Ranskalainen lastenruoka eli sieni-kinkkupasta

Olemme nyt oikein hienon rannan äärellä, sen vuoksi hieman vaatimaton leirialue saa armoa ja viivymme vielä aiempaa aikomusta pitempään. Täytyy muistaa, että ensi viikolla on tiistaina Ranskan kansallispäivä ja ensi viikonloppu pidennettynä voi muodostua näin lomakauden alussa hyvinkin vilkkaaksi rannikolla, jossa lämpötilat pysyvät maltillisina. 

Päivälliseksi tein meille Pardon Your French-blogista lainaamani ohjeen mukaista pastaruokaa, jota blogaani luonnehtii ranskalaiseksi lasten herkkuruoaksi, jota ei ravintoloista saa, mutta äitien ja mummojen tekemänä kotikeittiöistä. Se sopi meillekin oikein hyvin, vaikkemme ihan lapsista enää mene. 

Ranskalainen sieni-kinkkupasta kahdelle

• 2 dl pienikokoista nopeasti kypsyvää kuivapastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• 3 ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• puolikas uuden sadon keltasipuli ja sen vihreä varsi silputtuna
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 dl ranskalaista kermaa (en oikein tiedä kuinka paljon siinä on rasvaa, mutta viskositeetti noin sama kuin meillä ruokakermalla)
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua 
• 1 dl emmentalraastetta
• suolaa ja pippuria

Aloitin keittämällä pastan ja jättämällä sen sitten siivilään valumaan, käytin pientä perhospastaa, jonka kiehumisaika on vain 3 minuuttia. Sinä aikana ehdin leikata sipulinpuolikkaan ja vihreät varret silpuksi. Samoin viipaloin sienet ja leikkasin kinkun suikaleiksi.

Ranskassa opimme jo vuonna 2000 ensimmäisellä matkalla tähän ihanaan maahan, että täällä ei suosita mitään ohuen ohuita leikkeleviipaleita, vaan pakkauksissa on tosiaan 2-4-6 viipaletta, suuria ja aika paksuja. Nyt sellainen kahden viipaleen pakkaus oli juuri oikeanlainen tähän ruokaan. Nykyään kyllä löytyy niitä ohuitakin viipaleita, mutta ne ovat usein italialaisia tai espanjalaisia kinkkuja. 

Kun pasta oli valumassa siivilässä, kuumensin pannulla oliiviöljyä ja pannun kuumennuttua, kumosin pannulle ensin sipulisilpun (vihreät varsisilput jätin odottamaan) ja parin minuutin kuluttua sienet. Paistelin niitä pari kolme minuuttia ja lisäsin pannulle viinin (ohjeessa oli jotain lientä, mutta minun lasistani jouti tilkka kastikkeeseen). Sekoittelin ja kun viini oli kiehunut melkein kokonaan pois, kaadoin mukaan kerman. Taas sekoitin ja laitoin puolet kinkkusuikaleista ja juustoraasteen pannulle. Kumosin hieman jäähtyneen pastankin pannulle, sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Annoksiin tuli vielä pinnalle loput kinkkusuikaleet ja sipulin vihreä varsisilppu. Oli oikein mukava ruoka, jonka lusikoimme suihimme samalla, kun katsoimme Tour de Francen viidettä etappia. Sieniä olisi voinut olla enemmänkin, vaikkapa kuusi kappaletta. 

Etappi oli luonteeltaan tasamaan etappi, joten massakiriä odoteltiin ja kirimiesten juhlaa. Näimme etapista noin 90 km ja lopussa oli tavanomaista kolarointia ja voittajaksi ajoi Olav Kooij, joka on alankohollantilainen ajaja. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Torstein Træen ja minun suosikkini Tadej ja Jonas ovat sijoilla 4 ja 5, tai ehkä molemmat ovat sijalla neljä, sillä heillä on sama kokonaisaika. 

Champiñones con Cebolla y Ajo Recipe – herkkusienet sipulilla ja valkosipulilla

 

Vuotuisen La Vuelta- haasteen toisena ruokana esittelen hyvän sienitapan (tapa on uskoakseni yksikkö, usein sanotaan suomeksikin tapas, joka on monikko). Tein tämän jo kotona muutama viikko sitten, mutta säästin ohjeen postaamisen tänne reissun ajalle, jolloin ei aina ole aikaa kokkailla kovin kummoisia. Niin on juuri tänään, kun hyödynsimme sunnuntain Saksan rekkavapaita väyliä. Otin ohjeen näihin ihaniin sieniin täältä.

Herkkusienet sipulilla ja valkosipulilla

• oliiviöljyä
• 8 melko suurta herkkusientä 
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tomaatti
• ripaus pimentonia
• muutama sahramihaiven
• tuoretta tilliä
• suolaa ja pippuria

Tämä oli hyvin yksinkertainen valmistaa, ensin paistoin herkkusieniä oliiviöljyssä joka kyljiltään muutamia minuutteja. Maustoin niitä suolalla ja pippurilla ja nostin lautaselle odottamaan. Lisäsin hieman öljyä ja paistoin suikaleiksi leikattua sipulia ja valkosipulia myös muutaman minuutin. Maustoin ne pimentonilla, suolalla ja pippurilla ja kun sipulit olivat mysiytyneet lisäsin mukaan pieniksi kuutioiksi leikatun tomaatin. Sekoittelin ja siitähän sukeutui hyvä sakea kastike. Nostelin herkkusienet pannulle kastikkeeseen ja kypsentelin kannen alla vielä muutaman minuutin. Ennen tarjoilua pintaan vielä silputtua persiljaa niin por favor. 

La Vueltan toinen etappi oli ehtinyt melkein maaliin ennen kuin me ehdimme perille leiripaikkaan. Tällä campingilla on hyvä wifi ja katsoimme päivällisen jälkeen 30 viimeistä kilometriä talleenteelta. Ilokseni Jonas Vingegaard ajoi voittajaksi ja otti sen tien punaisen johtajan paidan omakseen. Huomenna näyttäisi olevan myös mäkinen etappi ja meillä on mahdollisuus katsoa sitä, sillä emme muutamaan päivään liikahda täältä Moselin varresta. 

Korealaisen huippukokouksen avauspäivän mandukeitto

Meillä on sisareni kanssa menossa korealaisen huippukokouksen kiivain vaihe. Rookie Historian-sarja on saatu yli puolivälin (siinä on tavallisuudesta poiketen 20 noin tunnin pituista jaksoa). Alun koominen vaihe on käytetty tarinan hahmojen esittelyyn ja nyt kun jäljellä on vielä 7 jaksoa, ollaan menossa traagisisessa vaiheessa. Jostain syystä k-draamoissa tyylivaihtelut eivät haittaa ollenkaan. Länsimaisissa sitä heti arvostelisi, että nyt homma levähti ihan hajalleen. 

Vaikka meillä on oikein hyvät valmiudet keskittyä tuntikausia telkkarin edessä, täytyy sitä välillä vähän syödäkin. Aloituspäivänä tein meille nopean keiton, ettei aikaa tuhlaantuisi. Käytin Beyond Kimchee-blogin ohjetta nopeasta mandukeitosta (mandu=myky=gyoza=dumpling). Koska keitto oli niin nopea valmistaa, unohdin pari juttua siitä, mutta vastapainoksi lisäsin pari muuta juttua. 

Mandukeitto kahdelle

• 5 d vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• 10 kana-vihannestäytteistä pakastemandua 
• 50 g spamia (koska sitä oli jostain muusta kokkailusta jäljellä)
• pieni nippu shimeji-sieniä (noin neljäsosa 150 g pakkauksesta) 
• 1 pienehkö paksoi lehdet eroteltuina
• 3 keväsipulia silputtuna
• 1 tl soijakastiketta
• ripaus suolaa ja pippuria

Olin ottanut pakastemandut sulamaan leivinpaperin päälle jo hyvissä ajoin. Ne voi kyllä höyryttää, keittää tai paistaa jäisinäkin, mutta halusin nyt saada ruoan valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Kun olimme katsoneet sarjaa pari lämmitelyjaksoa, oli aika siirtyä keittiöön. Tämä ruoka valmistui kyllä nopeasti, noin vartissa olimme jo lusikoimassa. 

Laitoin kattilaan 5 dl vettä ja kun vesi kiehui, lisäsin siihen kasvisfondin ja mandut. Leikkasin pienen spam-palan (alankohollantilaista luncheon meatia, jota ostamme reissuilla pienissä purkeissa) viipaleiksi, 3 viipaletta/huippukokousedustaja. Irrotin shimeji-sieninipusta noin neljäsosan, huuhtelin ne ja leikkasin yhtenäisen jalkaosan pois, irrottelin sienet muutamien sienien paloihin. Silppusin kevätsipulit ja leikkasin paksoista kannan pois ja irrottelin lehdet toisistaan. 

Mandujen kypsyttyä muutaman minuutin lisäsin kattilaan spamin, sienet, paksoin lehdet ja pienen lirauksen soijakastiketta. Alkuperäisohjeessa tavoitellaan juuri kalpeaa lientä, mutta minä länsimaalaisen hapatuksen kasvattina halusin ihan vähän väriä liemeen. 

Kun keitto oli kiehunut noin 8-10 minuuttia, olivat mandut kypsiä ja nousivat keiton pinnalle, spam nyt on kypsää muutenkin ja arvelin, ettei sienien ja paksoin kanssakaan kauan nokka tuhise. Maistoin lientä ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja ihan lopuksi kevätsipulien valkoiset osat. Vihreät säästin tarjoiluun. 

Kauhoin annokset dolsot-kulhoihin ja ripottelin pinnalle kevätsipulin varsien vihreät osat silppuna. Tämä oli todella kiva ruoka, korealaiseksi erittäin mietomakuinen, mutta silti hieman alkoi niiskututtaa. Nämä Saksasta ostamani pakastemandut olivat erittäin hyviä, yksikään ei rikkoutunut sulatuksen ja keittämisen aikana. Lusikoimme keiton nopeasti ja söimme sivukkeena ostokimchiä (ikävä kyllä omatekoinen kimchini oli päässyt menemään pilalle, en enää käytä valmiskastiketta ja pitää muistaa vielä paremmin desinfioida purkki) ja juomina tilkka sojua ja lasillinen valkoviiniä sekä kuplavettä. 

Lähdeohjeessa käytetyn kananmunan unohdin kokonaan. Ohjeessa vatkataan kananmuna kevyesti ja valutetaan noroina melkein valmiin keiton päälle, jolloin se hyytyy mukaviksi sattumiksi. Sen unohdin. Ja toiseksi unohdin leikellä merileväarkista pientä silppua ja koristella sillä keiton pinnan. 

Syötyämme jatkoimme sarjan parissa ja aloin päästä kärrylöille tässä historiallisessa sarjassa, jossa on paljon komediaa, mutta edetessään myös synkempiä sävyjä. Hieman illempana jaksojen välissä sommittelin meille pienet hedelmäkulhot, joihin tuli kummallekin puolikkaat appelsiinista, veriappelsiinista, omenasta ja kiivistä, muutama pähkinä ja yksi suklaakeksi. 

Eilen meillä oli kolmen hengen päivällinen, jollaiseksi sommittelin suuren lautasellisen kimbapia (linkin takana aiempi kimbap-kokkailuni). Tällä kertaa laitoin rulliin riisin lisäksi tonnikalaa, kurkkua, salaattia, paprikaa ja paistettua kananmunaa. Rullaamistaidoissani on yhä parantamisen varaa, mutta maussa ei ollut moittimista. Syötyämme jatkoimme sarjan parissa ja nyt loppiaisaamuna olemme siinä vaiheessa, että huippukokouksen viimeinen kokonainen päivä on käsillä. 

Aamiaisen jälkeen katsomme nopeasti 7 viimeistä jaksoa (eihän se ota taukoineen kuin noin 8 tuntia) ja ehdimme ehkä aloittaa vielä jotain uuttakin sarjaa. Tämän päivän ruoka on vielä ajattelun asteella, minulla on muutama vaihtoehto, joitten välillä vielä arvon. Korealaista tietysti. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaisen keittoöni saavutukset. 

Espanjalainen sienipasta

Tänään on sellainen päivä, jona olemme arponeet, että vieläkö jäämme tänne vai joko jatkamme huomenna matkaa. Jostain syystä on ollut hankala tehdä päätöstä. Sää on ilmeisesti aika sateinen tulevalla viikolla ja tämä saari alkaa olla taas niin hyvässä muistissa, että ehkäpä Bretagne kutsuu meitä peremmälle. 

Päivällisenä meillä oli tänään espanjalainen sienipasta, jonka espanjalaisuus oli siinä, että otin ohjeen espanjalaisesta blogista. Kyse on tietysti suosikistani Spain on A Fork. Meillä oli sattumoisin muutama herkkusieni, joten nekin tuli nyt käytettyä pois. 

Sienipasta kahdelle

• 2 dl kuivaa pennepastaa
• suolattua vettä pastan keittämiseen
• 100 g pekonisuikaletta (oma lisäykseni)
• 12 pientä herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 1 pieni punasipuli silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa
• raastettua parmesaania

Keitin pastan pussin ohjeen mukaan. Sitä odotellessa paistoin ensin pekonisuikaleita niin, että niistä irtosi pannulle rasvaa. Lisäsin mukaan sipulin ja valkosipulin ja parin minuutin kuluttua sieniviipaleet. Kun sieniin alkoi tulla paistopintaa, kaadoin mukaan kerman ja mauston kastikkeen suolalla ja pippurilla. Kun pasta oli kypsää, sekoitin sen pannulle kastikkeeseen ja ripottelin päälle persiljaa ja annoksiin vielä parmesaania. Oli todella maukas pasta, olisi ollut ilman pekoniakin, Albert ei käytä lihaa bloginsa ruokaohjeissa, mutta minulla oli varastossa hieman pekonia, jota piti käyttää pois. 

La Vueltan toinen jakso päättyi tänään jännittävästi sumuisen vuoren huipulle. Oli todella niin sumuista, että meni melkein arvaamiseksi keitä sieltä tipotellen ajoi maaliin. Voittaja oli nuori Pablo Castrillo ja Ben O'Connor piti vielä johtajan punaisen paidan itsellään. Primoz Roglic on enää 43 sekunnin päässä toisena, mutta hän ei saanut itsestään irti selkeää ratkaisua, vaikka kuroikin kiinni O'Connorin etumatkaa. Tai sitten O'Connor oli niin paljon vahvempi kuin hänen uskottiin olevan tällä karmealla etapilla. Huomenna on lepopäivä ja tiistaina alkaa viimeinen viikko tätä kisaa. 

Sieniä ja pinaattia pannulla espanjalaiseen tapaan

Tänään sain ostettua niin pinaattia kuin sieniäkin, eräs matkanvarren Carrefour on sunnuntaisin aamupäivällä auki. Ihmettelimme miksi pienen Nantesin reunan paikkakunnan kaupan pihan oli tupaten täynnä autoja. Jossain lähellä oli joku tapahtuma, tienvarret täynnä autoja, samoin kaupan piha, ihmisvirtoja vaelsi tapahtumaan, joka jäi arvoitukseksi. Olimme katsoneet ilmakuvasta, että hyvä iso parkkipaikka läpiajopaikoin, tänään juuri ja juuri saimme CampaAdrian mahtumaan parkkipaikalle. Kauppa oli kumminkin hyvä, saimme ostettua kaikkea mitä pitikin ja nyt on muutaman päivän ruokaostokset hankittina päivän tuoretta leipää lukuunottamatta. 

Olen useana vuonna tehnyt paljon espanjalaisia ruokia Spain on a Fork-blogin ohjeilla, Albert kokkaa juuri sellaista ruokaa, josta me pidämme. Sieltä tänäinenkin päivällinen sai innoituksensa. Olisin tehnyt sitä jo eilen, mutta Ancenisin tori olikin niin pieni, ettei sieltä saanut pinaattia eikä sieniä ostettua. Vähän minä Albertin ohjetta soveltelin, mutta siitä tuskin joudun tilille. 

Sieni-pinaattipannu kahdelle

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni sipuli silppuna
• 12 pientä valkoista herkkusientä viipaleina
• 1 pieni vihreä tomaatti kuutioina
• 1 pieni punainen tomaatti kuutioina
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 kourallista tuoreita pinaatinlehtiä
• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

Kuumensin pannulla ruookalusikallisen öljyä ja laitoin sipulisilpun siihen kypsymään, varoin polttamasta. Seuraavaksi pannulle pääsivät sieniviipaleet ja olin jo saamassa niitä kypsymään, kun kaasu loppui, onneksi oli reserviä ja kypsennys jatkui. 

Sitten kumosin pannulle tomaattikuutiot ja desin viiniä (se oli oma lisäykseni ohjeeseen). Kun viini oli kiehunut kasaan, lisäsin pannulle pinaatinlehdet. En tiedä mitä sanaa käytetään suomeksi, kun tuore pinaatti kypsyy, englanniksi se on wilting. Näköjään jätin Albertin ohjeen kuminan ja valkosipulin pois, mutta #eisehaittaa. Kypsentelin 2-3 minuuttia. 

Sekoittelin pannulla olevia aineksia ja tein niihin kaksi koloa ja rikoin kumpaankin yhden kananmunan. Annoin ruoan kypsyä viellä muutaman minuutin kannen alla, kunnes kananmuna oli kypsää, olisi saanut keltuainen jäädä löysemmäksikin. 

Maustoin pannun suolalla, pippurilla ja tuoreella persiljalla. Lisänä oli patonkia. 

Olemme nyt leirialueella, jossa netti toimii mainiosti, siitä pitää maksaa erikseen, mutta striimaminen sujuu myös hyvin. Enkä edes kysy, onko se sallittua vai ei. Nettitolppa on ihan tässä meidän tontin vieressä, ei ainakaan pahenna yhteyttä. 

La Vueltan ensimmäisen jakson viimeinen etappi oli kiintoisa, jota katsoimme noin 50 viimeistä kilometriä. Iloksemme Adam Yates oli etapin nopein ja paransi kokonaiskilpailun sijoitustaan usealla sijalla. Ben O'Connor yhä ajaa punapaidassa tiistaina lepopäivän jälkeen, mutta hänen johtonsa on kaventunut seuraaviin. Huomenna ajajat saavat vapaapäivänään nukkua varmaan ainakin puoleen kahdeksaan ennen kuin pitää lähteä lenkille. Tiistaina kisa jatkuu. Mekin vietämme postaus- ja Espanja-kokkausvapaata huomisen. 

Pöhkömpää huijaten – grillatut kesäkurret ja sienitäytteiset portobellot

Olin kutakuinkin ihan väärässä sen suhteen, miten täällä Ranskan sisämaassa toimitaan pitkän viikonlopun aikana, kuvittelin leirialueen tulevan täyteen, mutta kattia kanssa. Se on ehkä ranskaksi, että avec chat? Joku pyöräilevä lapsiryhmä tuli vastikään tuommoisiin ikitelttoihin ja muutama matkailuauto on meidän lisäksemme. Ei haittaa, sillä netti toimii edelleen todella hyvin eikä säässäkään ole moittimista. 

Aamulla kävelimme Tarn-joen ylitse, siinäkään joessa ei ole mitään muuta vikaa kuin, ettei se ole Loire. Lauantaisin ja sunnuntaisin keskustassa on markkinat ja nyt oli kyllä kaikista käymistämme ranskalaisista markkinoista parhaat! Ei liikaa tungosta, mutta tarpeeksi hulinaa, paljon myyjiä ja saimme tehtyä kivat ostokset. 

Ostimme todella kivannäköisen sakarapatongin, mutta siinä oli kyllä enempi ulkonäköä kuin makua, oli vähän paksukuorinen. 

Aamiaisen jälkeen pidimme pienen paussin, minä ihan horisontaalisen. Antti teki suunnitelmat minne lähtisimme pyöräajelulle ja kunhan pääsin taas vertikaaliseen muotoon, lähdimmekin ajelemaan. Aika lähellä on mielenkiintoinen Tarn-joen ylittävä kanava (en tiedä pitäisikö sanoa kanava vai kanaali), samantapainen kuin siellä Gienin lähellä, jossa viime vuonna seikkaroimme. Nyt emme nähneet yhtään venettä tai muuta vesikulkinetta koko aikana, jonka pyöräilimme kanavan vartta. Muutamia kalastelijoita näkyi ja kaksi vesitornia. 

Päivällisen kehittelin aamuisten ostosten mukaan. Toistin niin tarkkaan kuin pystyin Henkan Italia-kirjan ohjetta grillatuista juustotäytteisistä portobellosienistä ja sen lisäksi koijasin apinaa ja tein ostamistamme pikkuruisista kesäkurreista melkein kuin grillimakkarat.

Minähän en syö gorgonzolaa, ellei se ole viimeinen saatavilla oleva ruoka-aines nälkäisenä ja niin nälkäinen en ole vielä ollut. Tein siis yhden suuren juustotäytteisen sienen Antille sinihomejuustolla ja omani mozzarellalla. Olen aivan varmasti juustonyyserö, ei tarvitse toistaa. 

Juustotäytteiset portobellot kahdelle

• 2 suurenpuoleista portobelloa suoraan aamun torilta
• 1 sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tikkuaskin kokoinen pala gorgonzolaa
• pieni pallo mozzarellaa
• salaattisekoitusta (pussituote)
• balsamicoa

Väänsin sienistä jalat irti (kuulostaa väkivaltaiselta) ja silppusin ne (yhä väkivaltaisempaa) yhdessä sipulin kanssa. Haudutin niitä pannulla oliiviöljyssä noin vartin verran ja maustoin suolalla, pippurilla ja tuoreella timjamilla. 

Voitelin sienien ulkopinnan oliiviöljyllä ja sisustin hatut sipuli-sieniseoksella ja asetin toisen päälle gorgonzolaa ja toisen mozzarellaa. Mozzarellapallosta jäi vähän vielä annoksienkin sivuun. 

Grillasin sieniä hattupuoli alaspäin (luonnollisesti) Campingazin grillilevyllä noin 20 minuuttia, puolet ajasta kannen alla. Juusto suli aika kivasti ja sienet pehmenivät. Nostin valmiit sienet salaattipedille ja luritin päälle vähän balsamicoa ja kiersin pippuria. 

Lisänä olivat ne neljä pientä kesäkurpitsaa, jotka myös ostimme torilta. Leikkasin niihin pieniä ristiviiltoja, kuten grillimakkaraan ja kiersin ympärille viipaleet pancettaa (pakkauksessa oli viisi viipaletta, söin se ylimääräisen vähin äänin). Grillasin näitä wannabe-makkaroita saman aikaa kuin sieniä ja olivatpa hyviä nekin!

Jälkiruoaksi Antti haki leirialueella olleesta foodtruckista beignettejä, aivan juustiinsa paistettuja ja sokeroituja. Onneksi niitä ei ollut enempää kuin 9, olisi mennyt ähkyn puolelle. Muistelin, että olisin tehnyt joskus beignettejä, mutta ne olivatkin italian serkkuja, zeppoleja. 

Giro d'Italiassa oli tänään 14. etappi, joka oli henkilökohtainen aika-ajo. Sen nopein oli Filippo Ganna, mutta hemputti soikoon, Tadej Pogacar oli toisena ja kasvatti kokonaiskilpailun johtoaan yli kolmeen minuuttiin. Huomenna on hirvittävä etappi, pitkä ja paljon nousumetrejä. 

On nähtävyyksiä ja nähtävyyksiä – sienileivät

Näimme jo viime vuonna mielestämme hauskan museon kyltin, Musee de Champignon hieman Saumurin kaupungin länsipuolella. Sillä matkalla museo jäi käymättä, mutta nyt asia on korjattu ja olemme nähneet sekä sieniaiheista esineistöä, akryyliin valettuja sieniä, että sienten kasvatusta luolissa. Olemme todellakin kokemusta rikkaampia. Kun olimme lähdössä pois, halusimme ostaa hieman sieniä päivällistä varten, sillä museon myymälässä myytiin muutamaa sienilajia. Ilmeisesti olimme ostamassa niin naurettavan vähän, ettei myyjä viitsinyt edes punnita niitä vaan antoi ne meille ja viittilöi, että lähtekäähän jo ja hauskaa päivänjatkoa ranskaksi. Onko viisi sientä muka niin kamalan vähän, kysyn vaan.

Sienikokemuksen jälkeen lähdimme kohti etelää ja pois Loiren laaksosta tavoitteena päästä lähelle Saintesin kaupunkia. Olimme tulleet tietämään, että siellä olisi roomanaikaista nähtävää ja paikka olisi meille uusi. Matka sujui leppoisasti, oli paljon vesitorneja nähtävillä lähellä ja kaukana.

#mobileteddy on tällä viikolla #käärijäteddy ja se osoitti meille erään kaupan pihassa oikein varsinaisesti meille tarkoitetun parkkipaikankin. 

Leirialue, jolle olimme aikeissa mennä ei osoittautunut sellaiseksi, että sinne olisi päässyt, yhtäkkinen tietyö esti perille pääsyn ja suuntasimme toisaalle, Saintesin kaupungin kunnalliselle alueella, joka onkin oikein helmi ranskalaisten leirialueiden joukossa. Tilaa on vaikka kuinka ja asialliset saniteettitilat, matkaa keskustaan alle kaksi kilometriä ja etenkin alle 20 €/yö on todella tervetullut hinta. 

Meillä oli aikomus tehdä pinaattipastaa päiviseksi, mutta ostamamme sienet muuttivat suunnitelmat. Aioin ensin tehdä meille alkuruoaksi pienet sienileivät, mutta niitä tuli lopulta kolme syöjää kohden emmekä sitten sen enempää ruokaa tänään tarvinneetkaan, joten pakkasin pinaatit toiveikkaana vielä jääkaappiin paperiin käärittynä ja syömme ne huomenna, jos ne sinne asti kestävät. 

Mitään erityistä ohjetta näille italialaisille sienileiville minulla ei ole ja italialaisuuskin on sen varassa, että sanon niin. 

Italilaiset sienileivät kahdelle

• 6 pientä palaa vaaleaa leipää
• voita voiteluun ja paistamiseen
• 5 ranskalaista paris-sientä (englanniksi niitä sanotaan button mushroom-nimellä)
• 1 uuden sadon keltasipuli varsineen
• 1 rkl voita
• 6 tl ricottaa
• suolaa ja pippuria
• lehtipersiljaa

Leikkasin sienten varret hiekkaisen osan yläpuolelta ja Antti kävi pesemässä kaikki viisi sientä kylmässä vedessä ja kuivasi niitä sitten paperiin, emme halunneet saada hiekkaa hampaisiimme. Leikkasin sienet viipaleiksi ja samoin sipulin. Paistoin sieniä ja sipulia voissa muutamia minuutteja, että ne mysiytyivät, maustoin niitä hieman suolalla ja pippurilla. Laitoin ne kuumina pieneen foliovuokaan odottamaan pahvikannen alle. 

Voitelin leipäviipaleet ja paistoin viipaleita muutaman minuutin samalla pannulla, jolla olin paistanut sienet ja sipulin. Nostin leipäviipaleet lautasille ja levitin niille hieman ricottaa ja asettelin sieniviipaleet ja sipulit leiville, koristelin vielä kierroksella pippurimyllystä ja lehtipersijalla. Olivatpa hyviä leipiä ja siinä vaiheessa viimeistään huomasimme, ettemme tarvitse sen kummempaa pääruokaa enää tälle päivälle. Juomana meillä oli viimeinen pullo proseccoa minun läksiäisistäni lokakuulta 2020. Kuohuviini oli ihan kunnossa vielä, mutta tämän kauempaa sitä ei varmaan olisikaan kannattanut säilöä.

Giro d'Italiassa oli jo viides etappi. Ehdimme katsomaan sitä muutaman viimeisen kilometrin ja kuulimme kyseessä olleen todella hankala päivä, paljon kaatumisia ja vesisadetta. Mark Cavendish tuli maaliin pehvallaan liukuen, sillä hän kaatui aivan lopussa. Tuli hän kuitenkin etapin viidenneksi. En ollut edes tiennyt, että hänellä on yhä ammattitallipaikka, se ilahduttaa minua, sillä hän on aina ollut suosikkini. Voittajaksi ajoi australialainen Kaden Groves ja pinkissä paidassa jatkaa eilen paidan itselleen hommannut Andreas Leknessund. Olisi kiva, jos jossain olisi sen verran wifiä, että voisimme katsoa enemmän etappeja, nyt pitää säästellä mobiilidataa, että nettiä saa puhelimiin päivittäiseen selailuun. 

Jälkiruokana söimme taas pienet suklaapotit mansikoiden ja kermavaahdon kanssa, helppoa ja edullista. Ja jäi vähän mansikoita vielä aamiaisellekin. 

Giro d'Italian aloituspäivän pasta Ranskassa

Huhtikuu meni yhdellä postauksella, sillä  olemme olleet reissussa ja erittäin vähäisten nettiyhteyksien varassa. Nyt olemme Ranskassa Amboisessa ja melkoisen temppuradan kautta sain kuin sainkin kunnallisen leirialueen nettiyhteyden toimimaan ainakin juuri tällä hetkellä. Olimme tällä alueella myös viime vuonna, itseasiassa kahteen kertaan, mutten muista miten nettiasiat silloin onnistuivat. Eipä sitä internettiä oikeasti ihan koko ajan tarvitsekaan, aika tuntuu kuluvan muutenkin. Mutta nyt kun Giro d'Italia alkaa, alkaa myös CampaSimpukan Italia-ruokahaaste, taitaa olla jo 13. kerta. Blogi täyttää näinä päivinä 12  vuotta. 

Olimme eilen markkinoilla Amboisessa, täällä on perjaintaisin "pienet markkinat" ja sunnuntaisin "suuret markkinat, joilla myydään kaikenlaista ruokaa ja ainakin näin keväällä myös paljon kasvien ja kukkien taimia. Kävimme Amboisen markkinoilla viime syksynäkin ja ostimme pieniä määriä kasviksia ja hedelmiä. Arvelimme, että eiköhän perjantain pikkumarkkinoilta taas jotain syötävää löydy ostettavaksi ja kyllä löytyikin. 

Olin kotona ottanut muutamasta italialaiseen keittiöön keskittyvästä kirjasta ohjeita sivukopioina, kokonaisia kirjoja ei painosyistä kannata kuljettaa mukana. Kävin ohjeita läpi ennen markkinoille kävelemistä ja pistin mieleeni mitä voisimme ostaa, jos kohdalle sattuisin. Palatessamme meillä oli uusia perunoita, munakoiso, muutama sieni, pinaattia, tomaatteja ja tuorepastaa kivasta kojusta, jossa oli vaikka mitä tuorepastoja kauniisti esillä ja myynnissä. Juustoja tai lihatuotteita emme ostaneet, ajattelimme pysyä kasvislinjalla muutaman päivän ainakin suurimmaksi osaksi. 

Valitsin päivän ruoaksi tuorepastaa munakoison ja sienien kanssa. En nyt yhtään muista mistä kirjasta ohjeen otin, eikä kopioissa ole kirjan nimeä missään kohden näkyvissä. Mutta ehkä se oli jonkun kuuluisan Italia-ruoan jättikirjan ohennettu versio aloittelijoille. Usein sellaiset ovat hyvin toimivia retkikeittiössä. Ei liikaa raaka-aineita tai välineitä. Ohjeessa käytettiin tortiglioni- tai pennepastaa, mutta meillä oli siis markkinoilta ostettu kaunis rulla ohutta nauhapastaa. Se oli kallein markkinaostos, 2,40€. Muut maksoivat kymmeniä senttejä tai alle euron. 

Pastaa munakoison ja sienien kanssa kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 pieni keltasipuli ohuiksi suikaleiksi leikattuna 
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 3 ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuina
• pieni munakoiso kuutoiksi leikattuna
• 1,5 dl kuohukermaa
• 200 g ohutta tuorenauhapastaa
• kunnolla suolattua keitinvettä pastalle
• raastettua parmesania
• tuoretta basilikaa
• suolaa ja pippuria

Laitoin matkakeittiön suurempaan kattilaan vettä kiehumaan ja suolasin sen reippaasti. Kuullotin sipulia ja valkosipulimurskaa hetkisen pannulla voissa ja oliiviöljyssä ja lisäsin sitten pannulle sieniviipaleet ja munakoisokuutiot. Paistelin niitä noin viisi minuuttia. Kaadoin mukaan kerman ja keittelin kastiketta noin kymmenen minuuttia, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kun kastike alkoi olla valmista, keitin pastan myyjän suosituksen mukaisesti 2-3 minuuttia. Sekoitin al dente-pastan kastikkeeseen, sekoitin ja raastoin päälle parmesania. Ripottelin vielä annoksiin vielä pienilehtistä basilikaa. Tämä oli oikein hyvä lihaton ruoka, sienet ja munakoiso antavat hyvin runsaan suutuntuman ja artesaanipasta oli kyllä hintansa väärti. Kaikkein kauneinta ruokaa sienistä ja munakoisosta on vaikeaa saada, mutta maku oli hyvä, se lienee tärkeintä. 

Giro d'Italiasta emme taida täällä Ranskassa paljonkaan nähdä, ellei satu olemaan leirialueella kelvollista wifiä. Mutta katsoimme lopputuloksista, että ensimmäisen etapin voittajaksi ajoi Remco Evenepoel ja hän lähtee huomenna pinkissä johtajan paidassa toiselle etepille. Emme yhtään muuten tiedä keitä on tämän vuoden kisassa mukana ja missä päin etappeja ajetaan, mutta eiköhän sekin selviä kisan edetessä. Mikäli nettiyhteyksiä ei lainkaan ole tulevina päivinä, postaus jää tekemättä. Kuvien lataamisen ainakin näyttäisi olevan lähes mahdottoman hidasta. Saimme kyllä katsottua Areenasta Charlesin ja Camillan kruunajaisia leirialueen wifissä, siitä olen iloinen. Mutta lähetys Girosta ehti loppua ennen kuin päivällinen oli syöty.