Sattuipa sopivasti – tähdenlentokanapiiras

Ei värillä ole väliä, kunhan on keltainen.

Eilen meillä oli päivällisenä kokonaisesta broilerista rintafileet ja lopuille piti keksiä jotain käyttöä. Myös Noirmoutierin perunoille, joita sain kuin sainkin kypsiksi (ne vaativat pitkän kypsennyksen) oli keksittävä käyttöä. Laitoin hakusanoiksi French chicken pie ja tuloksena oli tällainen teos. Se on niin ranskalainen kuin tähdenlentojakin hyödyntävä, mikä sen parempaa. 

Ensin olin harmistua, sillä eihän meillä sattunut olemaan tuoreita herkkusieniä, mutta löytyi kuivattuja herkkusieniä, kuivasin niitä alkuvuodesta, kun sattui Lidlin hävikkikassissa (tai muuten vain alennuksessa) suuri rasiallinen sieniä. Purjoa ei ollut, mutta uuden sadon sipuleita löytyi, joten ne saivat korvata purjon. Myöskään ranskankermaa ei nyt ollut, mutta käytin kermatilkan. 

Koska käytin eilisiä tähteitä, oli tekojärjestys hieman erilainen kuin lähdeohjeessa. Näin tein:

Ranskalainen kanapiiras tähdenlennoista

• haudutuspadassa kypsennetyn broilerin kypsät osat poislukien eilen syödyt rintafileet
• noin pari noirmoutierin perunaa kuutioina kypsennettyinä 
• 1 rkl oliiviöljyä
• pieni pakkaus ranskalaista pekonisuikaletta 
• 1,5 dl kuivattuja herkkusieniviipaleita
• 1 uudensadon keltasipuli
• 1 uudensadon punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 3 dl kasvislientä fondista
• tuoretta timjamia
• 1 dl kermaa
• 1 rkl dijonsinappia
• pippuria (suola ei ollut tarpeen, koska broilerissa ja perunoissa oli jo valmiiksi suolaa)
• 3 torttutaikinalevyä
• 1 pieni kananmuna

1. Otin torttutaikinalevyt sulamaan ja esille kaikki muut ainekset.
2. Leikkasin sipulit ja valkosipulin viipaleiksi.
3. Kävin läpi broilerinpalat ja leikkasin isommat suupalan kokoon.
4. Sekoitin kerman ja sinapin kupissa tasaiseksi. 
5. Kuumensin vettä ja lisäsin siihen kasvisfondia liemeksi. 
6. Otin pannun ja kumosin sille pekonisuikaleet ja aloin kuumentaa pannua. Paistoin pekonin rapeaksi.
7. Lisäsin pannulle hieman oliiviöljyä ja kumosin mukaan sieniviipaleet, sipulit ja valkosipulin, paistoin hetkisen. 
8. Lisäsin pannulle viinin ja annoin se kiehua puoleen. 
9. Yhdistin mukaan jauhot ja sekoitin tasaiseksi. 
10. Lisäsin pannulle vähitellen ja koko ajan sekoittaen kuumaa kasvislientä. 
11. Seuraavaksi pääsivät pannulle mukaan kypsät broileripalat ja perunat. 
12. Annoin seoksen kiehua noin 10 minuuttia. 
13. Lopuksi lisäsin vielä kerma-sinappiseoksen, sekoittelin taas ja annoin kiehua vielä niin, että pannulle muodostui paksu kastike. 
14. Maustoin timjamilla ja pippurilla. 
15. Annoin kastikkeen jäähtyä pannulla ja kiinteytyä. 
16. Kun kastike oli jäähtynyt, laitoin uunin lämpenemään 200 asteeseen.
17. Kaulitsin torttutaikinalevyt hieman ohuemmiksi ja leikkasin ne 8 palaan kunkin.
18. Vatkasin pienen kananmunan kevyesti tasaiseksi.
19. Kumosin jäähtyneen kastikkeen voideltuun uunivuokaan.
20. Sommittelin torttutaikinapalat pinnalle ja sutikoin ne kananmunalla. 
21. Paistoin piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinnan taikinapalaset olivat kauniin värisiä ja hieman pullistuneina. 

Tämä oli mitä hauskin tähderuoka, siinä  menivät ne joulusta jääneet kolme torttutaikinalevyäkin. Söimme päivällisen ulkona omalla terassilla, edellinen kerta olikin joskus viime elokuussa. Piiraan kaveriksi otimme hieman salaatinlehtiä. 

Tour de Francen toinen etappi ajettiin Italiassa Cesenaticosta Bologneen ja silläkin oli mittaa melkein 200 km, luonnehdinta oli hilly. Mark Cavendish oli ainakin sen verran toipunut, että lähti matkaan. Reitti kulki Imolan moottoriradan kautta, kumma ettei sinne oltu laitettu mitään yleisötilaisuutta, ainakin olisi ollut tilaa ihmisille katsomoissa ja pysäköinnille. 

Kuumassa säässä ajetun etapin voittajaksi ajoi Kevin Vaquelin ja keltapaidassa ajaa huomenna Tadej Pogacar. Toivoakseni Mark Cavendish on pysynyt kisassa mukana, Tourin verkkosivut eivät ole kovinkaan notkeat, vaikka ovatkin kolmesta Grand Tourista parhaat. 

Noirmoutierin perunat uunissa

Tänään alkoi CampaSimpukan 14. ranskalainen ruokahaaste, kun Tour de France alkoi Italiassa. Muutama ensimmäinen etappi ajetaan Italiassa ennen kuin siirrytään Ranskan maaperälle. Ehdin aamulla hieman vilkuilla keitä kisaan oli lähdössä mukaan. Olen tyytyväinen, kun Remco Evenepoul, Primoz Roglic, Jonas Vingegaard ja Tadej Pogacar asettuivat lähtöviivalle. Myös Mark Cavendish on mukana, hänenhän piti viime vuonna päättää uransa, mutta loukkaantuminen ja kisan keskeytys Tourilla muutti hänen mielensä. Kerran vielä hän yrittää saavuttaa ennätystä Tour-etappien voittamisessa. Kuulin juuri, että hän on nyt Sir Mark Cavendish, mikä minusta on oikein suloista, vaikkakin tietysti ihan pöhköä pökkelöintiä, jota Britanniassa harrastetaan. 

Se mistä minä en tykkää (mutta minulta ei kysytty mitään), on että kisa päättyy henkilökohtaiseen aika-ajoon ja vieläpä Nizzaan, eikä Pariisiin. Ehkä olympialaisten lähestyminen on vaikuttanut siihen, että Pariisi ei nyt ollut sopiva päätöspaikka. (tämä alku on kirjoitettu ennen kuin etapin lähetys oli alkanut)

Kun olimme Noirmoutierin saarella, ostimme paikallisia perunoita. Saarella kasvatetaan oikein todella kalliita perunoita, mutta me ostimme semmoisia semitavallisia. En edes tiedä mistä niitä kalleimpia saisi ostaa ja mihin aikaan kautta. Ja mikä niissä niin erityistä onkaan. Sen opimme, että nämä suolaisessa maassa kasvaneet perunat ovat todella kiinteitä, niiden kypsyminen vie kauan aikaa. Ei ollut mitenkään taloudellista keitellä neljää perunaa melkein 45 minuuttia. Sekin oli hassua, kun otimme hienosta vanerilaatikosta neljä perunaa, emme saaneet kantta enää kiinni. 

Noirmoutierin perunat pitäisi ymmärtääkseni syödä muutaman päivän sisällä maasta nostamisen jälkeen, mutta kyllä me nyt kuskasimme niitä useita viikkoja kotiin. Laitoimme laatikon auton takatalliin mustan pussin peittämäksi emmekä avanneet pakkausta sen jälkeen, kun kertasyömistä varten olimme ottaneet ne neljä perunaa. 

Kotona kun tutkimme perunoita, ne näyttävät olevan aivan kunnossa, ovat ihan kovia ja kiinteitä, eikä ole yhtään idun alkujakaan. Ehkä ne sen takia kypsyvätkin hitaasti, kun ovat aikaa kestäviä? 

Perunoita ostaessamme otimme pienen lehtisen, jossa oli muutamia ohjeita näiden pottujen valmistamiseen ja siitä löysin nettisivullekin, jossa on paljon ohjeita. Ymmärsin ihan riittävästi ranskaa, mutta varuiksi käänsin sen nettikääntäjällä. Eihän tämä nyt ole kuin lohkoperunaohje. 

Noirmoutierin lohkoperunat uunissa

• 4 keskikokoista perunaa
• 1 uudensadon sipuli
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 oksa rosmariinia
• pieni nippu tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese perunat ja leikkaa ne suupaloiksi. Rypistä uunivuoan pohjalle arkki leivinpaperia ja kumoa perunapalat paperille. Leikkaa sipuli paloihin ja lisää nekin vuokaan. Mausta perunat ja sipulit suolalla, pippurilla, rosmariinilla ja timjamilla. Kaada mukaan viini ja oliiviöljy ja sekoittele hyvin. Peitä vuoka foliolla ja paista noin 50 minuuttia. Kurkkaa folion alle, kokeile perunoiden kypsyyttä tikulla. Paista vielä ilman foliota vartin verran. Meikäläiset perunat kyllä valmistuvat nopeammin, mutta nämä Ranskan ihmeet vaativat pitkän kypsytyksen. 

Söimme näitä lohkoperunoita haudutuspadassa kypsennetyn kokonaisen broilerin kanssa, tänään oli lähes ilmaisen sähkön päivä ja kodinkoneet ovat olleet aamusta asti töissä. Reissusta paluun jälkeen on aina paljon pesemistä ja järjestämistä. Emme kokonaista broileria sentään syöneet, haudutus oli niin täydellinen, että rintafileet irtosivat jo kättelyssä ja ne söimme. Kaikki muut osat jäivät tähteeksi ja olisi joutanut vähän rintafileistäkin. 

Ikävä kyllä Mark Cavendish ei ollut ollenkaan kunnossa, hän jäi heti alusta pääjoukosta minuuttikaupalla, ilmiselvästi hän oli kipeänä. Roman Bardet oli päivän nopein (ajaa huomenna keltaisessa johtajan paidassa) ja hänen joukkuekaverinsa Frank van den Broek tuli toiseksi. Sitten piti jännittää yli puoli tuntia, ehtiikö Mark Cavendish aikarajan puitteissa maaliin vai loppuuko kisa hänen osaltaan tähän. Mikäli ymmärsin oikein, hän juuri ja juuri ehti maaliin ennen kuin aikaraja tuli vastaan, samoin melkein koko hänen joukkueensa Astana. Nyt sitten vain toivottava, että hän toipuu huomenna jatkamaan kisaa. Sinänsä hänelle ei ole väliä olla 39 minuuttia kärjen takana ensimmäisen etapin jälkeen, mutta kun melkein koko joukkue on häntä autettuaan samassa tilanteessa, se on vähän harmillista, eikä ole kovin kivaa, jos hän kuitenkin joutuu jättämään kisan kesken huomenna. 

CampaReissu1/2024 viikko 11 (vajaa)

Keskiviikko 26.6.2024 päivä 71 

No nyt niitä helteitä sitten tuli, kun me lähdemme kotiin! Ei sillä, että kovin kuumaa säätä toivoisinkaan, mutta vähän lämpimämpää olisi voinut olla.

Tänä laivan lähtöä edeltävänä päivänä olemme käyneet vielä ostoksilla sen mitä vielä oli jääkaapissa tilaa. Kotiin pitää aina viedä ruokaa, sillä tiedä vaikkei sitä enää olisi Suomessa ostettavaksi.

Päivän nähtävyyksistä eka oli kuvan 1 Bad Schwartaun Bismarcksäule, elikkä - tolppa. Sinne pystyi kiipeämään ylöskin, mutta minä en mennyt, sillä pääskyset lentelivät tolpan sisällä ees taas ja minua alkoi jänistyttää.

Toisena pikakatsoimme Bad Schwartaun kirkon (kuva 2), yhden niistä, vissiin 4 tai 5 kirkkoa tässä pikkukaupungissa.

Travemundessa kävimme taas katsomassa hiekkaveistoksia, tämä oli kolmas näyttely. Aihepiirinä sadut ja fantasia. Osa oli niin "näköisiä", etten tunnistanut edes nimestä.

Nyt vietämme iltapäivää eräällä rannan läheisellä parkkipaikalla, jolle on erikseen merkitty paikkoja matkailuautoille, mutta suurimman osan niistä vie joku Volvo-tapahtuma ja muuten vaan henkilöautot. Mutta me saatiin viimeinen paikka sillä hetkellä. Tässä ollaan kunnes mennään satamaan.

Matkapäiväkirja on lihonut reissussa, olen tunnollisesti kirjoittanut jokaisesta päivästä ja liimannut pääsylippuja ja kuitteja tms kirjan sivuille.

Välipalana meillä oli kalatäytteiset sämpylät, vaikka toisen nimi olikin Bismarck, en millään usko, että olisi ollut sitä täytteenä.

Tosi lämmintä on, ihmisiä palaa rannalta autoilleen ja 90% pikkulapsista itkee tai kitisee, tästä päättelen heillä olleen liian hauska päivä.

Torstai 27.6.2024 päivä 72

Lyhyt tiedote mereltä, kun Tanskan verkko sen sallii. #mobileteddy teki illalla työnsä, vaikka bodylanguage kertoo, ettei juuri hotsita.

Pääsimme laivaan kannelle viisi, ei siis tavanomaista peruutusmanööveriä.

Ekasta ruokailusta suoriuduttu. Tämä on kahden vuoden aikana seitsemäs matka tällä linjalla ja ensimmäinen jolla tarkenee ulkokannella.

Kohta päiväunille. Jatkan jos yhteyttä ilmenee ja jotain tapahtuu. Jälkimmäinen epätodennököistä.

EDIT: sanalouhos ratkaistu ajassa 10min 41sek. Ja aika eri sanoilla kuin malliratkaisussa.

Perjantai 28.6.2024 päivä 73

Niin sitä on taas ehditty kotiin asti, tämä oli 73. päivä reissussa, joka alkoi huhtikuun puolivälin tienoilla. Silloin vielä oli lunta maassa ja pakkasta ja muutama päivä sen jälkeen vielä enemmän lunta, mutta me olimme silloin jo laivassa menossa kohti Saksaa.

Tällä kertaa palatessa laivamatka sujui todella kauniissa säässä, ulkokansillakin tarkeni olla, jos onnistui löytämään hieman tyynemmän paikan. Tuulisella kohdalla oli kyllä kampaus uudessa uskossa nopeasti.

Oli mukava päästä suoraan kotimatkalle ja vaikka oli perjantai, ei liikennettä ollut liialti nelostielläkään kohti pohjoista. Tuttu kohta Viisarinmäessä näytti taas kotimaan kauniin autiuden. Mietittiin, että jos joku laivalla nähty lapsiperhe lähti siitä suoraan pohjoiseen, saattoivat lapset kyllä kysyä, että onko tuolla mitään, tai missä ylipäätään on jotain muuta kuin metsää. Ja saattaa se aikuisiakin hämmästyttää.

Ja jos oli ranskalaisista kyse, heille olisi saattanut sanoa, että seuraava kiertoliittymä on sitten Vaajakoskella ja heti sen jälkeen Kärsämäellä.

Otin taas näköjään taidekuvia, tällä kertaa mekonhelmasta ja #saattaasisältäätuotesijoittelua Kånkenista lattialla. Näit otoksia oli toistakymmentä ja tämä oli niistä ilmeikkäin.

Huhtikuussa ostimme Alankomaista amarylliksen ja jossain vaiheessa arvelin, ettei se innostu kasvamaan ollenkaan. Sitten se alkoi sentään nostaa lehtiä esiin ja jonkun ajan päästä kukkavanan ja toisenkin. Ja nyt laivamatkan aikana toinen kukista on alkanut avautua. Hyvä ajoitus.

Matkayrtitkin pysyivät elossa laivamatkan ajan, nyt on mistä laittaa ruokiin, sillä mitään omia viljelmiä ja kasvatuksia ei tietenkään ole pihalla.

Vielä ei ole seuraavan matkan aikataulua päätetty, mutta kysykääpä huomenna.

On lämmintä, 30 astetta, pyykkikone laulaa kilpaa k-pop-kanavani lempimusiikin. Kohta on aika rauhoittua, halkoja ei aleta tänään hakata, siitä pidän huolen. Onneksi nuorisolaiset ovat pitäneet nurmikon sen verran elossa kuin se on mahdollista, on ollut todella kuivaa ilmeisesti.

Ilonaihe on sekin, että viime kesän alussa raivaamamme lupiinit eivät ole lähteneet juurikaan uuteen kasvuun, pääsemme pienellä perkaamisella.

Huomenna alkaa Tour de France ja CampaSimpukan ties monennes Ranska-ruokahaaste. Tänä vuonna olympialaisten takia Tour alkaa jo näin kesäkuun puolella.

CampaReissu1/2024 viikko10

CampaReissun viimeinen kokonainen viikko alkoi Krövissä, pistimme pillit pussiin jo illalla, mikä oli viisasta, sillä yöllä satoi rankasti tunnin verran. Ulkona olivat vain yrtit ja kukat, mutta nekään eivät olleet hukkuneet. Vähän minä huolestuin naapurissa olleesta teltasta ja sen pyörämatkailaisista, että mahtavatko kastua. Tuli mieleen omat telttareissut 90-luvun alusta, jolloin joskus oli uimasilleen joutumisen joskus lähellä.

Keskiviikko 19.6.2024 päivä 64

Jatkoimme matkaa pyllynpiiskauskylästä ensin jokivartta muutaman kylän ja sillan verran ja sitten nousimme joen varresta ylängölle. Niin tiukkaa mutkaa oli tiessä, että tulimme melkein itseämme vastaan muutamaan kertaan.

Kävimme Koblentzin laitamilla suuressa kauppakeskittymässä, oli Decathlon ja pyöräkauppoja, Fritz Berger, kenkäkauppoja ja Lidl, josta ostettiin makkaraa.

Sitten saimme nauttia osamme germaanisesta liikennehillosta, kun siirryimme lähemmäs Bremeniä. Ensin vastaantulijoilla oli ainakin 15 km stau ja sitten meillä Light-versio, vain muutama propello stoppo ja vähän väistöä motarilta pienemmille teille.

Nyt olemme pienellä leirialueella A1-motarin kainalossa, lempeä lannanhaju muistuttaa, että olemme maaseudulla. Paikan ravintola oli hetki sitten umpitäysi, kun Saksa voitti ⚽:ssa, mutta mahdollinen metakka ei kuulunut tänne asti. Yöpyminen maksaa 21€ ja siinä on jo mukana aamusämpylät. Sähköt ja netti myös. Suihku maksaa erikseen. Mutta vessassa on rengas ja paperia, tykkään!

Lidlistä lähti mukaan (vaikuttajakielellä: kotiutettiin) iso basilika, maksoi 1,75€.

Torstai 20.6.2024 päivä 65

Tänään saavuimme suosikkikaupunkiimme Saksassa, Bremeniin. Matkan alussa huhtikuussa sattui huono saapumispäivä Saksaan, oli viikonloppu ja Bremenin jalkapallojoukkueen pelipäivä. Niinpä jatkoimme heti Alankomaihin. Nyt jalkapalloliiga on kesätauolla eikä Bremenissä pelata EM-palloa. Niinpä tulimme jo aamupäivän puolella paikalle. Tullessamme alueella oli paljon vapaata, mutta nyt päivän vanhetessa ovat paikat täyttyneet hyvää tahtia.

Kävimme keskustassa kävellen, halusin uuden matkapäiväkirjan, entinen alkaa olla täysi. Ostimmekin kaksi ja uuden Saksan tiekartan, tällä kertaa Falck-merkkinen, aiemmin on ollut yleensä Michelin- tai Marco Polo-karttoja. Nykyisessä karttakirjassa ei ollut teiden numeroita riittävällä tarkkuudella. Myös aasialaisia ruokatarvikkeita myyvässä kaupassa kävimme, sojuvarasto on täydennetty. Tämän matkaparkin hauskimpia puolia on se, että ihan piuhalla saa satelliittikanavia näkymään meidänkin telkkaristamme ja etenkin Schlager DeLuxe kanavan. Se on aina suuri huvin aihe, saksalainen popmusiikki on niin kliseistä. Tänään ei tarvinut katsoa kymmentäkään videota, ennen kuin suosikkimme TuplaTauski esiintyi. Tämä video oli jo vuodelta 2020, toivottavasti tuoreempaakin kliseekokoelmaa tulee näkymään. Se on kyllä aika hieno juttu, että tässä maassa ilmeisen suosittua musiikkia esittävät niin nuoret kuin vanhemmatkin ihmiset, on oikein suuri määrä yli 70-vuotiaita videotähtiä. Kaikki kuulostavat samalta. Mutta niin varmaan meidänkin musiikkimme ulkomaalaisten korvissa.

Matkayrtit ja -kukat voivat hyvin. Sopivan viileät yöt ja pienet sateet ovat tehneet niille hyvää. Amarylliksen kukat eivät vieläkään ole avautuneet.

Caminomerkkejä näkyi, en ole niitä aiemmin huomannut.

Keskustassa kirkkojen tornien väliin oli vedetty vaijereita, joilla taiteili useita nuorallakävelijöitä. Miten he uskaltavat? Oli heillä tietysti turvavarusteet ja muutaman kerran he kyllä lipsahtivatkin.

Bremenin tunnuseläimet, aasi, koira, kissa ja kukko ovat päässet näköjään myös avaruuteen!

Päivällisestä tuli oikein täydellinen epäonnistuminen, mutta se tuoksui oikein hyvältä. Kokeilimme paistaa pizzaa Campingaz-grillillä, mutta liioittelimme lämmön kanssa. Pizzan pohja paloi aika mustaksi, mutta kun kaadoin sitten viinilasini maassa olleen grillin kannelle, sai toinen pizzoista hienon roseviinihöyrytyksen, kun suuri osa viinistä kaatui kannelle. No, kaavimme päälliset pohjilta ja söimme ne. Aina ei onnistu, ei edes joka kerta.

Perjantai 21.6.2024 päivä66

Tänään meillä oli museopäivä, kävimme katsomassa Bremen Kunsthallen näyttelyt. Vaihtuvista näyttelyistä 2/3 oli kivoja ja kiinnostavia. Yhdessä näyttelyssä olikin kerrankin saatu piirtää seinille oikein luvan kanssa. Yksi sali oli kokonaan kävijöiden käytettävissä, siellä niin aikuiset kuin lapsetkin piirsivät kuviaan ja kirjoituksiaan. Tuossa ensimmäisessä kuvassa oli minusta jotain hassua, kun vanhalle muotokuvalle oli piirretty seinälle jalat ja kädet. Ne olivat kyllä taiteilijan tekemät. Tulee aika iso maalausremontti tämän näyttelyn jälkeen, kun seinillä oli niin paljon riipustuksia.

Muutoin olemme viettäneet mukavaa leiripäivää, jalkapallon ja k-draaman parissa.

Lauantai 22.6.2024 päivä 67

Juhannuspäivä kotimaassa, mutta täällä Saksassa tavallinen lauantai. Aamulla menin tavalliseen tapaan Brötchen-tupaan hakemaan sämpyläpussiamme, mutta sielläpä ei ollutkaan oikeaa rekkaria mihinkään pussiin kirjoitettuna. Yksi oli riittävän liki, vain yksi numero väärin. Joten sen minä sitten otin, vaikka olen varma, että olisi hirveä rike ottaa jonkun toisen aamiaissämpylät.

Säätiedot lupasivat taas sadetta, yksi aamupäivällä ja toinen iltapäivällä, mutta kumpikin höpötti lämpimikseen. Kävelimme taas keskustaan ja katselimme jonkunlaisten kesäfestareitten humua, oli bändejä soittamassa, ne hurjat nuorallakävelijät kieppuivat yläilmoissa, oli monenlaista ruokakojua ja tavallisia markkinakojuja.

Toteutimme huimaa suunnitelmaamme syödä lounasta, vaikka olemmekin siinä lajissa surkeita. Tämä olisi viimeinen tilaisuus syödä Nordseessä kala-annokset, sillä Lyypekissä ei ole kyseisen ketjun paikkaa.

Syötyämme kävimme vielä siellä lemppariaasiakaupassamme, ostimme manduja ja magkeollia, pakastimessa on juuri sopivasti tilaa parille pussille manduja. (ne ovat korealaisia mykyjä)

Leirillä on melko hiljainen päivä, eilisiltainen lähes complet-tila ei ole toistunut, on monia tyhjiä paikkoja. EDIT: myöhemmin illalla paikka on kyllä melkein viimeistä paikkaa myöten täysi.

Jälkiruoaksi monta tuntia lounaan jälkeen söimme viimeiset ranskanherkut, crepejä sitruunamehun, sokerin ja mansikoiden kera, myös purkkikermavaahtoa oli vielä hieman jäljellä. Nyt jääkaapissa ei ole enää kauheasti ruokaa, voimme vielä viimeisenä päivänä ostaa jotain kotiinviemisiksi.

Huomiseksi on suunnitteilla oikein täyteläinen Bismarck-päivä.

Sunnuntai 23.6.2024 päivä 68

Olemme lukeneet Bismarckin ja hänen vaimonsa- kirjaa iltasatuna reissun aikana ja se alkaa olla jo Oton ehtoopuolella. Muutama luku on jäljellä.

Huomasin tässä yhtenä päivänä, että Hampurin itäpuolella on paikkakunta nimeltä Aumühle, jossa on monta Bismarckiin liittyvää nähtävyyttä. Ajoimme Aumühleen aamulla Bremenistä ja kävimme katsomassa kaikki löytämäni Bismarckiin liittyvät paikat.

Kuvassa 2 on Bismarcksäule, joka on suomeksi jotakuinkin Bismarck-pylväs. En oikein tiedä mitä eroa semmoisella on Bismarckturmiin (torni) nähden. Tämän Säulen kohdalla ei ollut minkäänlaista pysähtymismahdollisuutta, piti ajaa pari kertaa ohitse ja ottaa kuva lennosta.

Tulimme sitten Aumühlen kaupunkiin, vai mahtaako olla kylä vain. Hienoja katuja ja upeita huviloita, Bismarckalleen ehdin bongata. Johanna-allee olisi myös ollut kiva huomata. Johanna oli Oton puoliso.

Seuraavaksi kävimme katsomassa kirkkoa (kuva 4), jonka nimessä on myös Bismarck, mutten tiedä milloin tämä kirkko on rakennettu, pitää ottaa selvää. Hieno rakennus kumminkin.

Siinä ihan lähellä oli sitten Bismarckturm (kuva 5), loistavan valkoinen rakennus. Ihmettelimme, ettei tällekään ollut mitään opaskylttiä, ei kirkollekaan muuten kuin että täällä suunnassa on kirkko, ei Bismarckiin liittyen. Tuo valkoinen turm on ilmeisesti kirjasto nykyään, mikä olisi kyllä ihana ajatus, vai mitä @kirjanmerkka ?

Sitten menimme Bismarck-museoon (kuva 6), joka oli todella hyvä. Aiemmin olisin viidessä minuutissa kävellyt tuollaisen museon läpi ja ehkä vähän haukotellut, mutta nyt aikaa kului ja luimme vaikka kuinka paljon bismarck-saksallamme ja ymmärsimme puolet. Museo oli ilmainen. Siellä ei ollut sisällä lupa ottaa kuvia.

Lopuksi kävimme vielä katsomassa Bismarck-mausoleumin, jossa ovat haudattuna Otto ja Johanna. Sielläkään ei saanut sisällä ottaa kuvia ja me tottelimme. Samalla piha-alueella oli pieni hautausmaa muille suvun vainajille.

Viimeisessä kuvassa on muistomerkki lähellä mausoleumia, sekin meitä neuvottiin katsomaan.

Maanantai 24.6.2024 päivä 69

Kävimme tänään Lyypekin CITTIssä ja riemastuimme ylenpalttisesti, kun näimme käytävällä tyhjän Bismarck-juomakorin. Luonnollisesti ajattelimme, että kyse on oluesta, mutta semmoista emme löytäneet. Vettä ja limua kyllä löytyi ja pitihän niitä ostaa.

Päivällissuunnitelmat sukeutuivat kaupassa, emme olekaan tällä 10 viikon reissulla syöneet tortilloja. Ja kun sellaisen ajatuksen saa päähänsä, se ei lähde kuin syömällä. Samalla valmistelimme jo huomistakin ateriaa, joka on vielä epämääräisesti #jotainkorealaista .

Ostimme pieniä kanapaloja ja marinoin ne #omastajaasiakkaanpäästä , grillasimme ne kaikki ja säästimme puolet huomiselle. Enää ei tarvitse kuin tehdä pieniä taikoja, joilla tortilloihin sopivat kanapalat saadaan maistuimaan huomenna Korealta.

Kaksi tortillalättyä jäi tähteeksi ja ne paahdoin lopuksi sähkölevyllä rapeiksi, revimme ne illalla paloiksi ja syömme quacamolen ja salsan loppujen kanssa.

Nyt on tiskit tiskattu, ilta hieman viilenee, ei tänään kovin kuumaa ole ollutkaan. Olemme pari viimeistä yötä tässä melko lähellä satamaa. Leirialue on todella täyden oloinen. Kiva kun tänne pääsi jo klo 12, sen jälkeen on ollut koko ajan saapujia ja joku jo kääntyi poiskin. Liekö #complet lähellä?

Olen nyt täysin varma, että Saksassa on otettu jättimäinen digiloikka, sillä tälläkin alueella netti toimii hyvin, eikä maksa erityisesti lisää. Yöpymisen hinta on tosin viime vuodesta noussut muutaman euron, mutta ei se mitään.

Tiistai 25.6.2024 päivä 70

Kymmenes viikko CampaReissua tuli tänään täyteen, se on samalla aivan reissun loppu. Iloksemme sää on ollut tänään todella kaunis ja sopivan lämmin, viimeinen kaupunkipäivä sateessa ei olisi maistunut lainkaan niin hyvältä.

Kävimme bussilla leirialueelta Lyypekin keskustassa, bussi kulkee aivan tästä leirialueen portin vieritse ja reilussa vartissa ja muutamalla eurolla olimme keskustassa. Vaikka jo kahdella edellisellä kerralla olimme muka katsoneet kaikki keskustan kirkot, niin kyllä minä niitä vielä muutamia löysin kartalta, kun oikein kampasin.

Bussireitti osui sopivasti kaupungin kaksointorniportin kulmalle ja siitä lähdimme katsomaan ensin uudehkoa kirkkoa, joka ei ollut mitenkään järisyttävän kaunis, mutta tulipa katsottua. Kuva 2.

Kolmannessa kuvassa on viime vuodelta tuttu muraali, se oli myös kävelyreitillämme ja oli yhtä hyvässä kunnossa kuin aiemminkin.

Lyypekin synagoga oli aivan lähellä tätä muraalia, kuva 4.

Seuraavaksi kävimme taidemuseossa, jota emme olleet aiemmin ollenkaan tienneet olevaksi. Se on aiemmin ollut luostari, mutta jo yli sata vuotta kirkollisen taiteen kokoelman kotina ja uudessa osassa on uutta taidetta. Sellaiseen pääsi osallistumaankin, enkä edes säikähtänyt osallistamista.

Katsoimme nimittäin, että mikä kumma tuo on (kuva 6), joku bakteeriviljemä, mutta sepä oli taideteos, johon vieraat saattoivat laittaa kasviväreillä värjättyjä jääpaloja haluamiinsa paikkoihin. Kun jäät sulivat, värjäsi vesi kankaalle länttejä. Voin oikein kuvitella, miten olisin jollain toisella hetkellä tuhahtanut, että mitä pöhkön hommaa, mutta nyt otin sipulilla värjätyn jääpalan ja laitoin sen niin hienosti kankaalle kuin suinkin osasin. Tuossa kuvassa taustalla on seinässä satoja pieniä reikiä ja niihin katsojat voivat virittää erivärisiä kiehkuroita (olivat ehkä jotain puukuitua) ja semmoisenkin laitoin. Oli oikein taiteellinen olo.

Leirillä söimme tänään jonkunlaisen korealaisvirityksen, jonka tein eilisen kanan lopusta, bulgogikastikkeesta, vihannesten lopuista ja riisistä.

Huomenna myöhään illalla satamaan ja laivaan kohti kotia.