Ruokavapaus koittaa, Giro d'Italia päättyy

Vuosittain vitsailemme todella tuoreesti kolme kertaa, että ihanaa, nyt saa syödä mitä haluaa, kun Giro, Tour ja Vuelta loppuvat. Oikeasti tietysti syömmekin mitä haluamme, mutta omatekoisten haasteiden päätyttyä on aina pieni vapauden tunne olemassa. Ja mikäs se hauskempaa? 

Tänään emme syöneet italialaista pääruokaa, vaan kävimme vähän matkan päässä ravintolassa syömässä lounasaikaan mereneläviä. Emme ole suuntaamassa tällä matkalla sen enempää Bretagneen kuin Normandiaankaan, joten merenelävien syöminen loppuu nyt sitten tähän. Ensi kuun alussa oletamme Normandiassa olevan ruuhkaista D-Day-juhlallisuuksien vuoksi ja suuntaamme tästä minun sydänteni joelle, jota myös Loireksi kutsutaan. 

Kävimme tänään meille uudessa paikassa, Le Pilotis-nimisessä rannan läheisyydessä. Se oli ravintolamaisempi kuin ne kaksi muuta paikkaa, joissa olemme tällä kylällä käyneet. Antti otti rohkeana poikana merenelävälautasen, jossa oli ostereita, crevettejä, jotain simpukoita ja rapua, jonka nimeä en tiedä ja kolme jotain sellaista pylpyrää, joitten sisältöä en tunne myöskään. 

Minä otin sinisimpukoita noirmoutierilaisten perunoiden kera. Tiedoksenne muuten, että paikallisia perunoita pitää keittää ihan hirveän kauan, että ne kypsyvät. Sen huomasimme viime vuonna, kun yritin kypsentää niitä eikä siinä mikään aika riittänyt. Simpukat olivat hyvin pieniä, jonkun verran narskui kuorenpaloja hampaissa, mutta nämä minisimpukat olivat oikein hyviä. Niistä riitti Antillekin. 

Suolan tuotanto on hyvin tärkeä juttu tälläkin saarella, näitä "suolaviljelmiä" on hyvin paljon. Suolaa myydään hyvin monessa hintaluokassa. Antti osti aamulla muutaman pikkupussin kotiin vietäväksikin. 

Koska söimme jo lounasta, ei päivällistä tarvinnut tehdäkään. Muistin, että söimme mukavan jälkkärin pari vuotta sitten Ruotsissa samoissa Giron loppumistunnelmissa. Meillä oli nytkin kaikki ainekset, sokeria, mansikoita ja balsamicoa. Vino Santoa ei ollut, se on myönnettävä. Mutta kastoimme mansikoita ensin balsamicoon, sitten sokeriin ja nielaisimme. Juomana oli prosecco, josta emme silhoonkaan muista mistä se on meille siunaantunut. Ehkä se on ollut mukana kotoa asti ja sinne se on varmaan tullut Viron retkeltä. 

Giro d'Italia siis loppui ja katselimme vähän tuhmasti sitä ostonetillä, jolla ei saisi striimata, mutta kun ei täällä ole juuri ristin sielua (onpa minulla nyt kristilliset ilmaisut pinnassa) ja huomenna meistä pääsevät. Seremoniallinen päätösetappi ajettiin Rooman lähistöllä ja loppukierrokset ihan siellä ytimessä. Tadej Pogacarin täytyi vain päästä maaliin voittaakseen koko revohkan ja päätösetappien tapaan kirimiehet taistelivat etapin voitosta. Nyt sen teki Tim Merlier, toiseksi tuli Jonathan Milan. He kumpikin saivat tästä kisasta kaksi etappia nimiinsä. 

CampaKeittiö siirtyy nyt 34 päiväksi haastevapaalle, Tour de France alkaa tänä vuonna jo kesäkuun puolella olympialaisten vuoksi. Siihen asti syömme arvatenkin aika paljon korealaista.

Pestomarinoidut kampasimpukat ja tiikeriravut

Eilinen ossobuco piti nälkää niin, että tänään ei voinut ajatellakaan lihan syömistä. Niinpä kauppareissulta hommasimme kampasimpukoita ja tiikerirapuja ja grillasin ne nopeasti pienikokoiseksi päivälliseksi. Antti söi alkupalaksi kaksi osteria. Ostimme niitä kolme, yksi avautui ihan suosiolla, toinen pisti vastaan ja kolmas protestoi haisemalla pahalta, joten hän söi vain kaksi, minä katsoin. 

Pestomarinoidut kampasimpukat ja tiikeriravut

• 9 kampasimpukkaa (sen verran pakastepakkauksessa oli)
• 2 rkl vihreää pestoa
• 8 tiikerirapua
• 2 rkl punaista pestoa
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• oliiviöljyä

Kuivasin kampasimpikat ja tiikeriravut. Sekoitin kampasimpukoihin vihreää pestoa ja rapuihin punaista pestoa ja annoin niiden marinoitua puolisen tuntia. Kun Antti oli syönyt osterinsa ja minä katsonut syömistä, kuumensin ulkona grillin sivupolttimolla grilliparilan. Lurittelin parilalle hieman oliiviöljyä ja kun se oli kuuma, nostelin toiseen päähän kampasimpukat ja toiseen päähän tiikeriravut kypsymään. Se kävi nopeasti, melkein samantien sai kääntää kummatkin toiselle kyljelleen. Tarjoiluun silppusin päälle tuoretta persiljaa.

Lisänä

• 40 g voita
• 1 valkosipulinkynsi
• ruohosipulia
• 1 tl sitruunamehua
• 1 rkl oliiviöljyä
• patonkia viipaleina

Laitoin Bamixin pieneen leikkuriin kuoritun valkosipulinkynnen, voin kuutioina, sitruunamehun ja oliiviöljyn ja suurruuttelin tasaiseksi. Paahdoin patonkiviipaleet paahtimessa ja laitoin kuumaa leipää ja kunnolla valkosipulista voita simpukoiden ja rapujen kaveriksi. Uskomatonta, miten täysi vatsa tuli neljästä kampasimpukasta ja samasta määrästä tiikerirapuja. 

'

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli taas kirimiesten unelmapätkä. Peter Selinin ääni kyllä veteli viimeisiä. Pelkään, että huomenna hänen äänensä on pois kokonaan, toivon pikaista paranemista. Onneksi Kimmo Kananen, kommentaattorivieras oli hyvä puhumaan ja saattoi auttaa hyvin Peteriä pitkän etapin aikana. Massakirin nopein oli jo toisen kerran tässä kisassa Caleb Ewan ja Attila Valter piti kokonaiskilpailun ykköspaikan itsellään. 

Kampasimpukoita pinaattirisotolla

Tänään tuumin noin kahtakymmentä eri ruokaa, mitä voisin tehdä. Oli kesän toinen päivä, takapihan terassilla hellelukemat ja italialainen aperitiivi meinaisi laiskistaa minut niin, että ruoka oli jäädä tekemättä tyystin. Sain sitten kuitenkin itseni liikkeelle ja jääkaapista poistuivat pinaattipussin loppu ja tänään ostamani kampasimpukat. En nyt ole ihan satavarma, olisiko  meillä ollut avattu risottoriisipakkaus, annoin periksi ja avasin ensimmäisen vastaan tulevan. 

Pinaattirisotto kampasimpukoilla

Risotto kahdelle

• puolikas pussillinen babypinaatinlehtiä
• 2 rkl vettä
• 2 dl risottoriisiä
• 1 kevätsipuli varsineen silputtuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 5 dl kasvislientä
• 2 rkl voita
• 1 dl parmesaaniraastetta
• suolaa ja pippuria

Risottoa tehdessä kannattaa varata kaikki ainekset valmiiksi ennen kuin aloittaa, sillä risottokattilan ääreltä ei poistuta kuin pöytään. Jos pitää tehdä jotain lisäkettä risotolle, laita sitäkin varten kaikki valmiiksi, pannut ja paistinlastat tai mitä nyt voitkaan tarvita. Pöytä kannattaa kattaa tai luottaa hyvään kölviin, joka tekee mitä pyydät.

Kuumenna liemi valmiiksi ja jätä se kuumalle levylle odottamaan. Silppua sipuli. Laita pinaatti sauvasekoittimen kuppiin veden kanssa ja surruuttele pinaatti hienoksi vihreäksi velliksi, vesitilkka auttaa pinaattia muuttamaan muotoaan lehdistä velliksi.

Kuumenna paksupohjainen kattila ja siinä oliiviöljyä. Kuullota sipulisilppua pari minuuttia kattilassa, varo polttamasta. Lisää kattilaan riisi ja kuullota sitäkin hetkinen. Kaada mukaan viini ja sekoittele kaiken aikaa. Kun viini on imeytynyt riisiin, ala lisätä lientä kauhallinen kerrallaan, sekoita koko ajan ja aina kun liemi on imeytynyt riisiin, lisää lientä kunnes riisi alkaa olla melkein kypsää. Koemaista riisinjyvä muutaman minuutin välein. 

Kun riisissä on vielä pikkuisen puruvastusta, lisää mukaan pinaattivelli ja sekoita hyvin. Kun pinaattivellin liemi on imeytynyt riisiin, lisää mukaan voita ja parmesaania, mausta suolalla ja pippurilla ja kun maku on kohdallaan, on lisäkkeidenkin syytä olla valmista. Risotto voi odottaa muutamia minuutteja kannen alla ennen tarjoilua, muttei paljon sen enempää.

Kampasimpukat risoton kaveriksi

• 6 kampasimpukkaa
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Kun risotto on kypsynyt noin 15 minuuttia, laita voi ja öljy pannulle kuumenemaan. Kun pannu on kuuma, nosta kuiviksi taputellut kampasimpukat pannulle paistumaan. Käännä simpukat muutaman minuutin kuluttua, niitä ei pidä paistaa liikaa, noin 2-4 minuuttia puoleltaan, sisuksen pitää jäädä hieman opaaliksi. 

Lusikoi risotto kahdelle lautaselle ja nosta kumpaankin kolme kampasimpukkaa päälle, meillä oli koristeena vielä hieman silputtua ruohosipulia. Risotto oli justiinsa passelia, eikä kampasimpukoissakaan ollut valittamista. Ja mikä hauskinta, lautaset olivat kuumia oltuaan terassin pöydällä katettuina puolisen tuntia suorassa auringonpaisteessa. Annos ei jäähtynyt liian nopeasti. 

Giro d'Italian viides etappi oli aivan flat, kuten sanotaan. Eilisen sateen sijaan oli aurinkoinen päivä, kuten meillä täälläkin. Lupeissa oli massakiri ja sellainen saatiinkin. Caleb Ewan kiri voittoon ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Alessandro De Marchi. Peter Sagan tuli neljänneksi tänään, soisimme hänen voittavan etapin tässä kisassa.  

Meillä on pihalla uusi ykkösisäntä, joka seurailee entisen ykkösisännän kasvihuonepuuhia hyvinkin likeltä. Kun se on sopuisalla päällä, se ääntelee kuin pieni koiranpentu, mutta kun sitä hermostuttaa, se huutaa kovaan ääneen ja pöristelee höyheniään kuin elävä lehtipuhallin (se uusi siis). Pidämme siitä kovasti. 

Olen komea, pidän minusta!

Espanjalaiset merelliset vartaat ja tapasteltuja tähdenlentoja

Päivällisenä meillä oli tänään espanjalaisia merellisiä vartaita ja eilisen päivällisen loppuja tapasteltuina. Ohjeen vartaisiin otin, tai paremminkin idean, täältä. 

Merelliset vartaat ja tähdenlentoja kahdelle (vähän liikaa, kolmekin olisi syönyt)

Vartaat

• 75 g turskaa
• 150 g lohta
• 8 pientä kampasimpukkaa
• muutama viipale serranonkinkkua
• 1 sitruuna mehu ja kuori raastettuna
• loraus oliiviöljyä
• pippuria
• sahramia

Leikkasin turskan ja lohen muutamiksi suupaloiksi, niin että turskaa oli 5 palaa ja lohta 8 palaa. Valutin sulatetut kampasimpukat kuivemmiksi talouspaperiarkin päällä. Leikkasin serranonkinkkuviipaleita pitkittäin puoliksi. Minulla oli tällä kertaa kaksipiikkisiä metallivartaita, ne ovat hyviä siitä, etteivät ainekset niin helposti kierähdä niissä käännettäessä. Pujotin kalapalat ja kampasimpukat vartaisiin niin, että palojen väleihin tuli kinkkua. Eli viipale kinkkua pujotteli kalapalojen ja simpukoitten väleissä. Simpukat olivat niin pieniä, että ne mahtuivat kaikki samaan vartaaseen, kalapaloja tuli 4-5 samaan vartaaseen. 

Sekoitin sitruunamehusta ja raastetusta kuoresta, oliiviöljystä, pippurista ja sahramista marinadin vartaille, sutikoin ne marinadilla ja jätin asettumaan vähäksi aikaa.

Kuumensin parilalevyn kummankin kaasuliekin päällä ja laitoin liesituulettimen täysille, arvasin voivan hieman tulla käryä, enkä ollut väärässä. Kun parila oli kuuma, nostin vartaat kypsymään. Paistoin niitä eri puolilta muutamia minuutteja, noin 5-6 kaikkiaan. 

Tähdenlennot

• eilisen perunatortillan loput, noin puolikas pienehköstä tortillasta, kuutioiksi leikattuna
• eilisen päivällisen tähteeksi jäänyt kanarulla viipaleiksi leikattuna
• pieni pätkä chorizoa 
• nokare voita

Eilen meillä jäi puolet pienehköstä perunatortillasta syömättä, leikkasin sen kuutioiksi ja kanarullan viipaleiksi ja samoin chorizon. Paistoin ne kaikki pannulla nokareessa voita. 

Minuuttisalaatti

• muutama pieni tomaatti
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• pippuria
• basilikaa

Salaatin nimi on minuuttisalaatti, sillä sen kauempaa sen tekemiseen ei mennyt. Tarkastin kasvihuoneesta sisälle tuotujen loppujen tomaattien tilanteen, lautasella oli muutama punaiseksi kypsynyt. Halkaisin ne ja sekoitin niihin pikkuisen oliiviöljyä, sitruunamehua, pippuria ja basilikaa. 15 sekuntia vielä mietin, että kumpaan päähän vatia minuuttisalaatin sijoittaisin. Emme jaksaneet syödä ihan kaikkea ruokaa, kuinka oppisin tekemään vähemmän ruokaa kerrallaan? 

La Vueltassa toivoin, että Primoz Roglic voittaisi ja siirtyisi punaiseen johtajan paitaan, koska hänellä oli tänään synttärit. Minusta se oli aivan hyvä syy, että hän saisi voittaa. Etappi oli kyllä tasamaatyyppinen, joten massakiri oli todennäköisempi. Ei Primoz tietenkään voittanut, nopein oli Sam Bennett, joka teki melkein Alaphilippet ja tuuletti aika aikaisin, oli siinä sentään pyörän mitta etumatkaa ennen toiseksi tullutta Pascal Ackermannia. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Richard Carapaz ja synttäripoika on toisena. 

Viimeinen ateria – ennen seuraavaa tietysti

Meillä on vieläkin flunssa ja  pariskuntayskimme ja -niistämme melkoisesti. Olin kuitenkin ottanut sulamaan muutamia kampasimpukoita ja ne me eilen söimme tai itkimme ja söimme. Ei tosin ollut tarvetta itkeä, tuli hyvä, jopa erinomainen ruoka. Olisin halunnut käyttää tähän tuoreita punajuuria, mutta minulla oli vain yksi jääkaapissa ja kaupassa oli myytävänä kahden kilon pusseja, jota en tähän hätään halunnut ostaa. Niinpä käytin purkkipunajuurta ja kyllä sekin toimi. 

Kampasimpukat punajuuriespumalla

Kampasimpukat

• 12 pakastettua kampasimpukkaa hitaasti jääkaapissa sulatettuina
• iso nokare voita
• suolaa ja pippuria

Punajuuriespuma

• 6 pienehköä etikkapunajuurta
• 1 dl kermaa
• 50 g voita
• suolaa ja pippuria
• 1 kaasupatruuna

Annoksen koristeluun

• tuoretta timjamia
• ruskistettua voita pannulta (ois voinu laittaa, unohdin)

Kampasimpukat siis sulivat edellisestä päivästä jääkaapissa. Kun ne alkoivat olla enää vähän kohmeisia, siirsin ne pussista peltilautaselle talouspaperiarkille ja laitoin takaisin jääkaappiin peitettyinä. Paperi imi kaiken kosteuden simpukoista ja ne olivat mukavan kuivia, kun oli aika paistaa ne.

Otin valmiiksi puolen litran sifonipullon, kannen, tiivisteen, keittosuuttimen, patruunakahvan ja patruunan. 

Tein kumpaakin aterian osaa yhtä aikaa, koska simultaanikapasiteetti ja siivoava kölvi. Laitoin pannulle ison nokareen voita sulamaan, jätin pannun pienelle lämmölle siksi aikaa, kun aloittelin espumaa, joka tarkoittaa vaahtoa, mutta kuulostaa fiinimmältä. Vähän kuten cocktail kuulostaa paremmalta kuin paukku tai drinksu. Otin simpukat pois jääkaapista ja maustoin ne suolalla ja pippurilla. 

Laitoin punajuuripallukat blenderin kannuun ja kannen visusti kiinni, ymmärrätte varmaan miksi. Kone teki hommansa ja punajuuri muuttui melkoisen pieneksi silpuksi. Kaadoin mukaan kerman ja surruutin lisää. Kaavin kauniinvärisen kuohkean massan pikkuiseen kattilaan, sillä espuman piti oleman lämmintä. Mutta jos olisin tarvinut huoneenlämpöistä espumaa, se olisi ollut täydellistä. Kuumensin vaahdon varovasti, sen väri  muuttui kirkkaammaksi ja rakenne löyseni hieman. Maustoin suolalla ja pippurilla, pippuri pitää laittaa ennen viimeistä blenderöintiä, etteivät pippurin murut tuki sifonin suutinta. 

Samaan aikaan kuumensin pannua lisää ja kun voin vaahto alkoi muuttua vaaleanruskeaksi, nostelin sulat, kuivat simpukat pannulle. Paistoin niitä ensin noin puolitoista minuuttia ja sitten käänsin ne ja paistoin toista puolta vielä minuutin verran ja nostin pannun pois liekiltä. 

Kaavin kuumenneen punajuurivaahdon takaisin blenderin kannuun, jota olin varjellut välipesulta, kölvi oli niin tehokas, että meinasi tiskata kannun jo liian aikaisin. Lisäsin kuumaan vaahtoon pehmeän voin kuutioina ja blenderi teki taas hommansa. Voi ja kerma, ne ovat tässä taikasana ja unohdetaan sydämet ja verisuonet nyt hetkeksi. Tarkistin maun, oli passeli. Minulla oli sen verran kiire, etten enää siivilöinyt vaahtoa ennen sifoniin laittamista, mutta se kyllä kannattaa tehdä, jos vain ehtii. Tekee vaikka niin päin, että ensin tekee vaahdon valmiiksi asti ja sitten siivilöi ja lopuksi kuumentaa. Tosin tällä kertaa halusin voin ehtivän sulaa kunnolla massaan, ettei se jymähtäisi pulloon ja pilaisi espumaa. 

Kampasimpukat olivat siis viilenemässä olevalla pannulla edelleen, pelkäsin niiden ylikypsyvän, joten oli ripeä espuman kanssa. Kaadoin massan blenderin kannusta sifonipulloon, laitoin tiivisteen huolella kanteen, kannen pulloon, kanteen keittosuulakkeen ja kahvan kaasupatruunoineen. Kiersin kahvan kiinni kunnolla ja kaasu suhahti pulloon, jonka pinta kuumeni sekunneissa, kannattaa olla keittiöpyyhe tai patakinnas käden suojana. Ravistin pulloa muutaman kerran rivakasti ja tein pienen koepursotuksen kuppiin. Vaahto tuli oikealla tavalla pullosta, ei räiskyen ja pärskyen.

Pursotin espumaa lautasille, nostelin kuusi kampasimpukkaa kumpaankin espumalampeen ja otin loput hiipumassa olevasta timjamista koristeeksi. Pannulla olisi ollut vielä hyvää ruskettunutta voita, jota olisin voinut tiputella muutamia tippoja annokseen, mutten älynnyt.

Avasimme pullon ystävältä saatua samppanjaa, istahdimme pöytään ja söimme tämän räikyvänvärisen annoksen mitä parhaimmalla ruokahalulla. Mutta mitään muuta emme sitten olisi jaksaneetkaan. Jäi vielä mieleen, että pitää kokeilla tuoreista punajuurista samaa. Etikka oli ihan siinä hilkulla, että puskiko se läpi liikaa vai ei. Kampasimpukat onnistuivat niin hyvin kuin nyt voi toivoa pakastetuilla olevan mahdollista, jos saan ravintolassa noin hyviä syödäkseni, olen tyytyväinen. (omakehu on paras kehu, tulee kerrasta mieleinen)

Tähän ateriaan päättyi CampaKeittiiön vuosi 2018 ja edessä on uusi vuosi, jonka toivon menevän mahdollisimman nopeasti, täysin itsekkäistä syistä. Toivoakseni saan tänäkin vuonna toteutettua ruokahaasteet toukokuussa, heinäkuussa ja elo-syyskuussa ja niiden väleissä paljon muita kokkauksia. Myös CampaReissuista kirjoittelen, huomenna alkaakin perinteeksi muodostunut talvinen Viron matka, jolla aiomme jälleen bongata kartanoita ja syödä hyvissä virolaisissa ravintoloissa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-välilehdelle, jonne kerään kaikki ilokaasuiset kokeiluni. 

Kampasimpukoita ja tomaatteja

Aamuisen jääkaapin siivoamisen jälkeen meni muutama tunti ennen kuin pystyi ajattelemaan ruoanlaittoa. Jatkossa täytyy pitää parempaa huolta jääkaapista, sellaista määrää poislaitettavia ruokatavaroita ei enää saa löytyä. Kun alkoi taas tuntua, että voisi sitä syödäkin, tein meille päivälliseksi kampasimpukoita. Lisäkkeenä olleen perunan postaan toisena päivänä, kun en ehdi tehdä ruokaa kotona. Ohjeen simpukoita varten otin täältä. 

Kampasimpukoita ja tomaattia kahdelle

• 8 kampasimpukkaa
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• oliiviöljyä
• 2 pientä uudensadon sipulia varsineen (valkoiset ja vihreät osat erikseen)
• 20 pieniä soikeita tomaatteja
• 1 dl valkoviiniä (oma lisäykseni)
• pimentonia
• tuoretta persiljaa

Ota simpukat lautaselle paperin päälle noin puolta tuntia ennen ruoanlaittoa. Jos simpukat ovat pakastettuja, sulata ne hitaasti jääkaapissa paperin päällä lautasella hyvin peitettynä yön yli. 

Kun on aika tehdä ruokaa, liruta simpukoille hieman sitruunamehua ja ripota molemmin puolin suolaa ja pippuria. Silppua sipuli ja ota lähettyville kupillinen pieniä tomaatteja. 

Kuumenna pannu, jolle simpukat mahtuvat väljästi. Kaada pannulle oliiviöljyä ja kun se alkaa olla kuumaa, nosta simpukat pannulle. Paista ensin minuutin verran yhtä puolta ja sitten toista. Vielä simpukoiden ei tarvitse tulla aivan kypsiksi. Nosta simpukat lautaselle odottamaan. 

Lisää hieman öljyä pannulle ja nakkaa sinne ensin sipulin valkeat osata. Kuullota niitä pari minuuttia, raaputa mukaan pannulta simpukoiden aromit. Laita pannulle sitten tomaatit ja sipulin vihreät osat. Sekoittele ja kun tomaatit alkavat halkeilla, lisää pannulle valkoviini. Keitä hieman kokoon. 

Nosta pannulle puolipaistetut kampasimpukat. Anna niiden kypsyä loppuun vielä pari minuuttia puoleltaan. Kallista pannua ja lusikoi kastiketta simpukoille ja ripota päälle hieman pimentonia ja tuoretta persiljaa. Tarjoa vaikka vaalean leivän kanssa, tai kuten meillä, espanjalaisen uuniperunan kera. Perunasta lisää ensi viikolla. Annos oli yllättävän täyttävä, neljä simpukkaa annoksessa oli aivan tarpeeksi. 

La Vueltassa oli tänään jälleen vuorietapin paikka, nyt oli jo 14. etappi tiedossa. Jännittävän etapin voitti Simon Yates ja samalla hän otti takaisin kokonaiskilpailun johtopaikan. Nairo Quintana jo hieman näytti kynsiään, muttei silti tarpeeksi. Huomenna on vielä rankka vuorietappi ennen maanantaista lepopäivää. 

Kikkailua kikkailun vuoksi – kampasimpukoita sipulikastikkeella

Ruoanlaitto voi olla helppoa ja nopeaa. Se voi olla myös kikkailua ja helppoa, muttei välttämättä enää nopeaa. Joka tapauksessa siitä voi tulla paljon tiskiä, kuten tuli viime keskiviikkona, jolloin vietin aikaa köökissä ja terassin kesäkeittiössä ainakin tarpeeksi. Sen päivän alkuruoka on jo esiintynyt blogissa, samoin virkistävä ruoanlaittojuoma. Tänään en taas ehdi keitellä tai paistella mitään, mutta käytän keskiviikon päivällisen pääruoan tämän päivän Tour de France-postaukseen.

Nyt kun taloudessamme on ollut sirkulaattori kaksi ja puoli vuotta, on tuota tötteröä (niitä on oikeastaan kaksi) tullut kokeiltua aika monta kertaa. Kaikki kokeilut eivät ole päässeet postauksiksi asti, joko oltuaan jo toistoja tai sitten on mennyt pieleen. Mitään todella pitkiä kypsennyksiä en ole tehnyt, esimerkiksi 36-tuntisia ribsien pehmennyksiä, sillä jotenkin minua hieman ahdistaa ajatus ruoan muhittamisesta muovissa niin pitkään. Jo pari tuntia alkaa olla sillä rajalla. 

Kaikki kokeilut eivät ole olleet kovin hyödyllisiä. Esimerkiksi hampurilaispihvin kypsentäminen sous vide-tekniikalla ei ollut kyllä vaivansa väärti, eikä hillon tekeminen, vaikka hyvää olikin. Kalan kanssa olemme onnistuneet parhaiten, 47-asteinen lohi oli kokolailla onnistunutta. Kaikkea ei tarvitse tehdä muovipussissa, kun sous vide on käytössä. Myös tiivis lasipurkki toimii ja sellaisia kokeiluja on muutamia, esimerkiksi broilerinmaksapatee ja crème brûlée. Siinä prosessissa opin fysiikasta. 

Kampasimpukoita on tullut syötyä monta kertaa, mutta vakuumiin en ollut niitä vielä laittanut, enkä sous vide-kylpyyn. Keskiviikkona tein sen. Simpukoille kaveriksi tein sipulikastiketta, jonka piti alunperin olla purjokastiketta, mutta pidimme keskiviikkona älä poistu tontilta-päivää ja vaihdoin purjon sipuliin ja kun kerran kikkailemaan oli alettu, vein soseutetun kastikkeen nextille levelille sifonilla. Alkuperäisohje hevisti muokattuna on täältä. Tein siinä mielestäni ihan nerokkaan oivalluksenkin, mistä lisäleuhkintaa myöhemmin.

Sous vide-kampasimpukat ja sifoni-sipulit

Simpukat

• 10 kampasimpukkaa
• nokare voita
• timjamia
• suolaa ja pippuria
• toinen nokare voita

Sulata simpukat, ei sinulla  mitään tuoreita voi olla! Mutta jos voikin, niin olen paljon hieman kateellinen ja odotan sinun kertovat miten niitä tuoreita kuorineen päivineen oikein käsitellään. Kuivaa simpukat paperilla ja ripota niille suolaa ja pippuria. Asettele simpukat nättiin muodostelmaan vakuumipussiin. Pussi saa olla aika iso, suurempi kuin simpukat tilan puolesta tarvitsisivat. Tämä sen takia, että simpukoissa on kuitenkin kosteutta ja se imeytyy vakumoidessa kohti pussin suuta. Kun pussi on tarpeeksi pitkä, kosteus ei ehdi aivan pussin suulle asti ja vakuumista tulee kunnollinen. Meidän vakuumikoneessa ei ole sellaista moist and delicate-asetusta kosteille ja herkille aineksille. Tämä pitkä pussi-idea toimii aika hyvin. Sisusta pussi  muutamalla voinokareella simpukoiden väleissä ja lisää mukaan pari oksaa timjamia. Sulje sitten pussi vakuumiin. Laita pussi jääkaappiin, mikäli et heti laita pussia vesihauteeseen. 

Kuumenna vesi sirkulaattorilla 50 ° C-asteeseen kattilassa ja laita simpukkapussi veteen, kun ruokailuun on alle tunti. Simpukat vaativat tässä lämpötilassa noin 40 minuutin kypsennysajan, mutta pitempikään aika ei ole haitaksi, kunhan niitä ei jätetä sentään tuntikausiksi kylpyyn. Sous vide antaa hyvin väljyyttä ruoanlaittoon, voi valmistella muut aterian osat ja aivan lopuksi sous vide-kypsennetyt viimeistellään. 

Kun kaikki muu on valmista (kuten maailmassa usein on) ota simpukkapussi pois vedestä ja avaa se lautaselle. Kuumenna pannu kuumaksi ja sulata sillä nokare voita. Nostele simpukat nopeasti pannulle rinkiin ja kun olet saanut viimeisen nostettua, alkaa ollakin aika kääntää simpukat. Nehän ovat jo taiten kypsennetyt, nyt on tarkoitus ottaa vain väri pintaan. 20 sekuntia puolelleen riittää. 

Sipulikastike, voi sitä keitoksikin sanoa tai vaikka pyreeksi

• noin 10 pientä uuden sadon sipulia
• 2 viipaletta pekonia
• 0,5 dl valkoviiniä
• 0,5 dl maitoa
• 0,5 dl kanalientä (vettä ja ihan pieni loraus kanafondia)
• pippuria
• timjamia
• 50 g voita

Aloita etsimällä sifonin osat valmiiksi, puolen litran pullo, kansi ja siihen tiiviste, keittosuulake, patruunakahva ja yksi kaasupatruuna. Laitan tiiviste kanteen paikalleen ja keittosuulake kahvaan. 

Laita pannulle 1 viipale pekonia pannulle kypsymään, aloita kylmällä pannulla ja lisää lämpöä niin, että pekonista tulee oikein rapea ja se vapauttaa rasvana. Pienennä lämpö pannun alla, ettei rasva pala. Nosta viipale pannulta lautaselle. Alkuperäisen ohjeen mukaan tämä viipale käytettiin tarjoilussa, mutta minä halusin kastikkeeseen pekonin makua kunnolla ja toisaalta halusin annokseen vastapaistetun pekonin, joten aloin säveltää. 

Silppua sipulit karkeasti ja nosta ne pannulle pekoninrasvaan mysyitymään. Anna niiden hissuksiin kypsyä muutamia minuutteja ja kaada sitten mukaan ensin viini, sitten maito ja lopuksi kanaliemi, sekoittele ja anna kypsyä lisää joka välissä. Noin kymmenessä minuutissa sipuli alkaa olla antautunutta, mausta sitä hieman pippurilla, mutta ole varovainen suolan kanssa, sillä pekonin suola voi hyvinkin riittää. 

Leikkaa rapea pekoniviipale muutamaan palaan ja laita se yhdessä sipulisörsselin kanssa blenderin kannuun. Anna palaa niin kauan, että seos on tasaista. Lisää mukaan voi (tämäkin on poikkeama alkuperäisohjeesta, sillä sifonin kautta tehtävä kastike, keitto tai pyree tarvitsee voita kuohkeutuakseen) ja sekoita sekin massaan blenderissä. 

Siivilöi sileä massa tiheän siivilän läpi kattilaan. Ai että se pekoni paistaa sieltä ihanasti, aivan mikroskooppisen pieninä hituina ja millaisena makuna! Kuumenna sileä massa vielä kattilassa ja kaada se sitten puolen litran sifonipulloon (jos et käytä sifonia, sipulikastike on nyt käyttövalmis ja eikun syömään), kierrä kansi paikalleen. Laita kaasupatruuna kahvaan paikalleen ja kierrä kahva kanteen. Kun patruunan sinetti rikkoutuu, kaasu purkautuu pulloon. Pullon pinta kuumenee merkittävästi, varo käsiesi palamista. Ravista pulloa rivakasti kymmenkunta kertaa. Jos ateria on ihan tarjoiluvalmis, sen kun pursotat sipuliunelmaa lautaselle, mutta jos muuta tekemistä on vielä, laita pullo kahvastaan sous vide-kattilan reunaan lämpöhoitoon, tai laske hanasta kuumaa vettä astiaan ja laita pullo sinne pysymään lämpimänä. Näin sifonin sisältö pysyy käyttökelpoisena usean tunnin ajan. 

Kuumenna vielä yksi pannu, toisella on tehty se kampasimpukoiden viimeistely, siitä jaarittelin jo aiemmin. Laita kylmälle, puhtaalle pannulle yksi iso viipale pekonia, tai kaksi pientä, mitenkä tykkäät. Paista pekoni rapeaksi. 

Annoksen kokoaminen 

Ota esille mieluisat lautaset ja pursota niille iso läikkä sipulikastiketta. Minä onnistuin roiskuttamaan ensimmäiselle lautaselle, maustepurkeille ja veitsitukkiin melkoisen pisarameren, joten otin yhden lautasen lisää. Toisaalta se sipulikastiketahra olisi voitu tulkita taiteeksikin. Nostele kastikkeen päälle kampasimpukoita, kolme riittää alkuruokakokoon, viisi hyvin pääruokakokoon simpukoiden koosta riippuen. Tällää keskelle pala rapeaa pekonia ja viimeistele tuoreella timjamilla. 

Sipulikastike tai kuohkea keitto oli kyllä taivaallista samaan tapaan kuin maissista tehty pyree alkukuusta. Vain kaksi selkeää makua, sipuli ja pekoni. Olin todella tyytyväinen siihen, että laitoin sen rapean peksun blenderiin. Simpukat olivat myös täsmälleen sopivan kypsiä, mutta en ole aivan varma onko niitä järkevää laittaa vakuumiin ja tasalämpökypsentää. Ehkä silloin, jos niitä pitää tehdä isolle porukalle. Mutta siltikin tarvitaan vielä se viimeistely pannulla. Tiskiä tulee joka tapauksessa. Oli kuitenkin hauska kokeilla kampasimpukoitakin sous videnä, se onnistui eikä ollut vaikeaa, kun on jo tottunut vakumoimaan eikä pidä työläänä hakea sirkulaattoria pantry 2:sta. Parasta sous videssä on sen antama ajallinen jousto. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-ohjeet- ja Sous vide-välilehdille.

Tour de Francessa eletään jo lopun aikoja. Jäljellä on enää kolme etappia, joista tämän perjantain 200 km mittainen vuorietappi on yksi pahimmista. Minä menen iltavuoroon nauttimaan rallin tuomasta vilskeestä (huomioi mahdollinen sarkasmi) ja jään vielä työpaikan lepohuoneeseen nukkumaan huomisen erittäin aikaisen aamuvuoron tähden. Niinpä joudun turvautumaan Tour appin tietoihin ja päivitän tähän myöhemmin, miten etapissa kävi. Jos se menisi kuten minä tahtoisin, Nairo Quintana tietysti voittaisi enkä suuttuisi, jos Tom Dumoulin ajaisi myös ihan mahtavasti ja ryhtyisi johtamaan kisaa. Voi olla, että toivon liikoja. Lupaan etten ala itkeä, jos Chris Froome tapansa mukaan tikkaa itsensä etapin voittoon ja saman tien kilpailun kärkeen. 

Yksinkertaisesti hyvää – kampasimpukoita ja maissia

Useimmiten CampaKeittiössä syntyy ruokaa, jonka voi ihan hyvillä mielin lapioida suuhunsa, joskus lautasille päätyy oikein hyvää ruokaa. Sitten on hyvin harvakseltaan niitä päiviä, joina lopputulos on suorastaan erinomainen. Silloinkin on yleensä asettelussa toivomisen varaa, mutta kun maku on niin hyvä kuin eilen, olen iloinen. Eilen oli sellainen päivä, vieläkin hykertelen aikaaansaannokselleni. Edellinen tällainen kerta taisi olla maaliskuussa ja silloinkin puuhastelin sifonin kanssa. Otsikoin annoksen ravintoloiden tapaan, vain kahdella sanalla. Se on minusta hassua, vaikkakin ihan ymmärrettävää.

Kampasimpukoita ja maissia 

Kampasimpukat

• 10 kampasimpukkaa
• 2 rkl voita
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa (ihan aavistus) 
• pippuria
• 1 viipale pekonia
• korianteria
• muutama kuivattu chilihiutale

Maissipyree

• 1 keskikokoinen purkki (ei ihan hernekeittopurkin kokoinen) irrallista maissia
• 2 dl vettä
• 100 g voita
• 0,5 dl kermaa
• suolaa (ihan vähän)
• pippuria

Jos simpukkasi ovat jäisiä, kuten täällä keskimaassa usein ainoat saatavilla olevat merenelävät ovat, ota ne hyvissä ajoin sulamaan. Kun ne ovat sulaneet sen verran, että ne saa irroteltua nätisti toisistaan, laita ne talouspaperin päälle lautaselle ja kylmään odottamaan paistamista. Paperi imee kosteuden simpukoista ja ne on helppo paistaa. 

Valmista seuraavaksi pyree. Mikäli sinulla ei ole sifonia saatavilla, se ei ole maailmanloppu. Sileää pyrettä saa aikaan ilmankin. Tuore maissi on varmasti vielä parempi vaihtoehto, mutta purkkimaissi on erittäin hyvä vaihtoehto sekin. Pakastemaissista en tiedä, se on usein niin kuivaa. Mutta saattaisi sekin toimia. Purkkimaissi nyt ainakin takuuvarmasti toimii tuoreen puutteessa. 

Avaa maissipurkki ja valuta sisältö siivilään, purkissa on alle desi nestettä. Ota muutama lusikallinen pulleita maissinjyviä erikseen annoksen koristelua varten. Kaada loput pallerot kattilaan ja lisää päälle vettä sen verran, että maissi peittyy. Kiehauta. Maissihan on kypsää suoraan purkista, mutta tarkoitus on kuumentaa se soseuttamisen helpottamiseksi. Kaada keitinvesi pois ja kumoa maissinjyvät blenderiin. Lisää sinne paljon voita. Jos et käytä sifonia, pienempi määrä riittää, mutta sifonilla pyreen valmistaminen vaatii paljon rasvaa. Suurruuttele massa niin tasaiseksi kuin mahdollista, minuutin pari ainakin. Lisää hieman kermaa, mikäli haluat hieman juoksevampaa pyreetä. Mausta suolalla (vain vähän, sillä annokseen lisättävässä pekonissa on suolaa ja tarkoitus on saada maissin oma maku esille) ja pippurilla. Jos tahdot korostaa pyreen väriä, käytä hieman kurkumaa tai paria hippua sahramia, mutta omalla vastuulla, sillä ne peittävät helposti maissin omaa hentoa makeutta, jota tässä nyt tavoitellaan. Surruuta lisää, etenkin jos aiot käyttää sifonia, se ei yhtään tykkää pippurin muruista.

Kun pyree on mielestäsi sopivaa rakenteeltaan, kaada sen taloutesi tiheimpään siivilään, joka on asetettu kattilan päälle. (tämä itsestäänselvyys on saattanut joskus joltain tumpelolta unohtua ja rakkaudella väsätty pyree on mennyt pitkin pöytiä, usko tai älä) Sutikoi nuolijalla siiviliän pohjia myöten niin, että pyree edelleen silenee päätyessään sinne alla olevaan kattilaan. Siivilään jää lopulta hieman maissinjyvien kuorien jäämiä ja ehkä vähän pippuria ja kattilassa on aivan sileää, samettista pyreetä. Jätä se kattilaan odottamaan tarjoilua edeltävää lämmittämistä. Kylläpä minä saan tämän kuulostamaan pitkälliseltä jutulta, vaikka koko hommaan menee noin 5 minuuttia. Ehtii välillä vaikka ruokkia siiliä.

Jos käytät sifonia, ota valmiiksi puolen litran sifonipullo, keittosuulake, kaasupatruuna, sille kahva, kansi ja sen tiiviste. Kahden ja puolen desin pulloonkin tämä tekemäni määrä olisi mahtunut. Laske kulhoon tai kattilaan niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee ja jätä se odottamaan. Kuumenna pyree nopeasti, varo polttamasta sitä pohjaan. Kaada massa sifoniin, laita tiiviste huolellisesti kanteen ja kansi kiinni. Kierrä paikalleen keittosuulake ja kaasupatruuna omassa kahvassaan. Pullosta kuuluu vaimea suhahdus, kun kapselin kärki rikkoutuu ja kaasu karkaa pulloon. Pullon pinta muuttuu hetkessä kuumaksi, joten varo polttamasta käsiäsi. Ravistele pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti ja laita sitten pullo kahvastaan kuumaan veteen kattilaan tai kulhoon odottamaan tarjoilua siksi aikaa, kun paistat kampasimpukat. Jos et käyt sifonia, lämmitä vain pyree, kun simpukat alkavat olla valmiit. 

Silppua pekoniviipale ja laita silppu kylmälle pannulle, jota alat lämmittää. Kun pekoni on paistunut rapeaksi, kaavi se talouspaperiarkin päälle lautaselle ja peittele se foliolla tai toisella lautasella. Lisää pannulle voita kunnon nokare ja kun voi on sekoittunut pekonin rasvaan ja alkaa hieman ruskettua, lisää kampasimpukat pannulle. Paista niitä ensin minuutti puoleltaan ja sitten käännä ne. Jos simpukkasi ovat suuria, ne voivat vaatia kahden minuutin paistamisen puoleltaan. Näet kypsymisen asteen siitä, miten läpikuultavuus vähenee. Jos et käytä sifonia, kuumenna pyree tässä vaiheessa. Heti kun olet kääntänyt kampasimpukat, lisää pannulle vielä lusikallinen voita, puolen sitruunan mehu ja hieman kuivattuja chilihiutaleita. Voi ja sitruunamehu kiehahtavat ihan hetkessä karamellisoituneeksi kastikkeeksi. Kallista pannua ja valele kampasimpukoita seoksella. Nosta pannu pois kuumalta levyltä. 

Pursota sifonista maissipyreetä lautasille tai lusikoi sitä kattilastasi. Nostele kampasimpukat pyreen päälle, ripottele mukaan pekonimuruja ja koristeluun säästämiäsi maissipallukoita. Tiputa muutama tippa voi-sitruunakastiketta annoksen päälle ja viimeistele yritillä. Myös tilli kävisi, minulla oli korianteria. Syö äkkiä, sillä annos jäähtyy pian. 

Maissipyreen maku oli jotain aivan taivaallista, sileästä rakenteesta puhumattakaan. Vain yksinkertainen makea maissi, voi ja pippuri. Entä sitten kampasimpukat? Mielestäni paistoin ne nyt paremmin kuin koskaan. Kastikkeen sitruuna ja aavistus chiliä sopivat todella hyvin yhteen ja kypsyysasteesta en olisi ottanut moitetta vastaan edes Gordonilta. Enkä muutakaan kiukuttelua. Asetteluvinkin olisin voinut huolia. Viisi kampasimpukkaa teki annoksesta pääruokakokoisen, kolme olisi ollut alkuruokana sopiva. Ajattelin iltasella, että olisipa minulla ollut kuivia maissinjyviä, olisi voinut laittaa muutaman popcornin annokseen tuomaan rapeutta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoniohjeet-välilehdelle, jonne kerään ilokaasuaiheisia postauksiamme. 

Sydänsimpukoita linguinen kanssa – yksinkertaista matkaruokaa

Huomatkaa hieno merinäköalamme pääsiäisen ajan

Nyt olemme asettuneet pääsiäisen viettoon Portugalin etelärannikolle, kirjoittelen erikseen matkaosuuksista, mutta nyt on vuorossa ruoka-aiheinen postauskin. Pääsimme ensimmäistä kertaa kokkaamaan itse, meillä on oikein hyvä keittiö käytössämme aina maanantaihin asti. Tein meille päivälliseksi sydänsimpukkapastaa ja se kävi helposti vieraassa keittiössäkin. 

Simpukkapastaa kahdelle

• 1 pussi sydänsimpukoita
• 3 kevätsipulia
• 25 g voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattia jauhettuna
• korianteria
• sitruunamehua ja sitruunalohkoja
• 100 g kuivaa linguinea
• hevisti suolattua keitinvettä pastalle
• parmesaania

Simpukoita olisi piisannut puolikaskin pussillinen, mutta paikallinen Inter Marche myi vain kokonaisia pussillissia (tai en osannut pyytää), sen hinnaksi tuli 3,29 €. Laitoin simpukat kylmään, suolattuun veteen noin puoleksi tunniksi. Simpukkaressukat luulivat olevansa meressä ja sylkivät sisällään olevan hiekan pois, eikä se sitten rahissut enää hampaissa. 

Kun oli aika tehdä ruoka valmiiksi, laitoin pastaveden kiehumaan. Meillä on käytössä liesi, jossa on kolme kaasupoltinta ja yksi sähkölevy. Suolasin veden topakasti, pasta tarvitsee kunnolla suolaisen veden. Veden kuumetessa silppusin kevätsipulit ja riivin korianterin lehdet varsista ja leikkasin sitruunan lohkoihin. 

Kun pastavesi kiehui, laitoin sellaisen reippaan, etusormeni ja peukaloni kieppiin mahtuvan nipun  pastaa kypsymään suolattuun veteen. Toisessa, isommassa kattilassa sulatin nokareen voita ja lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä. Kun voi oli sulanut, nakkasin mukaan sipulisilpun ja kuullotin sitä hieman. Kaadoin simpukat pois suolavedestä siivilään ja laskin päälle kylmää vettä. Kulhon pohjalle jäi hyvä määrä hiekkaa, eipä roiskuisi hampaissa. Kaadoin simpukat kattilaan sipulisilpun päälle ja sekoittelin. Lisäsin kattilaan ison lorauksen valkoviiniä ja sekoitin taas. Laitoin kannen kattilan päälle ja annoin simpukoiden kypsyä muutamia minuutteja. Kun kuoret alkoivat olla enimmäkseen auki, laitoin liekin kattilan alta pois ja kiersin mausteeksi suolaa ja pippuria myllyistä. Ostimme matkakäyttöön pienet suola- ja pippurimyllyt. 

Kippasin kypsän pastan kivalle vadille (täällä on astioita ainakin 10 hengelle) ja kauhoin päälle simpukoita. Ripottelin päälle vielä tuoretta korianteria ja parmesaaniraastetta. Emme yleensä koskaan käytä valmiiksi raastettua juustoa, mutta nyt hintapolitiikka muutti periaatetta. Sitruunaa vielä annosten päälle ja syömään. En ole edes kovin leuhka, vaikka sanonkin, että oli tosi hyvää pastaa.

Sydänsimpukat aterian alkuun

Eilen ilahduin kaupassa, kun siellä oli tarjolla sydänsimpukoita. Hyvä vielä, ettei tuossa kaupassa tarvitse ostaa koko pussia kerrallaan, vaan saa ostaa vähemmänkin. Edellisellä kerralla sakeoin simpukat, tällä kertaa käytin valkoviiniä liemenä. Vinkit tähän alkuruokaan otin The Blond Cook-blogista, jossa oli käytetty sattumoisin Finlandia-voita! 

Valkosipuliset ja -viiniset sydänsimpukat

• noin 300 g sydänsimpukoita kuorineen
• iso nokare voita
• loraus valkoviiniä
• muutama pieni valkosipulinkynsi
• sitruunamehua
• tuoretta basilikaa (ei ollut ohjeessa käytettyä persiljaa)
• suolaa simpukoiden puhdistamiseen

Valkkasin simpukoista pois ne, joiden kuori oli auki, niitä oli muutama tässä setissä. Laitoin simpukat kylmään veteen, johon olin sekoittanut ruokalusikallisen suolaa. Tällä konstilla simpukat saa sylkäisemään sisällään olevan hiekan pois. Kun oli alkuruoan aika, otin simpukat vedessä ja huuhtelin niitä vielä kylmällä vedellä. 

Sulatin pannulla voita ja laitoin valkosipulit litistettyinä pannulle hetkeksi. Lisäsin valkoviinin ja kun seos kiehui, kaadoin simpukat pannulle. Puristin päälle sitruunamehua ja sekoittelin. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin simpukoiden kypsyä pari kolme minuuttia. Kun simpukat olivat auenneet, kaadoin ne lautaselle ja ripottelin päälle runsaasti tuoretta basilikaa. Olivat hyviä! 

Alkupalaksi kampasimpukoita

Scallops Piccata kahdelle alkupalaksi

• 8 kampasimpukkaa
• nokare voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• kapriksia

Mikäli kampasimpukkasi ovat pakastettuja, anna niiden sulaa kaikessa rauhalla talouspaperilla vuoratulla lautasella peitettynä. Kun ne ovat sulaneet, laita ne vielä kuivalle talouspaperipalalle, että mahdollisimman paljon kosteutta imeytyy paperiin. Kuumenna pannu ja sulata voi siinä. Kun voin kuohu alkaa asettua, mutta ei vielä ole muuttunut ruskeaksi, nosta simpukat pannulle väljästi paistumaan.  Ripota niille suolaa ja pippuria. Simpukoiden koosta riippuen paista niitä 2-3 minuuttia ja käännä sitten toiselle puolelleen. Paista vielä noin minuutin verran. Nosta simpulat lautaselle ja peitä foliolla. 

Lisää pannulle viini, sitruunamehu ja kaprikset ja sekoita kaapien pannulle sopivalla välineellä kaikki makupartikkelit kastikkeeseen. Kiehuta kastike kasaan niin, että sitä noin 2 ruokalusikallista. Lusikoi kastike lämpimänä pitämillesi kampasimpukoille ja syö heti. Meillä oli lisänä patonkia, tomaattia ja mozzarellaa, niitä ei voi koskaan olla liikaa!

Giro d'Italian seitsemäs etappi on juuri menossa, mutta minä en näe sitä ennen kuin illalla työvuoron päätteeksi. Saapa nähdä, vaihtuuko johtajan paita, vai jatkaako Bob Jungels pinkissä edelleen. Päivitän tiedot etapista, kunhan itse saan sen katsottua.

EDIT: Tasamaan etapin voittoon kiri australialainen Caleb Ewan, olen aina iloinen, kun uusi voittaja saadaan kisaan. Andre Greipel jäi harmillisesti hieman pussiin kirivaiheessa ja jäi neljänneksi. Kokonaiskilpailun tilanne ei muuttunut. Alkaisin hieman kaivata jo Nibalin ja Quintanan näkyvyyttä, siellä he kympin sakissa polkevat. Vuorietapeilla viimeistään, luulen.

Lämmittimet olisi kyllä meilläkin nyt tarpeen!

CampaSimpukan kampasimpukat kahdella tapaa

Kampasimpukat ovat hyviä ja meillä on niihin jonkunlaista lukkarinrakkautta. Eilen söimme kampasimpukoita päivälliseksi. Päätimme tehdä päivällisestä vain pienen ja syödä juustoja myöhemmin illalla, sillä emme olleet pitäneet #picniconthecarpetia pitkään aikaan. 

Valmistin kampasimpukat hyvin yksinkertaisesti. Puolelle tein lisäkkeeksi pyreen herneistä ja toiselle puolelle sriracha-kastikkeen. 

Kampasimpukat kahdella tapaa

• 8 kampasimpukkaa
• nokare voita ja loraus oliiviöljyä
• 150 g pakasteherneitä
• 1 dl kermaa
• 150 g voita (älä säikähdä)
• suolaa ja pippuria
• herneenversoja
• 2 viipaletta pekonia
• 1 dl valkoviiniä
• pieni loraus srirachaa
• toinen nokare voita
• tuoretta timjamia

Ota kampasimpukat lämpenemään talouspaperin päälle. Kiehauta herneet suolalla ja pippurilla maustetussa vedessä. Kumoa herneet siivilään, ota keitinvesi talteen. Laita herneet blenderin kannuun, lisää hieman keitinvettä mukaan. Surruuta seosta niin, että se on mahdollisimman sileää. Hiero seos tiheän siivilän läpi pieneen kattilaan. Lisää kattilaan kerma ja voi. Voin määrä tuntuu todella isolta ja sitä se onkin, mutta sifonilla tehtävä pyree vaatii rasvaa. Mutta jos voin määrä tuntuu liialliselta, ei kannata kokeilla tätä ohjetta. Lämmitä seosta sekoitellen niin kauan, että voi on sulanut. Siivilöi seos uudelleen suoraan 0,25 litran sifonipulloon. 

Laita sifonin kannen tiiviste kunnolla paikalleen, samoin suora metallinen suutin omaan kierteeseensä. Laita ilokaasupatruuna kahvaan ja käännä kahva paikalleen niin, että kaasu vapautuu pullon sisälle. Ravista pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti ja jos et käytä pyrettä heti, pidän pullo vesihauteessa noin 70 asteessa siihen asti, että on aika ruokailla. 

Paista muutama viipale pekonia pannulla ja saksi viipaleet pienempiin paloihin. Peittele ne foliolla lautaselle odottamaan. Suolaa ja pippuroi kampasimpukat ja paista ne voin ja oliiviöljyn seoksessa, noin 1,5 minuuttia puoleltaan. Nosta simpukatkin pannulta lautaselta ja peitä foliolla. 

Kaada simpukoiden paistamiseen käytetylle pannulle valkoviini ja lirauta mukaan hieman srirachaa. Keitä kastiketta kokoon muutama minuutti, lopuksi lisää mukaan voinokare ja sekoita tasaiseksi. 

Asettele simpukat tarjolle hernepyreen päälle yhdessä pekonisilpun kanssa. Koristele herneenversoilla. Lusikoi osalle simpukoita srirachakastiketta. Hernepyree ehti hieman liemehtyä ulos pakkaseen kuvattavaksi viedessä, mutta sisällä tehdyissä annoksissa pyre pysyi hyvin kuohkeana. Maku oli joka tapauksessa mahtavan intensiivisen herneinen.

Taas paellatti

Paella on ollut joka vuosi blogin kesän ohjelmanumero, nyt oli toista kertaa käytössä DeBuyerin paellapannu. Olin omistanut sen jo noin 5 vuotta ennen kuin viime vuonna sain tehtyä sille rasvapolton, se onnistui hyvin ja nyt se oli helppo ottaa käyttöön vuoden joutilaisuuden jälkeen. Se mitä en muistanut oli se, että se vetää paljon Muurikka-pannua vähemmän aineksia ja pannuun tuli lievää ruuhkaa, osa piti jättää suosiolla pois valmiista paellasta. Luettelen määrät sen mukaan, mitä suunnilleen sain pannulle mahtumaan

Lääkettä paellatukseen

• 250 g paellariisiä (ostettu Hella & Herkusta)
• oliiviöljyä
• 1 l paellalientä (sama ostopaikka, loistotuote)
• 8 suurtaa raakaa tiikerirapua kuorineen
• 8 sydänsimpukkaa (valmiiksi kypsennettyjä kuorenpuolikkaissa, pakaste)
• 8 suurta sinisimpukkaa (eläviä aloitettaessa)
• 4 suurta vihersimpukkaa (kypsennettyjä, kuorenpuolikkaissa, pakaste)
• 10 kampasimpukkaa
• pieni pätkä chorizoa viipaleiksi leikattuna
• 2 broilerin filettä
• 3 pientä paprikaa, punainen, oranssi ja keltainen
• 1 suuri pihivitomaatti
• tuoretta persiljaa
• 2 sitruunaa
• ripaus suolaa, pippuria ja pimentonia 

Meillä oli eilen ja tänään massiivinen sähkökatko, olimme ilman virtaa melkein vuorokauden. Toimme eilen Helsingistä kylmälaukussa (semmoisessa mihin saa virtaa viilennykseen auton tupakansytyttimestä) merenelävät, vähän minua pelotti, että pysyvätkö ne kunnossa, kun en saanut niitä nollalaatikkoon heti kotiintultuamme. Kylmälaukku oli avaamatta tähän päivään asti ja kun iltapäivällä avasimme sen, olivat kaikki tuotteet vasta juuri sulaneet, olivat kylmiä ja ihan kunnossa. Se oli helpotus. 

Tällä kertaa tein sipulittoman ja valkosipulittoman version huomisista syistä. Aloitin pikamarinoimalla broilerin fileet suikaloituna. Sekoitin niihin sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja pimentonia. Paistoin suikaleet pannulla ja peittelin odottamaan. Samoin pikapaistoin hieman suikaleiksi leikattuja paprikoita ja lohkoiksi leikattuja tomaatteja. Paistoin myös kampasimpukat ja chorizoviipaleet, peittelin ne odottamaan. 

Sydän- ja vihersimpukat olivat valmiiksi kypsiä, sinisimpukat ja tiikeriravut eivät. Kuorin ravut ja laitoin ne simpukoiden kanssa odottamaan. 

Antti kuumensi liemen minulle valmiiksi, Anna vakuutti sen olevan niin maukasta, ettei juuri muuta maustamista tarvita paellaan. Otin kannullisen vettä varalta saataville, jos liemi kävisi vähiin. Kuumensin ulkona grillin sivupolttimolla paellapannussa hyvän määrän oliiviöljyä, kumosin riisit pannulle ja kuullotin niitä muutama minuutin varoen riisin palamista. Aloin lisätä lientä pannulle kauhallinen kerrallaan ja koitin malttaa olla sohimatta riisiä, että pannulle muodostuisi maukas crust riisistä. Tämä riisilaatu tuntui kypsyvän aika nopeasti, tai sitten tällä kertaa oli sopivan tuuleton sää, eikä kuumuutta mennyt harakoille. 

Kun lientä oli mennyt noin 8 dl, alkoi riisi olla valmista. Se oli jo hyvin maukasta, en lisännyt sen enempää sahramia kuin pimentoniakaan, suolaa tai pippuria. Sommittelin vähän sektoreittein riisin päälle simpukoita, rapuja, makkaraviipaleet ja kanan ja joka väliin tomaattia ja paprikaa. Pannu tuli hyvin täydeksi. Sinisimpukat ja tiikeriraut kypsyivät hyvin kuumalla pannulla riisin päällä ja kaikki muuhan olikin jo kypsää. Lopuksi laitoin mukaan sitruunalohkoja ja tuoretta persiljaa. 

Paella oli tälläkin kertaa oikein hyvää, nuorisoa oli meillä syömässä ja kertomassa koulun alkamisesta ja muutenkin päivitimme kuulumisia. Oli mukava iltapäivä, vähän viileä jo, mutta tarkenimme syödä ulkona. Kun paellapannu väistyi grillin sivupolttimolta, sinne tuli takaisin mehumaija, saimme viimein poimittua loppuun karviaismarjat. 8 litraa mehua odottaa pullottamista. 

Kohta pääsemme katsomaan mitä eilen ja tänään on tapahtunut La Vueltassa. Lepopäivä taitaakin olla vasta tiistaina, eikä jo huomenna, kuten yleensä pitkissä kisoissa.