Palkataan PP!

Muutamilla tuttavillamme on oma PT. Tämä henkilö sanoo tuttavillemme, milloin heidän tulee nousta sohvalta, laittaa lenkkikengät jalkaan, urheilujuomaa pulloon ja mennä juoksemaan. Jos tuttavamme eivät meinaa totella, PT korottaa ääntä ja tulee mukaan juoksemaan Harjun portaita. En ole varma oksentaako hän mukana, jos tulee huono olo.  Minä en ole vielä hankkinut itselleni PT:tä ja jos se päivä vielä joskus koittaa, moni muukin kuin minä itse on varmaan ihmeissään.

Mutta PP minulla voisi olla vaikka heti. Personal Pakkaaja. Hän tietäisi minne ole menossa, koska ja kuinka kauaksi aikaa. Hän tietäisi, mitä siellä jossakin tulen tekemään ja millaisia varusteita tarvitsen. Hän huomauttaisi hyvissä ajoin, että kannattaisi kohta alkaa miettiä pakkaamista ja tökkäisi minua laukun suuntaan ja kun en reagoisi mitenkään, hän karjahtaisi, että mikä maksaa, kerää nyt romppeesi, ettei tarvi suuttua. Ja kun en sittenkään vielä pakkaisi, hän tekisi sen puolestani. Maksaisikohan sellainen paljon?

Ei niin pitkää, ei niin lyhyttä matkaa, ettenkö vetkuilisi pakkaamisen kanssa. Ihan sama menenkö työmatkalle vai hupireissulle, siirrän pakkaamisen yhä myöhemmäs. Nykyään jo lähtöpäivän aamuun. Tunnin kuluttua minun pitää olla valmis lähtöön, enkä ole pakannut. Ei muuten Kammenpyörittäjäkään. Nyt kun ajattelen, perilliseni ovat samanlaisia. Alikersantti pakkasi romppeensa eilen 10 minuuttia ennen lähtöä ja Uunituore Aikuinen ei yleensä pakkaa paljon mitään, Nuori Morsian katsoo, että tarvittavat tavarat ovat mukana. Tarvinemme koko perhe terapiaa. Paitsi Uunituore Aikuinen, koska hänellähän on jo PP. 

Coq au vin ja crème brûlée revisited

Tämän vuotinen Ranska-haasteemme, neljäs järjestyksessään, on erinäisistä syistä hieman onnahdellut. Olemme olleet reissussa, olen ollut toipilas, on ollut liian lämmin jne jne. Muutamia ranskalaisia ruokalajeja on kuitenkin lautasiltamme voinut bongata tänäkin vuonna, osa revisited-tunnisteella varustettuina. Samaan sakkiin solahti tämänpäiväinen ateriammekin, coq au vin pääruokana ja crème brûlée jälkiruokana. Kukkoa viinissä tein Julia Childin neuvoin blogin ensimmäisenä kesänä. Ei siinä silloin ollut kukkoa, eikä ollut tänäänkään, vaan broileria. Foodgawkeria selaillessani osuin hyvin nopeasti Bakers Royale-blogiin, jossa oli tehty Kukkoa Rieslingissä. Neuvot siihen olivat alunperin minunkin suosikkibrittini, Nigel Slaterin kirjasta. Luonnollisesti soveltelin jonkun verran.

Ensimmäisellä kerralla kukkoa viinissä-kokkailussani käytin punaviiniä, enkä ottanut valmiista ruoasta minkäänlaista kuvaa, en edes huonoa. Punaviini värjää vaalean lihan melko pahannäköiseksi. Nigel Slaterin ohjeessa viininä käytettiin rieslingiä ja kiinnostuin tästä heti. Meillä oli keväältä jemmattuna Schlumbergerin viiniä, jota olimme mielineet aukaista jo monta kertaa.

Coq au Riesling neljälle

• 4 broilerinkoipea
• 4 broilerin rintaleikettä (luullisia ja nahkallisia nekin)
• 100 g pekonia 
• 2 sipulia
• 8 isoa herkkusientä
• 1 rkl voita ja saman verran oliiviöljyä
• turaus valkosipulitahnaa (tai 2-3 valkosipulin kynttä)
• 3 dl kuivaa valkoviiniä
• 2,5 dl kanalientä
• 2 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• yrttipuketti
• tuoretta persiljaa koristeluun

Silppusin sipulin ja leikkasin pekonin ja sienet viipaleiksi. Kuivasin kanapalat. Laitoin pannun kuumenemaan ja sille voin ja öljyn. Paistelin kanapalojen pintoja muutamia minuutteja joka puolelta. Nostin palat isoon kannelliseen kasariin. Paistoin samalla pannulla sipulia ja pekonia sen aikaa, että sipuli laiskistui ja pekoni luovutti rasvansa ja rapeutui. Nostelin reikälusikalla sipulit ja pekonit kasariin. Paistoin jäljelle jääneessä rasvassa sieniä muutamia minuutteja ennen kuin nostin nekin kasariin.

Kaadoin kasariin viinin ja liemen, ripotin päälle suolaa ja pippuria ja turautin valkosipulitahnaa mukaan, viimeiseksi nostin yrttikimpun pinnalle. Sekoittelin ja nostin liemen kiehumaan kasarissa. Laitoin kannen päälle ja annoin ruoan kypsyä 25 minuuttia. Lisäsin kerman ja jätin ruoan kiehumaan ilman kantta vielä 15 minuutiksi. Liha alkoi olla jo kypsää. Käänsin lihapaloja ja valelin niitä kastikkeella.

Keitin ranskalaista kivanmuotoista pastaa. Kaadoin pastan isolle vadille ja nostelin päälle kanapaloja ja isoja lusikallisia kastiketta sienineen ja pekonipaloineen. Päälle ripottelin tuoretta persiljaa. Söimme ruoan tuoreen patongin kanssa. Lihaa oli lämpimänä päivänä vähän liiaksi, riivin tähteet irti luista ja laitoin kylmään myöhempää käyttöä varten.

Jälkiruokana meillä oli crème brûléeta. Joitakin kuukausia sitten tein crème brûléeta haudutuspadalla, kun siihen aikaan vannoin sen nimeen, että hidas on kaunista. Nyt olen tullut uuteen uskoon. Innostuin eilen etsimään painekattilaohjeita ja löysin myös jälkiruokaohjeita. Pitihän minun heti kokeilla tätä kermaista herkkua höyrypannullakin. Ohjeen otin pätevästä höyrypannublogista Pressure Cooking Today. Sovelsin hieman määriä. 

Crème brûlée painekattilassa kuudelle

• 8 kananmunan keltuaista
• 1 dl hienojakoista sokeria
• ripaus suolaa
• 4.5 dl kuohukermaa
• 1 tl vaniljatahnaa

Minulla ei ole vielä varsinaista höyrytysosaa painekattilaani, mutta kehitin sen vanhan riisinkeittimen pohjaritilästä ja pienen kerroskattilan höyryosasta. Laitoin painekattilan pohjalle vettä minimimäärän merkkiin asti. Asetin pienen pyöreän ritilän veteen kattilan pohjalle ja sen päälle reikäisen höyryosan, joka oli tarpeeksi pieni, että painekattilan kansi mahtuisi kiinni. Mittailin mahdollisia annosvuokia ja huomasin, että ranskalaisten jogurttien savikupit, joita olen säästellyt, olivat sopivia. Niitä mahtui neljä kappaletta reikäosaan ja kuppeja saattoi pinota, mikäli vain painekattilan korkeus riittäisi. Otin kuusi savikuppia valmiiksi. 

Tämän brûléen menetelmä oli mukavan yksinkertainen. Erottelin keltuaiset kulhoon ja jemmasin valkuaiset rasiaan mahdollista marenkia varten. Lisäsin kulhoon sokerin, suolan ja vaniljan. Vatkasin kevyesti vispilällä. Lisäsin kerman ja sekoitin. Siivilöin liemen kaatonokalliseen kannuun, ettei jäisi kananmunan rihmoja. Kaadoin seosta annoskuppeihin niin, että reunasta jäi sentti tyhjää. Peitin kupit foliopalalla ja nostin kupit kattilan höyryosaan, neljä pohjalle ja kaksi niiden päälle. 

Laitoin kannen päälle ja laitoin virran kattilan alle täysille. Noin viidessä minuutissa paine kattilassa nousi yhden raidan verran, pienensin lämpöä kattilan alla. Keitin annoksia 6 minuuttia ja annoin sitten kattilan päästää itsestään painetta 10 minuuttia. Siinä vaiheessa kahvasta löysätessäni painetta ei ollut enää kovin paljon. Kurkistin päällimäiseen annoskuppiin folion alle, seos ei ollut aivan hyytynyt. Peittelin kupin uudelleen ja painekeitin koko hommelia vielä 5 minuuttia, jonka jälkeen päästin heti paineet kattilasta paksuin patakintain varustettuna. 

Nyt brûléet olivat hyytyneet, päällimmäiset vähän vähemmän, kuin pohjalla olleet. Nyt muistan, että teen vastaisuudessa samantien niin, että keitän annoksia 8-9 minuuttia ja päästän paineet samantien pois. Jäähdytin annoskuppeja sen minkä ne nyt ylipäätään jäähtyivät helteessä ennen kuin siirsin ne jääkaappiin odottamaan jälkiruoka-aikaa. 

Ennen syömistä ripotimme annosten päälle teelusikallisen hienointa kidesokeria, jota meiltä löytyi. Aikaisemmin olen käyttänyt jotain ruskeaa sokeria. Kammenpyörittäjä paahtoi pinnan tohottimella ja sitten olimmekin valmiit Amélie-hommiin. Olin vähän peloissani, että brûléet olisivat munakokkeloituneet. Olivat ne aika kiinteitä, mutteivat kananmunaisia ollenkaan, pidimme tosi paljon! Ensikerralla keitän niitä hieman vähemmän. 

Tour de France 2014 on saatu päätökseen. Seremoniallinen viimeinen etappi sujui melko vähin kaatumisin ja Vincenzo Nibali leivottiin voittajaksi. Kylläpä hän näytti ujolta palkintokorokkeella. Katselimme mielenkiinnolla ilmakuvia Pariisin liepeiltä, muttemme kyllä nähneet luimupupujen maisemia, ehkä he bongasivat omat kulmansa paremmin. EDIT: Saisihan sitä päivän voittajankin mainita, Marcel Kittel oli nopein!

Tämän vuotinen kisa muotoutui aivan erilaiseksi kuin alkuasetelmat antoivat ymmärtää. Kiinnostava siitä silti tuli vaihtelevine säineen ja komeine maisemineen. Pidimme myös tänä vuonna kisaa säestäneestä LeMond kiertueella-ohjelmasta. Greg LeMond ja Eurosportin edustaja, vekkulisti englantia ääntävä, monien housujen mies, Stefano Bernabino (jonka nimen etsiminen internetistä vei meiltä melkein 45 minuuttia!) muodostivat kivan kaksikon, joka touhusi kolmen viikon tourin ajan monenlaista. Nyt alkavat kokkausvapaat viikot, ennen kuin La Vuelta ja neljäs Espanja-haasteemme alkavat 23.8.2014.

tätä joimme Matin kuudensien häiden kunniaksi

Ellu ei antanut aukaista tätä!

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

No nyt alkoi lyyti kirjoittaa!

Burgundinpata painekattilassa, eli höyrypannukokeilu nro 1

• 1 kg naudanlihaa (minulla tällä kertaa vähän nolosti osa sisäfilettä ja osa paistia)
• 150 g paketti pekonia silppuna
• 3 punaista uutta sipulia viipaleina
• 2 porkkanaa viipaleina
• 6 suurta herkkusientä viipaleina
• turaus tomaattipyrettä
• turaus valkosipulitahnaa
• 2 rkl hillosipuleita
• 0,5 l lihalientä
• 0,3 l punaviiniä (vähän viraabelia, mutta omiaan keittohommiin)
• iso yrttibucket, vai miten se kirjoitetaan Hyacinthiksi (rosmariinia, timjamia, basilikaa, oreganoa, ruohosipulia paistinarulla yhteensutaistuna nippuna)
• suolaa ja pippuria
• vehnäjauhoja lihapalojen jauhottamiseen

Sulatin liemen valmiiksi. Pilkoin sipulin ja porkkanat pieniksi viipaleiksi ja kuullotin niitä oliiviöljyssä hetkosen. Kaadoin ne höyrypannuun (lue:painekattilaan). Pilkoin pekonin silpuksi ja paistelin ne kypsiksi ja lisäsin painekattilaan. Leikkasin lihat isohkoiksi kuutioksi ja ripotin päälle suolaa, pippuria ja vehnäjauhoja. Sekoittelin käsin, että lihapalat saivat ylleen yhtäläisen kuorrutteen. Paistoin lihapalojen pinnat kiinni pannulla öljyssä ja lisäsin palat painekattilaan. Kaadoin päälle liemen ja viinin. Lisäsin mukaan tomaattipyreen ja valkosipulitahnan, sekoittelin. Ihan pinnalle asetin yrttikimpun.

Sitten alkoi se pelottava painehommeli. Nostin padassa olevan sörsselin kiehumaan. Laitoin kattilan kannen päälle ja annoin paineen nousta kattilassa. Meidän Fissler-kattilassa paineen nousemisen näkee kannessa olevasta merkkinappulasta, joka nousee ylöspäin ja paljastaa yhdestä kahteen valkoista raitaa. Niistä voi arvata, että paine on yksi raita näkyvillä sopiva, kahden näkyessä pitää jo olla valmis alentamaan lämpöä kattilan alta.

Paineen nouseminen sopivaan asetukseen otti noin 10 minuuttia. Sen jälkeen pienensimme induktiolevyn alta 200 wattiin. Sillä asetuksella pata kiehui 25 minuuttia. Päästelimme sitten höyryt padasta jännittyneinä, miltä ruoka näyttäisi. Voi herranen aika! Pata näytti siltä, että sitä oli kiehuteltu 6-8 tuntia, liemi oli sakeaa ja lihapalat mureita.

Meillä oli riisiä kiehumassa riisinkeittimessä ja piti vielä odottaa sen kypsymistä. Kun riisinkeitin ilmoitti, että aikaa on 13 minuuttia, lisäsin painekattilaan viipaloidut herkkusienet ja kaksi ruokalusikallista hillosipuleita. Laitoin kannen takaisin paikalleen ja laitoin induktion täysille. Muutamassa minuutissa paine nousi taas sinne kahteen raitaan asti. Sammutin induktion ja jätin painekattilan asettumaan. Kun riisi oli valmista, päästin painekattilasta paineet pihalle. Ruoka oli kuin olikin ihan valmista. Liha mureaa, yrttipuketti melkein hajonnut, sienissä vielä purupintaa ja makua. Kertakaikkiaan mehevää ruokaa! Meni siinä aikaa vielä kaikkiaan kaksi tuntia, kun emme osanneet optimoida järjestystä. Mureutuminen kuitenkin nopeutui huomattavasti ja varmasti käytän pelotta painekattilaa jatkossa usein!

Tour de Francen toiseksi viimeinen etappi, henkilökohtainen aika-ajo jäi meiltä hieman vähälle huomiolle höyrypannuhommien takia. Jälkijunassa sain selville, että Tony Martin oli aika-ajon nopein ja viimeiselle, seremoniaselle etapille kohti Pariisia lähtee Vincenzo Nibali melkein kahdeksan minuutin johtoasemassa.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

Äärestä laitaan - suunnitelmissa nopeaa ruoanlaittoa

Olen kertonut miten paljon pidän haudutuspadastani ja blogiin on jo kertynyt muutamia postauksia sillä tehdyistä ruokalajeista. Haudutuspadan idea on tehdä homma hitaasti ja kaikessa rauhassa, sillä saa lihapalasta mureaa, kun vaan on ajoissa liikkeellä ruoanlaiton kanssa. Kymmenen tuntia ei ole aika eikä mikään, kun haudutellaan. Nyt olen hommannut toisen ääripään vempeleen, painekattilan, jolla ruoanlaiton pitäisi sujua suit sait sukkelaan, sillä minullahan on usein hyvin kiire, kuten tiedätte. Harkitsin painekattilan ostamista (minuksi hämmästyttävän) pitkään, lähinnä pelkosyistä. Olin nähnyt monet kerrat, miten Australian Masterchefissä amatöörikokit taistelivat hiki päässä painekattiloiden kanssa ollen vaikeuksissa kannen aukaisemisessa. Pudotusuhalta välttyneet kanssakilpailijat heittelivät parvelta neuvojaan, miten höyrypannun saisi auki. Sehän luonnollisesti innosti tätäkin kotikokkia vastaavaan.

Karavaanireissullamme katselin jo Ranskassa painekattiloita ja niitähän olivatkin markettien hyllyt notkollaan. Ne muistuttivat aika paljon niitä edullisia laitteita, joita olen täälläkin germaanimarketissa nähnyt, siipimuttereita ja gummitiivisteitä. Jätin ostamatta. Mielessäni siinsivät Lyypekin Karstadtin talousosasto ja sen mittavat kattilavalikoimat, sekä kohteliaat Frau Müller tai Herr Smichdt, jotka kertoisivat kaiken, mitä tahtoisimme tietää painekattiloista.

Tämä skenaario toteutuikin aivan täsmälleen. Ilmeisesti olimme sen verran potentiaalisen näköisiä asiakkaita, että meille kannatti osoittaa huomiota. Tuota pikaa meille oli myyty Fissler-merkkinen painekattila. Meillä on ahkerassa käytössä samanmerkkisiä teräskattiloita, olemme kyseisiin kattiloihin erittäin tyytyväisiä, joten hylkäsimme toisen lempimerkin, Silitin, painekattilat ostomielessä. Ne ovat kyllä kauniita nekin kirkkaissa väreissään. Koska valitsemamme kattilan ohjekirja oli mystisesti kadonnut, eikä löytynyt Fraun, eikä Herrn toimesta, meille tarjottiin merkin yleistä opaskirjasta ja kymmentä prosenttia alennusta. Kyllä me sen verran Vileneitä olemme, että tarjous kelpasi. Saimme vielä muutaman kerran demonstraation siitä, miten kannen tulee napsahtaa suljettaessa ja avattaessa, nyökyttelimme, että ah ja sehr schön.

Kattilan koon valitseminen oli hieman vaikeaa. Olisin tietysti halunnut malliston suurimman, mutta alan jo muistaa, etten kokkaa kovin suurelle porukalle. Toisaalta mitään pikkukippoakaan ei kannata ostaa, joten päädyimme viiden litran kattilaan.

Kammenpyörittäjässä on olemassa tiettyjä insinöörimäisiä piirteitä, joita minusta tyystin puuttuu. Häntä kiinnostaa tietää, miten uudet inkkeet toimivat ja miksi. Minulle kelpaa yleensä se, että kattila nostetaan tulelle ja sitten otetaan jo lautaset ja servetit esille. Kammenpyörittäjä meni jopa niin pitkälle, että etsi netistä juuri kyseisen höyrypannun ohjekirjan ja referoi sen minulle eräänä heinäkuisena iltana heti kohta karavaanireissun jälkeen. Sanomattakin on selvää, etten kuunnellut enkä omaksunut mitään informaatiota. Eilen sitten minuakin kiinnosti ja olin nyreissäni, kun en itse löytänyt kyseistä dokumenttia tuosta vaan. Onneksi henkilökohtainen tiedonhankkijani ja koti-insinöörini oli paikalla ja etsi manuaalin minulle ja jopa tulkkasi sen lontoosta suomeksi. Teimme jännittävän koeponnistuksen niinkin vaativalla tavalla, kuin keittämällä pari litraa vettä painekattilassa. Oli se jännittävää. Kurkistelin kattilan kannessa olevaa venttiiliä ja laskin minuutteja, sekä mietin mielessäni, että paljonko maksaa laivamatka Saksaan, jos kattilaa pitää lähteä vaihtamaan. Ei tarvinut. Vähän harmillista, sillä Lyypekissä voisi kyllä lähteä taas käymään.

Osasimme päästää höyryt kattilasta ja tarkoitus oli valmistaa siinä jo eilen ruokaa, mutta ilmeni, ettei kotona olisi päivällisaikaan muita kuin minä. Siirsin varatut lihapalat jääkaapista nollalaatikkoon ja muutin ranskalaispäivällissuunnitelmat ranskalaisleivonnaissuunnitelmiksi. Tänään kotona onkin enemmän väkeä, on Alikersantti, Uunituore Aikuinen, Nuori Morsian, Kammenpyörittäjä ja minä. Meille kaikille aion loihtia painekattilassa burgundinpataa. Ainekset ovat valmiina, ohje on mielessä kirkkaana. Ainoastaan kello on liian vähän, sillä ruoan valmistaminen ei tule sitten viemään kuin pienen hetkisen verrattuna crock-pot-hommiin.

Tein burgundinpataa ensimmäisenä blogikesänä, enkä sen jälkeen ole tehnytkään, ellen aivan väärin muista. Toisinto uudella valmistustavalla ei siis olisi haitaksi nyt, kun tämänvuotinen Ranska-haasteemme ja Tour de France ovat loppusuoralla. Varmuuden vuoksi teemme höyrypannuhommat ulkona, mutta kyllä minua hieman jännittää, mitä lautasille loihtiutuu tänään. Tuloksista tuonnempana.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

Vadelmafinancierit

Ei ole palellut tänäänkään, ei varmaan koko Suomessa. Olen kuitenkin ollut hieman virkeämpi ja jaksoin leipoa jo pitkään aikomiani financier-leivonnaisia. Niiden salaisuus ovat paahdettu voi, mantelijauho ja kananmunan valkuaiset. Otin ohjeen näihin mukaviin teen tai kahvin kavereihin Oh sweet day!-blogista. 

15 pientä financieria vadelmahillolla

• 3 rkl vehnäjauhoja
• 3 dl mantelijauhetta
• 1,2 dl sokeria
• ripaus suolaa
• 3 kananmunan valkuaista
• 1 tl vaniljauutetta
• 1,5 dl sulatettua, paahdettua voita
• vadelmahilloa
• tomusokeria

Lämmitä uuni 200 asteeseen ja voitele pieniä metallisia vuokia. Jos käytät silikonisia, niitä ei tarvitse voidella, ei kai pidäkään. Sulata voi ja paahda sitä kattilassa niin, että se saa ruskean sävyn, muttei pala. Kun se tuoksuu pähkinäiselle, se on sopivaa. Kaada se toiseen astiaan jäähtymään. 

Sekoita kulhossa sekaisin sokeri, jauhot, mantelijauhe ja suola. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset vaahdoksi. Yhdistä valkuaisvaahto ja vaniljauute kuiviin aineisiin. Lisää viimeisenä paahdettu voi, joka on ehtinyt hieman jäähtyä. Sekoita taikina tasaiseksi. Lusikoi jokaiseen pieneen vuokaan ruokalusikallinen taikinaa. Tipauta päälle pieni nokare vadelmahilloa ja lusikoi lisää taikinaa, niin että hillo peittyy, muttei vuoka tule liian täyteen. Minulla oli niin pieniä metallivuokia, että kokonaisuudessaan leivonnaisia tuli 10 pientä metallivuokiin ja viisi pienehköihin silikonivuokiin. Paista uunissa noin 15-18 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Pullauta leivonnaiset vuoistaan, kun ne ovat hieman jäähtyneet ja sirottele niiden päälle tomusokeria. 

Tour de Francen kolmanneksi viimeinen, 19. etappi ajetaan paikoin sateisessa säässä. Etappi on tasamaaluonteinen ja massakiriä saattaa odotella. Kilpailu tuntuu olevan jo taputeltu ja voittaja selviö, mutta tietysti Vincenzonkin pitää maaliin asti tulla jokaisella etapilla. Huomenna on vuorossa kilpailun ainoa aika-ajo, henkilökohtainen sellainen. Joukkueaika-ajoa ei tässä kisassa olekaan lainkaan. 

Tällaista Tuplapotkua meillä ei vielä olekaan!

Vuorietappi ja helle ottivat voimille

Aamupäivällä teimme pienen reissun Mikkeliin katsomaan myytävänä olevaa matkailuautoa. Pysähdyimme matkalla Kangasniemelle tankkaamaan ja poimimme sieltä päivän kirkon, komean puisen, jonka katselimmme ulkopuolelta, sillä sisälle olisi päässyt vasta monen tunnin kuluttua. Kirkkoa ympäröi kaunis hautausmaa, jolta ei työntekijöitä puuttunut, varmaan kymmenkunta ihmistä hääräsi leikaten ruohoa ja siistien puuskia. 

Söimme aamupalaa levähdyspaikalla ja mietimme, että harvoin Suomen kesässä on niin kuumia aamuja. 

Kangasniemelle voisi sitten vähän vanhempana suunnistaa uudelleen, kun alkaa olla tekemisen puutetta. Ei ihan vielä.

Auto ei ikävä kyllä ollut ihan niin sopiva, kuin olimme toivoneet, joten jatkamme etsimistä. 

Tänään en ole jaksanut tehdä ranskalaista ruokaa, eikä olisi kyllä maistunutkaan. Lämmin sää ja toipilaisuus veivät minusta mehut niin, että piti ottaa päiväunet kesken Tour de Francen vuorietapin. Onneksi heräsin, kun matkaa maaliin oli vielä kymmenisen kilometriä ja ehdin katsomaan, miten lopussa käy. Vincenzo Nibali näytti hurjat voimansa ja rohkeutensa ja ajoi vuorietapin maaliin ensimmäisenä, neljäs etappivoitto tästä kisasta oli plakkarissa. 

Eilen illalla pihaamme pölähti Kammenpyörittäjän ajavia tuttavia yhteislenkillään, vesipullot täyttyivät,
Andreja puski espressoja ja cappuccinoja, mukava iltahetki!

Kir Royal -klassikkodrinkki Ranskasta

Tänään on se päivä, jolloin en ole enää ollenkaan alaikäisten lasten äiti, onneksi pari harjoitteluvuotta aikuisen äitinä on jo tehnyt minusta ihan hyvän jatkoäidin, nyt kun perusäitiä ei niin paljon enää tarvita. Kuopuksen 18-vuotispäivänä söimme hänen toiveidensa mukaisesti pihviaterian ja jälkiruokana marjaisaa täytekakkua. Onneksi minun ei ole tarvinnut osata askarrella mutkikkaita kakkuja, yhtään muumi- tai spiderman-kakkua tai myöhemmn vaikka world of warcraft-kakkua en joutunut edes yrittämään poikien lapsuusvuosina. Hyvä niin. Nyt pitäisi vielä päättää, "löydänkö" tuliterän aikuisen passin kätköistäni, että hän pääsee illalla baariin. Se on kokonaan toinen juttu.

2-vuotias vekkuli, vekkuli hän on edelleen (luvalla julkaistu kuva)

Emme yritä syrjäyttää vieläkään Kivistöä kotimaisten ruokablogien drinkkiykkösenä, heidän torstaidrinkkinsä ovat legendaarisia. Tosin vielä odottelemme sitä luvattua grillattua drinkkiä, ehkä tällä viikolla? Campasimpukan lyhyt drinkkilista jatkuu nyt kuitenkin yhdellä klassikolla, nimittäin helpolla, mutta tyylikkäällä Kir Royalilla. Se sopii tähän juhlapäivään hyvin, etenkin kun Ranskassa ajetaan edelleen Tour de Francea. 

Kir Royal

• 2 cl Crème de Cassis-likööriä
• samppanjaa tai kuohuviiniä

Viilennä likööri ja kaada sitä kylmennettyyn samppanjalasiin. Kaada lasi lähes täyteen samppanjaa. Siemaile. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme.

Tour de Francen 17. etappi oli klassinen vuorensahauspätkä Pyreneillä, jossa vuoronperään kiivettiin  ja laskettiin. Pituutta etapilla oli "vain" 124,5 km ja se päättyi raatelevaan nousuun. Tinkoff Saxon Rafal Majka polki itsensä ensimmäisenä maaliin pallopaidassaan. Hieno voitto! Kokonaiskilpailun johtaja on tietysti edelleen Vincenzo Nibali.

Lipstikkainen vichyssoise

meidän melkein ainut kirsikkamme ennen kuin joku sen pihisti

Eilen Tour de Francessa oli toinen lepopäivä ja se sopi minullekin mitä parhaiten, sillä piipahdin päiväkirurgisessa operaatiossa. Pääsin jo illalla kotiin ja nyt minulla on lääkärin määräys olla tekemättä paljon mitään neljän viikon ajan. Sehän vain passaa. Ruokaa täytyy sentään tehdä, eikä se olekaan kiellettyjen asioiden listalla. 

Kun menimme Saksaan kesäkuussa, söimme laivalla lipstikkakeittoa, johon ihastuimme kumpikin. Keitto oli selvästi koko buffetin paras ruokalaji. Kammenpyörittäjä kysyi, että osaisimmekohan itse tehdä samanlaista keittoa ja arvelin, että helposti! Ennen reissua alas leikkaamamme lipstikka on pihamme harvoja menestyjiä tälle kesälle. Nyt se on taas yhtä iso, kuin ennen leikkaamista. Niinpä ajattelin, että tämä minun toipilasaikani ensimmäisen päivän ruoka olisi juuri lipstikkakeitto. Etsin foodgawkerista sanoilla lovage soup ja löysinkin keiton, joka oli nimetty lipstikka-vichyssoiseksi. (kirjoitan muuten lipstikan lukemattomilla eri tavoilla väärin, koko ajan pitää korjata). Se kävisi minulle ranskalaisuudesta, toivottavasti käy teillekin. Ohjeen otin kivasta blogista bite by Michelle.

Lipstikkainen vichyssoise kolmelle

• 3 isonpuoleista perunaa, minulla uusia siiklejä
• 1 purjon valkoinen osa, noin 15 cm pitkä
• 1 iso uusi sipuli vihreine varsineen
• 2 valkosipulinkynttä
• 0,5 l lintulientä (ankkaa ja kanaa)
• 2 rkl voita
• iso nippu lipstikkaa varsineen päivineen
• vettä sen verran, että ainekset liemen lisäämisen jälkeen peittyvät hyvin
• suolaa ja pippuria
• (loraus ensiapukermaa)
• 1 rkl turkkilaista jogurttia/annos
• muutama tippa hyvää oliiviöljyä/annos

Kuorin perunat ja sulatin liemet. Leikkasin purjon ja sipulin ohuiksi viipaleiksi, perunat kuutioiksi ja kuorin valkosipulin kynnet. Otin lipstikkanipusta muutamia isoja lehtiä sivuun ja leikkasin muut varret ja lehdet silpuksi.

Kuullotin voissa hetken aikaa sipulia, purjoa ja valkosipulinkynsiä. Kaadoin ainekset pannulta kattilaan ja lisäsin päälle sulatetut liemet. Kumosin mukaan perunapalat ja sen verran vettä, että ainekset peittyivät kunnolla. Keittelin keittopohjaa sen aikaa, että perunat olivat kypsiä ja lisäsin silputun lipstikan mukaan. Annoin sen kiehua mukana noin 5 minuuttia. 

Otin muutaman kauhallisen lientä kattilasta pois, ettei keitosta tulisi liian laihaa ja kaadoin loput mikserin kannuun. Pyöräytin ainekset tasaiseksi keitoksi. Lisäsin hieman lientä, että koostumus oli sopiva. Leikkasin säästetyt lisptikkalehdet oikein pieneksi silpuksi ja lisäsin ne keittoon. Lisäsin suolaa ja pippuria. Ripsautin suolaa aavistuksen liikaa, joten pyöristin makua pienellä lorauksella kermaa. Tarjoilin keiton syviltä lautasilta  turkkilaisen jogurtin kera.

Tour de Francen 16. etappi ajettiin Carcassonnesta Bagnères-de-Luchoniin ja sillä oli mittaa kärsimykselliset 237,5 km. Mukana oli tuskallisia ylämäkiä ja hurjia laskuja. Sää näytti olevan mitä parhain ajamiseen, vain vähän yli 20 astetta lämmintä, loppunousuja ja laskuja uhkailtiin ukkospilvillä, mutta huonoa säätä ei onneksi tullut. Minua aina kylmäävät nuo hirveät laskuosuudet. Tinkoff Saxon Michael Rogers oli vahvin ja voitti ensimmäisen Tour de Francen etappinsa. Toiseksi sinnitteli Thomas Voeckler, mikä ilahduttaa minua. Kokonaiskilpailun johtajan paikalla jatkaa Vincenzo Nibali. 

Kesäkurpitsa-lohiquiche

Tänään söimme tähdenlentoja hyödyntävää piirasta, quichemuunnelmaa. Kammenpyörittäjä loimutti eilen lohta niin paljon, että sitä jäi tällekin päivälle. En ollut pitkään aikaan tehnyt ranskalaista piirasta, quichea, joten nyt oli hyvä aika sille, kun Tour de Francea on vielä viikko jäljellä. 

Quiche kesäkurpitsalla ja loimulohella

Pohja

• 250 g vehnäjauhoja
• 125 g kylmää voita kuutioina
• 1 tl suolaa
• 1 kananmuna
• 40 ml kylmää vettä

Tein ensin piirakkapohjan tekeytymään. Olen ottanut ohjeen aikoinaan Michel Rouxin Piirakkakirjasta. Keräsin pohja-ainekset vettä lukuunottamatta kulhoon ja nypin ainekset sekaisin leivänmurumaiseksi seokseksi. Lisäsin veden parissa erässä ja työstin taikinaa sen verran, että se muotoutui palloksi. Käärin pallon kelmuun ja laitoin sen jääkaappiin noin puoleksi tunniksi, jonka aikana valmistelin täytteet ja katsoin toisella silmällä Tour de Francea, jossa taas satoi aivan karmeasti. 

Täyte

• kymmenen sentin pätkä kesäkurpitsaa ohuiksi siivuiksi leikattuna
• 2 uutta sipulia suikaleina
• pieni loraus oliiviöljyä kasvisten kuullottamiseen
• noin 150 g tähdelohta
• noin 100 g irlantilaista cheddaria raastettuna
• 3 kananmunaa
• 3 dl kermaa
• ripaus suolaa
• tuoretta tilliä ja timjamia

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Painelin viilenneen taikinan pyöreän lasivuoan pohjalle ja reunoille. Pistelin taikinan haarukalla ja asetin arkin leivinpaperia pohjan päälle ja siihen päälle pussillisen keraamisia paistopainoja (myös kuivat herneet käyvät tähän tarkoitukseen hyvin, nekin voi käyttää moneen kertaan). Esipaistoin pohjaa 15 minuuttia. Haudutin sen aikaa kesäkurpitsa- ja sipuliviipaleita oliiviöljyssä pienellä pannulla.

Nostin pohjan vuokineen uunista ja siirsin paistopainot pois taikinan päältä. Levitin kasvikset pohjan päälle ja asettelin niiden päälle lohipalasia. Vatkasin kananmunat kevyesti sekaisin kerman kanssa ja kaadoin seoksen vuokaan. Pinnalle ripottelin pippuria, juustoraasteen ja yrtit. Paistoin piirasta noin 35 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen ja täyte hyytynyt.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Tour de Francen viidestoista etappi ennen huomista vapaapäivää ajettiin tosiaan osittain ukkossadekuuroissa. Teillä oli vettä niin, että hirvitti katsoakin. Onneksi loppukirin aikaan sade oli jo loppunut ja tiekin kuivunut melkein kokonaan. Pitkään irtiotossa olleet Jack Bauer ja Martin Elmiger ajettiin aivan maaliviivalla kiinni ja voittoon ajoi norjalainen Alexander Kristoff. Vincenzo "Nipsu" Nibali johtaa kokonaiskilpailua. 

Ranskanpullaa

Kun sää on näin lämmin, minun ei oikein tee mieleni syödä paljon mitään. Paljon mitään ei kuitenkaan tarkoita leipää, sillä leivästä pidän aina ja kaikkialla. Toteutan antaumuksellista vehnädiettiä, eikä se ole ollenkaan vaikeaa edes. Suosittelen kokeilemaan. Meillä oli kuitenkin nollalaatikossa lohifileitä, jotka oli pakko laittaa ruoaksi tänään. Kammenpyörittäjä muisteli millaisia säitä eri loimutuskerroilla on ollut. On pitänyt pukea päälle pilkkihaalaria ja lapioida loimutuspönttöä esille hangesta, on pitänyt varjella kalaparkoja kauhealta vesisateelta. Tällä kertaa piti ottaa esille trimmeri ja kaataa erinäinen määrä reissujemme aikana hujahtaneita rikkakasveja, että hän pääsi pöntön äärelle. Näin lämmintä ilmaakaan hän ei muista aiemmin olleen loimutuskerroilla.

Lohen loimuttamisessa ei taida olla mitään erityisen ranskalaista, eikä meidän tehnyt kevyttä salaattia enempiä lisukkeitakaan aterialle. Mutta leipää saisi kyllä olla ja halusin kokeilla Ranskasta tuomiamme leipäjauhoja. Ostimme isot pussit vaaleita leipäjauhoja jostain marketin leipäosastolta, siellä niitä oli patonkihyllyjen väleissä ostettavissa. 

Etsin yksinkertaisen vaalean leivän ohjeen ja se löytyi blogista delectably mine. En ollut aiemmin kokeillut tällaista taikinaohjetta, jossa taikinaa lepuutetaan kymmenen minuutin pätkissä ja sekoitetaan välillä hetkisen. En tiedä voiko tätä tapaa sanoa leimallisesti ranskalaiseksi, mutta sanotaan vaan, eikö niin?

Kaksi vaaleaa ranskalaista yrttileipää

• 5 dl lämmintä vettä
• 5 g pussi kuivahiivaa
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl suolaa
• 2 rkl öljyä
• 12-13 dl vaaleita leipäjauhoja
• iso nippu sekalaisia yrttejä silputtuna (timjamia, kirveliä, rosmariinia, rakuunaa ja oreganoa)

Mittasin Kitchen Aidin kulhoon veden, sokerin, hiivan, suolan ja öljyn sekä yrttisilpun. Lisäsin mukaan noin puolet jauhoista ja sekoitin leipäkoukulla muutamia minuutteja. Lisäsin jauhoja sen verran, että taikinasta tuli kiinteä pallo, joka irtosi kulhon reunoista koukkuun. Jätin taikinan lepäämään 10 minuutiksi, jonka jälkeen sekoitin sitä koukulla 10 sekuntia. Jätin taas taikinan lepäämään peitettynä ja sekoitin. Toistin tämän intervallihommelin kaikkiaan viisi kertaa. 

Kumosin taikinan kevyesti öljytylle leivinpaperiarkille ja halkaisin sen kahteen pitkulaiseen palaan. Muotoilin niitä hieman ja jätin ne toisen leivinpaperiarkin ja keittiöpyyhkeen väliin kohoamaan. Noin kolmen vartin päästä taikinapötkylät olivat kohonneet reippaasti ja olivat melkein kiinni toisissaan. Venytin niitä hieman ja taitoin kaksinkerroin. Kiersin pötkylät löyhästi kierteelle ja jätin uudelleen kohoamaan. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja ennen uuniin laittamista viilsin terävällä veitsellä muutaman vinottaisen viillon taikinaan. Paistoin leipiä noin 25-35 minuuttia. Yrtit olivat oma lisäykseni taikinaan, en tiedä onko ranskalaisilla tapana laittaa yrttejä vaaleaan leipään. Yrtit vain ovat melkein ainoat, mitä puutarhassamme tänä kesänä kukoistavat ja niitä pitää koittaa käyttää kaikkeen, mihin vain pystyy. Leivistä tuli susirumia, mutta hyvänmakuisia. Ranskalaisen suolaisen voin kanssa leipä maistui hyvälle, yrtit erottuivat kivasti maussa. Leivän tarjoaminen viinilaatikosta on Passiosta ja Huvilasta lainattu idea. 

Tour de Francen neljästoista etappi oli viimeinen Alpeilla ajettavista vuorietapeista. Siitä oli pitkä lähetys, jonka alkutunnit kuuntelimme pihanpuolelle, kun puuhailimme siellä. Kalan loimutuksen ja leivän paistamisen jälkeen asetuimme istumaan tv:n ääreen nauttimaan kauniista ranskalaismaisemista ja kiinnostavasta pyöräilystä. Nyt etappia on jäljellä vielä melkein 60 km ja maaliin tullaan vasta kuuden jälkeen illalla. Jännittämistä siis riittää vielä hyvän aikaan.

Ranskalainen päärynäkakku

Kaupassa oli sieviä ranskalaisia päärynöitä, en vastustanut niitä ollenkaan, vaan ostin niitä viisi kappaletta. Etsin niille ranskalaista käyttötapaa ja löysinkin kakun, johon saisin ainakin osan päärynöistä menemään. Meitä oli  vain kaksi päivällisellä, joten tein kakustakin pienen. Puolitin My Kitchen in the Rockies-blogista löytämäni päärynäkakun ohjeen.

Pieni ranskalainen päärynäkakku

• 2 pientä päärynää
• 125 g pehmeää voita
• puolen sitruunan kuori raastettuna
• 125 g sokeria
• 1 tl vaniljauutetta
• 2 kananmunaa
• 125 g vehnäjauhoja + vähän vuoan jauhottamiseen
• 1/4 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa

Lämmitä uuni 180 asteeseen ja voitele ja jauhota pieni rengasvuoka (18 senttinen). Kuori päärynät ja leikkaa ne kuutioiksi tai viipaleiksi. Vatkaa sokeri ja pehmeä voi vaaleaksi vaahdoksi, lisää sitruunankuori, vaniljauute, suolaripaus, kananmunat ja jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Sekoita taikina tasaiseksi, mutta vältä liikaa vatkaamista, ettei taikinasta tule sitkasta. Levitä puolet taikinasta vuokaan ja asettele päärynäpalat taikinan pinnalle. Lusikoi loput taikinasta päärynöiden päälle ja tasoittele hieman. Paista kakkua uunin keskikorkeudella noin 34-40 minuuttia ja kokeile kakkutikulla kypsyyttä. Paista hieman lisää, mikäli tikku on taikinasta nostettuna tahmea. Jäähdytä kakkua vähän aikaa, ennen kuin otat rengasvuoan reunan irti.

Tour de Francen kolmastoista etappi oli täysiverinen vuorietappi, joka päättyi 18 kilometrin loppunousuun. Todella kuuma sää sai muutamia ajajia keskeyttämään kilpailun. Vincenzo Nibali otti kolmannen etappivoittonsa tämän vuoden kisassa ja paransi asemiaan kokonaiskilpailun johdossa. Toiseksi nousi Movistarin Alejandro Valverde. Huomenna onkin sitten luvassa pitkä lähetys etapista, jo yhden aikaan iltapäivällä pääsemme seuraamaan viimeistä Alppi-etappia.

Aina samaa ruokaa!

Prisman valikoimat, no ei vaiskaan!

Vuosi ja yksi päivää sitten meillä oli samaa ruokaa kuin tänään, ihan yhtenään syömme siis naudan ulkofilettä ranskalaiseen tapaan valmistettuna. Sää oli hieman lämmin ulkona syömiseen, olisi pitänyt varjoja viritellä terassille, joten söimme sisällä. Talo on vielä melko viileä, mikä sopii minulle mitä parhaiten. 

Aloitin ruoanvalmistamisen laittamalla uuniin sitruunaiset perunat, joihin otin vinkit Sweet as Honey-blogista. Kuumensin uunin 220 asteeseen. Varasin kaksi keskikokoista siikliä syöjää kohden ja halkaisin perunat pitkittäin kahteen palaan. Asettelin perunat uunivuoan pohjalle ja ripotin päälle suolaa ja pippuria. Kaadoin päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. Kääntelin perunoita, niin että ne olivat kauttaaltaan öljyssä. Sijoittelin samaan vuokaan muutaman lohkon sitruunaa, puolikkaiksi leikattuna uusia sipuleita, pieniä tomaatteja, timjamia ja rosmariinia. Paistoin perunoita uunissa ensin 20 minuuttia ja kääntelin sitten perunat toiselle kyljelleen. 

Ulkofile oli noin kilon painava siisti palanen, josta poistin vähäiset kalvot. Hieroin pintaan runsaasti pippuria ja suolaa. Kuumensin suuren pannun ja sillä lorauksen oliiviöljyä ja ruokalusikallisen voita. Kun rasva oli kuumaa, nostin fileen pannulle. Paistoin lihapalaa muutamia minuutteja molemmilta puolilta. Samaan aikaan kuumensin kaasugrillin noin 175 asteeseen ja nostin pintapaistetun fileen foliovuoassa grilliin. Asetin paistomittarin anturin lihan keskelle ja laitoin tavoitelämpötilaksi 53 astetta. Grillin kansi kiinni ja odottamaan. Paistinpannun jätin pesemättömänä odottamaan kastikkeentekoa.

Liha saavutti tavoitelämmön noin 25 minuutissa. Uunissa foliovuokaan olisi muodostunut paistolientä, mutta grillissä ei juurikaan, sillä lämpölähde oli suoraan folion alla. Nostin lihapalan uuteen vuokaan ja peitin vuoan tiukasti rullafolionpalalla. Grillissä olleeseen vuokaan kaadoin hieman vettä ja raaputtelin kaikki makuaineet kastiketta varten. 

Anna palaa!

Annoin lihapalan levätä 25 minuuttia ja tein sillä välin kastikkeen. Kuumensin aiemmin käytetyn pannun ja kaadoin sille puolisen desiä konjakkia, jonka liekitin ulkona grillin sivupolttimolla. Sitten kaadoin pannulle paistovuoasta raaputteluvedet ja keittelin seosta muutamia minuutteja. Maistellessa se oli selvästi liian suolaista, mutta hetken päästä mukaan kaatamani 1,5 dl kermaa pyöristi maut sopiviksi. 

Leikkasin fileen ohuiksi viipaleiksi ja nostin ne tarjoiluvatiin, sijoittelin ympärille uunista otetut perunat, sipulit ja tomaatit. Kaadoin päälle kastikkeen pannulta ja ripottelin pinnalle tuoretta timjamia. 

Oli kyllä hyvää, liha oli juuri sopivan kypsää, punertavaa, muttei liian ja lisänä tarjottu tomaatti-mozzarellasalaattikin sopi aterialle erinomaisesti. Viininä meillä punainen Ventoux.

Tour de Francessa ajettiin kahdestoista etappi kuumassa säässä, jopa hieman meikäläistä tämänhetkistä kesäsäätä lämpimämmässä. Eilinen taistelija Talansky joutui sittenkin keskeyttämään kilpailun. Voittajaksi leivottiin Alexander Kristoff ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Vincenzo Nibali. Peter Sagan oli jotenkin unessa, eikä ehtinyt oikein kiriin mukaan.

Älä aja tähän!

Frangipane

On mukava olla kotona taas, päivä on kulunut kotoisten puuhien parissa, olemme käyneet kaupassa, pesseet pyykkiä ja ottaneet vastaan mieluisat sukulaiset, jotka missasimme Savonlinnassa. Iltapäivällä alkoi taas Tour de France, on ollut kiintoisaa kuulla sairaslistan kuulumiset, mitä murtumia kenelläkin ajajilla on ja kenellä on toivoa ehtiä parantua ennen Vueltaa. 

Päivän ranskalaiskokkaus on jälkiruokaosastoa. Päivällisenä meillä oli uusia perunoita ja sukulaisten tuomaa lämminsavulohta. Jälkiruoaksi tein frangipanea, josta olen lukenut jo muutamasta blogista ja miettinyt, että tuota pitää kokeilla. Ohjeen katsoin FOOD52-blogista. 

Frangipane aprikooseilla

Taikina

• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 70  g suolatonta voita (tämä on arvio, ohjeessa oli epämääräinen 9 rkl)
• 0,8 dl erikoishienoa sokeria
• (0,5 tl suolaa mikäli voi on suolatonta)
• 1 kananmunan keltuainen
• 2 rkl kylmää vettä

Sekoita taikina-ainekset vettä lukuunottamatta food processorin leikkuuterällä muruiksi. Lisää vesi ja pyöräytä vielä sen verran, että taikina muodostuu palloksi. Kaavi taikina voideltuun vuokaan ja taputtele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, että uuni lämpenee 200 asteeseen. Esipaista pohjaa noin 15 minuuttia, kunnes se on lievästi kypsynyt, jos pinta kohoaa, paina se spatulalla varovasti pohjaa vasten. 

Täyte

• 50 g pehmeää voita (taas arvio, ohjeessa oli 6 rkl)
• 1,2 dl sokeria
• 1,8 dl mantelijauhetta
• 1 kananmuna ja taikinasta jäänyt kananmunan valkuainen
• 2 tl vehnäjauhoja
• 1 tl maissitärkkelystä
• 1 tl vaniljauutetta
• ripaus suolaa
• tuoreita aprikooseja (minulla 4, olivat aika isoja) tai muita hedelmiä tai marjoja

Sekoita ensin voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää muut täytteen aineet mukaan, sekoita. Leikkaa aprikoosit ensin puoliksi ja sitten puolikkaat viipaleiksi. Kaavi täyte esipaistetulle pohjalle ja levitä se koko pohjan alalle. Asettele hedelmät tai marjat täytteen päälle ja paista torttua noin 35-45 minuuttia, kunnes pinta on kullankeltainen. Sirottele jäähtyneen tortun päälle tomusokeria ja syö! Oli muuten todella hyvä ohje, pohja oli ihanan muromainen ja aprikoosit olivat riittävän kypsiä. Sopi hyvän kahvikupillisen pariksi.

Tour de Francen yhdestoista etappi ajettiin mahtavassa aurinkoisessa säässä. Sen voittoon luikahti upeasti alkuviikosta päivän keltapaidassa ajanut Tony Galopin, hän jätti oikealla ajoituksella kirimiehet taakseen. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Vincenzo Nibali. Lähetyksen lopussa saimme seurata aikaa vastaan taistelevan Andrew Talanskyn ajoa maaliin, hän ehti kuin ehtikin aikarajan puitteissa maaliin ja pysyy mukana kisassa, mikäli terveyttä riittää.