Champiñones con Cebolla y Ajo Recipe – herkkusienet sipulilla ja valkosipulilla

 

Vuotuisen La Vuelta- haasteen toisena ruokana esittelen hyvän sienitapan (tapa on uskoakseni yksikkö, usein sanotaan suomeksikin tapas, joka on monikko). Tein tämän jo kotona muutama viikko sitten, mutta säästin ohjeen postaamisen tänne reissun ajalle, jolloin ei aina ole aikaa kokkailla kovin kummoisia. Niin on juuri tänään, kun hyödynsimme sunnuntain Saksan rekkavapaita väyliä. Otin ohjeen näihin ihaniin sieniin täältä.

Herkkusienet sipulilla ja valkosipulilla

• oliiviöljyä
• 8 melko suurta herkkusientä 
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tomaatti
• ripaus pimentonia
• muutama sahramihaiven
• tuoretta tilliä
• suolaa ja pippuria

Tämä oli hyvin yksinkertainen valmistaa, ensin paistoin herkkusieniä oliiviöljyssä joka kyljiltään muutamia minuutteja. Maustoin niitä suolalla ja pippurilla ja nostin lautaselle odottamaan. Lisäsin hieman öljyä ja paistoin suikaleiksi leikattua sipulia ja valkosipulia myös muutaman minuutin. Maustoin ne pimentonilla, suolalla ja pippurilla ja kun sipulit olivat mysiytyneet lisäsin mukaan pieniksi kuutioiksi leikatun tomaatin. Sekoittelin ja siitähän sukeutui hyvä sakea kastike. Nostelin herkkusienet pannulle kastikkeeseen ja kypsentelin kannen alla vielä muutaman minuutin. Ennen tarjoilua pintaan vielä silputtua persiljaa niin por favor. 

La Vueltan toinen etappi oli ehtinyt melkein maaliin ennen kuin me ehdimme perille leiripaikkaan. Tällä campingilla on hyvä wifi ja katsoimme päivällisen jälkeen 30 viimeistä kilometriä talleenteelta. Ilokseni Jonas Vingegaard ajoi voittajaksi ja otti sen tien punaisen johtajan paidan omakseen. Huomenna näyttäisi olevan myös mäkinen etappi ja meillä on mahdollisuus katsoa sitä, sillä emme muutamaan päivään liikahda täältä Moselin varresta. 

Coq Au Vin Rosé

CampaSimpukassa on tätä päivää ennen kaksi kukkoa viinissä-postausta. Ensimmäisen tein jo blogin ensimmäisenä kesänä ja toisen 11 vuotta sitten. Ensimmäisellä kerralla tein ruoan punaviiniin ja toisella kerralla valkoviiniin, eikä kummallakaan kerralla padassa ollut kukkoa. Niinpä nyt olikin sitten luonnollinen jatkumo näin vuosikymmen myöhemmin käyttää roseviiniä, eikä vieläkään kukkoa ollut padassa. Otin vinkkejä ruokaan täältä, mutta tein aikalailla kuten itse tahdoin. Tällä kertaa minulla oli broilerin sisäfileitä, ei nahkaa eikä luuta. 

Coq Au Vin Rosé – roseviinibroileria

• 3 viipaletta pekonia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 porkkana
• 5 uudensadon hoikkaa sipulia varsineen
• 4 kynttä valkosipulia
• 6 ruskeaa herkkusientä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 8 broilerin sisäfilettä
• suolaaa ja pippuria
• 2 rkl konjakkia
• 3 dl kuivaa roséviiniä
• 1,5 dl vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• iso nippu tuoretta timjamia

Aloitin leikkaamalla pekonin pieniin suikaleisiin, kuorin porkkanan ja viipaloin sen pieniin paloihin. Kuorin sipuleitten ja valkosipuleitten uloimmat kuoret ja leikkelin sipulit paloihin, mutta valkosipulinkynnet jätin kokonaisiksi. Leikkasin sienet puoliksi. 

Pintamaustoin broilerinfileet suolalla ja pippurilla. Kuumensin paistinpannua ja laitoin pekonipalat paistumaan. Hetken päästä lisäsin pannulle hieman öljyä ja voita ja lisäsin mukaan sipulit, valkosipulit, porkkanat ja sienet. Sekoittelin ja annoin kaikkien ainesten paistua noin 10 minuuttia. 

Kumosin ainekset pannulta lautaselle ja lisäsin pannulle hieman öljyä ja paistoin broileripalojen pintoja molemmilta puolilta muutaman minuuttia. Kaadoin pannulle konjakin ja kun se oli hieman kiehunut kokoon, lisäsin viinin ja kasvisfondin. Palautin kasvis-pekoniseoksen pannulle ja sekoittelin taas. Lisäsin vielä hieman vettä, niin että ainekset olivat sopivasti melkein nesteen peitossa. Nostin pinnalle nipun timjamia ja laitoin pannun ylle kannen. 

Annoin ruoan kypsyä melko miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia ja otin sitten kannen pois. Maistelin lientä ja lisäsin vielä suolaa ja pippuria. Lisäsin hieman vauhtia pannun alle ja annoin liemen vielä hieman kiehua pois. 

Sivukkeena oli persiljaperunoita. Keitin muutaman uudensadon siiklejä ja kun ne olivat kypsiä, annoin niiden kuivahtaa kattilassa hetkisen. Sekoitin perunoihin suolaa, pippuria ja nokareen voita ja paljon tuoretta persiljaa. 

Söimme noin puolet pannullisesta ja huomiselle jäi vielä hyvä annos kahdelle, keitän huomenna riisiä sivukkeeksi. 

Tour de Francen 18. etappi oli oikea vuorietappi Alpeilla. Siitä oli koko matkan mittainen lähetys ja katsoimme sitä alusta asti. Oli muuten hassu tunne, kun aamulla tarkistin tilastoista miten Nairo Quintana on pärjännyt, sillä häntä ei paljon kuvissa näkynyt. Ihmettelin sitä eilen myös Antille. No, ei kovinkaan hyvin, tai toisaalta ei mitenkään huonostikaan siihen nähden, ettei hän ole mukana koko kisassa! Se oli toukokuussa, kun hän oli mukana Giro d'Italiassa! 

Tänään nopein oli Ben O'Connor ja Tadej Pogacar jätti lopussa Jonas Vingegaardia vielä vähän lisää, se on ollut trendi nyt, Jonas ei vaan pysty vastaamaan. Huomenna on sitten taas vuorietappi. 

Burgundinpata haudutuspadassa revisited

Tour de Francessa alkoi viimeinen kolmannes ja olemme päässeet hieman edistymään kotiinpaluuhommissa. Autosta on tuotu taloon kaikki karkkipussit ja pyykit, vuodevaatteet on pesty ja untuvatyynyt ovat taas niin pulleita, että niiden ahtaminen tyynyliinoihin tulee olemaan challenge, kuten Ameriikassa sanotaan. 

Aloitin päivällisen valmistelun heti aamiaisen jälkeen. Tai oikeastaan jo ennen sitä, sillä nostin paistipalan jääkaapin nollalaatikosta pöydälle lämpenemään jo heti kohta herättyäni. Vilkuilin aiempia omia postauksiani burgundinpadasta ja otaksuin, että osaan kyllä tämän ruoan tehdä. 

Burgundinpata

• 50 g pekonia suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon punasipulia (ilman varsia)
• 1 valkosipuli (ei kynsi, vaan koko sipuli)
• 1 porkkana kuorittuna ja paloiksi leikattuna
• 8 herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 1000 g naudan sisäpaistia kuutioiksi leikattuna
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviö
• suolaa ja pippuria
• 3 dl vettä
• 3 rkl kasvisfondia
• 5 dl punaviini
• 3 rkl tomaattipyrettä
• bouquet garni: tuoretta timjamia, rosmariinia, basilikaa ja persiljaa oksina, paistinarulla yhteen kimpuksi sidottuina
• tarjoiluun tuoretta persiljaa

Laitoin haudutuspadan kuumenemaan high-asetuksella. Paistoin ensin pekonisuikaleita pannulla muutaman minuutin ja kun rasva oli irronnut pannulle, lisäsin sille pienen lorauksen oliiviöljyä, porkkapalat, sipulit (kokonaisina, olivat pieniä) valkosipulin (kokonaisena, kärki poisleikattuna) ja sieniviipaleet. Paistelin kaikkia niitä muutaman minuutin ja samalla leikkasin paistipalan suurehkoihin kuutioihin. 

Kun kasvikset olivat hieman saaneet väriä, kumosin ne haudutuspataan ja lisäsin pari desiä vettä pannulle. Annoin veden kiehahtaa ja raaputin puulastalla makupartikkelit veteen. Kaadoin veden pataan. Kuumensin pannun uudelleen ja lisäsin sille nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Paistoin lihakuutiot kolmessa erässä niin, että ne saivat väriä ja joka välissä irrotin pannulta veteen mitä siitä nyt irtosi ja lisäsin pataan. Vettä kului noin 3 dl kaikkiaan. 

Kun padassa oli koko lihakuutiomäärä, lisäsin sinne tomaattipyreen, kasvisfondin, suolaa, pippuria, viinin ja sekoitin. Pinnalle asetin yrttikimpun. Pata oli high-asetuksella noin 4 tuntia, liha mureutui nopeammin kuin olin odottanut, joten ehdimme syömään burgundinpataa jo ennen kuin Tour de Francen kuudestoista etappi ehti maaliin. Sivukkeena oli lyttypottuja airfryerissä.

Edit: tästä syömme kolme kertaa, laitoin pakastimeen kaksi kahden hengen annosta ja vielä noin 2 dl vahvaa lientä, joka käy vaikka lihapullakastikkeen pohjaksi. 

Tänään etappi päättyi ns.Vanttuulle, eli Mont Ventouxille. Jännittävän etapin nopein oli Valentin Paret-Peitre ja kokonaiskilpailun kärkikaksikko hieman kisaili lopussa, mutta järjestys ei muuttunut, Tadej Pogacar otti muutaman lisäsekunnin lisää johtoonsa. 

Sieniä ja pinaattia pannulla espanjalaiseen tapaan

Tänään sain ostettua niin pinaattia kuin sieniäkin, eräs matkanvarren Carrefour on sunnuntaisin aamupäivällä auki. Ihmettelimme miksi pienen Nantesin reunan paikkakunnan kaupan pihan oli tupaten täynnä autoja. Jossain lähellä oli joku tapahtuma, tienvarret täynnä autoja, samoin kaupan piha, ihmisvirtoja vaelsi tapahtumaan, joka jäi arvoitukseksi. Olimme katsoneet ilmakuvasta, että hyvä iso parkkipaikka läpiajopaikoin, tänään juuri ja juuri saimme CampaAdrian mahtumaan parkkipaikalle. Kauppa oli kumminkin hyvä, saimme ostettua kaikkea mitä pitikin ja nyt on muutaman päivän ruokaostokset hankittina päivän tuoretta leipää lukuunottamatta. 

Olen useana vuonna tehnyt paljon espanjalaisia ruokia Spain on a Fork-blogin ohjeilla, Albert kokkaa juuri sellaista ruokaa, josta me pidämme. Sieltä tänäinenkin päivällinen sai innoituksensa. Olisin tehnyt sitä jo eilen, mutta Ancenisin tori olikin niin pieni, ettei sieltä saanut pinaattia eikä sieniä ostettua. Vähän minä Albertin ohjetta soveltelin, mutta siitä tuskin joudun tilille. 

Sieni-pinaattipannu kahdelle

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni sipuli silppuna
• 12 pientä valkoista herkkusientä viipaleina
• 1 pieni vihreä tomaatti kuutioina
• 1 pieni punainen tomaatti kuutioina
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 kourallista tuoreita pinaatinlehtiä
• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

Kuumensin pannulla ruookalusikallisen öljyä ja laitoin sipulisilpun siihen kypsymään, varoin polttamasta. Seuraavaksi pannulle pääsivät sieniviipaleet ja olin jo saamassa niitä kypsymään, kun kaasu loppui, onneksi oli reserviä ja kypsennys jatkui. 

Sitten kumosin pannulle tomaattikuutiot ja desin viiniä (se oli oma lisäykseni ohjeeseen). Kun viini oli kiehunut kasaan, lisäsin pannulle pinaatinlehdet. En tiedä mitä sanaa käytetään suomeksi, kun tuore pinaatti kypsyy, englanniksi se on wilting. Näköjään jätin Albertin ohjeen kuminan ja valkosipulin pois, mutta #eisehaittaa. Kypsentelin 2-3 minuuttia. 

Sekoittelin pannulla olevia aineksia ja tein niihin kaksi koloa ja rikoin kumpaankin yhden kananmunan. Annoin ruoan kypsyä viellä muutaman minuutin kannen alla, kunnes kananmuna oli kypsää, olisi saanut keltuainen jäädä löysemmäksikin. 

Maustoin pannun suolalla, pippurilla ja tuoreella persiljalla. Lisänä oli patonkia. 

Olemme nyt leirialueella, jossa netti toimii mainiosti, siitä pitää maksaa erikseen, mutta striimaminen sujuu myös hyvin. Enkä edes kysy, onko se sallittua vai ei. Nettitolppa on ihan tässä meidän tontin vieressä, ei ainakaan pahenna yhteyttä. 

La Vueltan ensimmäisen jakson viimeinen etappi oli kiintoisa, jota katsoimme noin 50 viimeistä kilometriä. Iloksemme Adam Yates oli etapin nopein ja paransi kokonaiskilpailun sijoitustaan usealla sijalla. Ben O'Connor yhä ajaa punapaidassa tiistaina lepopäivän jälkeen, mutta hänen johtonsa on kaventunut seuraaviin. Huomenna ajajat saavat vapaapäivänään nukkua varmaan ainakin puoleen kahdeksaan ennen kuin pitää lähteä lenkille. Tiistaina kisa jatkuu. Mekin vietämme postaus- ja Espanja-kokkausvapaata huomisen. 

Sattuipa sopivasti – tähdenlentokanapiiras

Ei värillä ole väliä, kunhan on keltainen.

Eilen meillä oli päivällisenä kokonaisesta broilerista rintafileet ja lopuille piti keksiä jotain käyttöä. Myös Noirmoutierin perunoille, joita sain kuin sainkin kypsiksi (ne vaativat pitkän kypsennyksen) oli keksittävä käyttöä. Laitoin hakusanoiksi French chicken pie ja tuloksena oli tällainen teos. Se on niin ranskalainen kuin tähdenlentojakin hyödyntävä, mikä sen parempaa. 

Ensin olin harmistua, sillä eihän meillä sattunut olemaan tuoreita herkkusieniä, mutta löytyi kuivattuja herkkusieniä, kuivasin niitä alkuvuodesta, kun sattui Lidlin hävikkikassissa (tai muuten vain alennuksessa) suuri rasiallinen sieniä. Purjoa ei ollut, mutta uuden sadon sipuleita löytyi, joten ne saivat korvata purjon. Myöskään ranskankermaa ei nyt ollut, mutta käytin kermatilkan. 

Koska käytin eilisiä tähteitä, oli tekojärjestys hieman erilainen kuin lähdeohjeessa. Näin tein:

Ranskalainen kanapiiras tähdenlennoista

• haudutuspadassa kypsennetyn broilerin kypsät osat poislukien eilen syödyt rintafileet
• noin pari noirmoutierin perunaa kuutioina kypsennettyinä 
• 1 rkl oliiviöljyä
• pieni pakkaus ranskalaista pekonisuikaletta 
• 1,5 dl kuivattuja herkkusieniviipaleita
• 1 uudensadon keltasipuli
• 1 uudensadon punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 3 dl kasvislientä fondista
• tuoretta timjamia
• 1 dl kermaa
• 1 rkl dijonsinappia
• pippuria (suola ei ollut tarpeen, koska broilerissa ja perunoissa oli jo valmiiksi suolaa)
• 3 torttutaikinalevyä
• 1 pieni kananmuna

1. Otin torttutaikinalevyt sulamaan ja esille kaikki muut ainekset.
2. Leikkasin sipulit ja valkosipulin viipaleiksi.
3. Kävin läpi broilerinpalat ja leikkasin isommat suupalan kokoon.
4. Sekoitin kerman ja sinapin kupissa tasaiseksi. 
5. Kuumensin vettä ja lisäsin siihen kasvisfondia liemeksi. 
6. Otin pannun ja kumosin sille pekonisuikaleet ja aloin kuumentaa pannua. Paistoin pekonin rapeaksi.
7. Lisäsin pannulle hieman oliiviöljyä ja kumosin mukaan sieniviipaleet, sipulit ja valkosipulin, paistoin hetkisen. 
8. Lisäsin pannulle viinin ja annoin se kiehua puoleen. 
9. Yhdistin mukaan jauhot ja sekoitin tasaiseksi. 
10. Lisäsin pannulle vähitellen ja koko ajan sekoittaen kuumaa kasvislientä. 
11. Seuraavaksi pääsivät pannulle mukaan kypsät broileripalat ja perunat. 
12. Annoin seoksen kiehua noin 10 minuuttia. 
13. Lopuksi lisäsin vielä kerma-sinappiseoksen, sekoittelin taas ja annoin kiehua vielä niin, että pannulle muodostui paksu kastike. 
14. Maustoin timjamilla ja pippurilla. 
15. Annoin kastikkeen jäähtyä pannulla ja kiinteytyä. 
16. Kun kastike oli jäähtynyt, laitoin uunin lämpenemään 200 asteeseen.
17. Kaulitsin torttutaikinalevyt hieman ohuemmiksi ja leikkasin ne 8 palaan kunkin.
18. Vatkasin pienen kananmunan kevyesti tasaiseksi.
19. Kumosin jäähtyneen kastikkeen voideltuun uunivuokaan.
20. Sommittelin torttutaikinapalat pinnalle ja sutikoin ne kananmunalla. 
21. Paistoin piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinnan taikinapalaset olivat kauniin värisiä ja hieman pullistuneina. 

Tämä oli mitä hauskin tähderuoka, siinä  menivät ne joulusta jääneet kolme torttutaikinalevyäkin. Söimme päivällisen ulkona omalla terassilla, edellinen kerta olikin joskus viime elokuussa. Piiraan kaveriksi otimme hieman salaatinlehtiä. 

Tour de Francen toinen etappi ajettiin Italiassa Cesenaticosta Bologneen ja silläkin oli mittaa melkein 200 km, luonnehdinta oli hilly. Mark Cavendish oli ainakin sen verran toipunut, että lähti matkaan. Reitti kulki Imolan moottoriradan kautta, kumma ettei sinne oltu laitettu mitään yleisötilaisuutta, ainakin olisi ollut tilaa ihmisille katsomoissa ja pysäköinnille. 

Kuumassa säässä ajetun etapin voittajaksi ajoi Kevin Vaquelin ja keltapaidassa ajaa huomenna Tadej Pogacar. Toivoakseni Mark Cavendish on pysynyt kisassa mukana, Tourin verkkosivut eivät ole kovinkaan notkeat, vaikka ovatkin kolmesta Grand Tourista parhaat. 

Budae Jjigae – Korean Army Stew

Eilen alkoi taas korealainen huippukokous, kun sisareni saapui kimchipurkki mukanaan (kuten kunnon unni) ja melko pitkä päivästä tulikin, olihan asialistalla K-draamaa ja K-ruokaa. Jopa K-olutta. Tv-sarjaksi valitsimme kaikista kymmenistä tarjolla olevista Hyde Jekyll Me-nimisen sarjan, jossa miespääosassa on sydämeni kapteeni, Crash Landing on You- sarjan Kapteeni Ri:tä esittänyt Hyun Bin. Olen vältellyt keväästä asti muita Hyun Binin sarjoja, sillä kapteeniefekti oli vielä liian voimakas, nyt kykenin jo katsomaan häntä jo ihan hyvin täysin toisenlaisessa roolissa. 

Verryttelimme ensin katsomalla muutaman osan, joiden aikana pääsin hieman kärryille, mistä mahdollisesti voisi olla kyse. Korealaisissa sarjoissa ei voi olettaa, että kaikki pureskeltaisiin valmiiksi katsojille, vaan niitä pitää katsoa keskittyneesti. Ihan vähän voi välillä googlailla lisätietoja, mutta vain toisella silmällä. 

Alkulämmittelyn jälkeen valmistimme varhaisen päivällisen ja jo edellispäivänä olimme päättäneet, että ruokana olisi Korean Army Stew. Näin sellaisesta kuvia ensin foodgawkerissa ja menin heti katsomaan olisiko Korean Bapsang-blogissa tehty tätä hauskalta kuulostavaa ruokalajia. Olipa tietysti.  Toinen minulle uusi paljon korealaista ruokaa sisältävä blogi on nimeltään Beyond Kimchee ja sielläkin oli tätä pataruokaa tehty. Yhdistelin näitä kahta ohjetta. 

Wikipedia kertoo ruokalajista näin. Lyhyesti sanottuna: budae jjigae on ruoka, jonka oleellisimmat osat ovat nuudelit, länsimainen prosessoitu liha (spam, makkara jne) ja kimchi. Näiden lisäksi siinä voi olla lähes mitä vain sattuu varastoissa olemaan. Se onkin Korean sodan jälkeisen pula-ajan koosteruoka, kun nyhjättiin tyhjästä ja amerikkalaisista armeijan tukikohdista sekä varastettiin, että hankittiin mustanpörssin kautta lisuketta omiin elintarvikevarastoihin juuri näiden säilykkeiden muodossa. 

Budae Jjigae elikkäs Korean Army Stew

• säilykekinkkua
• nakkeja
• kimchiä
• punaista paprikaa
• vihreää sipulia
• herkkusieniä
• tofua
• pikanuudeleita + maustepussit
• oranssia cheddaria 
• vettä
• 1 tl gochugaru-chilihiutaleita
• 1 rkl gochujang-chilitahnaa
• 1 rkl soijakastiketta
• seesaminsiemenöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa 
• pippuria 

En ollut ostanut säilykekinkkua aikoihin tai ehkä koskaan ja sen löytäminen ei ollutkaan ihan helppo juttu, en sentään mustanpörssin kanssa joutunut tekemisiin. Prismassa oli sentään Rainbow-merkkinen kinkkusäilyke, joka on varmaan melko lähellä sitä spamiksi sanottua tuotetta, jota tämä ruoka huusi. Makkaroidenkin olisi ollut hyvä olla pelti- tai lasipurkkiin säilöttyjä, meillä oli ihan tavallisia nakkeja. En laittanut tuohon ylle varsinaisia määriä muihin kuin tuohon mausteseokseen, kaikkea muuta laitetaan sen verran kuin sattuu olemaan, tai montako nälkäistä on padan äärellä. 

Tein ruoan ruokapöydälle nostettavalla kaasupolttimolla, jollaisia käytetään paljon korealaisessa keittiössä ja ravintoloissa. Keittoastiaksi valitsin matalan suorareunaisen kuparipannun, jonka arvelin olevan sopivan kahden hengen annokseen. Tarkoitus on lisätä syömisen edetessä aineksia, joten pannuvalinta oli oikein sopiva. 

Ensin pilkoin ainekset valmiiksi, viipaloin kinkun ja leikkasin nakit kolmeen palaan ja tein niihin pieniä viiltoja. Silppusin sipulia ja leikkasin sienet ja paprikan viipaleiksi. Tofua käytin ihan ensimmäistä kertaa omassa kokkailussa, olin valinnut ilmeisesti  tähän ruokaan vähän liian pehmeää silkentofua, mutta sain siitä leikattua kuitenkin paloja. Tiiviimpi tofu olisi voinut olla parempi. Sisko leikkasi kimchin saksilla pienemmiksi paloiksi. 

Sekoitin mausteseoksen valmiiksi, yhdistin kupissa chilihiutaleet ja -tahnan valkosipulimurskaan, soijakastikkeeseen ja muutaman tippan seesaminsiemenöljyä. Kiersin myllystä hieman pippuria mukaan ja sekoittelin. Lähdeohjeissa oli käytetty chihiutaleita enemmän kuin -tahnaa, minä olin varovainen, sillä en ollut aiemmin käyttänyt näitä sisareni juuri tuliaisina tuomia chilihiutaleita. Tämä ruoka ei todellakaan tarvitse suolaa erikseen. Siitä pitävät huolen lihatuotteet, kimchi, soijakastike ja nuudelien mausteseokset. 

Kiehautin noin puoli litraa vettä kattilassa ja lisäsin sinne nuudelien maustepussit, toinen taisi olla liikaa suolan puolesta. Lisäsin mukaan mausteseoksen, jonka olin sekoittanut kupissa ja jätin kattilan odottamaan siksi aikaa, että sommittelin pannulle kehään kinkkuviipaleet, sienet, paprikan, paloiksi leikatun kimchin ja nakkipalat. Tofun jätin vielä odottamaan, sillä pelkäsin sen hajoavan liemeen liian nopeaksi, myös sipulin jätin odottamaan. Keskelle kehää laitoin toisen nuudelipalikoista ja kaadoin lientä kattilasta sen verran, että nuudelit melkein peittyivät. Nostin nuudelien päälle sitä oranssia juustoa ja muistin ajatella, että olikohan se Trump jo tehnyt sen suuren ilmoituksensa. 

Sitten kaasuliekki padan alle ja odottamaan. Meillä oli ruokajuomina oikein korealaiset oluet (tuomalla toimme muutaman pullon Cass-olutta Saksasta tällaisia tärkeitä tapahtumia varten) ja kahta sojua, perus- ja greippimakua. Maistoimme niitä pienistä laseista ristiin ja oli se greipin makuinen aika kiva. 

Ruoka valmistui todella nopsasta, nostin tofupaloja mukaan, ripottelin vihreää sipulia ja kun nuudeli oli kypsynyt ja juusto sulanut, kauhoimme aineksia kauhalla annoskuppeihin, nuudelit siskoni leikkasi saksilla, ettei koko setti tullut samaan annokseen. Nostelimme loput ainekset pataan, toisen nuudelisatsin ja juustoviipaleet ja mitä vielä oli jäljellä, vähän kinkkua, tofua, nakkeja ja sieniä. Kaadoin päälle vielä loput liemestä.

Tämä oli kyllä hauska ruoka, mausteseos antoi mukavasti potkua, muttei liikaa. Samassa padassa oli niin säilykelihaa kuin tofuakin ja juuri tästä pidän korealaisessa keittiössä, mukaan voi laittaa ihan mitä haluaa. Jos haluaa tehdä kasvisruokaa tai vegaanista, sekin onnistuu hyvin, mutta myös tämmöiset sekoitukset ovat aivan hyväksyttäviä. Tärkeintä on käyttää niitä aineksia, joita sattuu olemaan, myös pieniä määriä edellispäivän ruoasta jääneitä tähteitä. Meillä meni tähän ruokaa kolme nakkia ja neljä viipaletta säilykekinkkua, neljä sientä ja neljäsosa paprikaa. Ei paljon, mutta nälkä siirtyi ja pääsimme takaisin Hyde Jekyll Me-sarjan pariin. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Ehdimme eilen katsoa 9 noin tunnin mittaista osaa ja yön aikana sitten jatkoin unissani juonen kehittelyä, sekä mentaalivalmistin päivälliseksi kaavailemaamme bibimbapia. En ole sitä koskaan vielä itse valmistanut ja syönyt vain kerran ravintolassa, mutta uniharjoittelun avulla se käy tänään kuin tanssi!

Etikkaiset tapassienet

Aamuyöllä oli hetki, ettei uni tullut ja aloin selata nettiä etsien jotain espanjalaisia ruokaohjeita. Päädyin jälleen kerran Spain on A Fork-sivulle, Albertin blogiin. Hänen ohjeitaan olen usein käyttänyt. Nytkin löysin sellaisen ohjeen, josta heti kiinnostuin. Eilen meillä oli pihvin päälle paistettuina herkkusieniä ja halusin käyttää sienet mahdollisimman pian loppuun. Albert teki tässä postauksessa (ja youtube-videossa) etikkaisia valkosipuliherkkusieniä viime toukokuussa ja minä apinoin häntä tänään. 

Etikkaiset valkosipulisienet tapas-tyyliin

• 10 keskikokoista valkoista herkkusientä
• oliiviöljyä, niin että pannun pohjan peittyy hyvin
• 2 valkosipulinkynttä raastettuna
• tuoretta persiljaa
• iso loraus etikkaa (käytin valkoviini- ja sherryviinietikkaa)
• suolaa ja pippuria
• päälle vielä tuoretta persiljaa

Raastoin valkosipulin mortteliin ja lisäsin sinne silputtua persiljaa. Sekoittelin ja kaadoin mukaan etikat. Sekoitin taas. Puhdistin sienet, ne tosin olivat hyvin siistejä. Leikkasin ne kahtia ja kuumensin pannulla hyvän määrän oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, ladoin sienet pannulle leikkuupinta alaspäin ja annoin niiden paistua nelisen minuuttia niitä sen enempiä liikuttelematta. 

Kun leikkuupinta oli kauniin  paistunut, kääntelin sieniä niin, että muutkin pinnat saivat öljyä päälleen. Paistelin sieniä joka puolelta muutaman minuutin ja lisäsin sitten mukaan etikkaisen kastikkeen. Sekoittelin ja jätin kiehumaan miedolla lämmöllä kunnes etikkaliemi imeytyi sieniin. Maustoin suolalla ja pippurilla. Tarjolle laittaessani ripottelin sienille vielä tuoretta persiljaa. Olivat oikein hyviä makupaloja. Meillä oli tänään myös toista tapasta tarjolla, siitä postaan huomenna, sillä en ole kotona ruoka-aikaan. 

La Vueltassa oli tänään tasamaan etappi, jonka loppupuolta kerkisimme katsomaan. Etappi kulki niin tylsää reittiä kuin olla voi, ensin varmaan 15 km luotisuoraa tasaista tietä. Yksi kaupunki ja sitten toinen 15 km suoraa. Ehdimme jo toivoa, että voi kun ei tulisi herpaantumisesta johtuvaa kolaria, kun se jo tulikin. Yli puolet pääjoukosta joutui samaan sumaan, myös Rein Taaramäe jäi pääjoukosta. Hänellä on kyllä huono tuuri. Hänen punaisen paidan kautensa jäi nyt sitten tähän päivään. Voittajaksi ajoi Jasper Philipsen ja punapaidassa ajaa huomenna Kenny Elissonde ja Primoz Roglic on viisi sekuntia perässä toisena.