Antipastivalikoima kolmelle

Tänään aurinko paistoi aamusta alkaen ja söimme iltapalaa omalla terassilla auringon painuttua naapurin puiden taakse. Yksi hyttynenkin lenteli lähettyvillä, mutta ei se haitannut. Päivän italilainen syömäpuoli oli tunkutarjotin, antipastivalikoima kolmelle ja siinä olikin kaikenlaista herkkua.

Antipasti kolmelle

• nektariineja ja persikkaa lohkoina
• mansikoita ja vadelmia
• rypäleitä
• appelsiinia
• grissini-leipätikkuja
• ciabattaa
• buffalomozzarellaa
• erilaisia kovia juustoja 3-4 erilaista palaa (viskicheddaria, mancegoa, jotain italialaista juustoa, en muista nimeä)
• sinihomejuustoa
• yrttituorejuustoa
• bresaolaa
• salamia

Asettelin kaikki mielestäni aika nätisti isolle ovaalin muotoiselle tarjottimelle ja istuimme ulos kaikessa rauhassa syömään. Vaikka juustoja oli vain hieman tulitikkuaskia isommat palat ja hedelmiä ja marjojakin hyvin maltillisesti, tämä määrä riitti oikein hyvin kolmelle.

Giro d'Italian kahdeksas etappi tuli silmäiltyä hieman ylimalkaisesti, sillä ulkona oli niin paljon kivempi istua kuin television äärellä. Voittajaksi ylsi iloisen näköinen aussi, Caleb Ewan ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen toissapäivänä pinkin paidan itselleen hommannut Valerio Conti. Huomenna on vuorossa ensimmäistä lepopäivää edeltävä yhdeksäs etappi, henkilökohtainen aika-ajo. Se on jo toinen tässä kisassa ja kolmaskin vielä tulee aivan viimeisenä etappina. Minä en siitä tykkää ollenkaan, mutta minulta ei varsinaisesti ole kysytty asiasta mitään. 

Mozzarellahulluutta

Olen aivan hullaantunut mozzarellaan, sitä on mennyt pallokaupalla viime aikoina ja tänään taas. Tällä kertaa pallukan kaveriksi sommittelin persikkaa ja pinjansiemeniä. Tämä salaatti sopi ihan hyvin päivän muiden aterian osien kanssa, kokeilimme jo aikoja sitten hankittua Lotus-grilliä, jolla Antti grillasi muutamia pikkuisia makkaroita. 

Persikka-mozzarellasalaatti

• pinjansiemeniä
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 2 persikkaa
• nokare voita
• 1 rkl tummaa sokeria (muscovadon ja leipurinsokerin sekoitusta)
• pippuria
• oliiviöljyä
• basilikaa

Paahdoin ensin pinjansiemeniä kuivalla pannulla niin, että niiden kyljet ottivat hieman väriä. Vältin polttamasta niitä, mikä on harvinaista, yleensä ensimmäinen satsi kärähtää. Kaadoin ne lautaselle jäähtymään. Lisäsin samalle pannulle nokareen voita ja sokerin ja sekoittelin. Leikkasin persikat lohkoihin ja kaadoin lohkot pannulle paistumaan. Paistoin viipaleita molemmilta puolilta muutaman minuutin. Revin mozzarellapallon paloihin lautaselle ja kun persikat olivat mukavasti karamellisoituneet, sijoittelin ne lautaselle juuston kaveriksi. Ripotin päälle pinjansiemenet, kiersin hieman pippuria ja ihan vähän oliiviöljyä viimeistelyksi, samoin basilikaa. Vinkkiä tähän salaattiin otin tästä blogista.

Giro d'Italian toinen etappi oli kirimiesten suosikki. Eilinen voittaja, Primoz Roglic ajoi pinkissä paidassa, eikä hän joutunut siitä luopumaan tänäänkään. Pascal Ackermann ehti ekana maaliin. Elia Viviani joutui taipumaan toiselle sijalle. 

Gazpachohulluna – keltainen versio

Töiden takia en ehtinyt tehdä isompia kokkauksia tänään, mutta tein kuitenkin aamulla alkuruokakeiton jääkaappiin asettumaan. Se oli heti tekemisen jälkeen aika kauniin keltainen, mutta muutti väriään hieman päivän aikana. Mutta maku ei mennyt ainakaan pahempaan suuntaan. Emme lopulta syöneet mitään pääruokaa, vain tämän keiton, sillä ruokailu meni melko myöhään. 

Keltainen gazpacho

• 2 nektariinia
• 2 litteää persikkaa
• puolikas pienehköä cantaloupe-melonia
• yksi pieni omena
• muutamia vihreitä rypäleitä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Leikkasin hedelmät paloihin ja laitoin ne kaikki blenderiin. Käytin laitetta täydellä teholla noin minuutin ja laitoin sitten pienimmän tehon. Kaadoin kannen kurkistusluukusta mukaan oliiviöljyä emulgoitumaan. Käytin konetta vielä pari kolme minuuttia. Maustoin keiton suolalla ja pippurilla ja kaadoin koko sopan jääkaappiin mahtuvaan kannuun. Tarjolle laittaessani luritin keiton pinnalle hieman oliiviöljyä ja leikkasin pienestä omenasta muutaman ohuen viipaleen koristeeksi. Ollapa taas helteinen päivä, niin olisi kyllä hyvä keitto! Ja oli näin vähemmän kuumanakin päivänä. Saa nähdä mitä versioita vielä kokeilen. 

Katsoin La Vueltan 12. etappia loppupäästä parikymmentä kilometriä. Nyt ajettiin minulle mieluisassa osassa Espanjaa, eli pohjoisessa. Voittoon ajoi Alexandre Geniez ja kokonaiskilpailua johtaa nyt sitten Jesus Herrada. Huomenna on sitten vuorossa oikea vuorietappi.

Bellini

Italialaiseksi drinkkivinkiksi ehdotan Belliniä. Minä en saanut hankittua valkolihaisia persikoita, mutta tavallisia keltaisia oli saatavilla. Kuohuvana käytimme tämän vuoden Giro d'Italian roiskutusviininä olevaa  Astoriaa. 

Bellini

• persikkasosetta
• proseccoa
• mansikka

Kaada persikkasosetta kuohuviinilasin pohjalle ja päälle kylmää kuohuviiniä, sekoita tikulla maltillisesti. Aseta viilletty mansikka lasin reunaan. Nauti välittömästi. Tai älä, mutta ihan hyvä drinkki. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme.

Giro d'Italian 17. etappi on vielä menossa. Hotellihuoneen telkkarissa on erikoinen säätö, digitaalilähetys on rakeinen kuin entisaikaiset "kiinalaisten hiihtokisat". Olipa se muuten rasistisesti sanottu, anteeksi. Selostus on edelleen portugaliksi, jota en ole yön aikana salaperäisesti oppinut unissani. Vakoilin eilisen tilanteen Giron sivuilta ja sen mukaan eilen voitti Nibali ja kokonaiskilpailua johti Tom Dumoulin. Nairo on toisena puoli minuuttia perässä. Nyt ajajilla on vielä 37 km maaliin.

Kunhan ulkolämpötila menee alle 30 asteen täällä Tomarin kaupungissa, minäkin uskaltaudun ulos. Tämän kaupungin kautta kulkee caminoreitti ja näinkin jo peregrinoja. Tulin kyllä siihen tulokseen, etten minä voisi kävellä näin kuumalla säällä, en jaksaisi enkä tahtoisi. Joten minulle sopii aikainen kevät tai myöhäinen syksy, satakoon sitten mieluummin. Mutta 35 asteen helteessä minä en caminoi. 

Pieleen meno ja korjausliike

Eilen kokkisotailin siihen malliin, että olin itseeni oikein tyytyväinen. Se yleensä tietää, että kohta menee pieleen. Emme jaksaneet eilen syödä jälkiruokaa ja jätin mascarponevaahtoni sifoniin odottamaan jääkaappiin kyljelleen, kuten oli neuvottu. Ei parane kertoa ohjetta, minkä mukaan tein sillä se ei sietänyt seisottamista, vaan jymähti pulloon niin, että tänään kaikki kaasu pölähti pullosta pihalle ja vaahtomassa oli vanukasmassaa pullon toisella laidalla. Syynkin ymmärrän nyt, se oli liivate ja rasvaiset maitotuotteet, se mascarpone, joka minun piti käyttää hyödykseni. Eli ei liivatetta pitempään säilytettävään massaan, muistan tästedes. Kun kokeilen uudelleen mascarponevaahtoa ja saan sen onnistumaan, teen siitä sitten postauksen. 

Korvaavaksi jälkiruoaksi tein sitten persikkavaahtoa, johon tuli vain samaista persikkasosetta ja maitotuotteeksi kermaa, koska talossa ei ollut enää mascarponea, ei rahkaa, eikä maustamatonta jogurttia. Vähän minua harmitti. Vaahtoon tuli yksinkertaisesti 1 dl persikkasosetta, 1,5 dl kermaa, 1 rkl tomusokeria ja ripaus vaniljajauhetta. Siivilöinti 0,25 litran sifoniin (josta se vanukas oli kuin olikin saatu putsattua pois), kaasupatruuna perään ja pullo jääkaappiin odottamaan. 

Sitten tein kokeilun miten laitan tarjolle jäätelöä, liekitettyä tuoretta ananasta ja tuota persikkavaahtoa. Sain aikaan niin kamalan näköisen annoksen, että minun täytyy olla hirveässä kännissä ennen kuin näytän sitä kuvaa kenellekään. Otin siis kuitenkin kuvia annoksestani, jolla olisin voinut hyvin osallistua Hirvein Kokki-kilpailun Rumin annos-tehtävään, olisin voinut voittaa jonkun viimeinen oljenkorsi-pinssin. Toivoin, että kuvassa annos näyttäisi siedettävältä, mutta ei. Se oli ihan kamala. Mutta se maistui hyvältä, söin sen äkkiä ennen kuin Antti tuli sisälle lumitöistä. 

Uusintayritys oli  hieman parempi, mutta on siinä vieläkin toivomisen varaa. Maku oli kyllä hieno, vaniljajäätelöstä stanssilla kiekko lasipurkkiin (ah, kuinka originellia), päälle jäähtyneet liekitetyt ananaspalat ja pinnalle persikkavaahtoa ja vadelmapölyä. Että tämmöistä tällä kertaa.

Valkoinen kakku hävikin vähentämiseksi

Olen jemmannut kananmunan valkuaisia jonkun aikaa sitä varten, että haluaisin tehdä marenkia. Tällä erää en ole saanut aikaiseksi kokeilla onnistuuko se kiertoilmalla, arvelen ettei. Niinpä kun löysin espanjalaisen valkoisen kakun ohjeen, päätin käyttää valkuaiset heti siihen. 

Espanjalainen valkoinen kakku

• 6 valkuaista
• 225 g sokeria
• 110 g vehnäjauhoja
• 110 g voita
• sitruunan kuorta raastettuna (oma lisäykseni)

Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla. Vatkaa ensin valkuaisia muutama minuutti, kunnes niistä tulee valkoista tiivistä vaahtoa. Lisää mukaan sokeri vähitellen. Yhdistä mukaan jauhot, sulatettu voi ja sitruunankuori. Kääntele taikina tasaiseksi nuolijalla ja kaavi taikina valmisteltuun vuokaan. Minä käytin silikonivuokaa, jota ei tarvitse voidella. Paista kakkua noin 25-30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun taikinaa ei tartu enää tikkuun, kakku on kypsä. Kumoa kakku muutaman minuutin kuluttua uunista ottamisen jälkeen. Minun kakkuni hieman lässähti, mutta se on kyllä kypsä ja maistuu oikein mainiolle. Hieman vähemmän sokeria olisi varmaan riittänyt. 

Käytin osan kakusta eiliseen jälkiruokaan, jonkunlaiseen triflen ja eton messin sekoituksen. Laitoin annoslasin pohjalle palasen kakkua, jonka kostutin kevyesti makealla sherryllä. Kerrostin lasiin sitten viikunaa, luumua ja persikkaa. Hieman kermavaahtoa ja puolikas suuresta virolaisesta marengista. Tästä tuli kiva jälkiruoka grilliaterian päätteeksi. Loput kakusta menee varmaan kahvin kanssa huomenna, kun nuoriso tulee käymään.

La Vueltan 14. etappi ajettiin melkein kokonaan Ranskan puolella, maisemat olivat aivan mahtavan kauniit. Etapilla oli monta raatelevaa nousua ja sellaiseen se myös päättyi. Iloksemme etapilta oli pitkä lähetys, jota katsoimme pätkittäin koti- ja pihahommien ohessa. Etapin voittajaksi ehti Robert Gesink. Nairo Quintana johtaa edelleen kokonaiskilpailua ja Chris Froome on toisena.

Uppopersikkakakku

Campasimpukan viides kolmiosainen ruokahaaste tuli tänään päätökseen, kun La Vuelta päättyi. Sen kunniaksi minun oli tarkoitus tehdä luumupiirakka espanjalaisen blogin ohjeella. Monestakin syystä luumupiirakasta tuli jotain aivan muuta. Tämän leivonnaisen myötä Campasimpukka jää ruokahaastetauolle määräämättömäksi ajaksi. Onhan syksyn mittaan vielä yhden päivän kilpailuja, joiden mukaan voimme vielä haastella itseämme, jos siltä tuntuu.

Uppopersikkakakku

• 4 litteää persikkaa
• 4 kananmunaa
• 200 g sokeria
• 1 rkl vaniljauutetta
• 250 g vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 purkki kermaviiliä
• 100 g voita sulatettuna

Luumujahan minulla ei ollut alunalkaenkaan, joten vaihdoin ensin ohjeen luumut persikoihin. Sitten minulla ei leipomispaikassani ollut sopivaa öljyä, joten vaihdoin sen voiksi. Philadelphia-juustoakaan minulla ei ollut, vaihdoin sen mascarponeen, joka olikin mennyt pilalle, joten vaihdoin sen kermaviiliin ja jätin pois kokonaan luonnonjogurtin (jota ei ollut). Omia aikojani lisäsin vaniljauutteen ja lopulta minulla olikin jo aivan erilainen kakku tekeillä. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja laitoin irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia. Voitelin paperin ja vuoan reunat ja sirottelin niihin jauhoja, jotka ravistelin kauttaaltaan tasaiseksi kerrokseksi. Leikkasin persikat ohuiksi viipaleiksi hedelmän kiveä myöten. 

Vatkasin sokerin ja kananmunat kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Sulatin voin ja jätin jäähtymään. Lisäsin vaahtoon kermaviilin, vaniljauutteen, jauhot ja leivinjauheen ja vatkasin tasaiseksi. Lisäsin viimeisenä sulatetun voin ja pyöräyttelin nuolijalla taikinan tasaiseksi. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja asettelin persikkaviipaleet kakkutaikinan pinnalle. Ripottelin pinnalle pikkuisen sokeria. Paistoin kakkua uunin toiseksi alimmalla tasolla 45 minuuttia. Kun raaka spagetti tuli pistoksen jälkeen puhtaana ulos kakusta, tiesin kakun olevan kypsä. 

Persikkapalat upposivat tähän kakkuun aivan kokonaan, joten kakun ulkonäkö oli aivan erilainen kuin alkuperäispiirakan. Taikinan rakenne oli varmasti ohuempi, koska tuorejuuusto oli vaihtunut kermaviiliin. Hedelmät olivat tasaisesti kakun sisällä ja tekivät siitä mehevän. 

Söin kakkua pienen koepalan jo pian leipomisen jälkeen ja enemmän sitten yhdessä perheen kanssa iltasella. Meillä oli jääkaapissa Tallinnasta ostamaani paksua vaniljakastiketta, mikä sopi hyvin jäähtyneelle, mehevälle kakulle. Ei se mitään, että kakusta tuli aivan erilainen, kuin olin tarkoittanut. Olen tyytyväinen, että osasin vaihtaa raaka-aineita niin, että kakku lopulta onnistui, vaikka vaikutti ensin, että koko leipominen jää tekemättä.

La Vueltan viimeinen, seremoniallinen etappi ajettiin illan hämärtyessä Madridin kaduilla. Sen päätteeksi kokonaiskilpailun voittajaksi selviytyi eilen kisan ratkaissut Fabio Aru Astana-tallista. Massakiriin päättyneen etapin voitti John Degenkolb, tuo Alpecin-samppoon mainosmies.