Sloppy Joe ja hodari/hampurilaissämpylät

Olimme näköjään kiinnostuneita vesitorneista jo ennen kuin olimme niistä kiinnostuneita!

Vuonna 2004 olimme ensimmäistä kertaa koko perheellä käymässä USA:ssa, kiertelimme 6 viikkoa pitkin poikin, mm. rannikolta toiselle ja Floridasta Niagaralle. Retken tärkeä kohde oli Antin vaihto-oppilasvuoden kotipaikka Michiganissa ja siellä hänelle (ja meille muillekin) pidettiin aikamoiset kekkerit. Ne olivat tyypilliset takapiha-bbq-bileet, jonne porukka tuli lava-autoilla ja roikottivat kuuden oluttölkin pakkausta etusormessaan. Vaikka siitä oli jo silloin verraten pitkä aika, kun Antti oli viimeksi ollut paikalla (ja nyt melken 20 vuotta lisää) hämmästyttävän moni oli tullut paikalle katsomaan, että mitä sille Euroopan Antille nyt oikein kuului. 

Meillä oli hauska ilta, 8- ja 10-vuotiaat poikamme olivat muitten lasten matkassa pitkin metsiä ja pusikoita, aikuiset grillasivat hampurilaisia ja hodareita ja rohkeimmat söivät Sloppy Joeta. Minä en tainnut uskaltaa, sillä minulla oli päälläni reissun ainoa valkoinen paita. 

Tänään meillä oli tarpeen käyttää jääkaapista pakkaus jauhelihaa ja tuli mieleen, että tehdäänpä Sloppy Joeta. Sämpylöitä ei ollut valmiiksi, joten ne piti ensin leipoa. Käytin Viimeistä murua myöten-blogissa ollutta muutaman vuoden vanhaa ohjetta, se olikin oikein toimiva. Suurensin  hieman ohjetta, sillä oli tarpeen käyttää myös kokonainen hiivapala ja loput laktoosittomasta maitojuomasta, jota oli vielä joululta. Laitan ohjeen tähän siinä koossa kuin lähdeblogissa, minun ohjeestani tuli 15 hodarisämpylää ja 9 hampurilaissämpylää, joten pakastimessa on nyt hyvä varasto taas. 

Hodarisämpylät  (12 kpl)

• 0,5 palaa tuorehiivaa
• 4 dl maitoa
• 1 kananmuna
• 2 rkl sokeria
• 1 tl suolaa
• n. 9 dl vehnäjauhoja
• 50g pehmeää voita

Voiteluun ja koristeluun

• 1 kananmuna
• 1 rkl siirappia
• 1 rkl vettä
• seesaminsiemeniä

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva, sokeri ja kananmuna.
2. Lisää mukaan jauhoja vähitellen ja sekoita yleiskoneen kulhossa pienellä nopeudella.
3. Lisää mukaan voi ja suola ja jatka vaivaamista. Taikinan tulee olla aika tahmeaa, mutta pehmeää. 
4. Jätä taikina kohoamaan ensin kulhossa noin 45 minuutiksi, tai kunnes se on selvästi kohonnut. 
5. Jauhota leivinpöytä ja kumoa kohonnut taikina sille.
6.  Alusta taikinaa hetkinen ja jaa se 12 palaan. 
7. Kauli palat pitkulaisiksi lätyiksi ja taita niiden päät sentin parin matkalta kohti keskikohtaa. 
8. Rullaa sitten taikinalätty pitkältä sivulta rullalle.
9. Nosta rullat leivinpaperin päälle ja jätä peitettynä kohoamaan vielä 45 minuutiksi.
10. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja kun uuni on kuuma, sekoita siirappi, kananmuna ja vesi tasaiseksi seokseksi ja voitele kohonneet hodaripötkylät seoksella. Ripota päälle seesaminsiemeniä.
11. Paista sämpylöitä noin 13-15 minuuttia, kunnes niiden pinta on nätin kullanruskea. 
12. Jätä jäähtymään ritilälle. 

Sloppy Joe-kastike 

• 700 g naudan jauhelihaa
• 1 keltasipuli
• 1 punasipuli
• 1 iso tomaatti (ei ollut yleisesti ohjeissa käytettyä paprikaa)
• 1 rkl voita
• 3 rkl tomaattipyrettä
• 1 rkl keltaista sinappia
• 3 rkl worcester-kastiketta
• suolaa ja pippuria
• 2 dl lihalientä
• 2 dl juustoraastetta

Sloppy Joe-ohjeita on sitten niin miljoona, jokaisella on omansa, joten en ollut niin tarkka autenttisuuden kanssa, voiko sellaista aivan oikeaa ollakaan? Tätä tuli huomattavasti enemmän kuin kerralla jaksoimme syödä, laitoin osan jemmaan tulevaa mielitekoa varten. 

1. Silppua sipulit ja tomaatti pieniksi kuutioiksi. 
2. Kuumenna pannu kuumaksi ja nosta jauhelihaköntti pannulle, älä riko sitä vielä, anna paistua alapinnaltaan muutama minuutti, kunnes paistopintaan tulee rapeutta. 
3. Kippaa köntti toisin päin ja paahda toinenkin pinta. 
4. Nyt riko jauheliha muruiksi, muttei mitenkään atomeiksi. Paistele jauheliha kypsäksi, mausta suolalla ja pippurilla. 
5. Kaada jauheliha siivilään lautasen päällä ja ota talteen pari rkl jauhelihan rasvaa, loput kaada kompostiin. 
6. Laita säästetty rasva yhdessä voinokareen kanssa pannulle ja lisää sinne sipulit ja tomaatti. Paistele muutama minuutti. 
7. Palauta jauhelihamurut pannulle ja lisää mukaan sinappi, tomaattipyre, worcester ja lisää suolaa ja pippuria, jos tarvitsee, maistele. 
8. Kaada mukaan lihaliemi ja sekoittele. Anna kastikkeen kiehua maltillisesti kannella peitettynä noin 15-20 minuuttia. Jos siitä meinaa tulla liian kuivaa, lisää hieman vettä. 
9. Maistele taas, lisää vielä mausteita, jos tarvitsee. 
10. Laita levy pannun alta pois ja lisää kastikkeen päälle pari desiä juustoraastetta. Kansi taas päälle ja anna ruoan hieman asettua. 
11. Täytä joko hodarisämpylä tai hampurilaissämpylä juustoisella jauhelihakastikkeella ja ripota päälle hieman kuivattua sipulia. Minusta se antoi hieman liian eineksisen maun, toisen Sloppy Joen söin ilman kuivattua sipulia. 

En sotkenut paitaani! Koska en itse syönyt Sloppy Joeta USA:ssa, en tiedä kuinka oikean makuista ruoasta sain, mutta kotoinen misikaanin mies sanoi, että ihan riittävän aitoa. Jotain terveellistäkin olisi voinut lautasille laittaa, mutta enpä muistanut. 

Kävimme tuolla vuoden 2004 retkellä katsomassa myös tämän paikan. Viime talvena katsoimme elokuvan pitkästä aikaa, se oli edelleen hyvä. 

Grillauspäivä

Edit: kaupallinen yhteistyö, Hellman's

Campasimpukka kokeili Blogiringin kautta Hellmann'sin tuotteita. Sain joitakin aikoja sitten näyte-erän firman tuotteita ja eilen meillä oli sitten varsinainen majoneesipäivä. Emme käytä majoneesia ja valmiita maustekastikkeita juuri ollenkaan, lähinnä sen vuoksi, ettei vain ole tullut niin tehtyä. Olen joitakin kertoja kokeillut majoneesin tekoa ja se on sellainen nykäsmäinen 50/60-juttu, saattaa onnistua, mutta yhtälailla mennä metsään.

Oli oivallinen sää grillata, tosin olen sanonut ennenkin, että grillaan kyllä vaikka millä säällä, saa sataa, saa olla pakkasta, mutta olihan se kiva grillata, kun aurinko paistoi ja oli lämmintä. Tein aluksi jääkaappiin maustumaan cole slaw'ta, johon otin vinkit ystäväni sauvajyväsen blogista. 

• 1 pieni keräkaali
• 2 porkkanaa
• 1 dl Hellmann's Real-majoneesia
• 1 dl kermaviiliä (ei ollut ranskankermaa)
• 1 uusi sipuli
• 1 omena (suolapähkinöiden tilalta)
• sitruunamehua
• 2 tl sokeria

Raastoin kaalin, porkkanat, sipulin ja omenan karkeaksi raasteeksi ja sekoittelin ne toisiinsa kunnolla. Lusikoin majoneesin ja kermaviilin pieneen astiaan ja sekoitin kastikkeen tasaiseksi. Maustoin sen sitruunamehulla ja sokerilla. Pyörittelin kastikkeen raastettujen kasvisten sekaan joka puolelle ja nostin astian jääkaappiin maustumaan. 

Cole slaw säesti päivälliseksi tekemiäni pihvileipiä. Joku päivä sitten grillasimme pihvejä ja fileen kapea ja paksu pää jäivät kylmälokeroon odottamaan myöhempää käyttöä. Saamassani majoneesinäytepakkauksessa oli myös maustettuja majoneesikastikkeita, joitten arvelin sopivan pihvileivän mausteeksi. Kammenpyörittäjä oli niitä jo aikaisemmin kokeillutkin erinäisillä lautasilla. 

Leikkasin fileestä melko ohuita viipaleita, jotka öljysin ja maustoin suolalla ja pippurilla. Grillasin ne molemmin puolin. Samaan aikaan grillasin sipulirenkaita ja tomaattisiivuja kevyesti ja Kammenpyörittäjä keräili salaatteja ja muita tykötarpeita lähettyville. Halkaisin ciabatta-leivän ja kun pihvit olivat valmiit, nostin ne grillin ylätasolle lämpimään vatiin odottamaan hetkeksi. Laitoin leipäpalat avattuina pihvien grillausmehuisiin kohtiin kuumenemaan ja sitä odotellessa leikkasin pihvit ohuiksi viipaleiksi. Kukin kokosi lämpimälle leipäpalalleen mieluisia täytteitä, salaattia, pihvisuikaleita, majoneesikastiketta, grillattua tomaattia ja sipulia. Paljon servettejä ja iso lusikallinen cole slawta, lasillinen kylmää roseviiniä. Jopa minä hammaspotilaana haukkasin ylivarovaisia paloja, sillä lauantaista jatkunut nälänpito sai kertakaikkiaan loppua!

muita majoneesin kanssa hääränneitä:

Pikkuleijona ja puoli valtakuntaa

Hayley's Cuisine

Maistuis varmaan sullekin!
Ruokahommia
Liemessä
SOUL KITCHEN
tyrniä ja tyrskyjä
Prinsessakeittiö
TISKIVUOREN EMÄNTÄ
Avaruusasema

Yhteistyössä Hellmann's

Pull-apart rolls - kateleivät

Tänään seikkailin aamusta amerikkalaisissa ruokablogeissa ja osuin High Heels and Grills-blogiin, jossa oli tehty pari viikkoa sitten kivoja kateleipiä. Ne näyttivät niin hauskoilta, että päätin tehdä niitä meidän isänpäivän päivällisellemme. Meillä on hyvin harvoin leipää päivällisellä ja itseleivottua vielä harvemmin. Tällä kertaa makeat juhlaleivonnaiset jäivät väliin, joten simuloidakseni huomaavaista vaimoa tein näitä leipäsiä ja toivoin, ettei tämä kostaudu äitienpäivänä. Onneksi siihen on vielä aikaa. 

Lähdeblogissani taikina vaivattiin yleiskoneella, mutta minä tein koko homman käsin ja onnistui se niinkin. Aloitin öljyämällä kevyesti keskikokoisen pyöreäpohjaisen lasikulhon. Olen usein nähnyt amerikkaisissa ruokaohjelmissa tehtävän näin, taikina kohotetaan öljytyssä kulhossa eikä se niin ollen tartu kulhoon ja sen kulhoa vasten oleva pinta pysyy joustavana. Taikinaan tuli pienin muunnoksin:

• 3,5 dl lämmintä vettä
• 1 rkl kuivahiivaa
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl öljyä
• 1tl suolaa
• n. 8-9 dl vehnäjauhoja
• 50 g voita
• 1 rkl hunajaa
• 1 tl suolaa

Sekoitin kuivahiivan, sokerin ja veden keskenään ja annoin seoksen hetken aikaa muhia. Lisäsin suolan, öljyn ja noin puolet jauhoista ja aloin sekoittaa taikinaa tukevalla nuolijalla. Lisäsin jauhoja pikkuhiljaa ja kun taikina alkoi olla aika paksua, jatkoin alustamista käsin. Alustin taikinaa, kunnes siitä muodostui kiinteä, pehmeä pallo, jonka nostin öljyttyyn kulhoon peitettynä kohoamaan. Taikina kohosi kaksinkertaiseksi noin 40 minuutissa.

Kuumensin uunin 190 asteeseen ja sulatin kattilassa voin, johon olin lisännyt suolan ja hunajan. Jauhotin leivinalustan kevyesti ja kumosin taikinan alustalle. Kaulitsin taikinan noin uunipellin kokoiseksi puolen sentin paksuiseksi levyksi. Sutikoin (Nellen sanalle heti käyttöä!) taikinalevyn pinnan voi-hunajaseoksella ja leikkasin taikinan taikinapyörällä noin 5x5 cm paloihin. Nostelin neljä palaa päällekkäin ja asetin pinon pystyasennossa muffinivuoan voideltuihin kolosiin ja vähän erottelin taikinapaloja yläreunastaan toisistaan. Sudin vielä loput voi-hunajaseoksen kaikkien leipästen päälle, kun ne olivat valmiina vuoassa. Paistoin kateleipiä noin 18 minuuttia. Niiden ulkonäkö ei ollut niin kaunis, kuin lähdeblogissa, mutta ne maistuivat tosi hyviltä pitkään uunissa hautuneen lammaspadan ja paistinperunoiden kanssa. 

Jännitystä ilmassa, Tour de France alkaa huomenna!

Jokseenkin kuluttava työviikko on takana ja olo hieman jyrän alle jäänyt. Viestitin töistä Kammenpyörittäjälle, että ilahtuisin kotiintullessani virkistävästä drinkistä ja sellaisen sainkin käteeni, kun pääsin ovesta sisälle. Juomassa oli ainakin kahta erilaista minttua ja giniä, muita ainesosia en miettinytkään sen enempiä, kun päästin aivoni vapaalle ja osallistuin päivällispuuhiin kattamisen verran. Kotiaviomiehessä on kyllä tietyt etunsa, pakko myöntää. Lohta oli loimutettu ja riisi tuoksui houkuttelevasti, aurinkokin oli alkanut paistaa ja lämpötila lähenteli kahtakymmentä. Oli oikein mukava aloittaa viikonloppu. Ajatukset ovat huomenna prologilla alkavassa Tour de Francessa  ja siinä, että ensi viikolla kokkailuun on mukavasti aikaa, kiitos miellyttävän vuorolistan.

Kesäiltaa sulostuttamaan viritimme tulet pihat nuotiopaikalle. Muistelimme ensimmäistä Amerikan matkaa monta vuotta sitten, jolloin vierailimme Kammenpyörittäjän vaihto-oppilasvuoden maisemissa Michiganissa. Tapasimme siellä Kammenpyörittäjän sikäläistä perhettä ja ystäviä. Monet makumuistot palasivat "kotiin palaavan" mieleen ja tulivat myös meille, ensikertalaisille uudella mantereella, tutuiksi. Eräs hauska juttu, joka ilmeisesti kaikille ulkomaanpelleille tarjotaan, on s´mores. Niitä meille tarjottiin jokaisessa kyläpaikassa ja olemme niitä sitten noin kerran kesässä tehneet siitä lähtien.

Kun hiillos on parahultainen, kerätään keksejä, ohutta suklaata (Hersheyn jos mahdollista), tai suklaakeksejä ja vaahtokarkkeja saataville. Vaahtokarkkia paahdetaan varovasti, pari ensimmäistä luultavasti palaa ja surkastuu, ennen kuin hoksaa kuinka vähän karkkia pitää paahtaa. Vaahtokarkki sijoitetaan keksien ja suklaapalan väliin ja puristetaan tahmaiseksi herkuksi. Minä saatan syödä yhden, mutta teinien vatsat vetävät näitä kulinaarisia pläjäyksiä hämmästyttävän monta.

Kädet taas taikinaan - monkey bread

Tein talvella pull apart-leipää, joka osoittautui ihan mukavaksi askarteluksi, mutta kuitenkin hieman työlääksi verrattuna tavanomaiseen vuokaleipään, jonka myös voi maustaa yrtein vallan mainiosti. Arvelen, että bostonkakku-tyyppinen makea kaneli-pull apart olisi paremmin vaivan väärti. Samaan aikaan pull apart-leipiä selaillessani silmiini nimi monkey bread, jota myöskään en ollut aiemmin kuullut. Linkistä voi lueskella, mistä nimen sanotaan olevan peräisin ja kuinka sitä ei kuulema käytetä juurikaan USA:n ulkopuolella. Sen tapaisia leipiä ja pullia kyllä leivotaan Atlantin tälläkin puolen. Koska pidän kummallisista ruokien ja leivonnaisten nimistä, jäi monkey bread mieleeni ja talletin pari ohjetta foodgawkerin suosikkikansiooni. 

Tänään oli rehellinen sadepäivä, siis leivänleipomiseen sangen sovelias! En halunnut tehdä makeaa monkey breadia, vaan päädyin kokeilemaan valkosipulista monkeyta kivasta My kitchen addiction-blogista. Tässä on sama ajatus kuin meikäläisissä sisarussämpylöissä, mutta onhan tuo apinaleipä tietty hauskempi nimi. Tai en tiedä, sisarussämpylöissä on tiettyä lämpöä. Pikkuisen modifioituun taikinaan tuli:

• 7 dl leipäjauhoja (käytin vehnä- ja ohrajauhon sekoitusta)
• 1,25 tl kuivahiivaa
• 1 rkl sokeria
• 1 tl suolaa 
• 1,2 dl maitoa
• 1,2 dl vettä
• 2 rkl voita taikinaan ja 2 rkl voiteluun (käytin gheetä)
• 1 kananmuna
• 1 tl paprikajauhetta
• 0,5 tl valkosipulijauhetta (meillä ei ollut sellaista, puristin kaksi pientä kynttä valkosipulia mukaan)
• 1 rkl seesaminsiemeniä (ei ollut niitäkään, käytin nigellansiemeniä)

Mittasin jauhot, kuivahiivan ja suolan kulhoon (osan jauhoista jätin syrjään siltä varalta, ettei kaikki 7 dl menisi taikinaan). Lämmitin maidon ja sulatin pehmeän gheen ( se 2 rkl) joukkoon, samoin sekoitin mukaan kananmunan.  Kaadoin liemen jauhoihin ja alustin taikinaa, kunnes siitä muodostui joustava, pehmeä pallo. Kaikki 7 dl jauhoja meni tähän ihan mukavasti ja ehkä vähän enemmänkin. Kohotin taikinaa tässä välissä hetken, vastoin ohjetta. Leivoin taikinapallosta pieniä palloja, joita tuli 16.

Lämmitin 2 rkl gheetä kattilassa sen verran, että se oli pehmeää, sekoitin siihen paprikajauheen ja valkosipulimurskan. Kastelin taikinapallot sekoituksessa ja asettelin ne neliön malliseen voideltuun kakkuvuokaan limittäin osaksi toistensa päälle. Ripottelin nigellansiemeniä (jotka sivumennen sanoen ovat seuraavana päivänä pöytäliinalla tai leikkuulaudalla erehdyttävästi jonkun ötökän näköisiä, liikkuvatkin muka, jos ei muista mitä ne ovat) pinnalle ja annoin koko komeuden kohota tunnin toista. Paistoin apinaleipää 190 asteessa noin 45 minuuttia. Maistui makoisalle grillatun broilerin ja vihannesten kanssa. Valkosipulia olisi saanut olla reippaammin tai ei ollenkaan. Nyt se ei maistunut juurikaan. Savustettu paprikajauhe olisi myös voinut olla hyvä, käytin tavallista.

Ankerias Vipuselle tiedoksi: kaupallinen ghee ei tuoksu vienosti toffeelle, kuten itsekeitetty, mutta rakenne on lähes sama, ehkä aavistuksen pehmeämpää.

Näillä jaksaa odottaa vielä viikon

Key Lime Pie

Isänpäiväkakkuna meillä oli ensimmäistä kertaa leipomani limettipiiras, Key Lime Pie. Koska en ollut koskaan sellaista syönyt, en myöskään osaa sanoa kuinka autenttinen käyttämäni ohje oli. Otin neuvot piiraaseen  Maku.fi-sivulta. Sen tiedän, että meikäläisistä kaupoista ei saa sellaisia limettejä, joita Floridassa piiraaseen käytetään, mutta en antanut sen seikan estää. Piiraan rakenne onnistui mainiosti, maku vain oli todella ätläkän makea, vaikka jätin jo pois vaniljasokerin. Kun ohjeessa on purkki kondensoitua maitoa, ei voine odottaakaan kovin raikasta lopputulosta. Aikuiseen makuun saimme juuri ja juuri leikattua riittävän pienet palaset, teinit urheasti ottivat toisenkin palan.