Uhkarohkeutta ilmassa – 30 päivän muffinitaikinan toinen käyttökerta

Maanantaina kokeilin Rachel Allenin Bake-kirjan muffiniohjetta. Ohjeen erikoisuus oli se, että taikinan kerrottiin säilyvän jopa 30 päivää jääkaapissa. Se tuntui hieman uskaliaalta, mutta kokeiltavahan sitä oli, osana #suurikeittokirjahaastetta. Käytin taikinassa muscovadosokeria, joka oli ehkä  hieman liian tummaa ja ruisleseitä, jotka tekivät taikinasta terveellisvivahteisen. Jos tulisin kokeilleeksi taikinaa uudelleen, käyttäisin vaaleampaa sokeria ja vaikka vehnäleseitä. Käytin taikinasta ensimmäisellä paistokerralla noin kolmasosan ja loput kaadoin tiiviskantiseen tupperin kannuun. 

Kannu on ollut jääkaapissa katseeni korkeudella ja olen vilkuillut sitä ovea aukoessani. Arvelin, että taikina voisi alkaa kuplia, siitä voisi erottua nestettä joko pohjalle tai pinnalle tai se alkaisi haista oudolle tai pahalla. Kannun läpi ei mitään muutoksia erottunut ja eilen lämmittäessäni uunin päärynäpiirakkaa varten rohkaistuin kokeilemaan 30 päivän muffinitaikinaa toistamiseen, kuudentena päivänä taikinan valmistamisesta. 

Päätin tehdä vain kolme pientä muffinia, minulla oli sattumalta kolme pientä vahapahvista vuokaa rippeinä Ikean vuokapaketista, joten käytin ne pois. Pantryn hyllystä huomasin Maraschino-kirsikkapurkin, en muistanut meillä olevankaan noita ylihyviä kirsikoita. 

Uunin lämmetessä otin taikinakannun jääkaapista ja aukaisin kannen. Taikina näytti ehkä hieman tummemmalta kuin tekopäivänä, siitä ei tuntunut nenään mitään erityistä tuoksua, rakenne oli melko tiivis ja paksu, mutta sellainen se oli aluksikin. Sekoitin taikinaa kapealla nuolijalla pohjia myöten, rakenne oli aivan samanlainen pinnalta pohjaan. Nostin taikinaa pari lusikallista jokaiseen kolmesta minimuotista ja tiputin taikinan pinnalle kolme säilöttyä kirsikkaa ja hieman tummanpuhuvaa lientä. Jätin vuoat odottamaan piirakantekemisen ajaksi. Varoin koskemasta kannussa olevaan taikinaan muuta kuin puhtaalla lusikalla ja nuolijalla ja pidin kannun reunan puhtaana. Taikinaa jäi vieläkin hyvä määrä, noin puoli litraa ainakin ja nostin kannun suljettuna takaisin jääkaappiin.

Kun piirakka oli valmis uuniin, laitoin myös kolme kirsikkamuffinia pellille piirakkavuoan kanssa vierekkäin. Paistoin muffineita 200 asteessa noin 20 minuuttia. Taikina kohosi vuokien reunojen yli, muttei kaatunut pitkin reunaa. Kokeilin kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli puhdas pistoksen jäljiltä, otin muffinit pois ja jatkoin piirakan paistamista. 

Muffinit irtosivat vahapintaisista muoteista hyvin ja kirsikat näkyivät pysyneen taikinassa vaihtelevalla korkeudella, ne eivät olleet valuneet kaikki pohjalle. Rakenne oli hyvä, tasaisen kypsä ja maku paahteinen, kirsikat olivat syvänmakuisina sattumina. Olen vähän varovainen tämän idean järkevyydestä, mutta en nyt ainakaan vielä pidä kokeilua tyhmänä, taikina oli arvioideni mukaan ihan kunnossa näin kuudentena päivänä. Tutkailen asiaa jonkun ajan kuluttua ja jos edelleen uskallan, paistan siitä kolmannenkin satsin. Mutta en taida tarjota vieraille kuitenkaan. Kuulostaako tämä teistä omituiselta, tai vaaralliseltakin? Uskotteko, että pilaantumisen huomaa, kun se jossain vaiheessa kuitenkin tapahtuu? Ja mikä järki yleensä olisi pitää muffinitaikinaa jääkaapissa odottamassa äkillistä muffinihinkua?

Lisään tämänkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, sillä tämäkin osallistuu haasteeseen.

Mustikkamuffinit 30 päivän taikinasta

Muutama vuosi sitten touhusin omatekoisen keittokirjahaasteen parissa, mahtoiko se olla vuonna 2013? Minulla oli neljä brittikirjaa, joista minun piti kokata jokaisesta 12 ohjetta ja aikaa oli vuosi. Ette varmaan hämmästy, jos muistutan menneeni 11 kuukautta hyvin vähin ponnistuksin ja sitten urakoineeni vähintäänkin kyseenalaisin keinoin haasteen loppuun vuoden viimeisinä tunteina. Se oli hullunhommaa. Yksi kirjoista, joita käytin, oli silloisen lempikokkini, Rachel Allenin kirja. Pidän siitä kirjasta vieläkin. Minulla on hyllyssäni monta muutakin Rachelin kirjaa, joista yksi pääsi tänään mukaan menossa olevaan, hieman rennompaan keittokirjahaasteeseen, jonka Minna ku ite tekee-blogista aloitti kesällä. Siinä kokataan jokaisesta blogaanin keittokirjahyllyn kirjasta edes yksi ruoka ja koska tällä haasteella ei ole takarajaa, se ei todennäköisesti koskaan lopu. 

Tällä kertaa käytin Rachel Allenin kirjaa Bake, joka nimensä mukaisesti käsittelee leipomista. En ole siitä muistini mukaan tehnyt koskaan mitään, vaikka kirja on ollut hyllyssäni ainakin 5 vuotta. Olin halukas tekemään jotain leivonnaista, johon tulisi mustikkaa ja Rachelin kirjasta löytyi apu tähän kutinaan. Jo ohjeen nimi, 30-day muffin recipe kuulosti niin hyvältä tai sitten vatsataudilta, että kokeiltavan tuota oli.

30 päivän muffinitaikina

• 3 kananmunaa
• 125 g tummaa sokeria (käytin muscovadoa)
• 100 g valkoista sokeria
• 0,5 l maitoa
• 1,25 dl auringonkukkaöljyä
• 1 tl vaniljatahnaa (uute oli loppu)
• 300 g vehnäjauhoja
• 0,5 tl suolaa
• 2 tl ruokasoodaa
• 160 g täysjyvävehnäjauhoja (käytin jotain mitä lie hieman karkeita jauhoja)
• 25 g leseitä (käytin ruisleseitä ja ne ovat niin kevyitä, että 25 g on melkoinen kasa!)

Mustikkaosuus

• 400 g ylläolevista aineksista tehtävää taikinaa
• 75 g mustikoita
• koristeluun tomusokeria

Teeskentely

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen.
2. Ota esille muffinipelti ja laita sen kolosiin 6-10 muffinipaperia, minkä kokoisia nyt aiotkin tehdä. (minä tein 6 aika isoa muffinia)
3. Mittaa yleiskoneen kulhoon sokerit ja riko mukaan kananmunat. Vatkaa seos kuohkeaksi.
4. Mittaa jauhot omaan kulhoonsa, lisää mukaan leseet, sooda ja suola, sekoita kunnolla. 
5. Mittaa maito ja öljy kannuun ja kaada sokerivaahtoon, sekoita tasaiseksi.
6. Sekoita mukaan kaikki keskenään sekoitetut kuivat aineet ja vatkaa vain sen verran, että taikina on tasaista. 
7. Erota 400 gramman osuus taikinaa, tai jos et viitsi punnita, silmämääräisesti noin 4 dl. 
8. Kaada loppu taikina kannelliseen rasiaan tai kannuun ja laita jääkaappiin. 
9. Sekoita kulhossa olevaan satsiin mustikat ja lusikoi taikina muffinimuotteihin, noin 2/3-täyteen. 
10. Paista noin 15-20 minuuttia. 

Minä käytin pakastemustikoita, ne ovat sen verran kosteita, että pursuivat taikinasta esille ja tekivät muffineista aika rumia, olisivat sopineet hyvin halloweeniin. Koristelin hieman tekeleitäni tomusokerilla. Rachel lupaa, että taikina säilyy jopa 30 päivää jääkaapissa ja niitä voi paistella vaikka parikin kerrallaan aamiaiselle. En nyt sitten tiedä, kuinka taloudellista se olisi kuumentaa uunia kahta muffinia varten, mutta aion nyt ainakin parilla eri lisukkeella kokeilla näitä. Kirjassa on mustikkamuffinien lisäksi esimerkiksi banaani-vaahterasiirappimuffineiden ja raparperi-mansikkamuffineiden ohje. Sama taikina, eri lisukkeet, eri maku. Taikina itsessään on oikein hyvän makuista. Kerron sitten kuinka seuraavien kokeilujen kanssa käy ja onko taikina oikeasti pitempään hyvänä säilyvää. Mustikkamuffineissa oli aavistuksen terveellinen maku, johtuen leseistä ja täysjyväjauhoista, mutta ei kai se kauheasti haittaa?

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haastepostaukseni.