäkin oli sulamassa. Nyt otin vinkit Simply Delicious-blogista. Tämä ohje ei ollut yhden kasarin ruoka, pasta keitettiin tavalliseen tapaan väljässä vedessä.

Sitruunaista kana-parsapastaa neljälle

  • 500 g tuorepastaa
  • runsaasti suolattua keitinvettä isossa kattilassa
  • 4 broilerin rintafilettä
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl voita
  • 1 dl lihalientä (tällä kertaa poro-kanalientä)
  • 1,5 dl kermaa
  • puolikkaan sitruunan kuori raastettuna ja mehu
  • 6 vihreää parsatankoa
  • 1,5 dl pecorinoa raastettuna
  • tuoretta basilikaa (unohdin)
Leikkaa broilerifileet suikaleiksi ja ripota niille suolaa ja pippuria. Laita suurehko kattilallinen vettä kiehumaan pastaa varten. Leikkaa parsat vinottain ohuenpuoleisiksi paloiksi ja halkaise nuppu, mikäli parsat eivät ole ihan hoikimpia. Kuumenna pannu ja laita oliiviöljy ja voi sille kuumenemaan. Kun pannu on kuuma, nostele lihapalat paistumaan. Älä laita pannua liian täyteen, etteivät lihapalat ala ruskistumisen sijasta kiehua. Kun broileripalat ovat saaneet nätin paistopinnan molemmin puolin, kaada lihaliemi pannulle ja anna kiehua hetken aikaa. Lisää kerma ja parsapalat pannulle ja anna kiehua maltillisesti. Laita pasta kiehumaan pakkauksen keittoajan mukaisesti. 

Kun pastaa kiehumisaikaa on enää muutama minuutti, lisää pannulle sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu. Kokeile parsojen kypsyyttä. Kaada kypsä pasta tarjoiluastiaan (tai suoraan pannulle, jos haluat tarjota ruoan siitä) ja kumoa kastike päälle. Sekoittele ja ripota päälle pecorinoraaste. Jos olet parempimuistinen kuin minä, et unohda basilikaakaan. Nyt ruoka ei ollut liian mausteista, vaan mahtavan sitruunaista. Tätä ohjetta käytän toistekin. Kanan tilalta ruokaan sopisi myös lohi. Myös enemmällä parsalla ilman lihaa tai kalaa tämä olisi hyvä ateria.


Tänään taas ajettiin Giro d'Italiassa, vuorossa oli kymmenes etappi. Olin juuri avannut television ja asettunut katsomaan lähetystä, kun kuulin Peter Selinin mainitsevan taas Campasimpukan lähetyksessä. Se toi hauskan piikin kävijätilastoihin, tunnin aikana blogiin tehtiin noin 250 käyntiä. Olisipa hauska, jos saisin uusia vakiokävijöitä. Kiitos, Peter!

Ruoanlaitto ja muut kotihommat veivät huomioni etapin loppuvaiheista, mutta tallenteelta sain katsottua, että etapin voittoon ajoi Nicola Boem Bardiani-CSF-tallista ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa kolmen sekunnin turvin suosikkini Alberto Contador. Haastattelussa hän kertoi käyttäneensä eilisen lepopäivän lähinnä lepäämiseen, mikä kuulosti minusta todella viisaalta. Ihmettelen, miksei hän ole alkanut seuraajakseni Twitterissa, vaikka meillä on selvästi sama harrastuskin, nukkuminen. 


maanantai 18. toukokuuta 2015

Lepopäivän nokkospizzaa

Långvikin asialliset vuokrapyörät
Eilen ajettiin Giro d'Italian yhdeksäs etappi, viimeinen ennen tämänpäiväistä lepopäivää. Alberto Contador sinnittelee sijoiltaan käyneen olkapäänsä kanssa johtopaikalla muutaman sekunnin turvin ja huomenna kisa taas jatkuu. En eilen saanut aikaan mitään italialaista ruokaa, luulen sen johtuneen aikaerorasituksesta, jonka kourissa olin blogaanimiitin jäljiltä. Hyvittääkseni laiskotteluni tein tänään teeman mukaista ruokaa, nimittäin pizzaa, vaikka olen tavallisesti pitänyt lepopäivän haasteestani yhtä matkaa pyöräilijöiden kanssa. Viitsin jopa hakea pantrysta leivinkiven uuniin kuumenemaan. 

Sauvajyvänen oli tehnyt viikonloppuna hyvältä kuulostavaa nokkospizzaa ja sattumalta Kammenpyörittäjä huomautti juuri pari päivää sitten, että nuoria nokkosia olisi nyt saatavilla, mikäli keksisin niille jotain keittiökäyttöä. Siispä kopioin ystäväni ohjeen melkein tarkalleen. Tosin heti pitää tunnustaa, että käytin vakiopohjaohjettani.

Nokkospizza (2 pientä)

  • 1,5 dl lämmintä vettä
  • 1/4 palaa hiivaa
  • 200 g 00-vehnäjauhoja
  • ripaus suolaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 2 pientä sipulia 
  • nokkosia
  • sekalaisia juustokannikoita raastettuna
  • pallo buffalomozzarellaa
Kiehauta huuhdellut nokkoset (minulla oli noin kolme kourallista nuoria, hentoja nokkosia) ja valuta niitä siivilässä hetken aikaa. Kun näpit kestävät, puristele nokkosista vettä pois niin paljon, kuin saat. Silppua nokkoset pieneksi silpuksi.

Liota hiiva lämpimään veteen ja sekoita muut aineet joukkoon ja vaivaa taikina joustavaksi palloksi. Anna sen kohota kaksinkertaiseksi. Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se tulee. Jos käytät leivinkiveä, laita se uunipellille kuumenemaan yhtä matkaa uunin kanssa. 

Kaulitse taikina ohueksi, joko kaksi pientä pizzaa tai yksi isompi. Ripottele pohjalle ensin sekalaista juustoraastetta, sitten nokkossilppu ja ohuiksi renkaiksi leikattu sipuli. Murustele mozzarella pizzan pinnalle ja sirota loput juustoraasteet. Tämä on siis tomaattikastikkeeton pizza. Käytän vieläkin leivinpaperia, jonka avulla siirrän pizzan puulapion päällä leivinkivelle. 

Paista uunissa noin 10 minuuttia, kunnes juusto saa kauniin värin ja pohja on kypsä. Pidimme tosi paljon nokkospizzasta, harmi vain että siitä tuli niin pieni. Olisi mennyt muutama pala lisääkin! Tällä kertaa pohjataikina onnistui minulta epätavallisen hyvin ja sain siitä leivinkiven päällä mukavasti paistunutta. Pojille tein tavanomaisemmat pizzat tomaattikastikkeella ja heidän lempparitäytteillään. Niistä ei jäänyt jostain syystä kuvallista materiaalia. 


Keltaisen talon blogaanimiitti


En ole koskaan tuntenut oloani mitenkään erityisen kotoisaksi isommissa porukoissa, en ole kuulunut koskaan mihinkään joukkueeseen tai harrastuspiiriin. Ainoastaan työyhteisö on ollut minulle luonteva ja mukava tapa kuulua porukkaan. Olen ollut tähän aivan tyytyväinen, mutta nyt tiedän miksi. Siksi, etten paremmasta tiennyt. 

Neljä vuotta ruokabloggaajana, blogaanina on muuttanut minua ihmisenä niin paljon, että uskaltaudun omilta kulmiltani ja tapaan oikeasti oikeita ihmisiä. En ole niin innostunut bloggaajia haalivista kaupallisia piirteitä sisältävistä tapahtumista, (vaikka niitäkin on muutamia todella mukavia osunut kohdalle) vaan sydämeni ovat sulattaneet ruokabloggaajien miitit ihmisten kodeissa tai muissa sopivissa paikoissa, joissa ei mainosteta eikä myydä. 

Viimeisin blogaanimiitti, johon osallistuin yhdessä Kammenpyörittäjän kanssa oli viime lauantaina Chez Jasun perheen kodissa. Sain (Facebookittomana) tapahtumasta vihiä Annan kautta joitakin kuukausia sitten ja puolittain kutsuin meidät sinne itse, mikä hieman ujostutti minua, mutta onneksi uskalsin kumminkin! 

Menomatkalla hieman kulttuurimatkailimme. Kävimme katsomassa Hvitträskissä Eliel Saarisen kotia. 



Samoin ennen majoittumista Långvikiin ajelimme hieman Porkkalassa katsomassa neuvostovuokra-aikaisia vähäisiä jäljellä olevia merkkejä. 


Jasun luokse saapuessamme paikalla oli jo riemukas joukko ruoanrakastajia, joiden joukkoon on aina yhtä hyvä sukeltaa. Saimme alkuun kuohuvaa laseihimme ja Jasun itse kylmäsavustamaa nautaa ohuina lastuina pikkuisten näkkäreiden päällä ja siitä päästinkin jo hyvin savustamisen ihmeelliseen maailmaan, jossa Honkkari ja kolvi mainittiin useampaan otteeseen. 

näitä oli paljon enemmän, mutta ei kauan
Ennen kuin väki aloitti varsinaisen kokkaamisen, saimme pienen pihakiertueen, jolla tapasimme hauskimman näköiset koskaan näkemäni kanat, suloiset kanit ja uudenuutukaiset ankanpojat. Jasulta tiedusteltiin, koska lammikkoon laitetaan sammakoita reisien toivossa ja joko ylämaan karjaa on tulossa. 


Kuka ikinä uskaltaakaan päästää blogaaneja kotiinsa tietää, että keittiö on annettava tämän porukan käyttöön. On avattava laatikot ja kaapit, jotta tarvittavat veitset, vadit ja lusikat löytyvät, leikkuulautoja ei voi olla liikaa, eikä yksi nippu korianteria ole koskaan pahaksi. Kompostiastia täyttyy rutistetuista limeteistä ja sitruunoista ja tiskikone on täynnä ennen kuin mitään on varsinaisesti vielä syöty.



Ruoanlaittoruokaa ja -juomaa oli tarjolla, tosin kummatkin siirtyivät myös varsinaiseen ruokapöytään, sillä emme saaneet niistä tarpeeksemme vielä valmisteluvaiheessa. 

Illan alkaessa hämärtyä asetuimme pitkän ruokapöydän ääreen ja vadit laitettiin kiertämään. Aasialaiset maut olivat eniten pinnalla, vaikkei etukäteen mitään teemaa oltukaan määritelty illan ruokalajeille. Tarjolla oli niin monenlaista ruokaa, että olimme tyytyväisiä siihen, että lounas oli jäänyt väliin. Vadit kiersivät pöytää useaan otteeseen, sillä aina tuntui vielä löytyvän pieni kolonen kanipateelle tai possusalaatille. 


Jälkiruokapuoli oli tällä kertaa kakkupainotteista. Kasasimme lautasillemme niin suklaakakkua, raparperipiirasta, financiereja kuin appelsiini-ricottakakkuakin. Onneksi makeavatsa on aina erikseen, eikä pääruokien syöminen estänyt vielä pikkuisen kakkupalan ottamista uusintakierroksellakaan. 


Tavalliseen tapaan silmät naurunkyynelistä punaisina lähdimme keväiseen yöhön paluumatkalle hotelliimme. Olen varma, että ottaisimme vastaan kutsun tuohon keltaiseen taloon uudelleenkin, niin mukava ilta meillä oli. Kiitos Jasu ja Akvis mahtavasta illasta, kiitos kaikki blogaanit, joita oli ihana taas tavata!

Paikalla oli edustusta blogeista:



Långvik oli ihan mukava paikka yöpyä, vaikka se onkin melkoisen syrjässä, emmekä muuten keksisi sinne asiaa. Huone oli todella siisti ja hienokin, aamiainen ärsyttävän hyvä, sillä meillä ei ollut yhtään nälkä vielä aamulla. Kaksi tärkeintä asiaa minulle, hyvä appelsiinimehu ja rapea pekoni olivat kohdillaan, niillä saa minulta aina kehut. 

Kotimatkalla teimme vielä pari kulttuurikotipiipahdusta, Ainolassa oli eilisen museopäivän vuoksi avoimet ovet, siellä kävikin kuhina, Elohopea-kerho oli paikalla kaikessa energisyydessään, kyllä vanhuksissa on voimaa! 



Toiseksi kävimme Halosenniemessä, olimme hieman Elohopea-kerhoa nopeampia, joten emme jääneet eläkeläisbussillisen jalkoihin toistamiseen. Kumpikin hieno rakennus esineistöineen ja historioineen oli näkemisen arvoinen. Halosenniemessä oli esillä paljon taidetta ja puutarhakin oli kiinnostava. 


Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevaan Blogaanimiitit-välilehdelle. Sieltä löytyävät myös muut ähkykertomuksemme.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Appelsiini-ricottakakku blogaanimiittiin


Eilen minulla ei ollut aikaa tehdä erityistä italialaista ruokaa, mutta leivoin jo valmiiksi tämänpäiväistä blogaanimiittiä varten. Kostutin ja täytin kakun valmiiksi ennen lähtöä ja pakkasin sen viileään matkan ajaksi. Tein yhden pienen koekakkusen, jota nappasin kuvan postausta varten. Tein mukaan otettavan kakkupohjan kaksinkertaisena, alle kirjaan ohjeen kuten se oli lähdepostauksessa The Life Harvest-blogissa. Täyteosion tein yksinkertaisena, sillä kakun pinta-ala ei suurentunut, tämäkin määrä oli melko runsas, vähän jäi käyttämättä. Kostuketta tein noin puolitoistakertaisen määrän ja se oli aivan liikaa, käytin ehkä kolmanneksen. Siirapit kostukkeena ovat niin kovin äkkimakeita.

Italialainen appelsiini-ricottakakku

Kakkupohja

  • 200 g sokeria
  • 4 rkl oliiviöljyä
  • 7 rkl maitoa pikkuisen lämmitettynä
  • 2 suurta kananmunaa kevyesti vatkattuna
  • 1 suuren appelsiinin mehu ja kuori raastettuna
  • 250 g vehnäjauhoja
  • 1 rkl leivinjauhetta

Ricottatäyte

  • 300 g kermaa (tämä on noin 3 dl)
  • 250 g ricottaa
  • 2 rkl tomusokeria
  • 1 vaniljatangon siemenet raaputettuna

Appelsiinikostuke

  • 2 dl sokeria
  • 1 dl vettä
  • 1 suuren appelsiinin mehu
  • 1 rkl voita (unohdin tyystin)

Kakun pinnalle

  • kaakaota
  • tomusokeria
  • 1 appelsiinin kuori raastettuna
Kuumenna uuni 180 asteeseen, voitele ja jauhota vuoka (käytin 20x30 cm alumiinivuokaa) tai laita siihen leivinpaperi. Mittaa ainekset valmiiksi, sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa ne kevyesti. Lisää kulhoon pikkuisen lämmitetty maito, oliiviöljy, raastettu appelsiinikuori, appelsiinimehu, vaniljansiemenet ja sokeri ja sekoita. Lisää jauhot mukaan ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista kakkua noin 30-35 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, kakku on kypsä, kun tikku tulee ulos puhtaana pistoksen jälkeen. 

Mittaa sokeri ja vesi kakunkostuketta varten pieneen kattilaan ja kuumenna kunnes sokeri on liuennut veteen, lisää mukaan appelsiinimehu ja keitä seosta kokoon, kunnes se hieman paksunee. Lisää voi ja sekoita (tämän minä unhoitin tyystin). Jäähdytä 10 minuutttia. Kaada 2/3 osaa kostukkeesta jäähtyneelle kakulle. (minä lusikoin kostuketta kakulle maltillisesti)

Täytettä varten vatkaa kerma pehmeäksi vaadoksi, lisää mukaan ricotta, vaniljansiemenet ja tomusokeri. Vatkaa tasaiseksi, mutta varo vatkaamasta liiaksi, ettet saa aikaan ricottavoita. 

Kun kakku on aivan jäähtynyt, leikkaa se kahteen osaan sahalaitaisella veitsellä. Nosta ylempi osa lastan avulla syrjään ja levitä täyte alemmalle pohjalle. Nosta varovasti yläpuoli täytteelle ja valuta loput kostukkeesta kakun pinnalle. Odottele hetken aikaa, että kostuke imeytyy kunnolla kakkuun. Sirota runsaasti hyvälaatuista kaakaota kakun pinnalle ja siihen päälle runsaasti tomusokeria. Raasta appelsiinikuorta kakun pinnalle.

Minä tein siis kaksi kakkupohjaa, enkä niin ollen joutunut leikkaamaan kakkupohjaa kahteen osaan, sain aikaan näin hieman korkeamman kakun. Siitä tuli ehkä liiankin korkea. Tarkoitus on laittaa pinnalle kaakao, tomusokeri ja appelsiininkuori vasta perillä blogimiitissä ja leikata sitten kakku pieniin paloihin. Arvelen sen olevan sen verran appelsiinista, ettei kannata laittaa tarjolle liian suuria paloja.

Toissapäivänä olin niin iloinen, kun Alberto Contador oli Giron johdossa, mutta pettymys oli suuri, kun hän kuudennen etapin päätteeksi nousi podiumille pinkkipaitaansa hakemaan. Maalisuoran kolarissa hän oli tehnyt OTB:t ja loukannut toisen olkapäänsä, eikä käsi noussut sitä vertaa, että paidan olisi saanut hänelle puettua. Jokseenkin lannistuneen näköinen suosikkini heilautti tervettä kättään ja poistui paikalta. Olin varma, että solisluu oli poikki ja kisa jäisi siihen.

Täkäläistä tienpitoa. Tästäkin saa helposti OTB:t, jos ei ole tarkkana.
Twitteristä kuitenkin vakoilin Albertoa illalla ja siellä (varmaan muuallakin) hän kertoi, että kyse oli olkapään paikaltaanlähdöstä ja se oli muljautettu takaisin. Niin ollen hän oli toiveikas sen suhteen, että pystyisi asettumaan eilisen, seitsemännen etapin lähtöviivalle. Näin kävikin, mutten voi olla ajattelematta, että olkapää lienee aika kipeä edelleen. Välillä tuntuu kyllä uskomattomalta, miten pahoihin kolareihin ammattipyöräilijät saattavat joutua ja silti sinnikkäästi jatkavat kisaa. Eilisen etapin voittoon ajoi Diego Ulissi, jolle voitto avautui kuin tarjottimella, kun tallin kirimies hyytyi ja vetomies pääsi apajalle. Kokonaiskilpailun johto on edelleen Alberton kahden sekunnin marginaalilla. Tänään emme ehdi katsoa vuorietappia, joka on jo kisan kahdeksas. Lepopäivä lähestyy, mutta tänään kestävyysurheilun kuninkaat kiipeävät vuoria moneen otteeseen ja pitkään nousuu etappi päättyykin.