Atomeiksi haudutettua kanaa

Pollo alla cacciatora oli tavoitteena, mutta aika tavallinen kanakastike tästä tuli, saatoin jopa hauduttaa liikaa, sillä muutenkin nopeasti kypsyvät broilerin sisäfileet hajosivat haudutuspadassa melko täydellisesti. En saanut ruokaan niin syvää tomaatin väriä, kuin toivoin, mutta makua oli yllin kyllin. 

Kanaa haudutuspadassa

• oliiviöljyä
• 400 g broilerin sisäfileitä
• 1 punainen paprika
• 1 keltainen paprika
• 1 sipuli
• 5-6 pientä valkosipulinkynttä
• 2 suurta tomaattia
• 1 tölkki säilöttyjä luumutomaatteja
• kourallinen kuivattuja pieniä sieniä
• lehtipersiljaa
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 dl kuivaa roseviiniä (ei ollut punaviiniä käsillä)
• 0,5 dl kermaa
• parmesaania
• kaverina pastaa

Olin aamulla hieman laiskalla päällä yövuoron jälkeen, enkä viitsinyt käyttää aineksia pannulla, vaan ladoin ne kaikki pienempään haudutuspataan, toki pastaa lukuunottamatta. Kerma ja persilja tulivat myös mukaan vasta lopussa. Sekoittelin ainekset käsin kauhomalla ja laitoin padan töihin high-asetuksella. Muutamia tunteja myöhemmin sekoittelin pataa kunnolla, että luumutomaatit hajosivat. Laitoin padan low-asetukselle ja annoin sen jatkaa hommia vielä pari tuntia. Noin kuuden tunnin jälkeen broilerin sisäfileet olivat muuttaneet olomuotoaan aika nyhtöisiksi ja sekoitin mukaan lorauksen kermaa. 

Keitin kaveriksi yhden pastapakkauksen loput. Mieleni teki avata uusi paketti suurta simpukankuoren muotoista pastaa, mutten antanut lupaa itselleni. Annokseen lusikoin kastiketta pastan päälle ja ripottelin pinnalle persiljaa ja ohuita parmesaanilastuja. Söin niin innokkaasti, että roiskuttelin punertavaa kastiketta en vain omalle paidalleni, vaan Antinkin paidalle. Onneksi hänen paidassaan oli juuri painatus sillä kohtaa ja punaiset pilkut sai pyyhittyä pois. Note to self: Ei pitkää pastaa treffeille. Jos siis menisin treffeille.

Minulla oli kiva mocktail ruokajuomana lemonadea, minttua, paljon jäitä, tuoretta sitruunaa
 ja kuivattua appelsiinia ja limeä ohuina viipaleina. 

Giro d'iltalian kahdestoista etappi oli vailla mäkiä, siis kirimiesten erikoispätkäksi räätälöity etappi Osimosta Imolaan. Etapin pituus oli 214 km, joten sai siinä kampi pyörähtää eräänkin kerran. Kun matkaa oli noin 30 km, alkoi sataa vettä oikein huolella, se aina kylmää sydäntä, että pysyvätkö ajajat pystyssä. Aluksi näytti siltä, ettei tulekaan massakiriä, mutta tuli siitä sittenkin, ainakin puolimassakiri. Voittajaksi rynni Sam Bennett ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Simon Yates. Alkaa tuntua siltä, että hänestä leivotaan kisan viimeisenä päivänä Giron tämän vuoden voittaja. Mutta ans kattoo nyt kuitenkin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki atomeiksihauduttamisohjeemme. 

Pollo alla Cacciotora

Olisin laittanut ruoan työpäivän ajaksi hautumaan Crock Potiin, mutta minulla ei ollut pääraaka-ainetta, broileria varastoissani. Kävimme kaupassa nopeasti töiden jälkeen ja muistin, että minullahan on ruoanlaittoa mukavasti nopeuttava painekattila. Puolessa tunnissa kotiinsaapumisesta pataruoka oli kattilassa paineistettuna kypsymässä. Olisin mielelläni käyttänyt nahallisia ja luullisia paloja, mutta kaupassa ei ollut muita kuin valmiiksi marinoituja, joten tyydyin nahattomiin rintafileisiin.

Pollo alla Cacciatora neljälle (vaikka meitä on vain kaksi)

• 4 broilerin nahatonta rintafilettä
• 6 pientä suippoa paprikaa (2 punaista, 2 keltaista ja 2 oranssia)
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa mandoliinilla siivutettuna
• 1 suuri valkokuorinen sipuli (en tunne lajiketta)
• 1 yksikyntinen valkosipuli
• loraus oliiviöljyä 
• iso nokare voita
• 1 dl punaviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa + puoli purkillista huuhteluvettä
• 4 pienehköä tomaattia lohkoina
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• 1 tl chilihiutaleita
• 1 rkl kapriksia
• tuoretta oreganoa
• tuoretta basilikaa
• tarjoiluun ohuita parmesaanilastuja

Silppusin sipulit ja leikkasin tomaatit ja paprikat paloihin ja lohkoihin. Kuumensin painekattilan pohjalla oliiviöljyä ja kypsensin sipuleita, kesäkurpitsaviipaleita ja paprikoita hetkisen kattilassa koko ajan sekoitellen, noin 5 minuuttia. Kaadoin kattilaan tomaattimurskan, purkinhuuhteluveden ja tomaattilohkot sekä viinin ja sekoitin. Annoin seoksen kiehua kevyesti kattilassa. Kuumensin pannulla nokareen voita ja hieman oliiviöljyä ja paistoin fileitä molemmin puolin pari minuuttia, ripotin niille suolaa ja pippuria ja puristin mukaan sitruunamehun. Kun broileripalat olivat saaneet hieman väriä, nostin ne painekattilaan tomaattiseen kastikkeeseen ja upotin ne sinne. Lisäsin kaprikset, hieman suolaa, pippuria ja yrttejä. Laitoin painekattilan kannen paikalleen ja nostin lämpöä niin, että kannen painemerkki nousi puoleen väliin. 

Kypsensin ruokaa paineella noin 20 minuuttia, sammutin lieden ja jätin paineen omia aikojaan laskemaan ennen kuin avasin kannen noin vartin päästä. Broileri oli täysin nyhdettävän kypsää, kastike oli muodostunut kauniin punaiseksi ja paksuksi, hieman lisäsin pippuria ja yrttejä. Keitin pollo alla cacciatoralle kaveriksi pastaa ja tarjoilussa ripotin päälle vielä ohuita parmesaanilastuja ja tuoretta basilikaa. Puolet ruoasta jäi työlounaiksi. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Painekattilakokkailua-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiiriin liittyvät postaukset.

Giro d'Italian kuudes etappi oli ajettiin edelleen kauniissa kesäsäässä, ei sellaisessa lumituiskussa jollaisesta olemme saaneet ympäri Suomen nauttia jo monta päivää. Kerrankin hatka kesti loppuun asti ja voittajaksi selviytyi Silvan Dillier BMC-tallista. Bob Jungels jatkaa pinkissä. Suosikkinaironi on kymmenen parhaan joukossa, joka kelpaa minulle oikein hyvin.

Vannon, ettei ole käyttöpyöristämme