Haemul Jeongol – kalakeittopäivän korealainen hotpot

Minä olen tosi huono hoksaamaan mitään kansallisia korvapuusti- tai vastaavia päiviä. Tai kun huomaan on jo ilta, tai päivän ruoka on jo tehty tai ei huvita just se mitä tänään olisi "pitänyt" kokata tai leipoa. Huomaan nyt kuitenkin, että vuonna 2021 olen tehnyt kalakeittopäivänä Aasiahkoa kalakeittoa, silloin en vielä aavistanut, että sinne suuntaan tässä kallistutaan yhä enemmän. Eilen satuin huomaamaan Peggyn instasta, että 14.2. on taas kalakeittopäivä ja on Nannakin tainnut asiasta mainita. Meillä on ollut pienimuotoinen ruokatavaroiden inventaario viime päivinä ja satuin hyvin tietämään, mitä aineksia taloudesta löytyy, merellisiä aineksia oli aivan riittävästi. 

Löysin sopivan ohjeen korealaiselle merenelävä-hotpotille ja heti aamiaisen jälkeen etsin pakastetut ainekset sulamaan. Ohjeen otin luottoblogistani, eli Korean Bapsangista. Soveltelin sen mukaan, mitä oli saatavilla, kauppaan emme mene ennen perjantaita. 

Kalakeittopäivän mausteikas merellinen hotpot 

• 4 kampasimpukkaa
• 1 pieni pala turskaa
• 8 katkarapua
• 3 pienen keräkaalin ulointa lehteä suikaleiksi leikattuna
• 1 porkkana tikuiksi leikattuina
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa tikuiksi leikattuna 
• 5 cm pätkä purjoa tikkuina
• kolmasosa punaista suippopaprikaa tikuiksi leikattuna
• 3 ruskeaa herkkusientä
• 2 napakkaa kevätsipulia
• pinaatinlehtiä
• 2 pientä kerää lasinuudelia + kiehuvaa vettä pehmittämiseen
• 1 tl öljyä kampasimpukoiden paistamiseen

Mausteseos

• 1 tl gochugaru-chilihiutaleita (vähensin määrää radikaalisti lähdeohjeen määrästä)
• 1 rkl soup soy saucea (korealainen valmiste, voi korvata tavallisella soijakastikkeella tai kalakastikkeella)
• 0,5 tl suolaa
• kunnon pyöräytys pippurimyllystä
• 1 tl gochujang-chilitahnaa (nyt lähti käyttöön neljäs purkki CampaKeittiössä alle vuodessa!)
• 1 tl doenjang-soijapaputahnaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 tl inkivääritahnaa
• 3 rkl kelp-lientä (alapuolella)

Liemi

• palanen kelpiä (kuivattua merilevää)
• 3-4 dl vettä
• 1 rkl sitruunamehua

Otin turskan, kampasimpukat ja katkaravut sulamaan lautaselle paperin päälle hyvissä ajoin. Kun turskapala oli sulanut, leikkasin sen suupaloiksi. Kuorin katkaravut, ne olivat valmiiksi kypsiä. Olisi ollut kivempi käyttää raakoja katkiksia, mutta avattu pussi kypsiä pitää ensin käyttää. 

Valmistelin kasvikset ja sienet, leikkasin suikaleita ja viipaleita, otin pussista kourallisen pinaattia ja silppusin kevätsipulia. Kiehautin litran vettä ja kaadoin pieneen kulhoon vettä ja nostin lasinuudelikiekot pehmenemään. Loput vedestä kaadoin kattilaan ja lisäsin sinne mukaan kelp-kappaleet, kiehautin lientä noin 5 minuuttia ja nostin sitten pehmenneet kelp-merileväpalat pois kompostikuppiin. Liemen kaadoin pieneen kannuun, siitä olisi helpompi kaataa hotpot-pataan kuin kattilasta. 

Kuivat kelp-palaset ennen kiehautusta

Sekoitin mausteseoksen pienessä kupissa. Kuvassa alla mausteseosta ei ole vielä notkistettu, tein sen vasta olohuoneen lattialla, missä tein ruoan loppuun, oli taas päivällinen matolla-päivä. Lisäsin mausteseokseen muutaman ruokalusikallisen kelp-lientä ja sekoitin tasaiseksi. 

Olimme jo laittaneet olohuoneeseen valmiiksi kaikki, kattauksen ja hotpot-padan, jota on käytetty jo monta kertaa. Olen siihen oikein tyytyväinen. Nostin kaikki ainekset valmiiksi saataville ja laitoimme hotpot-laitteen päälle noin puoliteholle. Siinä ei ole oikein kummoistakaan asteikkoa, ihan summissa ajattelin, että keskikohdan paisto-osa kuumenee sopivasti kampasimpukoiden paistamista varten. 

Asettelin hotpot-laitteen kehänmäiseen alaosaan sienet, kaalisuikaleet, paprika- ja kesäkurpitsaviipaleet, purjon, porkkanatikut ja turskapalat. Laitoin tilkan öljyä yläosan paistokohtaan ja nostin kampasimpukat siihen kypsymään. Kaadoin noin kolme desiä kelp-lientä kasvisten ja turskan päälle ja pian liemi alkoikin jo kiehua. 

Kampasimpukat odottivat kypsyttyään hetkisen lautasella, ettei niistä tulisi kumisia

Muutaman minuutin kuluttua lisäsin mukaan pehmenneet lasinuudelit, jotka olin leikannut saksilla muutamaan nippuun ja lisäsin vielä mukaan kypsät katkaravut, runsaasti kevätsipulia ja pinaatinlehtiä. Kaadoin keittosyvennykseen hieman lisää lientä ja mausteseoksen, sekoittelin pienillä pihdeillä. Kampasimpukat olivat sopivasti kypsiä samaan aikaan kuin kasvikset ja turskakin. 

Annostelin kulhoihin kaikkia aineksia ja lientä, viimeistelimme annokset vielä seesamiöljyllä ja paahdetuilla seesaminsiemenillä. Ensimmäisten annosten jälkeen lisäsin vielä hieman nuudeleita hoptpot-laitteeseen ja söimme toisessa annoksessa vielä kasviksia ja nuudeleita, merenelävät olimme jo syöneet ensimmäisessä annoksessa. 

Kyllä tämä kansallisen kalakeittopäivän ruoasta meni eikä ollut huono ystävänpäivän päivällisenäkään. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Capesante al forno – kampasimpukat "uunissa"

Muistin onnekseni jo tässä vaiheessa Giro d'Italiaa, että meillä on Antin pyöräilytutun Vittorio Gianninin kirjoittama (yhdessä vaimonsa Marita Joutjärven) ihana kirja Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Olen kokkaillut sen ohjeista aikaisemminkin, mutta nyt otin sen mukaan CampaReissulle, ohjeet ovat oikein hyvin reissuolosuhteisiin muunnettavissa. Tänään söimme Vittorion ohjeella kampasimpukoita.

Capesante al forno – kampasimpukat jonkun sortin uunissa

• 8 kampasimpukkaa
• 1 pieni kevätsipuli (salotti ohjeessa)
• sitruunan kuoriraastetta ja mehua 
• 0,5 dl kuivaa valkoviiniä
• ripaus suolaa ja pippuria
• 8 pientä nokaretta voita
• tuoretta timjamia

Tämä ruoka olisi tarkoitus kypsentää uunissa, eikä meillä ole CampaAdriassa uunia, eikä meillä ole edes Lidl-uunia mukana, joten sovelsimme enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Ainakin saimme simpukat kypsiksi. Viritimme minikokoiseen paellapannuun 8 pientä simpukankuorta, joissa simpukat kypsennettiin Campingaz-grillissä kaasulla. Vähän tuli pannuun tummentumaa, mutta ei se mitään, kyseessä on parin euron paellapannu, pitää ostaa uusi, jos tämä meni pilalle. Se selviää puhdistusyrityksen jälkeen. 

Laitoin paperilla kuivatut simpukat pieniin simpukankuoriin, jotka olin kotoa vartavasten ottanut mukaan. Sekoitin sitruunamehun, raastetun sitruunankuoren ja viinin. Luritin marinadia simpukoitten päälle. Olisi pitänyt odottaa tässä vaiheessa tunti, mutta emme odottaneet, kun oli jo aika syödä! 

Sommittelin jokaisen simpukan päälle nokareen voita, ripauksen suolaa ja pippuria ja oksan timjamia. Laitoimme paella pannun grilliin kaasuliekin päälle ja pitelimme toiseen grilliin kuuluvaa kantta päällä. Simpukat kypsyivät noin kahdeksassa minuutissa, sen tiesi tuoksusta. Söimme simpukat hyvien ciapattasämpylöiden kanssa. 

Giro d'Italiassa oli ilon päivä, kun Biniam Girmay voitti etapin, varmaankin hänen tähän astisen uransa hienoin voitto. Juan Pedro Lopez ei vaihda paidan väriä, hän johtaa edelleen. Emme ehtineet vesitornien katsomisen ja NATO-uutisten seuraamisen tähden paljon keskittyä kisaan, mutta ei se haittaa. Ruoka oli todella italialaista ja päivä onnistunut! Huomenna on vuorossa jo yhdestoista etappi ja se on aivan tasamaata, 203 km. 

Pestomarinoidut kampasimpukat ja tiikeriravut

Eilinen ossobuco piti nälkää niin, että tänään ei voinut ajatellakaan lihan syömistä. Niinpä kauppareissulta hommasimme kampasimpukoita ja tiikerirapuja ja grillasin ne nopeasti pienikokoiseksi päivälliseksi. Antti söi alkupalaksi kaksi osteria. Ostimme niitä kolme, yksi avautui ihan suosiolla, toinen pisti vastaan ja kolmas protestoi haisemalla pahalta, joten hän söi vain kaksi, minä katsoin. 

Pestomarinoidut kampasimpukat ja tiikeriravut

• 9 kampasimpukkaa (sen verran pakastepakkauksessa oli)
• 2 rkl vihreää pestoa
• 8 tiikerirapua
• 2 rkl punaista pestoa
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• oliiviöljyä

Kuivasin kampasimpikat ja tiikeriravut. Sekoitin kampasimpukoihin vihreää pestoa ja rapuihin punaista pestoa ja annoin niiden marinoitua puolisen tuntia. Kun Antti oli syönyt osterinsa ja minä katsonut syömistä, kuumensin ulkona grillin sivupolttimolla grilliparilan. Lurittelin parilalle hieman oliiviöljyä ja kun se oli kuuma, nostelin toiseen päähän kampasimpukat ja toiseen päähän tiikeriravut kypsymään. Se kävi nopeasti, melkein samantien sai kääntää kummatkin toiselle kyljelleen. Tarjoiluun silppusin päälle tuoretta persiljaa.

Lisänä

• 40 g voita
• 1 valkosipulinkynsi
• ruohosipulia
• 1 tl sitruunamehua
• 1 rkl oliiviöljyä
• patonkia viipaleina

Laitoin Bamixin pieneen leikkuriin kuoritun valkosipulinkynnen, voin kuutioina, sitruunamehun ja oliiviöljyn ja suurruuttelin tasaiseksi. Paahdoin patonkiviipaleet paahtimessa ja laitoin kuumaa leipää ja kunnolla valkosipulista voita simpukoiden ja rapujen kaveriksi. Uskomatonta, miten täysi vatsa tuli neljästä kampasimpukasta ja samasta määrästä tiikerirapuja. 

'

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli taas kirimiesten unelmapätkä. Peter Selinin ääni kyllä veteli viimeisiä. Pelkään, että huomenna hänen äänensä on pois kokonaan, toivon pikaista paranemista. Onneksi Kimmo Kananen, kommentaattorivieras oli hyvä puhumaan ja saattoi auttaa hyvin Peteriä pitkän etapin aikana. Massakirin nopein oli jo toisen kerran tässä kisassa Caleb Ewan ja Attila Valter piti kokonaiskilpailun ykköspaikan itsellään. 

Kampasimpukoita pinaattirisotolla

Tänään tuumin noin kahtakymmentä eri ruokaa, mitä voisin tehdä. Oli kesän toinen päivä, takapihan terassilla hellelukemat ja italialainen aperitiivi meinaisi laiskistaa minut niin, että ruoka oli jäädä tekemättä tyystin. Sain sitten kuitenkin itseni liikkeelle ja jääkaapista poistuivat pinaattipussin loppu ja tänään ostamani kampasimpukat. En nyt ole ihan satavarma, olisiko  meillä ollut avattu risottoriisipakkaus, annoin periksi ja avasin ensimmäisen vastaan tulevan. 

Pinaattirisotto kampasimpukoilla

Risotto kahdelle

• puolikas pussillinen babypinaatinlehtiä
• 2 rkl vettä
• 2 dl risottoriisiä
• 1 kevätsipuli varsineen silputtuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 5 dl kasvislientä
• 2 rkl voita
• 1 dl parmesaaniraastetta
• suolaa ja pippuria

Risottoa tehdessä kannattaa varata kaikki ainekset valmiiksi ennen kuin aloittaa, sillä risottokattilan ääreltä ei poistuta kuin pöytään. Jos pitää tehdä jotain lisäkettä risotolle, laita sitäkin varten kaikki valmiiksi, pannut ja paistinlastat tai mitä nyt voitkaan tarvita. Pöytä kannattaa kattaa tai luottaa hyvään kölviin, joka tekee mitä pyydät.

Kuumenna liemi valmiiksi ja jätä se kuumalle levylle odottamaan. Silppua sipuli. Laita pinaatti sauvasekoittimen kuppiin veden kanssa ja surruuttele pinaatti hienoksi vihreäksi velliksi, vesitilkka auttaa pinaattia muuttamaan muotoaan lehdistä velliksi.

Kuumenna paksupohjainen kattila ja siinä oliiviöljyä. Kuullota sipulisilppua pari minuuttia kattilassa, varo polttamasta. Lisää kattilaan riisi ja kuullota sitäkin hetkinen. Kaada mukaan viini ja sekoittele kaiken aikaa. Kun viini on imeytynyt riisiin, ala lisätä lientä kauhallinen kerrallaan, sekoita koko ajan ja aina kun liemi on imeytynyt riisiin, lisää lientä kunnes riisi alkaa olla melkein kypsää. Koemaista riisinjyvä muutaman minuutin välein. 

Kun riisissä on vielä pikkuisen puruvastusta, lisää mukaan pinaattivelli ja sekoita hyvin. Kun pinaattivellin liemi on imeytynyt riisiin, lisää mukaan voita ja parmesaania, mausta suolalla ja pippurilla ja kun maku on kohdallaan, on lisäkkeidenkin syytä olla valmista. Risotto voi odottaa muutamia minuutteja kannen alla ennen tarjoilua, muttei paljon sen enempää.

Kampasimpukat risoton kaveriksi

• 6 kampasimpukkaa
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Kun risotto on kypsynyt noin 15 minuuttia, laita voi ja öljy pannulle kuumenemaan. Kun pannu on kuuma, nosta kuiviksi taputellut kampasimpukat pannulle paistumaan. Käännä simpukat muutaman minuutin kuluttua, niitä ei pidä paistaa liikaa, noin 2-4 minuuttia puoleltaan, sisuksen pitää jäädä hieman opaaliksi. 

Lusikoi risotto kahdelle lautaselle ja nosta kumpaankin kolme kampasimpukkaa päälle, meillä oli koristeena vielä hieman silputtua ruohosipulia. Risotto oli justiinsa passelia, eikä kampasimpukoissakaan ollut valittamista. Ja mikä hauskinta, lautaset olivat kuumia oltuaan terassin pöydällä katettuina puolisen tuntia suorassa auringonpaisteessa. Annos ei jäähtynyt liian nopeasti. 

Giro d'Italian viides etappi oli aivan flat, kuten sanotaan. Eilisen sateen sijaan oli aurinkoinen päivä, kuten meillä täälläkin. Lupeissa oli massakiri ja sellainen saatiinkin. Caleb Ewan kiri voittoon ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Alessandro De Marchi. Peter Sagan tuli neljänneksi tänään, soisimme hänen voittavan etapin tässä kisassa.  

Meillä on pihalla uusi ykkösisäntä, joka seurailee entisen ykkösisännän kasvihuonepuuhia hyvinkin likeltä. Kun se on sopuisalla päällä, se ääntelee kuin pieni koiranpentu, mutta kun sitä hermostuttaa, se huutaa kovaan ääneen ja pöristelee höyheniään kuin elävä lehtipuhallin (se uusi siis). Pidämme siitä kovasti. 

Olen komea, pidän minusta!

Kotona tehty matkapaella

Meidän piti tehdä viimeisimmällä ja kauden päättäneellä CampaAdria-reissulla pieni matkapaella, sillä  meillä oli uusi minikokoinen hiiliteräksinen paellapannu. Se maksoi Tallinnan Promo-tukussa muistaakseni 4,95 € ja se oli malliston pienin. Muutaman sentin suurempana koot kasvoivat sellaiseen mittaan, jolla voisi mahdollisesti kaljakellua. No se siitä fantasiasta. Pannu oli hankittu jo aikoja sitten ja olin jopa rasvapolttanut sen valmiiksi. Kyseisellä reissulla ei sitten vain tullut sellaista sateetonta päivällisaikaa, että olisi ollut kiva tehdä paellaa ulkona. Yhdessä paikassa kyllä oli, mutta minulle tuli primitiivireaktio loikkia kiireellä autoon, kun näin pihassa rotan. Eka ja ainoa tähän asti kotimaisilla leiripaikoilla. Se nyt oli sellainen semiryysyranta, joten ei se niin ihme, mutta paella jäi tekemättä.

Tänään meillä oli sitten minipaellaa, emme tehneet sitä ulkona, sillä välillä satoi ja tuuli niin reippaasti, että kokkasin suosiolla sisällä kaasuliedellä. Yritin tehdä niin pienen paellan kuin mahdollista ja vielä olisin voinut pienentää. Tosin söimme tavallista aikaisemmin, että ehtisimme ottaa kuvan ruoasta ennen kuin pimeys valtaa maailman, joten meillä ei ollut ihan niin nälkä kuin yleensä päivällisaikaan. Laitan tähän määrät sen mukaan miten tein, mutta sulkuihin ne määrät, joilla olisi tullut riisilleen sopivan kokoinen paella kahdelle. 

Matkapaella kotioloissa 

• oliiviöljyä
• 0,5 keskikokoista punasipulia silputtuna
• 1 valkosipulinkynsi silputtuna
• 1 pieni punainen suippopaprika suikaleina
• 1 pieni oranssi suippopaprika suikaleina
• ihan pieni kourallinen pakasteherneitä (vielä pienempi olisi riittänyt)
• 12 viipaletta chorizoa, noin 3-4 mm paksuja (niitten määrästä ei tingitä)
• 3 kampasimpukkaa halkaistuna (2 olisi riittänyt)
• 6 suurta raakaa pakastekatkarapua (4 olisi riittänyt) 
• kevätsipulin varsia silputtuna
• 1 dl paellariisiä (0,75 dl olisi ollut just sopiva määrä)
• 1 l kasvisfondista tehtyä lientä (meni melkein kaikki, liemen määrä on henkimaailman hommia, sitä kannattaa olla riittävästi, joskus menee kaikki, joskus jää vähän)
• 0,5 annospussia Paellero-paellamausteseosta 
• sahramia
• suolaa ja pippuria
• sitruunalohkoja

Paellan valmistaminen on sellainen operaatio, että kaikki kannattaa valmistella pannuvalmiiksi, liemi kuumentaa ja kun aloittaa, sitten ei juuri poistuta lieden ääreltä (paitsi minä, sillä kiikutin sitä sun tätä takaisin pantryyn ja olin polttaa riisit). 

Aloitin kuumentamalla paistinpannulla hyvän lorauksen oliiviöljyä, kumosin sille sipulit ja paprikat, kääntelin niitä hetkisen ja kumosin ne peltilautaselle odottamaan. Seuraavaksi pintapaistoin halkaistut kampasimpukat molemmin puolin ja nostin nekin lautaselle. Viimeisenä käytin chorizoviipaleet pannulla, ihan vain alle minuutin puoliltaan, olen aikaisemmin paistanut kypsää chorizoa aivan liikaa, se ei tosiaan tarvitse kuin ihan pienen kuumennuksen. Laitoin nekin lautaselle odottamaan. (olisin voinut tehdä nämä alkupaistelut ihan hyvin paellapannullakin, nyt tein turhaa tiskiä toisella pannulla)

Kuumensin paellapannua ja laitoin sille oliiviöljyä ja kaadoin riisin öljyyn. On tärkeää saada riisi hieman kuultumaan, muttei sitä pidä polttaa, kuten joku ehkä melkein saattoi tehdä. Riisiä ei pidä sekoitella, se pitää saada asettumaan pannulle ja aloittamaan crustin muodostamisen pikkuhiljaa, kun lientä aletaan lisätä ja riisi kypsyä. Samaan tapaan kuin risoton kanssa paellaan lisätään kuumaa lientä pikkuhiljaa, kun edellinen kauhallinen on imeytynyt. Ensimmäisen kauhallisen jälkeen lisäsin paellamausteseosta, noin puolet muutaman gramman pussista, ehkä alle puolet. Jauhe liukenee nopeasti riisiin liemen välityksellä. 

Riisin kypsyminen ottaa aikansa, jopa tämä desi kuivaa riisiä vei noin 25-30 minuuttia sisällä tuulettomissa olosuhteissa. Maistelin riisi kerrallaan ja kun siinä alkoi olla sopiva puruvaste, lisäsin pannulle ensin raa'at katkaravut riisin päälle, sen jälkeen kampasimpukan puolikkaat ja sipulit ja paprikat. Chorizopalat sommittelin muitten ainesten väliin ja pinnalle ripottelin hieman silputtua kevätsipulia ja herneitä. Päälle muutama kierros pippuria ja sitruunalohkoja. 

Tämän päivän paella näytti aika samalta kuin viime vuonna tekemämme matkapaella, silloin tein sen liukaspohjaisessa raskaassa hiiliteräspaistinpannussa. Siinä oli varomista, ettei se putoa pienen Campingazin päältä. Silloin olin näköjään uumoillut sitä, etten enää jatkaisi ruokahaasteita tänä vuonna. Ihan vaikuttaisi, että muutin mieleni. 

Tämä minipaella oli kyllä oikein hyvää, mutta sitä oli sittenkin hieman liikaa, emme ihan kaikkea riisiä jaksaneet, mutta söimme merenelävät ja chorizot. Todella kevyt ja ohut pannu toimi kaasulla erittäin hyvin. Keskelle pannua oli muodostunut hieman crustia, mutta pannu oli helppo puhdistaa, riisi ei ollut liiaksi tarttunut pannuun. Se on oikein sopiva kahdenhengen ruokiin ja aion yrittää tehdä sillä muutakin, ainakin munakasta. 

La Vueltassa oli noin 230 km mittainen hilly-tyypin etappi, viidestoista järjestyksessään ja tämänkertaisen kilpailun pisin. Lopussa oli ikävän sateinen sää ja pääjoukko saavutti hatkassa olleen kärkimiehen muutama kilometri ennen maalia. Voittajaksi ylsi Jasper Philipsen, josta en ole aikaisemmin koskaan kuullut, hän voitti nyt ensimmäistä kertaa Grand Tourissa. Kokonaiskilpailun kärki säilyy ennallaan, Primoz Roglic johtaa ja Richard Carapaz on toisena samalla aikaerolla kuin aikaisemminkin. Huomenna perjantaina on kolmanneksi viimeinen etappi, sen mitta on 160 km ja se on luonteeltaan hilly, vaikka melkoisia tönkäreitä siihen sisältyy.

Espanjalaiset merelliset vartaat ja tapasteltuja tähdenlentoja

Päivällisenä meillä oli tänään espanjalaisia merellisiä vartaita ja eilisen päivällisen loppuja tapasteltuina. Ohjeen vartaisiin otin, tai paremminkin idean, täältä. 

Merelliset vartaat ja tähdenlentoja kahdelle (vähän liikaa, kolmekin olisi syönyt)

Vartaat

• 75 g turskaa
• 150 g lohta
• 8 pientä kampasimpukkaa
• muutama viipale serranonkinkkua
• 1 sitruuna mehu ja kuori raastettuna
• loraus oliiviöljyä
• pippuria
• sahramia

Leikkasin turskan ja lohen muutamiksi suupaloiksi, niin että turskaa oli 5 palaa ja lohta 8 palaa. Valutin sulatetut kampasimpukat kuivemmiksi talouspaperiarkin päällä. Leikkasin serranonkinkkuviipaleita pitkittäin puoliksi. Minulla oli tällä kertaa kaksipiikkisiä metallivartaita, ne ovat hyviä siitä, etteivät ainekset niin helposti kierähdä niissä käännettäessä. Pujotin kalapalat ja kampasimpukat vartaisiin niin, että palojen väleihin tuli kinkkua. Eli viipale kinkkua pujotteli kalapalojen ja simpukoitten väleissä. Simpukat olivat niin pieniä, että ne mahtuivat kaikki samaan vartaaseen, kalapaloja tuli 4-5 samaan vartaaseen. 

Sekoitin sitruunamehusta ja raastetusta kuoresta, oliiviöljystä, pippurista ja sahramista marinadin vartaille, sutikoin ne marinadilla ja jätin asettumaan vähäksi aikaa.

Kuumensin parilalevyn kummankin kaasuliekin päällä ja laitoin liesituulettimen täysille, arvasin voivan hieman tulla käryä, enkä ollut väärässä. Kun parila oli kuuma, nostin vartaat kypsymään. Paistoin niitä eri puolilta muutamia minuutteja, noin 5-6 kaikkiaan. 

Tähdenlennot

• eilisen perunatortillan loput, noin puolikas pienehköstä tortillasta, kuutioiksi leikattuna
• eilisen päivällisen tähteeksi jäänyt kanarulla viipaleiksi leikattuna
• pieni pätkä chorizoa 
• nokare voita

Eilen meillä jäi puolet pienehköstä perunatortillasta syömättä, leikkasin sen kuutioiksi ja kanarullan viipaleiksi ja samoin chorizon. Paistoin ne kaikki pannulla nokareessa voita. 

Minuuttisalaatti

• muutama pieni tomaatti
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• pippuria
• basilikaa

Salaatin nimi on minuuttisalaatti, sillä sen kauempaa sen tekemiseen ei mennyt. Tarkastin kasvihuoneesta sisälle tuotujen loppujen tomaattien tilanteen, lautasella oli muutama punaiseksi kypsynyt. Halkaisin ne ja sekoitin niihin pikkuisen oliiviöljyä, sitruunamehua, pippuria ja basilikaa. 15 sekuntia vielä mietin, että kumpaan päähän vatia minuuttisalaatin sijoittaisin. Emme jaksaneet syödä ihan kaikkea ruokaa, kuinka oppisin tekemään vähemmän ruokaa kerrallaan? 

La Vueltassa toivoin, että Primoz Roglic voittaisi ja siirtyisi punaiseen johtajan paitaan, koska hänellä oli tänään synttärit. Minusta se oli aivan hyvä syy, että hän saisi voittaa. Etappi oli kyllä tasamaatyyppinen, joten massakiri oli todennäköisempi. Ei Primoz tietenkään voittanut, nopein oli Sam Bennett, joka teki melkein Alaphilippet ja tuuletti aika aikaisin, oli siinä sentään pyörän mitta etumatkaa ennen toiseksi tullutta Pascal Ackermannia. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Richard Carapaz ja synttäripoika on toisena. 

Välimerellinen kalapata – bourride

Enpä ollut tätä ennen kuullut ranskalaisesta ruokalajista nimeltä bourride. Sellainen osui silmään Foodgawkerissa, kun etsiskelin sopivia ruokia kokeiltavaksi ranskalaisen ruoan haasteeseeni. Ruoka saisi mieluusti olla myös helposti retkioloissa toteutettavaksi ja sellainen bourride oikein hyvin oli. Ohjeen rungon otin täältä.

Välimerellinen ranskalainen kalasoppa – Bourride

• 150 g turskaa
• 6 kampasimpukkaa
• nokare voita ja pikkuisen oliiviöljyä
• 1 pieni punasipuli
• 1 pieni salottisipuli
• 2 pientä valkosipulinkynttä
• 0,5 dl pakastettua varsisellerin paloja
• 4 pientä perunaa
• 3 dl kantarellilientä
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• sahramia
• tuoretta persiljaa
• aiolia
• paahdetut leipäviipaleet keittolautasten pohjalle

Tein tämän ruoan luonnollisesti vähän soveltaen, esimerkiksi lisäsin siihen kampasimpukoita, koska olimme niitä ostaneet ja sulattaneet. Ne oli syytä käyttää pois. Tein ruoan kokonaan pienessä wok-pannussa CampaAdrian keittiön kaasuliedellä, pannuun mahtui hyvin kahden hengen annos.

Leikkasin nahattoman turskapalan kuuteen palaan ja jätin palat paperin päälle kuivahtamaan, samoin laitoin sulatetut kampasimpukat paperin päälle. Silppusin sipulit ja valkosipulit ja otin  sulamaan retkipakastimestamme kotona sinne jemmaamastani pussista vähän viipaloitua varsiselleriä. Leikkasin pienet perunat muutamaan palaan. 

Kuumensin veden kattilassa ja lisäsin siihen pienen lorauksen kantarellifondia. Kuumensin pienen wok-pannun ja laitoin sille nokareen voita ja pikkuisen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, laitoin sille ensin pintakuivat kampasimpukat. Paistoin niitä molemmin puolin pari minuuttia ja nostin ne lautaselle odottamaan. Seuraavaksi pannulle pääsivät sipulit, valkosipulit ja varsiselleripalat kypsymään.

Lisäsin pannulle perunapalat, laakerinlehdet, sahramia ja noin puolet liemestä. Annoin perunoiden kypsyä liemessä sipuleitten kanssa noin 10 minuuttia. Kun perunat alkoivat olla kypsiä, lisäsin hieman lientä, kampasimpukat ja turskapalat. Lisäsin vielä lientä pikkuisen, niin että kaikki keittoainekset olivat juuri ja juuri liemen peitossa. Kun kala oli kypsynyt noin 5 minuuttia, oli keitto valmista. Maustoin sitä suolalla ja pippurilla sekä persiljalla. Lientä jäi käyttämättä pikkuisen, olin vain tehnyt sitä varalta 3 dl, ettei loppuisi.

Kun keitto alkoi olla valmista, Antti kävi leirialueen erinomaisessa keittiössä paahtamassa pari palaa juureen leivottua leipää, jota eilen ostimme Kangasalta. Keittiössä oli useita leivänpaahtimia, meillä ei ole paahdinta matkakeittiössämme. 

Laitoimme keittolautasten pohjalle viipaleet paahdettua leipää ja päälle kauhoimme soppaa niin, että kummallekin tuli kampasimpukkaa, turskaa ja perunapaloja sekä lientä ja sipuleita. Ihan päälle tuli lusikalliset valmisaiolia (Lidl) ja tuoretta persiljaa. Aivan ihanaa keittoa, lämmittävää, muttei liian mausteista. Kampasimpukka uiskenteli tähän ruokaan todella hyvin, mutta olisi se mennyt pelkällä turskallakin.

Tour de Francen kuudes etappi oli nousuun loppuva vuorietappi. Eilen siis laitettiin kisan johto uuteen uskoon, emme ehtineet tänään aloittaa etapin katsomista alusta, joten emme kuulleet mitä oikein tapahtui. Tänään voittajaksi selviytyi Alexey Lutsenko ja kokonaiskilpailua johtaa nytkin eilen ykköseksi päässyt Adam Yates. Toivottavasti ehdimme huomenna leiriytyä hyvissä ajoin ja päästä katsomaan etappia varhaisemmasta päästä. Silloin on massakiriä enteilevä tasamaan etappi.

Ehkä viimeinen vueltapaella

Olen tehnyt melkein jokaisena blogivuonna paellaa ja aivan ensimmäinen paellani koskaan valmistui vuonna 2011, se on yksi blogin luetuimmista postauksista. Tänä vuonna emme tehneet suurta perhepaellaa, kuten yleensä, vaan pienen matkapaellan, sillä meillä oli todella vähän paellariisiä jäljellä, eikä sen ostaminen ollut mikään helppo homma. Kyllähän minulle on sanottu, että puuroriisi sopii niin paellaan, risottoon kuin sushiinkin, mutta tässä asiassa olen hienohelma ja haluan tehdä näitä ruokia varmasti oikeanlaisesta riisistä. 

Ei minulla ollut pientä paellapannuakaan, mutta arvelin, että melko hyvin patinoitunut de Buyerin paistinpannuni kävisi paellan tekemiseen tarpeeksi hyvin. Katsoimme etukäteen säätiedotuksia sillä silmällä, että meille osuisi pienen kotimaisen campareissun aikana aurinkoinen sää, sillä paella oli tarkoitus tehdä ulkona retkikeittimellä. Sellaiseksi päiväksi valikoitui sitten viime tiistai, jolloin olimme Rastilassa Itä-Helsingissä. Kotoa otimme mukaan riisipussin, paistinpannun, sahramia, Paellero-paellamaustetta (sitä, jonka nimen mielelläni luen Palleroksi) ja purkin hyvälaatuista kalalientä, jota minulla oli tapana ostaa Annan kaupasta. Mistähän sitä nyt saisi ostettua, kun Annan kauppaa ei enää ole?

Kahden hengen matkapaella retkikeittimellä

• 1 litra lientä, jossa oli noin puolet vahvaa kalalientä ja puolet vettä
• oliiviöljyä
• 3 pientä punasipulia
• 10 cm pätkä oikein voimakasta chorizoa
• puolikkaat keltaista ja punaista suippopaprikaa
• noin 1 dl paellariisiä (noin 1,5 dl olisi ollut parempi, mutta yhtään enempää ei ollut)
• suolaa ja pippuria
• 1 tl Paellero-paellamaustetta (mitä lie punaista jauhetta, yleistä Espanjalaisissa kaupoissa)
• sahramia
• 6 suurta tiikerirapua
• 4 kampasimpukkaa
• osa Lidlistä ostetusta merenelävä-pakastepakkauksesta, siinä oli mustekalasilppua, pieniä simpukoita ja katkiksia, otin vain vähän siitä
• noin kourallinen pakasteherneitä
• sitruunalohkoja

Aloitin pilkkomishommilla, leikkasin paprikat, sipulit ja chorizon viipaleiksi ja suikaleiksi. Kuumensin liemen ja otin valmiiksi myös vettä kannuun, jos liemi ei olisi riittänyt. Antti viritti minulle Campingazin retkigrillin sellaiseen moodiin, että sitä saattoi käyttää paistinpannun kanssa. Olipa de Buyerin pannun pohja liukas grillin ritilällä, oli melkein pidettävä pannun kahvasta koko ajan kiinni, ettei pannu olisi luiskahtanut maahan. Tuuli melkoisesti, joten tuulisuojaakin piti viritellä grillin ympärille. 

Ensin paistoin oliiviöljyssä chorizonpaloja, sipuleita ja paprikoita noin kymmenisen minuuttia. Kaavin ne foliovuokaan ja Antti peitteli vuoan folioarkilla. Hänellä oli välillä melkoisen kiire tuoda minulle aineksia ja viedä toisia pois, sillä en voinut juuri päästää pannun kahvasta irti. Paistoin myös kampasimpukoita hetkisen kummaltakin puolelta, sillä halusin niihin hieman paistopintaa, tässä kohtaa ei meinannut pannun kuumuus riittää kovan tuulen vuoksi. 

Lisäsin pannulle oliiviöljyä ja kaadoin jokaikisen riisinjyvän pussista pannulle kuullottumaan. Varoin polttamasta riisiä, sillä särkymävaraa ei ollut.  Ripottelin pannulle mausteseosta ja vähän sahramia. Aloin lisätä lientä kauhallinen kerrallaan riisiin. Odotin aina, että liemi ehti imeytyä riisiin. Lientä meni kaikkiaan melkein litra, vaihdoin jossain vaiheessa liemen veteen, sillä pelkäsin ruoan tulevan liian suolaiseksi. Kaikkiaan meni noin 40 minuuttia, että riisi oli sopivan kypsää sekä reunoilla että keskellä. Crustia alkoi muodostua reunoilta keskustaa kohti. 

Kun riisi oli sopivan kypsää, lisäsin pannulle ensin sulatetut tiikeriravut ja kun ne olivat kypsyneet, lisäsin mukaan muut merenelävät, chorizot, sipulit ja paprikat ja ihan lopuksi kourallisen pakasteherneitä, jotka olivat sulaneet kupissa riisin kypsymisen ajan. Puristin puolikkaan sitruunan mehun ja toisen puolen sitruunasta lohkoina. Kiersin myllystä pippuria ja ihan vähän suolaa, sitä oli muutenkin tarpeeksi mausteseoksen ja liemen muodossa. 

Painava hiiliteräspannu piti lämpöä hyvin, söimme paellan ulkona ja ruoka pysyi hyvin lämpimänä pannulla kovasta tuulesta huolimatta. Paella oli oikein hyvää, riisi riitti sittenkin ihan hyvin. Söimme kyllä kaiken viimeistä riisiä myöten. Oli hyvä, etten laittanut kaikkea sitä mereneläväsilppua, vaan tyydyin muutamaan suupalan kokoiseen rapuun ja simpukkaan.

Tämän onnistuneen matkapaellan myötä CampaKeittiön yhdeksäs espanjalainen ruokahaaste tulee päätökseensä. Tulevien kuukausien aikana mietin vieläkö jatkan ruokahaasteita ammattipyöräilyn seuraamiseen yhdistettynä. Ensi kerta olisi jo kymmenes ja sitä seuraava vuosi olisi blogin 10-vuotisjuhlavuosi. Saa nähdä, miltä ensi keväänä tuntuu, kun Giro d'Italia alkaa toukokuussa. 

La Vueltan viimeinen, seremoniallinen etappi ajettiin Madridissa illansuussa. Kokonaiskilpailun tilannetta ei enää hämmennetty tällä etapilla, voittajaksi oli jo sinetöitynyt Primoz Proglic, toiseksi tuli Alejandro Valverde ja kolmanneksi kisan kuopus ja supertähdeksi noussut 20-vuotias Tadej Pogacar. Minun lempisuosikkini, Nairo Quintana jäi neljännelle sijalle. Toivon, että hänen seuraava kautensa uudessa tallissa olisi vielä uuden menestyksen alku. Tällaiset seremonialliset päätösetapit ovat useimmiten kirimiesten juhlaa ja tällä kertaa voittajaksi ajoi Fabio Jakobsen. 

CampaSimpukan kampasimpukat

Tänäänkään minulla ei ole aikaa ruoanlaittoon, sillä työvuoro sattuu olemaan koooooooko päivän mittainen. Siksipä muistelen vielä toisen postauksen verran menneitä ja tällä kertaa blogin nimeen liittyvän sanaleikin mukaan. Kun aikoinaan mietimme blogille nimeä, oli se todella hankalaa. Siihen aikaan blogien nimet olivat hyvin nokkelia, pidän niitä nokkelina ja hyvinä bloginiminä edelleen (esimerkiksi legendaariset Pastanjauhantaa ja Liemessä). CampaSimpukka viittaa tietysti siihen, ettei taloudessamme siedetä Shimanon osia ja loppu on sitten jonkunlainen tuonaikainen toive oppia ruoanlaittoa niin, ettei kampasimpukkanaan olisi enää keittiöpeikko. Sitä ei se ole ollut enää aikoihin, mutta kun vilkuilin miten olen tuota herkkua laittanut, niin melko vähiin tavat ovat jääneet. Etenkin sen jälkeen, kun sain joululahjaksi sifonin. Tässä pieni CampaKeittiön kampasimpukkakimara.

Vuonna 2013 olimme heinäkuussa käymässä Tampereella, ei pysty muistamaan miksi, mutta kauppahallissa kävimme ja ostimme pakollisen käpykakun lisäksi kampasimpukoita. Valmistin ne simpukankuorissa ja kuorrutin paksulla kastikkeella. Julia Childin ohje oli apuna. Ruokalajin nimi oli mutkikas Coquilles St. Jacques à la Provençale.  (siitä johtuu, että kun kopioin tuon nimen otsikosta, fontti muuttui osaan postausta, enkä minä suoraan sanottuna osaa sitä korjata, loivimmat pahoitteluni)

Seuraavana vuonna olimme taas Tampereella, tämähän näyttää siltä, että meillä on ns. paha tapa. Kävimme silloinkin kauppahallissa ja ostimme kampasimpukoita. Ostimme muitakin vedessä elelleitä otuksia, tai niiden paloja oikeammin ja teimme Härmälän leirialueella aivan mainion retkiboullabaissen. Pikkuinen orava ilahdutti meitä ja muutenkin se oli kiva reissu, meillä oli silloin vielä pieni t@b-vaunumme, jonka kanssa retkeily oli jotenkin niin pientä ja sievää. 

Kesällä 2016 olin vapaa kuin taivaan lintu, eli vuorotteluvapaalla. Kaikki sen vuoden muistot ovat jotenkin erityisihania. Silloin tein alkuruoaksi kampasimpukoita tähän tapaan. Nuoriso oli syömässä ja oli todella kiva päivä. 

Talvella 2017 kampasimpukat olivat taas lautasillamme, tällä kertaa kahdella tapaa. Näistä pidimme kovasti. Jostain on valoa saatu nipistettyä noihin talvipäivän kuviin. 

Saman vuoden toukokuussa tein Giro d'Italian aikaan italialaistyylisiä kampasimpukoita, eivätkä nekään olleet hassumpia. Parempi annoskuva ei suostu tulemaan ujouttaan tähän koosteeseen. Sillä on semmoinen päivä tänään. 

Edelleen vuonna 2017 olen näköjään ollut vähän leuhkana ja nimennyt alkuruokana olleet kampasimpukat vähän paremmiksi. Ainakin paistopinta näyttää ihan ookoolta. 

Kesällä 2018 vuorossa oli jälleen kampasimpukat sifonilla tehdyssä pyreessä, tämä oli oikeasti taivaallinen annos, luultavasti paras koskaan kotona kokkailemani annos. Maissia ja kampasimpukoita, kuulostaa valjulta, mutta toi melkein kyyneleen silmäkulmaan.

Ilmeisesti innostuin tuosta edellisestä onnistumisesta, että tein vielä paremman muutamaa viikkoa myöhemmin, tällä kertaa kampasimpukoiden kaverina oli sipulikastiketta. Ihan älyttömän hyvää. Olin aivan polleana siitä pekoninkäsittelystäni. Olin oman elämäni Master Chef aivan selkeästi. Kikkailu on ollut päivän sana.

Elokuussa yhdistin kampasimpukat ja tomaatit La Vueltan aikaan, se oli hyvää, mutta sitä oli liikaa. Muistan etten jaksanut syödä kaikkea. Tuo peruna ainakin oli ihan turha, mutta ehkä siinäkin oli olevinaan jotain espanjalaista. 

Tämä kampasimpukkakimara päättyy brutaalinväriseen punajuuri&kampasimpukkapostaukseen, joka on peräisin tämän vuoden ensimmäiseltä päivältä. Ruoka tosin syötiin jo edellisenä iltana, olimme näköjään pariskuntaflunssan kourissa emmekään jaksaneet syödä mitään muuta kuin muutaman lusikallisen punajuuripyreetä ja kuusi kampasimpukkaa. Se jälkeen en muistaakseni olekaan tehnyt mitään kampasimpukkaruokia. Mikä sen paremmin todistaisi blogaanin kyseessä ollessa, ettei ole postausta aiheesta. Huomenna taas on aikaa tehdä jotain ranskalaista ruokaa ja katsoa Tour de Francea.