Ensitöikseni leivoin leivän - pataleipä

Kuten toisen blogini CampaCaminon puolella jo kerroin, on vuoden mittainen vapaani alkanut. Eilen oli vapaan ensimmäinen päivä, jonka vietin jomottavan päänsäryn vallassa. Luultavasti asiaan oli osuutta niin viimeisiä työpäiviä piinanneella piilostressillä kuin perjantai-illan illallisviinilasillisillakin. Toteutin silti suunnitelmiani huolellisesti, eli nukuin päiväunet ja poltin uutta kaunista pöytäkynttilää. Kannattaa valita tavoitteensa huolella, niin on mahdollista onnistua. 

Tammikuun aikana en ole käynyt kaupassa montaakaan kertaa ja etenkin leipä on ollut meillä monta kertaa vähissä. Eilen muistin, että nytpä ehdin aloittaa monesti aikomani pataleivän valmistuksen. Olen monta kertaa vapaapäivän aamuna harmitellut, etten älynnyt illalla laittaa taikinaa alulle. Vilkuilin jauhovarastoja ja siellä lymyili spelttipussi. Miten monella tapaa speltin voi muuten kirjoittaa väärin? Ainakin spletti, sleptti ja pseltti. 

TOP100 ruokablogit-sivun haulla löysin Suolaa & hunajaa-blogin Puhdistus - pataleipä- nimiseen postaukseen, jonka olin sen ilmestymisen aikaankin lukenut, kuinkas muuten. Kommenttilaatikosta huomasin, että viimevuonnakin pidin tammikuussa älä osta paljon mitään-kuukautta. Jokohan Jokihaka on kokeillut pataleipää, entä Reetta? Monista pataleipäohjeista valitsin Jonnan käyttämän ohjeen, koska siinä oli käytetty juuri pslettiä spelttiä.

Oli hauska huomata, että Jonnan vuoden 2011 postaus aiheesta pataleipä oli saanut minut silloinkin kommentoimaan, kuten monet muutkin vielä siihen aikaan minulle vieraammat blogaanit. Nyt ei oikein enää muista, kuinka ja missä vaiheessa omaa blogaaniuttani keneenkin tutustuin ja heistä tuli enemmän kuin nimimerkkejä. 

Pataleipä sunnuntain aamiaiselle

• 4,5 dl vehnäjauhoja
• 3 dl spelttijauhoja
• 1/4 paketti hiivaa
• 1,5 tl suolaa
• 4 dl vettä
• (paljon vehnäjauhoja leivinlaudan ja liinan jauhottamiseen)

Tee eilen

Sekoita kaikki taikinan ainekset kulhossa sekaisin, älä vaivaa. Taikina jää tahmaiseksi, mutta niin sen pitää ollakin. Peitä kulho suihkumyssyllä tai tuorekelmulla ja leivinliinalla. Jätä kulho huoneenlämpöön 12-16 tunniksi. Mene nukkumaan. Palaa vuoteesta keittiöön etsimään valurautapatasi esille ja ota uunista mahdolliset pellit ja muut tykötarpeet pois, ettei sinun aamulla tarvitse kolistella, vaan saan tehtyä leipäpuuhasi mahdollisimman hiljaa. Näin leipäprojektisi pysyy salassa, niin mahdollisen epäonnistumisen kuin täydellisen onnistumisen ja iloisen yllätyksen säilymisen vuoksi. Mene uudelleen nukkumaan. Perheenjäsenille mutise jotain epämääräistä, jos he kysyvät mitä oikein touhuat.

Tee tänään

Herää ja mene keittiöön toivoen, ettei taikina tule ovella vastaan. Ota esille leivinlauta ja jauhota se oikein kunnolla, siis todella reippaalla kädellä, samoin levitä lähettyville puhdas keittiöpyyhe tai leivinliina (joka ei ole se ykköslempparipyyhkeesi, sillä tässä tulee kumminkin sotkua) ja ripottele sille runsaasti, sanon uudelleen erittäin runsaasti vehnäjauhoja. 

Kumoa pullistunut, kupliva taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja taputtele se neliöhköön muotoon ja nosta kulmat keskelle. Pyöräytä leivän muotoon, mutta älä vaivaa yhtään sen enempää. Nosta taikina jauhoiselle leivinliinalle ja nosta liinan nurkista tarttuen takaisin kulhoon kohoamaan peitettynä.

Kuumenna uuni 230 asteeseen ja laita pata uuniin. Kun uuni on saavuttanut tavoitelämpötilan, kuumenna pataa vielä 20 minuuttia. Nosta pata uunista, ota kansi pois ja kippaa pyyhkeen sisällä kohonnut taikina niin äkkinäisellä liikkeellä pataan kuin mahdollista, älä koita sörkkiä taikinaa mitenkään. Laita vain kansi päälle, pata uuniin ja toivo parasta. Palaa 30 minuutin kuluttua paikalle, ota kansi pois padan päältä ja paista leipää vielä 10-15 minuuttia ilman kantta. Puhdistele pyyhettä parhaasi mukaan ja laita se lopuksi pesukoneeseen. Onneksi et ottanut sitä parasta pyyhettäsi. Pitäisi muuten tehdä postaus keittiöpyyhkeistä, ne tuntuvat olevan tärkeä juttu blogaaneille. EDIT: Nyt sellainen on, lue täältä.

Kumoa leipä padasta ritilälle ja anna jäähtyä. Ota hyvää voita pehmenemään, tämän leivän kanssa ei syödä mitään mukalevitettä. Ripota vielä suolahiutaleita voin päälle, jos uskallat. Speltissä on mukava pähkinäinen maku, sitä ei vaan kannata käyttää liikaa, vain osana jauhoista.

Twitteristä huomasin, että ensi viikolla päättyy kuiva kausi ammattipyöräilyn seuraamisen osalta. Keskiviikkona Eurosportilta alkavat lähetykset niin Dubaista kuin Espanjastakin. Nythän minulla ei sitten olekaan muuta kuin aikaa katsastaa tämän vuoden trikoomuoti ja millaiset parrat tai viikset ovat tänä vuonna coolit. Dubaissa lähtöviivalle asettuvat suosikeistani ainakin Mark Cavendish ja Sir Bradley Wiggins. Espanjan ajosta en löytänyt paljon vielä tietoa, mutta ehkä mañana.

Belgialaiset porkkanat

Brysselistä, Flandersin alueen matkailutoimistosta ostettuja miniatyyrikuskeja, eilisessä kuvassa oli niiden varjot

Olemme käyneet Belgiassa katsomassa millainen on Huyn nousu. Minä en kuvittele, että ikipäivänä saisin ajettua sitä pyörällä edes alusta, saati sitten loppuun asti. Kävelykin hengästytti. Tänään Tour de Francen kolmas etappi päättyi tähän nousuun, samalla se päätti tämän vuotisen kisan ulkomaanseikkailut. Huomenna kilpailu siirtyy Ranskan maaperälle ja siellä se pysyykin loppuun saakka. 

Päivän haasteruokana oli tietysti jotain belgialaista. Jos hollantilaisten ruokaohjeiden löytäminen oli aika hankalaa, niin ei belgialaistenkaan ollut juuri sen helpompaa. Olutpataa olen jo tehnyt, perunatkin on friteerattu moneen kertaan (kiintiö on muutenkin täynnä äskettäisen reissun vuoksi, söimme uppopaistettuja perunoita enemmän kuin tarpeeksi). Vohveleita en ole tehnyt. Vohvelirautani on matalaa mallia, en saa sillä korkeita belgialaisvohveleita aikaan, joten en edes yritä imitoida sellaisia. Endiivistä en paljonkaan pidä ja siinä se sitten melkein olivatkin vaihtoehdot. Selvästi voi nähdä, ettei belgialainen keittiö ole minulle järin tuttu. 

Löysin kuitenkin kivan lisäkeohjeen,  belgialaiset porkkanakolikot. Olin ostanut kotimaisia uuden sadon porkkanoita, jotka kannatti syödä pikimmiten pois.

Belgialaiset porkkanakolikot kolmelle

• 6 pientä porkkanaa
• 2 rkl voita
• 2 rkl vettä
• 1 rkl sokeria
• tuoretta persiljaa
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl kermaa
• raastettua muskottipähkinää

Pese porkkanat huolellisesti ja leikkaa ne noin 3-4 mm paksuiksi kiekoiksi. Sulata voi pannulla ja lisää pannulle porkkanat, vesi, sokeri, suolaa ja pippuria. Sekoittele ja kypsennä noin 6-8 min, kunnes porkkanat ovat pehmeitä, mutteivat vielä muusaannu. Kaada pannulle kerma ja anna sen kiehahtaa ja imeytyä porkkanoihin. Raasta mukaan muskottipähkinää ja ripota päälle runsaasti tuoretta persiljasilppua. Tarjoa heti lämpimänä lisäkkeenä lihan tai kalan kanssa. Meillä oli hävikistä herkuksi- hengessä pyttipannua, johon tuli eilisen flank steakin loput ja kaikenlaista muuta kaapeista löytynyttä. Belgialaiset porkkanat olivat makeita ja hyviä.

Tänä vuonna Eurosport tarjoaa hyvän määrän lähetyksiä Tour de Francelta. Jokaista etappia voi seurata suorana, jotkut jopa kokonaan, kuten eilinen. Tosin meidän tallentimemme temppuili jälleen ja oli alkanut jossain vaiheessa tallentaa vaaleanpunaista pystyraitaista still-kuvaa. Miten mukavaa, sillä sitä ei tiedä lainkaan samaan aikaan ohjelmaa katsoessaan. Vaihtoehtoisina väreinä olemme nähneet myös vihreää still-kuvaa kolmen tunnin tallenteena ja on tainnut olla sinistäkin. Ennen Vueltaa täytyy tuo loota kyllä päivittää.

Se, ettei laite toimi ei tietenkään ole Eurosportin, eikä etenkään Peter ja Christian Selinin vika. Kaksikko selostaa tuttuun tapaansa etappeja niin, ettei kuva edes ole aivan välttämätön, mutta kuten ennen sanottiin kirjeenvaihtoilmoituksessakin, foto ois kiva. Sekä ennen että jälkeen etapin on vielä tarjolla LeMond on Tour-ohjelmaa, joka mukavasti antaa pelivaraa sille, että etapin lähetys jostain syystä ei pysy raameissaan ja välttyisimme siltä, että muuten onnistunut tallennus päättyy loppukirin alkaessa. Niinkin on käynyt monet kerrat. Olemme oppineet tallentamaan aina seuraavankin ohjelman tämän välttämiseksi. Greg LeMondia kyllä kuuntelee ilokseen, hänellä on tänä vuonna eri juttukumppanit kuin viime vuonna.  Ashley House haastattelee englanniksi ja Juan Antonio Flecha, entinen ammattipyöräilijä huolehtii haastatteluista espanjaksi ja italiaksi. Hänellä on ilmiömäinen hiustenkasvu. Giron aikaan hän kävi ainakin kaksi kertaa parturissa ja hetkessä hänellä oli taas melkoinen kiharapehko. Nyt lyön vetoa itseni kanssa siitä, käykö hän seuraavan kerran parturissa ensimmäisenä lepopäivänä, vai jo sitä ennen. Voitan joka tapauksessa.

Kolmannen etapin puolivälin jälkeen tapahtui suuri kolari, jossa useampi ajaja joutui keskeyttämään kilpailun. Kolari näytti aivan karmealta, kun moni pysähtyi sähkötolppaan, mutta pyörät jatkoivat matkaa. Porukka kerättiin auton taakse kasaan ja kilpailua jatkettiin siinä vaiheessa, kun matkaa oli noin 50 km. Etapin ykköseksi ajoi Joaquim Rodriguez ja kokonaiskilpailua johtaa toiseksi ajanut Chris Froome. Alberto Contador joutui taipumaan lopussa ja on nyt 36 sekunnin päässä kärjestä sijalla 8. Huomenna kisa jatkuu Ranskan puolella. 

Sitruunainen kana-parsapasta ilman liikaa tulisuutta

Tein joitakin viikkoja sitten sitruunaista kanapastaa, mutta siitä tuli niin tulista, että ruokailu melkein päättyi chilikyyneliin. Nyt tein uusinnan, sillä vihreää parsaa on nyt hyvin saatavilla ja paketti broilerin fileitäkin oli sulamassa. Nyt otin vinkit Simply Delicious-blogista. Tämä ohje ei ollut yhden kasarin ruoka, pasta keitettiin tavalliseen tapaan väljässä vedessä.

Sitruunaista kana-parsapastaa neljälle

• 500 g tuorepastaa
• runsaasti suolattua keitinvettä isossa kattilassa
• 4 broilerin rintafilettä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 dl lihalientä (tällä kertaa poro-kanalientä)
• 1,5 dl kermaa
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna ja mehu
• 6 vihreää parsatankoa
• 1,5 dl pecorinoa raastettuna
• tuoretta basilikaa (unohdin)

Leikkaa broilerifileet suikaleiksi ja ripota niille suolaa ja pippuria. Laita suurehko kattilallinen vettä kiehumaan pastaa varten. Leikkaa parsat vinottain ohuenpuoleisiksi paloiksi ja halkaise nuppu, mikäli parsat eivät ole ihan hoikimpia. Kuumenna pannu ja laita oliiviöljy ja voi sille kuumenemaan. Kun pannu on kuuma, nostele lihapalat paistumaan. Älä laita pannua liian täyteen, etteivät lihapalat ala ruskistumisen sijasta kiehua. Kun broileripalat ovat saaneet nätin paistopinnan molemmin puolin, kaada lihaliemi pannulle ja anna kiehua hetken aikaa. Lisää kerma ja parsapalat pannulle ja anna kiehua maltillisesti. Laita pasta kiehumaan pakkauksen keittoajan mukaisesti. 

Kun pastaa kiehumisaikaa on enää muutama minuutti, lisää pannulle sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu. Kokeile parsojen kypsyyttä. Kaada kypsä pasta tarjoiluastiaan (tai suoraan pannulle, jos haluat tarjota ruoan siitä) ja kumoa kastike päälle. Sekoittele ja ripota päälle pecorinoraaste. Jos olet parempimuistinen kuin minä, et unohda basilikaakaan. Nyt ruoka ei ollut liian mausteista, vaan mahtavan sitruunaista. Tätä ohjetta käytän toistekin. Kanan tilalta ruokaan sopisi myös lohi. Myös enemmällä parsalla ilman lihaa tai kalaa tämä olisi hyvä ateria.

Tänään taas ajettiin Giro d'Italiassa, vuorossa oli kymmenes etappi. Olin juuri avannut television ja asettunut katsomaan lähetystä, kun kuulin Peter Selinin mainitsevan taas Campasimpukan lähetyksessä. Se toi hauskan piikin kävijätilastoihin, tunnin aikana blogiin tehtiin noin 250 käyntiä. Olisipa hauska, jos saisin uusia vakiokävijöitä. Kiitos, Peter!

Ruoanlaitto ja muut kotihommat veivät huomioni etapin loppuvaiheista, mutta tallenteelta sain katsottua, että etapin voittoon ajoi Nicola Boem Bardiani-CSF-tallista ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa kolmen sekunnin turvin suosikkini Alberto Contador. Haastattelussa hän kertoi käyttäneensä eilisen lepopäivän lähinnä lepäämiseen, mikä kuulosti minusta todella viisaalta. Ihmettelen, miksei hän ole alkanut seuraajakseni Twitterissa, vaikka meillä on selvästi sama harrastuskin, nukkuminen.