CampaReissu2/2024 viikko 5

Viides reissuviikko alkoi Noirmoutierin saarella, täällä olemme olleet monta kertaa aiemminkin ja se on yksi mansikkapaikoistamme Ranskassa. 

Tiistai 27.8.2024 päivä 29

Viides viikko reissua alkoi aurinkoisena tiistaina. Sääennusteista Meteo France oli sitä mieltä, että tänään on täällä lämmintä 29 astetta, muut lähteet maltillisempina ennustelivat noin 24-26 astetta. Mutta mikään ei ehdottanutkaan sadetta tulevaksi.

Aamupalan jälkeen lähdimme pyörillä saaren pääkaupunkiin markkinoille. Mietin, että otanko ponchon (lausun sen huvikseni: ponkho) vai fleecen (jonka lausun huvikseni: flesee), mutta jätin kummatkin pois, sillä oli kaunis lämmin kesäpäivä ja minulla tuli orpolapsen mekossani (storyssa siitä) kuuma enivei. Orpolapsella viittaan tässä Onneli ja Anneli-kirjoihin vuosikymmenten takaa, enkä tarkoita mitään pahaa.

Iloksemme pyöräteillä ei ollut mennessä kovin paljon liikennettä. Ei kaksi rinnakkain vastaan tulevia (paikoin pyörätiet ovat hyvin kapeita) tai edellä kiemurrellen ja äkkipysäyksiä tekeviä seurueita. Kun lähestyimme pääkaupunkia, alkoi pyöräilijöittenkin määrä kasvaa (meinasin kirjoittaa, että pyöräilijätkin alkoivat lisääntyä). En tykkää ajaan tuollaisia kapeita kaukaloita ruuhkassa.

Markkinat olivat mainiot, kaikkea oli paljon myynnissä ja vähän sen päällekin. Ja väkeä, mistä sitä riittää tämmöisellä saarella? Seurustelua, jutustelua, ostamista ja vaeltelua, sellaisia ovat ranskalaiset markkinat ja kauppahallit. Me ostimme sipuleita, niitä tulimme ostamaankin.

Palattuamme kytkimme pyörät autoon kiinni ja aloimme viettää mukavaa iltapäivää leirillä. CampaAdria on optimaalisesti pysäköity aurinkoon nähden, ilma vaihtuu merenrannalla hiekkavallista huolimatta hyvin.

Ruokana meillä oli välimerellinen perunasalaatti inspired by @spainonafork Thanks again, Albert! Se sopi hyvin leivitettyjen kalafileiden kanssa. Osasin tehdä niin sopivan määrän, että vain pari perunaa jäi tähteeksi. Ja meni muutama purkinpohja loppuun.

Keskiviikko 28.8.2024 päivä 30

Tänään vietimme reissun kolmekymppisiä, päivissä tosin. Ajatus oli, että heti aamupalan jälkeen lähdemme pyöräretkelle itään päin kohti Goisia, (pengertie mantereelle), sitä joka jää jokaisen nousuveden ajaksi meren peittoon.

Niinhän me teimmekin, emme tosin muistaneet, että heti seuraavassa kylässä oli juuri viikottaiset markkinat. Emme menneet, koska emme tarvinneet juuri mitään ruokatarpeita tällä hetkellä. Kirkon lähellä oli kadulla lasten pyörä lahjoittavana, minusta tuollainen on Ranskassa tosi kivaa.

Pengertie oli nyt meren peitossa, eikä sille vievällä tiellä ollut mitään ruuhkia. Saatoimme ajaa mukavasti pyörillä aivan kärkeen asti. Ruuhkaisempina aikoina on pitänyt jalkautua ja taluttaa loppumatka, sillä minusta ei ole ryysijäksi.

Olimme valinneet ympyräreitin kiertosuunnan niin, että Goisin jälkeen saamme ajaa sitä puolta, josta ei ole vaarana pudota kanavaan, ihmiset monesti ajavat pyörillä suoraan päin väistämättä ja mieluummin kaadun pusikkoon kuin kanavaan. Koska ei ole bikineitäkään. Nyt oli todella vähän väkeä liikkeellä, ei ollut vaaraa pudota kanavaan eikä kaatua pusikkoon. Selvitimme reitin kaatumisitta ja pääsimme syömään toistamiseen ostereita ja crevettejä, tällä kertaa siihen pieneen myymälä/ravintolaan, joka oli maanantaina kiinni. Oli mukavasti väkeä, sää oli mitä parhain ja saimme taas kauniin ja kivan setin merenherkkuja. Kävi lounaasta oikein mainiosti.

Leirillä taas asetuimme taloksi ja katsoimme La Vueltan etapin erittäin hyvän wifin turvin, minun mobiilidatakiintiöni alkaakin ollakin jo ns lyhyellä loppuosalla. Päivällisenä oli espanjalainen kesäkurretortilla La Vueltan hengessä. Ohje: @spainonafork ja osaksi tietty sovelsin.

Leirialueella ei näy mitään suurempaa vaihtuvuutta, perheet viettävät aikaa rannalla ja uima-altaalla, käyvät pyöräilemässä, lapset itkevät mennessä ja tullessa. Niin kai se oli omien lastenkin kanssa aikoinaan. Joku vakiomäärä itkua kuuluu asiaan. Sää on ollut aivan ihanteellinen minun kaltaiselleni epäauringonpalvojalle, ei liian kuumaa (noin 22-24°C), tuulee ja on hieman cirrostratusta. Antti on vielä shortseissa ja t-paidassa ja minulla on sukat, leggarit ja "flesee". Tiskit tiskattu, sipsipussien jämät tuhottavana, vedellä lantrattua viiniä lasissa. Kaikki ok.

Torstai 29.8.2024 päivä 31

Kastelukannut, ihan mahtavia, siellä ne olivat paikallaan edelleen.

Markkinat lähikylässä, ostimme päivälliseksi paellaa. Oli hyvää.

Perjantai 30.8.2024 päivä 32

Nyt säätiedot pitivät hyvin yksimielisesti paikkaansa, kaikkien käyttämiemme appien mukaan piti sataa koko päivän ja niin satoikin noin kello yhdeksästä alkaen. Olemme pitäneet pirttipäivän, sellaiset ovat välillä oikein kivoja. Melkein otimme päiväunetkin, mutta vaikka haukottelimme ahkerasti, ei uni kuitenkaan tullut. Katselimme La Vueltaa ja siinä olikin todella jännittävä vuorietappi. Ilokseni Primoz Roglic näytti voimiaan ja kuroi kiinni Ben O'Connorin etumatkaa, nyt sitä on enää vähän alle puolitoista minuuttia. Kisa on kaikkea muuta kuin taputeltu. Päivälliselle tein meille liian suuren täytetyn patongin, mutta onpahan jääkaapissa huomisaamulle jo valmista ruokaa, kun paketoin puolet hampurilaispusseihin ja folioon.

Sateen pitäisi piakkoin loppua ja huomenna olla taas aurinkoinen päivä. Tarkoitus on ajella taas markkinoille saaren länsipäätä kohti yhden kylän päähän. Siellä on kirkko jo katsottuna päältäpäin, ehkä sinne pääsee sisälle tällä kertaa.

Lauantai 31.8.2024 päivä 33

Eilinen oli aikamoinen sadepäivä, tuulikin niin paljon, että pelkäsin ajoittain markiisimme puolesta. Yön aikana kumminkin sää rauhoittui, mutta sellaista aurinkoista päivää ei tullut, jota eilen vielä povattiin monessa sääsovelluksessa.

Meidän "omassa kylässämme" oli rantakadulla motoristien kokoontuminen, oli paljon ronskeja, mutta oikeastaan aivan kiltin näköisiä herroja. Moottoripyöriä oli paljon, varmaan 50-60.

Kävimme pyörillä L'Epinen kylässä, jossa oli markkinat, suunnilleen samat myyjät, kuin muillakin saaren markkinoista aiemmin tällä viikolla. Ostimme pienen grillikanan ja niiden kanssa usein myytäviä paistinperunoita. Leirillä huomasimme, että kyseessä oli Bressen kana, sillä oli metallinen panta toisessa koivessaan.

Se olikin pieni, mutta maukas. Päivän ruoassa ei ollut muuta espanjalaista, kuin se, että Espanja on Ranskan naapurimaa. Joku minun ajattelussani on alkanut muuttua, minua vähän suretti tuo, että kana oli päätynyt grilliin ja sitten lopulta meidän lautasillemme metallipanta koivessa. Pitää tutkia sitä tofu-asiaa lisää.

Meillä ovat naapurit vaihtuneet joka puolelta. Tuumimme, että kun huomenna alkaa syyskuu, niin hinnatkin saattavat halventua leirialueella, sehän olisi hyvä syy lähteä kotiin. Toisella puolella meitä on majoittuneina nuorten miesten seurue, heitä on kuusi samalla tontilla. He tulivat kahdella autolla (oikein minikokoiset autot, ehkä äiteiltä lainatut) ja alkoivat sitten pystyttää telttoja, näytti siltä, että harjoittelu on jäänyt väliin. Sellaista ihmettelyä ja hiusten repimistä.

Aidan toisella puolella iäkkäämpi porukka (4 hlöä) pystytti omaa telttaansa ja matkailuauton etutelttaa, eivätkä he olleet kyllä sen nokkelampia. Nuoriso voitti seniorit nopeudessa. Hetken kuluttua kaikki nuorta miestä tuli meidän tontille kertomaan, että he viettävät yhden synttäreitä ja soittavat myöhemmin hieman musiikkia, mutta vain yhden illan, toivottavasti emme häiriinny. Emmehän toki, kun noin kivasti tulivat kertomaan aikeistaan. Kutsuivat oluellekin illempana, mutta sen me sentään ymmärsimme kohteliaisuudeksi, jota ei ole syytä ottaa tosissaan.

Nuorisolaisten ensimmäinen teltta jo melkein valmiina,
seuraavat onnistuivat sitten nopsemmin.

Luimme Meteo Francen sivuilta, että ensi yönä saattaa tulla oikein kova ukonilma ja erittäin kova tuuli. Keräsimme kaikki pihajutut pois, pyörät ja kalusteet takatalliin, markiisin koteloonsa, yrtitkin joutuivat sisälle, sillä jos sataa paljon, niihin roiskuu rapaa hiekkaiselta alustalta. Tiskit on tiskattu, ilta on vielä oikein leppeä, vaikea uskoa yölliseen ukkoseen. Enkä sitä toivonkaan tulevan, kun nuo kullanpulut tuossa naapurissa eivät ole vielä grillanneet eikä musiikkiakaan ole vielä kuunneltu.

Sunnuntai 1.9.2024 päivä 34

Viime yönä satoi roimasti ja ukkosti, mutta mitään sellaista myrskyä ei ollut jollaista Meteo France povasi. Oli kiva, että olimme keränneet kaikki pihatavarat pois, niin eivät lionneet turhia.

Olemme tehneet tässä koko päivän päätöstä siitä, joka lähtisimme jatkamaan matkaa, olemmehan olleet täällä jo viime viikon sunnuntaista asti. Nyt kun respa on pian menossa kiinni saimme päätettyä, että kyllä me huomenna lähdemme. Lasku pyydetään maksamaan viimeistään lähtöä edeltävänä päivänä, jolloin aamuisin ei ole ruuhkaa vastaanotossa. Katsoimme taas La Vueltaa ja siinä katsoessamme söimme oikein hyvää espanjalaista sienipastaa, joka olisi ollut vallan vegaaninen, ellen olisi laittanut siihen pekonia, juustoa ja kermaa.

Maanantai 2.9.2024 päivä 35

Noirmoutier jäi taakse, sateinen aamu oli sen näköinen, että sade jatkuu pitkään. Siirryimme Loiren pohjoispuolelle. Heti rakennuskanta muuttui toisenlaiseksi, hobittimaisemmaksi ja jotenkin todella sympaattiseksi. Luulin, että olemme jo Bretagnessa, mutta emmehän vielä olekaan. Olin väärässä. Huomenna sitten.

Tämän paikan nimi on Piriac-sur-Mer ja olemme yötä Camping Car Park-ketjun matkaparkissa. Yö maksaa 14,22€ ja hintaan kuuluu sähkö ja avuton netti. Vesihuolto on erikseen maksullinen, mutta sitä emme nyt tarvitse. Kun tulimme, oli paikalla yksi muu auto, nyt on 8-9 (en pysty kyttäämään koko aluetta riittävällä tarkkuudella). Kiitos neuvoista @croissanttravellers emme olleet olleet pitkään aikaan tämän ketjun paikoissa, enkä muistanut kuinka tämä toimii.

Pari alkuasukasta on pysäköinyt autonsa niin, että vievät kumpikin yhden paikan sijaan kolme paikkaa ja olin toiveikas, että näkisimme ranskalaista suukopua, jos parkki olisi tulossa täyteen. Mutta sitä iloa ei ole tulossa, paikkoja on paljon vapaana. Kävimme kävellen lähikylässä, mutta siellä ei ollut kirkkoa siinä paikassa missä mukamas piti olla. Joku googlejekutti minua. Palasimme rantaa pitkin ja meri-ilma oli niin ihanaa hengittää.

Huomenna jatkamme matkaa, nämä matkaparkit ovat sopivia yhtä tai kahta yötä varten. Nyt on juuri reissumme puoliväli, viisi viikkoa on täynnä ja toinen mokoma vielä jäljellä. Niin kauan kuin mahdollista, viivymme Ranskassa ja nautimme sen ihanuuksista, kummallisuuksista ja ärsyttävyyksistä ennen kuin siirrymme Saksan ihanuuksiin, kummallisuuksiin ja ärsyttävyyksiin. Kotimaassakin niitä kaikki riittää.

Viides reissuviikko päättyi ja matkamme tuli puoliväliin.

Saarielämä jatkuu La Vueltan ja papumunakokkelin kera

Tiedän jo toistavani itseäni, kun kerron olleen taas tosi kiva päivä. Mutta kun on, minkäs teet. Aamiaisella söimme niin lehtevät croissantit, että muruja jäi pikkulinnuillekin ja heti kohta sen jälkeen lähdimme päivän pyöräilylle. Mitään kovin uutta emme reissulla nähneet, sillä seurailimme keväisen matkan jälkiämme. Ensin pysähdyimme katsomaan seuraavan kylän kirkkoa uudelleen. Ensin näytti, että vastavalo pilaa kuvaamisen, mutta eipä. Ja pääsimme katsomaan sisällekin kirkkoon.

Sitten ajelimme pengertien alkuun, sille Passage di Goisille, jota pitkin tiettyinä laskuveden aikoina voi ajaa mantereelle ja tietysti toiseenkin suuntaan. Me emme koe halua ajaa sitä tietä, mutta kyllä se näyttää monille kelpaavan. 

Pällisteltyämme aikamme Goisia ajoimme hyvää pyöräväylää rannan reunaa takaisin omalle kylälle päin, oli tarkoitus käydä syömässä uudelleen ostereita ja crevettejä (en tiedä onko näillä joku suomenkielinen nimi, katkarapuja ne vissiin ovat, suuria ja pulleita). Kello oli sopivasti sen verran, että ajoimmekin muutaman kilometrin ohi ja kävimme Decathlonissa, joka oli menossa päiväpaussin ajaksi kiinni ja samalla ruokakaupassa. Pyöräväylät olivat paljon hiljaisempia kuin edeltävinä päivänä. Ainoastaan se ottaa välillä pattiin, kun ihmiset ajavat kapeilla reiteillä rinnakkain ja väistävät aivan liian myöhään yhteen jonoon. Se on vaarallista ja tyhmää. Mutta muuten en valita siitä, että ihmiset tekevät samaa kuin itsekin, eli ajelevat kivoja reittejä kauniissa säässä pyörillä.

Palasimme sitten osterien ja crevettien pariin, nyt toiseen ravintolaan, kuin alkuviikosta. Tässä paikassa panostetaan annosten ulkonäköön vielä enemmän kuin rannan toisessa mestassa. Annokset tilataan tiskiltä tässäkin, mutta mukaan saan semmoisen vekottimen, joka täristee ja piipittää, kun annos on valmis haettavaksi tiskiltä. Toimii. Nyt Antti söi 6 osteria ja minulle oli 10 crevetteä, joista annoin Antille kolme, koska olen niin hyvä vaimo. Lasi viiniä ja kaksi viipaletta leipää kuuluu annoksiin ja on niin hyvää, ettei ole tosikaan. Ruokailoittelu maksoi 20,50 €.

Iltapäivällä suoritimme kodinhoidollisia töitä, tiskasimme ja pesimme pyykkiä. Nyt oli niin hienot pesukoneet, että piti oikein ottaa kuva ja kehua pariin kertaan, että jopas on. Aivan uudet Mielen koneet (kolme pesukonetta ja kaksi kuivaajaa) olivat niin edistyksellisiä, että ohjelmavalinta oli helppoa ja pesuainekin annosteltiin valmiiksi, omaa ei saanut laittaa. Eikä ollut voimakkaan hajuista pesuainetta. Maksukin suoritettiin automaattiin lähimaksuna, ei tarvittu kolikoita eikä poletteja. Kuudenkympin ohjelma kesti 49 minuuttia ja se todella tarkoitti 49 minuuttia. Kone linkosi vaatteet niin hyvin, että ne kuivuivat leirillä auringonpaisteessa ja tuulessa parissa tunnissa kaikki. 

Kotitöiden jälkeen viritimme kisakatsomon ja edelleen maksettu netti toimii hyvin, se vain kolmen tunnin välein napsahtaa poikki ja pitää kirjautua uudelleen. Ei ole suuri vaiva. La Vueltan etapin lomassa valmistimme (tietysti aivan väärään aikaan) espanjalaisen kanamuna-papusivukkeen. Otin ohjeen Spain on a Fork-blogista. Hämmästyttävää kyllä, tein lähes juuri niin kuin Albert neuvoi. 

Papumunakokkeli kahdelle

• 4 kananmunaa
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 100 g vihreitä papuja 3-4 cm pätkinä
• vettä papujen kiehauttamiseen
• suolaa papuveteen
• suolaa ja pippuria lopuksi

Trimmasin vihreät pavut ja leikkasin ne muutaman sentin pätkiin. Kiehautin vettä ja suolasin sen tanakasti. Laitoin pavut kiehuvaan veteen noin kolmeksi minuutiksi ja kaadoin ne sitten siivilään odottamaan. Papujen kiehuessa, vatkasin neljä kananmunaa tasaiseksi massaksi ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin pannulle oliiviöljyä ja pikkuisen valkosipulimurskaa. Kun pavut olivat jäähtyneet siivilässä hieman, kaadoin ne kananmunamassaan ja sekoitin. Kuumensin pannua kaasuliekillä noin minuutin ja kumosin kanamunat ja pavut pannulle ja aloin heti siirrellä massaa nuolijalla pitkin pannua. Noin kolmessa minuutissa kokkeli oli valmista. Söimme sen valmiiden paneroitujen kalafileiden kanssa, ne osuivat silmään eilen kaupassa, olivat puoleen hintaan, sillä tänään oli viimeinen käyttöpäivä. Aterialle tuli hintaa noin 4 €. Kananmunat maksavat täällä noin 25-30 senttiä kappale ja pavut maksoivat 0,30 €. 

La Vuelta jatkuu minun mielestäni oikein hyvin, Remco Evenepoel on koonnut itsensä muutaman päivän takaisen huonon päivän jälkeen. Vaikkei hän enää pysty puolustamaan viime vuotista voittoaan, mutta mäkikirikilpailun hän on jo voittanut, kunhan ajaa sunnuntaina maaliin. Tänään hän saavutti 50. ammattilaisvoittonsa tullessaan maaliin ensimmäisenä. Noin 9 minuuttia myöhemmin saapui kisan kärkikolmikko maaliin ja edelleen Sepp Küss on kokonaiskilpailun johdossa. Toivon, että hän jaksaa lauantaisen rankan etapin ja pitää/saa pitää joukkuekaverinsa Primoz Roglicin ja Jonas Vingegaardin takanaan. 

Moni tuntuu ammattilaispiireissä toivovan Seppin voittoa, hän on vuosia ollut loistava domestic joukkuessaan ja hän jos kuka ansaitsisi kokonaiskilpailun voiton. Mutta sen näkee tulevina päivinä, kuinka hän itse kestää ja saako hän voittaa. Jos talli ei anna siihen lupaa, en tykkää Jumbosta enää yhtään. Enkä käy Jumbossa ostoksilla (se on suuri kauppaketju Alankomaissa). Tykkään tosi paljon Jumbon kaupoista, joten olisi viisainta tallin hoitaa homma niin, että minäkin pysyn tyytyväisenä. 

One-pot-menetelmän jatkoa – espanjalainen kana-riisipannu

Leppoisa  elo Noirmoutierin saarella jatkuu. Heti aamiaisen jälkeen lähdimme ennalta suunnitellulle pyöräretkelle saaren reunoja pitkin. Olimme laittaneet kartallemme katsottavaksi viisi kirkkoa ja yhden vesitornin ja laskimme reitille tulevan matkaa noin 40 km. Cubeni akku lupasi, että latinkia on jäljellä 85% ja olin sitä mieltä, että se piisaa oikein hyvin. 

Ajoimme ensin katsomaan oman kylämme kirkon, vaikka sen viime vuonna näimekin, muttemme katsoneet. Vissi ero. Sitten ajelimme yhden toisen pienen kirkon kautta saaren pääkaupunkiin, jolla on mukavan yksinkertaisesti sama nimi kuin saarella, eli Noirmoutier. Kävimme siellä eilenkin, kun oli markkinapäivä ja #ihanhirveeruuhka. Nyt oli paljon rauhallisempaa.  Katsoimme saaren pääkirkonkin, vaikka olimme katsoneet sen aiemminkin. 

Sen jälkeen lähdimme uusille reiteille, suurimmaksi osaksi pyöräväyliä. Muita kulkijoita oli jonkun verran, muttei ollenkaan niin paljon kuin eilen ja kevään pitkänä viikonloppuna, jolloin oli suorastaan pyöräkaaos. Tykkäämme kypäröihin asennetusta puhejärjestelmästä, saatamme jaaritella yhtä jos toista ja varoittaa tiellä olevista esteistä, vastaantulijoista jne. Niiden akut ovat hämmästyttävän hyvät, emme ole ladanneet niitä kuin kerran koko reissulla, vaikka olemme tehneet monta usean tunnin pyöräretkeä. Tulee muuten juteltuakin enemmän kuin introvertti usein huomaakaan haluavansa. 

Ajelu saaren länsipään kautta toi nähtäville useita kirkkoja, nyt ne kaikki ovat omalla googlekartallamme kuvan kera, luulenpa, että kaikki saaren kirkot on nyt katsottu. 

Maksettu nettiyhteys toimii edelleen, enkä enää aio koputella puuta enkä syljeskellä. Saimme katsottua La Vueltaakin ruoan teon yhteydessä tietokoneeltani ja olen sitä mieltä, että 15 € viikon nettiyhteydestä on oikein soppeli hinta. Emme toki aio (ehkä) viipyä täällä kokonaista viikkoa, mutta kolmen päivän jälkeen säästö on jo saavutettu. 

Päivän espanjalaisen ruokaponnistuksen ohjeen otin täältä. Ihan kaikkia mausteita minulla ei ole CampaAdrian mobilekeittiössä, mutta oikein kelvollisen makumaailman sain aikaan. Sipuliosasto ja viini ovat omaa lisäystäni. Myös tekotapa oli hieman brutaali, koska halusin säästää tiskiä.

One pan Spanish Chicken and Rice

• 1 uuden sadon sipuli
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• chilihiutaleita
• kuivattua tomaattimurua (Portugalin muistoja)
• kuivattua appelsiinimurua (samoin Portugalin muistoja)
• tuoretta timjamia 
• tuoretta lehtipersiljaa
• 200 g ohuita broileriviipaleita (luvalla sanoen marketin tiskistä eivät ihan parhaita paloja)
• 1,5 dl paellariisiä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 3 dl kanalientä (fondista)
• 1 sitruuna (puolikas viipaleiksi leikattuna, puolikas ruokaan suoraan puristettuna)

Leikkasin sipulin ja valkosipulin viipaleiksi. Maustoin broileriviipaleet suolalla, pippurilla, pimentonilla, chihiutaleilla, tomaatti- ja appelsiinimuruilla, timjamilla ja persiljalla. Luritin paloille hieman oliiviöljyä ja kääntelin paloja kertahanskalla suojatulla kädellä myyntipakkauksessa, taas tiskinsäästö mielessä. 

Paistoin ensin sipuleita oliiviöljyssä parisen minuuttia ja nostin silput lautaselle odottamaan. Sitten paistoin maustettuja broileriviipaleita pannulla samassa öljyssä. Leikkasin ohuita viipaleita saksilla pienempiin paloihin. Nostin puoliksi paistuneet palat lautaselle myös odottamaan, samalle kuin sipulit, koska tiski. 

Jatkoin yhä samalla pannulla ja kaadoin sille ensin riisit ja kuullotin niitä öljyn lopuissa pari minuuttia ja lisäsin sinne sitten lorauksen viiniä, koska minusta se oli hyvä idea. Vähän kuin risotossa. Sitten nostelin pannulle riisin päälle sipulit ja broileripalat ja kaadoin päälle kanafondilientä niin paljon, että riisi oli kunnolla peitoksissa. Nostin lämpöä pannun alla niin, että liemi kiehui maltillisesti. Laitoin kannen päälle ja annoin ruoan kypsyä noin 25-30 minuuttia. Kurkin muutaman kerran. Lientä ei tarvinnut lisätä. 

Kun liemi oli imeytynyt riisiin, puristin mukaan puolen sitruunan mehun ja ripottelin vielä vähän suolaa, pippuria, pimentonia ja yrttejä. Oli oikein maukas ruoka, hyvinkin paellan makumaailmaa, vaikken saanut siitä niin houkuttelevan väristä kuin lähdeohjeessa. Tiskiäkin tuli melko vähän.

La Vueltan 17. etappi oli vuorivoittoinen ja päättyi kovaan nousuun. Katsoimme noin 25 viimeistä kilometriä ja tahdista vastasi Jumbo, voittajaksi ajoi Primoz Roglic, toiseksi tuli Jonas Vingegaard ja kolmanneksi puristi itsensä synttäripoika (29 vuotta) Sepp Küss, kaikki samasta tallista. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen kiva Sepp, Jonas toisena ja Primoz kolmantena. Kisa ei ole vielä ohitse ja vaikka toivoisin Seppin voittavan, niin ei taida käydä.