33 sentin pinaattipastaa täydellisenä reissupäivänä

Tänään meillä oli reissun täydellisin päivä tähän asti, mikään ei mennyt vinoon ja saimme roppakaupalla uusia kokemuksia ja nähtävää. Olimme sopineet keskenämme, että säätiedotuksen uhkaukset sadekuuroista toteutuisivat vasta palattuamme kävelyretkeltä Saintesissa. Kävelimme katsomassa roomalaisen kylpylän jämiä, kolmea kirkkoa, amfiteatteria ja riemukaarta. Ostimme leivän ja kun olimme kävelleet takaisin leirille tulivat ensimmäiset sadepisarat. Näin sen pitää mennäkin. 

Iltapäivällä yritimme mennä viiden minuutin kävelymatkan päässä olevaan konjakkitaloon tutustumiskäynnille ja maisteluun, mutta se oli luonnollisesti ferme. Olimme lukeneet nettisivulta huolimattomasti ja myöhemmin iltapäivällä paikka oli auki. Saimme siitä vierailusta yhden loistomuiston. Paikan nimi on Grosperriin, saimme erittäin hyvän englanninkielisen opastuksen ja kolmen tilkan maiston. Ai että oli kivaa.

Päivän italialaisuus oli sitten pinaattipasta, 33 senttiä maksaneet pinaatit Amboisen torilta olivat vielä aivan kunnossa ja tein yksinkertaisen oho-kasvisruokaa-aterian meille käden käänteessä. 

Pinaattipasta

• 4 dl pientä simpukkapastaa
• 1 l reippaasti suolattua vettä pastan keittämiseen
• 1 uuden sadon sipuli silputtuna
• kourallinen isolehtistä pinaattia saksittuna paloihin
• loraus oliiviöljyä
• 1 dl ricottaa
• 3 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• raastettua parmesaania
• tuoretta basilikaa

Kuumensin kattilassa veden kiehuvaksi, suolasin sen tymäkästi ja laitoin pienen simpukkapastan kiehumaan, pakkaus antoi kypsymisajaksi 9 minuuttia. Sinä aikana silppusin sipulin ja pinaatit ja sekoitin ricottan ja kerman tasaiseksi seokseksi kupissa. Maustoin ricottakerman suolalla ja pippurilla. Kun pastan keittoaika alkoi olla puolivälissä, laitoin pannulle lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin sillä sipuleita pari minuuttia. Lisäsin pannulle silputun pinaatin ja sekoittelin, ripautin päälle hieman suolaa. Kun pasta oli kypsää, kumosin sen siivilään ja kaadoin pastan takaisin kattilaan. Sekoitin pastaan ensin ricottakerman ja sitten sipulin ja pinaatin seoksen. Annoksen päälle ripottelimme raastettua parmesaania, pippuria ja basilikaa. Oli todella hyvä kasvisruoka ja muutenkin erinomaisen nopea ja helppo mobiledinner. 

Giro d’Italiaa emme ehtineet katsoa ollenkaan, mutta Antin lunttauspalvelun mukaan etapin voitti Mads Pedersen ja Andreas Leknessund jatkaa pinkissä. Ehkä huomenna saamme näkymään kisaakin. Tämä päivä oli aivan loistava kävelyineen ja konjakkitalovierailuineen eikä sekään haitannut, että sateen sattuessa olimme juuri leirillä. Huomenna matka jatkuu Fourasiin.  

Giro d'Italian aloituspäivän pasta Ranskassa

Huhtikuu meni yhdellä postauksella, sillä  olemme olleet reissussa ja erittäin vähäisten nettiyhteyksien varassa. Nyt olemme Ranskassa Amboisessa ja melkoisen temppuradan kautta sain kuin sainkin kunnallisen leirialueen nettiyhteyden toimimaan ainakin juuri tällä hetkellä. Olimme tällä alueella myös viime vuonna, itseasiassa kahteen kertaan, mutten muista miten nettiasiat silloin onnistuivat. Eipä sitä internettiä oikeasti ihan koko ajan tarvitsekaan, aika tuntuu kuluvan muutenkin. Mutta nyt kun Giro d'Italia alkaa, alkaa myös CampaSimpukan Italia-ruokahaaste, taitaa olla jo 13. kerta. Blogi täyttää näinä päivinä 12  vuotta. 

Olimme eilen markkinoilla Amboisessa, täällä on perjaintaisin "pienet markkinat" ja sunnuntaisin "suuret markkinat, joilla myydään kaikenlaista ruokaa ja ainakin näin keväällä myös paljon kasvien ja kukkien taimia. Kävimme Amboisen markkinoilla viime syksynäkin ja ostimme pieniä määriä kasviksia ja hedelmiä. Arvelimme, että eiköhän perjantain pikkumarkkinoilta taas jotain syötävää löydy ostettavaksi ja kyllä löytyikin. 

Olin kotona ottanut muutamasta italialaiseen keittiöön keskittyvästä kirjasta ohjeita sivukopioina, kokonaisia kirjoja ei painosyistä kannata kuljettaa mukana. Kävin ohjeita läpi ennen markkinoille kävelemistä ja pistin mieleeni mitä voisimme ostaa, jos kohdalle sattuisin. Palatessamme meillä oli uusia perunoita, munakoiso, muutama sieni, pinaattia, tomaatteja ja tuorepastaa kivasta kojusta, jossa oli vaikka mitä tuorepastoja kauniisti esillä ja myynnissä. Juustoja tai lihatuotteita emme ostaneet, ajattelimme pysyä kasvislinjalla muutaman päivän ainakin suurimmaksi osaksi. 

Valitsin päivän ruoaksi tuorepastaa munakoison ja sienien kanssa. En nyt yhtään muista mistä kirjasta ohjeen otin, eikä kopioissa ole kirjan nimeä missään kohden näkyvissä. Mutta ehkä se oli jonkun kuuluisan Italia-ruoan jättikirjan ohennettu versio aloittelijoille. Usein sellaiset ovat hyvin toimivia retkikeittiössä. Ei liikaa raaka-aineita tai välineitä. Ohjeessa käytettiin tortiglioni- tai pennepastaa, mutta meillä oli siis markkinoilta ostettu kaunis rulla ohutta nauhapastaa. Se oli kallein markkinaostos, 2,40€. Muut maksoivat kymmeniä senttejä tai alle euron. 

Pastaa munakoison ja sienien kanssa kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 pieni keltasipuli ohuiksi suikaleiksi leikattuna 
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 3 ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuina
• pieni munakoiso kuutoiksi leikattuna
• 1,5 dl kuohukermaa
• 200 g ohutta tuorenauhapastaa
• kunnolla suolattua keitinvettä pastalle
• raastettua parmesania
• tuoretta basilikaa
• suolaa ja pippuria

Laitoin matkakeittiön suurempaan kattilaan vettä kiehumaan ja suolasin sen reippaasti. Kuullotin sipulia ja valkosipulimurskaa hetkisen pannulla voissa ja oliiviöljyssä ja lisäsin sitten pannulle sieniviipaleet ja munakoisokuutiot. Paistelin niitä noin viisi minuuttia. Kaadoin mukaan kerman ja keittelin kastiketta noin kymmenen minuuttia, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kun kastike alkoi olla valmista, keitin pastan myyjän suosituksen mukaisesti 2-3 minuuttia. Sekoitin al dente-pastan kastikkeeseen, sekoitin ja raastoin päälle parmesania. Ripottelin vielä annoksiin vielä pienilehtistä basilikaa. Tämä oli oikein hyvä lihaton ruoka, sienet ja munakoiso antavat hyvin runsaan suutuntuman ja artesaanipasta oli kyllä hintansa väärti. Kaikkein kauneinta ruokaa sienistä ja munakoisosta on vaikeaa saada, mutta maku oli hyvä, se lienee tärkeintä. 

Giro d'Italiasta emme taida täällä Ranskassa paljonkaan nähdä, ellei satu olemaan leirialueella kelvollista wifiä. Mutta katsoimme lopputuloksista, että ensimmäisen etapin voittajaksi ajoi Remco Evenepoel ja hän lähtee huomenna pinkissä johtajan paidassa toiselle etepille. Emme yhtään muuten tiedä keitä on tämän vuoden kisassa mukana ja missä päin etappeja ajetaan, mutta eiköhän sekin selviä kisan edetessä. Mikäli nettiyhteyksiä ei lainkaan ole tulevina päivinä, postaus jää tekemättä. Kuvien lataamisen ainakin näyttäisi olevan lähes mahdottoman hidasta. Saimme kyllä katsottua Areenasta Charlesin ja Camillan kruunajaisia leirialueen wifissä, siitä olen iloinen. Mutta lähetys Girosta ehti loppua ennen kuin päivällinen oli syöty. 

Pastaa herneiden ja burratan kanssa

Muutama päivä sitten tein ruokaa mukavan foodworthfeed-blogin ohjeen mukaan, se oli oikein hyvä kanapullat marsalakastikkeella (minun versioni linkissä). Varsinaisesti oli blogiin löytänyt tämän päivän ruokaohjeen kautta, pastaa herneiden ja burratan kanssa. Heidän kuvansa ovat niin kauniita ja idea niin oivallinen, että päätin tehdä sitä heti, kun minulla olisi aikaa. 

Puuhakkaan päivän iltana pasta maistui, mutta ei tehnyt umpitäyttä oloa, vihreä ruoka tuntuu aina automaattisesti terveelliseltä! Jonkun verran soveltelin ohjetta, sillä olen pikkuisen suurpiirteisempi kotikokki kuin Scott ja Taylor. 

Pastaa herneiden ja burratan kanssa kahdelle

• pastaa kahdelle sopiva määrä (yleensä keitän aina ainakin pikkuisen liikaa)
• 3 dl paskasteherneitä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 kevätsipuli
• 3 rkl kermaa
• 3 rkl herneiden kiehautusvettä
• suolaa ja pippuria
• 3 rkl voita
• tuoretta basilikaa
• 1 pallo burrataa
• oliiviöljyä

Laita pastavesi kiehumaan. Laita toiseen kattilaan myös vettä kiehumaan, kun se kiehuu, nakkaa sinne kuorittu valkosipulin kynsi. Ota kynsi parin minuutin kuluttua pois vedestä ja laita sen tilalle pakasteherneet. Silppua kevätsipuli. 

Kun pastavesi kiehuu, suolaa se kunnolla ja laita pasta kypsymään. 

Laita valkosipulin kynsi ja silputtu kevätsipuli blenderin kannuun ja kun herneet ovat kuumentuneet kattilassa, kaada ne siivilään ja ota talteen tilkka kiehautusvettä. Ota sivuun noin 4 rkl herneitä viimeistelyyn. Kaada blenderin kannuun myös loraus kermaa ja toinen loraus herneiden keittovettä, pyöräytä myllystä suolaa ja pippuria. Laita blenderi päälle ja anna sen tehdä aineksista sosetta. Ei sen tarvitse aivan vauvanruoan sileää olla, mutta melko lailla. Kaavi vihreä kastike pannulle. Kuumenna kastike varovasti.

Kun pasta on kypsää, kaada se siivilään ja sen kautta pannulle kuumaan kastikkeeseen. Pyöräyttele pastaa niin, että saa vihreän hunnun, lisää mukaan hieman voima ja maista, tarvitseeko ruoka lisää suolaa ja pippuria. Muista lisätä mukaan ne odottamaan jätetyt herneet. Annostele pasta lautasille ja nosta päälle halkaistun burratapallon puolikas. Hieman vielä oliiviöljyä, pippuria ja tuoretta basilikaa ja ruoka on valmis. Ihan todella hyvä pasta-annos!

Giro d'Italian kahdeksas etappi ajettiin eteläisessä Italiassa ja sää näytti kauniilta niiltä osin kuin pihahommilta ehdimme katsoa. Hienosti voittoon ajoi Victor Lafay, ai miten kivaa on nähdä näitä uusia voittajia melkein joka päivä. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa unkarilainen Attila Valter. Eilinen voittaja Ewan Caleb on keskeyttänyt kilpailun, mutten osunut kuulemaan syytä siihen. Peter Selinin  ääni kesti vielä tämänkin päivän, vaikka voin kuvitella, että kovilla hän on ja kurkku varmasti kipeä. Onneksi Kimmo Kananen auttaa selostamisessa mainiosti. Huomenna on vuorossa vuorietappi.

Punajuurignocchit ja paahdetut punajuuret

Eilen katsoimme Giro-etapin jälkeen Belgiassa ajetun De Brabantse Pijl 2020-kisan lopun. Siellä oli loppukirissä mukana muutama päivä sitten perusteellisesti tössinyt Julian Alaphilippe. Olimme sitä mieltä, että tällä kertaa hän voisi nyt voittaa ja niin hän tekikin, mutta oli kyllä niin hilkulla, ettei hän tössinyt taas nostamalla kädet tuuletukseen liian aikaisin. Hän itsekin huomasi, että kääk, kävikö taas niin eikä voinut olla varma miten kävi ennen kuin maalikameraa oli tarkasteltu. Hetken päästä saattoi kyllä nähdä hänen kasvoillaan sekä helpotuksen, että nolostuksen. Ehkä hän nyt oppii, että ne kädet pidetään ohjaustangossa, kun kiritään. Varmasti äitikin on neuvonut niin jo pitkään. 

Tänään meillä oli oho-kasvisruokaa, gnoccheja paahdettujen punajuurien kanssa. Uskallan sanoa, että olivat parhaat koskaan tekemäni gnocchit. En minä niitä kauhean monta kertaa ole tehnytkään, 3 tai 4 ehkä.  Ohjeen otin täältä, viitteellisesti. Punajuuret paahdoin omasta tai asiakkaan päästä. Minulla ei ollut ricottaa niin paljon kuin lähdeohjeessa, mutta vähempikin määrä riitti, laitan ainekset sen mukaan, miten tein. Tästä tuli juuri sopiva määrä gnoccheja kahdelle. 

Punajuurignocchit ja paahdetut punajuuret kahdelle

Gnocchit

• 180 g kypsää punajuurta
• 140 g vehnäjauhoja
• 100 g ricottaa
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• pieni pala kovaa juustoa raastettuna (gruyerèa tällä kertaa) + annoksen päälle lisää raastetta
• ripaus suolaa
• vehnäjauhoja taikinan käsittelyyn
• iso kattilallinen vettä keittämiseen ja siinä reippaasti suolaa
• voita kastikkeeksi
• tuoretta salviaa

Paahdetut punajuuret

• 2 punajuurta 
• loraus oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• rosmariinia ja timjamia

Kuorin kolme punajuurta ja leikkasin ne lohkoiksi. Punnitsin sen verran paloja, että niitä oli taikinaa varten 180 g. Muut lohkot laitoin pieneen uunivuokaan odottamaan paahtamistaan. Lisäsin niiden päälle öljyä, hunajaa, yrttejä, suolaa ja pippuria, sekoittelin. Latoin vuoan uuniin 150 asteeseen. 

Kypsensin taikinaan tulevat punajuuripalat kattilassa ja kun ne olivat kypsiä, kaadoin veden pois ja kumosin palat sauvasekoittimen korkeaan, kapeaan kuppiin. Suristelin palat bamixilla niin silkaksi soseeksi kuin mahdollista. Kaavin sitten soseen laakeampaan kulhoon jäähtymään. 

Kun sose oli jäähtynyt, sekoitin siihen ricottan, juustoraasteen, sitruunankuoren ja suolaa ripauksen. Aloin lisätä siihen jauhoja vähitellen, niin että siitä muodostui pehmeä taikina, laitoin sen pinnalle jauhoja sen verran, etteivät sormet tarttuneet taikinaan enää. Jätin taikinan peiteltynä asettumaan noin puoleksi tunniksi. Jauhoja jäi tuosta mittaamastani 140 grammasta hieman, noin 30 g. Ne käyttäisin muotoiluvaiheessa.

Minulla on vuosia sitten Italiasta ostamani gnocchilauta, en ole käyttänyt sitä pitkiin aikoihin, ihme että edes muistin, että minulla on sellainen. Otin sen esille ja valmiiksi jauhoja ja taikinaleikkurin (sellainen joustava muovilätkä, jolla saa taikinaa hyvin leikattua ilman, että taikina tarttuu siihen). 

Jauhotin leivinlaudan ja kaavin asettuneen taikinapallon jauhojen päälle. Olin vähän huolissani, että värjääkö punajuurinen taikina leivinlautani, mutta ei se tehnyt sitä juurikaan, ei ainakaan kiusaksi asti. Leikkasin taikinan kolmeen osaan ja pyöritin niitä jauhoisella pöydällä pitkulaiseksi pötköksi, jonka leikkasin paloihin, noin peukalonpään kokoisiin. Sirotin gnocchilaudan raitoihin hieman jauhoja ja pyöräytin paloja kämmenelläni hellästi ylhäältä alaspäin niin, että niihin muodostui hento raidoitus ja ne pyöristyivät ja osasta tuli ihan toistensa näköisiäkin, mutta oli niitä muotopuoliakin. Gnoccheja tuli noin 40 kpl, en laskenut. Laitoin palat heti pyöräyttämisen jälkeen jauhotetulle leivinpaperille. 

Laitoin uunin hieman kuumemmalle, että paahdetut punajuuret paahtuivat hieman lisää, uuni oli viimeiset 15 minuuttia 180 asteessa, kaikkiaan ne paahtuivat noin 45 minuuttia. 

Kuumensin isossa kattilassa vettä kiehuvaksi ja suurella pannulla reippaasti voita. Voihin lisäsin kaikki kulatungista löytämäni minikokoiset salvianlehdet rapeutumaan. Pienensin voipannun alta liekin ihan pienelle odottamaan kypsiä gnoccheja. 

Kun vesi kiehui, suolasin sen reippaasti. Nostelin gnocchit niin nopeasti kuin pystyin kiehuvaan veteen ja pyöräytin kauhalla varovasti kattilan pohjia myöten, etteivät pallerot tarttuisi kattilaan. Muutamassa minuutissa gnocchit nousivat veden pinnalle ja sitä myöten kauhoin ne reikäkauhalla uudelleen kuumennetulle voipannulle. Paistoin gnoccheihin hieman rapeutta pintaan. 

Annoksiin jaoin gnocchit kahdelle lautaselle ja nostelin uunissa valmiiksi paahtunet punajuurilohkot gnocchien päälle. Hieman pippuria ja vähän juustoraastetta ja annos oli valmis. Kerrankin gnocchien rakenne oli erinomainen, pehmeä, muttei mössöinen eikä missään nimessä kuminen. Punajuuri kahdella tapaa maistui tavallaan samalla lailla, mutta kuitenkin eri tavoin. 

Giro d'Italian kuudes etappi oli pitkä tasamaan etappi, jossa oli lupa odottaa massakiriä. Sellainen siitä tulikin, mutta hieman vetelä esitys. Arnaud Demare oli nopein, vaikka olimme taas kotikatsomossa sopineet, että nyt viimein olisi Peter Saganin vuoro voittaa. Demare voitti nyt siis toisen etapin tässä kilpailussa. Kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Joāo Almeida. 

Pasta e ceci – pastaa ja kikherneitä

Ranskalaisen ruokahaasteen aikana emme syöneet pastaa, nyt italialaisen ruokahaasteen aikana sitäkin enemmän. Tänään Giro d'Italian kolmantena kisapäivänä meillä oli pastaa kikhernekastikkeella. Löysin siihen ohjeen täältä. Pienensin ohjetta niin, että siitä olisi pitänyt riittää kahdelle, mutta kyllä siitä olisi riittänyt ainakin kolmelle, ellei neljälle. Laitan määrät sen mukaan, miten minä tein ja sanon, että syö siitä ainakin kolme. Vähän soveltelin 

Pasta e ceci – pastaa ja kikherneitä

• 200 g pientä korvan muotoista pastaa (mikä hyvänsä pasta käy, mutta mielellään jotain aika pienikokoista)
• vettä alkukeittämiseen + suolaa keitinveteen
• 2 rkl oliiviöljyä
• kourallinen varsiselleriä ohuiksi viipaleiksi leikattuna (minulla pakastimesta valmiiksi silputtua)
• 1 pieni punasipuli
• 1 pieni porkkana
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 oksa rosmariinia
• suolaa ja pippuria
• 1 tölkki tai tetra säilöttyjä kikherneitä (säästä liemi, niistä on voi tehdä marenkeja)
• 4 dl vettä
• paljon parmesaania (minulla noin tikkuaskin kokoinen pala raastettuna, pienestä palasta tulee hämmästyttävän paljon raastetta hienoteräisellä raastimella)
• basilikaa

Esikeitä pastaa noin puolet siitä ajasta, mikä on pakkaukseen merkitty keittoaika. Kumoa pasta lautaselle odottamaan. 

Kuullota sipulia, porkkanaa ja varsiselleriä oliiviöljyssä noin 4-5 minuuttia. Lisää mukaan valutetut kikherneet ja sekoittele. Kaada pannulle kiehautettua vettä niin, että kikherneet ovat hyvin peitoksissa. Sekoita mukaan tomaattipyre ja nosta rosmariinin oksa liemeen. Anna kastikkeen kiehua noin 10-15 minuuttia. Maistele välillä ja mausta suolalla ja pippurilla alustavasti. 

Jos haluat kastikkeesta hieman sakeamman, käytä pannulla hieman sauvasekoitinta, niin että osa kikherneistä rikkoutuu.  Minä en tehnyt tätä. Kun kastike on kiehunut jonkun aikaa, se on vielä melkoisen ohutta, sillä pasta on tarkoitus kypsentää loppuun pannulla. 

Kaada puolikypsä pasta pannulle, sekoita huolellisesti ja laita kansi päälle. Anna seoksen kiehua maltillisella teholla sen aikaa, että pasta on kokonaan kypsää. Lisää mukaan puolet parmesaaniraasteesta, sekoita ja maistele. Lisää suolaa ja pippuria mikäli tarpeen. 

Kun pasta on kypsää ja maut kohdallaan, kauho ruokaa lautaselle ja ripottele päälle tuoretta basilikaa ja vielä avokätisesti parmesaania. Tämä oli mukava ruoka, täyttävä ja maukas ilman lihaa tai kalaa. Pidimme kumpikin. 

Eilen ajettiin myös Belgiassa Liege-Bastonge-Liege-ajo, jonka lopun ehdimme nähdä heti Giro-etapin päätyttyä. Sepä olikin melkoinen jännittävä ja lopultaan nolo tuoreelle maailmanmestari Julian Alaphilippelle. Hän tuli tehneeksi kaksi möhlinkiä loppukirissä. Ensin hän teki varomattoman sivuttaisliikkeen ja niin ollen Marc Hirschin ja Tadej Pogacarin loppu meni läskiksi. Sen lisäksi Julian teki amatöörimäisen virheen ja tuuletti voittoa liian aikaisin, nosti kädet ilmaan ennen maaliviivaa ja Primoz Roglic meni ja voitti kisan. Ai että minua harmitti Julian Alaphilippen puolesta, varmaan hänellä oli jonkun sortin tappi otsassa loppuillan. Hän olisi ilman tuota maaliviivavirhettäkin tullut pudotetuksi alemmas tuloslistassa sijalle viisi. Tuota ajoa hän tuskin unohtaa ikinä. En ole pitänyt häntä koskaan kovinkaan sympaattisena ajajana, mutten silti toivo kenellekään noin huonoa päivää. 

Tänään ajettiin siis Girossa vuorietappi Etnalla, mittaa sillä oli 149 km ja etapin loppu ajettiin vesisateessa. Voittajaksi ajoi ecuadorilainen Jonathan Caicedo, tämä oli hänen ensimmäinen grand tour-voittonsa. Kokonaiskilpailun kärkipaikkaa vielä arpovat ja sääntökirjaa lukevat Italiassa, päivitän sen tiedon, kunhan sen saan selville.  Girossa on muuten kuohuviinin roiskuttelua palkintojen jaossa, mitä ei Tourissa nähty tänä vuonna. Pusuneidot eivät pusuttele, seisovat vain maskit kasvoilla palkintokorokkeen vierellä. 

Uusintafrittata

Tein tämäntapaista frittataa (koko ajan pitää laskea montako t-kirjainta ja mihin väliin tulee) myös viime vuoden Giron aikaan, silloin söimme sitä päivällisellä paistettujen ahventen kanssa. Nyt meillä oli sitä aamiaisella. 

Frittata

• 5 kananmunaa
• 4 pientä perunaa
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 pieni punasipuli
• 10 kirsikkatomaattia
• tuoretta pinaattia
• suolaa ja pippuria
• basilikaa
• ricottaa (noin kolmasosa purkkia)
• nokare voita paistamiseen ja leivinpaperin voiteluun
• parmesaania

Keitä perunat kuorineen ja kun ne ovat kypsiä, leikkaa ne kuutioiksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita uunin kestävän vuoan pohjalle leivinpaperia. Sutikoi paperille hieman sulaa voita, ettei frittata vain tartu paperiin paistettaessa. 

Silppua sipuli ja leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Kuullota niitä pannulla voissa pari minuuttia. Kumoa ne pannulta leivinpaperin päälle vuokaan, levittele tasaiseksi. Paista kypsiä perunakuutioita muutamia minuutteja voissa pannulla ja levittele nekin vuokaan. Sommittele sinne kirsikkatomaatit kokonaisina tai viipaleina, pinaatinlehtiä ja basilikaa, pyöräytä myllyistä pinnalle suolaa ja pippuria. 

Vatkaa kananmunat kevyesti kulhossa ja kaada vuokaan muiden ainesten päälle. Lusikoi ricottanökäreitä pinnalle. Paista frittataa noin 30 minuuttia ja kun se on kauniin värinen ja munamassa on hyytynyt, ota vuoka uunista ja raasta päälle parmesaania. 

Giro d'Italian toinen etappi ajettiin myös Sisiliassa, sen luonne oli mäkinen ja mittaa sillä oli 149 km. Eilen muuten Jaakko Hänninen kaatui omassa aika-ajossaan ja joutui vaihtamaan maantiepyörään, se selitti häntäpään sijoitusta melko paljon. Onneksi hän ei ilmeisesti loukannut itseään pahasti. Tänään voittajaksi ehti Diego Ulissi ja toiseksi sinnitteli Peter Sagan. Kokonaiskilpailun johdossa pysyy eilinen voittaja Filippo Ganna. Huomenna on vuorossa vuorietappi Etnalle. 

Myskikurpitsakeitto ja pestopuustit

Tässä ei ole mitään uutta, olen tehnyt tätä keittoa aikaisemminkin ja olen tehnyt näitä puustejakin aikaisemmin, mutta sain niin kauniita kuvia annoksista, että teen kuitenkin pienen postauksen. 

Myskikurpitsakeitto

• 1 myskikurpitsa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• timjamia
• 1 dl kermaa
• 2 dl vettä
• 1 rkl voita
• timjamia
• 5 ultraohutta purjoa
• syötäviä kukkia, orvokkeja ja kurkkuyrttiä

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Halkaisin kurpitsan ja raaputin siemenet pois. Leikkasin puolikkaat noin neljän sentin viipaleisiin. Laitoin viipaleet uunipellille, lurittelin paloille oliiviöljyä ja maustoin palat suolalla ja pippuria.

Paistoin paloja uunin keskikorkeudella 45 minuuttia ja jätin palat sitten uuniin pelille jäähtymään pariksi tunniksi, koska minulla oli jotain muuta tekemistä.

Kun palasin ruoanlaittoon, otin pellin uunista ja raaputin pehmeän kurpitsan blenderin kannuun. Lisäsin kannuun kermaa ja käytin konetta kohtuullisella nopeudella niin, että kurpitsasta tuli sileää massaa. Ohensin seosta vielä vedellä jonkun verran. Kaavin keiton kattilaan ja lisäsin mukaan ruokalusikallisen voita. Kun keitto oli kuumaa, maistelin sitä ja lisäsin vielä pippuria ja suolaa. 

Annoksen päälle laitoin pannulla  voinokareessa paistettua purjoa ja pihalta poimittuja orvokin ja kurkkuyrtin kukkia ja timjamia. Pihan viljelysten purjot olivat tosiaan aivan lyijykynää ohuempia hoikkiksia, käytin ne kaikki, koko sadon tähän ruokaan! 

Pestopuustit

• 2,5 dl vettä
• 25 g hiivaa
• 1 tl suolaa
• 0,5 dl avokadoöljyä
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 dl vihreää pestoa
• 2 dl raastettua parmesania
• oliiviyrttiä

Murustelin hiivan yleiskoneen kulhoon ja kaadoin kädenlämpöisen veden mukaan. Vispilöin sen verran, että hiiva liukeni. Lisäsin mukaan suolan ja öljyn ja puolet vehnäjauhoista. Kone vaivasi taikinaa pari kolme minuuttia ja sitten lisäsin loput jauhoista. Kone vaivasi taikinaa vielä kymmenisen minuuttia. Sinä aikana taikina kiertyi vatkaimen ympärille, mutta kun sammutin koneen, taikina irtosi hyvin koukusta. Jätin taikinan kohoamaan kulhoon noin puoleksi tunniksi. 

Kuumensin uunin 220 asteeseen. Otin esille uunipellin ja asetin sille leivinpaperin. Kumosin taikinan jauhotetulle leivinlaudalle ja kaulitsin sen mahdollisimman neliönmuotoiseksi levyksi. Levitin taikinalle pestoa, oliiviyrttiä ja raastettua parmesania.

Käärin taikinalevyn rullalle ja leikkasin rullan noin kolmen sentin paloihin, jotka nostin uunipellille kohoamaan. Kohotin puusteja noin puoli tuntia, oli vähän kiire mukamas. Paistoin puusteja noin 25 minuuttia. Söimme ne sievän kukkaisen keittomme kaverina. 

Ranskalainen linssisalaatti kirkkokierroksen päätteeksi

Tänään kävimme katsomassa sellaisen määrän kirkkoja, että päivän päätteeksi en meinannut millään päästä selville kuvista mikä kirkko oli mikin. Seitsemän kirkkoa ja muutama tunti aikaa ja olin jo ihan sekaisin.

Teimme taas ruokaa retkioloissa, ehdimme juuri ennen sadetta saada ruoan valmiiksi ja kerättyä uuninkin takatalliin, mainoa ajoitus. Otin ohjeen täältä ainakin osittain. Sovelsin sen verran, mikä oli välttämätöntä. Esimerkiksi linssit tulivat suoraan purkista, en alkanut keitellä linssejä.

Ranskalainen linssisalaatti kahdelle

• 1 pahvitetra vihreitä linssejä
• 4 pientä perunaa
• 1 pieni salottisipuli
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 tl karkeaa dijonsinappia
• 3 rkl sitruunamehua
• 1 rkl valkoviinietikkaa
• suolaa ja pippuria
• yrttejä (rakuunaa, persiljaa, basilikaa, timjamia)

Huuhtelin linssit ja jätin ne valumaan lävikköön. Puolitin pitkittäin neljä pientä perunaa ja keitin ne melkein kypsiksi. Laitoin perunapuolikkaat alumiinivuokaan ja valutin päälle hieman oliiviöljyä ja maustoin suolalla ja pippurilla. Antti laittoin vuoan Lidl-uuniin kahteen sataan asteeseen. 

Silppusin sipulin ja yrtit. Sekoitin salaattikulhossa sipulisilppuun valkoviinietikkaa (punaviinietikka olisi ollut ehkä parempi, mutta sitä CampaAdrian mobilekeittiössä ei ollut), sinappia, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Lisäsin kulhoon valutetut linssit ja silputut yrtit ja sekoitin. 

Perunanpuolikkaat olivat uunissa noin vartin ja kun ne näyttivät rapeilta, sijoittelin ne linssisalaatin päälle. Söimme linssisalaatin tomaatti-kurkku-mozzarellasalaatin kanssa. Kevyttä ja raikasta.

Tour de Francen seitsemäs etappi oli 168 km mittainen ja kyseessä oli tasamaan pätkä. Emme ehtineet taaskaan ihan alusta asti katsomaan, mutta käsittääkseni heti alkuun oli tullut irtiotto, joka hajotti pääjoukon perusteellisesti ja sekoitti monen joukkueen pasmat. Lopuksi oli kuitenkin melkoinen massakiri ja sen voittajaksi selviytyi jo toisen kerran tässä kisassa Wout van Aert. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Adan Yates kolmen sekunnin turvin ennen Primoz Roglicia. Peter Sagan ajaa huomenna vihreässä pistekilpailun johtajan paidassa. Huomenna ajtteva kahdeksas etappi on jo kunnon vuorietappi, jonka ajetaan Andeilla (lue: Pyreneillä, meillä jostain syystä Pyreneitä kutsutaan Andeiksi, kuten luumuja meloneiksi).

Soupe à l'oignon sous vide

No siinä sitä tuli ranskaa kerrakseen ja varmaan meni pieleenkin. Olen tehnyt ranskalaista sipulikeittoa muutaman kerran aikaisemminkin postauksen verran, joista ensimmäinen kerta oli vuonna 2011, blogin ensimmäisenä kesänä. Postauksen nimi on Sipulikeittoa ja vuoria ja jostain syystä se on yhä yksi blogin luetuimmista postauksista. Kokkailin silloin Julia Childin ohjeen mukaan valurautapadassa keittoni. 

Seuraava sipulikeittokokkaus oli vasta monta vuotta myöhemmin, talvella 2015. Kävimme silloin Sinne Helsingissä syömässä ystävänpäivän illallisen ja siellä oli aivan ihanaa sileää sipulikeittoa. Yritin myöhemmin tehdä sellaista kotona ja huijata sillä tuolloin vielä kotona asuvaa nuorimmasta, joka ei pidä sipulista. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen bluffini paljastui. En minä mielestäni ihan tarkalleen ottaen valehdellut, sanoinpa vaan sitä kasvissosekeitoksi. Tuo keitto valmistui haudutuspadassa ja löytyy myös CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdeltä. En päässyt ihan niin hyvään lopputulokseen kuin Sinnen keitto. 

Saman vuoden kesällä keittelin sipulikeittoa painekattilassa aka höyrypannussa, tuolloin taas Julia Childin ohjeella, joka oli muunnettu painekattilan kestäväksi. Onnistuminen oli muistaakseni aika hyvä. Muutkin höyrypannukokeilut ovat Painekattila-kokkailu-välilehdellä, ei taida olla CampaKeittiön useimmiten käytetty vekotin, niin lyhyt lista näyttää olevan. 

Pari muutakin sipulikeittokokkailua on blogissa ollut, mutta mitään varsinaisia uusia valmistustapoja ei. Tänään mietin, että mitä vielä voisin kokeilla ja muistin, että sous vide on vielä kokeilematta. Löysinkin heti ohjeita netistä helposti ja piankos minulla oli keitto valmisteilla. 

Ranskalainen sipulikeitto sous vide (kaksi annosta)

• 0,5 kg erilaisia sipuleita
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 3 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• timjamia
• suolaa ja pippuria 
• 1 dl roseviiniä
• 1 rkl vaahterasiirappia
• 2  dl vahvaa lihalientä
• 2 viipaletta vaaleaa maalaisleipää
• sopiva määrä raastettua gruyèrea

Otin pääsääntöisesti vinkkiä tältä sivulta, lähinnä valmistustavan puolesta, mutta muuten vilkuilin edellisiä keittopostauksiani ja poimin sieltä ainekset. 

Laitoin suureen kattilaan vettä ja sirkulaattorin lämmittämään vettä 85 °C asteeseen. 

Kuorin ensin sipulit jättäen sipulin varren puolen pään leikkaamatta. Näin saa hyvän kahvan mandoliinilla viipalointiin. Viipaloin sipulit erittäin ohuiksi viipaleiksi, samoin valkosipulinkynnet. 

Kuivasin kyyneleet.

Kuumensin isossa pannussa voita ja oliiviöljyä ja laitoin sinne kaikki sipulit mysiytymään. Kun sipulit olivat laiskistuneet jo kivasti, lisäsin pannulle hieman suolaa, pippuria, tuoretta timjamia ja lorauksen vaahterasiirappia sekä viinin. Sekoittelin ja annoin kypsyä siihen asti, että vesi kattilassa oli lämmennyt tavoitelämpöön

.

Otin esille 2-litraisen minigrip-suljettavan paksun pussin ja lusikoin laiskan sipulimassan pussiin. Laitoin kattilan päälle reunojen yli yltävän pitkän metallisen varrastikun ja laskin avonaisen pussin varovasti veteen niin, että ilma puristui pussista pois. Juuri ennen kuin pussiin olisi päässyt vettä, puristin pussin suun kiinni ja kiinnitin pussin pyykkipojilla varrastikkuun. Näin pussi ei valu kattilan pohjalle tai vaihtoehtoisesti, jos pussissa olisi kevyitä aineita, pussi ei kelluisi. 

Jätin pussin veteen noin neljäksi tunniksi, mutta 1,5-2 tuntiakin riittäisi. Mitä pitempään sipuleita kylvettää, sitä enemmän ne karamellisoituvat. 

Kun en jaksanut enää odottaa ja oli muutenkin jo ruoka-aika tulossa, nostin sipulipussin pois vedestä ja kumosin sisällön paksupohjaiseen kuparikattilaan. Lisäsin sinne lihaliemen ja kuumensin keiton. Maistelin sitä ja lisäsin suolaa ja pippuria. Keitin keittoa vielä noin puoli tuntia ja sitten kärsivällisyyteni oli loppu. 

Olin kuumentanut uunin 200 asteeseen ja laittanut ritilän uunin yläosaan. Kauhoin keittoa uunin kestäviin kuppeihin ja lisäsin päälle viipaleen maalaisleipää, jota olin leikannut jo aikaisemmin päivällä lautaselle hieman kuivahtamaan. Raastoin pinnalle juustoa. Laitoin kulhot ritilälle grillivastuksen alle ja kun juuston pinta ruskettui ja kupli, otin varovasti kupit pois. Ripottelin ihan päällimmäksi hieman tuoretta timjamia. 

Söimme. Kielet eivät palaneet ihan parantumattomasti. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle.

Tour de Francen ensimmäinen etappi oli Nizzan lähistöllä ajettiin 156 km mittaisena niin, että alussa oli kahteen kertaan sama noin 40 km lenkki, johon kuuluu napakka nousu. Loppupuolella oli vielä yksi, tätäkin suurempi mäki. Ennen starttia ajajilla oli maskit aika kiltisti, muttei ajamisen aikana, mikä on ihan ymmärrettävää.

Reitillä satoi ajoittain ja kaatumisia nähtiin paljon, kun pitkän kuivan kauden jälkeen tiet olivat märkiä. Lopussakin oli melkoinen kolarointi viimeisillä kilometreillä. Ensimmäisen keltaisen paidan sai päälleen norjalainen Alexander Kristoff UAE-tallista. Suosikkini Peter Sagan tuli viidenneksi. Tänä vuonna ei nähdä poskisuutelevia nuoria naisia, eikä arvopaitojen pukemista palkintokorokkeella. Voittaja vaan tulee arvopaidassaan kukkakimppu kädessä ja maski kasvoilla palkintokorokkeelle ja hänen vierellään ovat sponsorin edustajat, toisella puolella mies ja toisella puolella nainen. Mahtavaa, pusutytöt ovat jääneet ehkä historiaan! Oli todella mukava kuunnella Peter ja Christian Seliniä juttelemassa pyöräilystä ja tästä erikoisesta pyöräilyvuodesta.  Hyvä alku kisaan ja keittiöön!