Lammastäytteiset pihvitomaatit

Ostimme taas Tallinnasta kaksi suurta pihvitomaattia ja tein niistä uuniruoan, johon meni vähän sitä sun tätä. Viime vuonna tein muuten samankaltaisen aterian, mutta silloin tomaattien sisään ei mennyt lihaa ollenkaan. Tällä kertaa meillä oli lampaanlihaa, jonka riivin liemipadan luista. Keitimme eilen ison kattilallisen lammaslientä, käytimme kaikki epämääräiset luiset palat pois pakastimesta. Kun palikat kiehuivat tarpeeksi kauan liemessä, irtosi liha luista helposti. Käytin osan lihasta näihin täytettyihin tomaatteihin. Lopuille täytyy keksiä jotain muuta käyttöä piakkoin.

Täytetyt tomaatit

• 2 suurta pihvitomaattia
• oliiviöljyä
• 50 g oikein pienikokoista tähdenmuotoista  pastaa
• nokare voita
• noin 150 g kypsiä lampaanlihapaloja
• 1 kevätsipuli
• noin 0,5 dl kermaa (purkin loppu)
• 1 rkl yrttituorejuustoa
• nokare fetaa
• suolaa ja pippuria 
• kuivattua tomaattimurua
• oreganoa
• basilikaa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin pienen uunivuoan pohjan oliiviöljyllä. Leikkasin tomaateista hatun pois ja koversin lusikalla sisukset pois. Laitoin tyhjät tomaatit alassuin paperin päälle valumaan. 

Keitin pastan kypsäksi suolatussa vedessä. Sulatin pannulla hieman voita ja lisäsin sille lihapalat ja sipulin. Pienin paloja vielä lastalla pienemmiksi. Lisäsin pannulle tomaattien keskeltä kaapimani sisukset tomaattimehuineen päivineen ja sekoitin. Maustoin seosta kuivatuilla tomaattimurusilla, suolalla ja pippurilla. Kun seos hieman kiehui kokoon, lisäsin mukaan vielä kermatilkan ja sekoitin taas. Maistelin kastiketta, joka oli aika sakeaa, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Sekoitin mukaan  tuorejuuston, kypsän pastan, oreganon ja basilikan silppuina. 

Nostin kuivahtaneet tomaatit uunivuokaan ja lusikoin niiden tyhjään mahaan täytettä niin paljon kuin sitä mahtui ja tökkäsin päälle vielä pienet palat fetaa. Paistoin tomaatteja noin 30 minuuttia. Tällä kertaa ne eivät haljenneet, ehdin siis käyttää ne ennen kuin ne ehtivät ylikypsiksi. 

Lihaa vain ruoan nimessä - pastatäytteiset pihvitomaatit

Toimme Tallinnasta pari suurta pihvitomaattia, kun olivat niin kauniita. Ne eivät kärsineet pakkassäässä kuljettamisestakaan, mutten halunnut ottaa riskiä, että ehtisivät mennä pilalle. Niinpä halusin käyttää ne mahdollisimman pian. Tomaatit olivat sen verran suuria, että arvelin niiden riittävän aivan pääruoaksi asti ja etsin jääkaapista käyttämistä vaativia raaka-aineita ja ainahan niitä löytyy. Oli tilkka kermaa, oli palanen fetaa, pari kevätsipulia uhkasi jo kellastua ja pienet paprikat osoittivat nahistumisen merkkejä. Kuivakaapin puolella oli pieni pussinjämä pastaa. Näistä sommittelin pienen päivällisen kahdelle. 

Täytetyt pihvitomaatit uunissa kahdelle

• 2 suurta pihvitomaattia
• 100 g fetaa
• 2 kevätsipulia
• 1 pieni suippo punainen paprika
• 1 pieni suippo oranssi paprika
• 2 kirsikkatomaattia (koska mä voin)
• 0,5 dl kermaa
• 1 kananmuna
• noin 50 g kuivaa pastaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• parmesania lastuina

Kuumensin uunin kiertoilmalla 180 asteeseen. Leikkasin pihvitomaateista hatut pois kantapuolelta ja korversin sisukset kuppiin. Jätin tomaatit alassuin valumaan talouspaperin päälle. Keitin pastan kypsäksi hyvin suolatussa vedessä ja kumosin pastan kulhoon. Silppusin sipulin ja paprikat ja pari nahistuneehkoa kirsikkatomaattia, jotka olivat lymyilleet kulhossa inkivääripalasen varjossa, pikkupirulaiset. Sekoitin silput pastan kanssa sekaisin ja lisäsin mukaan paloiksi leikatun fetan. Otin osan tomaattien sisuksista ja sekoitin sitäkin mukaan noin puoli desiä. Maustoin seosta suolalla ja pippurilla. Sekoitin vielä mukaan kermatilkan ja yhden kananmunan ja täytin valutettujen tomaattien vatsat pastamassalla niin täyteen kuin pystyin. Seosta jäi hieman ja voitelin pari pientä annosvuokaa ja laitoin loput täytteestä niihin. 

Paistoin tomaatteja ja pikkuvuokia noin 35 minuuttia. Tomaatit ikävä kyllä vähän halkesivat, varmaan sen takia, että ne olivat jo valmiiksi niin kypsiä. Sain ne kuitenkin pelastettua syville lautasille, vuolin päälle muutaman lastun parmesania ja nyppäisin viimeiset elossaolevat basilikanlehdet ruukusta. Katoin sekä haarukan, että lusikan, sillä arvelin täytteen olevan sen verran kosteaa, ettei pelkkä haarukka riittäisi. Olipa hyvää, tosi tosi kuumaa, mutta hyvää! Pieniä ekstra-annoksia emme jaksaneet syödä samaan syssyyn.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki tähderuokapostaukset.