Eilinen päivällinen tänään – 24 tunnin lammas

Kiinteistökaupoissa sanotaan tärkeintä olevan sijainti, sijainti ja sijainti, ruoanlaitossa usein tärkeintä ovat ajoitus, ajoitus ja ajoitus. On todella tärkeää, että ruoka on valmista silloin, kun sitä syödään. Kuulostaa ihan perusjutulta, hallitsenkin sen useimmiten. Joskus kuitenkin menee pieleen. Eilen meni. Ruoanlaitto oli periaatteessa aloitettu jo torstaina, kun ostin pakastettuja lampaanpotkia ja jätin ne sulamaan lauantaita varten. Siihen asti kaikki hyvin.

Perjantaina velttoilin, enkä laittanut sulaneita potkia marinadiin, vaan ajattelin olla pätevä emäntä ja laittaa potkat vain suoraan haudutuspataan varhain lauantaiaamuna. Ja kuinkas siinä kävi? Katsoin aamulla edellisillan Hiljaisen todistajan (lempparisarjani tällä erää, vaikka periaatteessa sen tunnelma usein ahdistaa) ja olin keittiössä crock pot-hommissa vasta kymmeneltä. 

Kehittelin pataan pääpiirteissään stifadotyyppistä lähestymistapaa, jäätävä kepakko kanelia jne,  hirveästi sipulia, tiedättehän. Koska olin niin varma taidoistani, en poistanut potkista kalvoja enkä paistanut pintoja, kyllähän rakas haudutuspatani hoitaisi homman tuosta vaan. Kello oli aikalailla varttia yli kymmenen, kun pata aloitti työt ja arvelin meidän voivan syödä viideltä. 

Onneksi olin leiponut monkey breadin ja tehnyt Hannelelta oppimaani appelsiinisalaattia, sillä eiväthän lampaanpotkat olleet millään muotoa antautuneet vielä noin seitsemän tunnin haudutuksesta. Nostin ne kyllä lautasille, latasin viereen ihanasti kypsyneet juurekset (älä saa kohtausta, kyllä stifadoon voi laittaa vaikka mitä juureksia, sanoo vaan, että se on fuusiostifado) ja silppusin päälle kevätsipulia, sillä yrtit olivat vähissä. Antti sai pienen palan lammasta irti, minä en sitäkään. Onneksi ei ollut ruokavieraita.

Näkeehän sen, ettei potka ole millään muotoa valmis.

Onneksi en ollut vielä kaatanut padasta kanelista tomaattikastiketta, palautimme vähin äänin potkat ja juurekset pataan, laitoimme kannen kiinni ja söimme päivälliseksi vain tuoretta leipää ja appelsiinisalaattia.

Illempana toisen potkan luu oli jo kierähtänyt irti, toisesta ei lähimainkaan. Jätin padan low-asetukselle yön yli. Näin unta, jossa lisäsin mukaan kikherneitä ja vihreitä linssejä, tästä tulikin enneuni. Aamulla kävin katsomassa pataan, mutta pelkkä haistamisen olisi riittänyt. Toisenkin potkan luu oli irrallaan ja keittiössä tuoksui siltä, että toivoin päivällisajan olevan heti. Laitoin padan warm-asetukselle ja toivoin ajan kuluvan nopeasti, että voisimme syödä fuusiostifadoa. 

Stifado lampaanpotkista

• 2 lampaanpotkaa
• 4 perunaa
• 2 porkkanaa
• 10 pientä sipulia
• 5 pientä valkosipulinkynttä
• palanen lanttua
• loraus oliiviöljyä
• tölkki tomaattimurskaa
• puolikas tomaattipurkillinen huuhteluvettä
• 1,5 dl punaviiniä
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 1 iso kanelitanko
• 3 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattimurua
• 1 pieni tölkki kypsiä vihreitä linssejä
• 1 tölkki kikherneitä

Eilen siis kuorin porkkanat ja lantun ja leikkasin ne paloihin, samoin halkaisin perunat ja kuorin sipulit ja valkosipulit. Lorautin hieman oliiviöljyä suuremman lämpenemässä olevan haudutuspatani pohjalle ja asettelin sinne kasvikset ja pitkän kanelitangon. Kuivasin sulaneet lampaanpotkat ja hieroin niiden pintaan suolaa ja pippuria. Nostin potkan pataan ja kaadoin päälle punaviinin, etikan, tomaattimurskan ja purkinhuuhteluveden. Ripottelin pataan vielä kuivattua tomaattimurua, laakerinlehdet ja hieman suolaa ja pippuria. Jätin padan hommiin, aluksi low-asetukselle, sitten high-asetukselle. Aika ei ollut alkuunkaan riittävä ja lopulta potkat olivat low-asetuksella koko yön. Tarkastelin tänäaamuna tilannetta, nestettä oli tarpeeksi, lihan oli aivan kuiduiksi hajoavan kypsää. Kasviksista porkkana ja lanttu olivat menneet melkein tunnistamattomaksi muhjuksi, perunat ja sipulit olivat koossa. 

Kaikki pintarasva ja kalvot olivat sulaneet pois potkista ja sitä kautta liemi oli  melkoisen rasvaista. Lisäsin mukaan linssejä ja kikherneitä ja ne imivät jonkun verran rasvaisuuden tunnetta ja maistuivatkin kyllä mainioille. Kaikkiaan lampaanpotkat olivat padassa noin 24 tuntia, mutta luultavasti noin 10-12 tuntia olisi ollut riittävä kunnollisen kypsyyden saavuttamiseksi. Opinpa tästä sen, että jos luistelen alkuvalmisteluista ja muutenkin arvioin ajan väärin, voi tilannetta pelastaa lisäajalla. Jotain muuta syötävää tarvitsee kyllä kehitellä odotteluajaksi. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock-pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataohjeeni. 

Uutta ruokaa ei saa tehdä ennen kuin entiset on syöty pois!

Olemme olleet nyt muutaman päivän äitini luona ja joka päivä on syöty ruokaa. Välillä äiti on ollut kauhan varressa, välillä minä. Olemme yrittäneet jatkojalostaa tähderuokia parhaamme mukaan. 

Aamiaiselle sommittelin eräänlaista peruna-lohisysteemiä, jonka oli tarkoitus olla kauniita pieniä perunalettuja lohitäytteellä. No, ei onnistunut täysin, vaan jouduin improvisoimaan ja väittämään kirkkain silmin, että tällaista tämän piti ollakin. Oli miten oli, maukas aamiaisruoka.

Lohi-perunapaistos aamiaiselle

• 2, 5 dl perunamuusia
• 1 kananmuna
• 1 dl maitoa
• 1,5 dl savulohta
• ruohosipulia
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen
• tomaattia

Olin kuvitellut mielessäni, että minäpä paistan oikein ihastuttavia perunalettusia aamiaiselle ja käytän samalla pois edellispäivän perunamuusia ja savulohta. Enhän minä mitään ohjeita viitsinyt etsiä, osaisinhan minä itsekin. Sekoitin tähdemuusiin kananmunan, hieman maitoa ja loput savulohet, maustoin pikkuisen suolalla ja pippurilla. Laitoin äidin tosi hyvän lettupannun kolosiin voita sulamaan ja lusikoin koloihin tätä erinomaista perunalettutaikinaa. Sen jälkeen voittajaolo lakkasi ja aloin olla pulassa. Ei niitä lettusia saanut käännettyä. Lusikoin hieman paistuneen taikinan takaisin kulhoon ja otin esille isomman pannun. Paistoi taikina kahdessa osassa pannulla parhaani mukaan, kääntelin kääntökelvotonta massaa paloissa ja siirsin sen tarjoilulautaselle. Laitoin lautasen reunoille tomaattilohkoja ja päälle ruohosipulia. Oli muuten hyvää, vaikka näytti kyllä aika kummalliselta. 

Tuossa leivän vieressä tuo keko on sitä paistosta

Päivän toinen tähdenlentoyritelmä oli sitten poropaimenenpiiras. Eiliseltä poronkäristysaterialta jäi pieni annos käristystä ja paljon muusia, josta osan käytin jo aamulla. Nyt oli ihan pakko onnistua niin, ettei tarvitsisi väittää, että tämmöistä tämän piti ollakin. 

Poropaimenenpiiras neljälle

• pieni annos (noin 1,5 dl poronkäristystä ja lientä)
• 4 dl perunamuusia
• 2 kananmunaa
• 2 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• 1 porkkana
• puolikas kesäkurpitsa
• 1 punainen uuden sadon sipuli varsineen
• voita paistamiseen
• hieman raastettua parmesaania
• voita vuoan voiteluun

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja voitelin noin 2 litraisen lasivuoan. Raastoin porkkanan ja kesäkurren ja silppusin sipulin. Sulatin pannulla voita ja kuullotin raasteita ja sipulisilppua jonkun aikaa ja lisäsin pannulle käristyskastikkeen lämpenemään. Sekoittelin.

Notkistin muusin kananmunilla ja maidolla ja maustoin parmesaanilla,  suolalla ja pippurilla. Kaavin voidellun vuoan pohjalle käristyskastikkeen kesäkurpitsoineen porkkanoineen ja tasoittelin massan tasaiseksi. Kippasin päälle muusivellin ja raastoin sen päälle vielä lisää parmesaania. 

Paistoin vuokaa noin 40 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin kullanvärinen. Yritimme olla polttamatta kieltämme, mutta aika vaikeaa se oli, etenkin äidilläni, jolla oli kiire menoihinsa. Lisäkkeinä meillä oli yksinkertaisia hölskytyskurkkuja ja tomaattia fetan kanssa. Olimme kilttejä ja söimme kaiken ja huomenna saamme tehdä uutta ruokaa! Kui hienoo se on? Lisään postauksen CampaSimpukan yläpaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään "pakko käyttää pois"-ruokaohjeita. 

Ei tullut tänään valmista

Minulle kävi tänään sama kuin viime syksynä, kun tein ensimmäistä kertaa ruokaa brisketistä. Laitoin silloinkin lihan haudutuspataan ja ajattelin tyhmyyksissäni, että 6-8 tuntia riittää, mutta menimme sitten nukkumaan vatsat täynnä ruokasekasikiötä, kebap-quesadilloja, koska brisket ei vain antautunut. Kyllä se sitten vähän ennen puoltayötä oli valmista, mureaa ja hyvän makuista.

Tänään saman tempun tekivät porokiekot, jotka ovat olleet padassa noin klo 11 alkaen. Se maaginen hetki, jolloin kalvot antautuvat ja lihasta tulee nyhtöisää ei vain tullut, eikä tullut. Minun täytyi pistäytyä lähikaupassamme ja ostaa sieltä savulohta. Puolta tuntia myöhemmin kauhoimme tyytyväisinä lohipastaa suuhumme, hyvä ruoka, parempi mieli. Vaihdoin crock-potin asetukselle low ja ajaksi 10 tuntia. Eiköhän siinä ajassa potkatkin opi? Huomenna sitten poroa  ja lehtikaaliohrattoa sauvajyväsen neuvoin.