Jotain pientä naposteltavaa – voita ja retiisiä

Päivän Jeanne d'Arc

Nyt on ollut melko lämmin päivä, eikä sitä viilentänyt se, että oli vuodevaatteiden pyykkipäivä. Ei kuitenkaan tarvinnut laittaa ilmastointia sänkypainin (lue: petaamisen) ajaksi päälle. Mitään varsinaista keitettyä taikka paistettua ruokaa ei tehnyt mieli, joten sommittelin pienen ranskalaisen napostelulajiltelman, jonka päätähtenä olivat retiisit ja voi. Luit oikein, retiisit ja voi. Näin ohjeen, jossa ranskalaisena aperona tarjottava puolitettu retiisi pienellä voinokareella ja suolahipuilla sanottiin olevan hyvää. Se kuulostikin heti hyvältä. Ostimme nipun pitkulaisia retiisejä naatteineen jo toissapäivänä ja tänään oli tosiaankin viimeinen hetki käyttää ne, olivat hieman nahistuneet. Pesun ja naattien leikkaamisen jälkeen olivat vielä kuitenkin syötäviä.

Koska retiisit eivät olleet pyöreitä ja pulskia, halusin niiden kanssa tuoretta leipää ja sitä voita, sillä monessa kohden ohjeissa retiisit ja voi oli yhdistetty tuoreeseen patonkiin. Muuten sommittelin lautasille paria pientä kestomakkaraa, kirsikoita ja rypäleitä. 

Vähän minä epäröin, että astummeko nyt vetelälle alustalle, kun katan pöytään ranskalaisen voipaketin. Niitähän meillä meni aiemmilla Ranskan matkoilla aikamoista kyytiä, mutta pienen terveyspohjaisen ryhtiliikkeen vuoksi emme ole tällä matkalla käyttäneet voita kuin hyvin vähän paistamiseen. Tämä "ohje" vaati nyt sitä oikeaa voita ja päätin ottaa riskin. Jos tämän jälkeen en puhu muusta kuin ranskalaisesta voista ihan kaiken muun syötävän kanssa, olemme retkahtaneet ja voimme joutua myöhemmin rankkaan voistavieroitushoitoon.

Antin hankkima bretagnelainen perinnepatonki oli mitä parhainta leipää, ranskalainen voi törkeän hyvää ja retiisit, miten hyvältä näiden kolmen yhdistelmä maistuikaan. Eikä se suolaripauskaan pahaa tehnyt. Eikä jäänyt nälkä. Varastoista menivät loppuun kirsikat, retiisit ja rypäleet. Makkaroita on vielä. Niistä yhdessä on homejuustoa ja Antti joutuu aina maistamaan puolikkaan, ennen kuin antaa minulle palasen, minulla on siis koemaistaja. En halua syödä homejuustoista kestomakkaraa. Voitakin on vielä ja toivottavasti tuo pieni pakkaus kestääkin vielä pitkään, emmekä katoa voilla liukastettuun kaninkoloon.

Tour de Francen kuudes etappi oli vähän yli 180 km mittainen vuorietappi. Tänään omakustanteinen netti toimi paljon paremmin kuin eilen, kun nostin puhelimeni vähän korkeammalle ja annoin sen olla hotspot-pisteenä tietokoneelleni enkä näprännyt koko aikaa somea. Paidanvaihtamiset olivat taas tiedossa, sillä Tadel Pogacar otti ja lähti soolona nousemaan Tourmaletin nousua ja jätti muut taakseen. Vielä eilen johtopaikkaa pitänyt Træen ehti jo menettää johtopaikkansa virtuaalisesti, mutta sen sinetöi sitten kaatuminen laskussa. Hän kuitenkin pystyi sinnittelemään maaliin asti, vaikka varmasti sattui ja kävi kipeää. Jonas Vingegaard tuli maaliin toisena 2 min 38 sek perässä ja se on nyt hänen ja Tadejn välinen ero kokonaiskilpailussakin. Eikäkö hyvityssekuntien räknäämisen jälkeen ero on 2 min 42 sek. 

Hesarin ohjeella taas – pekoniretiisipasta

Viime yönä näin unia, joissa oli monenlaista seikkailua, mutta niiden lomassa valmistin tai suunnittelin valmistaa kesäkurpitsarisottoa. Niin vain meni aivan hukkaan moinen yöllinen aherrus, ei meillä mitään risottoa syöty tänään! Usein tuo yöllinen valmistelu kyllä auttaa, aamulla tiedän miten keittiössä pitää toimia. 

Aamulla luin nettihesarista kiinnostavasta pastaruoasta ja merkkasin sen muistiin itselleni, jos vaikka joskus tarvisin tuon tyyppistä ohjetta. Olihan tänään tarkoitus syödä risottoa. Muutamaa tuntia myöhemmin Antti luki samaista Raisa Laineen nettihesarin ohjetta ja kysyi, että voisiko tässä olla ideaa jollekin päivälle. Muutin välittömästi suunnitelmani, meillähän sattui olemaan CampaPantryssä retiisejäkin. Mukautin aineksia hieman, sillä mikä se nyt sellainen pastaohje on, jossa ei olisi sipulia ja valkosipulia ja fenkoliakin sattui olemaan, sitäki piti käyttää.

Pekoniretiisipasta

• noin 100 g spagettia
• vettä + suolaa pastan keittämiseen  (0,75 dl säästetään kastikkeeseen)
• 80 g pekonia suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni uudensadon sipuli silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• pieni pala fenkolia viipaleina
• 10 retiisiä pienine naatteineen neljään osaan leikattuina
• 1 kananmunan keltuainen + 0,74 dl pastankeittovettä
• 1 dl pecorinojuustoa raastettuna
• hieman fenkolin vihreitä haituleita koristeeksi (näyttävät samalta kuin tuore tilli)
• suolaa ja pippuria

Valmistelin silputtavat ja leikattavat ainekset valmiiksi ja laitoin pastaveden kiehumaan yhdelle kaasuliekille. Meiltä meni nyt loppuun nopeasti kypsyvä spagetti, saa ostaa seuraavalla kauppareisulla! Nostin paistinpannun toiselle liekille ja laitoin heti kylmälle pannulle pekonipalaset. Ne alkoivat aika pian kypsyä ja päästää irti rasvaansa. Lisäsin kuitenkin vielä tilkan oliiviöljyä. Hetken päästä lisäsin pannulle ylimääräiset ainekset (joita lähdeohjeessa ei ollut), sipulin, fenkolin ja valkosipulin ja paistelin niitä pekonin kanssa muutaman minuutin. 

Tässä vaiheessa pastavesi kiehui, suolasin sen ja laitoin spagetin kypsymään suolattuun veteen. Tämä oli nopeaa kolmen minuutin pastaa, joten ei ollut aikaa tupakointiin. 

Nostin paistinpannun alla olevaa liekkiä hieman suuremmaksi ja lisäsin vielä tilkan öljyä ja sen jälkeen neljänneksiin leikatut retiisit pienine naatteineen. Paistelin niitä muiden pannulla olevien ainesten kanssa sen aikaa, että pasta kypsyi. Retiiseihin tuli kiva paistopinta. 

Otin talteen vajaan desin pastankeittovettä ja sekoitin kananmunan keltuaisen siihen. Kun pasta oli kypsää, Antti kaatoi veden pois ja sekoitin kypsään pastaan vesi-keltuaisseoksen. Yhdistin sen pannulla olevaan seokseen ja ripotin päälle puolet juustoraasteesta ja niin meillä oli hyvä ateria. Maustoin vielä annoksia ripauksella pippuria ja suolaa, fenkolinhaituleilla ja lopulla juustoraasteella. 

Giro d'Italiassa oli se perinteinen voi ei-päivä.  Kuudestoista etappi oli suuri vuorietappi ja katsoimme sitä tablettini gigoilla aika pitkään. Alkupuoli oli sateista ja kylmää, loppupuoli aurinkoista ja muttei hirveän kylmää. Primoz Roglic joutui keskeyttämään kisan ilmeisesti kaatumisen aiheuttaman loukkaantumisen vuoksi ja täytyy sanoa, että minulta vähän katosi motivaatio innostua tästä. Jokatapauksessa hienon vuorietapin kaksoisvoitti Astana-joukkue, ajajien nimet kuulostavat kohtuullisen italialaisilta, ekaksi leivottiin käsikädessä maaliin tulleista Cristian Scaroni ja toiseksi Lorenzo Fortunato, joka voisi olla kyllä nimen perusteella onnekkaampi, mutta eipä ollutkaan. Näitä parilla maaliin tuloja on nähty ennenkin ja muistaakseni niistä on tullut jotain sanomista, mutten tiedä tuleeko nykyään. 

Isaac del Toro piti edelleen pinkkipaitansa, mutta nyt ero toisena olevaan Simon Yates on enää 26 sekuntia ja siitä viiden sekunnin päässä on Richard Carapaz kolmantena. Minun pitää kyllä kaivaa arkistoistani se syy, miksi Carapaz joutui minun kirjoissani koirankoppiin ja voisinko jo luopua siitä. Nyt kun Primoz on pois pelistä, Yatesin äiteen poika voisi minun puolestani voittaa. Simonin velipoika on kymmentenä, ei paha sekään. 

Kana-mozzarellasalaatti

Minulla oli valmistusjonossa kokonainen yrttimaustettu broileri ja eilen se pääsi painekattilaan kypsymään. Nyt olisin voinut käyttää haudutuspataakin, mutta tein kumminkin painekattilassa kaasulla, tuli nopeasti valmista. Broilerin lisäksi kokosin tarjoilulautaselle monenlaisia vihanneksia, pallon buffalomozzarellaa ja tein kirpeän sinappikastikkeen. Kaik män ja piisasi. Broilerista meni noin kolmannes, kaksi kolmannesta laitoin tiiviiseen rasiaan myöhemmin käytettäväksi. 

Kana-mozzarellasalaatti kahdelle

• yrttimaustettu kokonainen broileri
• 2 dl vettä painekattilan pohjalle
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• tammenlehväsalaatin lehtiä
• rapeaa salaattia puoli kerää
• 5 cm pätkä kurkkua
• 3 retiisiä
• 2 tomaattia
• 0,5 punaista suippopaprikaa
• 0,5 oranssia paprikaa
• kevätsipulia
• 0,5 sitruunan mehu
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl makeankirpeää sinappia
• 0,5 tl sokeria
• ripaus suolaa ja pippuria

Tällä kertaa olin vähän laiska, enkä tehnyt broilerille muuta kuin nostin sen painekattilaan ritilän päälle, alla kattilan pohjalla oli pari desiä vettä. Jos olisi ollut viitseliäämpi, olisin voinut käyttää broileria pannulla ottamassa vähän väriä ja sutikoinut nahkaan vielä valkosipuli- ja inkiväärimurskan seosta. Mutten viitsinyt. Laitoin kannen painekattilan päälle ja odotin kaasulieden äärellä, että paine alkoi kerääntyä, höyryä lakkasi tulemasta ja kannen paineilmaisin nousi puoleen väliin. Siinä koitin sitä sitten pitää, vähän piti säätää kaasuliekkiä kattilan alla. Tällä kertaa kypsensin broileria noin 45 minuuttia, kymmenen minuuttia kauemmin kuin edellisellä kerralla. 

Kun aika tuli täyteen, päästin paineen kattilasta ja otin linnun esille, mittasin sen sisälämmön, joka oli 75 astetta. Kun broileri hieman jäähtyi, nostin sen kertahanskoin suojatuin käsin tarjottimelle ja riivin lihat säilytysrasiaan. 

Kokosin salaatin laakealle lautaselle, asettelin salaatinlehtiä kehäksi. Siivutin kurkun, paprikan ja retiisit oikein ohuiksi suikaleiksi ja leikkasin tomaatit viipaleiksi, silppusin kevätsipulin. Levittelin kaikki vihannekset salaattirenkaan päälle. Keskelle asetin mozzarellapallon ja reunustin sen nyhtökanapaloilla. 

Kastikkeen sekoitin kupposessa, sitruunamehu, oliiviöljy, sinappi, suola, pippuri ja sokeri tasaiseksi kastikkeeksi, jonka lurittelin salaatin päälle. Lopuksi vielä kevätsipulisilppu pinnalle. Tällä kertaa jaksoimme syödä kaiken, tosin sitä broileria jäi tietysti toiselle päivälle, mutta kaikki meni tarjoiluvadilta, mikä on meiksi hyvin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Painekattilakokkailua-välilehdelle, jonne kerään kaikki höyrypannukokemukseni. 

Heinäkuu ja Tour de France alkoivat!

Meillä on CampaReissu22:n neljästoista päivä menossa, minun B:n matikallani olemme olleet kaksi viikkoa reissussa. Olemme onnistuneet siinä uutuustavassa, ettemme joka päivä vaihda leiripaikkaa, vaan olemme olleet enimmäkseen kahta yötä samassa paikassa. Olemme myös tehneet etukäteisvarauksia netin kautta, eikä sekään ole liiaksi kirvellyt, kun päivää tai kahta aikaisemmin olemme päättäneet seuraavan pysäkin paikan. Rannikoilla on ollut täydempää, se on aivan ymmärrettävää, mutta mitään vaikeuksia löytää majapaikkaa emme ole kohdanneet ainakaan vielä. 

Tänään ja huomenna CampaAdria on parkissa Rotterdamin eteläpuolella kivalla leirialueella, joka on Maas-joen rannalla, näemme koko ajan ohitse meneviä kontteja kuljettavia rahtialuksia, mahtaako nuo olla proomuja? 

Instan puolella olen maininnut, miten minun pyöräilyni tällä reissulla meinasi kuivua kokoon sähköavusteisen pyöräni akun kohdattua tiensä pään ja maailmantilanteen moninaiset kummallisuudet ovat tehneet uusista akuista sekä hankalia saada, että kalliita. Kyllähän pyörälläni voi ajaa ilman avustustakin, mutta se on hirveän raskas ajettava ilman. Onneksi eilen saimme uuden akun ostettua akkuihin erikoistuneesta liikkeestä Amsterdamin liepeiltä, heillä niitä oli hyllyssä, vaikka pyöräliikkeet myivät ei oota ja ei tiietä koska tuleekaata. Hinta oli suolainen, mutta olen päättänyt olla ajattelematta asiaa enempää, pakkohan se akku olisi ollut ostaa kotonakin. 

Siksipä itse tehdyt ruoat ovat nyt valttia ravintoloissa syömisen sijaan tasapainottamaan budjettia. Omassa keittiössä valmistui päivällinen tänäänkin ja koska Tour de France alkoi tänään, oli meillä lautasilla lämpimät leivät, jossa on ihan hirvittävästi ranskalaisuutta – koska sanon niin. Käytin leipiin sitä mitä meillä varastoissamme oli, siksi tässä autenttisuus on melkoisen hataraa. 

Jonkunlainen nizzansalaattileipä kahdelle

• 2 viipaletta maalaisleipää 
• 2 rkl voita 
• 1 kananmuna
• 4 retiisiä
• 2 minikurkkua 
• 4 kirsikkatomaattia
• kourallinen salaatinlehtiä
• 1 kevätsipuli varsineen
• 1 nektariini
• 130 g savustettua, nahatonta ja ruodotonta makrillia (sitä oli sopivasti Albert Hejn-kaupassa)

Vinaigrette

• 3 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 rkl sileää Dijon-sinappia
• 2 tl pieniä kapriksia
• 1 tl samppanjaviinietikkaa (mikä hyvänsä etikka käy, minulla oli nyt tuota pullo CampaAdriassa)
• pippuria

Leikkasin ensin retiisit ja kurkut matkamandoliinilla ohuiksi viipaleiksi, viipaloin kananmunan ja nektariinin ja hain ulkoa matkayrttilaatikosta muutaman salaatinlehden. Tomaatit leikkasin neljään osaan. Kevätsipulin leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Sekoitin vinaigretten ainekset keskenään. 

Laitoin kahdelle pannulle (meillä on uusi paistinpannu eikä vanhaa ole vielä kierrätetty, joten käytin kumpaakin) voita sulamaan liedellä ja kun voi hieman alkoi kuplia, nostin leipäviipaleet pannuille, näin sain kummankin annoksen tekeille samaan aikaan. Paistoin leipiä molemmin puolin minuutin verran. 

Nostin leipäviipaleet lautasille ja ladoin päälle ensin salaatinlehdet, sitten hieman sektoreittain retisiiä, kurkkua, nektariinia, tomaattia ja kananmunaviipaleita. Sitten nostin leiville savustetun makrillin palat ja ripottelin kevätsipulisilpun. Jaoin vinaigretten leiville ja sitten me söimme. Juomana oli Alsacen Rieslingiä, Albert Hejn-kaupan tarjouksesta sekin. Voi että vinaigrette kruunasi muutenkin toisiinsa sopivat maut ja yksi runsaasti ladattu leipä riitti oikein mainiosti. 

Tour de France alkoi tänä vuonna Tanskasta, aivan kuin Giro d'Italia alkoi vuonna 2012. Silloin olimme paikanpäällä palelemassa ja katsomassa paria etappia. Tänä vuonnakin ajattelimme ensin mennä Tanskaan katsomaan etappeja, mutta muutimme mieltämme, koska voimme. Tänään kisa alkoi henkilökohtaisella aika-ajolla Kööpenhaminassa. En ole ehtinyt katsoa juurikaan keitä on mukana, muta Tadej Pogacar nyt ainakin! Emme näe nyt kisoja Eurosportilta, koska emme ole ehtineet selvittää mahtavilla ATK-taidoillamme, että kuinka paljon voisimme katsoa netin kautta puhelinliittymillämme. Saimme selville, että  Yves Lampaert voitti aika-ajon, toiseksi tuli Wout Van Aert  ja kolmantena oli Tadej Pogacar. Näillä kisa saadaan käytiin. 

Kaljupää Nizzan salaatti

Kaljupää siksi, ettei ollut anjoviksia ja oliivit unohdin. Ja kalakin oli lohta, mutta ei se niin nokonuukaa. Minusta tästä tuli kiva salaatti, liian iso kyllä, yksi peruna/sierainpari olisi riittänyt. Ai, että teki pahaa kirjoittaa sierainpari, mutta kirjoitinpa kumminkin, oikein kahteen kertaan. 

Nizzan salaatti ilman sitä ja tätä

• 2 annospalaa lohta (noin 50 g/pala)
• voita paistamiseen
• 4 perunaa (2 olisi piisannut)
• 1 tomaatti
• 1 avomaankurkku
• 3 pientä uudensadon punasipulia (ilman varsia, koska ne olivat jo nahistuneet)
• 4 retiisiä
• 2 kananmunaa
• kourallinen herneenpalkoja
• salaattipuntin loput, tosi vähän (oli huono salaatti, jonka valitsin eilen, ihan laiska)
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• sitruunamehua

Keitin perunat ja kananmunat kypsiksi ja Antti kävi leirialueen keittiössä paistamassa lohipalat pannulla voissa. Oli sen verran sateen uhkaa, ettemme virittäneet grilliä ulos. Sillä välin viipaloin tomaatin, retiisit, sipulit ja kurkun ja otin salaatista irti sen, mitä siitä sai. Vieläkin harmittaa eilen valintani, tammenlehväsalaatti on aika hyvä retkisalaatti. Asettelin lautasille salaatinlehdet, tomaatit, sipulit, retiisit ja kurkut. Viipaloin kypsät perunat ja kuorin kananmunat ja leikkasin ne lohkoihin. Nostelin ne kaikki lautasille ja muutaman herneenpalon myös, laitoin ne raakoina, sillä ne olivat niin justiinsaongittuja, että olivat makeita ja rapsakoita ihan sellaisinaan. Kun Antti tuli paistoretkeltä, nostin lohipalat lautasille. Maustoin koko hommelin vielä suolalla, pippurilla, sitruunamehulla ja oliiviöljyllä. Nizza enough, eiköstä vaan? 

Tour de Francessa oli tasamaan etappi, jolle oli kaavailtu massakiriä, mutta sitä ei tullut. Peter Sagan on keskeyttänyt kisan, en saanut selkoa, että minkä tähden. Voittaja oli ensikertalainen suuressa ympäriajon voittamisessa, Nils Politt ja vaikka arvopaitaporukka jäi etapin voittajasta yli vartin, johtaa Tadej Pogacar edelleen kokonaiskilpailua. Huomenna etappi päättyy Carcassonneen, olemme toivoaksemme ajoissa majoittumassa, että ehdimme katsoa etappia paljon. 

Tänään kiersimme Oulujärven ja katsoimme 12 kirkkoa, tosin niistä pari oli kappelia, mutta menevät samaan laskuun. Tänään myös oli ensimmäinen vesisade muutamaan viikkoon ja muutenkin kaikki on mainiosti. Tulimme kivalle leirialueelle keskelle kainuulaista maaseutua, ei tietoakaan leirintähelvetistä, ei karaokeakaan. Tämä on entinen maatila, jota perilliset nyt pitävät leirialueena ja kaikki on justiinsa niin kivaa ja söpöä kuin olla ja voi. Kun kävimme tiskaamassa, jätimme crocsitkin kuistille, ettemme veisi ruohonkorttakaan sisälle. Tämän paikan nimi on Lentuankosken leirintäalue, tulkaa te kanssakaravaanarit tänne, jos haluatte hyvää!

Kirkkokatselmus myös edistyy, 450 kirkon raja räksähti tänään rikki ja lisää on huomenna tiedossa. Tänään pääsimme katsomaan moneen kirkkoon sisällekin  ja oli tosi monenlaisia erilaisia herranhuoneita nähtävillä. 

Hauska alkuruoka – retiisit lakudipillä

Sillä Sipulissa oli tehty Glorian ruoka & viinilehden ohjeen mukaisia dippiretiisejä. Minä en ole kyseistä lehteä nähnyt, mutta ihastuin jo blogaaniystävän kuviin. Ostimme Tallinnasta ruokakaupasta pitkulaisia retiisejä ja tänään kokeilimme ohjetta iltapalan alkuun. Ikävä kyllä retiisiemme naatit ehtivät hieman ikääntyä, joten kuvissa ne näyttävät siltä mitä olivatkin, hieman lötkähtäneitä, mutta retiiseille ei ollut käynyt kuinkaan. Tein vähän eri tavoin kuin Sillä Sipulissa, sillä halusin kokeilla Lakridsin lakujauhetta, jonka olemme ostaneet aikoja sitten, muttemme ole tulleet käyttäneeksi. Muutenkin tein vähän kuten tykkäsin.

Retiisejä ja lakudippiä kahdelle

• 8 pitkulaista retiisiä
• 2 dl turkkilaista jogurttia
• 2 tl lakritsijauhetta
• 2 tl sitruunamehua
• pyöräytys pippurimyllystä ja toinen suolamyllystä
• 8 saksanpähkinää murusina

Retiisejä voi olla enemmänkin, mutta annosastiaan ei kannata tunkea juuri neljää enempää. Jos naatit ovat hieman nahistuneita, niitä voi virvoittaa pitämällä niitä kylmässä vedessä tunnin pari. Meidän retiisiemme naatit olivat tosin jo melkein senkin avun ulottumattomissa. 

Sekoitin jogurttiin lakritsijauheen, maistelin hieman ja lisäsin ensimmäisen teelusikallisen jälkeen vielä toisenkin. Maustoin lakujogurttia vielä suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Lusikoin dipin kahteen lasiin ja ripotin päälle pähkinämurua ja tökkäsin neljä retiisiä kumpaakin lasiin. Pidimme kovasti mietojen retiisien rapsakasta suutuntumasta ja dipissä oli mainio lakritsin maku. Pähkinämuru antoi kivaa pureskeltavaa ja loput dipit lusikoimme sellaisenaan, kun retiisit oli jo syöty. Pitää kokeilla vielä napakkanaattisemmillakin retiiseillä. 

Paahdetut kasvikset

Kesällä on hauska sommitella paahtokasviksia vuokaan, värejä on niin paljon ja kaikki on tuoretta ja maistuvaa, melkeinpä raakanakin. No, ehkä ei peruna, mutta muut kyllä! Tähän voi laittaa ihan mistä tykkää, mitä on liian paljon kasvimaalla, tai on nahistumisuhan alla. Ja vähän voi laittaa niitäkin, mistä ei niin tykkää, mutta pitäisi käyttää, kun tuli kasvatettua tai ostettua. 

Paahtokasviksia

• pieniä luumutomaatteja
• retiisejä
• porkkanoita
• uuden sadon sipuleita
• broccolineja
• perunoita
• sitruunalohkoja
• rosmariinia
• timjamia
• suolaa ja pippuria
• hunajaa
• ankanrasvaa tai oliiviöljyä

Kaikki määrät riippuvat siitä, kuinka monta syöjää pöytäsi ääreen kokoontuu. Meitä oli syömässä kolme henkeä kuvan vuoallista. Esikeitä perunoita hetkinen, niin että ne ovat melkein kypsiä. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Asettele pestyt ja puleeratut kasvikset mielesi mukaisesti vuokaan, minä tykkäsin tällä kertaa tämmöisestä raita-asettelusta. Lurittele pinnoille ankanrasvaa tai oliiviöljyä. Porkkanoille ja retiiseille voi laittaa hieman hunajaa. Pyöräytä myllyistä suolaa ja pippuria, ripota päälle ja väleihin rosmariinia, timjamia ja sitruunaa pieninä lohkoina. Paahda uunissa niin kauan, että kaikki ovat kypsiä ja kauniita pinnoiltaan. Nauti vaikka savukalan tai pihvin kanssa, tai ihan sellaisenaan, jollet muuta kaipaa. Päälle voi vielä murustella hieman fetaa, jos tykkää.

Vihanneksia vakuumissa

Menossa oleva viikko on töiden suhteen melko kiireinen, eikä minulla ole tarpeeksi aikaa keittiölle. Sen lisäksi meillä on kulttuurimenoja Jyväskylän kesän merkeissä pitkin viikkoa, joten Tour de France jää ensimmäisellä kolmanneksellaan tallenteiden varaan. Olen kuitenkin tehnyt muutamia ranskalaiseen keittiöön vivahtavia ruokalajeja tai aterian osia, joita voin käyttää postauksiin myös niitä päivinä, jolloin en oikeasti tule ehtimään kotikokkauksia. Tarkoitus pyhittää keinot, vai miten se menikään? Joissakin tapauksissa kyse on valmistusmenetelmästä, välillä itse ruokalajista, ehkä jopa molemmista siinä määrin, että voidaan puhua ranskalaisesta elementistä. 

Ensimmäinen vilunkipostaus tulee heti tänään. Ruoka on siis syöty jo eilen, mutta säästin siltä aterialta osan tätä postausta varten. 

Olin virittänyt ennen töihin lähtöä erinäisiä keittiövehkeitä hommiin ja valjastanut myös Antin ajastusmestariksi. Hänellä oli omia askareitaan koko päiväksi, mutta pyysin häntä laittamaan sous vide-keitokset tulemaan niin, että olisivat valmiita, kun palaan töistä. 

Sous vide on ranskaa, eikö? Olen lueskellut menetelmän alkuperää ja saanut selville, että varsinaisesti keittiökäyttöön sitä on otettu Ranskassa 1970-luvulla ja tämän katson jo riittävän menetelmän sopivan tämän hetkiseen teemaani. 

Sunnuntaisen aterian osana meillä oli sirkulaattorilla kypsennettyjä vihanneksia. Olen tehnyt ennenkin porkkanoita sous vide-menetelmällä, nyt niiden lisäksi lautaselle tuli retiisiä ja broccolinia. 

Sous vide-vihannekset kahdelle

• 2 uuden sadon porkkanaa 
• 4 retiisiä
• muutama varsi broccoliinia
• voita
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• rakuunaa

Kuorin porkkanat ohuelti ja leikkasin naatit poikki niin, että sitä jäi vähän jäljelle koristukseksi. Siivosin broccoliinit tasakokoisiksi ja pätkäisin retiisien naatit pois pikkuista pätkää lukuunottamatta. Laitoin kunkin lajin omaan vakuumipussiinsa, lisäsin pusseihin muutaman pienen lastun voita ja ripotin mukaan suolaa ja pippuria. Lisäsin mukaan myös hieman timjamia ja rakuunaa. Suljin kaikki pussit vakuumikoneella ja laitoin pussit odottamaan iltapäivää. Viritin toisen sirkulaattoreistani vesikattilan kylkeen ja kirjoitin lapulle, mitä lämpötilaa haluan käyttää. Vihannesten kanssa käytetään korkeampaa lämpötilaa kuin lihan ja kalan kanssa. Kun töistä paluuseeni oli noin tunti, Antti kuumensi veden 87 asteeseen ja laittoi vakuumipussit veteen hieman porrastetusti, ensin porkkanat, sitten retiisit ja lopuksi broccoliinit. 

Saavuttuani kotiin nostin pussit vedestä ja tunnustelin kasviksia pussin läpi. Vaikuttivat olevan sopivasti kypsiä, mutteivat mitenkään muussautuneita. Retiisit olivat päästäneet väriään, mutta porkkanat olivat kirkkaan oransseja. Broccoliineista ei pussin läpi ottanut oikein selkoa, mutta ainakaan eivät olleet hajonneet. Jätin pussit vielä veteen odottamaan aterian kokoamista.

Kun oli aika syödä päivällinen, avasin pussit ja nostelin vihannekset lautasille muiden osien kanssa. Kaikki osasat olivat oikein onnistuneita ja etenkin broccoliini oli todella hyvää rakenteeltaan ja maultaan. Porkkana on tuttua jo aiemmilta sous vide-kokeiluilta ja sen rakenne ja intentiivinen väri ja maku ovat kyllä parhaita tällä menetelmällä. Retiisit olivat hieman valjumpia, mutta ihan kiva kokeilu sekin.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous Vide-välilehdelle, syystä jonka arvannette. 

Tour de Francen kolmas etappi oli naftisti yli 200 kilometrinen ja siinä oli jo nousuja ja laskuja aitoon Tour-tyyliin. Katsoimme tallennetta nopeutettuna aina siihen asti, että maaliin oli 25 km. Erinäiset irtiottoyritykset eivät kestäneet, muttei suurta massakiriäkään tullut jyrkän loppunousen tähden. Etapin voittaja oli jännitävän lopun jälkeen Peter Sagan ja kokonaiskilpailussa ykkösenä on edelleen Geraint Thomas. On tuo Sagan aika epeli! Alberto Contador oli myös hyvin mukana viimeisellä kilometrillä, mikä ilahdutti minua. Chris Froome nousi kokonaiskilpailun toiselle tilalle. 

Retiisiä leivän päällä

Tänään lähdemme kylille heti, kun Kammenpyörittäjä pääsee töistä. Tiedossa on jotain aivan uutta ja kummallista, kun menemme illalla katsomaan Jyväskylän Kesän esitystä Wusheng Co: Musashi - Miekan tie. Sen tähden söimme ranskalaisvaikutteista iltapalaa eilen illalla ja säästin ohjeen tälle päivälle, että blogin teema toteutuisi tässä kulttuurihuumassakin. Ohjeen otin täältä. 

Retiisipaahtikset ruohosipulivoilla kahdelle

• 6 palaa rapeakuorista maalaisleipää
• parikymmentä pientä retiisiä
• 30 g huoneenlämpöistä voita
• reippaasti tuoretta ruohosipulia
• syötäviä kukkia, meillä orvokkeja

Siivutin retiisit niin ohuiksi kuin mahdollista, käytin muovimandoliiniani enkä viipaloinut sormiani! Leikkasin leivästä kuusi palaa ja paahdoin ne. Jätin palat jäähtymään. Silppusin ruohosipulin ja pyysin Kammenpyörittäjää hakemaan etupihalta karkulaisorvokeista muutamia kukkia. Sekoitin ruohosipulisilpun pehmeään voihin, jätin hieman silppua koristeluun. Kun leivät olivat hieman jäähtyneet, levitin voin leiville (en halunnut voin sulavan leivälle). Levittelin ohuet retiisiviipaleet leiville, asettelin kukkia pinnalle ja loput ruohosipulisilpusta. 

Olivatpa nämä hyviä leipiä! Sopisi myös tapastyyppisinä, pieninä suupaloina patonkipalasen päälle aseteltuna. Voin pitää nimenomaan olla pehmeää, mutta ei sulanutta. Myös alkuruokana tällainen leipä olisi todella sopiva, kunhan vain retiisit eivät ole kitkeriä. 

EDIT: Tässä vielä tämänaamun kurkkuversiot, raikkaita nekin!

Tour de Francen tilannetta tutkailemme huomenna. Eilinen etappi ei päätynyt alkuperäiseen paikkaan Mont Ventouxille tuulen vuoksi, vaan kuusi kilometriä aiemmin alemmalle, vähätuulisemmalle kohdalle. Voittoon polki Thomas De Gendt. Lopussa oli aivan karmea ruuhka, katsojat pöhköilivät, ajajat törmäilivät moottoripyöriin ja Froome juoksi kohti maalia ilman pyörää. Hän sai jonkun pyörän neutraalihuoltoautolta, sillä ilman pyörää ei maaliviivaa pidä ylittää, mutta se pyörä oli niin vääränkokoinen, ettei sillä ilmeisesti voinut polkea niitä muutamaakaan sataa metriä. Jostain hänelle sitten löytyi pyörä, jolla pystyi ylittämään maaliviivan. Aivan ihmeellistä sekavuutta! Jury teki päätöksen, jonka mukaan Froome jatkaa keltaisessa lopun sotkusta huolimatta. Tästä Tourista ei käänteitä puutu muualtakaan kuin tieltä. Saa nähdä mitä kaikkea tänään tapahtuu.

Pizzan keväiset värit

Reissussa ollessani jouduin syvän huolen valtaan, tieto lisäsi tuskaa. Näin Instagramista miten suomalaiset blogaanit söivät niin kovaa kyytiä parsaa, että pelkäsin ettei tankoakaan ole jäljellä, kun ehdin kotiin. Onneksi kivat kaverit lupasivat jättää minulle vähän parsaa ja myös tämän kevään hittituotetta, broccoliinia. Löysin kumpaakin nipun, ei niissä ollut lappua päällä: Vain Campasimpukan käyttöön, mutta otin ne silti. 

Tänään oli äidin onnenpäivä, Opiskelija tuli käymään. Aluksi lupasin, että teen lasagnea päivälliseksi, mutta sitten muistin, ettemme ole muuta tällä viikolla varsinaisesti syöneetkään kuin pastaa, joten päätinkin tehdä pizzaa. Yhden pizzoista tein keväisenä parsatäytteisenä ja sille sivelin tomaattikastikkeen sijaan ricottaa, niin ollaan tukevasti Italia-teemassa kiinni. Toiseen laitoin broccoliinia ja pieniä tomaatteja. Pari pizzaa tein sitten tomaattikastikeella ja Opiskelijaa miellyttävin täyttein.

Valkoisia pizzoja keväisin täyttein

Pizzapohja kahteen pienehköön pizzaan

• 3 dl lämmintä vettä
• 3/4 palaa hiivaa
• 400 g 00-jauhoja
• ripaus suolaa
• loraus oliiviöljyä

Liota hiiva lämpimään veteen yleiskoneen kulhossa ja mittaa kaikki muut ainekset mukaan. Vaivaa taikinaa koneellisesti 10 minuuttia, lisää hieman jauhoja, jos taikina on liian löysää. Jätä kohoamaan peitettynä 2-5 tunniksi. Jos haluat, voit laittaa taikinan peitettynä jääkaappiin ja antaa sen olla siellä yön ylitsekin.

Keväiset täytteet kahteen vaaleaan pizzaan

• 2/3 purkkia ricottaa
• 6 vihreää parsaa
• 2 retiisiä
• 6 vartta broccoliinia
• 6 pientä tomaattia
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• pieni pala parmesania raastettuna
• pieni pala emmentaalia raastettuna

Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin mahdollista. Jos käytät pizzakiveä, laita se kuumenemaan yhtä matkaa uunin kanssa. Minä edelleen käytän leivinpaperia pizzan ja kiven välissä, en osaa vieläkään tehdä sellaista pohjaa, jonka saisin siirrettyä puiselle laudalle ja siltä kivelle. 

Leivo taikina kahdeksi lätyksi, sinä varmaan saat pyöreämpiä pizzoja, minä en koskaan saa. Aina niistä tulee jotenkin epämuotoisia. Levitä pohjille muutama lusikallinen ricottaa, halutessasi voit maustaa ricottan vaikka murskatulla valkosipulilla. Minä en muistanut. Halkaise parsat pitkittäin niin, että niistä tulee ohuempia, ehtivät kypsyä uunissa. Leikkaa retiisit mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Levitä parsat ja retiisit pohjalle ricottan päälle. Revi mozzarellapallon puolikkaasta paloja pizzan päälle, samoin raasta sille parmesania ja emmentalia. 

Täytä toinen keväinen pizza tomaattiviipaleilla ja hieman ohennetuilla broccoliinin varsilla. Laita samaan tapaan pinnalle juustoja. Paista kumpikin pizza kuuman kiven päällä kunnes juustot kuplivat lupaavasti ja pohja kohoilee reunoiltaan ja on kypsää. Kummatkin pizzat maistuivat oikein mainioilta, ricottaa olisi voinut olla aavistuksen vähemmän. En osaa päättää kumpi sopi paremmin pizzaan, parsa vai broccoliini, mutta retiisi ainakin sopi todella hyvin. Opiskelijan pizzoissa oli Muttin pizzakastike pohjalla, täytteinä salamia, tonnikalaa ja katkarapuja, sekä runsaasti juustoja. 

Giro d'Italian kahdeksas etappi näytti siltä, että massakiristä on turha haaveilla. En kyllä oikeasti niistä pidäkään kovin paljon, sillä pelkään kolareita ja viimehetken kasoja. Eniten pidän ylämäkeen päättyvistä etapeista, joissa ajajia tulee yksitellen maaliin. Ei nyt tarvitse olla mitään järkyttäviä 18 % seinänousuja, joihin tullaan hämärän rajamailla. Sellainen 6-8 % piisaa hyvin! Tänään reitti meni samanlaisia valkohiekkaisia teitä kuin minäkin ajoin L'Eroicassa. Aika on kullannut muistot, sillä todellisuudessa minä kyllä taisin taluttaa aika paljon. Etapin voittaja oli tänään Gianluca Brambilla, joka saavutti ensimmäisen grand tour-voittonsa ja meni ja otti pinkin paidankin samantien Tom Dumoulinilta. Huominen henkilökohtainen aika-ajo voi hyvinkin taas muuttaa tilanteen aivan toiseksi.

Vielä ehditte osallistua Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan! Kookasta luettavaa arvotaan maanantaina ja osallistumaan pääsee täällä.