CampaReissu2/2023:n kuudes viikko sujui puoliksi paikallaan, puoliksi liikkeellä. Aluksi katsoimme antaumuksella La Vueltaa ostonetillä ja pyöräilimme Noirmoutierin saarella. Sitten jatkoimme matkaa Bretangeen. Helteet jäivät taakse ja alkoi olla jo käyttöä pitkille hihoille ja lahkeille. Säät olivat tavanomaisen vaihtelevat, mutta nyt ennustuksiin saattoi alkaa jo vähän luottaakin.
CampaReissu2/2023/päivä36 15.9.2023
Tämä valkoinen kala punaisessa kastikkeessa oli päivällisemme muutama päivä sitten, väärään aikaan tietysti naapureihin verrattuna. (Lisäys: aamiaista syömme yleensä noin samaan aikaan kuin muutkin ihmiset, mutta siitä se sitten lähtee lipeämään. Emme syö lounasta, mutta kun meillä on päivällisaika, ovat kaikki muut ihmiset vasta tokenemassa siestaltaan. Kun me menemme nukkumaan, alkaa pian muilla päivällisaika. Se etu siinä on, ettei aamiaistiskejä lukuunottamatta tarvitse jonotella tiskipaikoilla.)
Tänään meillä oli erilaiset intressit, Antti kävi omin nokkineen pyörälenkillä ja uimassa, minä katsoin erinomaisen netin avulla yhden oikein hyvän brittiläisen minisarjan. Sää oli hieman edellispäiviä lämpimämpää, saattaa olla ukkosia kehittymässä ainakin pilvien kasautumisesta päätellen.
Emme vieläkään lähde täältä mukavalta saarelta, katsomme La Vueltan täällä loppuun ja sitten matka jatkuu.
CampaReissu2/2023/päivä37 16.9.2023
Noirmoutierin saarella jumittaminen jatkuu. Tästä tulee ennätyspitkä jumahdus, kun viivymme aina maanantaihin asti, eli kaikkiaan 7 yötä.
La Vueltan katsomisen kannalta tämä on ollut todella hyvä paikka, ostonetti on toiminut mainiosti ja olen saanut postauksiakin kirjoitettua ilman, että otsassa on #ranskanpatti . 15€ siitä ilosta ei ole liikaa.
Tänään katsoimme toiseksi viimeisen etapin Espanjasta ja huomenna leivotaan suosikkini Sepp Küss @seppkuss voittajaksi, kunhan vain ajaa seremoniallisen etapin maaliin.
Päivän espanjalaisena kokkauksena oli #saltavallao -niminen yhden pannun ruoka, johon tuli paistettuja leipäviipaleita, tomaattia ja kananmuna kummallekin. Ja koska meillä oli hieman chorizoa, käytin senkin tähän. Ohjeen pääpiirteittäin otin blogista Spain on A Fork.
CampaReissu2/2023/päivä38 17.9.2023
Nyt on CampaSimpukan vuotuiset ruokahaasteet taas saatu päätökseen. La Vuelta päättyi Jumbo-Visma-joukkueen kolmoisvoittoon ja ykkösenä on suureksi ilokseni Sepp Kuss. Voin siis jatkossakin käydä Jumbossa ostoksilla.
Tänään oli siivouspäivä sillä matka jatkuu huomenna. Olimme ennätyspitkään samalla alueella, kokonaisen viikon.
Kun kaikki ruoka on tehty ulkona paria aamukahvia lukuunottamatta kävi siivous ihan hujauksessa, imurointi, pölyjen pyyhintä, keittiö pintojen pyyhintä ja vessassa sama, alle puoli tuntia. Suihkukoppi aka spa on meillä varastotilana, se pysyy siistinä päivittäisen huolehtimisen tasolla.
Ohjaamon lattia meillä kertoo kauanko on viivytty samassa paikassa. Sinne laitetaan yön yli pyöräilykypärät, - laukut ja - kengät ja vähän muutakin. Nyt taas vallitsee järjestys ja aamulla mahtuu kuljettajan ja kartanlukijan koivet omille paikoilleen.
Välillä huomaa, että on paljon rapaisempaa, leiripaikan pohja vaikuttaa, onko hiekkaista, onko nurmikko vasta leikattu, tuleeko risuja ja männynkäpyjä varpaiden välissä sisälle. Adrian asuinosan hyttysverkko kertoo myös onko siivouksen tarvetta. Keväällä jonkun pensaan ilmassa lennelleet haitulat tarttuivat verkkoon ja alareunan kiskon uraan kulkeutuu pieniä kiviä, jotka rahisevat keljusti ja jumittavat verkko-ovea.
Päivittäinen siisteyden ylläpito + isompi siivous noin viikon välein riittää meidän elintavoilla hyvin, kun ei ole lemmikkejä mukana ja sattuu suopeat säät.
Kävimme uimassa leirialueen aika hienolla uima-allasosastolla. Antti oli rohkea ja meni semmoista kiemuran tekevää putkea pitkin, toivoimme kumpikin, että uimahousut pysyvät mukana. Kyllä ne pysyivät. Ranneke oli oikein sievä.
CampaReissu2/2023/päivä39 18.9.2023
CampaAdria ei ollut vielä juurtunut Noirmoutierin saaren maahan, vaikka viikon olikin paikallaan. Tänä aamuna jatkoimme matkaa suuntana Bretagne. Säätiedot ovat edelleen sitä-sun-tätä, mutta ei se haittaa. Välillä sataa ja sitten taas paistaa.
Oli mukavan vähän liikennettä ja iloksemme motariksi katsomamme tie olikin maksuton moottoriliikennetie, ei siis kymmeniä kiertoliittymiä muttei myöskään tiemaksuja.
Näimme monta vesitornia ja kirkkoa, osan näimme viime vuonnakin, mutta eri suunnasta, kun ajoimme vastakarvaan.
Vietimme aikaa myös kaupoissa, nyt alkaa olla mielessä jo kotiinviemiset. Kävimme parissa suuressa marketissa ja tulimme neljän maissa leirialueen portille.
Sielläpä olikin aikamoinen tungos. Ilmeisesti työntekijä tuli pari tuntia myöhässä ja suuri saksalaisautojen kolonna oli täyttänyt parkkipaikan ja kiukkuisehkot ihmiset olivat odottaneet jo pari tuntia, josko joku tulisi töihin.
Kun joku sitten tuli töihin, alkoi mittava asiakkaiden juoksutus ympäri aluetta valitsemassa mieluista paikkaa ja kun se valinta oli tehty, oli joku muu ehtinyt jo saada kyseisen paikan. Ei kun uudelleen valitsemaan. Vääpeliä olisi tarvittu.
Saimme tunnin jonottelun jälkeen oikein hyvän paikan eikä täällä mitenkään täyttä ole. Respassa vaan vallitsi niin täyteläinen sekaannus, ettei paremmasta väliä.
CampaReissu2/2023/päivä40 19.9.2023
Nyt olemme Bretagnessa Concarneaussa, joka on bretoniksi Konk Kerne, paljon helpompi muistaa, mutta lausumisesta ei ole hajuakaan.
Aamulla eri sääennusteet lupasivat kaikki erilaista säätä ja päätimme jättää ne kaikki huomiotta ja lähteä kylille pyörillä. Täällä on hieno ulkoilureitti vanhan rautatien pohjaa pitkin keskustaan ja useita kilometrejä poispäin kaupungista, ajelimme sitä väylää viime vuonnakin.
Nyt hurautimme alamäkeen keskustaan, oli tarkoitus katsoa pari rumaa kirkkoa. Olikin oikein @annakamarainen - kaverini suosikkityylejä, toivon viiltävää arkkitehtuurianalyysiä kotoa päin. Ensimmäisenä oleva kirkko ei sitten myöhemmin ajateltuna ollutkaan niinkään ruma, vaan vain erikoinen. Sinne pääsi sisällekin. Julkisivun mosaiikissa on vuosiluku 1996. Tämän kirkon takana on ilmeisesti edellisen kirkon loput, en ihan saanut selkoa mitä sille on tapahtunut.
Pari vanhempaakin kirkollista rakennusta löytyi, kappeli ja entinen kirkko. Ne sijaitsivat linnoitussaarella, Ville-Closella. Se sijaitsee kaupungin edustalla. Viime vuonna olimme liikkeellä muutamaa viikkoa aikaisemmin ja silloin saari oli tupaten täynnä turisteja. Nyt oli paljon hiljaisempaa.
Linnoitussaarella kävelyn ajaksi jätimme pyörät lukittuina ensimmäiselle sisäpihalle muurien jälkeen. Ei kuitenkaan allaolevista kuvista ekassa, vaan kolmannessa.
Säästyimme sateelta, kaikki on kunnossa huomista lähtöä varten, vain yrttilaatikko ja crocsit ovat pihan puolella nyt, kun alkoi sataa. Kummatkaan eivät ole moksiskaan. Päivällisen ehdimme kokkailla ulkona, mutta syömään siirryimme sisälle. Näköjään oli taas korealainen päivällinen ainakin yhdellä sivukkeella.
CampaReissu2/2023/päivä41 20.9.2023
Kirkkopitoinen päivä tänään, siirryimme Bretagnen etelärannikolta pohjoisrannikolle hyvinkin tuulisessa ja sateisessa säässä. Mukavasti kuitenkin sateessa oli taukoja, kun pysähdyimme katsomaan kirkkoja.
Hienoin paikka oli Locronan, siellä oli muitakin matkailijoita aivan porukoiksi asti. Ja hyvä parkkipaikka matkailuautoille.
Jossain vaiheessa alkoi sataakin aikalailla.
Nyt olemme Plouguerneau - nimisessä kylässä aivan meren rannassa kivalla leirialueella. Näkymä merelle on hienon karu.
Tuuli on hieman tyyntynyt, nousuvesi on pian korkeimmillaan, on jo melkein pimeää. Pian suljemme raikkaan meri-ilman CampaAdrian ulkopuolelle. Uutisetkin on jo katsottu, Areena näkyy mobiilidatalla ihan hyvin.
CampaReissu2/2023/päivä42 21.9.2023
Tänään siirryimme Bretagnen pohjoissarannikolla melko lyhyen matkan, mutta teimme sen mutkitellen. Katsoimme monta monituista kirkkoa ja kappelia. Ne ovat niin karun kauniita täällä. Muutamaan pääsimme sisällekin.
Aamulla satoi heti herätessämme, sitten satoi varmaan kymmenen eri kertaa, muttei kertaakaan, kun jalkauduimme autosta katsomaan kirkkoja. Mikä lie varjelus.
Tämä pikkuruinen kappeli on jäänyt liikenteenjakajan keskelle. Sinne saattoi kurkistaa sisällekin.
Kävimme katsomassa myös kaksi menhiriä, joista toinen on saanut kristillisen lisäyksen jossain vaiheessa. Siitä voi olla montaa mieltä.
Tänään osuimme myös hylätylle/lopetetulle leirialueelle, kun ajelimme pitkin Bretagnen rannikkoa katsomassa kirkkoja.
Yleensä tuollaisissa tilanteissa olen heti pakki päällä, mutta nyt menin kieltotaulusta ja oikein tien poikki viritetystä köydestä huolimatta alueelle että heilahti!
Sähköpuomit olivat katkenneet, kattojen liuskekiviä oli rikkinäisinä pitkin poikin, kasvillisuus oli aivan villinä. Respakin oli melkein peittynyt ties mihinkin puskiin.
Emme jättäneet tarjousta kopin ovelle, mutta piti kyllä kurkistaa satelliittikuvaa. Googlestahan ei tiedä kuinka vanha kuva on, mutta siinä vielä näkyi, että porttipuomi oli olemassa ja alueella oli ainakin muutama matkailuauto. Jos kuva on otettu leirintäalueen ollessa ihan normaalisti suljettu, kuva olisi juuri tuollainen.
Tuumimme, että miksi juuri tuo alue on lopettanut, tiet sinne olivat lopussa aika kapeat ja CampaAdriallakin oli aika vääntäminen, että mahduimme vieressä olevalle parkkipaikalle. Ehkä alue on vaan käynyt liian ahtaaksi nykyisille autoille ja vaunuille, ehkä lähellä on liikaa vähän parempia alueita. Leirialueen lähellä oli hieno ranta ja kappeli/kirkko.
Lanmeurin kaupungissa oli tämä kiva lunnimaalaus.
Plounéour-Brignogan-plages-nimisessä kaupungissa oli hienoja maalauksia talojen seinissä, vesitorni ja hieno kirkko.
Nyt olemme Locquirecissa tutulla kunnallisella leirialueella muutaman päivän. Säätietoihin voi luottaa yhtä hyvin kuin hallitukseen, tänään on sitä tai tätä, tai sitten jotain muuta.
