Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisäfile. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisäfile. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. heinäkuuta 2023

Grillattu sisäfile valkosipulivoilla


Tämän päivän ruoassa ei oikein ole mitään erityistä ranskalaisuutta, mutta en nyt vaan saanut aikaiseksi enempää. Pakastimesta löytyi pätkä naudan sisäfilettä ja sen grillasimme Big Green Eggissä ja siellä oli vähän kasviksia ja perunapaistokset foliossa. Kasvislaatikkokin oli melkoisen tyhjä, joten hieman kootut teokset-tyyppinen ateria oli kyseessä. 

Grillattu naudan sisäfileen paksumpi pää

  • noin 400 g naudan sisäfilettä
  • 0,5 dl punaviiniä
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 1 rkl valkosipulimurskaa
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa 
  • tuoretta rosmariinia
Sekoitin marinadin ainekset muovirasiassa ja laitoin filepätkän marinadiin maustumaan noin kahdeksi tunniksi. Kun oli aika alkaa valmistaa ruokaa, Antti teki tulet grilliin ja laittoi sinne puolikkaan grilliparilan ja toisen puolikkaan peltitarjotinta, jolle tulivat muut aterian osat. 

Antti grillasi marinoitunutta filettä kummaltakin puolelta noin 200 asteessa ensin noin kymmenen minuuttia ja sitten hän laski lämpöä noin 180 asteeseen. Koko ajan peltitarjotinosalla olivat folionyytissä kasvikset (sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa) ja omissa pikkuisissa foliovuokissa valmiit perunagratiinit pakastimesta. Tavoittelimme 58 asteen sisälämpöä fileeseen, mutta se karkasi 60 asteeseen. Pidimme filettä foliossa vielä kymmenen minuuttia odottamassa leikkaamista. Ei onneksi mennyt liian kypsäksi, oli mureaa lihaa ja kasvikset maukkaat. Lisänä oli vielä valkosipulivoita, jonka sekoitin itse. Laitoin pariin ruokalusikalliseen pehmeää voita yhden teelusikallisen valkosipulimurskaa. Lusikoin seoksen pieneen rengasmuottiin ja nostin sen lautasella pakastimeen jähmettymään. Enkä unohtanut sitä aterialla!



Tour de France alkaa olla lopuillaan, tänään oli pitkä etappi. Olen iloinen, ettei Tadej Pogacar joutunut keskeyttämään, ilmeisesti eilinen väsähdys ei ollut sairastumisen oire. Hän on vielä nuorten kisan johdossa tukevasti ja se on hieno saavutus sekin, vaikka keltapaidassa voittaminen oli tietysti hänen päätavoitteensa. Olipa hieno voitto Kasper Asgreenille, hän oli hatkassa koko päivän ja kolme hänen hatkakaveriaan myös ehti maaliin ennen pääjoukkoa. Montaa sekuntia siinä ei paitaa jäänyt. Kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut. 

perjantai 8. huhtikuuta 2022

Bulgogi

Olen perehtynyt aasialaiseen ruokaan todella vähän, mutta eilen kokeilin jotain sellaista, mitä varmasti teen toistekin. Kyseessä on bulgogi, joka kuulostaa koirarodulta, mutta ei ole. Koska en ole tätäkään ruokaa koskaan syönyt ennen kotikokkausta, en osaa sanoa miten autenttista se oli, mutta hyvää oli aivan varmasti. Lueskelin ohjeita monesta paikkaa ja kyseessä lienee sellainen ruoka, johon jokaisella aiheeseen vihkiytyneellä on se oma tapansa. Minä otin neuvot täältä. Hieman yhdistelin muualtakin lukemiani vinkkejä. 

Bulgogi 3-4 hengelle

  • 300 g naudan sisäfilettä kohmeiseksi sulaneena
  • 1 dl soijakastiketta
  • 3 isoa valkosipulinkynttä
  • palanen tuoretta inkivääriä
  • 2 rkl tummaa sokeria (käytin kuivaa, irtonaista fariinia)
  • 2 rkl seesaminsiemenöljyä
  • pippuria
  • 2 rkl wokkiöljyä
  • palanen punaista paprikaa
  • 2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
  • ruohosipulia
Otin pakastimesta palasen naudan sisäfilettä, jonka oli vakumoinut pihviateriaa varten. Ostan yleensä kokonaisen sisäfileen, kun sattuu  hyvä tarjous kohdalle ja vakumoin sen kolmena palana. Nyt käytin sellaisen palan, josta olisi leikannut neljä pihviä. Annoin palan sulaa noin tunnin verran kääreettä lautasella. 

Sillä välin sekoitin marinadin, jota varten leikkasin valkosipulia ja inkivääriä ihan pieneksi silpuksi. Sekoitin astiassa soijakastikkeen, sokerin, seesaminsiemenöljyn, valkosipulin ja inkiväärin tasaiseksi marinadiksi. 

Leikkasin kohmeisen lihapalan ohuiksi viipaleiksi samaan tapaan kuin poronkäristystä tehdessäni. Sekoitin viipaleet marinadiin ja jätin tekeytymään tunniksi, pitempikin aika passaa, mutta minä en malttanut odottaa. Odotellessani paahdoin kuivalla pannulla seesaminsiemeniä, ihme kyllä en polttanut niitä. Jätin ne lautaselle jäähtymään, kuumalle pannulle ei kannata jättää. Palavat siinä senkin jälkeen, kun pannu on nostettu pois liedeltä. Kokemuksesta tiedän. Leikkasin myös paprikapalan ohuksi suikaleiksi ja silppusin ruohosipulia. Mieto punainen chili ja kevätsipuli olisivat olleet parempia tähän, mutta eipä sattunut olemaan saatavilla. 


Laitoin sushiriisiä keittimeen kypsymään ja kun riisin valmistumiseen oli aikaa noin vartti, aloitin lihan paistamisen. Kuumensin korkealaitaisessa pannussa lorauksen kuumuutta kestävää wokkiöljyä ja paistoin marinoidut lihaviipaleet kolmessa erässä, ohuet palat eivät paljon paria kolmea minuuttia pitempää aikaa tarvinneet. Laitoin paprikasuikaleet viimeisen erän kanssa pannulle ja lopuksi kaadoin lautaselta kaikki lihapalat kannulle vielä kuumenemaan. Marinadista oli muodostunut pannulle mukavasti kastikettakin. Lopuksi kiersin myllystä  pari kierrosta pippuria.

Annokseen nostin pari kauhallista soft sushi-asetuksella kypsennettyä riisiä ja pari kauhallista bulgogia. Pinnalle ripotin vielä paahdettuja seesaminsiemeniä ja ruohosipulia. Pitää kyllä tutusta enemmänkin korealaiseen ruokaan. Tästä tuli jjapagurin kaltainen suosikki kyllä kerrasta. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 


Nyt pitäisi keksiä, miten toivutaan k-draman loppumisen aiheuttamasta tyhjyyden tunteesta. En aio heti lääkitä itseäni jollain toisella k-dramalla, sillä Kapteeni Ri ei ole heti syrjäytettävissä, sellainen Sydänten Kapteeni sentään kyseessä. Ehkä tuikku sojua murheeseen?

lauantai 2. lokakuuta 2021

Ehkä aavistuksen myöhässä – jjapaguri

Viime vuonna Parasite toi minunkin tietoisuuteeni jjapaguri-nimisen ruoan, mutta tuolloin en saanut käsiini sen valmistamisessa oleellisia aineksia. Viikko sitten olimme Helsingissä ja tapasimme tuttujamme. He ovat innokkaita aasialaisen ruoan kokkaajia ja tuli puheeksi  mistä mitäkin raaka-aineita saa hankittua. Muistin silloin, että se yksi ruoka on vielä kokeilematta ja menin samantien katsomaan Nannan postausta aiheesta. Postauksessa oli oivallisesti kuva nuudeleista ja sen kuvan kanssa menimme Hakaniemessä Vii-Voaniin. Ei ollut kovin kallis ostos, neljä pussia nuudeleita maksoi 4,40€. En halunnut kokeilla ruoan tekemistä reissussa, vaikka se olisi ollut kyllä hyvin toteutettavissa retkiolosuhteissakin. Halusin kutsua elokuvasta kovasti pitäneen poikamme syömään jjapaguria. 

Tänään oli sopiva päivä kokeilla korealaista hittiruokaa. Luin vielä sauvajyväsenkin postauksen aiheesta, hän kokeili ruokaa jo silloin viime vuoden keväällä. Siitä ja Nannan postauksesta arvioin tekisinkö annoksen, johon tulisi kaksi vai neljä pussia nuudelia meille kolmelle syöjälle. Päädyin tekemään ruoan neljästä nuudelipakkauksesta. Katsoin vielä yhden Youtube-pätkänkin aiheesta. 


Jjapaguri kolmelle + yksi annos mukaan

  • 2 pussia Chapagetti-nuudeleita 
  • 2 pussia Neoguri-nuudeleita 
  • 2 litraa vettä keittämiseen
  • 300 g naudan sisäfilettä
  • 1 tl öljyä
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl voita
  • kevätsipulia
Leikkaa liha pienehköiksi suupaloiksi, käytä niin mureaa lihaa kuin mahdollista, ettei kypsentäminen vie kauan. Halvat nuudelit kohtaavat tässä laadukkaan lihan, mutta ruoan voi toteuttaa ilman lihaakin tietysti. Elokuvassa tällä asetelmalla on tärkeä merkitys. 

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Avaa nuudelipussit ja ota niiden sisältä olevat maustepussit sivuun. Niitä on monta erilaista, kaikkia tarvitaan. 

Ripottele lihapaloille suolaa ja pippuria ja kaada päälle pieni liraus öljyä, sekoittele. Kuumenna pannu oikein kuumaksi ja kaada lihapalat kypsymään, sekoittele. 

Nosta nuudelikiekot kiehuvaan veteen ja lisää myös kaikkien nuudelipussien vihanneshiutalepussien sisällykset. Sekoittele pihdeillä tai syömäpuikoilla ja anna nuudelien kypsyä noin kolme minuuttia. Toisella kädellä sekoittele lihapaloja pannulla, lisää pannulle ruokalusikallinen voita. 

Kun nuudelit ovat kypsiä, ota ensin talteen pari desiä keittovettä ja kaada sitten nuudelit siivilään. Palauta nuudelit kattilaan. Avaa Chapagetti-nuudelien papukastikejauhepussit ja toisten nuudelien maustepusseista toinen. Tämä viimemainuttu mausteseos on voimakasta, joten käytä sitä varovasti, minä kumosin mukaan yhden pussillisen ja toisen jätin jemmaan. Jopa korealaisnainen videossa kehotti varomaan tätä mausteseosta, ettei ruoasta tulisi liian tulista. Sekoita ja lisää mukaan pari isoa lorausta nuudelien keittovettä, sekoita taas niin, että mausteet ja papukastikejauhe sekoittuvat nuudeleihin. Avaa vielä pienet öljypussit ja sekoita öljykin mukaan. Aivan lopuksi sekoita mukaan lihapalat pannulta. Matkin Nannaa vielä siinäkin, että silppusin annoksiin vielä kevätsipuliakin. 

Ai että oli hyvää! Aika harvoin sitä tulee tehneeksi ruokaa, josta ei oikein osaa arvata miltä se maistuisi tai pitäisi maistua. Olen toki syönyt instant-nuudeleita ennenkin, mutten näin hyviä ja sopivan mausteisia. Lihapalat olivat justiinsa sopivan kypsiä ja mureita. Kaksi ruokailijaa santsasi ja yhden annoksen vielä pakkasin pojalle mukaan. Ensi kerralla Helsingissä käydessäni, ostan lisää näitä nuudeleita jemmaan. 

Ja kauanko tämän ruoan tekemiseen meni? Olin leikannut lihan valmiiksi kuutioiksi ja kun vesi alkoi kiehua, meni lopuissa vaiheissa alle 10 minuuttia. Ihan seitsemään minuuttiin en tainnut päästä. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

lauantai 13. helmikuuta 2021

Talvimausteinen possunfile

Emme olleet pitkään aikaan syöneet possunlihaa (pl joulukinkkua tietysti), eilen sitä taas oli lautasillamme. Halusin valmistaa päivällisen haudutuspadassa ja löysinkin mukavan ohjeen Wine a little cook a lot-blogin postauksesta viime syksyltä. Sovelsin hieman ainesosien kanssa, sillä bataattia minulla ei ollut yhtään, sen tilalta käytin perunaa ja kesäkurrea. Maustepuolella myös piti tehdä muutamia säätöjä. Ostamamme possunfile oli melko pieni, joten pienensin koko aterian määrää sen mukaan, sitä tuli kahden hengen kerralla syötävä määrä.

Talvimausteinen possunfile haudutuspadassa

  • 350 g possun sisäfilettä
  • 2 porkkanaa
  • 2 perunaa
  • pieni pätkä kesäkurpitsaa
  • 1 omena
  • 2 sipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • pieni pala inkivääriä
  • kuivaa omenasiideriä sen verran, että ainekset melkein peittyivät padassa (noin 4 dl)
  • 2 rkl konjakkia (mutta calvados olisi ollut parempi)
  • 2 rkl Worcester(shire)-kastiketta
  • suolaa ja pippuria (sekä fileen päälle, että mausteliemeen) 
  • 1 tl muskottipähkinää
  • 1 tl kanelia 
  • 1 tl kuivattua salviaa (ei löytynyt)
  • yksi oksa silputtuna rosmariinia
  • 0,5 dl kermaa (oma lisäykseni)
  • koristeluun timjamia
Laitoin pienemmän Crock pot-padan lämpenemään ja valmistelin ensin kasvikset. Kuorin porkkanat, perunat, sipulit, valkosipulinkynnet, inkiväärin ja omenan. Leikkasin kaikki lohkoihin ja asettelin ne haudutuspadan pohjalle. Inkiväärin silppusin melko pieneksi silpuksi. 

Poistin possunfileestä hieman kalvoja, ei niitä paljon ollutkaan. Hieroin lihan pintaan suolaa ja pippuria ja nostin fileen pataan kasvisten päälle.

Sekoitin pienessä kulhossa konjakin, worcester-kastikkeen, muskottipähkinän, kanelin, rosmariinin, suolaa ja pippuria. Lisäsin sinne siideriä ensin noin pari desiä ja sekoittelin. Kaadoin liemen pataan ja lisäsin siideriä pullosta vielä sen verran, että file oli noin puoliksi peittynyt liemeen. 

Pata oli high-asetuksella noin 4 tuntia. Käänsin kerran fileen kylkeä ja kun liha alkoi olla mureaa, nostin fileen pois padasta ja peitin sen foliolla. Otin kauhalla padasta lientä kattilaan sen verran kuin sieltä suosiolla liikeni ilman, että olisin survonut kasviksia kauhalla. Palautin fileen takaisin pataan ja laitoin sen low-asetukselle. Lientä oli kattilassa noin 3 dl ja keitin sitä kokoon noin 10-15 minuuttia. Kun lientä oli alle puolet, lisäsin kattilaan lorauksen kermaa ja laitoin lämmön miedolle kattilan alla siksi aikaa, että viipaloin fileen ja nostelin sen ja kasvikset laakealla vadille. Lurittelin maultaan tiiviiksi kiehuneen kastikkeen lihan ja kasvisten päälle ja koristelin vielä timjamilla. 


Olipa lämmittävää ruokaa, liha hyvin mureaa ja kasviksissa juuri vielä riittävästi purtavaa, vain omena ja kesäkurre olivat luopumassa olomuodoistaan ja sulautumassa mauksi pataan. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdelle

Perjantaille mahtui kolme elokuvaa, joista ensimmäisen aloitimme heti päivällisen jälkeen. Olimme kumpikin lukeneet muutamaa päivää aikaisemmin Hesarin arvostelun elokuvasta The Killing of a Sacred Deer vuodelta 2017. Se on Areenassa nyt vielä muutaman viikon nähtävissä. En nyt oikein tiedä mitä siitä sanoisin, en nähnyt elokuvassa juurikaan Hesarin arvostelun "lupaamaa" kiherryttävää hauskuutta, vika lienee vain minussa. Olen vähän allerginen tämmöiselle kerronnalle. Hienoa kuvausta siinä oli, geometrisiä linjoja käytettiin komeasti ja varmaankin siinä oli symboliikkaa ja mytologiaa vaikka myymään alkaisi. Ja Nicole Kidman näytti vielä itseltään. 

Illan ensimmäisen elokuvan jälkeen täytyi saada hieman käpykakkua, itse asiassa loput käpykakusta, niin maailmakin taas asettui oikeaan asentoon, Tampere meiltä lounaaseen ja niin edelleen. Oli muuten niin sievä pieni käpykakku, että oksat pois. 

Olimme jo tuumineet kevyesti, että pitäisi katsoa muutama Kaurismäki. Olimme tietysti jo katsoneetkin yhden Mikan elokuvan, listalla numerolla 28 olevan Mestari Chengin. Nyt palasimme Kaurismäkien tuotannossa paljon kauemmas ajassa, ensin vuoteen 1991. Surumielinen Zombie ja Kummitusjuna Mika Kaurismäen elokuvista yhä se paras, tai oikeammin ainakin minulle se ainoa. Siinä on kaksi tasavertaisen kaunista pääosan esittäjää, Silu Seppälä ja Istanbul. En tiedä kuinka monta kertaa olen Zombien katsonut, edellisestä kerrasta on useita vuosia. Vuorosanat tulevat mieleen juuri sopivasti sekunti ennen kuin ne lausutaan. Luin äsken pari arvostelua elokuvasta, eikä kumpikaan edes maininnut Istanbulia. Onneksi minä tiedän paremmin. Kaikki eivät vaan ymmärrä. Nih. Matti Pellonpää näytti olevan ihan iskussa vielä. 

Illan viimeisenä elokuvana oli Kauas pilvet karkaavat vuodelta 1996. Aki Kaurismäki oli jo tehnyt tusinan verran pitkiä elokuvia ennen tätä ohjaustaan. Aivan kaikkia niitä alkupään elokuvia en enää jaksa katsoa, mutta tästä elokuvasta alkaen taas paremmin. Velipojan Zombie ja Kummitusjunan ja Kauas pilvet karkaavat-elokuvan välissä Matti Pellonpää oli ehtinyt kuolla vain 44-vuotiaana, hänen lapsuuskuvansa on elokuvan pariskunnan kirjahyllyssä. Pellonpään piti alunperin näytellä elokuvan pääosa. Ymmärrän Aki Kaurismäen elokuvien olevan monille liian sitä ja liian tätä, tai liian vähän sitä tai tätä. Toivon tuolla puolen tuli katsottua jokunen aika sitten, joten sitä emme ota nyt tähän sadan elokuvan settiin, vaikka se onkin pakahduttavan hyvä. 

 Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

  1. Jackie Brown 1997
  2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
  3. Interstellar 2014
  4. Inside Llewyn Davies 2013
  5. Fargo 1996
  6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
  7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
  8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
  9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
  10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
  11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
  12. The Full Monty (Housut pois) 1997
  13. Amélie 2001
  14. A Serious Man 2009
  15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
  16. Juice 2018
  17. Truman Show 1998
  18. Lost in Translation 2003
  19. Stripes (Natsat) 1981
  20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
  21. The Queen 2006
  22. Bagdad Cafe 1987
  23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
  24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
  25. Notting Hill 1999
  26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
  27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
  28. Mestari Cheng 2019
  29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
  30. I served The King of England 2006
  31. Tlmocník (Tulkki)  2018
  32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
  33. Sangarid (Loikkarit) 2017
  34. Little Miss Sunshine 2006
  35. Jalla! Jalla! 2000
  36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
  37. The Shining (Hohto) 1980
  38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
  39. Amadeus 1984
  40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
  41. Valmont 1989
  42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
  43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
  44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
  45. About Schmidt 2002
  46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
  47. Kill Bill: Volume 1 2003
  48. Kill Bill: Volume 2 2004
  49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
  50. Top Gun 1986
  51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
  52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
  53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
  54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
  55. Reservoir Dogs 1992
  56. Kolja 1996
  57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
  58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
  59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
  60. Space Cowboys 2000
  61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
  62. Magnolia 1999
  63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
  64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
  65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
  66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
  67. Animal House (Delta-jengi) 1978
  68. Mamma Mia! 2008
  69. Moulin Rouge 2001
  70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
  71. Madagascar 2005
  72. Der Untergang (Perikato) 2004
  73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
  74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
  75. Corpse Bride 2005
  76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
  77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
  78. Up in the Air 2009
  79. Broken Flowers 2005
  80. Transamerica 2005
  81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
  82. Trainspotting 1996
  83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
  84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
  85. The Help (Piiat) 2011
  86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006
  87. The Killing of a Sacred Deer 2017
  88. Zombie ja Kummitusjuna 1991
  89. Kauan pilvet karkaavat 1996

tiistai 3. marraskuuta 2020

Äärestä laitaan – köyhän miehen perunat ja sisäfilepihvi


Välillä tulee vahingossa päiviä, jolloin saa aikaa vaikka mitä. Jo ennen yhdeksää oli keittiössä jäähtymässä uudella hapanjuurella leivottuja leipiä (niistä lisää myöhemmin) ja joltisellakin itsensäpakottamisella sain aloitettua viikottaisen joka x vuosittaisen jääkaapin suursiivouksen. Antti oli uskollinen kompostimestarini ja tyhjensi purkkeja kompostiin. Nyt taas jääkaapin takaseinä näkyy ja yritämme pitääkin sen näkösällä, emme tarvitse niin paljon ruokaa. Etenkään sellaista mitä emme syö. Ryhtiliike paikallaan. Taas.

Päivällinen koostui naudan sisäfilepihveistä (vain yksi pieni pihvi/sierainpari, inhoan tuota sanontaa, mutta tykkään silti käyttää joskus, omituista) ja espanjalaisesta lisäkeruoasta, köyhän miehen perunoista, patatas a lo pobre. Voi olla, ettei tämä ole autenttinen ohje, mutten anna sen häiritä. Otin neuvot täältä. Pienensin ohjetta kahdelle ja laitan määrät tähän sen mukaisesti. 

Köyhän miehen perunat

  • 6 keskikokoista perunaa
  • 1 punasipuli
  • 2 valkosipulin kynttä (tai enemmän, jos ei huomenna haittaa)
  • 3 pientä suippopaprikaa (punainen, oranssi ja keltainen)
  • rutosti oliiviöljyä
  • 2 laakerinlehteä
  • suolaa ja pippuria
Kuori perunat ja leikkaa ne noin kolmen millin viipaleisiin, samoin sipuli ja paprikat. Valkosipulin kynnet voi laittaa kokonaisina tai viipaleina, ihan miten tykkäät. Kuumenna uunin kestävässä pannussa oliiviöljyä todella reippaasti, älä nyt pelästy, öljyä täytyy olla ainakin pari kolme senttiä pannun pohjalla. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita pannulle perunat varovaisesti kuumaan öljyyn,  erottele niitä lastalla, etteivät tartu pannun pohjaan eivätkä toisiinsa. Noin viiden kuuden minuutin päästä lisää mukaan sipulit, paprikat ja laakerinlehdet. Anna kaikkien kypsyä kuumassa öljyssä, äläkä ajattele terveysasioita tai sen sellaisia. Tämä on kuin confit-hommat, rasvaa ei juurikaan jää annokseen. 

Noin kymmenen minuutin kuluttua perunaviipaleet alkavat olla kypsiä, kokeile sitä terävällä veitsellä. Kun perunat alkavat olla kypsät, sinulla on kaksi vaihtoehtoa (on sinulla enemmänkin, voit toki vaikka lähteä lenkille ja jättää päivällisen väliin). Voit joko kumota koko pannun sisällön metalliseen siivilään ja valuttaa öljyn alla olevaan astiaan tai voit nostella perunat ja muut hökeet reikäkauhalla kuumaa kestävälle lautaselle ja sitten kaataa öljyn pois. Joka tapauksessa on tarkoitus päästä nyt eroon lähes kaikesta öljystä. (sitä voi käyttää lähipäivinä vaikka espanjalaisten käristettujen kananmunien tekoon, tai muuhun, mikä ei pahastu valkosipulin aromista, tai sen voi imeyttää kompostiin) Kun öljy on valunut pois paistoksesta, kumoa perunat lautaselta tai siivilästä takaisin uunin kestävään pannuun tai jos et käyttänyt sellaista, uunivuokaan. Laita vuokaan uuniin ja paistele vielä noin 20-25 minuuttia kunnes perunoiden reunoihin alkaa tulla houkuttelevia kullankeltaisia reunoja. 


Sisäfilepihvit järkyttävän kuumassa grillissä

  • 2 naudan sisäfilepihviä (noin 100 g/kpl)
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • yrttistä maustevoita
Meillä oli pieni pala sisäfilettä, josta tuli kaksi pienehköä pihviä, ei ollut tarkoitus syödä itseään ähkyyn. Pihvit olivat noin 4-5 cm paksuja. Pyöritin ne oliiviöljyssä. Lisäke oli jo uunissa ja melkein valmis ja uunikin jo pois päältä. Meillä oli ensimmäisessä kokeilussa uusi grilli, jolla oli lupeissa pihvinpaisto todella nopeasti 800 asteessa. Kuulostaa brutaalilta ja kyllä meillä vähän oli jännitystä ilmassa tämän kokeilun kanssa. 

Lone Star-grilli oli yhdistetty kaasupulloon ja Antti laittoi sen tulille, täysille luonnollisesti, ei siinä paljon säätöjä olekaan. Noin kolmessa, neljässä minuutissa grilli oli melkoisen kuuma. Tämä siis tehtiin ulkona, tätä vekotinta ei pidä laittaa minkään helposti syttyvän päälle, eikä sisätiloihin, meillä se oli kaasugrillin työpöydällä ja kaasupullo hyvän matkan päässä turvassa. Emme oikeasti tiedä, kuinka kuumaksi tuo minihorna oikein kuumeni. 


Antti nosti öljytyt pihvit grillin paksulle grilliritilälle ja tökkäsi ne grilliin, ylimmälle tasolle. Munakelloon minuutti ja sitten vaan katsottiin kuinka pihvit paistuivat pikavauhtia. Minuutin kuluttua Antti käänsi pihvit ja toinen minuutti toiselle puolelle. Sitten Antti laski pihvit grillin pienelle irrotettavalle rasvapellille ja asetti sen noin puoliväliin uunia. Minä olisin halunnut, että ne ovat alempana ja kysyin, että missä ne pitäisi pitää. Emme kumpikaan tienneet! Uuden laitteen iloja. Antti pienensi hieman grillin lämpöä (ei käryäkään paljonko) ja pihvit olivat hornassa vielä noin kolme minuuttia. Mittasimme pihvien sisälämpöä pariin otteeseen ja kun se oli 55° C otimme ne samantien pois. Antti muisti laittaa kaasun pois ja sammuttaa laitteen, kun menimme sisälle ja teimme annokset.




Perunat olivat tällä välin saaneet nätit reunukset ja annostelimme ne lautasille ja vierelle pihvit, päälle suolaa ja pippuria ja pihveille maustevoinokare. Ai että, olemme me omasta mielestämme osanneet paistaa pihvin aikaisemminkin, mutta tämä oli kyllä aivan tolkuttoman hyvä pihvi! Juuri sopivan kypsä makuumme, murea ja erittäin hyvä paistopinta.

Espanjalainen perunalisäke, köyhän miehen perunat olivat todella hyvät myös. Vaikka niiden valmistamiseen käytettiinkin öljyä enemmän kuin ilmailulääkärille uskaltaisi kertoa (minun ei enää ikinä tarvitse häntä tavata) eivät ne olleet rasvaisia.  En tajua mikseivät. 



La Vueltassa alkoi viimeinen kisaviikko eilisen lepopäivän jälkeen. Kyseessä oli henkilökohtainen aika-ajo, 33,7 km mittainen, jonka lopussa oli kipakka nousu. Useimmat ajajat vaihtoivat maantiepyörään nousun alussa. Siinä nähtiin erilaisia esityksiä sen suhteen, miten sulavasti vaihto sujui. 

Minähän olen tunnetusti jo toivonut  Primoz Roglicin kohentavan asemiaan ja niin kävikin. Hän ajoi etapin voittoon ja otti taas punapaidan Richard Carapazilta, joka jäi nyt toiseksi ja on kokonaiskilpailussa 39 sekuntia Primozia perässä. Tällaista suuren tourin pitää ollakin. Koronatestit muuten tehtiin sunnuntain ja eilisen lepopäivän  aikana (yli 600 testiä koko kisakonklaaville) ja kaikki osoittautuivat negatiivisiksi. 

lauantai 4. toukokuuta 2019

Pihvi ihan itselleni ja mansikkamozzarella

Kun olen yksin kotona, en tee kovin kummoisia ruokia itselleni, etenkään jos olen paljon töissä. Nyt olen ollut sekä töissä, että suorittanut vaativaa kestävyysurheilua, eli katsonut kaikkia Austen-filmatisointeja, joita kokoelmastani löytyy. Se on ollut kyllä aika rankka homma, myönnän. Olen jo ylittänyt puolivälin reilusti versioiden lukumäärässä, mutta ajallisesti puoliväli on vielä saavuttamatta, sillä jäljellä on muutama tv-sarja, joitten katsomisessa menee aikaa. Tänään keitin itselleni puuroa aamiaiseksi, ei siis kakkua joka päivä, mutta päivällissuunnitelma on sitten ihan muuta. 

Päätin valmistaa itselleni päivällistä  tänään ja hankin siihen tarpeet jo eilen töistä päästyäni. En syö nykyään lihaa kovin usein, mutta tälle päivälle ostin itselleni muhkean palan naudan sisäfilettä ja päätin paistaa oikein ronskin pihvin. Mietin mitä lisäkkeitä pihvini tarvitsisi ja päädyin muutamaan parsannuppuun ja mansikkamozzarellaan. 

Pihvi 

  • 160 g palanen naudan sisäfilettä
  • 1 rkl voita
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • timjamia

Konjakki-rosepippurikastike pihville

  • pannun paistorippeet 
  • 0,5 dl konjakkia
  • 1 dl kermaa
  • tuoretta timjamia

Mansikkamozzarella

  • 1 pallo buffalomozzarellaa
  • 4 mansikkaa
  • pippuria
  • parasta balsamicoa
  • tuoretta timjamia

Vihreät parsat

  • 4 vihreää parsaa
  • nokare voita
  • suolaa ja pippuria
Valmistelin ensin mansikkamozzarellan. Otin juustopallon pois liemestä pakkauksestaan ja taputtelin sen pinnan kuivaksi paperilla. Leikkasin juustoon veitsellä viiltoja, mutten viipaleiksi asti. Leikkasin muutaman mansikan viipaleiksi ja työnsin viipaleita juuston viiltoihin. Pyöräytin päälle pippuria ja lirutin parasta balsamicoa pikkulusikalla päälle. Sitä ei ole enää paljon, sitä ei kannata tuhlata. 


Napsautin parsoista kuivemman pään pois, ne katkeavat koko nippu melkoisen samasta kohtaa, koska ovat samaan aikaan otettu maasta. Höyrytin parsoja pari minuuttia ja nostin ne sitten lautaselle odottamaan. Viimeistelin ne sitten myöhemmin. 

Otin pihvin lämpenemään pari tuntia aikaisemmin huoneenlämpöön. Palanen oli niin paksu, että sen oli hyvä lämmetä kunnolla. Pihvin voi kuulema paistaa ihan hyvin jääkaappikylmänäkin, mutta minä luotan pieneen lämmöntasoittamiseen. 

Kuumensin uunin 120 asteeseen ja laitoin liedelle valurautapannun kuumenemaan senkin. Laitoin pannulle voita ja oliiviöljyä ja kun voin kuohu oli asettunut ja alkanut ruskettua, nostin pihvin pannulle. Paistoin pihviä molemmilta puolilta noin kaksi minuuttia. Laitoin pihviin paistomittarin ja nostin pannun uuniin. Kun pihvin sisälämpötila oli 58 astetta, nostin pannun pois uunista ja pihvin lautaselle, jonka peitin foliolla. 

Pannulle oli jäänyt voin ja öljyn seos ja makua pihvistä. Kaadoin pannulle konjakkia ja kiehutin sen melkein kokonaan, raaputin pannun pohjasta kaikki makuainekset konjakkiin. Lisäsin pannulle tuoretta timjamia ja kurkkasin olisiko pihvilautaselle muodostunut paistolientä. Olihan sitä hieman ja lorautin sen folion alta pannulle myös. Lisäsin kermaa ja rosepippureita ja annoin kastikkeen kiehua pari kolme minuuttia, kunnes se sakeni. 

Samalla kuumensin toisella pienellä pannulla nokareen voita ja käytin parsoja pannulla kypsymässä loppuun ja saamassa hieman paistopintaa. Maustoin ne suolalla ja pippurilla. 

Ensimmäinen ikioma ainokaispihvini oli aivan täydellinen makuuni. Ei liian raaka, ei liian kypsä. Mansikka sopi mozzarellan kaveriksi aivan yhtä hyvin kuin tomaatti tai viimeaikainen suosikkini appelsiini. Parsoista nyt ei voi olla pitämättä, jollei niitä kypsennä muhjuksi. 



Tämän aterian voimin jaksan jatkaa Austen-maratonia, vuorossa on taas vanhempaa tuotantoa, joten kunnon ruoka olikin tarpeen kestämisen varmistamiseksi. Minulle on alkanut muodostua kuva siitä, millainen olisi ideaalinen roolitus Austenin teoksiin, yksi Willoughby sieltä, Darcy tuolta, Elizabeth kolmannesta ja Emma neljännestä. Ja montaa kökköä näyttelijää ei kelpuutettaisi ollenkaan. 

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Possun sisäfile haudutuspadassa

Eräänä päivänä tein possun sisäfileen Crock Potissa, otin ohjeen Bless This Mess-blogista. Maustamispuolen tein vähän omasta tai asiakkaan päästä. Possusta tuli hyvin mureaa, mutta jaksoimme syödä vain noin kolmasosan. Lihansyönti on vähentynyt taloudessamme niin kerralla syötävässä määrässä, kuin syöntikerroissakin. 

Possun sisäfile haudutuspadassa

  • 1 possun sisäfile kalvoista puhdistettuna
  • 1 rkl valkosipulitahnaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta oreganoa ja timjamia
  • worcesterkastiketta
  • 2 sipulia
Kuori sipulit ja leikkaa ne neljään palaa. Kaada haudutuspadan pohjalla pikkuisen oliiviöljyä ja laita sipulipalat pataan toiselle reunalle. Kuivaa possunfile ja leikkele kalvot pois, mikäli niitä on. Sekoita valkosipulitahna, oliiviöljy, suola, pippuri ja tuoreet yrtit tasaiseksi tahnaksi ja hiero tahna joka puolelle possufilettä. Nosta file pataan sipulipalojen päälle ja kaada lihan pinnalle vähän worcesterkastiketta, noin ruokalusikallinen kaikkiaan. 

Toiselle reunalle pataa laita foliosta muotoiltu kouru, jossa kypsennät mieluisia juureksia, meillä oli pikkuisia perunoita, punajuurta, raitajuurta ja naurista. Mausta voinokareilla, suolalla, pippurilla ja yrteillä. 

Laita pata töihin LOW-asetuksella noin neljäksi tunniksi ja jos on kiireempi niin HIGH-asetuksella noin kahdeksi tunniksi. Mittaa lihan kypsyyttä, tavoittele noin 65 astetta. Minulla hurahti lämpö vähän ylitse, aina 68 asteeseen. Nosta file lautaselle ja peitä se kunnolla foliolla. Kun file on levännyt noin 10-15 minuuttia, avaa paketti ja leikkaa file ohuiksi viipaleiksi. Lepuutus takaa sen, etteivät lihan nesteet valahda leikatessa leikkuulaudalle, vaan file pysyy mehevänä. Pidimme kovin possunfileen kypsyydestä ja mureudesta, mutta kovin täyttävää se oli, loput lihasta käytin myöhemmin kaalilaatikkoon.



Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään haudutuspata-aiheisia postauksiamme. 

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Tarkkaa hommaa – Meater-mittarilla Beef Wellington


CampaSimpukan ensimmäisenä vuonna tein ensimmäistä kertaa beef wellingtonia. Siitä on melkein kuusi vuotta. Sittemmin ei ole tule tehtyä tätä Gordon Ramsayn huutamalla tutuksi tekemää ruokaa. En ole viitsinyt opetella tekemään sopivaa taikinaa fileen peitoksi eikä ensimmäisellä kerralla käyttämäni paksu voitaikina ollut oikein sinne päinkään, mitä halusin. Nyttemmin Lidistä voi ostaa ohutta rullalle käärittyä puff pastrya ja perjantaina oli aika kokeilla miten se passaa wellingtonin peitoksi. En ole vieläkään muistanut katsoa millaisella kauppanimellä taikinaa myydään, mutten hetkeäkään ajattele sen olevan mitään muuta kuin teollista huttua. Mutta käyttökelpoista huttua. 

Toinen jo jonkun aikaa kokeilemista odottanut ruoanlaittoon liittyvä juttu oli Meater-mittari. Antti osallistui jo kauan sitten mittarin joukkorahoitukseen ja alunperin mittarin piti tulla markkinoille jo ainakin vuosi sitten. Joitakin viikkoja sitten mittari viimein saapui ja tuumimme minkälaiseen lihan paistamiseen sitä kokeilisimme. Beef Wellington valikoitui ensimmäiseksi kokeiluksi. Olin jo ladannut Meaterin applikaation puhelimeeni valmiiksi ja tapani  mukaan skipannut kaikki introt ja neuvot, sillä kuka nyt mitään manuaaleja jaksaa lukea? Mittari lihapalan kylkeen ja menoksi. 

Beef wellington kahdelle (olisi riittänyt ainakin kolmelle)

  • 400 g pala naudan sisäfilettä
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl voita
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl dijonsinappia
  • 1 rulla puff  pastrya
  • 150 g siitakesieniä
  • 4 viipaletta prosciuttoa
  • 1 kananmuna
Beef wellington vaatii hieman aikaa ja askartelua, se ei ole sellaista kauhee nälkä, mitä syötäisiin-ruokaa. Kirjaan tähän vaiheet, vaikka tämä onkin jo revisited-osastoa. Kenenkään ei kannata ajatella, että tämä olisi liian vaikea ruoka tehdä, ei todellakaan. 


Esivalmistelut

  1. Silppua sienet oikein pieneksi hakkelukseksi vaikkapa monitoimikoneen leikkurilla.
  2. Laita sienihakkelus kevyesti öljytylle pannulle ja kypsennä sieniä noin 10-15 minuuttia, kunnes kaikki kosteus on haihtunut niistä. Siirrä hakkelus (duxelles fiinimmin) lautaselle jäähtymään, tasoittele se litteäksi kerrokseksi, niin se jäähtyy nopeammin.
  3. Viritä leikkuulaudalle pitkä pätkä leveää talouskelmua ja sen päälle niin monta viipaletta prosciuttoa, että se yltää peittämään fileen ja sen päädyt myös. Myös parmankinkku käy tai mikä tahansa ohut kinkku, mutta ei raaka pekoni, sillä se ei kypsy uunissa fileen ja taikinan välissä. 

Fileen valmistelu

  1. Kuivaa fileen pinta ja poista mahdollisia kalvoja tai rasvajuonteita. Palan tulee olla tasapaksu ja tarvittaessa sitä voi sitoa paistinarulla napakaksi pötköksi. 
  2. Hiero lihan pinnalle suolaa ja pippuria joka puolelle. 
  3. Kuumenna valurautapannu tai muu kovaa kuumuutta kestävä pannu ja laita sille voi ja öljy. Kun rasvan kuohu alkaa vajeta, nosta file pannulle. Paista nopeasti filepalan pinta kauttaaltaan, myös päät. Tarkoitus ei ole kypsentää filettä, ottaa siihen vain hyvä paistopinta. 
  4. Nosta file lautaselle ja sutikoi sen kuumaan pintaan pullasudilla hyvä lusikallinen dijonsinappia. 

Ensimmäinen paketointi

  1. Kun filepötkön pinta on jäähtynyt ja samoin sienisilppu, levitä ensin sienet tasaiseksi kerrokseksi kinkkuviipaleille fileen mittaiselle alueelle. 
  2. Nosta sinappinen file sienillä päällystetylle kinkkupedille, käännä kinkkua peittämään myös fileen päät ja kääri kelmua apuna käyttäen file kinkkuviipaleitten peittämäksi pötköksi. Kierrä kelmua päistä kuin käärisit karamellin paperiin. Laita paketti jääkaappiin asettumaan noin puoleksi tunniksi, eikä pitempikään aika haittaa. 

Toinen paketointi

  1. Kun ruoka-aika lähestyy ota kelmussa oleva filapaketti jääkaapista ja kuumenna uuni 200 asteeseen. 
  2. Kierrä taikinarulla auki leikkuulaudalle ja avaa kelmupaketti ja nosta kinkkuun kääritty file taikinan päälle. Arvioi kuinka paljon taikinaa tarvitset, tälle käyttämälleni taikinalevylle menisi isompikin filepötkö. Kierrä taikina fileen ympärille ja leikkaa ylimääräinen taikinalevy irti. Käännä saumapuoli alaspäin ja taita päädyt kiinni kuin tekisit lahjapaketin.
  3. Tässä vaiheessa taikinakäärö voi olla viileässä usemman tunninkin, mikäli ajoittaminen vaatii, mutta jos paistat wellingtonin heti, sekin passaa.
  4. Ota lopusta taikinasta pieniä koristeita piparimuotilla, arvoin hetken että teenkö pieniä sikoja vai kirahveja koristeeksi, mutta tein sitten kuusia. Olkaa te rohkeampia.
  5. Sekoita yksi kananmuna kupissa sekaisin ja sutikoi sitä taikinakuoren päälle kauttaaltaan. Asettele koristepaloja haluamaasi muotoon pötkön pinnalle ja sutikoi vielä niidenkin päälle kananmunaa. 
  6. Jos käytät lihamittaria, aseta anturi lihapalaan niin, että se on mahdollisimman keskellä palaa eikä osu vuoan reunoihin tai mene lihapalan läpi. 
  7. Paista wellingtonia kunnes sisälämpö on 52 astetta. Jos taikinakuori alkaa mennä liian tummaksi ennen kuin sisälämpö on haluttu, peitä wellu leivinpaperilla. Kypsyminen jatkuu taikinakuoressa vielä usean asteen verran lepuuttamisen aikana. Lepuutuksen pitää olla ainakin vartin mittainen. 
  8. Leikkaa wellington viipaleiksi ja syö mieluisten lisäkkeiden kanssa. 
Mielestäni wellingtonpakettini oli oikein sievä ja se pysyi uunissa hyvin kasassa. Koska minun ei tarvinut pistää lihapakettia mittarilla paistamisen aikana, siitä ei karannut nesteitä vuokaan ja kuori pysyi kauniina. Lepuuttamisen jälkeen jännitti leikata fileestä palanen. Hieman nesteitä karkasi ensimmäisestä leikkauksesta, mutta onneksi se ei saanut taikina pohjaosastakaan aivan vettynyttä. Lihan väri oli kauniin punertava.


Liha olisi voinut olla meidän makuumme aavistuksen punaisempaa, mutta mureaa se oli. Suola oli sopiva ja sienet ja kinkku sitoivat paketin mukavaa kuosiin. Taikina oli pohjan osalta hieman kosteaa, mutta päällipuoli oli rapeaa ja hyvää. Leikkasin meille vähän liian isot palat, pienemmätkin olisivat piisanneet.


Meater-applikaatio oli oikein helppo käyttää. Koska en ollut tutustunut siihen etukäteen, piti ensin kahlata muutama mainos ja pieni esittely ohitse ennen kuin pääsi valikoihin. Ensin valitsimme minkä eläimen liha on kyseessä ja sen jälkeen mitä osa eläimestä. Sitten valitsimme halutun lämpötilan (valmiina oli jo Celsius-asteet varmaan haisteltuna siitä, missä päin maailmaa applikaatio on ladattu). Yhteys toimi bluetoothilla ja puhelin saattoi olla toisessa huoneessakin paistamisen aikana. Kerran ohjelma huomautti, että vie lähemmäs, yhteys pätkii, mutta jo kävellessäni keittiöön puhelin kädessäni, yhteys palasi. Näytössä oli ikäänkuin kello, joka näytti missä vaiheessa paistamista ollaan, paljonko on jäljellä ja omissa pallukoissaan näkyi sekä uunin lämpötila, lihan kulloinenkin sisälämpötila ja tavoitelämpö.

Kun aika tuli täyteen, ohjelma komensi ottamaan lihan pois uunista ja näyttöön tuli esitys siitä, miten kauan lepuuttaminen kestää. Annoin anturin olla wellingtonissa ja seurasin sisälämmön kehittymistä. Pari astetta liikaa sitä tuli mielestäni, mutta tottelin koemielessä (en tietenkään muuten) ohjelmaa lepuuttamisen pituudesta. Kun sekin aika tuli täyteen, näytti sisälämpö  60 astetta. Otin anturin pois ja tosiaan mittasin verrokkilukeman toisella mittarilla. Close enough.


Ensimmäinen Meater-kokeilu oli oikein onnistunut. Siinä setissä joka meille tuli on kaksi anturia, joita voi halutessaan käyttää samassa lihapalassa yhtä aikaa, jos haluaan tarkkailla suuren satsin kypsymistä eri puolilta. En ole tutustunut siihen, voiko olla kaksi eri kypsennystä eri ruokaan menossa samaan aikaan samalla applikaatiolla, vai pitäisikö ladata toista varten toiseen puhelimeen sama juttu. Kuka nyt mitään ohjeita viitsisi lukea?



Kun mittaria ei käytetä, anturi laitetaan sitä varten olevaan puiseen latausasemaan, joissa on paristot latausta varten. Minä en osallistunut laitteen hankintaan, enkä tiedä paljonko Antti siitä maksoi osallistuessaan rahoitukseen jo kehittelyvaiheessa. Meaterin sivuilla on paljon tietoa ja näköjään neljän anturin setissä on myös wifi. Voi äitien päivät! Korjaan: voi isänpäivät tietty tänään.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Lentävät tähdet – pihvistä paahtopaistiksi



Eilen meillä oli päivälliskutsut eteläisille ystävillemme, he olivat siitä kivoja vieraita, että tulivat puolitoista kiloinen naudan sisäfile kainalossaan. Saimme fileen grillattua juuri ennen kuin lumisade alkoi ja onnistuimme yhteistuumin sen kanssa aika mukavasti. Vähän piti käyttää pötkylää uunissakin, sillä Big Green Eggin kanssa on vielä opettelemista. Vaikka kuinka söimme ja söimme, jäi lihaa kuitenkin kelpo pala, jonka käärin folioon ja laitoin kylmään. 

Tänään mietimme, mitä oikein söisimme, vai söisimmekö mitään. Menin sitten katsomaan jääkaappiin sillä silmällä ja puolta tuntia myöhemmin meillä oli edessämme tunkutarjotin vol 2.

Lihaksikas tunkutarjotin vol 2 kahdelle

  • noin 250 g pala grillattua sisäfilettä
  • 6 uutta perunaa (törkeän kalliita, eivät sen väärtejä)
  • 3 kananmunaa
  • 2 tomaattia
  • pala fetaa
  • purkin loppu maustekurkkuja
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • timjamia 
  • basilikaa
  • majoneesia ja srirachaa
  • kaupallista tillikastiketta
Höyrytin perunat ja keitin kananmunat. Leikkasin paahtopaistimaiseksi foliossa jääkaapissa ässehtineen lihan ohuiksi viipaleiksi. Halkaisin perunat ja kananmunat juustolangalla puolikkaiksi. Pilkoin tomaatit ja fetankin paloiksi. Asettelin kaikki pitkälle lautaselle ja lurittelin päälle oliiviöljyä ja pyöräytin myllystä pippuria ja suolaa. Timjami oli taas kuoleman kielissä, mutta pikkuisen sitä riitti pihville ja basilikaa tomaatille. Pikkuisiin kuppeihin lusikoin srirachalla maustettua majoneesia ja tillikastiketta. 


Vaikka kalenteri jo väittää, että olisi kevät, jatkuu meillä vieläkin lintujen ruokinta. Tänään onkin ollut oikein liikenneruuhka takapihalla ja lajikirjo kevään suurin. Vappubrunssi oli tarjolla heti aamusta alkaen! 


sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kaksi on enemmän kuin yksi


Sous vide-kokkailut ovat olleet vuoden ajan aika pinnalla keittiössämme. On ollut hauska kokeilla erilaisia raaka-aineita tasalämpökypsennyksellä ja monen onnistumisen ja muutaman totaalisen floppaamisen jälkeen olen valmis sanomaan, että sous vide on ihan järkevä menetelmä kotikeittiössäkin, eikä mitenkään ylihifistelevä homma. Jos minua joku tässä harmitti oli se, että kokonaista ateriaa ei ollut mahdollista tehdä, sillä liha ja vihannekset vaativat niin eri lämpötilan kypsyäkseen. Sehän tarkoitti sitten sitä, että nettikaupoista metsästyi meille toinen sous vide-laite. 

Tämän uuden tötterön merkki on Steba ja se kehuu olevansa saksalainen. En ole vielä tutustunut sen merkin verkkosivuihin, Sansairen sivut ovat oikein hyvät ja siellä on paljon ruokaohjeita ja tietoa ruoan valmistamisesta tällä menetelmällä.



Lauantain päivällisen muodostivat naudan sisäfilepihvit, muutama erilainen kasvis sous vide-menetelmällä ja perunaespuma. Espuma on espanjaa ja tarkoittaa vaahtoa. Se ei ole kuitenkaan sellaista kuplaista vellivaahtoa, jota ravintoloissa vierastan, vaan ilmavaa, hyvin sileää pyremaista vaahtoa. Kokeilin tehdä perunaespumaa jo viikko sitten, mutta siitä tuli täydellinen epäonnistuminen, eikä massa päässyt (onneksi) edes sifoniin asti, vaan kompostiin jo sitä ennen. Käytin nimittäin väärää perunalajiketta ja sain aikaan semmoisen liisterin, että olisipa ollut kätevää, jos olisi juuri ollut tapetointihommia. Ei ollut ja älysin keskeyttää homman ja kokeilla perunaespumaa uudelleen jauhoisella perunalla. 

Naudan sisäfilepihvit sous vide

  • 1-2 pihviä syöjää kohden riippuen fileen paksuudesta ja ruokailijoitten nälästä/ahneudesta
  • suolaa ja pippuria
  • voita viimeistelypaistamiseen
Minulla oli pakastettua naudan sisäfilettä, josta Antti sahasi päivän tarpeeseen sopivan palan lihan paloitteluun varatulla sahalla. Sulatin lihapalan ja leikkasin siitä pihvejä. Olimme juuri lukeneet edellisiltana, että pihvejä voi kypsentää enemmänkin kuin kerralla tarvitsee, kunhan pihvit heti jäähdyttää vakuumipussissaan ja sitten myöhemmin lihan pitäisi olla ihan ok kunnossa useiden päivien ajan. Saapa nähdä. Valmistelin kaikkiaan 7 pienehköä pihviä tasalämpökypsennykseen. Kun liha oli sulaa, kuivasin pihvejä paperilla ja ripottelin niiden pinnalle suolaa ja pippuria. Suljin lihapalat vakumointikoneella kypsennyksen kestäviin muovipusseihin, yhden pihvin kuhunkin pussiin. 

Kun ruoka-aika alkoi lähestyä, kuumensin vettä suuressa kattilassa Sansairella 55 asteeseen ja laitoin pihvipussit veteen. 55 astetta vastaa ymmärtääkseni medium miinus-kypsyyttä, tai ihan aavistuksen enemmän. Olin leikannut pihvit noin 3-4 sentin paksuuteen. Pihvit olivat 55 asteessa noin 90 minuuttia.

Kasviksia sous vide

  • 1 suuri punasipuli
  • 2 yksikyntistä valkosipulia
  • palanen fenkolia
  • 1 suurehko porkkana
  • pikkuisen voita
  • suolaa ja pippuria
Kuorin sipulin ja halkaisin sen kahteen osaan kannasta huippuun. Ripotin leikkuupinnoille suolaa ja pippuria ja tälläsin niille pikkupalat voita. Suljin puolikkaat vakuumiin. Olisin voinut varmaan laittaa molemmat palat samaan pussiin, mutta en kumminkaan laittanut. 

Porkkanan kuorin ja halkaisin pitkittäin kahteen pitkulaiseen palaan, nekin maustoin kevyesti suolalla ja pippurilla, mutta maltilla. Sisustin niidenkin pussin pienellä voinokareella. 

Fenkoli oli just sillä rajalla, että pian se olisi ollut pilalla, trimmasin kehnot osat pois ja jäljelle jäi kaksi pientä palaa, jotka vakumoin samoin maustein kuin muutkin veggiet. Valkosipulit kuorin, halkaisin ja vakumoin.  Kuumensin Steba-tötteröllä veden toisessa kattilassa 85 asteeseen ja laitoin pussit veteen. 

Sekä lihan, että kasvisten oli määrä olla vedessä noin 90 minuuttia, jonka jälkeen ne olisivat sopivan kypsiä. Sen jälkeen olisi aikaa noin 3-4 tuntia, jonka aikana ruoka ei menisi suuntaan eikä toiseen vesihauteessa, mutta jossain vaiheessa rakenne alkaisi kyllä muuttua jonkunlaiseen muussautumisen suuntaan. Tätä en ole kokeillut. 


Perunaespuma sifonilla

  • 300 g jauhoista perunaa
  • 1,5 dl maitoa
  • 0,5 dl kermaa
  • 2 rkl voita
  • puolikkaan sitruunan raastettu kuori
  • pippuria
  • suolaa
  • muskottipähkinää
  • tuoretta rosmariinia
  • 1 kaasupatruuna
Ohje oli hieman epälooginen. Siinä puhuttiin oliiviöljystä, mutta ei missä vaiheessa se laitettaisiin. Käytin voita. En laittanut perunalisäkkeeseen lainkaan valkosipulia, koska sitä oli jo kasvislisäkkeenä. Kuorin perunat ja punnitsin ne. Arvelin, että onkohan viitisen perunaa noin 300 g ja minua nauratti, kun vaaka näytti 299 grammaa viidennen perunan jälkeen. 


Kypsensin perunat paloina vedessä ja kaadoin kypsät palat siivilään. Kuumensin samassa kattilassa maidon yhdessä rosmariinin, suolan, pippurin, sitruunankuoren ja muskottipähkinän kanssa. Lisäsin mukaan kerman. Puristin mukaan kuumaan liemeen perunat perunalumipuristimella. Sekoitin massan tasaiseksi. Se oli löysän vellin vahvuista. Maistelin ja lisäsin vielä suolaa. Siivilöin massan oikein tiheällä siivilällä, jonka Antti hommasi minulle, kun marmatin, ettei meillä ole tarpeeksi tiheää siivilää. No nyt on. 

EDIT 24.1. Näköjään minäkin olin epälooginen, unohdin mainita, että lisäsin voin sinne kuumaan maitoon ja perunalumeen.

Jätin massan kattilaan odottamaan ruoka-aikaa. Olisin voinut tehdä sen valmiiksi asti sifoniin, jos olisin käyttänyt sen heti, tai jos sous vide-kattiloissani olisi ollut noin 75 asteinen vesi, olisin voinut laittaa pullon sinne pysymään lämpimänä. Olen lukenut, että pulloa ei pitäisi pitää 75 astetta kuumemmassa vedessä. 

Juuri ennen kuin aloimme syödä, tein espuman valmiiksi. Kuumensin massan kattilassa sekoitellen sitä pohjia myöten ja kaadoin sen kuumana sifonipulloon. Laitoin pullon kannen tiivisteen kunnolla paikalleen ja laitoin kannen tiiviisti kiinni. Käänsin kaasupatruunan kiinni kahvassa ja kaasu pääsi oikealla tavalla pullon sisälle. Ravistin pulloa muutaman kerran rivakasti ja käänsin patruunakahvan irti. Laitoin tilalle metallisen tulpan. Nostin pullon pihvienkypsennyskattilaan, jossa veden lämpötila oli 55 astetta. Siellä se odotti sen aikaa, että viimeistelin aterian muut osat.


Annosten sommittelu

Ensin kuumensin paistinpannun kuumaksi ja laitoin sille pari hyvänkokoista nokaretta voita. Otin pannun kuumetessa neljä pientä pihvipussia pois vesihauteesta ja aukaisin pussit. Asetin pihvit talouspaperin päälle ja taputtelin niiden pinnat kuiviksi. Kun pannu oli kuuma, nostin pihvit pannulle saamaan viimeistelypinnan. 

Pihvien ollessa pannulla Antti avasi kasvispussit ja asettelin porkkanaa, sipulia, fenkolia ja valkosipulia lautasille. Kun pihvit olivat saaneet molemmille puolille hyvän paistopinnan, nostin ne lautaselle (kaksi folion alle odottamaan) ja lopuksi otin sifonin vesihauteesta patakintaalla suojatuin käsin. Kuivasin pullon pinnan ja ravistin pulloa rivakasti kymmenkunta kertaa. Kokeilin pikkuastiaan ensin millaista jälkeä pullosta tulee ja se oli  juuri sellaista samettia, kuin pitikin, joten tein annoksiin muutaman täplän ilmavaa perunavaahtoa. Nostin vielä pihveille ohuet viipaleet maustevoita.

Kaikki aterian osat olivat kyllä niin hyvin onnistuneet, että olin aivan onnessani. Pihvin kypsyys oli aivan optimaalinen, kasvikset kypsiä, mutta napakoita rakenteeltaan. Perunaespuma oli ilmavaa, sileää ja niin hyvää, että söimme sitä enemmän kuin tavallisesti syömme perunaa aterialla. Olisi kiva, jos saisin rakenteen vielä pysymään korkeampana, nyt vaahto laskeutuu aika pian matalaksi läikäksi. ehkä hieman enemmän voita, tai lämmitetty lautanen auttaisi. En koskaan muista lämmittää lautasia, vaikka minulla on ihan sitä varten vempelekin. Etenkin punasipulin ja fenkolin rakenne oli ihastuttava ja kaikkiaan koko ateria oli mainio. 



Aterian jälkeen otimme loput pihvipussit pois vesihauteesta. Laitoimme suureen kattilaan isoja jääpaloja ja kylmää vettä ja upotimme pussit jääveteen jäähtymään nopeasti. Noin 20 minuutin kuluttua otimme pussit vedestä ja laitoimme ne jääkaapin nollalaatikkoon odottamaan seuraavaa päivää. Saa nähdä miten ne kestävät tämän ja onko pihvi vielä syötävää uudelleen lämmityksen jälkeen. Pitää vielä varmistaa, että tehdäänkö lämmitys pannulla vai miten. 

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide- ja Sifoni-välilehdille, joille kerään aiheisiin liittyvät postaukset.