Toiset vohvelit tälle viikolle

Katsoin aamulla mitä muissa blogeissa on tehty ja näin Liemessä-Jennin tehneen piparivohveleita. Meillähän on tällä viikolla jo kerran herkuteltu vohveleilla, mutta kai sitä nyt voi toisenkin kerran tehdä? Minulla ei sitten lopulta löytynyt kaikki Jennin luettelemia mausteita, tai oikeasti en viitsinyt alkaa murskata kokonaisia mausteita jauheeksi, vaan tyydyin soveltamaan mausteiden suhteen ja muutenkin. Hyviä tuli näinkin. Sommittelin pienen lisäkkeen aamiaiselle ja sillä päästiin riittävästi joulun suuntaan näin marraskuun alkupuolella.

Kuusi jouluun vivahtavaa vohvelia

• 200 g maitorahkaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl maitoa
• ripaus suolaa
• 2 rkl vaahterasiirappia
• 50 g sulatettua voita
• jauhettua kanelia, kardemummaa ja vaniljaa

Sekoitin kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi ja annoin se asettua puolisen tuntia. Kuumensin vohveliraudan ja sipaisin sen paistopinnoille hieman neutraalia öljyä (tai voita) ja paistoin vohvelit. (Hieno informatiivinen ohje, vai mitä?) 

Luumulisäke

• 8 pientä tummaa luumua
• 2 rkl sokeria
• loraus konjakkia
• hieman vaniljajauhetta
• ripaus kanelia
• vettä sen verran, että luumut peittyvät

Puolitin tuoreet luumut ja poistin kivet. Halkaisin vielä puolikkaat neljänneksiksi. Keräsin ainekset kattilaan ja keittelin seosta noin 10 minuuttia niin, että luumut pehmenivät ja neste haihtui noin puoleen. Kaadoin kuuman seoksen tarjoilukuppiin odottamaan. 

Vatkasin hieman kermaa vaahdoksi, en makeuttanut sitä yhtään. Tarjosin jouluunvivahtavat vohvelit kuuman luumulisäkkeen ja kylmän kermavaahdon kanssa. Olisi ollut kiva, etä olisi ollut enemmän mausteita vohvelitaikinassa kuten Jennillä, mutta luumulisäkkeen kanssa kyllä toimi isänpäivän aamiaisella todella hyvin. Meillä oli muuten nyt ensimmäinen isänpäivä, että olimme ihan kahden ja kyllä sekin luonnistui! Isä kuitenkin kuuli kaikista lapsistaan, se on tärkeintä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne on kerättynä kaikki aihepiirin postaukset. 

Pekingin ankka, osa 3

Ankkojen riiputus yön yli viileässä teki nahalle ihmeitä. Kun linnut tuotiin keittiöön, niiden nahka oli kireä kuin rummunkalvo. Paistohjeet katsoin Nannan blogista. Kun ankat olivat vähän aikaa lämmenneet uunipellillä, hieroin niiden pintaan viismaustetta, suolaa ja tuoretta inkivääriä raastettuna. Kuumensin uunin 170 asteeseen. Laitoin uuniin ensin pellin ja sen yläpuolelle ritilän ja linnut vierekkäin ritilälle. Pellille kaadoin litran verran vettä estämään ankoista valuvan rasvan palamista peltiin. Sitten vain paistelin nelisen tuntia. Tuoksua alkoi tulla jo tunnin jälkeen ja nahka rapeutui nopeammin kuin olin uskaltanut toivoa, ilmeisesti eiliset temput nahkan kanssa olivat oikeansuuntaiset. Valelin lintuja paistamisen aikana muutamaan kertaan pellille valuneella rasvan ja veden seoksella.

Ankan alustaksi paistoin kiinalaisia lettusia, ohjeen otin samaisesta Nannan postauksesta.

• 440 g vehnäjauhoja
• 3 dl vettä
• 1 tl suolaa
• seesamöljyä

Mittasin jauhot ja suolan kulhoon. Kiehautin veden ja kaadoin sen kulhoon jauhojen päälle. Sekoittelin ensin isolla haarukalla taikinanalun murumaiseksi seokseksi ja aloin sitten työstää taikinaa käsin. Noin kymmenessä minuutissa siitä muotoutui tasainen taikinapallo, jonka annoin levätä kostean keittiöpyyhkeen alla puolisen tuntia. 

Kun oli aika leipoa lätyt, rullasin taikinan kahdeksi pitkulaiseksi pötköksi. Leikkasin pötköt kahteentoista osaan. Kaadoin lautaselle seesamöljyä ja sutikoin yhtä palaa toiselta puoleltaan seesamöljyyn. Otin palalle parin ja painoin ne yhteen niin, että öljy jäi palojen väliin. Painelin tätä kerrospalaa hieman litteämmäksi ja kaulin siitä sitten noin pienen aluslautasen kokoisen lätyn. Peittelin letut kostealla liinalla odottamaan paistamista. Kuumensin paistinpannua keskiteholla ja paistoin puhtaalla, kuivalla pannulla lettusia hetken kummaltakin puolelta niin, että niihin tuli pieniä ruskeita pilkkuja. Varovasti kiskoin sitten lettukerrokset erilleen ja nostin letut bambuhöyryttimeen odottamaan syömistä. Nannan postauksessa on hyvät vaihekuvat lettusten teosta.

Kun ankat olivat olleet uunissa neljä tuntia, nostin ne pelteineen päivineen pois uunista. Liha oli niin mureaa, että se lähti helposti kimpaleina irti ja leikkelin palaset nahkoineen päivineen viipaleiksi. Nahka oli tummanruskeaa ja rapeaa ja liha mehukasta.

Leikkelin kevätsipulia ja kurkkua pitkulaisiksi paloiksi, notkistin eilen tekemäni luumukastikkeen ja laitoin tarjolle myös hoisinkastiketta. Levitimme lettusille hieman kastikkeita ja keräsimme vihanneksia, lihaa ja nahkaa kastikkeiden päälle ja taitoimme letut kouruksi ja söimme niitä hiljaisuuden vallitessa. Niin hyvää pekingin ankka oli! Viininä meillä oli Kungfu Gilriä ja sepä passasi ankan kaveriksi aivan mainiosti.

Pekingin ankka oli kaiken siihen käytetyn ajan ja vaivan väärti. Missään nimessä sen tekeminen ei ollut vaikeaa ja vaikkei se ehkä ollut ihan oikeanlaista, oli se kuitenkin erittäin hyvää.

Ankkaunia ja luumukastiketta

Ilmeisesti aivoni askartelivat ankka-asioissa levonkin aikana. Näin unta, jossa minulle suositeltiin ankkaa à la Zorro. En tullut kyllä tietämään tarkemmin, mitä tämä ankka Zorron tapaan piti sisällään, mutta mieleeni se jäi heräämisen jälkeenkin. Tänään on ohjelmassa sulaneiden ankkojen käsittely, mutta vielä en ole ihan varma, miten etenemme. Kammenpyörittäjäkin pääsi vapaille ja kunhan tuolta työyön jälkeen tokenee, käymme toimeen. Eilisistä kommenteistanne oli minulle suunnattomasti apua, sillä mikäpä rohkaisee enemmän, kuin blogiystävien virtuaalitaputukset olalle. Kammenpyörittäjä myös tuntuu luottavan taitoihimme ainakin hieman enemmän kuin minä, sillä hän kertoi jo illalla ideansa ilman puhaltamisesta ankan nahan alle.

Halusin valmistaa luumukastiketta ankan kaveriksi. Tuumin, että sen voin tehdä jo tänään,  vaikka varsinainen ankka-ateria onkin luvassa vasta huomenna. Luulen, että minulla on silloin tehtävää ihan riittävästi ilman kastikkeidenkeittelyäkin. Vinkkejä luumukastikkeeseen löysin tästä vastikään hoksaamastani Keittotaiteilua-blogista. Sovelsin määriä summamutikassa.

• 200 g kuivattuja luumuja
• 2 dl vettä
• 0,5 tl kiinaista viismaustetta
• 0,5 tl chilijauhetta
• 0,5 dl soijakastiketta
• 0,5 dl ruokosokeria + 1 rkl palmusokeria ruokosokerin loputtua
• raastettua sitruunankuorta (appelsiininpuutteessa)

Leikkasin luumut saksilla puolikkaiksi ja mittasin kaikki ainekset kattilaan. Keittelin seosta niin kauan, että luumut pehmenivät aivan soseeksi ja neste oli imeytynyt soseeseen. Tuoksu oli aivan taivaallinen. Laitoin chiliä todella varovaisesti, sillä olen edelleen chilinyyserö ja viismaustettakin arastelin, koska sekään ei ole minulle ennalta tuttu. Jäähdytin tämän "kauniin" kastikkeen jääkaappiin odottamaan huomista. Jos se on huomenna liian tönkköä, meinaan lämmittää sen uudelleen ja notkistaa vesitilkalla.