Sloppy Joe ja hodari/hampurilaissämpylät

Olimme näköjään kiinnostuneita vesitorneista jo ennen kuin olimme niistä kiinnostuneita!

Vuonna 2004 olimme ensimmäistä kertaa koko perheellä käymässä USA:ssa, kiertelimme 6 viikkoa pitkin poikin, mm. rannikolta toiselle ja Floridasta Niagaralle. Retken tärkeä kohde oli Antin vaihto-oppilasvuoden kotipaikka Michiganissa ja siellä hänelle (ja meille muillekin) pidettiin aikamoiset kekkerit. Ne olivat tyypilliset takapiha-bbq-bileet, jonne porukka tuli lava-autoilla ja roikottivat kuuden oluttölkin pakkausta etusormessaan. Vaikka siitä oli jo silloin verraten pitkä aika, kun Antti oli viimeksi ollut paikalla (ja nyt melken 20 vuotta lisää) hämmästyttävän moni oli tullut paikalle katsomaan, että mitä sille Euroopan Antille nyt oikein kuului. 

Meillä oli hauska ilta, 8- ja 10-vuotiaat poikamme olivat muitten lasten matkassa pitkin metsiä ja pusikoita, aikuiset grillasivat hampurilaisia ja hodareita ja rohkeimmat söivät Sloppy Joeta. Minä en tainnut uskaltaa, sillä minulla oli päälläni reissun ainoa valkoinen paita. 

Tänään meillä oli tarpeen käyttää jääkaapista pakkaus jauhelihaa ja tuli mieleen, että tehdäänpä Sloppy Joeta. Sämpylöitä ei ollut valmiiksi, joten ne piti ensin leipoa. Käytin Viimeistä murua myöten-blogissa ollutta muutaman vuoden vanhaa ohjetta, se olikin oikein toimiva. Suurensin  hieman ohjetta, sillä oli tarpeen käyttää myös kokonainen hiivapala ja loput laktoosittomasta maitojuomasta, jota oli vielä joululta. Laitan ohjeen tähän siinä koossa kuin lähdeblogissa, minun ohjeestani tuli 15 hodarisämpylää ja 9 hampurilaissämpylää, joten pakastimessa on nyt hyvä varasto taas. 

Hodarisämpylät  (12 kpl)

• 0,5 palaa tuorehiivaa
• 4 dl maitoa
• 1 kananmuna
• 2 rkl sokeria
• 1 tl suolaa
• n. 9 dl vehnäjauhoja
• 50g pehmeää voita

Voiteluun ja koristeluun

• 1 kananmuna
• 1 rkl siirappia
• 1 rkl vettä
• seesaminsiemeniä

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva, sokeri ja kananmuna.
2. Lisää mukaan jauhoja vähitellen ja sekoita yleiskoneen kulhossa pienellä nopeudella.
3. Lisää mukaan voi ja suola ja jatka vaivaamista. Taikinan tulee olla aika tahmeaa, mutta pehmeää. 
4. Jätä taikina kohoamaan ensin kulhossa noin 45 minuutiksi, tai kunnes se on selvästi kohonnut. 
5. Jauhota leivinpöytä ja kumoa kohonnut taikina sille.
6.  Alusta taikinaa hetkinen ja jaa se 12 palaan. 
7. Kauli palat pitkulaisiksi lätyiksi ja taita niiden päät sentin parin matkalta kohti keskikohtaa. 
8. Rullaa sitten taikinalätty pitkältä sivulta rullalle.
9. Nosta rullat leivinpaperin päälle ja jätä peitettynä kohoamaan vielä 45 minuutiksi.
10. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja kun uuni on kuuma, sekoita siirappi, kananmuna ja vesi tasaiseksi seokseksi ja voitele kohonneet hodaripötkylät seoksella. Ripota päälle seesaminsiemeniä.
11. Paista sämpylöitä noin 13-15 minuuttia, kunnes niiden pinta on nätin kullanruskea. 
12. Jätä jäähtymään ritilälle. 

Sloppy Joe-kastike 

• 700 g naudan jauhelihaa
• 1 keltasipuli
• 1 punasipuli
• 1 iso tomaatti (ei ollut yleisesti ohjeissa käytettyä paprikaa)
• 1 rkl voita
• 3 rkl tomaattipyrettä
• 1 rkl keltaista sinappia
• 3 rkl worcester-kastiketta
• suolaa ja pippuria
• 2 dl lihalientä
• 2 dl juustoraastetta

Sloppy Joe-ohjeita on sitten niin miljoona, jokaisella on omansa, joten en ollut niin tarkka autenttisuuden kanssa, voiko sellaista aivan oikeaa ollakaan? Tätä tuli huomattavasti enemmän kuin kerralla jaksoimme syödä, laitoin osan jemmaan tulevaa mielitekoa varten. 

1. Silppua sipulit ja tomaatti pieniksi kuutioiksi. 
2. Kuumenna pannu kuumaksi ja nosta jauhelihaköntti pannulle, älä riko sitä vielä, anna paistua alapinnaltaan muutama minuutti, kunnes paistopintaan tulee rapeutta. 
3. Kippaa köntti toisin päin ja paahda toinenkin pinta. 
4. Nyt riko jauheliha muruiksi, muttei mitenkään atomeiksi. Paistele jauheliha kypsäksi, mausta suolalla ja pippurilla. 
5. Kaada jauheliha siivilään lautasen päällä ja ota talteen pari rkl jauhelihan rasvaa, loput kaada kompostiin. 
6. Laita säästetty rasva yhdessä voinokareen kanssa pannulle ja lisää sinne sipulit ja tomaatti. Paistele muutama minuutti. 
7. Palauta jauhelihamurut pannulle ja lisää mukaan sinappi, tomaattipyre, worcester ja lisää suolaa ja pippuria, jos tarvitsee, maistele. 
8. Kaada mukaan lihaliemi ja sekoittele. Anna kastikkeen kiehua maltillisesti kannella peitettynä noin 15-20 minuuttia. Jos siitä meinaa tulla liian kuivaa, lisää hieman vettä. 
9. Maistele taas, lisää vielä mausteita, jos tarvitsee. 
10. Laita levy pannun alta pois ja lisää kastikkeen päälle pari desiä juustoraastetta. Kansi taas päälle ja anna ruoan hieman asettua. 
11. Täytä joko hodarisämpylä tai hampurilaissämpylä juustoisella jauhelihakastikkeella ja ripota päälle hieman kuivattua sipulia. Minusta se antoi hieman liian eineksisen maun, toisen Sloppy Joen söin ilman kuivattua sipulia. 

En sotkenut paitaani! Koska en itse syönyt Sloppy Joeta USA:ssa, en tiedä kuinka oikean makuista ruoasta sain, mutta kotoinen misikaanin mies sanoi, että ihan riittävän aitoa. Jotain terveellistäkin olisi voinut lautasille laittaa, mutta enpä muistanut. 

Kävimme tuolla vuoden 2004 retkellä katsomassa myös tämän paikan. Viime talvena katsoimme elokuvan pitkästä aikaa, se oli edelleen hyvä. 

Hirnuva hampurilainen

Käymme hampurilaisella harvoin. Se ei johdu siitä, ettemme pitäisi hampurilaisista, emmekä todellakaan nyrpistä neniämme pikaruoalle. Ulottuvillamme ei ole houkuttelevia gourmethampurilaisia myyviä ravintoloita, joten tavanomaisiin pikaruokaketjuihin on tyytyminen, mikäli hampurilaishimo käy liian voimakkaaksi. Ketjuista kelpuutamme mäkkärin. Kotona teemme hampurilaisia silloin tällöin. Olen löytänyt kunnollisen sämpyläohjeen, jota kiltisti noudatan, Jonna on esitellyt sen blogissaan jo vuonna 2012.  

Tämän lauantain päivällisestä päätin jo viime viikolla, kun sain ostettua hevosen lihaa. Söimme samantien hevosen ulkofilepalat, mutta jauhelihan vakumoin ja pakastin tuonnempaa käyttöä varten. Halusin kokeilla hevosenlihaa hampurilaispihveihin ja kutsuin Opiskelijan syömään. Otimme jauhelihan illalla jääkaappiin sulamaan ja tänä aamuna etsin tietoa hampurilaispihvin tekemisestä sous vide-menetelmällä. 

Viime aikojen trendi Campakeittiössä on ollut päivällispuuhien aloittaminen ennen auringonnousua. Yövuorojen jälkeinen hypetila oli tänä aamuna lakipisteessään, kuten viimeisen yövuoron jälkeen tuleekin olla. Tein pienen sämpylätaikinan kohoamaan varhain, olen alkanut nyt aina käyttää yleiskonetta leipätaikinoiden vaivaamiseen saatuani muutaman kerran sillä konstein niin paljon paremman sitkon taikinaan käsin vaivaamiseen verrattuna. Naputtelen sämpylöiden ohjeen tähänkin, vaikka se jo esiintyy blogissa pariin kertaan. Löydän sen itsekin helpommin, kun sitä taas tarvitsen. Sama ohje on myös mitä mainioin hot dog-sämpylöille, sen kun vain leipoo taikinan pitkulaisiksi sämpylöiksi.

Hampurilaissämpylät (6-10 sämpylää niiden koosta riippuen)

• 50 g tuorehiivaa tai 11 g pussi kuivahiivaa (käytä aina tuoretta, jos mahdollista, sillä onnistuu vielä paremmin kuin kuivahiivalla)
• 3,75 dl lämmitettyä maitoa
• 500 g vehnäjauhoja (unohdetaan nyt kaikki terveellisyysaspektit, hampurilaissämpylän pitää olla vehnäpullaa)
• 35 g voita
• ripaus suolaa

Keräsin kaikki taikinan ainekset kulhoon ja annoin koneen vaivata taikinaa 10 minuuttia, vaikka aika tuntui ikuisuudelta. Se kannattaa. Jätin taikinan suihkumyssyllä peitettynä kohoamaan ensin tunniksi kulhoon. Sitten kumosin taikinan jauhotetulle leivinlaudalle ja leikkasin sen niin moneen osaan kuin tarvitsin sämpylöitä ja minkä kokoisiksi suunnittelin hampurilaispihvit valmistaa, tällä kertaa 7 osaan. Pyörittelin palat palloiksi ja nostin ne leivinpaperille kohoamaan. Jätin ne peitettyinä nousemaan 90 minuutiksi. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen. Paistoin sämpylät uunin keskiosassa. Tällä kertaa sämpylät olivat sopivan paistuneita 15 minuutin kohdalla. Pienemmät ovat valmiita noin 10-12 minuutissa. Peitin sämpylät leivinliinalla odottamaan hampurilaisten valmistamista.

Hampurilaispihvit hevosenlihasta 

• 1,2  kg hevosen jauhelihaa
• suolaa ja pippuria
• voita pannulla paistamiseen/pinnan viimeistelyyn

Luin ohjeita hampurilaispihvin valmistamiseen sous vide-menetelmällä Serious Eats-sivulta. Siellä pohdittiin kattavasti, onko sous vide ylipäätään kannattava menetelmä tässä yhteydessä ja jos sitä aikoo käyttää, mitä on hyvä ottaa huomioon. Kovin pieniä pihvejä sillä tavoin ei kannata alkaa valmistaa, vaan menetelmä on paremmin edukseen suurehkojen (170-225 g) pihvien kohdalla. Jauhelihaa ei myöskään neuvottu tyhjiöpakkaamaan vakumointikoneella, sillä se imee pakkauksesta ilman niin tyystin, että se myös litistää jauhelihaa liikaa ja menetämme tasalämpömenetelmän edun, ruoan mehukkaana säilymisen. Niinpä sivulla neuvottiin käyttämään ilmansyrjäyttämismetodia uudelleensuljettavalla muovipussilla Minigrip-tyyliin. 

Pihvien kannattaa olla niin tarkkaan samanpainoisia kuin mahdollista yhtäläisen kypsyyden saavuttamiseksi, joten noudatin neuvoa punnita jauheliha pihvi pihviltä. Koska sämpylöistäni tuli suurenpuoleisia, piti pihvienkin olla melkoisen suuria. Punnitsin jauhelihan 175 g kekoihin. (emme olleet aikeissa kolmeen pekkaan syödä koko määrää samantien, älkäätten peljästykö, sulamaan otettu jauheliha oli vain käytettävä kaikki samantien). 

Taputtelin keot pyöreiksi pihveiksi, joiden paksuus oli noin 2,5 cm. Ripottelin niille suolaa ja pippuria molemmin puolin. Pakkasin pihvit yksittäin suljettaviin muovipusseihin ja laitoin ne jääkaappiin odottamaan.

Ruoanlaiton lähestyessä kuumensin Sansairella veden suuressa kattilassa 54 asteeseen. Tavoittelin medium-kypsyyttä. Serious Eats-sivulla on hyvät kuvat siitä, miltä eri kypsyysasteisten pihvien tulisi näyttää. Kypsymiseen käytettävä aika oli sivun taulukon mukaan vähintään 40 minuuttia ja pihvin optimikypsyyden luvattiin säilyvän tällä 54 asteen lämmöllä aina 4 tuntiin asti. Tämä antaa jo mukavan aikaikkunan ruoanvalmistamiseen.

Kypsensin pihvejä noin 60 minuuttia. Viime hetkellä paistoin hieman pekonia ja peittelin sen odottamaan. Kun kaikki muu oli aivan valmista, otin sous vide-pihvin kerrallaan vesihauteesta ja avasin pussin. Kuivasin pihvin pinnan ja paistoin siihen pannulla voissa rapsakan pinnan. Sous vide-menetelmä sopi ainakin tällaiseen syvänmakuiseen jauhelihapihviin hyvin, tavoittelemani medium-kypsyys taisi olla ainakin melko lähellä.

Onko sous vide-menetelmä sitten vaivan väärti kotikeittiössä, siitä voi olla montaa mieltä. Nyt kun olen kokeillut lyhyessä ajassa monta eri kertaa sous videä, en pidä sitä enää ollenkaan vaivalloisena, päin vastoin. Joissakin tapauksissa se on hidas menetelmä, mutta toisaalta se voi antaa laajankin aikavälin, jolla ruoka on jo valmista ja milloin se on vielä aivan yhtä hyvää. Ruoan pilaamiseen tällä menetelmällä täytyy oikein keskittyä. Hevosen lihalle annamme jälleen 10 pistettä ja ostan sitä varmasti heti, kun vain tilaisuus tulee.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki tasalämpökypsennystä käsittelevät postauksemme.

Kunnon hampurilaispihvi vaatii kunnon sämpylän

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Hampurilaissämpylät ovat olleet aina minulle ongelmallisia. Kaupoissa myytävät ikisäilyvät sämpylät ovat useimmiten aivan surkeita, hajoavat kappaleiksi, eivätkä kuivuuttaan ime mitään hampurilaisen herkkukosteuksia. Kotoisiin yritelmiin käytin Fazerin paahtosämpylöitä niin kauan kuin niitä oli, mutta noin vuosi sitten ne hävisivät kaupoista. Pieniähän ne olivat, mutta leivänpaahtimen kautta niihin tuli sopiva sitkeys ja pienikokoiset hampurilaiset olivat lastenkin helposti syötäviä. 

Nyt meillä ei ole enää pieniä lapsia, nyt saa hampurilainenkin olla suuri. Sain Familian lihapaketissa kokeiltavaksi Black Angus-karjan lihasta tehtyjä tuhteja hampurilaispihvejä, joiden paino kappaleelta oli 200 g. Siispä sämpylänkin piti olla vähän suurempi kuin tennispallo.

Muistin, että tutuissa blogeissa kiersi muutama vuosi sitten hyvä hampurilaissämpylän ohje ja niitähän löytyi helposti TOP100-ruokablogien haulla. Se on tosi kätevä, suosittelen kun ette ihan muista, missä kotimaisessa blogissa näittekään jonkun kiinnostavan ohjeen. Jonnan postaus vuodelta 2012 oli se, mitä muistelin ja siellähän minäkin olin suuna päänä kommentoimassa. En ollut tuolloin tavannut vielä ketään postaukseen kommentoinutta, mutta nyt useimmat muutamaan kertaan. Kyllä blogaanius kannattaa, saa aivan mahtavia kavereita, tällainen introvertin perikuvakin! Jonna oli ottanut ohjeen Helené Johanssonin Leipä-kirjasta.

6 suurta hampurilaissämpylää 

• 3,75 dl maitoa
• 50 g hiivaa
• 500 g vehnäjauhoja
• 35 g voita
• ripaus suolaa

Lämmitin maitoa hieman ja keräsin kaikki ainekset yleiskoneen kulhoon. Annoin koneen vaivata 10 minuuttia. Se on pitkä aika. Meidän keittiön pöytätaso on sellaista materiaalia, että Kitchen Aidin pohjatassut eivät oikein pidä siinä ja kone uhkaa vaeltaa pikkuhiljaa kohti reunaa pitemmissä vaivauksissa. Tietysti voisi siirtää koneen keskemmälle, mutta olisihan se nyt ihan liian järkevää! Laitan aina puisen haarukan koneen viereen ja jos se puskeutuu lattialle, kuulen sen kolahduksen ja ehdin vielä hätiin. Ei kai kukaan jaksa seistä 10 minuuttia katsomassa kuinka taikina vaivautuu? 

Kymmenessä minuutissa taikinaan tuli  hyvä sitko, jätin taikinan puoleksi tunniksi kulhoon kohoamaan peitettynä. Kumosin hieman kohonneen (ei vielä kaksinkertaiseksi ehtineen) taikinan kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja leikkasin se 6 osaan, sillä halusin tehdä suuria sämpylöitä, (leikkaa 10-12 palaan, jos haluat pienempiä). Pyörittelin palat palloiksi ja laitoin ne leivinpaperin päälle uunipellille. Painoin palloja kämmenellä hieman litteämmiksi ja peittelin 1,5 tunniksi kohoamaan. 

Lämmitin uuni 225 asteeseen ja paistoin sämpylöitä noin 15 minuuttia. Paistoaika riippuu siitä, kuinka suuria säpylöistä tekee, pienempiä ei tarvitse juuri 10 minuuttia pitempään paistaa.

Hampurilaispihvit sulivat jääkaapissa aamupäivän aikana ja paistoin ne kaasugrillin parilalla. Öljysin hieman parilaa ja yritin malttaa mieleni, etten kääntäisi pihvejä liian aikaisin, jolloin ne eivät vielä suostuisi nätisti irtoamaan. Paistamiseen meni noin 10 minuuttia, ilmeisesti ne voisi laittaa jäisenäkin paistumaan, jolloin paistumisaika olisi pakkauksen mukainen 15-20 minuuttia. 

Lisänä meillä oli ohuita tomaattiviipaleita, suolakurkkua, salaattia, kevätsipulia ja ketsuppia. Joku siivoushullu oli laittanut alkuviikosta kaikki majoneesia muistuttavatkin purkinjämät pois.

Kiitos Familialle mehevistä pihveistä! Kerrankin sain pihvin ja sämpylän olemaan samaa kaliiperia ja Jonnan neuvoin tehdyt sämpylät olivat juuri sopivia, riittävän joustavia pitääkseen paketin kasassa, ihanan pehmeitä sisältä. Aivan ylivoimaisesti parhaat koskaan tekemäni sämpylät!

Giro d'Italiassa ajetaan parhaillaan 13. etappia Montecchio Maggioresta Jesoloon. Päivän italialaiseksi keittiöpuuhaksi jäi viinipullon avaaminen. Etapin lopputulos selviää myöhemmin tallenteelta.