Siiderilettuja ja calvados-luumuhilloa – Tourissa kärki uusiksi

Siirryimme tänään Normandiassa Utah Beachille. Nyt jämähdämme tänne muutamaksi päiväksi ja pidämme lomasta lomaa, ei tarvitse muutamaan päivään miettiä minne seuraavaksi. Tämä Camping Canada on aivan juuri sellainen leirialue jollaisista pidämme. 

Otin ohjeen näihin siiderilettuihin samalta sivulta kuin eilisiin possuvartaisiin. En käyttänyt omenoita, vaan luumuja ja niistä tein mobilehilloa, sillä pienen hilloerän keittäminen ei vie paljon aikaa. Pienensin lettutaikinaa puoleen, vähän vapaahkosti kyllä. 

Kahdeksan siiderilettua ja kupillinen calvados-luumuhilloa

Letut

• 2 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl maitoa
• 1,5 dl kuivaa omenasiideriä
• 2 kananmunaa
• 2 rkl sokeria
• 1 tl vaniljajauhetta
• ripaus suolaa
• 2 rkl oliiviöljyä 
• voita paistamiseen

Calvadoksella maustettu luumuhillo

• 4 tummakuorista pyöreää luumua
• 1 rkl voita
• 3 rkl sokeria
• 0,5 dl calvadosta

Aloitin tekemällä lettutaikinan sekoittamalla kaikki ainekset paistamisvoita lukuunottamatta tasaiseksi seokseksi pienessä kannussa. Taikina sai turvota noin tunnin verran. Paistoin taikinasta 8 pienehköä lettua voissa, uusi pannu toimi nytkin aivan loistavasti. 

Hilloa varten leikkasin kolme luumuista lohkoihin ja neljännen kuutioiksi. Laitoin campakeittiön pieneen wokkipannuun voin, sokerin ja luumulohkot ja laitoin tulta alle. Kun voi ja sokeri olivat sulaneet, lisäsin mukaan calvadoksen ja annoin seoksen kiehua maltillisesti sen aikaa, että letut oli paistettu. Loppupuolella lisäsin viimeisen, kuutioiksi leikatun luumun hilloon sattumiksi ja kumosin hillon kuppiin, sitä tuli noin 2 dl. 

Tänään meillä ei ollut oikeaa päivällistä ollenkaan, vaan todella hyvät letut kirpakan luumuhillon ja purkkikermavaahdon kanssa toimittivat ruoan virkaa, koska me voimme tehdä niin. Lisään postauksen CampSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, siellä on myös lettuaiheisia postauksia. 

Tour de Francen etapissa vaihtui johtaja, Tadej Pogacar ilmeisesti jakoi voimansa väärin ja hän jäi kokonaiskilpailussa kolmanneksi. Etapin voittajaksi ajoi Jonas Vingegaard ja hän nousi keltaisen paidan haltijaksiksi. Olin jo vähän toiveikas, että Nairo Quintana olisi voittanut etapin, mutta hänen vauhtinsa riitti etapilla kuitenkin toiseen sijaan. 

Alla olevassa kuvassa on matkakatsomomme, CampaAdrian telkkarin saa käännettyä näkymään uloskin, silloin viritämme huivini oviaukkoon siltä varalta, että olisi kärpäsiä tai muita isompia pörriäisiä. Jos olisi sääskiä, verho ei niitä tietenkään pidättelisi kovinkaan hyvin. 

Hillolla pötkii pitkälle ja limonadilla lisää

Hilloja syödään monissa Euroopan maissa aamiaisella enemmän kuin meillä Suomessa ja se on oikeastaan hyvä niin. Että siis siellä, eikä niinkään meillä. Eihän sokerisen hillon kanssa kannata päivittäin läträtä, olipa kuinka hyvää tahansa. Siinä missä meillä aamiaisleivälle asennetaan kurkkua ja tomaattia, Espanjassa (tomaattiraaste tietysti on hyvä vaihtoehto) paahdetulle, kenties hieman eiliselle leivälle sipaistaan kunnolla hilloa. Monissa hotelleissa ja kahviloissa hillot ja marmeladit tarjotaan yksittäispakatuissa pikku nokareissa, mutta välillä saa myös mainioita paikan päällä valmistettuja hilloja, joissa makua on muutenkin kuin sokerin muodossa. 

Minä en ole kovin innokas hilloaja, koska hillojen menekki ei taloudessa ole suuren suuri. Isojen erien sijaan teenkin toisinaan puolen purkin hilloja, joihin käytän hedelmiä ja marjoja sen mukaan mitä on saatavilla ja on käytettävä pikaisesti pois. Kun purkkeja ei ole rivillistä, vaan vain yksi, joka sekin on kenties alun alkaenkin puolillaan, tulee se myös varmemmin käytettyä jogurttiin, paahtoleivän päällä tai puuron koristeena. 

Koska CampaSimpukan seitsemäs Espanja-haaste on lopuillaan (varsin vähäisin tuloksin) etsiskelin espanjalaista vivahdetta hilloon, jonka keittelin tänään. Enpä nyt tiedä mikä tässä versiossa varsinaisesti on espanjalaista, mutta otin sen kuitenkin espanjalaiselta sivustolta ja ihan itse tulkkasin mitä siinä lukee. Valmistusmenetelmänä käytin sous videtä, jota en hillohommissa ollutkaan aiemmin käyttänyt. 

Espanjalainen luumuhillo sirkulaattorilla

• 600 g espanjalaisia luumuja (tottakai kotimaiset olisivat vielä fiksumpi ratkaisu, mutten tiedä ovatko kotimaiset vielä valmiita ja millainen luumuvuosi Suomessa ylipäätään on)
• 250 g sokeria, josta puolet hillosokeria
• puolikkaan suuren sitruunan mehu
• iso ropaus jauhettua kanelia
• pätkä pulleaa vaniljatankoa halkaistuna

Laitoin sirkulaattorin lämmittämään vettä 86 asteeseen. Halkaisin luumut, poistin kivet ja leikkelin luumut pienempiin palasiin. Laitoin luumut paksuun vakuumipussiin ja punnitsin sen. Kaadoin pussiin sokeria vähän alle puolet luumujen painosta. Minulla oli vain vähän hillosokeria, joten laitoin osaksi tavallista kidesokeria. Tiputin pussiin vaniljatangon pätkän ja ripottelin mukaan kanelia. Puristin sitruunamehun perään. Suljin pussin vakumointikoneella. Pussiin tuli niin vähän nestettä, vain puolikkaan sitruunan mehu ja se imeytyi sokeriin samantien, joten nestettä ei imeytynyt pussin ylälaitaan asti pilaamaan vakumointia. 

Asetin pussin kuumaan veteen, sinne tuli myös kaksi muuta pussia, toisessa samalla menetelmällä valmisteltua mansikkaa ja toisessa vadelmien ja mustikoiden sekoitusta. Niihin pusseihin lisäsin muutaman kokonaisen kardemumman vaniljatangon lisäksi, mutten laittanut kanelia. Mietin kyllä, miten saan poimittua kardemummat pois hillosta, mutta kyllä se viimeistään hilloa purkista lusikoitaessa onnistuu. 

Nipistin kaikkien kolmen pussin suut yhteen pyykkipojalla, näin pussien yläreunat eivät lionneet kuumassa vedessä, jos olisikin sattunut niin, ettei vakumointi olisi ollut täydellinen. Sirkulaattori pöhisi kaksi tuntia 86 asteessa ja sillä välin steriloin purkkeja valmiiksi ja tein mentaalietsintöjä kauniiden etikettitarrojeni löytämiseksi. Kahden tunnin kuluttua nostin pussit pois vedestä tarjottimelle.

Leikkasin hillopussista kulman pois ja valutin varovasti hillosuppilon kautta hillon kuumuutta kestävään, niinikään steriloituun kannuun. En uskaltanut kaataa suoraan pussista purkkeihin, sillä arvelin pussin olevan sen verran vetelä, että saattaisin kaataa hilloa liikaa tai muuten sotkea sen kanssa. Kannusta oli helppo annostella hilloa erikokoisiin pieniin purkkeihin, jotka suljin samantien steriloiduilla kansilla. Kun purkit olivat jäähtyneet ulkona kunnolla peitettyinä ja suojattuina, siirsin purkit jääkaappiin. Niitä kauniita tarroja en löytänyt. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous Vide-välilehdelle, jonne kerään sirkulaattoriaiheiset postauksemme. 

Eilen olin sekä kiireinen, että laiska ja vieläpä saamatonkin. Tein hyvää espanjalaista basilikalimonadia, mutten saanut otettua siitä minkäänlaista kuvaa, oli pimeää, oli sateista eikä hotsittanut. Mutta joimme limonadia kyllä innokkaasti. Limonadin ohje hieman sovellettuna on täältä. 

Sitruuna-basilikalimonadi

• 2,5 dl sitruunamehua (käytin 4 keskikokoista sitruunaa)
• 55 g sokeria
• 60 ml vettä
• jääkuutioita
• 1 suuri puntti basilikanlehtiä
• kivennäisvettä

Mittaisin pieneen kattilaan veden ja sokerin, joista keitin muutaman minuutin ajan sokeriliemen. Jäähdytin liemen ja jätin sen odottamaan.

Irrottelin basilikapuntista lehdet. Laitoin tehosekoittimen kannun puolilleen jääkuutioita (kaikilla tehosekoittimilla ei voi murskata jääkuutioita, mutta omallani voi, elleivät ole ihan tolkuttomia moukkuja) ja lisäsin mukaan sitruunamehun, basilikanlehdet ja jäähtyneen sokeriliemen. Laitoin koneen hommiin pienimmällä teholla, kunnes jääpalat olivat murskautuneet ja sitten lisäsin tehoa niin, että seoksesta tuli tasaista, kauniin vaaleanvihreää kylmää sosetta. 

Kaadoin seoksen lasipulloihin, sitä oli kaikkiaan noin puoli litraa, ehkä vähän enemmän. Kaadoin pulloihin kivennäisvettä lisäksi ja sekoitin. Aluksi limonadi maistui vain sitruunalle, mutta myöhemmin tosiaan mahtavasti myös basilikalle. Ehkä juoma olisi voinut olla hieman makeampaa, muttei siitä liikaa silmät siristyneet, sopi hyvin ruokajuomaksi. 

Tänään oli valoa vähän enemmän

Tänään La Vueltassa on rankka vuorietappi, ei tosin niin karmaiseva kuin huomenna. Kokonaiskilpailun tilanne on edelleen tuttu, Chris Froome johtaa, eikä kenelläkään muulla taida olla sille ajamalla enää  mitään tehtävissä. 

Olen iloinen, että Alberto Contadorin työmoraali jatkuu viimeiseen asti loistavana, eilenkin hän ajoi niin tyylikkäästi, että meinasi kyynel tulla silmäkulmaan. Älkää kukaan sanoko, että otan tämän liian vakavasti! Tai otanhan minä. Jostain Susi-jengistä minä sen sijaan en välitä tuon taivaallista. 

Tuolta ne tuli

Ja tuonne ne meni

French toast ja raparperi-mansikkakompotti

Meillä on vuosittain erittäin kohtuullinen raparperisato, tänä vuonna se käsitti neljä vartta. Tulen toimeen sellaisen määrän kanssa oikein hyvin. Käytin puolet sadosta pieneen kompottiin, jonka tein aamiaiselle köyhän ritarin kanssa syötäväksi.

Raperperi-mansikkakompotti

• 2 raparperin vartta kuorittuna ja ohuiksi paloiksi leikattuna
• noin 20 mansikkaa halkaistuna
• 4 rkl sokeria
• pätkä vaniljatankoa
• pieni pätkä timjamia
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl vettä

Laitoin kaikki ainekset pieneen kattilaan ja keittelin seosta hiljalleen sen aikaa, että siitä muodostui paksuhko hilloke, siihen meni aikaa noin 15 minuuttia. 

French toast revisited

• 2 palaa pehmeää briossia
• 1 dl maitoa
• 1 rkl sokeria
• ripaus kanelia
• nokare voita

Kuumensin pannun ja sillä nokareen voita. Sekoitin sokerin ja kanelin maitoon ja kastoin briossipalat maidossa. Paistoin palat molemmin puolin kauniin ruskeiksi ja lusikoin päälle ensin kompottia ja sitten töllykän paksua kreikkalaista jogurttia. Oli muuten hyvää!

Tour de Francessa ollaan siinä vaiheessa, että taas kolaroidaan oikein urakalla viimeisellä kilometrillä. Niitä on ihan kauhea katsoa. Voittajaksi selviytyi Arnaud Demare. Kokonaiskilpailussa ykkösenä jatkaa Geraint Thomas, vaikka olikin mukana toiseksi viimeisessä kasassa. Viimeisessä kolarissa Peter Sagan katsottiin olevan aiheuttajana ja niin ollen hänet poistettiin kisasta tykkänään. Voihan turskale! Mark Cavendish on ilmeisesti murtanut kolarissa solisluunsa, joten ei jatkune hänenkään kilpailunsa. 

Monenlaista tähderuokaa

Näin viikonloppuisin meillä tahtovat aamiaiset venähtää vähintään brunsseiksi ja joskus pitää kiirehtiä, että ylipäätään ehdimme syödä aamupäivän puolella. Hyväunisinta perheenjäsentä täytyy houkutella erilaisin tuoksuin ja kolisteluin, kahvikoneen puhinoin ja vedenkeittimen sihinöin pois höyhensaarilta. Joskus myös reipas NYT YLÖS SIELTÄ-karjaisukin on paikallaan, etenkin jos nuori on sopinut menoja ennen kello kolmea. 

Tänä aamuna heti virkistävän kestävyysurheilusuorituksen jälkeen (90 sekuntia uintia) jatkoin jäisissä merkeissä ja hain pakastimesta mansikoita ja pullollisen mehua sulamaan. Tuumin pyöräyttää aamiaiselle rahkasta ja mansikoista jonkunmoisen juoman. En ole oikein perillä milloin voi puhua smoothiesta ja milloin ei, joten jääköön juoma nimeämättä. Sulatin väkivalloin purkillisen mansikkaa mikroaaltouunissa, siivosin roiskeet uunista ja surautin mikserissä kaksi purkkia rahkaa, purkillisen melko lämmintä mansikkaa ja lorauksen hunajaa tasaiseksi juomaksi. Sitä tuli vain niin nirkosen vähän, että lisäsin kannuun kolmisen desiä maustamatonta jogurttia ja sekoitin vielä hieman. Sitten tein älykääpiösti, kaadoin juoman kannusta kannuun. Kai sen olisi voinut kuskata mikserin kannussakin pihalle kuvattavaksi ja kaataa siitä suoraan laseihin? Mutta ei, tiskiä piti vaan tehdä.

Etsin aamulla ohjetta marsipaanille ja luumuille ja kuin tilauksesta sellainen löytyi Look what I made-blogista. Minäpä sitten sommittelin tällaisen kakun. Jäin hieman miettimään kyllä taikinan rakennetta ja määrää verrattuna luumujen määrään, mutta kerrankin tottelin ohjetta kirjaimellisesti. Kakkuun meni:

• 100 g pehmeää voita
• 100 g raastettua marsipaania
• 100 g sokeria
• 3 kananmunaa
• ripaus suolaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 100 g vehnäjauhoja
• 25 g maissitärkkelystä
• 1 rkl leivinjauhetta (paljohkosti?)
• 1 kg luumuja (minulla oli 750g rasiallinen ja siitäkin jäi ainakin kolmasosa mahtumatta kakkuun)

Kuumensin uunin 175 asteeseen ja raastoin marsipaanin karkeaksi raasteeksi suoraan kulhoon. Mittasin mukaan pehmeän voin, suolan ja sokerin. Eri astiaan mittasin jauhot, leivinjauheen ja maissitärkkelyksen. Pilkoin luumut kahdeksaan lohkoon. Vatkasin ensin hetken aikaa marsipaania, voita ja sokeria, jonka jälkeen lisäsin mukaan ensin vaniljauutteen ja sitten kananmunan kerrallaan. Lopuksi kippasin sekaan jauhot, jonka jälkeen sekoitin taikinan mahdollisimman vähällä sotkemisella tasaiseksi. Vuorasin keskikokoisen lasisen uunivuoan leivinpaperilla ja levitin pienehkön taikinan vuokaan. Asettelin luumulohkot taikinan päälle. Lohkoja jäi aika paljon. Arvelen niitä menneen korkeintaan 500 g. 

Paistoin kakkua ensin noin 40 minuuttia. Puolivälissä kävin kurkkaamassa uuniin ja huomasin luumujen kadonneen kokonaan. Joko ne lähtivät lätkimään tai hukkuivat taikinaan, yhtään pientä pilkahdusta ei näkynyt pinnalla. Paistoin kakkua kaikkiaan noin 50 minuuttia ennen kuin kakkutikkuun ei tarttunut enää yhtään taikinaa. Peitin loppupuolella kakun leivinpaperiarkilla, ettei pinta tummuisi liikaa. Minulle tuli mieleeni, että tein kesällä samantapaisen kakun, johon huolella valitsemani kirsikat katosivat yhtälailla ja muutenkin kakku oli jotenkin erikoinen. Tämänpäiväinen näytti sitten kuitenkin suht nätiltä paloiksi leikattuna ja maistuikin kivalta, vaikka hukutinkin kauniinväriset luumulohkot kokonaan. Söimme kakkua jälkiruokana jäätelön ja luumuhillolusikallisen kanssa. 

Lopuista luumuista keitin pikahillon. Olen alkanut tehdä tällaisia yhden purkin hilloja ja marmeladeja milloin mistäkin mitä minulla on vain vähän varastoissani. Sellaiset purkilliset tulevat äkkiä syötyä, eikä niitä löydy sitten enää kahden vuoden päästä jääkaapista, jolloin kukaan muista enää mitä purkeissa on. Laitoin luumulohkot pieneen kattilaan ja sirottelin päälle noin desin verran hillosokeria. Lisäsin mukaan tilkan vettä ja konjakkia. Keittelin hilloa noin puoli tuntia, kunnes melkein kaikki lohkot olivat hajonneet punaiseksi soseeksi. Kaadoin kuuman hillon desinfioituun purkkiin. 

Savulohen lopun piilotin pieniin lehtitaikinanyytteihin. Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen osaan. Asettelin kunkin palan yhteen nurkkaan pienen nokareen fetaa ja lohta. Taitoin taikinan kolmioksi ja painelin reunat yhteen. Koska löysin jääkaapista purkinlopun kaupallista luumusosetta, tein muutaman joulutortunkin. Taisivat olla varhaisimmat vuosiin. Pojat onnistuivat polttamaan kielensä, kun maistoivat yhdet pian uunista ottamisen jälkeen.

Eilistä naudan ulkofilettä käytimme quesadilloihin. Leikkasin lihan ohuiksi viipaleiksi ja raastoin pari nimetöntä juustopalaa. Silppusin hieman tomaatteja ja sipulia ja etsin jääkaapista guacamolen.

Kuumensin ison paistinpannun ja laitoin sille yhden tortillan kerrallaan. Minusta on helpompi tehdä quesadillat niin, että laitan täytteitä puolelle tortillasta ja käännän sitten toisen puolen päälle. Kääntäminen on helpompaa, kuin täyspyöreän kahdesta tortillasta tehdyn. Sirottelin täyteaineksia kohtuudella ja taitoin tyhjän osan päälle. Painelin hieman paistinlastalla, että juusto alkaisi sulaa. Hetken kuluttua käänsin tortillan isolla lastalla ja paistoin hetken aikaa toistakin puolta. Nostin puolikuun mallisen quesadillan leikkuulaudalle ja leikkasin sen kolmeen osaan. Valmistin näitä niin monta, kuin täytteitä riitti.

Lopulta unohdin käyttää esikeitettyjä maisseja mihinkään, eikä salsapurkkia löytynytkään kuin tyhjänä kierrätyslaatikossa. Sain kuitenkin jääkaapista monta rasiaa ja purkkia pois, samoin pakastimesta, saimme vatsat täyteen ja saatoimme alkaa valmistautua illan elokuvaan.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Viemisiä Pohjanmaalle, pienet mansikkaiset teekakut

Minun oli todella vaikea päättää, mitä tekisin blogimiittiin viemisiksi. Lopulta päädyin jälkiruokaosastoon ja pieniin teekakkuihin, jollaisten kuvan ja ohjeen talletin aikoja sitten foodgawkerin suosikkeihini. Niitä oli tehty Travelling Foodies-blogissa. Ostin keväällä Saksasta silikonimuotin tähän tarkoitukseen, mutten tietenkään ollut tullut sitä kokeilleeksi. Olin eilen aamulla niin järkevä, että luin ainesosaluettelon ennen kauppaan menoa, mikä olikin tarpeen, sillä en ole koskaan aikaisemmin ostanut marsipaania, sitä olisi ollut turha etsiskellä kätköistäni. 

Siihenpä se järkevyys sitten loppuikin. En lukenut valmistusohjetta ollenkaan ja eilen iltapäivällä, kun aloitin leipomispuuhia, meinasin lannistua. Niin paljon vatkaamista, kuumentamista ja jäähdyttämistä, tarkkoja mittoja ja tajusin joutuvani paistamaan leivonnaiset useassa erässä, koska minulla oli vain yksi muotti. Piti oikein istua ja lukea ohje moneen kertaan. En kuitenkaan lannistunut, vaan keräsin erinäisen määrän tarvikkeita ulos grillin sivupöydille. Sinne tuli mm. keittiövaaka, anturillinen lämpömittari, sähkövatkain, sauvasekoitin, sekä paljon kuppeja ja kattiloita. Kammenpyörittäjä oli avulias kölvini, joka kantoi takaisin päin sotkemiani astioita ja kuumensi minulle vesihaudetta varten kattiloita. 

Minun piti puolitoistakertaistaa ohje ja tein siitä oikein paperille listan. Joskus on käynyt niin hassusti, että tuplatessani ohjeita olenkin puolittanut jonkun ainesosan tai muuten sössinyt määrien kanssa. Tässä ohjeessa kaikki mitat olivat grammoina, joista nykyisin tykkään kaikessa ruoanlaitossa. Teekakkujen  (24 kpl) taikinaan tuli:

• 285 g valkoista marsipaania
• 340 g kananmunaa (6 keskikokoista, oikeasti mittasin ne!)
• 45 g vehnäjauhoja
• 165 g tummaa leivontasuklaata
• 80 g suolatonta voita
• 8 g leivinjauhetta

Mittasin kaikki ainekset valmiiksi ja viritin vesihaudepadan tulelle odottamaan. Pilkoin marsipaanin isoon lasikulhoon, joka kestäisi vesihaudetta. Vatkasin kananmunat kevyesti ja sekoitin ne parissa erässä marsipaaniin. Tottelin lähdebloggaajan neuvoa tehdä tämä alku käsin, vaikka ihan vähän vistotti. En tiedä miksi. Kun marsipaani ja kananmuna eivät olleet enää ihan toisilleen vieraita, otin hätiin sähkövatkaimen ja vatkasin seosta muutamia minuutteja. Aika pian marsipaani liukeni kanamunaan melkein kokonaan, muutamia pieniä paakkuja oli enää nähtävillä. Nostin kulhon vesipadan päälle ja sekoitin seosta vispilällä mitaten samalla lämpömittarin anturilla sen lämpötilaa. Kuumensin vellin 50 asteeseen ja nostin kulhon pois padan päältä. Otin taas sähkövatkaimen avukseni ja vatkasin lämmintä seosta noin 6-8 minuuttia, kunnes oli aika sakeaa ja ilmavaa, hennon vaaleankeltaista. Siivilöin mukaan jauhot ja leivinjauheen. 

Samaan aikaan pienemmän kattilan päällä pienessä lasikulhossa oli sulamassa suklaa ja voi, joita sekoittelin silloin tällöin. Kun suklaa ja voi olivat aivan sulaneet, nostin ne pois lämpimästä ja sekoitin niihin ensin kauhallisen vaaleaa taikinaa, joka hieman muutti suklaan väriä vaaleammaksi. Ilmeisesti tällä on tarkoitus helpottaa seosten yhdistämistä ja estää juoksettumista. Sekoitin sitten tämän suklaaseoksen marsipaanitaikinaan ja kääntelin taikinan tasaiseksi nuolijalla. Kaavin taikinan pursotinpussiin ja turautin kakkumuottini kahdeksaan koloseen taikinaa noin 4/5 kolosen tilavuudesta. Roiskin myös melko juoksevaa taikinaa sinne tänne. Paistoin kakkuja noin 30 minuuttia 160 asteen lämmössä. Ohjeessa neuvottiin, että kakkujen pitää saada rauhassa jäähtyä muotissa ennen kumoamista, mutta minua huoletti miten taikinan käy pursotinpussissa ja halusin päästä pian paistamaan seuraavaa erää. Niinpä aloin melko pian sörkkiä kakkuja, vaikka Kammenpyörittäjä koitti kiellellä minua. Sain kuitenkin kakut melko nätisti pois vuoasta ja pääsin pesemään sen seuraavaa paistoerää varten. Taikina ei ollut moksiskaan odottamisesta, mikä oli suuri helpotus. 

Taikinahommien ohessa valmistin täytteeksi tulevan hillon. Kaupassa ei ollut vielä kotimaisia vadelmia, joten päädyin tekemään hillon mansikoista. Hilloon tuli:

• 250 g mansikoita
• 300 g sokeria (ihan totta!)
• 1 sitruunan mehu ja siemenet

Pilkoin mansikat muutamiin paloihin ja keräsin ne pieneen kulhoon, kaadoin päälle sokerin ja sekoittelin. Sokeria tuntui olevan aivan hurjasti. Sekoittelin aika ajoin mansikka-sokeriseosta ja se muuttuikin melko pian kirkkaanpunaiseksi alkuhilloksi. Kun kaikki muut haudekuumentamiset oli tehty, nostin mansikkasokerin vesihauteeseen ja aloin lämmittää sitä. Nyt tavoittelin 65 asteen lämpöä, sekoitin koko ajan ja mittasin lämpötilaa. Seos alkoi saeta jonkun verran ja kun lämpötila oli saavutettu, otin kulhon pois kattilan päältä. Puristin mukaan sitruunamehun ja ripottelin muutamat siemenet mukaan. Juuri tässä sitruunassa oli vain vähän siemeniä, yleensä niitä on ihan liikaa, kun niitä ei halua ruokaansa. Siemenissä on ilmeisesti hyydyttävää pektiiniä. Hillo sakeni aika kivasti ja kun se viileni, surautin sen bamixilla melkoisen tasaiseksi, otettuani ensin sitruunan siemenet pois. Laitoin hillon jääkaappiin jatkamaan tanakoitumistaan. 

Sitten seurasi paljon erilaisia tiskaustoimia ja raivausta, oli sen verran monivaiheinen leivontaoperaatio. Illempana täytin kaksi näistä pienistä teekakuista äkkimakealla mansikkahillollani, viipaloin hillon päälle pienen mansikan ja tökkäsin hilloon minikokoisen mintunlehden. Esikoinen toimi koemaistajana ja vakuutti, ettei näitä leivonnaisia mitenkään voi viedä minnekään ihmisten ilmoille, mutta hän  voi kyllä uhrautua ja syödä ne pois, etten turhaan nolaa itseäni blogimiitissä. 

Tänään alkavaan sadanteen Tour de Franceen pääsemme mukaan vasta huomenna palattuamme Pohjanmaalta kotiin. Emme nimittäin kehtaa pyytää päästä katsomaan telkkaria kesken blogimiitin. Tämä postaus tulee ajastettuna, sillä emme kehtaa myöskään pyytää päästä nettiin kesken kekkereiden, niin hienoja ihmisiä me olemme. 

Karviaishilloa ja pannukakkua

Tänään olemme olleet liimautuneina television ääreen, sillä Hollannissa on kisattu miesten maailmanmestaruudesta maantieajossa. Mukana on iso liuta suosikkejamme. Päivällisen kuittasinne eilisen lasangen lopulla, mutta jälkiruoaksi tein uuniin pannukakun Salviaseppele-blogin ohjeen mukaan. Pannukakun kaverina söimme viikolla keittämääni karviaishilloa. 

• 3 l karviaisia
• 5 dl hillosokeria
• 1 dl vettä
• 1 sitruunan mehu

Hilloa varten  Kammenpyörittäjä keräsi kaikki loput karviaiset pihan puskista ja niitä tuli noin 3 litraa. Kumosin huuhdellut marjat isoon kattilaan ja lisäsin veden mukaan. Aloin kuumentaa marjoja ja pian ne kypsyivätkin jo vauhdilla. Vettä ei tosiaan tarvita kuin tilkka, marjoista alkaa pian irrota mehua nesteeksi. Lisäsin mukaan sitruunamehun ja keitin seosta noin puolisen tuntia, jonka aikana sekoittelin marjoja kattilan pohjia myöten useaan otteeseen varmistaakseni, ettei seos tartu kattilaan. Kuorin myös vaahtoa pois, mutta sitä ei juurikaan edes muodostunut. Lisäsin hillosokerin ja keitin seosta vielä toisen puolituntisen ennen kuin lusikoin vielä melko vetelän hillon desinfioituihin lasipurkkeihin jäähtymään. Hillosuppilo ei olisi kyllä tyhmempi ostos. Kammenpyörittäjä askaroi minulle tilapäissuppilon muovipullosta.

Pellillinen pannukakkua syntyi seuraavista aineksista (pikkuisen soveltaen):

• 4 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl ruokosokeria
•  1 rkl vaniljauutetta
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 8 dl maitoa
• 2 kananmunaa
• 100 g voita sulatettuna

Kaikki taikinan ainekset sekoitetaan keskenään juuri ainesosaluettelon mukaisessa järjestyksessä ja taikina kumotaan uunipellille leivinpaperin päälle. Pannukakkua paistetaan 200 asteessa kiertoilmalla noin 40-45 minuuttia. Tämä pannari ei ole suotta nimeltään maailman paras pannukakku! Ei sitä ehkä kovin usein kannata syödä, mutta tänään se maistui kyllä mainiolta kirpeänmakean hillon ja vaniljajäätelön kanssa. Kelpasi katsella pyöräilyä herkuttelun lomassa.