Individualistiset Reblochon-lihamurekkeet

Täällä ollaan edelleen airfryer-innostuksen vallassa. Tällä kertaa kokeilin pieniä annoskokoisia lihamurekkeita. Käytin niitä samoja pieniä annosvuokia, joissa paistoin kakkuja ja muffineita (postaus huomenissa), ne ovat niin mainioita. Jääkaapista löytyi (enkä ollut varsinaisesti edes unohtanut) pieni pala Reblochon-juustoa, jota käytin hyvällä menestyksellä tartifletten valmistamiseen. 

Annoskokoiset Reblochon-lihamurekkeet (4 kpl)

• 450 g naudan jauhelihaa
• 1 kananmuna
• 1/2 punasipulia
• 2 pientä valkosipulinkynttä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattimurua
• voita sipulin kuullottamiseen ja vuokien voiteluun
• 1/4 pyöreästä Reblochon-juustokiekosta (noin 125 g)

1. Voitelin neljä pientä alumiinivuokaa ja laitoin ne jääkaappiin odottamaan. 
2. Silppusin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä voinokareessa pannulla muutamia minuutteja.
3. Kokosin kulhoon kaikki ainekset: jauhelihan, kananmunan, sipulit, tomaattipyreen, suolaa, pippura, tomaattimurun ja sekoitin taikinan tasaiseksi. 
4. Paistoin pannulla pienen koepalan taikinasta ja lisäsin sen jälkeen hieman suolaa ja pippuria. 
5. Jaoin taikinan neljään osaan ja pyöritin neljännekset palloiksi, jotka painelin kevyesti vuokiin, yhden kuhinkin. 
6. Leikkasin juustopalan ensin puoliksi poikittain ja sitten pehmeää juustoa pitkin pitkittäin, jolloin sain kahdeksasosan kokoiset halkaistut palat. 
7. Laitoin kuhunkin vuokaan juustopalan kuoripuoli päällepäin ja painoin sitä kevyesti. 
8. Nostin vuoat airfryerin koriin, laitoin lämpötilaksi 200° C ja ajaksi ensin vartin. 
9. Kurkistin vartin päästä ja lisäsin aikaa vielä kymmenen minuuttia.
10. Mittasin murekkeiden sisälämpötilan ja kun se oli 58 astetta, katsoin niiden olevan valmiita. Juusto jo kupli lupaavasti. 

Meillä oli lisäkkeinä oikein perinteisesti höyrytettyjä perunoita, porkkanoita, parsakaalia ja ruusukaalia.  Kastikkeen sekoitin turkkilaisesta jogurtista, sitruuunamehusta, teelusikallisesta dijon-sinappia ja kuivatusta persiljasta, suolaa ja pippuria tuli myös. Murekkeet irtosivat pienellä kapealla lastalla vuokistaan ihan mukisematta ja lopputulos oli mehukas ja juuri sopivan kypsä, ei kuivunut. 

Italialainen lihamureke

Kevään klassikot ovat alkaneet, tänään ajettiin Milano-San Remo, La Primavera. Olemme kyllä katsoneet jo aikaisempiakin kisoja, Paris-Nizzaa ja Tirreno-Adriaticoa, mutta en ole ehtinyt kokkailla mitään aiheeseen sopivaa. Tänään aikaa oli ja söimme mukavaa lihamureketta, jossa oli Italiaan vivahtavia ainesosia. Otin ohjeen täältä ja muuntelin sitä hieman. Tein murekkeen annoskoossa ja käytin täytteeksi keitettyjen kananmunien sijaan viiriäisenmunia.

Pienet italialaiset lihamurekkeet

• 400 g naudan jauhelihaa
• palanen kuivaa vaaleaa leipää
• loraus  maitoa
• 1 kananmuna
• ruohosipulia
• 5 cm pätkä ohutta italialaista salamia
• palanen pecorinoa
• 1 dl emmental-raastetta
• suolaa ja pippuria
• voita vuokien voiteluun
• 10 viiriäisen munaa

Keitin viiriäisenmunat ja kuorin ne. Vähimmällä hermojenmenolla pääsee, kun kuorii pikkuiset ohutkuoriset munat veden alla kulhossa, pienet kuorenpalat eivät tartu sormiin. 

Laitoin kuoritut munat talouspaperiarkin päälle kuivahtamaan. Murustelin leipäpalan (pari päivää vanhan ciabattan viipale) kulhoon ja kaadoin päälle lorauksen maitoa. Sekoittelin ja jätin leivän kostumaan maidosta. Silppusin ruohosipulin. Rikoin kananmunan kulhoon ja lisäsin sinne jauhelihan, ruohosipulin, suolaa ja pippuria ja pieniksi kuutioiksi leikatut pecorinon ja salamin, sekä emmentalraasteen. Puristin maitoa pois kostuneesta leivästä ja lisäsin leipämuhjun kulhoon. Sekoitin kaikki ainakset tasaiseksi taikinaksi. Paistoin pienen koepalan ja lisäsin suolaa ja pippuria. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin minikokoiset leipävuokani, noin 1,5 dl vetoiset voinokareella. Taputtelin vuokien pohjalle kerroksen mureketaikinaa ja asettelin päälle kaksi viiriäisenmunaa/vuoka. Jaoin lopun taikinan vuokiin viiriäisenmunien päälle ja tasoittelin pinnat tasaisiksi. 

Laitoin minivuoat uuniin pellille leivinpaperin päälle siltä varalta, että taikina jotenkin pursuisi ylitse. Paistoin minimurekkeita noin 20 minuuttia ja mittaisin sisälämmön. Se oli jo 68 astetta, joka oli tavoitteenakin.

Tarjosin lisäkkeenä orzo-pastaa ja pienistä kumatotomaateista keittämääni marinara-kastiketta, sekä veriappelsiini-mozzarellasalaattia.

Kauniissa säässä keväisessä Italiassa ajetun La Primaveran voittajaksi itsensä ajoi ranskalainen Julian Alaphilippe. Toivoin Peter Saganin voittoa, mutta sitä ei siis tullut, viimeiset sadat metrit menivät ihme kiemurteluksi Peterillä, eikä hän sitten saanut enää kiriä käyntiin. Tämän vuoden suosikkeja en muuten ole vielä ehtinyt ajatella, mutten pistäisi pahakseni, jos Simon Yatesilla olisi oikein hyvä kausi. 

Sipulikeittotäytteinen hevosmureke

Kaupallinen yhteistyö, Solera

Älkää peljästykö, tämä ei ole se ohje, joka aloitetaan kumoamalla sipulikeittopussi kulhoon. Tässä keitellään ensin pieni satsi sipuleita sakeaksi keittomaiseksi täytteeksi. Ohjeen otin mukailtavaksi täältä.

Lihamureke mozzarella-sipulitäytteellä

Mureketaikina

• 800 g hevosen jauhelihaa
• 2 kananmunaa (käytin yhden, kun olivat niin suuria)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• 1 dl korppujauhoja
• loraus worcesterkastiketta (oma lisäys, kun minusta se kuuluu lihamurekkeeseen)

Täyte (sipulikeitto+mozzarella)

• 4 uuden sadon punasipuleita varsineen
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 dl lihalientä
• 1 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 1 pallo mozzarellaa

Aloita tekemällä sipulikeitto, josta tulee oikeastaan melkein sipulihilloke. Silppua sipulit ja kuullota niitä oliiviöljyssä kymmenisen minuuttia pannulla tai pienessä kattilassa. Lisää mukaan lihaliemi ja viini, yrtit ja suolaa ja pippuria. Anna kiehua maltillisesti puolisen tuntia, niin että neste vähenee ja seos sakenee. Maistele, että onko kunnolla makua. Jätä jäähtymään. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Sekoita jauhelihaan kananmuna, mausteet ja korppujauhojat, sekoita tasaiseksi. Paista pannulla pieni testipala, mausta lisää, jos tarvitsee. Muotoile talouskelmun päälle taikina tasaiseksi levyksi, noin pari senttiä paksuksi. 

Levitä sipulimassa murekelevylle, ei aivan reunoille asti. Leikkaa mozzarellapallo ohuiksi viipaleiksi ja levitä palat sipulien päälle. Kääri kelmun avulla levy rullalle, älä kuitenkaan kääri muovia rullan sisälle. (jollekin on saattanut joskus hamassa nuoruudessa käydä tuonkaltainen moka) Jätä sauma alapuolelle ja taputtele rullan päät kiinni. Nosta varovasti lastalla uunivuokaan, jonka pohjan olet öljynnyt. 

Paista mureketta noin 45 minuuttia, mittaa murekkeen sisälämpötila. Sen tulisi olla vähintään 65 astetta. Lähdeohjeessa tehtiin vielä murekkeen päälle valutettava kastike ja pintakin peitettiin sipulimassalla ja mozzarellalla, mutta ne vaiheet minä jätin väliin. 

Solera tarjosi meille tämän aterian viinin

Söimme mehevää mureketta helmimäisen pastan kanssa, en muista sen nimeä, mutta Annan kaupasta olen sitä ostanut. Höyrytin porkkanaa ja broccoliineja melkein kypsiksi ja käytin niitä pannulla voissa juuri ennen ruokailua. 

Tour de Francen 18. etappi oli taas hieno Alppi-etappi. Alexander Stubb oli juttelemassa Christian Selinin kanssa etapin aikana, sitä oli kiinnostavaa kuunnella. Etapin voittajaksi selviytyi Warren Barguil ja kokonaiskilpailua johtaa kukapa muukaan kuin Chris Froome. Enää on jäljellä yksi pitkä etappi, sitten henkilökohtainen aika-ajo ja viimeisenä seremoniallinen päätösetappi sunnuntaina Pariisiin. Niin se vain tämäkin kisa on pian paketissa. 

Lihamureke haudutuspadassa, colcannon ja timjamiporkkanat

tätä vaan riittää ja riittää

Tällä viikolla keskiviikko on ylivoimaisesti paras päivä, olenhan saanut jo koko viikon työt tehtyä, itse asiassa kahden viikon melkein yhtäjaksoinen työputki taukoaa ensi maanantaihin asti. Vapaata edeltävien kolmen yövuoron ansiosta olen tavanomaisessa zombie-tilassa, jossa nukkumista ei kannata vielä suunnitellakaan, vaan käyttää energiaa muihin asioihin. Kyllä uni sitten illempana korjaa mukaansa. 

Tänään poikkesin aamulla töistä tullessa kaupassa ja päätin jo silloin, että söisimme lihamureketta, sillä sitä ei ole ollut aikoihin. En edes muista milloin. Päätin myös, että tekisin sen jotenkin uudella tapaa ja se tapa löytyikin nopeasti foodgawkerista hakusanoilla meat loaf. 555 erilaista lihamurekeohjetta oli enemmän kuin tarpeeksi. Valitsin ohjeen, jossa käytettiin lempilaitettani, haudutuspataa, Crock Potia. Eihän minulla sitten ollut kuitenkaan kaikkia vihjepostauksen aineksia, joten murekkeesta tuli melko toisenlainen. Niinpä en linkkaa minnekään, vaan laitan tähän oman viritykseni. 

Lihamureke haudutuspadassa

• 800 g naudan jauhelihaa
• 2 palaa paahtoleipää (tai muuta, mielellään kuivahtanutta leipää)
• 2 kananmunaa
• 1 sipuli silppuna
• 1 rkl valkosipulitahnaa (tai 2-3 valkosipulin kynttä silppuna)
• 1 rkl tomaattipyrettä (unohdin, vaikka aioin laittaa)
• 1 pieni tölkki säilykemaissia (noin 2 dl)
• 1 rkl worcesterkastiketta
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 tl pulpiber-maustetta
• 0,5 dl kermaa
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä padan öljyämiseen
• 3 leveää viipaletta pancettaa
• 10 kirsikkatomaattia

1. öljyä haudutuspata huolellisesti, ettei mureke tartu pataan
2. silppua sipuli ja leipäviipaleet ja laita ne yleiskoneen kulhoon
3. lisää kulhoon kananmunat, jauheliha ja valkosipuli, maissi, tomaattipyre ja muut maustekastikkeet sekä mausteet, kerma ja sitruunamehu
4. vaivaa koneella taikina tasaiseksi massaksi
5. paista pieni koepala, lisää mausteita mikäli se on tarpeen
6. kaavi taikina pataan ja muotoile siitä tasainen murekekakku
7. peitä murekkeen pinta kinkkuviipaleilla ja asettele tomaatit murekkeen reunoille
8. laita lihamittari murekkeen keskelle niin, ettei sen kärki osu padan pohjaan
9. laita pata low-asetukselle viideksi tunniksi, tai kunnes murekkeen sisälämpötila on 65 astetta
10. voit myös paistaa murekkeen uunissa 200 asteessa niin, että sisälämpötila on sama 65 astetta ja sen jälkeen peitä mureke foliolla ja jätä asettumaan vähintään vartiksi 
11. haudutuspadassa voit jättää murekkeen oleilemaan lämpimäpitoasetukselle, mikäli aterian muut osat eivät ole vielä valmiit

Lisäkkeinä meillä oli tänään irlantilaisvaikutteista lehtikaalilla ja purjolla piristettyä perunamuusia ja timjamiporkkanoita. Pihalta löytyy vielä lehtikaalia niin paljon, kuin ehdin ruoanlaitossa käyttää, eikä timjamikaan ole mitenkään vähissä.

Colcannon - irlantilainen lehtikaali-perunamuusi

• puikulaperunoita
• lehtikaalia
• purjoa
• maitoa
• voita
• suolaa ja pippuria
• loraus vettä

1. kuori perunoita tavallinen teidän ateriallanne tarvittava määrä ja laita perunat kypsymään höyryyn
2. leikkaa lehtikaali ja purjo suikaleiksi ja laita ne pannulle vesitilkassa laiskistumaan, mikäli ateria ei muuten ole vielä valmis, jätä kevyesti kypsennetyt lehtikaali ja purjo lautaselle odottamaan, kun vesi on kiehunut pannulta pois
3. viimeistelyvaiheessa laita pannulle nokare voita ja kaali ja purjo uudelleen lämpenemään voinokareen kanssa
4. kun perunat ovat kypsät, tee niistä tavalliseen tapaan perunamuusia maidon ja voin, sekä suolan ja pippurin kanssa
5. sekoita mukaan kuuma lehtikaali-purjosilppu
6. lusikoi muusi tarjoiluastiaan ja tee muusiin syvänne, johon valutat hieman sulaa voita

Timjamiporkkanat

• 1 suurehko porkkana/syöjä
• 1 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• paljon tuoretta timjamia
• 2 rkl voita
• 1 rkl hunajaa tai siirappia
• puolikkaan sitruunan mehu

1. kuori porkkanat ja leikkaa ne vinottain muutaman millin viipaleiksi
2. kuumenna pannulla desi vettä ja lado porkkanaviipaleet pannulle kypsymään (mikäli teet tämän ennen kuin muut aterian osuudet ovat valmiit, kypsennä porkkanat melkein kypsiksi ja jätä ne valutettuina odottamaan viimeistelyä)
3. kun porkkanat ovat melkein kypsät, kaada vesi pois pannulta, lisää mukaan pannulle voi, hunaja tai siirappi, suolaa ja pippuria ja paljon timjamia, kysennä sekoitellen porkkanat juuri ja juuri kypsiksi, ei ylikypsiksi

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Täytetty italialainen lihamureke

Ammattipyöräilyssä tapahtuu nyt niin paljon, että penkkiurheilijan täytyy pitää sohvastaan kiinni. Yhtä aikaa ajettavat Paris-Nizza ja Tirreno-Adriatico hajottavat huomiotani ja häärään keittiössä niin Italian kuin Ranskankin tahtiin heti, kun vapaata aikaa löytyy. Tämä käy hyvin lämmittelystä ajatellen Giro d'Italiaa ja Tour de Francea. Eilen meillä oli jälkiruokana mainiota Ranska-teemaan sopivaa haudutuspadassa kypsennettyä crème brûléeta, jota edelsi italialaisvaikutteinen lihamureke. Lihamureke on ruokalaji, jossa tosi usein päätyy tiiliskivityyppiseen lopputulokseen, eikä se oikein ilahduta. Nyt löysin kuitenkin murekeohjeen, jolla oli täydet mahdollisuudet olla muuta kuin kuivakka briketti. Sitä oli tehty joulukuussa The Kitchen Alchemist-blogissa. Paikalle osuin minkäpä muunkaan avulla, kuin foodgawkerin. Muuntelin hieman ainesosien määriä.

Italialainen lihamureke 

• 400 g naudan jauhelihaa
• 400 g possun jauhelihaa
• 1 iso punasipuli
• 1 kananmuna
• 0,5 dl korppujauhoja
• suolaa ja pippuria
• kuivattua oreganoa
• paketti tuoretta pinaattia
• 1 rkl vettä
• 100 g pinjansiemeniä
• 40 g parmesania
• raastettua muskottipähkinää
• paketti pekonia, sen verran, että riittää peittämään murekkeen
• purkki passata-tomaattia (370 g)
• 2 dl punaviiniä
• oliiviöljyä täytteen hauduttamiseen ja vuoan voiteluun

Kuumensin uunin 190 asteeseen. Tein ensin täytteen jäähtymään. Alkuperäisohjeessa oli käytetty pakastepinaattia, minä käytin tuoretta. Haudutin ensin oliivöljyssä pieneksi silputtua sipulia ja lisäsin sitten pannulle tuoreen pinaatin ja ruokalusikallisen vettä. Pinaatti romahti aivan hetkessä ja kaadoin seoksen kulhoon. Kun sipuli ja pinaatti olivat hieman jäähtyneet, lisäsin mukaan ricottan, pinjansiemenet ja raastetun parmesanin. 

Seuraavaksi tein jauhelihataikinan. Sekoitin jauhelihat kunnolla keskenään ja lisäsin mausteita mukaan, suolaa, pippuria, oreganoa ja muskottipähkinää. Lisäsin mukaan kananmunan ja korppujauhot ja sekoitin käsin taikinaa. Paistoin pienen koepalan, josta tarkistin mausteiden määrän. Levitin työtasolle tuorekelmua ja taputtelin taikinan kelmulle noin sentin levyksi. Aioin paistaa murekkeen lasisessa pitkän mallisessa vuoassa, joten mallasin taikinan leveyden vuoan koon mukaan. 

Levitin jäähtyneen täytteen jauhelihataikinan päälle ja kelmusta nostamalla käärin taikinan rullalle, varoin rullaamasta kelmua rullan sisälle. Käärin rullan ympärille pekoniviipaleita ja nostin rullan voideltuun vuokaan. Paistoin mureketta 35 minuuttia. Sinä aikana keittelin tomaatti-viinikastikkeen. Kaadoin passatan ja viini pieneen kattilaan, ripautin mukaan hieman suolaa ja pippuria ja annoin kastikkeen kiehua kasaan noin kolmanneksen.

Kun mureke oli ollut uunissa 35 minuuttia, nostin sen pois uunista ja levitin rapeaksi paistuneen pekonikuoren päälle tomaatti-viinikastiketta ja laitoin murekkeen vielä uuniin 10 minuutiksi. Mureke oli juuri sopivan kypsää levättyään ensin kymmenisen minuuttia. Täyte teki murekkeesta mehevää ja valelusta jäljelle jäänyt kastike annospalan päällä lisäsi mehukkuutta. Söimme mureketta yrttisen perunamuusin kanssa, eikä ruoassa ollut valittamista. 

Taikinaa ja täytettä oli sen verran paljon, ettei kaikki mahtunut pienehköön vuokaan, joten tein pienemmän murekkeen toiseen vuokaan. Siitä riittää vielä tämän päivän aterialle, jolle aion leikata murekkeen viipaleiksi ja käyttää ne pannulla. 

Eilen ilahduin kovasti, kun Alberto Contador voitti neljännen etapin Tirreno-Adriaticossa. Tänään joudumme odottamaan lähetyksiä kilpailuista iltaan asti.

EDIT: Lisään näin jälkeenpäin, ettei tuo mureketäyte ollut oikein hyvä enää toisena päivänä. Pinjansiemenet olivat jossain määrin vettyneet ja niissä oli jopa vähän ikävä toukkamainen fiilis puraista. 

Belgialaista mureketta Eneco Tourin vilskeessä

Eneco Tour Belgiassa on hyvässä vauhdissa. Tallennusyrityksemme päivän lähetyksestä jäi vähän vajaaksi, mutta saimme selkoa, että Rabobank-tallin Theo Bos voitti massakirin.

Ei ollut helppoa löytää belgialaisia ruokaohjeita, ellei lasketa vohveliohjeita. Löysin kuitenkin muutamasta lähteestä lihamurekkeen, jonka kerrottiin olevan belgialaista perää. Ohje on kyllä hyvin yleismaailmallinen, enkä tiedä mikä siitä tekee erityisen belgialaisen. Tavallisesti en laita murekkeeseen portviiniä enkä konjakkia, joten omavaltaisesti päätin, että ne olivat ne belgialaiselementit! Otin ohjeen täältä ja sovelsin sitä tarpeen mukaan. Mureketaikinaan käytin:

• 700 g naudan jauhelihaa
• 1,5 dl korppujauhoja
• 1,5 dl maitoa
• 2 kananmunaa
• 1 rkl tuoretta timjamia
• 1 rkl tuoretta oreganoa
• 1 rkl tuoretta salviaa
• 1 rkl tuoretta persiljaa
• 1 rkl tuoretta basilikaa
• 1 tl persiljasuolaa ja maisteltuani vähän lisää
• pippuria maun mukaan
• 1 rkl portviiniä
• 1 rkl konjakkia
• 2 pientä sipulia
• 1 iso valkosipulinkynsi
• 6 kantarellia
• 1 rkl voita 

Mittasin isoon kulhoon korppujauhon ja maidon ja sekoitin seoksen tasaiseksi. Jätin sen turpoamaan hetkeksi. Silppusin sipulit ja kantarellit pieniksi ja  paistoin niitä pannulla hetkisen, kunnes ne pehmenivät. Jätin ne jäähtymään pannulle, kun sekoitin yrtit ja mausteet turvonneseen korppujauhoon, samoin portviinin ja konjakin. Seuraavaksi sekoitin jauhelihan ja kananmunat mukaan ja lopuksi paistetut sipulit ja sienet. Paistoin pienen koepalan murekkeesta pannulla ja lisäsin vielä pippuria ja persiljasuolaa. Unohdin, että minulla on valmista lipstikkasuolaa, joka erityisesti sopisi lihamurekkeeseen, seuraavalla kerralla sitten! Muotoilin taikinasta pitkulaisen murekelimpun, jonka nostin voideltuun vuokaan.

Reunoille valmistelin lisäkkeiksi perunaa, porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Leikkasin kaksi isoa perunaa ohuiksi veneiksi, viisi pientä porkkanaa paloiksi ja isonpuoleisen kesäkurpitsan pätkän suikaleiksi ja keräsin ne kaikki kulhoon. Jauhoin päälle pippuria ja suolaa ja luruttelin vähän oliiviöljyä, pyörittelin kaikki suikaleet mausteissa ja öljyssä ennen kuin asettelin ne vuokaan murekkeen ympärille. Muutama nätti kantarellikin pääsi ihan päällimmäksi timjamin- ja rakuunanoksien kanssa. Asetin lämpömittarin anturin murekkeen keskelle ja paistoin mureketta 230 asteessa ensin 30 minuuttia. Laskin lämpötilan sitten 200 asteeseen ja paistoin kunnes murekkeen sisälämpötila oli 68 astetta.