Varsinaiset keräilyerät – Jotain maukasta-kaalilaatikon mukaelma

Olemme olleet nyt muutaman päivän kotosalla ja tehneet kotihommia ja laittaneet CampaAdriaa talviteloille. On siinä vaan hommaa. Otimme tänä vuonna aiempia syksyjä tarkemmin kaikki hiiriä mahdollisesti kiinnostavat asiat pois autosta, vaikkei meillä koskaan ole tiettävästi ollutkaan hiiriä autossa talven aikana. Nyt tulivat sisälle kaikki irtotekstiilit, pehmopaperit, kerta-astiat ja tietysti kaikki elintarvikkeet viimeistä sipsiä myöten. Ja kun kaiken sen kantaa tuomisten lisäksi sisälle taloon, vallitsee siellä hetken aikaa melkoisen sekamelska. Avauskuvan Legotkin ovat olleet työn alla, kun etsimme varastosta sukulaislapselle pakettiin setin palikoita.

Nyt muutaman päivän jälkeen alkaa taas olla tilaa liikkua, kun moni tavara on päässyt jo omalle paikalleen, pyykkivuori alkaa muuttua pieneksi kummuksi ja jopa matkacrocsit on pesty. Vielä hommaa riittää ja hommien seassa on syötäväkin. Näin instassa Jotain maukasta-blogin kaalilaatikon ja kun olin vielä kotiintullessa ostanut kauniin suippokaalin, niin sitäpä sitten tänään tekemään. Koska yhdistin matkajääkaapin sisällön kotijääkaappiin, oli tuloksena vähän sitä sun tätä mikä oli syytä käyttää pois ennen pilaantumista. Niinpä en seurannut Marin pätevää ohjetta aivan orjallisesti, vaan soveltelin niin, että sain käytettyä muutamia kipeneitä pois. 

Kaali-pekonilaatikko CampaKeittiön tapaan

• 1 rkl voita haudutuspadan voiteluun
• 150 g pekonia silpuksi leikeltynä
• 650 g painava suippokaali silputtuna
• 2 tl sipulijauhetta (sipulit olivat loppu)
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 150 g alankomaalaisia maustettuja perunanoppia (paikallinen perunaeines, joita käytimme paljon reissussa, pussinpohja oli jäänyt pakastimeen)
• 3 rkl valkoviinietikkaa
• 2 tl dijonsinappia (sitä ainakin Ranskassa ja Saksassa nyt lopussa olevaa) 
• suolaa ja pippuria
• kuivattua ranskalaista rakuunaa (päätin, että se sopii kaalin kanssa ja meillä on turkasen paljon rakuunaa kuivattuna)
• 1 tl chilirouhetta
• 2 dl kermaa + 1 dl maitoa (aamukahvilta jäi maitoa, kun ei vielä kaatokäsi maitokattilaan kotivärmeillä ollut ihan kohdallaan) 
• tikkuaskin kokoinen pala parmesaania raastettuna (sekin retkipalan loput) 

Laitoin aivan ensimmäisenä pienemmän crock pot-padoistani kuumenemaan ja sinne matkavoipurkissa olleen pienen palan voita sulamaan. Kun pata oli hieman kuumentunut ja voi sulanut, sutikoin voin padan reunoille ja pohjalle. 

Leikkasin saksilla pekonin silpuksi ja laitoin silpun talouden suurimmalle pannulle ja jätin pannun kaasuliedelle pienelle liekille kuumenemaan. Pannun kuumetessa ja pekonin alkaessa paistua silppusin kaalin ohuiksi suikaleiksi ja raastoin juuston (tosin Antti tuli apuun, sillä parmesanpala oli niin turkasen kovaa, etten saanut vanhalla rullaraastimella paljon mitään aikaan). Pienestä palasta tuli hämmästyttävän suuri keko hienoa raastetta, melkein liikaa, mutta voiko parmesaania toisaalta olla koskaan liikaa? 

Kun pekoni oli paahtunut ja päästänyt rasvaa pannulle, lisäsin sinne ensin valkosipulimurskan, sipulijauheen, chilirouheen ja sekoittelin. Sitten lisäsin kaalisilpun aloin sekoitella, että sain pekonin kunnolla sekoittumaan kaalisuikaleisiin. Ripottelin päälle ranskalaista rakuunaa, suolaa ja pippuria, etenkin pippuria. Suolaa meni noin 2 tl. Seuraavana kaadoin mukaan valkoviinietikan, Mari käytti omenaviinietikkaa, mutta sitä meillä ei nyt ollutkaan. Sekoitin mukaan vielä alankomaalaiset perunanopat, eivätpä nekään tienneet minne päätyisivät ja jatkoin koko hässäkän mysiyttämistä noin vartin verran. 

Kaadoin koko satsin pannulta haudutuspataan ja tasoittelin pinnan. Seuraavana lurittelin päälle kerman ja maidon seoksen ja lopuksi ripottelin  pinnalle aimo kerroksen parmesanraastetta. Sitten ei kun kansi päälle ja pata high-asetuksella hommiin noin klo 11. 

Haudutuspadassa ei tietenkään saa sellaista niin kaunista paistopintaa kuin uunissa, mutta pata käyttää paljon vähemmän sähköä kuin uuni, vaikka aikaa kuluukin enemmän. Olemme mittailleet eri kodinkokeiden virrankäyttöä ja muutenkin optimoineet käyttöä yöajan edullisemmille tunneille silloin, kun se on järkevää. Laatikko valmistui kolmessa tunnissa ja pintakin oli yllättävän rapea ja kullanruskea. 

Tästä määrästä aineksia saimme ruokaa meille kahdelle kahdeksi ateriaksi. Pekonilla höystetty kaalilaatikko oli todella kiva ruoka, olen ennenkin monet kerrat kokeillut Marin ruokaohjeita, enkä muista yhtäkään, jota en olisi saanut onnistumaan. En vaan koskaan osaa kuvata laatikkoruokia kovinkaan kaksisesti, mutta se on sivuseikka. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään haudutuspata-aiheisia postauksia. 

Mysin kaalikääryleitä sörkkimässä

Mysi Lahtisen kaalikääryleet ovat meillä tyypillinen kerran vuodessa-ruoka. Niitä kyllä söisi useamminkin, mutta se tekeminen! Eihän se ole vaikeaa,  mutta jotenkin työlästä kumminkin. Ja inhoan kaalin laiskuuttamisesta tulevaa hajua. Se osa pitääkin tehdä ulkona grillin sivupolttimolla. Jostain syystä uunista tuleva kaalikääryleiden tuoksu myöhemmin, paljon myöhemmin ei ole ollenkaan epämiellyttävä, vaan viekoitteleva ja ähkyä ennustava. Vain kerran kääryleet ovat päätyneet blogiin, vuonna 2012,  mutta kyllä niitä vuosittain näin syksyllä on syöty. Tänään oli taas se päivä.

Nyt minulla oli kuitenkin ajatus tehdä kaalinlehtien täytteeksi hieman erilainen seos, osittain sen mukaan mitä kotoa löytyi ja mitä unohdin ostaa. Heti aamun valjettua  meillä kiehui jo kaali talouden suurimmassa kattilassa ja kaivelin vihanneslaatikkoa sopivien ainesten toivossa. Tällä kertaa kääryleistä tuli tällaisia:

Kaalikääryleet kuten Mysi ne valmisti, mutta kuten minä ne täytin

• 1 kaali 
• 400 g jauhelihaa
• 0,5 l lihalientä (tällä kertaa porolientä)
• 2 porkkanaa
• 1 punasipuli
• 1 kesäkurpitsa
• 1 dl ohrasuurimoita (kuivamitta)
• kermaa
• voita
• vaahterasiirappia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin kaalin kannasta hieman pois ja koversin kovempaa keskikohtaa vähän pois ja keitin kaalia runsaassa vedessä noin puoli tuntia. Kannattaa pitää kantta päällä senkin takia, että kaali alkaa kellua vedessä ja kansi pitää sen mahdollisimman hyvin veden pinnan alla. 

Kaalin kiehuessa raastoin porkkanat ja kesäkurpitsan karkeaksi raasteeksi, silppusin sipulin ja keitin ohran pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoitin raasteet ja silpun ohran kanssa odottamaan isossa kulhossa. 

Kun kaali oli sopivasti laiskistunut, nostin sen vedestä ja annoin valua hetken aikaa, että sitä saattoi käsitellä. Irrottelin lehtiä varovasti, aivan päällimmäiset olivat kypsyneet hieman liikaa, joten ne silppusin täytteeseen. Sain irrotettua ehjiä lehtiä 20 kpl ja leikkasin niistä hieman paksumpaa keskiruotia pois, silppusin nekin täytteeseen. Saman tein kaalin keskiosalle, josta ei enää saanut tarpeeksi isoja lehtiä irrotettua. Sekoitin jauhelihan ja kananmunat täytteeseen ja maustoin suolalla ja pippurilla.

Kuumensin uunin 200 asteeseen kiertoilmalla. Laitoi kuumenemisen ajaksi korkealaitaisen uunipellin uuniin ja sille suuren nokareen voita. Kun voi oli sulanut, otin pellin työtasolle odottamaan kääryleitä. Kallistelin peltiä niin, että sula voi levisi sille tasaisesti. 

Otin pienen nökerön täytettä kaalinlehdelle ja käärin sen piukaksi kääryleeksi, ladoin valmiit kääryleet kolmeen riviin pellille. Valelin kääryleet kauhallisella lientä ja laitoin pellin uuniin. Annoin niiden paistua kuumassa uunissa ensin noin 15 minuuttia, jolloin yläpuoli alkoi saada tummia pilkkuja. Mysi neuvoi, että kääryleet melkein käräytetään tässä vaiheessa. Käänsin sitten kääryleet toiselle puolelleen ja paistoin niitäkin kunnon lämmössä saman aikaa. Sitten valelin niille kermaa ja hieman vaahterasiirappia (tavallista tummaa siirappia ei löytynyt sitten mistään koko talosta). Pienensin uunin lämmön 150 asteeseen ja annoin kääryleiden hautua sillä monta tuntia. Muutamaan kertaan valutin niille hieman lisää kermaa, lientä ja siirappia ja käänsin kääryleiden kylkeä. Olin vähän huolissani tuosta vaahterasiirapista, mutta hyvin se sinne hautui mukaan makumaailmaan.

Täytettä jäi tavalliseen tapaan aika paljon, en koskaan osaa tehdä sitä sopivaa määrää verrattuna siihen kuinka paljon lehtiä saan irroteltua siisteinä. Taputtelin loput foliovuokaan, valutin päälle kauhallisen lientä ja lorauksen kermaa ja laitoin vuoan uuniin käärylepellin alle ritilälle. Tämän kaalilaatikon syömme tuonnempana jonain päivänä, kun ei huvita laitaa ruokaa. 

Crock-pot-kaalipataa/laatikkoa

Olin tässä taannoin pienellä Pohjanmaan reissulla, kun sain viestin Jonnalta, joka kysyi, että voiko minun kokemukseni mukaan haudutuspadassa tehdä kaalilaatikkoa. Mietin, että miksipä ei, mutta rapeaa kuorta siihen ei saa, kuten uunissa. Ja se kuorihan on se paras osa. Mietin sitäkin, että jos keraamisen padan nostaisi vielä lopuksi uuniin, mutta se tuntuisi hieman pöhköltä, kun ensin on tuntikaupalla käytetty sähköä padan kuumentamiseen ja sitten vielä kuumennettaisiin uuni. Tein eilen kokeilusatsin kaaliruokaa ja kyllä siitä ensimmäiselle syömiselle enemmän pataruokaa tuli kuin perinteistä kaalilaatikkoa. Hyvää silti! Käytin siihen kaikenlaisia kasviksia ja juureksia, mitä kaapeista löytyi ja lopputulos on mainio. Jatkoin vielä hauduttamista ja tänään toisella aterialla lautasella oli jo kaalilaatikkoa, yhä parempaa. 

Crock-pot-kaalipata, joka muuttuu ajan kanssa kaalilaatikoksi

• noin kilon painoinen valkokaali
• 1 sipuli
• kolmannes fenkolinmöllykästä (olisi saanut olla enemmänkin, vaikka koko mötikkä)
• 5 cm pätkä valkoista retikkaa
• pieni pala lanttua 
• sunnuntaina aterialta jääneet kevätsipuleitten vihreät varret ja nippu nahistumisvaarassa ollutta rapeaa salaattia
• 400 g possun jauhelihaa
• 1,5 dl puuroriisiä
• 0,75 l tummaa lihalientä
• 1 rkl tummaa siirappia
• 2 rkl muscovadoa (koska siirappi loppui)
• 1 dl kermaa
• muutama voinokare
• suolaa ja pippuria

Laita haudutuspata kuumenemaan high-asetukselle ja kaada liemet sinne kuumenemaan. Paista jauheliha ja mausta se suolalla ja pippurilla ja millä nyt mielitkin. Murustele jauheliha oikein pieneksi muruksi. Kaada muruset pataan. 

Raasta lanttu/nauris ja retikka karkeaksi raasteeksi ja silppua sipuli. Käytä nämä kolme ainetta vielä kuumalla pannulla hieman laiskistumalla, ennen kuin kaadat nekin pataan. Poista kaalin uloin lehtikerros ja leikkaa kaali neljään osaan, poista kova keskusosa, jos haluat. Leikkaa kaali melkoisen ohuiksi siivuiksi ja pilko nekin vielä. Kaada pataan. Silppua kevätsipulinvarret ja salaatit ja sekoita ne mukaan pataan yhdessä raa'an riisin kanssa. Ripauta päälle suolaa ja pippuria ja tiputtele pinnalle jokunen voinokare. Jätä pata hautumaan silloin tällöin sekoitellen noin 6-8 tunniksi. Lisää nestettä, mikäli se on tarpeen. Kasvikset notkistuvat muutamassa tunnissa ja liemi saattaa hyvinkin riittää.

Kun ruoka-aika koittaa, sekoita pataa hyvin ja lisää mukaan kerma, maistele tarvitseeko pata lisää suolaa ja pippuria. Jätin vielä padan moneksi tunniksi lämpimänäpito-asetukselle ja pata siitä vain muhevoitui ja lopputulos oli kaalilaatikkoa. Vaikkei tällä haudutuspatametodilla saakaan aikaan ihanaa paistokuorta, niin padan sisäreunoihin muodostuu kyllä hieman crustia, jonka tarkkaan kaavin lautaselleni. Makoisaa puolukoiden ja etikkapunajuurien kanssa.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Koska en ole pääsiäisenä kotona, saan jo nyt kahvin kanssa pääsiäismakeisia tästä hauskasta talosta.