Cheese Buldak – tulisehko juustoinen kana

Buldak tarkoittaa tulista kanaa (Fire Chicken) ja sellaista meillä oli eilen hienon päivän aterialla. Olin laittanut jo aamulla kokonaisen yrttimaustetun broilerin kypsymään haudutuspataan. Tuunasin sitä vain vähän levittämällä valmiin yrttimarinadin päälle valkosipulin ja inkivääritahnan seosta. Broileri oli padassa kuutisen tuntia high-asetuksella ja se kypsyi niin täydellisesti, että hajosi paloihin padasta nostettaessa. Oli erittäin helppo riipiä lihat kananyhteiksi. Ohjeen hieman sovellettuun Fire Chickeniin otin The Subversise Table-blogista. 

Tämän ruokalajin tärkein juttu on kastike. Olin niin rohkea kastikkeen tulisuuden kanssa kuin suinkin pystyin ja mielestäni onnistuin tällä kertaa hyvin tasapainottamaan tulisuuden sopivalle tasolle. Minulla ei ollut varastoissani nashia eikä päärynää, mutta olin lukenut jostain, että kiiviä voi käyttää samankaltaisissa kastikkeissa. Ja kiivejähän meillä olikin yllinkyllin, sillä ostin viikonloppuna Lidlin hävikkikassin, jonka pääasiallisin sisältö olivat porkkanoiden ja purjon lisäksi kiivit, niitä oli varmaan kymmenen! 

Buldakilla on bileruoan maine, sitä syödään katuruokana juopottelun ohessa, se on suosittua korealaisissa ruokateltoissa. Kana ensin marinoidaan ja sitten grillataan, mutta minulla oli tosiaan crockpotissa todella kypsäksi haudutettua nyhtökanaa. Kypsän kanan päälle kumotaan tulista kastiketta ja pinnalle ripotellaan juustoa, joka sulatetaan grillissä tai uunissa ja syödään riisikakkujen tai riisin kanssa. 

Buldak kahdelle pienessä valurautapannussa

• noin 200 g nyhtökanaa (pannun pohja peitettynä)
• 1 rkl gochugarua (korealainen chilihiutale)
• 1 rkl gochujangia (korealainen chilitahna)
• 2 rkl soijakastiketta
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl seesaminsiemenöljyä
• 1 kiivi
• 1 pieni keltainen suippopaprika
• 1 sipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl invikäärimurskaa
• 1 pallo mozzarellaa
• kevätsipulisilppua
• 1 tl öljyä pannun voiteluun

Lähdeohjeessa käytettiin tulisuuden säätöön myös jonkunlaista tuorechiliä, mutta minulla ei sellaista ollut, enkä olisi tohtinut laittaakaan. Käytin pienen paprikan tuomaan samaa rakennetta kastikkeeseen ja kiivi tosiaan tuurasi nashia (tai päärynää). 

Voitelin pienen valurautapannun öljyllä ja sommittelin pohjalle nyhtökanaa sen verran, että pohja peittyi hyvin. Loput nyhteet laitoin tiiviiseen rasiaan jääkaappiin myöhempää käyttöä varten. 

Keräsin kannuun kaikki kastikkeen ainekset: chilitahnan, chilihiutaleet, kuoritun kiivin ja sipulin paloina, paprikan paloina, soijakastikkeen, sokerin, valkosipuli- ja inkiväärimurskan ja seesaminsiemenöljyn. Surruuttelin kaiken sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi, ei aivan atomeiksi, mutta melkein. Maistelin ja tuumin, että taisi tulla ihan hyvä. Käytin chilitahnaa ja -hiutaleita noin puolet lähdeohjeen määristä. 

Levitin kastikkeen pannulla olevan nyhtökanan päälle ja nostin pannun liedelle. Laitoin uunin kuumenemaan 220 asteeseen ja liekin liedellä olevan pannun alle. Annoin kastikkeen kypsyä liedellä sen aikaa, että uuni kuumeni. Jos kastike olisi alkanut käydä vähiin, siihen olisi voinut lisätä hieman vettä, mutta kastike riitti oikein hyvin. 

Kun uuni oli kuumentunut, levitin pannulle kastikkeen päälle paloiksi leikatun mozzarellan ja nostin pannun uuniin leivinpaperin päälle. Pysyin uunin vieressä katsomassa, ettei juusto pääsisi kypsymään liikaa, sen piti pysyä venyvänä mutta pehmetä kunnolla. Tässä meni aikaa noin 12-15 minuuttia.

Kun juuston pinta alkoi hieman ruskettua reunoilta, nostin pannun patakintain suojatuin käsin pöytään pannunalusen päälle. Ripottelin pinnalle silputtua kevätsipulia. Annoksissa oli kaksi suurta lusikallista riisiä ja kunnon kauhalliset buldakia. Ruoka ei ollut lainkaan tarttunut pannuun ja oli aivan täydellisen hyvää. Tulisuutta oli sen verran, että niiskututti, muttei noussut hikikarpaloita otsalle. Tulisuuden tunne myöskin asettui heti syömisen tauottua, mistä pidän kovasti korealaisessa ruoassa. 

Oli oikein sopivan kokoinen annos kahdelle ja olen varma, että tätä korealaista ruokaa teen toistekin. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. Lista alkaa olla jo mukavan mittainen.

                              Oli kyllä kertakaikkiaan hieno päivä, 4.4.2023 jää varmasti mieleen!

Korean Corn Dogs – lähes överi eväs

Aivan ensimmäisessä k-draamassa, jonka katsoin oli neljä mahtavaa sotilasta Pohjois-Koreasta. He joutuivat/pääsivät Etelä-Koreaan tärkeässä tehtävässä ja he oppivat paljon uutta. Muun muassa syömään kaikenlaista pika- ja katuruokaa. Varsinkin kaksi nuorinta oli oikein innostuneita omaksumaan uutta eivätkä olleet niin epäluuloisia kuin etenkin vanhin heistä, joka epäili lähes kaiken olevan vain esitystä ja heitä varten pystytettyä näytöstä uusista autoista pilvenpiirtäjiin asti. 

Eräässä kohtauksessa nuorinta jekutetaan juoma-automaatin edessä, hän ei ymmärrä kuka juoman tekee ja laittaa tarjolle ja toisessa he istuvat jonkun kauppakeskuksen rappusilla ja syövät corn dogeja. Niitä kokeilin eilen itse valmistaa ja opin muutaman jutun. Ohjeen otin tästä blogipostauksesta. Taikinaa tuli vähän liian paljon kahdeksaa corn dogia varten, mutta ei sitä oikein voi paljon vähempääkään tehdä, sillä tikkuun asetellut ainekset pitää pystyä kunnolla kastamaan taikinaan. Näin minä tein hieman konvertoiden. 

8 korealaista corn dogia

Taikina

• 2,5 dl maitoa 
• 2 tl kuivahiivaa
• 2 rkl tummaa sokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 kananmuna
• 5 dl vehnäjauhoja

Täytteet

• nakkeja
• juustoa

Muut tarvikkeet

• puisia varrastikkuja
• pankomuroja leivittämiseen (tai murskattuja pikanuudeleita tai minimaalisen pieniä perunakuutioita)
• öljyä uppopaistamiseen
• sokeria (tämän unohdin)
• ketsuppia 
• majoneesia

Ensin kaadoin suureen teräskasariin öljyä, sitä tarvitaan aika paljon, että dogit mahtuvat paistumaan pitkällään öljyssä kunnolla upoksissa. Käytin kokonaisen 1,5 litran öljypullon, se oli nyt toinen käyttökerta öljylle, jonka jälkeen se päätyi kompostiin pikkuhiljaa imeytettynä. 

Valmistin taikinan sekoittamalla ensin hieman lämmitettyyn maitoon kuivahiivan ja sokerin, jätin seoksen ottamaan vauhtia viideksi minuutiksi. Sitten lisäsin mukaan kananmunan, suolan ja jauhot. Vatkasin sähkövatkaimella muutaman minuutin, että taikina on varmasti kunnolla tasaista. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan. 

Sillä välin sommittelin vartaat, laitoin niihin osaan puolikkaita nakkeja ja palasia juustoa (osan muutin lennosta pelkästään nakkeihin). Kaadoin reunattomalle lautaselle paljon pankomuruja, vielä laakeampi suuri lautanen tai tarjotin olisi ollut vielä parempi. 

Kun taikina oli kohonnut tunnin verran, kaavin sen tyhjään huuhdeltuun maitopurkkiin. Ohjeessa taikina laitettiin suureen korkeaan juomalasiin, jossa vartaan dippaaminen olisi helppoa, muttei minulla ollut siihen sopivaa lasia. Maitopurkki toimi oikein hyvin, taikinaa tuli reilusti korkeammalle purkissa kuin tikun dippaaminen vaati. Alla olevassa kuvassa taikina oli juuri laitettu purkkiin, mutta kun öljy oli kuumaa, oli taikina kohonnut sen verran, että purkki oli melkein täynnä. Muutin myös parin vartaan sisältöä valmistamisen edetessä juustottomaksi syystä, joka selviää alempana. 

Kuumensin öljyn 170 asteeseen ja aloin sitten varsinaiseen hommaan. Kastoin tikussa olevat nakit ja juustot purkissa olevaan paksuun taikinaan. Se tarttui täytteisiin hyvin. Sitten nostin taikinaisen vartaan pankomuruihin ja pyöritin sitä varovasti niin, että pankomuruja tarttui kunnolla joka puolelle. Sitten nostin vartaan varovasti kuumaan öljyyn. Se ei tarttunu pohjaan vaan alkoi paistui ihan kivasti. 

Kasariin mahtui paistumaan yhtä aikaa neljä varrasta, valmistin ne aina yhden kerrallaan ja laitoin paistumaan ja pidin huolta, että muistan missä järjestyksessä niiden paistuminen on alkanut. Kääntelin niitä välillä pihdeillä. 

Nyt tuli oppimiskohta, juusto ei pysynyt kunnolla dogeissa, vaan osittain karkasi taikinan ja leivityksen läpi. Joko valitsemani juusto ei ollut parasta tähän tarkoitukseen, tai sitten taikinan koostumus ei ollut just sopiva. Mutta pelkillä nakeilla täytetyt onnistuivat oikein hyvin. Juustoisetkin maistuivat hyviltä, vaikka rakenteessa oli toivomisen varaa. 

Corn dogit paistuivat kullanruskeiksi noin viidessä minuutissa, jonka jälkeen nostin ne ritilälle paperin päälle valumaan. Kun kaikki olivat valmiita, jätin öljyn jäähtymään kasariin. 

Kuumien corn dogien päälle olisi pitänyt muistaa ripotella hieman sokeria, joka olisi tuonut sopivan makean säväyksen, mutta minä unohdin sen. Koristelin parhaimmilta näyttävät yksilöt ketsupilla ja japanilaisella majoneesilla, joka on pakattu vänkään pehmeään pussipulloon. Laitoin ketsuppia ja majoneesia vielä erikseen tarjolle lisädippailua varten. 

Söimme nämä hupaisat käänteisterveelliset patukat olohuoneessa lattialla katsoen samalla vuoden hauskinta snooker-turnausta, Shoot outia. Siinä riittää katsojalla vähempikin kärsivällisyys, sillä jokainen ottelu kestää vain 10 minuuttia. 

Corn dogit olivat oikein mukava kokeilu. Taikinaa jäi tosiaan hieman yli ja loppusokerointi unohtui. Juustovalinta täytyisi olla toinen ja muut leivitysvaihtoehdot jäivät mahdolliseen seuraavaan kokeiluun. Ajatus maustetusta pikanuudelimurskasta kuulostaa oikein korealaiselta ja pienet perunakuutiot sopivalta näpertelyltä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Otatko ramenia – suomeksi ja koreaksi

Huomenna alkaa korealainen huippukokous, sisareni saapuu katsomaan kanssani k-draamoja. Etkona tein tänään päivälliseksi ramenia. Eli instantnuudeleita pienellä tuunauksella. K-draamoista olen oppinut, että ramenin syömiseen kutsuminen tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin meikäläinen "tuletko luokseni yksille ennen kuin lähdet kotiin". Eli sitä ässällä alkavaa, mitä ei aikuisenakaan mukamas kehtaa sanoa. Eikä kyse ole siis suklaasta eikä saunasta. 

Katsoin eilen laivamatkalla Tallinnasta Helsinkiin ihanaa videota, jossa katukeittiön rouva laittoi lukemattomia ramenannoksia, siinä kului tylsä laivamatka oikein rattoisasti. Tänään toistin meille kahdelle ramenannokset ja yhtä paljon kuin videon rouvallakin, minulla oli taka-ajatuksia ja salattuja merkityksiä. Eli SYÖMÄÄN! Minulla ei ikävä kyllä vielä ole tuollaisia ramenkattiloita kuin videossa, mutta tein kummallekin annoksen omassa kattilassaan, toisen kuparikattilassa, toisen pienessä teräskattilassa. Ai että koreatti. 

Ramen kahdelle

• 2 pakkausta instantnuudeleita (toinen oli ns. kanamakua, toinen ns. rapumakua)
• 2 x 2,5 dl vettä keittämiseen
• 1 pieni tölkki tonnikalapaloja vedessä
• etusormeni kokoinen pala porkkanaa (en mitannut, eikä tullut verta)
• vihersipuleistani leikatut Tallinnan reissun aikana kasvaneet osat
• 2 kananmunaa

Tein kuulkaas ihan kuin videon ihana ramenrouva, laitoin kahteen kattilaan vettä kiehumaan (sähkön säästämiseksi kiehautin veden äkkinopealla vedenkeittimelläni), 2,5 dl kumpaankin. Kun vesi kiehui, lisäsin kumpaankin nuudelipakkausten maustepussit ravisteltuani niitä esikuvani mukaisesti. Toisessa pakkauksessa oli kaksi pussia, mausteet + öljy, toisessa vain mausteita. Säästin öljyn (noin 0,5 tl) jaettavaksi, sillä charing is caring.

Nostin nuudelikiekot kattiloihin, ymmärrettävästi yhden kumpaankin. Laitoin ajastimeen 5 minuuttia ja sinä aikana kuorin porkkanapalan ja leikkasin sen ohuiksi tikuiksi ja silppusin rakkaan vihersipulini pätkät. Avasin tonnikalapurkin ja puristin kantta vasten vettä pois. Rikoin kananmunat kahteen kuppiin, yhden kumpaankin, vatkasin kevyesti haarukalla. 

Todella pieni määrä aineksia riittää kahteen annokseen

Vesi kiehui siis kattiloissa iloisesti ja nuudelikiekot kypsyivät, lisäsin sinne porkkanatikut ja puolet vihersipulisilpusta (loput koristeluun). Sitten oli tonnikalan vuoro, jaoin purkin sisällön kattiloihin. Seuraavaksi kaadoin mukaan vatkatut kananmunat rameniin ohuina noroina ja sekoittelin maltillisesti. 

Kun ajastin piippasi, ruoka oli valmis. Nuudeli oli kypsää, kananmuna hyytynyt, neste melkein imeytynyt ruokaan. Kaadoin kummastakin kattilasta annokset omiin annoskuppeihinsa, jaoin sen minimaalisen mausteöljytilkan kahteen annokseen ja pinnalle vielä loput vihersipulisilpusta. 

Tämä oli oikein hauska ja etenkin nopea ruoka, linkkaamassani videossa ramenia varioidaan kivasti, voi käyttää vaikka juustoa, mykyjä, rapuja tai tofua. Kasviksia voi vaihdella ja laittaa paljon enemmänkin. Tämä on ihan mainiosti puikoilla syötävää, aivan loput lusikoimme. Ei yhtään liikaa lientä. Kananmuna kypsyi mukavan kuohkeaksi. 

Lisään tämänkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Hotteok – korealaiset makeat pannukakut

Hotteok on suosittua korealaista katuruokaa, näin luin Korean Bapsang-blogista, josta tämänkin ohjeen nappasin. Tein sellaisia eilen ensimmäistä kertaa. Sain aikaa viisi hotteokia, sillä puolitin ohjeen. En osaa sanoa montako tällaista Etelä-Koreassa kerralla syödään, mutta me söimme ensin puolitoista/nokka ja jätimme kaksi myöhemmäksi. Luin ohjeita muistakin lähteistä, erilaisia täytevaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon, minä tein yksinkertaisen kaneli-sokeri-pähkinätäytteen, koska niitä juuri sattui olemaan. Kanelin ja sokerin seosta oli pieni purkillinen jäänyt edelliseltä churrokerralta. 

Sisareni tiesi kertoa, että nimen hotteok ensimmäinen tavu tarkoittaa kuumaa, kuten ho-ho kun puhalletaan kuumaan ruokaan, ettei kieli palaisi. 

Hotteok – korealaiset makeat pannukakut kahdelle

• 1,5  tl kuivahiivaa
• 0,5 dl lämmintä vettä
• 1 tl sokeria
• 2,5 dl vehnäjauhoja 
• ripaus suolaa 
• 0,5 rkl sokeria
• 1 rkl öljyä
• 1 dl maitoa
• sokeri-kaneliseosta
• pähkinämurua
• öljyä paistamiseen

Tämä on siis hiivalla kohotettava taikina, joka aloitetaan tekemällä pieni seos, jossa on kuivahiiva, tilkka vettä ja teelusikallinen sokeria. Sekoitetaan ja annetaan ottaa vauhtia 10 minuuttia. 

Sitten sekoitetaan mukaan vehnäjauhot, ripaus suolaa, puoli ruokalusikallista sokeria, ruokalusikallinen öljyä ja desin verran lämmintä maitoa. Tässä olisi hyvä käyttää osana jauhoja riisijauhoa, mutta sitä en nyt löytänyt varastoistani, vaikka kaikenlaisia muita jauhoja ja ruumenia kyllä löytyi. 

Ainekset sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi, joka irtoaa käsistä, mutta on aika tahmeaa. Peitetään ja jätetään lumitöiden ajaksi kohoamaan. Minulla ainekset eivät olleet ehkä riittävän lämpimiä, sillä taikina ei noussut kovin runsaasti. Mutta tunnin päästä se oli kyllä kohonnut. 

Taikina jaetaan tasakokoisiin, noin pingispallon kokoisiin paloihin ja pyöritellään öljyisin käsin palloiksi. Pallot painellaan kämmenellä ohueksi pyöryläksi, jonka keskelle laitetaan pieni lusikallinen kaneli-sokeriseosta ja pähkinämuruja. Sitten nostetaan pyörylän reunoja keskelle ja suljetaan täyte sisälle, taputellaan tasaiseksi pieneksi lätyksi, sokeri rahisee siellä keskellä mukavasti. Taikinaan ei saa jäädä reikiä. 

Pannukakut paistetaan öljyssä pannulla molemmin puolin ja niitä painetaan tarkoitusta varten oikein erityisesti valmistetulla hotteok-prässillä. 

Kuva Amazonilta, palautan heti kun käskevät.

Sellaista minulla ei kylläkään jostain ihmeen syystä ole, joten käytin erittäin painavaa litistysvälinettä, jota yleensä käytän hampurilaispihvien litistämiseen ja lyttypottujen survomiseen. Toimi ihan hyvin. 

Hotteokit syödään kuumina, varotaan erittäin kuumaa sokerisisusta. Maistuivat paljon meikäläisille tikkupullille. Tykkäsimme! 

Lisään ohjeen sekä CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut-välilehdelle, että uudelle Pöytä Koreaksi-osastolle.