Ranskalainen bistrosalaatti

Meillä oli hieman juhannusruokien jatkojalostusta meneillään, ajattelin ensin tehdä quichen, mutta ne on niin nähty.  Jääkaapissa oli pizzataikinarulla, jonka päivämäärä jo hätyytteli. Niinpä tein överipitsan (en kehtaa sanoa sitä pizzaksi) johon meni niin savu- kuin graavilohetkin. Koska arvelin paistokseni olevan jokseenkin heviä evästä, tein sille kaveriksi ranskalaisen bistrosalaatin, hyvin yksinkertaisen lisukkeen, jollaista Ranskassa usein tarjotaan vaikkapa sen quichen tai entrecoten kaverina. 

Ranskalainen bistrosalaatti

• friseesalaattia
• tuoretta ranskalaista rakuunaa
• tuoretta persiljaa
• 1 uuden sadon sipuli (mieluiten punasipuli, mutta minulla ei nyt ollut sellaista)
• 1+ 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 rkl sokeria
• pippuria
• suolaa
• saksanpähkinöitä
• sitruunalohkoja

Aloita viipaloimalla sipuli mieluiten mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Laita tiiviisti suljettavaan rasiaan etikka, 1 ruokalusikallinen oliiviöljyä, sokeri, ripaus suolaa ja pippuria. Sekoita niin, että sokeri sulaa. Nostele sipuliviipaleet rasiaan, sulje kansi ja ravistele niin, että sipuliviipaleet saavat joka puolelta vinegrettekylvyn. Jätä maustumaan ainakin puoleksi tunniksi. Punasipulista tulisi nätimpää, harmi ettei minulla ollut sitä. 

Revi tammenlehväsalaattia (jota minulla ei myöskään ollut, joten käytin friseesalaattia) suljettavaan kulhoon, lisää mukaan rakuuna ja persilja (jätä vähän jemmaan)ja kaada päälle sipulit vinegretten kanssa. Sulje kulho kannella ja ravistele kunnolla. Nostele salaatti vadille ja ripottele päälle hieman saksanpähkinöitä ja lurita vielä toinen ruokalusikallinen oliiviöljyä pinnalle. Lisää vielä hieman persiljaa ja rakuunaa. Laita lautasen reunalle vielä sitruunalohko, josta voi puristaa hieman piristettä, jos salaatti sitä kaipaa. Sopi oikein hyvin överipitsan lisäkkeeksi. 

Tour de Francen kolmas etappi oli taas hilly-tyyppinen, tällä kertaa Bretagnen eteläreunalla. Välillä satoi ja välillä paistoi, siihen varmaankin perustuu seudun vihreys, ainakin näin keskikesällä. Nyt ei oikein tunnu kivalta katsoa tätä kisaa, kun kolareita ja kaatumisia on niin paljon, yksi jos toinenkin on niin asvaltti-ihottumassa ja pahemmassakin. Voittajaksi ajoi Tim Merlier, joka ajaa ensimmäistä Touriaan. Ihan lopussa Caleb Ewan ja Peter Sagan vielä kolaroivat ja menivät pitkin asvalttia niin, että sydämestä otti. Keltaisessa paidassa jatkaa Mathieu van der Poul. Huomenna on sitten 150 kilometrin tasamaan etappi. Nyt sitten riittää kolaroinnit, onko selvä?

Meni niin kuin Strömsössä

Emme oikeastaan koskaan muista etukäteen varautua Strömsön katsomiseen, emme muista koska se esitetään tai kuinka usein se tulee. Mutta jos TV:stä sattuu kohdalle Strömsön jakso, yleensä katsomme sen loppuun. Milloin hyvänsä  hieman leppoisaa herttaisuutta, askartelua ja positiivisuutta on paikallaan. Viikko pari sitten osuimme katsomaan jaksoa, jossa askarreltiin joulukoristeita, juteltiin kirjojen lukemisesta ja tehtiin ruokia hävikistä herkuksi-hengessä jouluruokien lopuista. Minulle jäi mieleen salaatti, joka valmistettiin joulukalojen jatkojalostusruoan kaveriksi.

Lehtisalaatti-appelsiinisalaatti

• 4 "oksaa" lehtikaalia
•  2 appelsiinia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl appelsiinimehua (noita aiemmin mainituista appelsiineista)
• appelsiinin kuori raastettuna (yhä noista yllämainituista appelsiineista)
• 1 tl sokeria
• suolaa ja pippuria
• puolikkaan granaattiomenan siemenet
• muutama saksanpähkinä

Leikkaa lehtikaalista lehtiruodot pois ja ryöppää lehdet kevyesti kastamalla ne noin minuutiksi kiehuvaan veteen. Nosta lehdet kulhoon, jossa on kylmää vettä ja jääpaloja. Näin lehtien kypsyminen pysähtyy ja niihin jää hieman rapeutta, mutta kitkeryys jää kattilaan. Hetken kuluttua nosta ryöpätyt ja jäähdytetyt lehdet paperin päälle valumaan. Voit myös käyttää ne salaattilingossa, jolla saa pois vettä mutkikkaista lehdistä. 

Raasta toisen appelsiinin kuori kuppiin odottamaan. Fileroi ensin kalju appelsiini leikkaamalla kuoret pois ja sitten kalvoja pitkin. Purista raadosta kaikki mehu kuppiin, jossa on kuoriraaste. Fileroi puolet toisestakin appelsiinista ja purista lopusta mehu talteen kuppiin, jossa on toisen appelsiinin kuoriraaste ja vähän mehua. Lisää mukaan oliiviöljy, sokeri, suola ja pippuri. Sekoita vinegretti tasaiseksi. 

Halkaise granaattiomena ja irrottele parhaaksi katsomallasi tavalla punaisia siemeniä, varaudu pukeutumalla punaiseen paitaan! 

Kun lehtikaali on kuivahtanut, asettele se tarjoiluvadille ja sijoittele päälle appelsiinifileet, granaattiomenan siemenet ja muutama saksanpähkinä. Kaada päälle vinegretti. 

Meillä kirpeä salaatti oli tarjolla uunissa paistetun kokonaisen broilerin ja hanhenrasvassa paistettujen perunoiden kanssa. Salaatissa oli purtavaa ja luonnetta, pidimme oikein paljon! Linnun ranka pääsee huomenna liemipataan ja luulenpa, että muutama pala perunoita päätyy ohimennen keittiössä piipahtavien vatsoihin.

Tämä mahtaa olla CampaSimpukan viimeinen postaus vuodelle 2019. Tämä vuonna blogiin päätyi vähemmän postauksia kuin minään aikaisempana vuonna, mutta tulevalle vuodelle minulla on suuria toiveita päästä jälleen vilkkaamman postaamisen tahtiin. 

Petite tender perjantaina

Petite tender oli tänään pääosassa leikkuulaudalle järjestämälläni meat platterilla. Ei sitä ihan tunkutarjottimeksi voinut sanoa, koska en tunkenut sitä ihan täyteen, mutta riittävästi ruokaa oli kuitenkin. Vinkkejä otin täältä. 

Ultimate meat platter (heh) 

• 2 naudan petite tenderiä (noin 350 g yhteensä)
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• Saint Agur-sinihomejuustoa
• jotain valkohomejuustoa
• cheddaria
• saksanpähkinöitä
• avokadoa
• hunajaa ja chilihiutaleita
• granaattiomenan siemeniä
• sipuliherkkua

Kuumensin paistinpannua ja laitoin sille sulamaan voita. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä ja timjamia. Kun voin kuohu oli asettunut ja lähti hieman ruskettumaan, nostin suolatut ja pippuroidut petite tenderit pannulle. Paistelin niitä joka puolelta noin 8-10 minuuttia. Kokeilin sisälämpöä lihamittarilla ja sen näyttäessä 55 astetta, nostin lihapalat foliolle, jonka käärin paketiksi. Jätin lihan asettumaan siksi aikaa, että sommittelin muut platterin ainekset esille.

Halkaisin avokadon, kuopaisin sen kuorestaan ja leikkasin puolikkaat viipaleiksi. Lohkaisin juustoista sellaiset palaset, jotka arvelin meidän jaksavan syödä. Sekoitin hunajaan hieman chilihiutaleita ja sotkin ympäriinsä granaattiomenan mehua irrottaessani noin kolmanneksesta siemenet. 

Asettelin kaikki tilpehööörit leikkuulaudalle ja lopuksi avasin lihapalat foliosta. Leikkasin ne ohuiksi viipaleiksi ja nostelin viipaleet laudalle. Lurittelin hunajan juustoille ja pähkinöille ja ripottelin granaattiomenan siemenet sinne tänne. Meillä oli hieman keksejä ja vaaleaa leipää lisänä ja portugalilaista viiniä juomana, mutta leipää ei paljon tarvittu. Viini oli hyvää ja viritti tunnelmaa siihen, että seuraava matka alkaa jo häämöttää, ensi kuussa matkaamme Portugaliin taas. 

Tämän vuoden jäälyhtymuotia

Ankkaa salaatissa

Kaupallinen yhteistyö, Solera.

CampaKeittiön seitsemännen ranskalaisen ruokahaasteen aloittaa Mamangerie-blogista löytämäni kesäinen salaatti, jossa on monenlaista herkkua. Sovelsin ohjetta sen verran, ettei minun tarvinnut lähteä kauppaan, vaan käytin varastojani. 

Ankka + salaatti = ankkasalaatti

• 2 ankanrintaa
• suolaa ja pippuria
• erilaisia salaatinlehtiä kasvihuoneesta ja kulatungasta
• basilikaa
• ruohosipulia
• 8 viiriäisenmunaa
• 6 viipaletta bresaolaa
• 2 nektariinia
• kourallinen pähkinöitä

Salaatinkastike

• 1 rkl appelsiinivettä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl balsamiviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• suolaa ja pippuria

Keitin viiriäisenmunat, joita minulla onkin nyt melko mittava varasto. Viiriäisenmunia ei tarvitse keittää kuin 2-3 minuuttia ja jättää ne sitten hetkeksi kuumaan veteen, jonka jälkeen ne ovat juuri ja juuri kypsiä. Keräsin salaatinlehdet ja yrtit odottamaan. 

Leikkasin ankarintojen nahkapuoleen ristikot ja laitoin palat ristikkopuoli alaspäin kylmälle pannulle, jota aloin pikkuhiljaa lämmittää. Paistoin ankanrintojen nahkapuolta noin 12 minuuttia, jossa ajassa rasva suli ja pinnasta tuli rapea. Paistoin rintojen toista puolta noin 3-4 minuuttia ja nostin sitten palat suuren folioarkin päälle, ripotin pinnalle suolaa ja pippuria ja käärin folion tiukaksi paketiksi.  Liha sai asettua paketissa noin vartin verran. 

Lihanlepuutusajan käytin hyödyllisesti paahtamalla pähkinät kuivalla pannulla ja samaan aikaan tappelemalla kuoret keitetyistä viiriäisenmunista. Halkaisin viiriäisenmunat kahtia juustolangalla.

Asettelin vadille alimmaksi valikoiman salaatinlehtiä, siinä oli aivan tavallista rapeaa salaattia, rucolaa ja viinisuolaheinää. Salaatinlehtien päälle lohkoin kaksi nektariinia, sillä alkuperäisohjeen persikoita minulla ei ollutkaan. Nektariini passasi yhtä hyvin. Sijoittelin viiriäisenmunanpuolikkaat vadille ja revin muutaman viipaleen bresaolaa mukaan. Sekoitin kupissa salaatinkastikkeen ainekset keskenään. 

Avasin foliopaketin ja leikkasin ankanrinnat ohuiksi viipaleiksi. Liha oli juuri sopivan kypsää ja hennon vaaleanpunaista keskeltä. Nostin viipaleet salaatinlehtien päälle, ripotin vadille paahdetut pähkinät ja yrtit ja kaadoin kastikkeen koko komeuden päälle. 

Ruokajuomana meillä oli Soleralta saamamme näytepullo roséviiniä. Les Dauphins on viini, jossa on juuri sopivaa kepeyttä ja kunnolla viilennettynä se maistui salaatin parina aivan loistavalta. Koska kyseinen pullo ei siis ollut itse ostamamme, sitä koskevat mahdolliset kommentit joudun poistamaan ollakseni kuuliainen blogaani. Ostaisin tätä viiniä kyllä omilla pennosillanikin. Saman tuottajan punaviiniä olemme ostaneetkin, mutta roséviiniä en ollut aikaisemmin kokeillut.

Ankkasalaatti oli yksi parhaimmista ruoka-annoksista, joita olen valmistanut. Eikä se näyttänytkään hassummalta! 

Tour de France alkoi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla. Thomas Voecklerille tämä on viimeinen suuri ympäriajo, hän päättää vuonna 2001 alkaneen ammattilaisuransa tämän vuoden Tour de Franceen. 

Ikävää, että Düsseldorfissa oli sateinen päivä ja siitä johtuen reitti oli liukas ja vaativa. Alejandro Valverde ajatui mellakka-aitaan ja hänen kisansa oli sitten siinä. Aika-ajon ykköseksi ajoi Geraint Thomas ja niin hän sai ylleen johtajan keltaisen paidan. Chris Froome oli kuudentena ja minun ikisuosikkini Alberto Contador sijalla 68 ja Nairo Quintana sijalla 53!

Sattumasämpylät

Joululomalla pääsin irti lähes päivittäisestä leipomisvimmastani, mutta tänään annoin periksi ja leivoin aamun hiljaisena tuokiona setin sämpylöitä työkavereiden aamun iloksi. He kyselivät syötyään, että mitä ne sattumat olivat. Kerroin, että lattialta lakaisin.

• 0,75 l vettä
• 2x11g pussia kuivahiivaa
• noin 10 dl sämpyläjauhosekoitusta
• 80 g pähkinä- ja siemensekoitusta
• ripaus suolaa ja sokeria
• 1 dl oliiviöljyä

Sekoitin vedestä, hiivasta, suolasta, sokerista ja parista jauhodesistä vellin, joka sai ottaa vauhtia muutaman minuutin. Hetken kuluttua lisäsin jauhoja ja pähkinäsekoituksen ja vaivasin taikinan joustavaksi palloksi. Kohotin taikinaa noin 40 minuuttia ennen kuin leivoin sen sämpylöiksi, joita kohotin vielä toiseen kertaan. Paistoin sämpylät 225 asteessa noin 12 minuuttia. Hyvin kelpasi, etenkin kun laitoin tarjolle juustoa, kinkkua, paprikaa ja kurkkua.