Kotiruokaviikon tiistai – hernekeitto ja laskiaispullat

CampaKeittiön kotiruokaviikko jatkuu. Hernekeitto on yleensä torstain ruoka, mutta tällä viikolla se on luonnollisesti tiistain, onhan laskiaistiistai. Tänään en kuitenkaan keittänyt hernekeittoa, vaan otin sitä pakastimesta. Keitimme ison padallisen hernekeittoa viikko pari sitten ja käytimme siihen joulukinkun loput kuutioina. Otin tänään aamulla purkillisen sulamaan laskiaistiistain kotiruoaksi. Mutta näin sen tehdessäni tein. 

Hernekeitto haudutuspadassa

• 500 g kuivia herneitä (tällä kertaa keltaisia)
• vettä niin paljon, että herneet peittyivät  padassa hyvin
• noin 300 g kinkkukuutioita
• suolaa ja pippuria
• meiramia
• tarjolle sinappia ja sipulisilppua

1. Liotin herneitä kylmässä vedessä noin 8-9 tuntia. Jollet muistanut liottaa herneitä, voi keiton aivan kuivista herneistäkin keittää, se ottaa vain enemmän aikaa.
2. Kaadoin liotetut herneet siivilään ja laskin niiden päälle kylmää vettä. 
3. Kumosin herneet haudutuspataan (tai kattilaan) ja kaadoin päälle vettä niin paljon, että herneet hyvin peittyvät. Käytin suurempaa Crock pot-pataani ja vettä tuli noin 2,5 litraa. 
4. Laitoin padan high-asetukselle ja jätin hommiin. Kattilassa keitellessä nosta vesi kiehumaan ja säädä lämpö niin, että vesi kiehuu lempeästi. Kattilassa keitto vaatii sekoittelua aika ajoin, padassa se on huoltovapaata. 
5. Noin puolivälissä lisäsin mukaan kinkkukuutiot ja  mausteiksi pippuria ja meiramia. En laittanut vielä suolaa, vaan odottelin kinkun suolan sekoittumista keittoon.
6. Noin tunnin päästä sekoittelin (kattilakeittoa useammin, ettei pala pohjaan) ja maistelin suolatilannetta. Lisäsin sen verran kuin tarpeen. 
7. Jos keitto alkaa saeta liikaa, lisää vettä. Kun herneet alkavat olla kypsiä, sekoita rivakasti, niin osa herneistä hajoaa, mikäli pidät sakeasta keitosta. 

Meillä keitto oli padassa yön yli ja jatkoi lempeää muhimista vielä aamupäivänkin. Lisäsin kinkkukuutiot vasta aamulla, mutta nopeimmillaan hernekeitto valmistuu haudutuspadassa noin 5-6 tunnissa. Eli liotus yön yli, keitto pataan aamulla ja iltapäivällä se on valmista. Tarjolle sitten sinappia ja sipulisilppua heille, jotka siitä tykkää. Minä syön sellaisenaan, jonkun hyvän leivän kanssa.

Sunnuntaina emme syöneet yhtäkään laskiaispullaa, eikä niitä muutenkaan ole tullut syötyä, joten tänään oli leipomispäivä ja tein laskiaispullia ja pakastimeen kanelipullia. Otin ohjeen sauvajyväsen pullapostauksesta, pienensin sen puolen litran taikinaksi. Minulla ei ollut tuorehiivaa sulana, joten käytin kuivahiivaa. 

Pullataikina laskiaispulliin ja muihinkin pulliin

• 5 dl maitoa
• 2 pussia kuivahiivaa
• 1,5 dl sokeria (lisätty 21.2.2023! Unohtui listasta aikoinaan)
• 2 kananmunaa
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• 1 rkl kardemummaa
• 1 tl suolaa (kappas unohdin)
• 15 dl vehnäjauhoja
• 180 g voita
• kananmunaa voiteluun
• sokerikanelisekoitusta vuokapulliin

1. Lämmitin maidon 42-asteiseksi (kuivahiiva tarvitsee hieman tuorehiivaa korkeamman lämpötilan.
2. Sekoitin maitoon kardemumman, sokerin, suolan (jos olisin muistanut), vaniljan ja kananmunat yleiskoneen kulhossa.
3. Pehmitin voita hieman mikrossa ja lisäsin sen ja noin puolet jauhoista. 
4. Laitoin koneen vaivaamaan taikinaa melko hitaalla vauhdilla ja lisäsin jauhoja vähitellen niin, että kaikkiaan meni noin 14 dl. 
5. Kone vaivasi taikinaa kaikkiaan noin 10 minuuttia.
6. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan noin tunniksi. 
7. Kun taikina oli kohonnut noin kaksinkertaiseksi, jaoin sen jauhotetulla leivinlaudalla kahtia.
8. Leivoin puolet pyöreiksi pulliksi ja puolet pieniksi sokerikanelipulliksi, jotka laitoin pikkuisiin foliovuokiin. 
9. Peittelin pullat vielä toiseen kohoamiseen uunin lämpenemisen ajaksi.
10. Kuumensin uunin 225 asteeseen ja paistoin kananmunalla voideltuja pullia noin 12-14 minuuttia.

Taikinasta tuli 13 pyöreää pullaa ja 13 pientä foliovuokapullaa. Laskiaispullat täytin mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Kävin viemässä pulleroita jälkeläisille ja kuulema maistuivat. Ketä muita hyysäisinkään, ellen omia jälkeläisiäni? #kunontuotaaikaa

Kotoisat elokuvajuhlamme ovat paussilla Welsh Open-turnauksen vuoksi, snookeria muutama päivä siis. 

Fiinimpi hernekeitto

Kinkkua on usein sittenkin hieman liikaa ja meillä on tapana pilkkoa se myöhempiä hernekeittoja varten. Tänä vuonna teimme hernekeittoa jo tapanina, sillä paloin halusta päästä kokeilemaan uutta sifoniani. Tämä saamani on iSi Gourmet Whipper-merkkinen puolen litran pullo ja nyt sitä on jo kokeiltu ensimmäisen kerran. Ensimmäisenä kokeiluna oli ranskalainen sileä hernekeitto, johon joulun makuja tavoitellen lisäsin hieman kinkkua tarjolle laittaessa. Pulloa on saatavana ainakin 0,25 litran ja kokonaisen litran koossa myös. 

Samettinen hernekeitto sifonilla

• 300 g pakasteherneitä
• 1 dl kanalientä (minulla tällä kertaa vain vettä)
• 2 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tarjoiluun hieman pannulla paahdettuja kinkkukuutioita ja tuoretta persiljaa
• 1 ilokaasupatruuna sifoniin

Kiehauta herneet vedessä, mausta pippurilla ja suolalla ja kaada ne kuumuutta kestävän blenderin kannuun. Jos kannusi ei kestä kiehuvan kuumia aineksia, anna niiden jäähtyä hetkisen ja hienonna herneet hieman myöhemmin. Keitto kuitenkin vielä kuumennetaan, joten välijäähtyminen ei haittaa. Suurruuttele blenderillä herneet ja liemi niin sileäksi kuin mahdollista. Siivilöi seos tiheän siivilän läpi takaisin kattilaan ja lisää mukaan kerma. Kuumenna seos ja maista onko tarpeeksi suolaa ja pippuria. Jos sinun pitää lisätä pippuria, ota huomioon, että myllystä pippuri voi tulla sen verran isoina paloina, että keitto vaatii vielä ennen sifoniin laittoa uuden siivilöinnin. Pippuripalat voivat helposti tukkia sifonin suuttimen. 

Kaada siivilöity ja sopivaksi maustettu kuuma keitto sifoniin, huomioi ettet täytä pulloa liian täyteen. Tästä ohjeesta tuli  juuri alle puoli litraa keittoa kaadettavaksi. Laita sifonin kansiosaan suora keittosuutin ja kierrä kansi paikalleen. Laita ilokaasupatruuna paikalleen kiertämällä kunnes kuulet panoksen avautuvan ja kaasun pääsevän keittoseokseen. Pullon ulkopinta kuumenee aika paljon, suojaa kätesi keittiöpyyhkeellä tai patakintaalla. Ravista pulloa pystyasennossa muutamia kertoja rivakasti. Kierrä panossuojus irti, ota tyhjä kaasupatruuna pois ja kierrä tilalle pieni metallinen suojatulppa. Ravista vielä muutama kerta. Jos et tarjoile keittoa heti, pidä pulloa vesihauteessa noin 50-75 asteisessa vedessä. Sirkulaattorilla on helppo pitää vesi sopivan kuumana, mutta tiskialtaassakin tämä onnistuu ihan hyvin. 

Kun on aika tarjoilla ruoka, ota pullo vedestä, suojaa kätesi ulkopinnan kuumuudelta ja käännä pullo melkein ylösalaisin lautasen tai muun tarjoiluastian yläpuolelle. Purista kahvasta ja pursota keittoa astiaan. Se tulee ensin hieman pallomaisena muodostelmana, mutta laskeutuu lautaselle kauniiksi sileäksi vaahdoksi. Koristele paahdetuilla kinkkukuutioilla, yrteillä, tai vaikka vain muutamalla tipalla oliiviöljyä. 

Me söimme keiton keskipäivän lounaana. Vaikka aineksia oli noin puoli litraa, keittoa vain riitti ja riitti, sen tilavuus kaasun ansiosta oli pullosta ulostullessaan paljon suurempi. Tästä riittäisi alkuruoaksi 6-8 hengelle oikein mainiosti. Päästelin pullon tyhjäksi pieneen kannuun, halusin tutkia kuinka keitolle käy, kun se jäähtyy ja joutuu ilman kanssa tekemisiin. Noin kymmenessä minuutissa se lässähti jo sen verran, että keiton pinta aleni kannussa kolmanneksella. Puolessa tunnissa keittoa oli noin puolentoista desin verran liemenä kannussa. 

Tässä ohjeessa yksi kaasupatruuna riitti hyvin, joissakin ohjeissa käytetään kahta, riippuen siitä minkälaista rakennetta tavoitellaan. Joissakin jälkiruoissa kaksi patruunaa on välttämättömyys. Tällöin ne vain käytetään peräkkäin, eikä siinä välissä patruunaa vaihtaessa kaasu mitenkään pääse karkaamaan. Litran pullossa käytetään ilmeisesti aina kahta patruunaa. Koska kyse oli lahjasta, en vielä tiedä paljonko nuo patruunat maksavat, mutta varmaankin pian sekin asia minulle selviää.

Seuraavaksi haluan kokeilla jotain jälkiruokaa ja kastiketta. Kylmiä jälkiruokia valmistettaessa seos ymmärtääkseni tehdään pulloon, sinne laitetaan kaasu mukaan ja sitten pulloa pidetään jääkaapissa ainakin tunti, mielellään pitempäänkin. Olen myös ymmärtänyt, että tällaiset vaahdot ja muut ruokalajit eivät sitten sen jälkeen pidä muotoaan, vaan lässähtävät aika pian, kun ne on tehty annoksiksi. Ne on siis syytä syödä saman tien. Pullossa ne kestävät kyllä tiiviissä tilassa, sekä lämpiminä että kylminä. 

Pullo pestään heti käytön jälkeen, mukana tuli pieni pulloharja, jolla suuttimen saa puhdistettua. Ilmeisesti kansiosaa lukuunottamatta osat voi pestä astianpesukoneessa. Tyhjät patruunat kierrätetään metallikeräykseen.

EDIT: Lisäsin CampaSimpukan ylälaitaan uuden välilehden, jonne kerään sifoniaiheiset postaukset sitä mukaa, kun niitä kertyy.

Huoltovapaa hernekeitto

soveltuu yksikätisenkin ajeluun

Hernekeittoja on keitelty yhdessä jos toisessa keittiössä viime päivinä, niin meilläkin. Aikaisemmin olen kaivanut kätköistäni talouden suurimman kattilan tähän tarkoitukseen ja käyttänyt aamutunteja optimaalisen kiehumisasteen saavuttamiseen. Ottaa aikansa, että noin 8 litraa keittoa saa sopivasti poreilemaan, muttei kiehumaan ylitse. Nyt tämä vaiva ja tuska (!) on jäänyt taakse, sillä Crock-Pot hoitaa homman ilman yhtään ylikuohumista tai mitään muutakaan häslinkiä.

Hankin haudutuspatani Saksan Amazonin kautta syksyllä, mutten ole käyttänyt pataa kuin pari kertaan tätä ennen, yhteen vaisuksi jääneeseen (postaamattomaan) lihapataan ja ihanaan riisipuuroon, joten nyt oli käsillä padan kolmas näytös. Kaikkein vaikeinta tässä touhussa oli se, että muistaisin ostaa herneet. 

Eilen muistin. Toinen ainesosa oli tietysti kinkku, muttei sentään joulukinkku, se syötiin nopeassa tahdissa niin, että tapanina viime murut hävisivät astiasta. Olimme uudenvuoden päivänä satamassa odottamassa Tallinnan minilomasemme alkamista, kun puhelimme paripiippasivat. Hyvä ystävämme, työkaverimme ja nuorimmaisemme kummisetä siellä tiedusteli, että kelpaisiko kinkku, uudenvuoden kinkku alkaisi olla valmista. Vaikka kuola valui suupielistämme, jouduimme vastaamaan, ettemme ole kinkunheiton päässä, mutta tiedustelisimme poikasilta, maistuisiko heille. Vastaus oli arvatunlainen. Pojat hakivat illansuussa vähän kinkkua, kuten oli puhe. Kyseessä oli kuitenkin kokonainen, pienikokoinen luuton kinkku. Ystävämme ei yleensä tee mitään "ihan vähän" tai "pikkuisen". 

Kummipoika oli saanut ohjeet, miten kinkku operoidaan, kunhan se hieman jäähtyy ja hyvin poika olikin poistanut verkon ja kuorinut rasvat pois. Kun palasimme paria päivää myöhemmin, oli kinkusta jäljellä juuri sopiva kimpale hernekeittoon. Arvelen, että kinkkukiintiö on nyt joksikin aikaa täynnä, mutten estä viestejä ystävältämme. Voi olla, että pääsiäisen aikaan taas leivinuuni lämpiää. 

Katsoin eilen vielä sauvajyväsen keittovinkit. Laitoin aamupäivällä puoli kiloa herneitä likoamaan kylmään veteen. Illansuussa kannoin haudutuspadan pantrysta keittiöön ja kumosin liotetut herneet pataan. Pilkoin kinkkupalan kuutioiksi ja siistin viimeisetkin rasvakohdat pois, lihaa oli noin 500 g. Lisäsin kinkkupalat pataan ja kaadoin päälle 1,5 litraa kylmää vettä. Ripautin päälle hieman suolaa ja pippuria ja sekoittelin. Asetin kannen päälle ja laitoin padan hommiin asetuksella low. Joka tarkoittaa samaa kuin slow, no hidasta se on jokatapauksessa, mutta toinen vaihtoehto on high, joka tehnee työnsä vähän nopeammin. Low-asetus näytti haudutusajaksi 10 tuntia. Illalla ennen kuin menin nukkumaan, sekoitin keittoa hieman, se näytti vielä aivan samalta kuin haudutuksen alussa, ei vielä sakealta keitolta. 

Tänä aamuna heräsin kuudelta ja kurkkasin pataan. Se oli jo toista tuntia lämpimänäpito-asetuksella. Sekoitin pohjia myöten ja herneet hieman rikkoutuivat, kuten on tarkoituskin ja keitto näytti oikein hyvältä, ei niin sakealta, kuin kattialassa keittelemäni. Maistelin suolan, lisäsin sitä hieman ja myös pippuria ja jätin keiton edelleen lämpimänäpidolle. En siis käytä sipulia tai meiramia keittoon lainkaan, porkkanasta nyt puhumattakaan. Keittoa tuli noin 3 litraa, eli vähemmän kuin aikaisemmin olen keitellyt, mutta yritän tässä koko ajan muistaa, että meitä on yksi vähemmän syömässä, eikä pakastimiin mahdu vieläkään oikein mitään. 

Tämä kolmas haudutuspatakokeilu oli kyllä erittäin positiivinen, etenkin vaivattomuutensa vuoksi. Minun ei tarvinut lainkaan huolehtia siitä, että palaako soppa pohjaan, kiehuuko se yli vai onko se lakannut poreilemasta liian pienellä liekillä. Keiton maku on aivan tavanomainen, tuolta hyvän hernekeiton pitääkin maistua, joten siinä puolessa ei ole muutosta. Keiton rakenne sensijaan oli aivan erinomainen. Herneet olivat kokonaisia, mutta pehmeitä suussa ja lihapalat olivat säilyttäneet muotonsa, eivätkä kiehuneet muhjuksi. Taidanpa ottaa joku yövuoro padan mukaan töihin ja haudutella siinä hernekeitot seuraavan päivän työpaikkalounaaksi, kunhan joku muu tarjoaa sinapit ja sipulisilput!

Kun kello lähestyi yhdeksää, laitoin padan pois päältä ja kauhoin keittoa astiaan, jossa se on hyvä lämmittää päivällisaikaan. En ole oikein saanut selville, kuinka kauan ruokaa voi säilyttää lämpimänä padassa. Mittasin keiton lämpötilan ja se oli 70 astetta. Pitäisi ottaa selkoa, onko tuo turvallinen lämpötila ruoan pitkään säilyttämiseen. Myös se lienee huomionarvoinen seikka, viekö laite merkittävästi sähköä tuolla asetuksella.

ihan pieni maistikupillinen aamutuimaan

Keitto on meillä nyt oikein sopivaa syötävää, sillä Kammenpyörittäjä on väliaikaisesti yksikätinen mies. Ruoan on hyvä olla helposti syötävää, ilman että ruokaa pitää pilkkoa lautasella tai avittaa veitsellä haarukalle. Lusikkaruoat puoltavat nyt paikkaansa, samoin valmiiksi suupaloina olevat ruokalajit, kuten eilinen savulohisalaatti.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Potage Saint-Germain

Pakastimessa on jonkun aikaa pyörinyt pussillinen herneitä, joille en ole alunalkaenkaan oikein keksinyt käyttöä. Eräässä ranskalaisen ruoan kirjassani oli sopiva alkukeitto-ohje, johon sain herneet mukavasti käytettyä. Kyseessä on vihreä hernesosekeitto. Siihen voi mainiosti käyttää pakasteherneitä, jollei tuoreita ole saatavilla.  Kirjani mukaan keitto on lähtöisin eräästä Pariisin esikaupungista, jossa kauppapuutarhoissa viljeltiin hernettä. Tämän keiton valtti on nopeus, etenkin kun vertaa meikäläiseen hernekeittoon, jonka keittelyyn saa hyvinkin kulumaan useita tunteja. Makua voisi kuvailla hennoksi. Myös ripaus hyvää oliiviöljyä keiton pinnalla olisi voinut olla paikallaan. 2-3 annokseen tarvitaan:

• nokare voita
• 2-3 salottisipulia hienona silppuna
• 400 g herneitä
• 5 dl vettä
• 3-4 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• krutonkeja tai rapeiksi paistettuja pekoninmuruja koristeluun

Sulata voi padassa, lisää sipulit ja kypsennä niitä muutamia minuutteja. Lisää herneet ja vesi sekä mausteet. Keitä herneitä noin 15 minuuttia. Kun herneet ovat pehmeitä, soseuta ne keitinliemitilkan kanssa, lisää lientä sen verran, että saat sopivan paksun keiton. Kaada sose takaisin pataan, lisää kerma ja kuumenna keitto uudelleen kuumaksi. Tarjoile krutonkien tai  pekonimurujen kanssa alkuruokana.

Tour de Francen toinen kilpailupäivä piti sisällään joukkueaika-ajon. Sää näytti olevan pilvinen eikä ilmeisesti aivan niin lämmin kuin eilinen. Team Garmin-Cervelo oli paras joukkue ja keltaisen paidan sai päälleen norjalainen Thor Hushovd.