Muurinpohjalettuja

Muurikkaa ei oltu vielä varastoitu paellan jäljiltä, joten lettujen paisto sopi juhannuspäivän puuhaksi mitä parhaiten. Etsin blogiviidakosta sopivan ohjeen ja se löytyi täältä.  Taikinaan tuli:

• 5 dl maitoa
• 1 prk kermaviiliä (meiltä puuttui, korvasin kreikkalaisella jogurtilla)
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 dl ohrajauhoja
• 2 kananmunaa
• 2 tl suolaa
• voita paistamiseen

Sekoitin kaikki ainekset keskenään kulhossa tasaiseksi taikinaksi ja jätin odottamaan jälkiruokanälkää. Päivällisen jälkeen virittelimme nuotion, tällä kertaa maahan upotettuun kuorma-auton vanteeseen. Kun kaikkien vatsoissa alkoi olla makealle kolosta, nostimme muurikan nuotiopaikan päälle käännettävälle ritilälle. Se on tuhtia rautaa, joten se jaksaa kyllä kannattaa muurikan ja pysyy suorassa. Kun pannu oli kuuma, sulatin siihen nokareen voita ja nostin kauhallisen taikinaa, jota levittelin hieman lastalla. Ei kannata tehdä liian isoja lettuja, ettei kääntäminen muodostu liian haasteelliseksi. Taikina-annoksesta tuli 10 lettua, jotka syötiin mansikkasoseen ja vaniljajäätelön kanssa nopeasti, aivan kuin koko päivänä ei olisi saatu ruoan murustakaan.

Aurinko meni pilveen, mutta sää oli kohtuulämmin, talviturkki  heitettiin tänään läheisellä järvellä ja pyykit kuivuivat ulkona nopeasti. Lintuperheillä olivat lapsukaiset lentolähtökunnossa ja niiden puuhia oli mukava seurailla riittävän etäältä. Kaunis keskikesän päivä, ei voi valittaa! Kurkkuja pitää kyllä vielä vähän odottaa, ihan vielä ei voi satoa kerätä, vai mitä tuumitte?