perjantai 27. lokakuuta 2023

CampaReissu2/2023 viikko 3

Tällä viikolla meillä oli melko mukavat säät, ei ihan liian kuumaa, mutta totuimme siihen, että paras hyöty ranskalaisista säätiedotuksista on siinä kohden, kun haluaa tietää millainen sää oli eilen. Tarkoitus oli tällä matkalla tutustua meille uusiin kaupunkeihin ja se jopa toteutui muutamassa kohtaa. 

CampaReissu2/2023/päivä15 (25.8.2023)



Aamulla näytti, ettei sää selkene ihan pian, satoi ihan villisti, mutta kylläpä selkeni. Aamiaisen jälkeen lähdimme sadetakit päällä kylälle, siellä oli tänään markkinapäivä.


Ostimme kauniita pikkuleipiä ja grillatun kanan, maksoivat saman verran. (Lisäys: Kanasta ei ole kuvaa, kummallista kyllä, pikkuleivät olivat todella hyviä. Mutta ehkeivät ihan hintansa väärtejä.) 


Pilvet tarttuivat vielä viiniä kasvavaan rinteeseen ja välillä ripsautti vähän vettä.


Iltapäivällä kävimme uudelleen kylällä, tästä on sinne noin puoli kilometriä käveltävää. Hoksasimme caminomerkkejä ja kävimme uusintakatsomassa kirkon sekä uusintalasillisilla baarissa.




Päivällisenä oli se grillattu kana patongin täytteenä. Tuli vähän semmoinen tunkutäyttö, mutta saimme kuin saimmekin ne syötyä. Vähän jäi kanaa tähdenlennoksi.


(Lisäys: Jälkiruoaksi söimme näitä miniluumuja, joissa oli kyllä maksimaku.)


Eilisiltainen ja tämä aamuinen sadevesi kuivui iltapäivällä pois markiisista ja nyt on melkein kaikki kerätty ulkoa pois. Ennusteessa on yhä mahdollisuus ukkoseen.

Huomenna kohti Mulhousea, siellä on kauppoja, joihin haluamme ja ainakin yksi museo. Työpaikkakin korjaan yöpaikka on varattu huomisillaksi, se on hyvä sillä täällä on vielä high season ja viikonloppuisin voi olla leirialueilla täyttä.



 CampaReissu2/2023/päivä16 (26.8.2023)



Tänään meillä oli mukava museo- ja ostospäivä. Kun olimme saaneet aamiaisen syötyä ja tiskit tiskattua, lähdimme liikkeelle motaria välttäen kohti Mulhousea. Siellä aioimme rautatiemuseoon ja ostoksille.

Rautatiemuseo @cite_du_train olikin aivan loistava museo, eikä pääsymaksukaan päätä huimannut (14 €/hlö).






Museon jälkeen kävimme reissun ekan Decathlonin, vaikka sitä hapansi hieman tieto siitä, että Virossa on avattu eka Decathlon. Kostoksi ostimme vain sukkia ja sisureita. Jättimäisestä Corasta ostimme ruokaa, juomaa ja pölyhanskan. Sillä CampaAdria pysyy #putsplank

Tänään alkoi @lavuelta ja sen myötä meillä kolmastoista #spanishfoodchallenge Tein päivälliseksi ihastuttavat sardiinit vihanneshöystöllä, ohjeen otin @spainonafork -blogista kuten jo monena vuonna, Albertin ohjeen soveltuvat hyvin mobiilikokkailuunkin. Postaus sardiinitapaksesta nyt blogissa, täällä.


La Vuelta alkoi keljun sateisissa merkeissä ja iltakin ehti pimentyä ennen kuin kaikki pääsivät maaliin, huomenna kisa jatkuu. (Lisäys: Tästä eteenpäin tulee hieman toistoa, sillä useina La Vueltan päivinä sain jonkunlaisen postauksen aikaan, osassa oli vain ruokajuttua, osassa myös reissun kulkua.)


(Lisäys: tämän yön nukuimme leirialueella, jonne oli hieman vaikea löytää, mutta ihan kiva paikka sekin oli. Paikan nimi on päässyt unohtumaan.)

 CampaReissu2/2023/päivä17 (27.8.2023)


Kuvan maisema on sama kuin viime vuoden toisen reissun, mutta nyt toisesta suunnasta. Kummasti se vain alkoi tuntua tutulta, kumpikin tuumi ensin mielessään, että nyt taidetaan tulla samoille kulmille. Ja sitten tosiaan tultiinkin. 


Sunnuntait reissussa ovat oikeastaan ihan hyviä, etenkin kun emme ole shoppailuintoisia. Saksassa ja Ranskassa kaupat ovat pääosin suljettu sunnuntaisin, mutta museot ovat auki ja moottoritiet eivät ole liian kuumat.

Tänään kävimme Belfortissa katsomassa Belfortin leijonan ja hienon kirkon. (Lisäys: heinäkuussa La Tour de France kävi Belfortissa, en muista oliko sieltä lähtö tai maali, mutta ainakin kautta ajettiin ja se näkyi vielä kaupungilla.)







Peugeot-museossa katsoimme monenlaista vekotinta, jota yhtiö on valmistanut, sahanteristä ompelukoneisiin ja sitten niihin autoihinkin. Oli hieno museo. @avanturepeugeot





Sitten päästelimme pari sataa kilometriä hiljaisia moottoriteitä kohti länttä, tähtäimenä Loiren laakso. Saavuimme iltapäivällä Decizeen ja täällä viivymme pari yötä.

Kirjoittelin postauksenkin päivästä, siinä on kerrottu enemmän päivän kohteista ja tietysti myös #spanishfoodchallenge - ruoasta. (Lisäys: Aterialla siis lohta ja pinaattia. Taisi muuten olla ainoa lohiateria koko reissulla. Se on hinnoissaan muuallakin kuin Suomessa. Pinaatti sen sijaan oli edullista)





Huomenna kylille, uusi Loiren kaupunki tutustumisen kohteena.

 CampaReissu2/2023/päivä18 (28.8.2023)



Tänään CampaAdria ei ole liikahtanut emmekä mekään kovin paljon. Kävelimme aamulla Decizen keskustaan. Siitä tuli mieleen vuosien takaisen caminoni espanjalaiset pikkukaupungit, joissa hermokeskuksena toimii baari, naapurissa on apteekki ja pieni kauppa. Decizen kunnantalo sattui olemaan auki, mutta emme keksineet sinne mitään toimitettavaa.


Kirkko löytyi, mutta se oli ferme, sisältä kuului kyllä klassista musiikkia uruilla soitettuna ja valotkin paloivat, mutta turhaan kiskoimme ovien kahvoja. Emmekä olleet ainoita turisteja tässä toimessa. 


(Lisäys: Kävimme paikallisessa Agri Marketissa, mutta vannon, että näitä emme ostaneet.)


Leirialueella olemme seuranneet mielenkiinnolla naapureitten toimia, sveitsiläiset olivat siistejä, he pukivat esiliinat alkaessaan ruokailla. (Lisäys: Heillä oli myös jumppahetki sopivasti essu päällä syödyn aterian jälkeen.) 

Saksalaisilla naapureilla oli ensin etupalana kuohuviiniä ja sen kanssa pateeta patongin päällä, väliruokana melonia ja kinkkua, mutta ikävä kyllä en pysty raportoimaan pääruoasta, sillä alkoi sataa ja minä menin muutenkin tiskaamaan.



Leirialueelle tuli iso lapsiryhmä ohjaajineen. Lapsia ei selkeästi oltu reitillä ajelutettu riittävästi pyörillään päätellen energiamääristä, joita heillä riitti yhä leirialueella pyöräilemiseeen. Nyt itseasiassa heitä saatetaan juuri ruokkia, sillä melutaso on laskenut huomattavasti.

Huomiselle on jo täyteläiset suunnitelmat. Aamuksi on tilattu patonki ja seuraavien kolmen yön majoitus on varattu. Antti koittaa keksiä meille jotain matkan varren nähtävyyttä. Kaikki on siis mainiosti. Kohta voisi katsoa lisää ranskalaisia mainoksia, toivottavasti ohjelmat ovat lyhyitä ja mainoksia paljon.


 CampaReissu2/2023/päivä19 (29.8.2023)


 

Tänä aamuna matka jatkui, eikä se ollutkaan kovin pitkä matka, noin 130 km. Tulimme viime vuodelta tuttuun Gienin kaupunkiin.

Matkalla näkyi monia kirkkoja ja vesitorneja. Kävimme myös parissa kaupassa, eri ketjujen liikkeissä ja saimme ostettua puutoslistalla olevia asioita, paitsi paistinpannun kantta, sillä en kelpuuttanut suurta peltistä. (Lisäys: myöhemmin kelpuutin juuri sellaisen ja se on oikein hyvä. Eräässä kaupassa oli aulassa avaintenkopiointikone, nuavvaa itte kopioidaan, ei vaan meillä, vissiin.)




Gienissä tulimme tutulle leirialueelle, jossa on edelleen ilmeisen suurpiirteinen meininki. Meille sanottiin, että menkää mille paikalle ihan vain tahdotte ja hoidetaan muodollisuudet huomenna. Useita paikoista oli kyllä varattu, joten niille ei ollut menemistä, muut asukkaat pitivät jöötä. 

Huomenna kävelemme keskustaan, täällä on se tuttu konsepti, jossa on leirialue joen varressa, silta joen ylitse ja siellä toisella puolella on keskusta, kirkko ja leipomo. On tämä isompi kaupunki kuin edellinen.

(Lisäys: Ruokana maukasta parsakaalipastaa. )


 CampaReissu2/2023/päivä20 (30.8.2023)



Tänään on ollut kiva päivä, pysyimme Gienissä ja kävelimme sen keskustaan vanhan sillan ylitse. Heti sillan jälkeen on pieni aukio, jolla on keskiviikkoaamuisin markkinat. Antti oli rohkea ja osti sieltä kolme juustoa ja maksoi niistä kaksi, oli vissiin joku tarjous.



Kävimme myös Gienin kuuluisan posliinitehtaan kaupassa, viime vuonna olin pihiyskohtauksen vallassa enkä raskinut ostaa mitään. Nyt pinnistin ja ostin kaksi lautasta, erilaiset kauniit pienet lautaset meille aamiaslautasiksi kotiin. Ne on pakattu huolellisesti ja talletettu menemään ehjinä kotiin asti. 


(Lisäys, lautaset tulivat ehjinä kotiin asti!)
Viime viikolla pellolta ostetuista leikkokukista on jäljellä vielä muutama, osa on jo kuihtunut. Myös mobileruusu kuihtui, voin siis ostaa pian uuden mobilekukan.


Kävimme postissa ostamassa postimerkkejä ja se oli hauska tapahtuma. Oli kiinnostavaa nähdä miten Ranskassa työvoimaa tarvitaan, vaikka pienessä konttorissa oli automaatteja kaksittain joka seinällä.

Ei ole tarkoitus, että asiakkaat osaisivat/voisivat/viitsisivät itse niitä käyttää, ei suinkaan, vaan virkailijat neuvovat ja käyttävät niitä asiakkaiden puolesta. Antti maksoi postimerkit automaatilla, sekin onnistui vasta kun virkailija oli ensin syöttänyt hinnan automaattiin. Tämmöisiä automaatteja meillekin! Petterille ja Riikalle vinkiksi!



Leirialue on melkoisen täynnä, lähinnä saksalaisia ja alankomaalaisia eläkeläisiä ja yhdessä kulmauksessa on belgialaisten invaasio. Sille alueelle olimme eilen vahingossa menossa, mutta saimme sormensosottelut jo paikalle ehtineitä belgeiltä. Heillä kaikilla on koira tai useampikin. 

Leirialueella on myös ilmeisesti ollut putkitukos, sillä toinen saniteettirakennuksista on ollut poissa pelistä ja se on aiheuttanut jännitystä ja jonotusta toisen äärellä.

Tänään piti sataa aamupäivällä, mutta ei satanut. Iltapäivällä ei pitänyt sataa, mutta satoi. Eli ei mitään uutta sillä rintamalla.

(Lisäys: Päivällisenä meillä oli espanjalaista peruna-tomaattisalaattia pihvien sivukkeena.) 


Huomenna on tiedossa pyöräilyä nähtävyydelle, jonka nimeä en muista. Päätän tähän tästä.


 CampaReissu2/2023/päivä21 (31.8.2023)


Tänään oli tarkoitus pyöräillä Loiren vartta noin 13 km Briaren akveduktille. Hieman sataa ripsautti aamiaisen aikana, mutta sitten pääsimme retkelle kuivin nahoin.




Matkalla näimme tutun vesitornin, viime vuonna näin sen vain kaukaa. Iäkäs madame ulkoilutti sen juurella pientä koiraansa kanniskellen sitä ympäriinsä.


Näimme myös useita kirkkoja, joista yksi oli tämä.


Akvedukti oli todella hieno. Se oli valmistumisestaan (1896) aina vuoteen 2003 pisin navigoitava akvedukti ja se ylitti Loiren, joka virtasi sen alla rauhalliseen tahtiin. Akveduktin saattoi ylittää veneellä ja kävellen. Pyörää piti taluttaa, mikäli halusi sen viedä ylitse. (Lisäys: paitsi ettei kukaan taluttanut, me jätimme pyörät toiselle rannalle, mutta muut pyöräilijät kyllä ajoivat ihan huoletta)



Olimme nyt tällä reissulla toista kertaa pyörillä yhdessä ajelemassa. Uusi pyöräni on huomattavasti edellistä parempi malli rungoltaan minulle, olen siihen oikein tyytyväinen. (Lisäys: Samoin tykkäämme SENA:n puhejärjestelmästä, jotka laitamme pyöräilykypäriin, voimme jutella ajon aikana ja varoitella toisiamme ja osoitella asioita huutamatta.)


Kohta retkeltä palattuamme alkoi taas sataa ja onkin sadellut on-off koko illan. 

Kauppareissulla kärryssä oli valmiina ostoslista, jota koitimme tulkata parhaamme mukaan, instassa saimmekin kivoja arvauksia ja tietoja niistä mitä emme itse googlettamatta tunnistaneet. Hilsesampoo ja kissanruoka ainakin jäivät ostamatta. 


Kolmas reissuviikko päättyi näihin tunnelmiin, vielä ei ollut minkäänlaista kiireen tuntua, mutta olimme jo  mukavasti solahtaneet reissuelämään. Kun pyöriä oli tarkoitus käyttää seuraavanakin päivänä, ne olivat lukittuina toisiinsa ja autoon, tosin tuo peiliin lukitseminen vain hieman hidastaa kokenutta varasta. Toisinaan laitamme lukon vaijerin auton renkaan vanteen kautta, mutta siinä saa aina kätensä likaiseksi. Nopeasti pyörät saa takatalliinkin nostettua, ei se vie kuin viisi minuuttia ja niin teemmekin muualla kuin leirialueilla. Usein kuulee, että juuri sähköavusteiset pyörät ovat nykyään varkaille mieluisia eikä tuo Antin maantiepyöräkään liene vaikea edelleenmyytävä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti