Sana
ei katoaa sanavarastostani heti, kun minulta pyydetään jotain ruokaan liittyvää (paitsi kilpailut, joihin en osallistu enää, sillä en keksi niihin koskaan mitään omaa, enkä kehtaa röyhkeästi lainata). Jokunen viikko sitten ystäväni Karmiina kysyi minulta kesken simulaation, voisinko tehdä hänen ystävänsä jäähyväisbileisiin muutaman salaatin uudenvuoden aattona. Sitä ennen hän kyllä kysyi asiallisesti oliko meillä suunnitelmia kyseiselle ajalle. Eihän meillä ollut, ei edes mitään
viimetipan hosuntoja, kuten viime vuonna. Lupauduin hommaan hetken mietittyäni ja muutaman päivän kuluttua aloin kysellä vähän tilaisuuden speksejä.
Minulla ei ole mitään keittiöalan koulutusta, eikä kokemustakaan kotikokkailuja kummemmin, mutta työpaikan vapaa-ajan tilaisuuksiin olen yhdessä kollegoiden kanssa tehnyt ruokia noin 20 hengelle. Oman porukan kanssa sitä on aina vähän rennommin, eikä se ole niin kamalaa, jos joku menee totaalisesti pieleen, tai ei vain maistu. Nyt oli pelkokerrointa huomattavasti enemmän.
Vierasmäärän kerrottiin olevan noin 30 henkilöä, niin miehiä kuin naisiakin, paljon liikkuvia ihmisiä, joille ruoka maistuu. Sain itse päättää tietyn budjetin puitteissa, mitä tekisin ja koska kyse oli Amerikkaan muuttavan henkilön bileistä, ajattelin kellahtaa teemassa sinne suuntaan. Kyselin neuvoja ystävältäni sauvajyväseltä, sillä hänellä on kokemusta rapakon takana asumisesta ja hän sanoi suunnitelmieni olevan sopivia.
Päätin koota salaattipöydän, jossa olisi tarjolla waldorfin salaattia, cole slawta ja taboullehia, joka ei Amerikkaan tietenkään viittaa, mutta on ruokaisaa ja edullista tehdä isojakin määriä. Jälkiruoaksi päätin leipoa red velvet cupcakeja. Minulla ei ollut oikein mitään käsitystä, mitä raaka-aineet 30 hengen salaattipöytään maksaisivat, mutta annettu budjetti riitti lopulta todella hyvin ja jäi ylitsekin.
Tein ostokset eilen kahdesta kaupasta ja aloitin valmistelut eilen illalla niistä ruokalajeista, joille maustuminen olisi välttämätöntä ja ajankäytöllisesti järkevää. Jätin leipomiset tähän aamuun. Koska bileet oli tarkoitus pitää jossain muualla kuin kenenkään kotona, eikä tietoa kattauksesta ollut käytettävissäni, päätin pakata kaikki ruoat suurimpiin löytämiini foliovuokiin. Näin ei jäisi mitään kulhoja palauteltaviksi. Aivan ensimmäiseksi laitoin uuniin kaksi valmiiksi suolattua suurta kalkkunanrintaa. Paistoin ne 67 asteen sisälämpöön ja peittelin sitten folioon jäähtymään. Illemmalla leikkasin lihapalat pieniin kuutioihin. Ne sopisivat yhteen waldorfin salaatin kanssa, mutten halunnut sekoittaa niitä salaattiin, vaan sen saisivat vieraat tehdä itse. Ehkä mukana olisi kasvissyöjiäkin, joten olisi mukavampaa, ettei lihaa ollut sekoitettu suureen salaattiannokseen.
Jatkoin hommia
taboullehilla, johon käytän aina Soppaa ja silmukoita-Marjan mahtavaa ohjetta, johon tutustuin jo ensimmäisenä blogikesänä ensimmäisessä blogaanimiitissäni. Olen tehnyt tätä oivaa massaruokaa
perhejuhliimmekin monta kertaa. Lisäsin ohjeeseen punaisia linssejä, sillä koitan opetella linssien käyttöä ja paketti osui silmääni (ei kirjaimellisesti) pantryn hyllyltä. Muuten noudatin alkuperäistä ohjetta. Tein couscoussalaatin suurimpaan kulhooni kilon paketista kuivaa couscousia ja annos juuri ja juuri mahtui turpoamaan astiassa. Taboullehia tuli kaikkiaan kaksi kolmen litran vuokaa aivan täyteen.
Toiseksi tein talouden suurimpaan kattilaan megalomaanisen annoksen cole slawta
sauvajyväsen ohjeella, ainoastaan pähkinät jätin pois, sillä pelkään pähkinäallergiaa enemmän kuin joulupukkia lapsena. Käytin annokseen 3/4 valkokaalta, puolikkaan punakaalin ja kilon porkkanoita, sekä muutaman kevätsipulin. Silppusin kaikki Kitchen Aidin food prosessorilla raasteeksi, jota tuli kymmenen litran kattila yli puoleen väliin. Kastikkeeksi sekoitin purkillisen majoneesia ja puoli kiloa turkkilaista jogurttia ja maustoin kastikkeen sauvajyvästä totellen. Oli aikamoinen homma sekoitella kaikki ainekset kunnolla sekaisin. Maistelin slawta huolella ennen kuin jätin sen kylmään tekeytymään yön ylitse.
 |
| Veivaa, veivaa! |
Jonna teki viime keväänä ihanaa labnehia, jota minäkin matkin heti seuraaviin työpaikan kemuihin. Nyt päätin tehdä sitä suuren annoksen leivän kaveriksi. Laitoin illalla kaksi kiloa (!) turkkilaista jogurttia valumaan juustokankaaseen ja siivilään. Yön aikana jogurtti kiinteytyi huomattavasti ja kulhon pohjalla oli heraa noin puoli litraa. Epähuomiossa hulautin heran aamulla viemäriin, mutta sen olisi hyvin voinut käyttää leipätaikinan nesteeksi. Tänään viimeistelin labnehin kippaamalla sen kankaasta kulhoon ja sekoittamalla rivakasti. Jonna suolasi oman tahnansa jo valutusvaiheessa, minä vasta lopuksi. Laitoin mukaan hyviä suolakiteitä ja sekoitin kunnolla. Levitin tahnan suureen foliovuokaan ja lurittelin päälle hyvälaatuista oliiviöljyä. Myllystä hieman pippuria ja väriksi turkkilaista pul piber-mausteseosta ja pikkuisen tuoretta basilikaa. Tämä tanakka tahna sopii dipiksi kasviksille yhtä hyvin kuin leivän päällekin.
 |
| piti käyttää kaksinkertaista vuokaa, kun pienempään ei ollut kansia |
Tälle aamulle jätin kaikki leipomiset ja loput salaateista. Waldorfin salaattia en ole usein tehnyt, enkä muistanut sen säilyvyyspuolta, joten ajattelin olevan viisainta tehdä se vasta viimetipassa. Tälle salaatille on ohjeita vaikka kuinka paljon, minä halusin käyttää varsiselleriä, vaikka monissa ohjeissa käytetäänkin juuriselleriä. Sen kanssa en ole oikein sinut. Käytin salaattiin kaksi nippua varsiselleriä, kaksi kiloa pink lady-omenia, rasiallisen kivettömiä vihreitä rypäleitä ja kastikkeeksi turkkilaisen jogurtin ja majoneesin sekoitusta. Mauksi vielä hieman suolaa, sokeria ja pippuria. Pähkinät pakkasin erikseen pussiin allergioiden pelossa.
 |
| Veivaa, veivaa, osa 2! |
Ennen waldorf-touhuja leivoin. Tein litran nestemäärään suuren leipätaikinan, johon tuli hienojakoisia sämpyläjauhoja ja vehnäjauhoja. Annoin taikinan kohota kunnolla ja leivoin siitä kaksi pyöreää leipää, jotka viiltelin annospaloihin samaan tapaan kuin usein tekemäni
aurinkoleivät. Paistoin leivät yhtä aikaa kiertoilmalla ja ne kohosivat komeiksi uunissa. Ennen paistamista olin öljynnyt leipien pinnat kevyesti ja sirotellut päälle seesaminsiemeniä. Pakkasin leivät jäähtyneitä paperiin ja kirjoitin päälle käytetyt ainekset. Kuvia näistä jättileivistä ei tullut otettua.
Minun käsitykseni mukaan
red velvet cake on perin amerikkalaista. En ole koskaan tehnyt sellaista. Olen vankasti sitä mieltä, että lahjattomat harjoittelevat, joten suinpäin halusin nyt kokeilla red velvetiä, mutten suuren kakun muodossa, vaan annospaloiksi sopivina cup cake-muotoisina. Olen hyvin kokematon pursottaja ja koristelija, joka kaiken lisäksi suhtautuu lievällä epäluulolla amerikkalaistyylisiin frostingeihin, mutta sellaisen nyt päätin kuitenkin laittaa kakkuihini. Luin ohjeita monesta paikasta ja katsoin jonkun Martha Stewartin opetuslapsen videonkin red velvet cup cakejen leipomisesta, mutta loppujen lopuksi otin taikinaohjeen
Valion sivuilta. Tein taikinan kolminkertaisena, mutta kuorrutuksen kaksinkertaisena, koska olin ostanut tuorejuustoa liian vähän. Onneksi se ei haitannut mitään, sillä kuorrutetta jäi ylikin, en kertakaikkiaan saanut itseäni pursottamaan sitä aivan niin paljon kuin ohjeessa.
Jo ennen joulua tilasin
Confetti-nettikaupasta Amerikka-teemaan sopivia sinisiä, punaisia ja valkoisia muffinivuokia ja minikokoisia Amerikan lippu-koristetikkuja. Sain ne nopeasti muutamassa päivässä, mikä ilahdutti minua kovasti! Paistoin cup caket kolmessa erässä, sillä halusin käyttää muffinivuokaa paperisten vuokien tukena ja vuoassani on vain 12 kolosta. Taikina ei onneksi mennyt odottamisesta miksikään. Kakut nousivat hyvin ja olivat sopivan kypsiä 20 minuutin paistamisen jälkeen. Nostin kuumat kakut toisiin tyhjiin paperivuokiin, erivärisiin kuin missä olin ne paistanut. Toinen paperivuoka suojaisi kakkuja kuljetuksessa. Annoin kakkujen jäähtyä kunnolla, tein kaikenlaisia muita juttuja ensin valmiiksi, sillä pursottaminen ja koristelu suorastaan pelottivat minua.
Tein kuorrutuksen muuten ohjeen mukaan, mutta minulla oli maustamatonta Philadelphiaa tuorejuustona, maustoin sen sitruunamehulla ja unohdin vaniljan. Hieman tutisevin käsin lapoin kuohkean kuorrutteen pursotinpussiin, johon olin laittanut isoimman tähtityllani. Olen tehnyt sillä vain pari kertaa marenkeja. Päätin heti, etten tee paksua, koko kakun pintaa peittävää kuorrutusta, koska frosting oli tosi tuhtia tavaraa. Kokeilin ylijäämäkakkuun pientä ruusukkeen tapaista kuorrutetta ja se onnistui ihan kohtuudella, joten tein sellaiset sarjatyönä kaikkiin kakkuihin. Päälle tökkäsin miniliput ja olin kakkuihin oikeastaan aika tyytyväinen. Kammenpyörittäjä löysi sopivan korkean pahvilaatikonkin, johon sain mahtumaan 35 red velvet cupcakea lippuineen päivineen.
Koska minulle jäi vähän aikaa ja tarvikkeita, tein vielä pari salaattia, joista ei riittäisi isoa annosta kaikille, lähinnä pikkulisäkkeiksi kolmen litran vuoalliset. Ensimmäiseen marinoin punasipuleita samaan tapaan kuin
kesäiseen perunasalaattiin ja sekoitin marinoidut sipulit tomaattiviipaleisiin, sillä olin ostanut tomaatteja budjettirahoillani enemmän, kuin sain menemään muuten.
Toiseksi extralisäkkeeksi tein fenkolista ja ruusukaalista lämpimän, mutta jäähtyneenä tarjottavan lisäkkeen. Suikaloin kaksi fenkolia ja kilon ruusukaalia. Haudutin ensin fenkolisuikaleita oliiviöljyssä muutamia minuutteja, että ne hieman laiskistuivat. Ropsautin niille hieman sokeria, suolaa ja pippuria. Siirsin suikaleet odottamaan kulhoon ja käytin sitten ruusukaalisuikaleet pannulla nopeasti, noin minuutin verran, että ne ihan vähän ehtivät pehmetä. Yhdistin silput ja sekoitin ne kunnolla. Tein marinadin niille oliiviöljystä, sitruunamehusta, siideriviinietikasta ja hunajasta, jonka vielä maustoin suolalla ja pippurilla. Sekoitin marinadin kasvissilppuun. Puolitin yhden suuren granaattiomenan ja taistelin siitä siemenet kulhoon ja sain runsaasti punaisia täpliä kaappien oviin ja välirosteriin. Kiva. Ripotin siemenet lisäkkeen päälle ja peittelin vuoan kannella. Tätäkin lisäkettä tuli kolmen litran vuoka täyteen.
Karmiina oli luvannut tulla hakemaan ruoat klo 13.20, eikä hän tainnut myöhästyä puoltakaan minuuttia. Olimme pakanneet kaikki vuoat suuriin Ikean kasseihin pinoamatta niitä liikaa päällekkäin. Pelkäsin suurten vuokien painuvan kokoon, vaikka niissä olikin tukevat pahvikannet. Kansiin olin kirjoittanut kunkin ruokalajin ainekset ja etenkin sen, että ne kaikki olivat laktoosittomia. Kaikki tarvikkeet näihin ruokiin maksoivat alle 100 euroa, mikä hämmästytti minua kovasti, positiivisesti tietysti. Käytin jotain tarvikkeita omista varastoistani ja jotain ostamaani jäi hieman ylitse.
Aikaa käytin eilen kolme tuntia ja tänään kuusi tuntia, siitä huomaa amatöörin touhuavan, vaikka minulla onkin simultaanikapasiteettia ja monta rautaa tulessa, kun kunnolla kokkaan. En osaa sanoa, oliko ruokaa sopiva määrä. Muut henkilöt hommaavat vielä bileisiin Amerikka-teemaan sopivat hot dog-tarpeet, johon minä erityisesti cole slawn ajattelin komppaamaan. Hieman oudolta tuntui lähettää "omaa ruokaa" jonnekin toisaalle tarjottavaksi, vähän jännittää ja pelottaakin, mutta toivon ruoan kuitenkin olevan sopivaa ja sopivat määrät.
