Salmon a la Plancha – lohta kuivalla pannulla

Kotiinpaluuhommat alkavat olla aika hyvällä mallilla. Pyykkiäkään ei ole enää pestävänä. Tein myös hieman rahanpesua, kyllä kiiltää. CampaAdria on katsastettu ja läpi meni, tosin tuulilasi täytyy nyt viimein vaihtaa. Siinä on ollut halkeamia kotimaan ajeluvuosilta ja päätimme, ettemme vaihda sitä ennen kuin on pakko. Halkeamat eivät ole olleet siinä oleellisessa näkökentässä, mutta nyt vaihtokäsky tuli. Hyvä niin. 

Päivän espanjalaisuus oli Spain on A Fork-blogin lohiohje. Tämä oli mukavan nopea ja helppo ohje, laitoin sivukkeeksi Jumbosta ostetun pienen pussillisen perunanoppia airfryerissä. Tuo pussi oli päivämääräperusteisesti käyttöjonossa ensimmäisenä. 

Salmon a la Plancha – lohta kuivalla pannulla

• 350 g lohta (nahallista, mutta ruodot poistettuna, kahteen palaan leikattuna)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• pieni nippu tuoretta persiljaa silputtuna
• ripaus suolaa

Otin lohipalan kääreestä ja kuivasin sen pinnan paperilla ja leikkasin palan kahteen annospalaan. Hieroin pintaan hieman oliiviöljyä, tarkoitus oli paistaa lohi kuivalla pannulla hyvin pienellä öljymäärällä, jonka oli kaikki suoraan lohipaloissa. Kiersin myllyistä pippuria ja suolaa lohipalojen molemmille puolille. 

Tein yrttikastikkeen valmiiksi odottamaan, sekoitin kupissa pari rkl oliiviöljyä, puolikkaan teelusikallisen valkosipulimurskaa, persiljasilpun ja ripauksen suolaa.

Kuumensin pinnoitettua pannulla kuiviltaan hetkisen ja kun se alkoi olla kuuma, nostin lohipalat pannulle nahkapuoli alaspäin ja paistoin noin 5 minuuttia. Kun kypsyys alkoi olla viipaleen puolivälissä, käänsin palat ja paistoin vielä pari minuuttia toistakin puolta. Nostin pihdeillä palat vielä vieman sivukyljilleenkin muutamaksi sekunniksi. 

Kun lohi oli kypsää, nostin annospalat lautasille nahkapuoli ylöspäin ja lusikoin persiljakastikkeen pinnalle. Tämä oli oikein hyvä pikaruoka. 

La Vueltan kolmas viikko alkoi tänään toisen lepopäivä jälkeen. Kyseessä oli hilly-tyyppinen etappi, jonka voittajaksi ajoi jo neljännen kerran tässä kisassa Matthew Brennan, joka aja siis ensimmäistä Vueltaansa. Enric Mas jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on vuorossa tasamaan etappi.

Ranskalainen tomaattisalaatti

Tänään siirryimme taas noin 80 km itäänpäin, ennen campingille (joka muuten on complet) pääsyä kävimme monessa kaupassa ja nyt on ruokaa useaksi päiväksi. Olemme nyt leirialueella, jota ei ehkä voi kutsua kauneimmaksi, mutta toistaiseksi kaikki toimii kuten pitää ja viivymme täällä  muutaman päivän. 

Päivälliselle käytimme päivämääräsyistä paneroidut lohipalat ja niille ranskalaiseksi osuudeksi tein tomaattisalaatin, johon otin ohjeen täältä. Sipuli ei ollut ohjeen mukainen punasipuli, vaan uudensadon keltasipuli, koska sellaisia juuri tänään ostimme. Ja valkosipulin jätin tarkoituksella pois, ei ollut valkosipuliolo tänään. 

Ranskalainen tomaattisalaatti kahdelle

• kolme tomaattia (vihreä, punainen ja keltainen)
• ripaus suolaa
• 1 uuden sadon keltasipuli ohuksi viipaleiksi leikattuna
• pippuria
• basilikanlehtiä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa

Leikkasin tomaatit lohkoihin ja ripottelin niille hieman karkeita suolahippuja. Jätin tomaatit hieman odottamaan suolan kanssa ja sillä välin leikkasin sipulin ohuiksi viipaleiksi ja sekoitin oliiviöljystä ja punaviinietikasta kastikkeen. Kun ruokailu lähestyi (Antti lämmitti pannulla voissa lohipalat), sekoitin tomaatteihin sipulin, basilikan ja kastikkeen ja päälle kiersin myllystä pippuria. 

Tour de Francen neljäs etappi oli hilly-tyyppinen ja sää oli kamalan lämmin, paikoitellen 40 astetta. Katsoimme loppupuolta jonkun verran. Siinä pääjoukko kokonaiskilpailun johtajineen jäi yli 12 minuuttia kärjestä, joten paidanvaihtoa oli tiedossa. Mads Pedersen oli karkulaisista nopein ja voitti etapin. Norjalainen Torstein Træen on nyt kokonaiskilpailun johdossa ja ajaa huomenna keltapaidassa. Tadej ja Jonas ovat sijoilla 4 ja 5 noin 8 minuuttia kärjen takana. Tässä on ilmeisesti ollut kyseessä ns. sunnuntaiajelu, jossa ei piitata siitä kärjen karkaamisesta ja ajatellaan, että mikä hätä tässä valmiissa maailmassa, palataan kärkeen jahka keretään ja päästään tänään nopeammin lepäämään, kun ei tarvitse venyä dopingtestissä ja palkintojenjaossa. 

Italialainen papusalaatti hirveän helteen päivänä

Tänään meillä oli siirtymäpäivä, jätimme mukavan Amboisen taaksemme ja poikkesimme tavoistamme, emmekä menneet Saumuriin. Siltä osin emme poikenneet tavoistamme, että todellakin menimme katsomaan linnaamme La Mothe Chandeniersia. Vaikka kuinka olimme tarkistaneet aukioloajat, olimme hämmästyneitä, kun vastaanotossa sanottiin paikan olevan suljettu yksityistilaisuuden takia. Onneksi vasta hetken päästä ja puoli tuntia riitti tarkastukseen oikein hyvin. Etenkin kun lämmintä oli reilusti yli 30 astetta. Leijonilla oli yhä riita päällä ja uutta oli ihana kukkaketo, viime vuonna sillä kohden kasvoi vain jotain ruohoa. 

Emme nykyään enää siirry kovin pitkiä matkoja kerrallaan, mutta nyt tulimme suosikkipaikkaamme Noirmoutierille ennen kaikkea sen toivossa, että saisimme vähän lämpötilaa alaspäin. Päivän kuluessa auton mittari näytti pahimmillaan 35 astetta, mutta lukema alkoi laskea lähestyessämme rannikkoa ja ylitettyämme sillan suolasaarelle luku oli jo alle 30. 

Päivällisen valmistamiseen ehdimme vasta aika myöhään meiksi, mutta tavanomaiseen aikaan Ranskassa. Osuimme matkan varrella suureen markettiin, jossa oli paljon punalaputettuja ruokia ja ostimme pienet naudan pihvit, jotka Antti grillasi leirialueen erittäin pätevässä ja puhtaassa yhteiskäyttögrillissä. Hän grillasi myös muutaman vihreän parsan ja kummallekin yhden sienen. On nämä määrät välillä hassuja, kun muistelee miten perheaikaan teimme ruokaa. Kaikkea oli monta ja paljon, vaikkei meillä pojat olleetkaan koskaan mitään suursyömäreitä. Tänään käytimme sieniin 38 senttiä ja sipuleihin 48 senttiä ja söimme niistä tänään puolet. Pihvit olivat 30% alennuksella, joten aterialle jäi hintaa alle 6 euroa, kun ottaa huomioon papusalaatin, jonka tein melkein kokonaan varastoistamme. 

Päivän italialaisuus oli siis papusalaatti, johon otin vinkkejä täältä. "Vähän" soveltelin ja tomaatin unohdin kokonaan. En tajua miten, vaikka juuri tänään ostimme uuden satsin ihania tomaatteja. Muutenkin oli hyvä kauppapäivä, sain uuden mekon. Unohdin parhaan mekkoni kotiin ja nyt sain melkein yhtä ihanan tilalle. Kyllä nyt kelpaa. 

Italialainen papusalaatti kahdelle

• 1 tetra Pirkka-merkin valkoisia papuja liemessä (otan niitä kotoa mukaan, kun ei vastaavia hyviä meinaa Ranskasta löytää, en tykkää niistä, jotka näyttävät toukilta)
• 1 tomaatti kuutioiksi leikattuna (unohdin, olisi ollut hyvä juttu)
• 1 salottisipuli 
• noin 10 kivetöntä oliivia (pussinpohja, hävikistä herkuksi, you know)
• pieni pala fetaa (koska sitä oli avatun paketin puolikas)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Antin grillatessa aterian muut osat, minä sekoitin salaatin. Huuhtelin pavut ja jätin hetkeksi siivilään valumaan. Viipaloin sipulin ja sekoitin sen öljyyn ja sitruunamehuun. Yhdistin mukaan valutetut pavut, oliivit ja persiljan. En tajua miten se tomaatti unohtui. Sekoittelin  ja maustoin suolalla, pippurilla ja persiljalla. Oli oikein hyvä sivuke pihville, parsalle ja sienelle. 

Giro d'Italiassa oli jo 17. etappi ja se oli aikoja sitten loppunut, kun ehdimme siihen paneutua. Leirialueella on erinomainen hintaan kuuluva netti ja me ihan reippaasti käytimme sitä katsoaksemme etappia. Nettiantennikin on aivan tonttimme reunassa, joten senkin takia data kulkee. Etapin voittaja oli Michael Valgren ja Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun kingi 4 min 3 sek johdollaan. Kyllä käy!

Voi miten hieno Don Rosa, kenellä  mahtaa olla noin hieno pyörä?

Patatas Aliñadas a la Sevillana – espanjalainen perunasalaatti

Tämän päivän sivuke oli espanjalainen perunasalaatti, jonka ohjeen otin Spain on A Fork-blogista. Ruoan nimi on espanjaksi Patatas Aliñadas a la Sevillana ja se oli oikein kiva sivuke kotimaisille makkaroille. Nyt alkaa olla ihan kaikki kotimaasta tuodut ruoat syöty (jäljellä on paketti pientä pyöreää), etsin aamulla kaksi savustettua grillimakkaraa pakastimesta, merkkiä en muista. Nyt osasin tehdä justiinsa sopivan annoksen kahdelle hengelle, jokainen haarukallinen tuli syötyä. 

Espanjalainen perunasalaatti kahdelle

• 6 pienehköä perunaa
• 0,5 l keittovettä + 1 tl suolaa
• 1 salottisipuli
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkasin perunat pieniin suupaloihin ja keitin ne suolatussa vedessä kypsiksi. Kaadoin veden pois kattilasta ja jätin perunat siivilään jäähtymään. Silppusin sipulin ja sekoitin etikasta, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista kastikkeen. Yhdistin sipulisilpun kastikkeeseen. Kun oli ruokailuaika, yhdistin kastikkeen ja kypsät perunapalat ja ripottelin vielä pinnalle pippuria, suolaa ja tuoretta persiljaa. Lisänä meillä oli vielä ne kotoperäiset makkarat, jotka paistoin pannulla autossa sisällä, sillä alkuillasta satoi moneen otteeseen ja olimme jo rullanneet markiisin sisään huomista lähtöä ajatellen. 

La Vueltan lyhyttä aika-ajoa oli vielä lyhennetty (ilmeisesti taas mielenosoitusten vuoksi) ja sillä oli mittaa vain 12 km. Nopein oli Filippo Ganna ja Joao Almeida pystyi kuromaan kokonaiskilpailun toisen sijansa aikaeroa Jonas Vingegaardiin 10 sekuntia pienemmäksi. Nyt Joao on siis toisena 40 sekunnin päässä Jonasista. Huomenna perjantaina on vielä flat-etappi, lauantaina vuorietappi ja sunnuntaina kisa päättyy Madridiin. Eikä päivääkään liian aikaisin. 

Espanjalaiset kikherneet pinaatilla

Nyt on kuulkaa maailmankirjat sekaisin, tämä ohje EI OLE peräisin Spain on a Fork-blogista, vaan ihan toisaalta, täältä. Näyttää ihan kivalta sivustolta. Ja ohje oli oikein toimiva. Tosin tein vähän niin kuin itse halusin. 

Kikherneitä ja pinaattia

• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä valkosipulinkynttä viipeleiksi leikattuna
• 1 rkl paprikapyrettä (samantapaista kuin tomaattipyre, tuubissa, jostain ostettu, saa eri tuimuuksissa, tämä oli mild)
• 1 pieni tölkki kikherneitä liemessä, huuhdottuna
• 0,5 dl kuivaa valkoviiniä (oma lisäykseni)
• suuri kourallinen pinaatinlehtiä (maksoivat 0,18€ eli tosi vähän)
• ripaus suolaa ja pippuria

Tein tämän sivukkeen ulkona Campingazilla paistinpannua käyttäen. Kuumensin ensin pannua hetkisen sellaisenaan ja sitten lisäsin ruokalusikallisen oliiviöljyä. Paistoin siinä ensin valkosipuliviipaleita ja seuraavaksi tursotin niille tujakkaa paprikapyrettä (ostettu jostain kun vaan muistaisi mistä). Sekoittelin ja lisäsin pannulle huuhdellut kikherneet. Kun kikherneet olivat kuumenneet, lisäsin pannulle lorauksen valkoviiniä lasistani, sillä siitä on tullut minulle ns. paha tapa. 

Kun muut aterian ainekset alkoivat olla valmiit, lisäsin pannulle vielä suuren kourallisen pinaattia. Sekoittelin ja kuumensin sen verran, että pinaatit laiskistuivat. Maustoin suolalla ja pippurilla ja tässäpä oli espanjalainen kikherne-pinaattisivuke grilliaterialle, jonka muut osakkaat olivat 3 ruskeaa herkkusientä, 1/4 vihreää paprikaa ja yksi salottisipuli, sekä kaksi ohutta kananfilepalaa. 

Nämä muut jutut paistettiin uudella sähkökäyttöisellä levyllä. Edellinen edullinen paistolevy alkoi vääntyä vinoksi, eikä sillä pysynyt öljy kyydissä. Se oli vikatikkiostos, kun näimme sellaisia monella muulla käytössä leirialueilla. Nyt pistimme elämän risaiseksi ja sijoitimme Tefal-levyyn kaksinkertaisen summan ja toivomme, että se on kestävämpi. 

La Vueltassa oli taas tapahtumarikas etappi, lepopäivän jälkeen oli into päällä ajaa, mutta loppupuolella ilmeni taas mielenosoituksia ja etappia jouduttiin lyhentämään. Tällä kertaa voittajaksi tuli se ajaja, joka ensimmäisenä ylitti kohdan, jossa maaliin oikeasti olisi ollut 8 km. Egan Bernal oli siis päivän etapin voittaja. Viimeinen nousu jäi kokonaan ajamatta. En pysty pelkkiä tilastoja katsomalla tietämään miten kaikki oikein meni, mutta edelleen Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun ykkösenä ja toisena on 48 sekuntia perässä Joao Almeida. Huomenna on vuorossa jo 17. etappi, joka on luonnehdinnaltaan medium mountain. 

Pan con tomate – ihana tomaattileipä

Tänään olen vähän alavireessä, kurkku toispuolisesti kipeä, eikä tee mieli syödä ja kokata mitään. Sataa vettäkin, niin piti kyllä ennusteiden mukaan sataakin. Toisen ennusteen mukaan ei ollenkaan, näin Ranskassa. Käytän tänään erittäin yksinkertaisen ruokaohjeen, joka löytyy jemmapostauksistani. Teimme tätä muutama päivä sitten salata mixtan sivukkeena ja loput sitten seuraavana päivänä. 

Pan con tomate

• 1 suuri tomaatti kaltattuna ja pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• patonkipaloja
• 1 rkl oliiviöljyä ja pieni nokare voita

Tässä ei nyt ole sen isompaa ohjettakaan, kunhan sekoitin tomaattikuutiot, valkosipulimurskan, oliiviöljyn ja mausteet. Annoin seoksen maustua sen aikaa, kun puuhasin muuta aterialle. Kun kaikki alkoi olla valmista, kuumensin paistinpannulla oliiviöljyä ja voita ja paistoin patonkiviipaleita kummaltakin puolelta niin, että ne ottivat kunnolla väliä. Tulimme myös tarkistaneeksi, että CampaAdrian palovaroitin toimii, sillä käänsin paistinpannulle selkäni pariksi sekunniksi liikaa ja leipien kulmat kärähtivät. Kyllä toimii, kaikki hyvin. 

La Vueltassa oli eilen siis sekava päivä, eikä etapille laitettu lainkaan voittajaa (kaikille tuli sijoutukseksi toinen), tämä johtui mielenosoituksesta maalialueella. Tänään sitten taas normimeininkiä, nopein oli Juan Ayoso ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Jonas Vingegaard 50 sekunnin turvin. Toisena on Joao Almeida. 

Garbanzos con Huevos – kikherneitä ja kananmunaa

Tänään oli taas paikkakunnan vaihto edessä ja kulkeuduimme jälleen kerran Loiren laaksoon. Minulta on vähän kyselty, että miksi kuljemme aina samoja reittejä. En oikein tiedä miksi sitä pitäisi perustella tai puolustella, me kuljemme siellä missä tykkäämme kulkea ja pysähdymme paikoissa, joissa on mukava olla. 

Jotta emme kuitenkaan olisi ajaneet aivan samaa reittiä Epernaysta Gieniin, ajoimmekin vähän eri reittiä. Sepä olikin mielikuvituksellista. Emme olleenkaan osanneet odottaa, että matkan varrella olisi kyliä ja kaupunkeja, kirkkoja ja vesitorneja. Meillä oli kaksi navia hommissa emmekä totelleet kumpaakaan juurikaan. Nyt olisi ollut paikallaan se tympääntynyt ääni, että no menkää ihan mistä tykkäätte. Kävimme muutamassa kaupassa matkan varrella, että saimme aikaa kulumaan ja olihan jääkaapissa taas tilaakin muutaman päivän pysähdyksen jälkeen. Nyt jääkaappi sitten onkin todella täynnä ja myös säilykeruokalaatikko, kävin sen läpi ja järjestelin, päässäni sijaitsee täyteläinen tietoisuus siitä mitä ruokaa meillä tällä hetkellä on. Harvinainen tilanne. 

Päivälliseksi grillasimme kanavartaat ja niiden valinnassa käytimme erittäin hyvää kriteeriä, pitää olla metallinen varrastikku. Ostimme kevätretkellä jostain kaksi varrasta ja saimme niiden mukana metalliset varrastikut, mutta kaksi on aika vähän. Nyt niitä on neljä emmekä enää tarvitse enempää. 

Espanjalaisena sivukkeena meillä oli Garbanzos con Huevos, eli kikherneitä kananmunalla, ohjeen otin mistäpä muualta kuin Spain on A Fork-blogista. Albert teki annoksiinsa uppomunat, mutta minä halusin nyt tehdä espanjalaiset käristetyt kananmunat, suureksi osaksi tiskinsäästösyistä. Ja hyvin toimivat. Pienensin taas ohjetta, tästä tuli ehkäpä noin 1,5 henkilölle mitoitettu määrä, mutta meille se riitti niin hyvin, että olimme tyytyväisiä, ettei tullut tehtyä mitään muita sivukkeita. Vähän taas muuntelin ohjetta sen mukaan, mitä meillä oli aineksia. 

Garbanzos con Huevos

• 1 rkl oliiviöljyä
• puolikas punasipuli silputtuna (jäänyt edelliseltä kokkaukselta)
• 3 pientä valkosipulinkynttä siivutettuna
• 5 vähän nahkeaa kirsikkatomaattia kuutioiksi leikattuna
• 1 pieni tölkki kikherneitä huuhdottuna (noin 2 dl)
• 1 dl kuivaa valkoviiniä (liemeksi, kun pitäähän sitä nyt olla jotain nestettä missä ruoka hautuu)
• 0,5 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 kananmunaa
• ripaus pimentonia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Antti grillasi kaksi kaupan lihatiskistä ostettua kanavarrasta, joissa oli kenties mainitut metalliset varrastikut. Lihapaloja oli 4/varras, niissä oli myös muutama pala vihreää paprikaa ja kaksi kirsikkatomaattia. Marinadia oli todella varovaisesti, ei mitenkään uiden, kuten Suomessa usein on. Samaan aikaan, kun minä tein kikhernesivukkeen, Antti hoiti grillauksen Campingazin pienellä grillillä, vartaita täytyi käännellä aika monta kertaa, sillä lihapalat olivat aika suuria, mutta lopputulos oli mitä mainioin. 

Ostimme tänään uuden pienen paistinpannun, sillä olen tuuminut, että kolme kattilaa ja yksi paistinpannu ei ole se paras kombo retkikokkailuumme. Jätämme toisen sarjakattiloista kotiin tältä reissulta, sen sarjan kolmas, suurin kattila siellä onkin. Nyt voin käyttää tarvittaessa kahta pannua yhtä aikaa. #kuihienooseon

Tänään sitten käytin kuitenkin vain yhtä pannua, sitä uutta. Kuumensin pannua kaasuliedellä ja kaadoin sille reilun lorauksen oliiviöljyä. Kumosin pannulle silputun sipulin ja viipaloidut valkosipulit ja paistelin niitä reilut viisi minuuttia. Tuuli aika reippaasti, joten piti olla tarkkana, ettei kaasuliekki sammu, vaikka tuulisuoja olikin viritetty. Tuulen suunta vaihteli koko ajan. 

Hetken päästä lisäsin pannulle tomaattikuutiot (alkoperäisohjeessa käytettiin jotain säilöttyä tomaattituotetta, mutta minä halusin käyttää tuoreet mutta jo vähän nahkeat tomaatit) ja lorauksen viiniä. Siitä sain seokseen tarpeeksi nestettä. Noin kolmen minuutin kuluttua lisäsin vielä pannulle huuhdotut kikherneet ja sekoittelin ja maustoin pimentonilla, suolalla ja pippurilla. 

Kun vartaat alkoivat olla valmiit, mutta jäivät vielä grillin kuvun alle hautumaan, kumosin kikhernesivukkeen pieneen foliovuokaan ja peittelin sen kannella. Kuumensin pannun uudelleen sitä välillä pesemättä (makupartikkelit you know) ja kaadoin kuumalle pannulle taas lorauksen oliiviöljyä. Rikoin kaksi kananmunaa pannulle paistumaan. Tällaisten espanjalaisten rapeaksi paistettavien kananmunien täytyykin hieman kipristyä reunoiltaan ja ne saattavat hieman poksahdella. Siksi olikin hyvä, että paistaminen tapahtui ulkona, eikä rakkaan CampaAdrian keittiössä. Kananmunan pohja ja reunat tulivat rapeiksi, valkuaiset hyytyivät kokonaan, mutta keltuaiset jäivät aavistuksen valuvaksi. 

Annoksiin Antti nosti kummallekin lautaselle kanavartaan ja minä lusikoin ympärille kikhernesivuketta ja päälle vielä kananmunan. Kananmunan päälle ripotin hieman pimentonia, sen verran mitä tuuli ei ehtinyt vielä mukanaan ja hieman suolaa ja pippuria. Tuore persilja oli sitten viimeinen silaus. 

La Vueltassa olikin sitten loppua kohden sekava etappi, Palestiinan puolesta ja Israelia ja kansanmurhaa vastaan mieliään osoittavat olivat asettuneet maalipaikalle niin, ettei kisaa voitu ajaa loppuun turvallisuussyistä. Nyt kun maaliintulosta on jo aika pitkä aika, ei vielä ole tullut Vueltan sivuille etapin lopputuloksia eikä kokonaiskilpailun tilannetta. Kilvanajo lopetettiin kolme kilometriä ennen maalia eikä ilmeisesti hyvityssekunteja ja pisteitä jaettu ollenkaan, eikä ollut mitään seremonioita. Oletan kuitenkin, että Jonas Vingegaard johtaa edelleen, sillä hän oli toinen heistä kahdesta, jotka ylittivät kolmen kilometrin viivan. Mutta palaan asiaan myöhemmin, kunhan tilanne selkiää. 

Vuohenjuusto-parsabruschettat kahdelle

Nyt en taas muista mistä italialaisen ruoan kirjastani olen tämän ohjeen ottanut, otin kuvia monesta kirjasta ennen matkaa, että voisin kokonaisia kirjoja mukana kuskaamatta käyttää näiden Italia-viikkojen. Voisi olla, että ohje on Ella Kannisen kirjasta, jonka nimeäkään en nyt tähän hätään muista. Pahoittelen. 

Vuohenjuusto-parsabruschettat kahdelle

• 10 viipaletta patonkia hyvin vinottain leikattuna (ei ollut sopivaa limppumallista leipää saatavilla, mikä kuulostaa kummallliselta, kun sijaitsemme juuri Ranskassa)
• nippu vihreää parsaa, 18 kpl
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 150 g purkki levitettävää vuohenjuustoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia, persiljaa ja basilikaa

Tein tämän aterian täältä Ranskasta ostetulla sähköisellä paistolevyllä, näimme niitä monilla leirialueilla pari vuotta sitten etenkin ranskalaisilla ja tuumimme, että tuollainen voisi olla hyvä meillekin, sillä olemme useimmiten sähköpaikoilla. Tuo ihan bulkkituote maksoi noin 25 €, eikä tarvitse olla yhtään fiinimpi. Sillä mahtuu tekemään kahdelle ruokaa todella hyvin. Olemme nähneet melkein metrin mittaisia levyjäkin joillakin, siihen mahtuu sitten enemmänkin ruokaa paistumaan. 

Ohjeessa parsat puolitettiin pitkittäin, minä en tehnyt sitä. Leikkasin patongin tosiaan vinoiksi viipaleiksi ja söimme aperitiiveiksi päätypalat voin kanssa. Sekoitin vuohenjuuston kupissa sitruunamehun, oliiviöljyn, yrttien, suolan ja pippurin kanssa tasaiseksi kastikkeeksi. 

Laitoin paistolevyn kuumenemaan ja lorautin sille hieman oliiviöljyä. Nostelin parsat toiseen päähän levyä kypsymään ja toiseen päähän leipäviipaleet. Kääntelin niitä kaikkia muutaman minuutin välein. Kun parsat olivat napakan kypsiä, ripotin niille suolaa ja pippuria. Nostelin leipäviipaleet tarjottimelle ja jaoin vuohejuustokastikkeen leiville. Nostelin parsat leipien päälle, kahteen riitti vain 1 parsa, mutta valkkasin ne paksuimmat niihin kahteen leipään. Yksinkertaista ja hyvää, mutta tietysti aivan väärään aikaan syöty. 

Tänään leirialueen pitäisi tulla täyteen, jo aamulla respan ovessa luki Complet. Ei kyllä näytä siltä vielä näin kuuden pintaan. Melkoisia saapumistapahtumia on kyllä nähty, kolmen auton seurue piti ensin metakkaa laittaessaan autojaan sopiviin asemiin. Yksi meinasi kaivautua pitchin hiekkaan perusteellisemminkin. Nyt tulometakka on vaihtunut viihtymismetakkaan, eli kaikki hyvin. 

Giro d'Italian seitsemästoista etappi oli taas vuoripitoinen. Meillä oli kisakatsomo ulkona markiisin alla. Pakko myöntää kokkaamisen, syömisen  ja campingkyttäämisen vieneen hieman huomiota kisasta. Mutta etapin voitti ilmeisen yllätyksellisesti sitä johtava Isaac del Toro. Hän johtaa kokonaiskilpailua edelleen ja toisena on Richard Carapaz 41 sekuntia perässä ja Simon Yates on kolmantena 51 sekuntia ykkösestä jääneenä. 

Hätäsoffritto lähtötohinoissa

Tiedän oikein hyvin, että kannattaisi tehdä asioita ajoissa valmiiksi ja saada niin ollen rauhallinen reissuunlähtö. Mutta se on semmoinen savolainen projekti, aina päädyn siihen, että kaikki tähdellinen pitää tehdä jalka jo oven raossa ja auto käynnissä. No ei sentään aivan. Tänään tein soffrittoa kaikista niistä vihanneksista ja kasviksista, joita vähänkään ajattelin käyvän siihen. 

Soffritto siitä sun tästä

• hirveästi sipuleita (noin 20 eriväristä)
• noin 25 nahkeaa kirsikkatomaattia
• 1 paprika, josta oli otettu pikkuisen yhdeltä kyljeltä
• 2 pientä porkkanaa
• valkosipulimurskapurkin pohjat + sen verran punaviiniä kuin purkkiin mahtui
• basilikanipun loput
• persiljanipun loput
• noin 1 dl oliiviöljyä

Tein kaikista sipuleista ohuita viipaleita mandoliinilla, puolitin tomaatit, silppusin paprikan ja porkkanat ja huljuttelin valkosipulimurskan loput punaviinillä. Riivin hyvät lehdet yrttinipuista. Kaadoin laakeaan kasariin reilusti oliiviöljyä ja lisäsin vähitellen kaikki muut ainekset mukaan. Kypsyttelin seosta pienellä lämmöllä parisen tuntia. Kun soffritto oli valmista, jäähdytin sen ja lusikoin pakastusta kestäviin pusseihin muutamassa erässä. Otin yhden pussin mukaankin CampaAdrian pakastimeen keväisiä italialaiskokkailuja varten. 

Paahdetut tomaatit burratan kanssa

Entrecôten kaverina meillä oli pari viikkoa sitten ihana lisäke paahdetuista tomaateista ja burratapallerosta. Koska tuona päivänä grillasimme hiilillä ensimmäistä kertaa tälle vuodelle, kypsensin tomaatitkin grillissä. Vinkit otin täältä. Käytän tämän jemmapostauksen tänään, sillä käytimme hyvän osan päivästä laivamatkaan Ruotsista Suomeen ja sen lisäksi söimme itsemme laivan saaristolaispöydässä niin turvoksiin, ettei tänään ole mitään järkeä laittaa mitään ruokaa. 

Paahdetut tomaatit burratan kanssa grillissä

• noin 30 keltaista ja punaista kirsikkatomaattia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa 
• kuivattua timjamia
• suolaa ja pippuria
• 1 pallo burrataa

Sekoita kuumuutta kestävässä astiassa oliiviöljy, valkosipuli, timjami, suolaa ja pippuria ja pyörittele kirsikkatomaatit seoksessa. Laitan astia grilliin ja vahdi, etteivät tomaatit kärähdä, mutta melkein. Uunissa varmaan 200 asteessa noin 30-40 minuuttia. Kun tomaatit ovat sopivan paahtuneita, nosta vuoka pois grillistä tai uunista ja aseta burratapallo kuumien tomaattien päälle. Lurita hieman oliiviöljyä päälle ja lisää vielä basilikan lehtiä. Minä unohdin kokonaan lähdeohjeessa olleet balsamicon, se olisi kyllä sopinut hyvin paahtuneiden tomaattien kanssa. Juusto hieman pehmeni kuumista tomaateista, muttei varsinaisesti sulanut. 

Aivan mainio lisäke pihville, joka meillä oli tuona päivänä lautasilla myös. 

Giro d'Italia on jo loppupuolellaan, tasamaanetapista uumoiltiin massakiriä, mutta hatka piti pintansa ja  Dries de Bondt oli nelikon vahvin lopussa. Hän voitti nyt ensimmäisen kerran grand tour-etapin. Ehdimme katsoa etapista noin 90 km, tosin piti ottaa välillä pienet päiväunet, se on tuo meri-ilma ja aikaero. Richard Carapaz ei luovu rosapaidasta. Huomenna on mäkietappi, lauantaina vuorietappi ja sunnuntaina päätösetappina henkilökohtainen aika-ajo, josta en viimeisenä etappina ollenkaan tykkää. Poikkeuksena tähän on se tilanne, jos toivon jonkun muun voittavan kuin rosapaidan haltijan ja saattaa olla, että nyt on niin. 

Melko valkosipulista aiolia La Vueltan avauspäivänä

Enpä ole aikaisemmin pitänyt blogipaussia koko Tour de Francen ja La Vueltan välistä aikaa, joka tänä vuonna oli vieläpä hieman tavallista pitempi. Olemme reissailleet ympäri Suomea, sitä josta Laura Frimanilla ei ole paljon hyvää sanottavaa. Eilen tulimme kotiin kauden 2021 seitsemänneltä CampaReissulta, oikein sopivasti ennen vuoden viimeisen Grand Tourin aattona. Kirkkolistamme on nyt melkein 700 kirkon mittainen, noin 20 uupuu tuosta tasaluvusta. 

Lueskelin tänä aamuna hieman Vueltan reitistä ja se tapahtuu osin  minulle tutuilla seuduilla viiden vuoden takaisella caminollani. Ensimmäinen etappi ajetaan Burgosissa ja Vuelta päättyy kolmen viikon kuluttua Santiago de Compostelaan minne kävelymmekin päättyi syntymäpäivänäni toukokuussa.  Kävin läpi ajajalistan ja suosikkini on selvä, jo kolmatta peräkkäistä Vueltan voittoa tavoitteleva Primoz Roglic. Hassua, etteivät hänen peräkkäiset voittonsa ärsytä yhtään, toisin kuten Chris Froomen voitot männävuosina. Froome ei osallistu Vueltaan tänä vuonna, eikä moni muukaan nimekäs ajaja, mutta kyllä tästäkin hyvä kilpailu sukeutuu, olen siitä varma. 

Burgosin katederaali, sen katsoin vain päältä päin, sillä kävelimme sen ohi niin aikaisin aamulla. 

Päivän espanjalaiseksi kokkaukseksi tein meille sahramilla kellastettua aiolia, johon tuli valkosipulia niin paljon, että pelkäsin sen olevan syömäkelvotonta. Muutama tunti jääkaapissa makujen tasautumista ja aioli oli aivan juuri sopivaa. Otin ohjeen tutusta Spain on a fork-blogista. Linkin postauksessa on muitakin espanjalaisia peruskastikkeita. 

Sahrami-valkosipuliaioli

• 2 valkosipulinkynttä
• pari hyppysellistä sahramihippuja
• loraus sitruunamehua
• ripaus suolaa ja pippuria
• 1 kananmunan keltuainen
• 1 dl oliiviöljyä

Kuorin valkosipulinkynnet ja raastoin ne microraastimella korkeaan, kapeaan sauvasekoittinen kulhoon, lisäsin sinne sahramihiput, suolaa ja pippuria, sitruunamehua ja keltuaiset. Sekoitin kaikki ensin tasaiseksi ja sitten kaadoin mukaan oliiviöljyn. Laitoin sauvasekoittimen vatkainosan kulhon pohjalle ja sitä liikuttamatta annoin se käydä noin puoli minuuttia ja aloin nostaa sitä vähitellen ylöspäin niin, että öljy sekoittui massaan ja siitä muotoutui keltaista, tasaista majoneesia. Kaavin valmiin aiolin tarjoiluastiaan ja maistelin sitä, olipa se ärhäkkää. Peitin astian huolellisesti kelmulla ja laitoin asettumaan jääkaappiin. Ja paussi ennen syömistä tekikin aiolille hyvää, sen ärhäkkyys taittui sopivasti. Söimme keltaista aiolia espanjalaisten katkarapujen ja paahdetun pitaleivän kanssa, mukana oli sitruunaa ja tilliä. Maistui oikein Espanjalle. 

La Vueltan ensimmäinen etappi oli siis henkilökohtainen aika-ajo ja sen nopein oli Primoz Roglic, se sopii oikein hyvin minulle. Hänellä on huomenna johtajan punainen paita ja Sepp Küss otti mäkipaidan.  Oli mukava katsoa Burgosin kaupunkia, palasi muistoja mieleen. 

 

Kolmikantaherkku

Tänään kävimme pitkästä aikaa hieman ihmisten ilmoilla, bongasimme seitsemän kirkkoa, mutta ihmisiä emme kohdanneet kuin ruokakaupassa, jossa kävimme reissun lopuksi. Itselleni muistiin, että näkemämme kirkot olivat seuraavat: Uurainen, Multia, 2 x Petäjävesi, Vesala, Keltinmäki ja Kuokkala.

Päivällinen oli taas jääkaapin aarteistoa-osastoa ja sen kanssa salaatin virkaa toimitti kolmikantaherkku. Se oli vähän pakonsanelema juttu, sillä ostimme pari päärynää juuri tänään ja toinen niistä sai hieman kipeää kuljetuksessa. Se oli viisainta syödä heti pois. 

Kolmikantaherkku

• 1 erittäin kypsä päärynä
• 4 viipaletta italialaista ilmakuivattua kinkkua
• 1/2 palaa suolaveteen säilöttyä fetaa
• oliiviöljyä
• pippuria

Tässä ei paljon valmistamista ollut, kuorin päärynän ja leikkasin sen lohkoihin, viipaloin fetapalan ja leikkasin kinkkuviipaleet puolikkaiksi ja asettelin ne päärynän kanssa samalle lautaselle. Päälle hieman oliiviöljyä ja pippuria. Meloni ja kinkku sopivat hyvin yhteen, mutta kyllä tämä päärynäkin sopi todella hyvin ja feta aivan hihkui ilosta, kun pääsi niiden kanssa samalle lautaselle.