Kuuman päivän ilta – Jake Nymanin radio-ohjelmaa mukaillen

Nyt pääsimme taas lämpimälle vyöhykkeelle, noin 30 asteen lämpöihin päivällä ja yöllä pariinkymmeneen asteeseen. Aiemmin olin näissä lämmöissä jo ihan pönttö himmeänä, mutta jollain tapaa viime kesän yli 40 asteen lämmöt ovat muuttaneet ajatusmalliani siihen suuntaan, että kunhan pysyy alle 35 asteessa, pärjään kyllä. En tosin ryhdy mihinkään suuriin voimainponnistuksiin, mutta ei tarvitse kotiinkaan lähteä.

Teimme tänään lyhyen siirtymän Gienistä Beaugencyyn, alle 100 km. Näillä ranskalaisilla leirialueilla on se todella kiva juttu, että niille voi tulla jo aamupäivällä, eikä mene mitään ylimääräistä maksua. Kunhan tulee ennen kuin henkilökunta lähtee lounaalle, niin saa tulla. Ja hinnat! Kun Tanskassa ja Ruotsissa maksoimme leirialueyöstä 40-50 €, nyt maksaa 20-25€. Sepä ei ole ilahduttamatta. 

Heti kun olimme päässeet leiriytymään, kävelimme Loiren ylitse vanhaa siltaa keskustaan. Tästä alkaa tulla ihan sellainen paha tapa, montakohan leirialuetta olemme jo kokeilleet Loiren laaksossa, on leirialue, Loire, vanha silta ja keskusta sillan toisella puolella? 5-6-8? Jossain olimme kyllä eri joen varrella, mutta päätin, että sielläkin jokea voi kutsua Loireksi, vähän samaan tapaan kuin meillä kaikkia hiihtokenkiä monoiksi. 

Vastarannalla oli menossa jonkunlainen torikokous, jota luulimme kirppari- ja ruokatapahtumaksi, mutta lähemmäksi mentyämme älysimme sen olevan jonkunlainen liikunta- ja urheilukerhojen rekrytapahtuma, oli paljon eri seurojen kojuja ja varmaankin olisi päässyt liittymään yhteen jos toiseenkin seuraan maksavaksi jäseneksi. 

Tyydyimme osallistumaan tapahtumaan vain viinilasillisten ja frittiperunoiden verran. 

Olemme viettäneet iltapäivän leirillä ja tarkoitus oli paistella patatas bravas valmiina ostettujen kalaleikkeiden kanssa. Kuuma sää kuitenkin sai meidät vaihtamaan suunnitelmaa ja tekemään viime vuotisesta hellekelin ateriasta espanjalaisen tapaslautasen. Silloin söimme muutaman kerran melonia ja ohutta kinkkua ja nythän se oli ihan ilmiselvä tapaslautanen. Myös muutaman juustopala muutaman päivän takaa ja loput oliivit ja rypäleet asettuivat lautaselle ihan sopuun. Valkoviiniä olemme lantranneet vedellä ja Ryobi-tuuletin puhaltelee naamaani. 

Huomenna säästä riippuen käymme yhdessä pyöräilemässä, tai sitten minä pidän lepotuolia paikoillaan ja Antti käy pyöräilemässä. CampaAdria ei siirry minnekään. 

Kuuman päivän illan tapaslautanen

• 1 pieni hunajameloni
• 1 pakkaus serranonkinkkua
• 1 dl mustia kivettömiä oliiveja
• vähän tummia ja valkoisia rypäleitä
• 5 pientä palaa juustoa parin päivän takaa

Asettelin kaikki tarjolle laakealle lautaselle ja leikimme, että tämä on nyt sitten espanjalainen tapaslautanen. Varastoista meni niin kinkku, meloni, juustot kuin oliivitkin. Rypäleitä taisi jäädä ihan vähän.

La Vueltan etappia emme katsoneet, sillä säästelemme mobiilidataa. Appista saimme tietää, että etapin voitti Lennard Kämna ja kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa Sepp Küss. Ehkäpä huomenna ehdimme katsoa etapin loppupuolta oikein livenä. Olen tosi iloinen, että Sepp johtaa kisaa. Hänellä on niin ystävälliset kasvotkin. 

Varasuunnitelmatapakset

Tänään espanjalainen jälkiruokani, appelsiiniflan meni aivan totaalisesti pilalle, se lötkähti vuoasta suorastaan vastenmielisen kokkareisena massana lautaselle ja päätyi samantien hävikkiin. Luulen, etten tänä vuonna kokeile flania uudelleen. Olen jokseenkin harmistunut. 

Varasuunnitelma on aina hyvä olla olemassa, joten sommittelin pieniä suupaloja Espanja-hengessä ja espanjalaisin raaka-ainein ja kuittaan niillä päivän haasteosuuden. 

Siivutin kurkkua mandoliinilla niin ohuiksi pitkiksi suikaleiksi kuin mahdollista, ohuemmatkin olisivat voineet olla. Pilkoin hunajamelonia kuutioiksi ja siivutin hyvää salamia. Asetin meloniviipaleelle ilmavan serranonkinkkuviipaleen ja sen päälle kurkkusuikaleen. Tökkäsin tapastikun läpi koko komeuden. Salamisiivut pääsivät melonipalan molemmin puolin ja samanlainen kurkkusuikale ylimmäksi. Avasimme pullon espanjalaista punaviiniä ja päätin unohtaa koko flanin. 

La Vueltan kahdeksas etappi on meneillään, sen profiili onkin jänskän alamäkivoittoinen, mutta lopussa on kaksi pientä terävää nousua. Nyt kun irtiotto on ajettu kiinni, voi kyseeseen tulla massakiri ja Peter Sagan pääsee taas puhumaan hauskaa englantiaan loppuhaastatteluissa. Se on niin metkan kuuloista, että jo sen tähden toivon hänelle menestystä.

Edit: Ei tullut Peter Saganin voittoa, hän joutui johonkin kolariin auton tai moottoripyörän kanssa ja näytti todella kiukkuiselta potkiessaan sinne tänne. Ajopöksyt riekaleina hän kuitenkin pystyi jatkamaan matkaa. Kuullemme pian mitä oikein tapahtui.

Tour de Francen odottelua ja mango-melonilassia

Wauhtiajot 2012

Kesäkuun harvoissa postauksissamme on laiteltu ruokaa aika vähän, olen tarkoituksella keräillyt voimia kuukauden viimeisenä päivänä alkavaa Tour de Francea varten. Kammenpyörittäjä tilasi jälleen aikuisten puuhapaketin lievittämään odottamisen tuskaa ja tällä kertaa meillä on hyvä kisakartta, josta voimme helposti seurata kisan kulkua eri puolilla Ranskaa. Paketissa oli mukana myös noin tunnin mittainen kooste viime vuoden kilpailusta ja katsoimme sen sunnuntaina. Se palautti mukavasti mieliin, miten kilpailu vuosi sitten kehittyi ja miten lopputulokseen päädyttiin. Tämän vuoden asetelmista ei voi vielä paljon sanoa, mutta toivon kilpailusta kehittyvän kiintoisan.

Suosikkijärjestelmäni ammattipyöräilijöiden suhteen on vähintäänkin merkillinen. Vuosien varrella olen pitänyt ykkösenä mielessäni milloin ketäkin ajajaa, eivätkä ulkonäköseikat ole lainkaan merkityksettömiä, sen auliisti myönnän. Suosikkini vaihtuu lennosta ja syy voi olla mitä kummallisin. Aikaisemmin pidin Cadel Evansia "ilkeän näköisenä", mutta pari vuotta sitten mieleni vain otti ja muuttui. Enää hän ei näytä minusta keljulta ihmiseltä ja olenkin lähes varma, että pidän häntä suosikkinani tämän vuotiseen Touriin. Alexandre Vinokourov "pääsi suosiooni" (ihan kuin hän sinne olisi halunnut) eräällä muutaman vuoden takaisella Giro-etapilla, jota ajettiin valkoisilla hiekkateillä ja kova vesisade teki tiet vaaleaksi mutavelliksi. Vino ajoi sinnikkäästi ja pyyhki valkoista sementtiä silmistään ja se  katse teki minuun vaikutuksen. Eivät nämäkään asiat ole vain järjenjuttuja, vaan myös sydämenasioita! Ainakin näin epäurheilijamaisella ihmisellä kuin minulla. Minä annan auliisti anteeksi seikkailut kiellettyjen aineiden parissakin. Kun rangaistukset on kärsitty, pidän jälleen vaikkapa Alberto Contadorista, olen pitänyt kaiken aikaa, sellaiset silmäripset miehellä! Kammenpyörittäjä nauraa toisinaan näille ranking-listoilleni, mutta nauruhan on ihmiselle vain hyväksi.

Keittiössä aion tämän vuotisen Tour de Francen aikana kokeilla joitakin sellaisia ranskalaisen keittiön klassikoita, joihin en viime vuonna vielä tohtinut tarttua. Tällaisia ovat ainakin kohokkaat ja croissantit. Viime vuonna ei tullut aivan totaalista mönkäänmenoa minkään Tour-kokkauksen suhteen, johtuen kyllä useimmiten vaikeuskertoimen alhaisuudesta. Mitään revanssia ei tarvitse välttämättä ottaa, samaan tapaan kuin esimerkiksi raviolin kanssa  kävi Italia-teemassa.  Tour de Francen alkuun on nyt  alle kaksi viikkoa, joiden aikana ehtisin kyhäillä jonkunlaista runkoa päivittäisille Ranska-kokkauksilleni. Luultavasti en saa aikaan mitään etukäteen, vaan kokkaan jälleen päivä kerrallaan.

Jotta ruoka olisi mukana edes pikkuisen tässäkin postauksessa, kerron aamiaisjuomasta, jota  meillä oli eilen. Sain siihen vinkin Pikku Leijona ja puoli valtakuntaa-blogin viikonloppuisesta postauksesta, jossa oli tehty mango-melonilassia. En ollut koskaan tehnyt lassia itse, mikä on kyllä pöhköä. Lassihan on ihana raikas juoma, jota voi varioida rajattomasti. Tällä kertaa tein kyllä melkein kuten esikuvapostauksessa. Meillä oli juuri parhaimmillaan ollut mango, joka ehdottomasti vaati jo käyttöä. Pilkoin mangon ja puoli pienehköä hunajamelonia paloiksi tehosekoittimeen ja lisäsin sinne puolisen litraa kreikkalaista paksua jogurttia ja pikkuisen hunajaa. Surrautus ja pehmeä aamujuoma oli valmis.