Oeufs en Cocotte – vesihauteessa kypsennetyt kananmunat

Tänään päivän ranskalainen kokkaus tuli jo aamiaiselle, sillä iltapäivällä meillä oli menoja, eikä ollut aikaa ja tarvetta valmistaa enempää ruokaa kotona. Etsin ranskalaisia aamiaisruokaohjeita ja valitsin niistä tällaisen kuin Oeufs en Cocotte. Sana cocotte viittaa pieniin korvallisiin astioihin, joissa annokset valmistetaan uunissa vesihauteessa (bain marie). Minulla ei ollut sellaisia pieniä korvallisia astioita, mikä on itse asiassa kummallista. Minulla on ollut vuosien varrella niin paljon tiettyä ruokaa varten just-eikä-melkein-astioita, mutta cocotteja ei ole koskaan ollut. Ja vaikka olisi ollutkin, olisin saattanut laittaa ne viime talvena kiertoon, kun vähensimme astioita ja ruoanlaittovälineitä ainakin puoleen. 

Luin ohjeita tähän ruokaan monesta paikkaa ja olen melkoisen varma, että olen tehnyt niitä aiemmin ja postannutkin ne, mutta kun blogilla on ikää jo 14 vuotta ja tekstejä on yli 2400, en millään enää löydä kaikkia enkä viitsi selata niin paljon. Käytin alussa paljon huterammin tunnisteita ja sittemmin liiallisesti. Mutta sen muistan, että sinä aamuna, kun tein niitä ajattelin jostain syystä kurssikaveriamme Paulaa. 

Tästä ruoasta vielä pitää mainita, että siihen on käytetty erinomaisia ranskalaisia kananmunia, sillä niitä oli vielä matkalta kulkeutunut kotiin asti. Ranskassa kaikki ostamamme kananmunat ihan hintaryhmästä riippumatta ovat olleet erinomaisen hyviä, niin nämäkin pienehköt ruskeat kananmunat. Niissä on muuten melkein aina todella paksu kuori, eikä rikkoessa koskaan saa ärsyttäviä pieniä kuorenpaloja pannulle tai taikinakulhoon. 

Oeufs en Cocotte kahdelle

• kiehuvaa vettä uunivuokaan
• 1 tl voita
• 2 viipaletta pekonia
• 2 kananmunaa
• 2 tl yrttimaustettua ranskankermaa
• 2 viipaletta juustoa (oli vain leivälle laitettavaa mitä lie kermajuustoa)
• pippuria
• ruohosipulia

Kiehautin vettä keittimessä ja kuumensin uunin 200 asteeseen. Sen kuumenemista odotellessa paistoin pannulla kaksi viipaletta pekonia ja kun ne olivat sopivan rapeina, nostin ne lautaselle ja leikkasin saksilla paloihin. 

Voitelin kaksi pientä kohokasvuokaa ja sommittelin reunoille juustoviipaleet ja pekonipalat. Lusikoin astian pohjalle pikkuisen ranskankermaa ja rikoin päälle kananmunat. 

Kun uuni oli kuuma, nostin pikkuvuoat uunin kestävään lasivuokaan ja kaadoin siihen kuumaa vettä noin pikkuvuokien puoliväliin asti. Nostin vuoan varovasti uuniin vettä loiskuttamatta ja paistoin cocotteja noin 16 minuuttia, niin että valkuaiset olivat hyytyneet, mutta keltuaiset olivat vielä pehmeitä. Kiersin pinnalle hieman pippuria ja ripottelin ruohisipulisilppua, varoin kuumia vuokia ja nostin ne patakinnas kädellä tarjoilulautaselle. 

Paistoin pekoninpaistopannulla pari viipaletta paahtoleipää ja niille lusikoimme kuumaa kananmunaa. Onneksi en laittanut yhtään suolaa, sitä oli pekonista riittämiin. 

Tour de France alkaa olla lopuillaan, tänään oli jo 17. etappi. Katsoimme sitä tallenteelta palattuamme kotiin iltapäivän menoilta. Kyseessä oli 160 km mittainen tasamaan etappi. Etapin lopulla alkoi sataa ja hyvin lähellä maalia sattui suuri kolari. Vain kymmenkunta ajajaa ehti sen alta loppukiriin, jonka nopein oli Jonathan Milan. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Tadej Pogacar. Huomenna on sitten taas vuorietappi. 

Jollei tämä talvi nyt jo lopu, niin sitten se jatkuu

Alamme olla täällä vähitellen sellaisessa jalka oven raossa-tunnelmissa. Talvi riittäisi jo ja CampaAdria kiinnostelisi melkoisesti. Se on ollut talviteloilla lokakuun lopulta asti. Kunhan tiet sulavat sen verran varmasti, että autolla tohtii liikkeelle, se pääsee huoltoon ja sitten matka alkaa. Autolle oli varattu huolto jo marraskuun alkuun, mutta silloin tuli heti lunta runsaasti ja sitä on sen jälkeen ollut sitten ihan koko ajan enemmän tai vähemmän, useimmiten enemmän. 

Talvi tuntui tällä kertaa jotenkin todella pitkältä, se alkoi heti, kun saavuimme viime reissusta lokakuun lopulla. Kannoimme suuren määrän tavaraa autosta sisälle kannellisiin muovilaatikoihin pakattuina. Olen tuolta ruokavarastoista talven aikana käyttänyt yhtä ja toista pois, joten ennen kuin laatikot kannetaan takaisin autoon ja järjestellään omille paikoilleen, on minun käytävät läpi mitä voisi lisätä ja mitä poistaa, jollei sitä ole viime kaudenkaan aikana käytetty. Kaikki irtotekstiilit ovat talven myös sisällä Ikean säilytyspusseissa, ne on syksyllä pesty ja pakattu odottamaan kevättä, mobiilipiglettejä myöten. 

Talvi oli myös paljon kylmempi kuin edellinen. Pidimme talossa lämpöjä melko matalina sähkösyistä ja puimme vain lisää päälle. Jossain kohden tammikuussa niiden kaikkein kovimpien pakkasten aikaan ymmärsimme, että 32-vuotiaan talon lämmitysjärjestelmässä on jotain vialla, kun eivät monet villavaatteetkaan riittäneet. Sittemmin viat on korjattu, eikä maksanut edes hirveästi. Onneksi on olemassa hyviä sähköalan yrittäjiä, jotka saimme apuun. Villavaatteista vastaa äitini. 

Talvisia ajankuluja olivat mm. monet korealaiset ateriat ja raclettet olohuoneessa snookeria katsoen, samoin kerran kokeilimme kuunnella schlageria,  muttei se onnistu kuin Bremenin womolla, siellä voi Schlager DeLuxe-kanavaa katsoa ja kuunnella, muualla se on liian hapokasta. Matotkin saivat vuotuisen lumipesunsa, tällä talvikaudella jo ennen joulua. 

Yhtenä aamuna söimme mukavat lämpimät leivät, niihin tuli pannulla voissa paahdettu leipäviipale, johon oli tehty stanssilla kolo keskelle. Koloon rikoin kananmunan ja paiston leivän molemmilta puolilta. Hukkapalakin pääsi pannulle hetkeksi paahtumaan. Annoksiin tuli leivän lisäksi kylmäsavulohta ja muutama pannulla paahdettu kirsikkatomaatti ja näköjään tuoretta oreganoa, se on parhaiten talvehtinut yrtti tällä kaudella. Siitä on riittänyt moniin ruokiin ja sen varret ovat niin pehmeitä, että nekin voi syödä. 

Lämmin aamiainen pöydässä

Söimme korealaista hotpotia tässä yhtenä päivänä ja minulle tyypilliseen tapaan hotpot-laite ei päätynyt heti oikealle paikalleen säilöön (sitä paikkaa ei edes ole) vaan oli jäänyt ruokapöydälle. Seuraavana aamuna tein sillä aamiaisen pöydässä ja hotpot-vekotin sopi siihen oikein hyvin. Ei kärynnyt eikä kärventänyt mitään. Tuli myös käytettyä loppuun muutamia edellispäivän aterian aineksia, joita emme olleet jaksaneet sillä aterialla syödä. 

Lämmin aamiainen tähdenlennoista

• 1 rkl voita
• 2 viipaletta paahtoleipää
• 2 tl voileipälevitettä
• 4 kananmunaa (kaksikin olisi riittänyt)
• pari palaa paprikaa, punaista ja keltaista
• 5 nakkia

Laitoin hotpot-laitteen kuumenemaan ja sutikoin sen alaosan kakkuvuokamaiseen osaan pohjalle ja reunoille voita. Leikkasin nakit kolmeen palaan ja paprikapalaset suikaleisiin. Leikkasin paahtoleipäviipaleet puoliksi ja sutaisin niille hyvin kevyesti leipälevitettä. 

Kun laite oli kuuma, asettelin pohjaosalle ensin nakkipaloja neljään kohtaan, niiden vierille paprikapaloja ja tyhjiin kohtiin rikoin kananmunat kuhunkin. Tähän olisi sopinut hyvin myös sienet, tomaatit, halloumi ja lehtikaali. 

Leipäviipaleet asetin laitteet päälle paisto-osalle ja paahdoin paloja muutaman minuutin puoleltaan. Ne olivat paahtua liikaa, sillä homma kävikin nopeammin kuin oletin. Ehdin pelastaa leivät kärventymästä ja niihin tuli hauska paahtokuvio. Antti laittoi meille maitokahvit ja lisänä oli appelsiinimehua. 

Käänsin kananmunat muutaman minuutin kuluttua ja samalla nakinpalat käänsivät kylkeään. Oli oikein maistuva aamupala, ehkä turhan tuhti kahdella kananmunalla/syöjä. Tällä laitteella voisi kokeilla myös amerikkalaisten pannukakkujen paistamista oikein paksusta taikinasta. Miksi, no siksi, että voisi. Ja oli tosiaan  mukavaa, ettei tullut keittiöön yhtään käryjä, vaikka vähän sitä pelkäsin. Kuvakuri jatkuu, siksi ei ole enempää kuin postauksen avauskuva. 

Joulun tähdenlentopasteijat

Pakastimesta löytyi vielä muutama lehtitaikinalevy, en muistanut niitä ostaneenikaan. Ovat parempia kuin torttutaikinalevyt, ohuempia ja lehtevämpiä. Varmaan torttutaikinoissakin on eroja maussa ja lehtevyydessä. Sommittelin eräälle viikon aamiaisista pieniä pasteijoita suolaisin ja makein täyttein. 

16 pientä pasteijaa

• 8 ohutta lehtitaikinalevyä kahteen osaan leikattuna
• 8 erittäin ohutta viipaletta savuporoa
• tikkuaskin kokoinen pala fetaa 8 viipaleeseen leikattuna
• 8 tl paistonkestävää omenahilloa
• 1 kananmuna
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• kanelisokeriseosta (edelliseltä churrokerralta jäänyttä)

Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen yhtä suureen palaan. Kuumensin uunin 220 asteeseen. Otin esille paisteijamuottilaatikostani toiseksi pienimmän muotin ja vatkasin kananmunan mukissa kevyesti. Leikkasin fetapalan kahdeksaan viipaleeseen ja laskin tarkasti 8 oikein ohutta poroleikkeleviipaletta rasiasta. Etsiskelin jääkaapista jotain paistonkestävää hilloa ja ensimmäisenä vastaan tuli omenahillo. 

Asetin taikinapalan pasteijamuotiin ja painoin keskelle syvennyksen. Sutikoin reunat kananmunalla ja asetin keskelle viipaleet poroa ja fetaa. Painoin muotin kiinni, neliskanttisen palan reunoja tuli hieman ylitse muotista, mutta päätin olla piittaamatta. Tein näin 8 suolaista versiota. 

Samalla tapaa tein 8 makeaa laittamalla täytteeksi teelusikallisen omenahilloa. Kun kaikki olivat valmiita, asettelin pasteijat leivinpaperille uunipellin päälle, suolaiset yhteen suuntaan ja makeat toiseen. Sutikoin kaikkien pinnan kananmunalla ja ripottelin suolaisten päälle merkiksi seesaminsiemeniä ja makeitten päälle kanelisokeriseosta. 

Paistoin pasteijoita 220 asteessa uunin keskiosassa noin 15 minuuttia kunnes paistopinta oli kauniin kullanruskea. Kumpikin maku oli oikein passeli ja hyvä haukata. Pitää jatkossakin muistaa ostaa mieluummin näitä lehtitaikinalevyjä kuin torttutaikinaa. En ole niin viitseliäs ollut, että olisin tehnyt taikinaa itse. Kai sekin onnistuisi. 

Kiireettömät kananmunat

Kypsennän kananmunat usein niin, että heti kun keitinvesi alkaa kiehua, laitan virran/kaasuliekin kattilan alta pois ja kannen päälle. Sitten kananmunat saavat olla noin 20 minuuttia kuumassa vedessä ennen jäähdytystä. Tällä konstin kuori ei mene rikki, sähköä/kaasua kuluu vähemmän ja muutenkin maailma pelastuu. Nyt kokeilin uutta tapaa kypsentää aamiainkananmunat ruokatermoksessa. 

Sähkönsäästäjän ruokatermoskananmunat kiireettömälle

• 2 kananmunaa 
• 0,5 l kiehuvaa vettä
• ruokatermos

Kiehautin veden vedenkeittimellä, näin pieni määrä kiehuu nopeasti. Kaasulla ei menisi sitäkään vertaa sähköä. Laitoin kananmunat sievän pienen ruokatermokseni sisälle ja kaadoin päälle kiehuvan veden. Kaikki kolme kansiosaa sitten vaan äkkiä päälle, varsinainen kierretulppa, toinen pieni kansi, ilmeisesti matalaksi lautaseksi tarkoitettu ja kolmas, korkeampi kansi, jossa on myös kierre. 

Tunnin kuluttua uskaltauduin ottamaan kananmunat pois termoksesta, kun aloimme syödä aamiaista. Olivatpa juuri sopivan kypsiä, sattui muutenkin olemaan tavallista paremman makuiset kananmunat. Tämäkään vinkki ei sovi kiireisiin arkiaamuihin, mutta meillä ei ole hoppu. 

Tämä sopii myös CampaAdrian keittiöön, sillä usein aamuisin meillä menee erilaisiin heräämisen jälkeisiin juttuihin aikaa niin, että siitä kun silmäni aukaisen on enemmän kuin tunti, että olemme asettumassa aamiaiselle. Kun ekana kiehautan vettä ja laitan kananmunat kypsymään, aika riittää mainiosti. En usko, että tätä kannattaa tehdä illalla valmiiksi, sillä termokseni tuskin pitää sisältöä riittävän kuumana yön yli, jolloin terveysturvallisuus voi olla vaarassa. 

Lopuksi vielä kaadoin kuuman veden ruokatermoksesta pieneen vatiin, lisäsin mukaan hieman etikkaa ja ruokasoodaa sekä käytössä olevan tiskirätin. Sekoittelin keitosta tiskiharjalla ja muutaman minuutin päästä huuhtelin raikastuneen tiskirätin kuivumaan. 

Köyhät ritarit loimulohella

Eilen söimme raclettea ja sitä varten ostettua rosmariinileipää jäi puolet. Leipä oli sen oloista, ettei se paranisi seuraavaan päivään eikä olisi kovin hyvää syötävää sellaisenaan. Niinpä tein siitä köyhät ritarit tänään aamiaiselle. 

Loimulohta köyhillä ritareilla kahdelle

• 4 viipaletta vaaleaa rosmariinileipää
• 1 dl maitoa
• 1 kananmuna
• 1 rkl voita

Päälliset

• 1 rkl voita
• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• palanen loimulohta 
• salaatinlehtiä
• kirsikkatomaatteja

Sekoitin lautasella kananmunan ja maidon tasaiseksi ja unohdin maustaa seoksen, hieman vaikka jauhettua paprikaa oli sopinut. Kastoin leipäviipaleet munamaitoon ja paistoin ne pannulla voissa. Toisella pannulla paistoin kevyesti vatkatut kananmunat ja maustoin ne suolalla ja pippurilla. Siinäkin olisin voinut hieman iloitella mausteilla. Nostin köyhät ritarit tarjoiluvadille ja sommittelin joka palaselle salaatinlehtiä. 

Paistoin munakkaan vai toiselta puolelta, yläpuoli sai vain hyytyä pienellä liekillä. Jaoin munakkaan neljään osaan ja nostin jokaiselle ritarille salaatin päälle munakasta. Jaoin loimulohipalan neljään osaan ja ne leiville. Päälle vielä kirsikkatomaatteja puolikkaina. Vähän olisi voinut olla räväkämpi makumaailma, mutta kyllä se marraskuun lopun sunnuntain aamupalalla maistui. Kaasuliedellä valmistui koko aamiainen kahveja myöten, mutta valoa oli ihan pakko vähän sytyttää, vaikka sähkö maksaakin tänään taas paljon. 

Yhdestä sämpylästä riittää hyvin kahdelle

Söimme viikolla sovellettuja nakkisämpylöitä pyöreiden hampurilaissämpylöiden kanssa, pitkulaisia ei sitten ollutkaan pakastimessa, vaikka olin valmis vannomaan, että on. Pyöreitä sämpylöitä jäi yksi ja olimme jo laittamassa se kuivumaan lintuja varten, kun tulin ajatelleeksi, että siitä riittäisi kyllä aamiaisella kahdellekin, kun vähän väkertäisin. 

Aamiainen kahdelle

• 1 kotitekoinen hampurilaissämpylä
• 1 kananmuna
• 1 dl maitoa
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia
• 4 viipaletta pekonia
• 2 kananmunaa

Leikkasin hampurilaissämpylän kuuteen viipaleeseen poikittain. Sekoitin kananmunan maitoon ja maustoin seoksen suolalla ja pippurilla. Leikkasin ruohosipulia silpuksi. Kuumensin paistinpannua ja sulatin nokareen voita. Kastoin sämpyläviipaleet munamaidossa ja nostin viipaleet pannulle paistumaan. Molemmin puolin pari kolme minuuttia ja valmista tuli. 

Paistoin samaan aikaan kahdessa pienessä blinipannussa pekonin ja kananmunat. Pekoni reunoille ja kananmuna keskelle, pippuria päälle. Tarjolla oli myös marjasmoothieta, maitokahvia ja mummonsekomehua. 

Merilevä-graavilohimunakasrulla

Meillä on edessä oikea voimainponnistus. Pesimme eilen sohvan selkänojatyynyjen päälliset ja tyynyt olivat ulkona monta tuntia tuulettumassa. Untuvatäytteiset tyynyt tykkäsivät raikkaasta kevätilmasta niin, että pullistuivat aivan hurjasti. Nyt päälliset ovat kuivuneet ja nuo hullunmuhkeat tyynyt pitäisi saada sullottua takaisin päällisiin. Tällainen tiedossa oleva painituokio vaatiin kunnon aamiaisen. 

Merilevä-graavilohimunakasrulla kahdelle

• 3 kananmunaa
• 1 tl miriniä
• 2 tl vettä
• 1 tl soijakastiketta
  
• suolaa ja pippuria
• tilkka öljyä
• 1 arkki merilevää neljään palaan leikattuna
• muutama siivu graavilohta

Riko kananmunat kulhoon ja mausta mirinillä, soijalla, suolalla ja pippurilla, lurauta mukaan myös tilkka vettä. Sekoita tasaiseksi. Kuumenna pannu ja sutikoi sitä öljyllä. Kaada pannun pohjalle ohut kerros munamassaa ja aseta päälle muutama ohut siivu graavilohta. Kun massa alkaa olla hyytynyt, kääri munakas rullalle ja siirrä sulla pannun reunalle. Sutikoi taas öljyä ja kaada toinen ohut kerros munakasmassaa pannulle rullan viereen. Lisää nyt palanen merilevää ja kun massa on hyytynyt, kääri taas rullalle. Toista täytettä vaihtaen niin kauan, kuin massaa riittää. Nosta rulla leikkuulautaselle ja jätä hetkeksi tekeytymään. Halutessasi voi kääriä sen sushimattoon kymmeneksi minuutiksi, minä en viitsinyt tällä kertaa. Leikkaa hetkisen asettunut rulla viipaleiksi ja tarjoa vaikkapa paahtoleivän kanssa tai sellaisenaan. 

Tuhti aamupala

En voi olla ihmettelemättä tätä auringonpaistetta, sitä oli epätavallisen paljon marraskuussa, sitä oli joulukuussa ja sitä on nyt tammikuussakin. En tietenkään valita, seuraan päivittäin valoisan ajan pidentymistä ja iloitsen jokaisesta valoisasta, vieläpä aurinkoisesta minuutista. Tänään aurinko on jo yli kuusi tuntia horisontin yläpuolella meidän korkeudella. Se on jo yli tunnin enemmän kuin joulun alla, kun päivä alkoi pidentyä. 

Aamupalalle laitoin meille paahdetut leivät kananmunalla ja graavilohella. Oli sopivasti hieman ikääntynyttä hapanjuurileipää, jolle vierailu pannulla teki hyvää. Tein kummallekin kaksi leipää, yksikin olisi kyllä riittänyt. Nyt ei tarvitse ihan heti päättää mitä pakastimesta sulamaan otettua raaka-ainetta tänään käytän päivällisellä. Meillä on perinteiset syö pakastinta tyhjäksi-viikot, jotka eivät kyllä koskaan toteudu kovin perusteellisesti. 

Tuhdit aamupalaleivät 

• vaaleaa juurileipää viipaleina
• voita
• kananmunia
• muutama siivu graavilohta (meillä Lidlin limegraavattua)
• suolaa ja pippuria
• pätkä kevätsipulin vihreää vartta (kun ei ollut tilliä tai ruohosipulia)

Kuumenna pannua ja sulata sillä nokare voita. Paahda leipäpaloja muutama minuutti kummaltakin puolelta ja nosta leivät lautaselle ja peitä siksi aikaa, että paistat kananmunat. Lisää hieman voita pannulle, mikäli tarpeen ja paista kananmunat makusi mukaan, häränsilminä tai molemmin puolin. Ripota päälle hieman suolaa ja pippuria. Nosta leiville ensin kananmuna, siihen päälle siivu graavilohta ja jaa kevätsipulinvarsisilppu leiville. 

Espanjalainen krapula-aamiainen

Onhan CampaSimpukassa tehty saunamunia, joten miksei tehtäisi krapulamuniakin? Käyhän sitä joskus niin, että tulee nautittua liikaa ja seuraavana aamuna ei ole parhain olo. Tänä aamuna tilanne ei ollut se, mutta halusin silti tehdä tätä ultimaattista hang over-ruokaa. Maistui se aivan pirtsakkana aamunakin. 

Olette ehkä huomanneet, että olen vallan hurahtanut Spain on A Fork-blogin ruokaohjeisiin, niitä on tämän vuoden espanjalaisessa ruokahaasteessani esiintynyt jo useita. Sieltä on tämäkin ohje peräisin. Katsoin Albertin videota tämän vuoden ensimmäiseltä aamulta ja minua hauskuutti kovasti se, miten kasuaalisti hän puhui siinä siitä, että jos on pidetty liian hauskaa eilen (uudenvuoden aattona), niin siihen sopii hyvin tämä kananmunan ja leivän yhdistelmä seuraavana aamuna. Hän kertoi miten tomaatti on terveellistä pinaatista puhumattakaan, miten niillä saisi edellisillan höyryt haihtumaan päästä. Hän näytti kyllä aivan freesiltä videossaan, joten kovin tutiseva aamu hänellä ei ollut. 

Espanjalainen kankkusenparannusleipä kahdelle

• 8 pientä leipäviipaletta
• oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tomaatti
• 4 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• pari kourallista pinaatinlehtiä
• pikkuinen pala manchego-juustoa
• tuoretta persiljaa

Paahda leipäpalat ja kun ne ovat jäähtyneitä, hankaa niiden pintaa valkosipulinkynnellä ja halkaistun tomaatin puolikkaalla. 

Riko kananmunat kulhoon, vatkaa kevyesti ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja laita pinaatinlehdet pannulle, sekoittele. Lisää parin minuutin kuluttua kananmunat pannulle, anna olla ensin puoli minuuttia ja sekoittele sitten lastalla reunoilta keskelle päin niin, että seoksesta muodostuu karkeaa munakokkelia. Varo paistamasta liikaa, ettei kananmunasta tule kumimaista. 

Lurittele odottamassa oleville leipäpaloille pikkuisen oliiviöljyä ja lusikoi kananmuna-pinaattiseos leiville. Raasta päälle hieman manchegoa ja viimeistele muutamalla kierroksella pippurimyllystä ja tuoreella persiljasilpulla. 

La Vueltassa oli tänään ensimmäisen jakson viimeinen etappi, kunnon vuoritaisto. 188 km matkaan mahtui pitkiä nousuja, ensin yli 30 km ja lopussa noin 15 km. En voi kuvitella, että jaksaisin ikinä ajaa sellaisia, tuskin edes taluttaa pyörääni. Damiano Caruso oli suuren osan etapista yksin kärjessä ja siellä hän kesti loppuun asti. Maaliviivan toisena ylittänyt Primoz Roglic pääsee lepopäivälle kokonaiskilpailun kärjessä turvallisin mielin. Huomenna ei siis ajeta Espanjassa eikä kokata CampaKeittiössä, ainakaan espanjalaista. 

Munakaspallerot

Nämä vekkulit munakaspallerot tein salaattiin lisäkkeeksi, mutta nämä olisivat paremmin edukseen aamiaisella vaikkapa rapean pekonin kanssa. Paistoin ne ebelskiverpannulla, jota tulee käytettyä ihan liian harvoin. En laittanut nyt mitään erityisiä täytteitä.

Munakaspallerot (9 kpl)

• 3 kananmunaa
• silputtua ruohosipulia
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen

Täytevaihtoehtoja

• fetajuustomurusia
• cheddaria raastettuna
• paistettua pekonisilppua
• pikkuisia sieniä 
• kirsikkatomaattipalasia
• mitä nyt mieleen juolahtaa

Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja lisäsin mukaan ruohosipulisilppua, suolaa ja pippuria. Laitoin ebelskiverpannun kolosiin pienet nokareet voita ja kun pannu oli  kuuma, lusikoin koloihin kananmunamassaa. Pannun koloset toimivat mainiosti niin, että kun alapuoli alkaa oll kypsä, pallero pyrkii itsekseen kääntymään ja se on helppo kiepauttaa ylösalaisin pienellä puutikulla tai lastalla. Paistoin palleroita kolmisen minuuttia alapuoliltaan ja kun ne alkoivat pyrkiä kyljenvaihtoon, vielä pari minuuttia toiselta puolelta. Olivat hauskoja, ilmavia syötäviä vuolukanaa sisältäneessä salaatissa, mutta olisivat tosiaan paremmin edukseen aamiaisitarjottavana. 

Päivän ainoa elokuva oli vuoden 1997 U-Turn, olipa se omituinen pläjäys, Oliver Stonen ohjaus ja hän oli ilmeisesti silloin keksinyt, että kameraa voi pitää vinossa ja henkilöitten sieraimia tulee näyttää todella läheltä. Kumpikaan meistä ei muistanut elokuvasta juuri paljon mitään, mikä ei ole ihme, sillä niin monta u-käännöstä siinä tehtiin. Luultavasti olemme pitäneet sitä kuitenkin jossain määrin hyvänä elokuvana, koska sitä ei ole laitettu kiertoon. Nyt joutaisi kyllä. En yleensä perusta Sean Pennistä, mutta tässä hän oli melko hyvä epäonnen tunari. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Valmont

Valheet ja viettelijät

Haute Cuisine

Falling in Love

About Schmidt

U-Turn

Uusintafrittata

Tein tämäntapaista frittataa (koko ajan pitää laskea montako t-kirjainta ja mihin väliin tulee) myös viime vuoden Giron aikaan, silloin söimme sitä päivällisellä paistettujen ahventen kanssa. Nyt meillä oli sitä aamiaisella. 

Frittata

• 5 kananmunaa
• 4 pientä perunaa
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 pieni punasipuli
• 10 kirsikkatomaattia
• tuoretta pinaattia
• suolaa ja pippuria
• basilikaa
• ricottaa (noin kolmasosa purkkia)
• nokare voita paistamiseen ja leivinpaperin voiteluun
• parmesaania

Keitä perunat kuorineen ja kun ne ovat kypsiä, leikkaa ne kuutioiksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita uunin kestävän vuoan pohjalle leivinpaperia. Sutikoi paperille hieman sulaa voita, ettei frittata vain tartu paperiin paistettaessa. 

Silppua sipuli ja leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Kuullota niitä pannulla voissa pari minuuttia. Kumoa ne pannulta leivinpaperin päälle vuokaan, levittele tasaiseksi. Paista kypsiä perunakuutioita muutamia minuutteja voissa pannulla ja levittele nekin vuokaan. Sommittele sinne kirsikkatomaatit kokonaisina tai viipaleina, pinaatinlehtiä ja basilikaa, pyöräytä myllyistä pinnalle suolaa ja pippuria. 

Vatkaa kananmunat kevyesti kulhossa ja kaada vuokaan muiden ainesten päälle. Lusikoi ricottanökäreitä pinnalle. Paista frittataa noin 30 minuuttia ja kun se on kauniin värinen ja munamassa on hyytynyt, ota vuoka uunista ja raasta päälle parmesaania. 

Giro d'Italian toinen etappi ajettiin myös Sisiliassa, sen luonne oli mäkinen ja mittaa sillä oli 149 km. Eilen muuten Jaakko Hänninen kaatui omassa aika-ajossaan ja joutui vaihtamaan maantiepyörään, se selitti häntäpään sijoitusta melko paljon. Onneksi hän ei ilmeisesti loukannut itseään pahasti. Tänään voittajaksi ehti Diego Ulissi ja toiseksi sinnitteli Peter Sagan. Kokonaiskilpailun johdossa pysyy eilinen voittaja Filippo Ganna. Huomenna on vuorossa vuorietappi Etnalle. 

Kuka nyt nuolaisisikaan ennen kuin tipahtaa?

Olin jo melkoisen varma pitkään kokemukseeni perustuen, että tiedän tämän vuotisen Tour de Francen voittajan. Minä mitään tiennyt. Vaikkei sää olisi pilannut perjantaista vuorietappia, olisin silti ollut väärässä. Mikäpä sen opettavaisempaa kuin olla välillä väärässä? Taitaa olla niin, että vaikkei valtaisa raekuuro olisi katkaissut etappia, olisi Julian Alaphilippen voimat loppuneet ja hän olisi menettänyt johtonsa joka tapauksessa. Eilen hänellä ei ollut mitään jakoa, mikä on tietysti ikävää hänelle ja Ranskalle, mutta aina on hienoa saada uusi voittaja, etenkin näin nuori, Egan Bernal on vasta 22-vuotias.

Niin siinä kävi, että Egan Bernal ajoi kokonaiskilpailun voittajaksi ja etappivoittajaksi ajoi Caleb Ewan. Olipa sekava loppu. 

Tänään meillä oli hieman harmaita hiuksia aiheuttanut aamupala. Sain lahjaksi kaksi vuotta sitten deBuyerin crêpe-pannun ja käyttäessäni sitä ensimmäisen kerran minulla oli tavanomainen moukan tuuri. Pannu ja taikina toimivat kuin unelma. Saatoin ajatella, että olenpa minä hyvä tässä. Tänään käytin pannua taas ja samaa taikinaohjettakin kuin edelliskerralla, mutta nyt en seisottanut taikinaa kovin pitkään, koska oli nälkä. Niin tai näin, pannu ja taikina temppuilivat minulle oikein perusteellisesti ja taikinasta, josta piti tulla noin 6 lettua, sain aikaan kolme kelvollista ja yhden ihan pilallisen ja kaksi revennyttä, mutta syötävää. Mahtavaa. Vaihdoin pannunkin kesken kaiken. Mutta lopputulos oli hyvä ja kiva ja maukas jne. Laitan ainekset sen mukaan, jos minulla olisi ollut taas moukan tuuri ja lopputulos olisi kuusi täydellistä crêpeä. Taikinaohje on peräisin Julia Childin kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet, puolitin ohjeen. 

Uunissa viimeistellyt täytetyt crêpet

Taikina

• 2 kananmunaa
• 2,25 dl veden ja maidon seosta, puolet kumpaakin
• 1 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 2 rkl voisulaa + paljon voita paistamiseen

Täyte

• 6 viipaletta kinkkua
• 6  kananmunaa
• pippuria ja suolaa
• jotain nättiä yrttiä koristeeksi

Sekoita kaikki taikinan ainekset keskenään vatkaimella tai blenderissä ja jätä taikina turpoamaan niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista, ei nyt mitenkään vuodeksi tai kolmeksi. Kun on aika paistaa crêpet, ota paras pannusi esille ja toivo parasta. Sekoita taikinaa vielä astian pohjia myöten, jotta pohjalle valuneet jauhot palautuisivat taikinaan tasaisesti. Kuumenna pannua ja lisää sille runsas nokare voita, nyt ei ole aika nirsoilla voin kanssa. Kun pannu on kuuma, kaada sille kauhallinen taikinaa. Kallistele pannua niin, että taikina peittää koko pannun pohjan. Minulla oli varmaan ensin liian kuuma pannu ja liian vähän voita (mikäli se mitenkään on kohdallani mahdollista), sillä eka lettu tarttui keskeltä pannuun. Toisesta alkaen sain vähän paremman tuloksen ja kolmannes oli jo ihan kunnollinen. Crêpet nro 4-6 olivat ihan ok.

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita leivinpaperiarkki uunipellille. Nosta crêpet paperille ja sommittele jokaisen letun päälle viipale kinkkua, mielellään jotain oikein hyvää, ei mitään geneeristä voileipäkinkkua, joka ei ole nähnyt sen enempää kinkkua kuin voileipääkään. Lähdeohjeessani letulle sipaistiin myös hieman sinappia, mutta minulla ei ollut nyt sellainen fiilis. Riko kananmuna jokaisen letun keskelle ja koita pitää keltuainen keskellä. Taita letun reunat keskustaa kohti niin nätisti kuin osaat. Lähdeohjeessani oli laitettu myös hieman juustoraastetta kinkun ja kananmunan väliin, mutta minä jotenkin sivuutin sen, eikä paluuta ollut, kun kananmunat oli rikottu. 

Paista täytettyjä lettuja uunin keskiosassa noin 15 minuuttia tai kunnes kananmuna on makusi mukaisesti hyytynyt. Kierrä hieman pippuria myllystä päälle ja ripota muutama hiutale suolaa, valkkaa mieluista yrttiä päälle ja syö. Tykkäsimme näistä. Ei tarvinnut muuta aamiaisella, kuppi maitokahvia, lasillinen omenamehua ja toinen cavaa. Tämä oli hyvä vapaapäivän aamiainen. Tästä alkaa Campakeittiön haastavapaa siihen asti, että La Vuelta alkaa 24.8. Tämä postaus päätyy CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, sieltä löytyy kaikenlaisia lettujakin. 

Croque madame tai ainakin melkein

Tämän päivän ranskalaisen ruoan virkaa toimittaa sinne-päin-tyyppinen croque madame-aamiaisleipä. Eihän se aivan oikea ollut, mutta hyvä kumminkin. Onneksi en tehnyt kuin yhden kummallekin, siinäkin oli jo syömistä. 

Oikeaan croque monseur-leipään tulee bechamel-kastiketta ja madameksi leipää pääsee haukkumaan, kun sen päälle laitetaan vielä kananmuna, se voi käsittääkseni olla häränsilmä tai uppomuna. Minä en viitsinyt aamulla alkaa keittelemään kastiketta, joten oikaisin vähän ja varmaan sitten lisää vielä, niin että joku puritaani on saanut jo sydänkohtauksen. Pikaista paranemista sitten vaan. 

Paistetut aamaisleivät

• 4 viipaletta vaaleaa leipää (mitä rustiikkisempaa, sen parempaa, meillä ihan peruspaahtista)
• hieman voita
• gruyèreä raastettuna
• cheddaria raastettuna
• 2 viipaletta kalkkunaa (kinkku olisi tietty paikallaan, mutta eipä tuota ollut)
• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• sipulin ja valkosipulin varsia silppuna

Sipaisin leipäviipaleille ihan vähän voita ja nostin kahdelle palalle kalkkunaviipaleet ja paljon juustoraastetta. Nostin toiset leipäviipaleet kansiksi. Kuumensin pannun ja sulatin sillä voita (melkein poltin). Nostin kerrosleivät pannulle paistumaan (melkein poltin nekin). Kuumensin toisen pannun ja sulatin sillä nokareen voita ja paistoin kaksi kananmunaa häränsilmiksi. Käänsin leivät hetkisen kuluttua ja painoin niitä yhteen paistinlastalla. 

Kun leivät olivat saaneet hyvän värin pintaansa, nostin ne lautasille. Jaoin jäljellä olleet juustoraasteet kuumien leipien päälle ja nostin kruunuksi häränsilmäkananmunat. Kiersin päälle pippuria ja suolaa ja ripottelin sipulien varsisilppua koristeeksi ja mauksi. Olisi se juustokastike ehkä ollut paikallaan, puritaani olisi selvinnyt kohtauksetta. 

Tour de Francen toinen etappi ajettiin vielä Belgiassa, kyseessä oli joukkueaika-ajo. Ne eivät ole minulle mieluisimpia etappeja, mutta kyllä sen kesti. Nopein joukkue oli Team Jumbo/Visma, joten Mike Teunissen jatkaa kokokeltaisessa.  Huomenna etappi lähtee Belgian puolelta ja se päätöspaikka on meidän lempparisamppanjakaupunkimme Epernay. 

Makaronivellin Italian serkku

Tänään minulla ei ole illalla aika kokkailla mitään, ei italialaista eikä suomalaista ruokaa, mutta tein jo aamiaiselle ruokalajin, jollaista en vielä viikko sitten tiennyt olevankaan. Selailin foodgawkeria hakusanoilla italian breakfast ja sieltä silmiini osui muutaman vuoden takainen postaus Sugar Salted-blogissa tehdystä fregolapuurosta. Fregola (tai fregula) on sardinialaista paahdettua pastaa, jota olen ostanut muutamia kertoja Hella & Herkku-kaupasta Helsingin Museokadulta. Pidän pastan rakenteesta ja monikäyttöisyydestä. Nyt minulla oli juuri sopivasti vähän yli 100 g fregolapussissa jäljellä ja tein tätä makaronivellin Italian serkkua meille keskiviikkoaamun ateriaksi. Ohje on peräisin Antonio Carluccion  Pasta-nimisestä kokkausopuksesta. Tuossa on kirja nimetty minun makuuni. 

Fregolapuuro kahdelle

• 120 g fregolapastaa
• runsas kattilallinen pastankeittovettä
• 0,5 l täysmaitoa
• 0,5 tl suolaa
• 2 rkl tummaa sokeria (muscovadon ja leipurinsokerin sekoitusta)
• lisänä paksua kirsikkakompottia Viron tuliaisina

Alkuperäinohjeessa puuro makeutettiin hunajalla, minä tahdoin vähän enemmän makua ja käytin tumman sokerin sekoitustani. Samoin aivan alkuperäisen ohjeen mansikkasose ja blogaanin tekemä omenakompotti vaihtuivat kirsikkaan, koska sitä oli vajaa purkillinen jääkaapissa. Muuten menin kutakuinkin lähteen mukaan.

Kiehautin ensin kattilallisen vettä ja laitoin mukaan suolan. Kumosin pastan kiehuvaan veteen ja kypsytin sitä ensin 10 minuuttia. Kaadoin pastan siivilään ja huuhtelin kattilan. Kuumensin samassa paksupohjaisessa kattilassa maidon lähelle kiehumispistettä ja lisäsin pastan maitoon. Vahdin kattilaa sen aikaa, että sain seoksen kiehumaan maltillisesti, mutta kuitenkin tasaisesti. Kypsyttelin puuroa sitten noin puolisen tuntia, välillä piti sekoitella ja muuttaa liekin suuruutta kattilan alla, mutta en keittänyt puuroa pohjaan enkä ylitse. Kun pasta oli pehmeää ja maito melkein imeytynyt pastaan, jaoin sakean puuron annoskuppeihin ja jätin jäähtymään hetkeksi. Lähdeblogissa puuro syötiin huoneenlämpöisenä kuuman omenakompotin kanssa, me söimme lämpimän puuron kylmän kirsikkakompotin kanssa. 

Tästä tuli kyllä mieleen lapsuuden sarvimakaronista tehty makaronivelli, sen sopiva suolan ja sokerin tasapainotettu maku on hellä ja lempeä. Ehkä fregolan paahteisuudesta on jäänyt jotain jäljelle, sillä tässä puurossa oli kyllä oma yksilöllinen makunsa. En tiedä raaskinko jatkossa tehdä fregolasta puuroa, sen hankkiminen on välillä hieman kiven takana. Antin ei voi sanoa suuresti ihastuneen tähän puuroon, enkä minäkään sitä nyt ihan hullunhyväksi sanoisi. Maku oli kyllä pehmeä ja hyvä, mutta suutuntuma hieman styroksipalleroihin viittaava, johtunee siitä perusteellisesta kypsennyksestä. 

Giro d'Italian 11. etappi on täysin tasainen, ei taida edes yhtä mäkikiripistettä olla jaossa. Minä ehdin vasta illalla nähdä tallenteelta, miten etappi meni ja ketkä eilisen kolarin osalliset ovat pystyneet jatkamaan.