Pavlovat kasvikuivurissa tehdyistä marengeista

Tartareista jäi kaksi valkuaista, jotka jemmasin mahdollisia marenkeja varten. Tällä kertaa en unohtanut käyttää niitä ja tein sen jopa säällisessä ajassa. Halusin kokeilla voiko kasvikuivurilla tehdä marenkeja, se vain sattumalta tuli mieleeni. Löysin aiheesta postauksia ja videoita ja pitihän sitä kokeilla. 

Marengit (6 kpl halkaisijaltaan noin 6 cm marenkia)

• 2 kananmunan valkuaista
• 1 tl sitruunamehua
• 1 tl etikkaa
• 150 g tomusokeria

Vatkasin ensin pelkkiä valkuaisia noin viisi minuuttia yleiskoneen kulhossa. Lisäsin sitten mukaan sitruunamehun, etikan ja noin puolet sokerista ja vatkasin lisää. Muutaman minuutin kuluttua lisäsin loput sokerista ja vatkasin kunnes massa oli kiiltävän valkoista ja tanakkaa marenkimassaa. Kaavin massan pursotinpussiin, johon olin laittanut melko suuren metallityllan. Se taitaa olla jonkunlainen venäläistyylisten kuorrutusten tekoon tarkoitettu, sen kuviointi ei toistunut marenkiin, mutta sain pursotettua melko samankokoisia marenkeja helposti leivinpaperin päälle. 

Laitoin marengit kuivuriin ensin 60 asteeseen noin tunniksi, lisäsin sitten lämpöä 75 asteeseen ja jopa alkoi tapahtua. Noin kolmen tunnin paistelun jälkeen marengit olivat kuivia ja irtosivat hyvin paperista. Joten ei varmaan voi puhua kovin energiankäytön kannalta järkevältä tavalta valmistaa marenkeja, mutta onpahan kokeiltu!

Pavlovat kahdelle

• 2 annoskoon marenkia
• 1 dl kermaa
• 1 tl Limoncelloa
• 2 rkl pakastettua, viipaloitua mansikkaa omassa mehussaan
• kaakaota

Nostin lautasille yhdet marengit. Vatkasin kerman pehmeäksi vaahdoksi ja maustoin sen Limoncellolla. Lusikoin hieman pakastemansikkaviipaleita marenkien pinnalle ja siihen päälle suuret lusikalliset kermavaahtoa. Siivilöin aivan pikkuruisen kaakaojauhetta. 

Marengit olivat sopivan rapeita ja sokeriton kermavaahto pienellä sitrusvivahteella tasapainotti hyvin makeaa marenkia. Vaikkei Antti olekaan pavlovan ja marengin suuri ystävä, tästä pienestä jälkiruoasta espresson kanssa hän kyllä piti. 

Herbes de Provence – Provencen yrtit

Monissa ranskalaisissa ruokalajeissa käytetään yrttiseosta, jota on helppo näin loppukesällä valmistaa itsekin. Samalla saa niin hyväntuoksuiset kädet, että jollei nyt olisi tarpeen pestä käsiä usein ja huolella, nuuhkisi niitä pitempäänkin.

Provencen yrttiseos

• rosmariinia
• timjamia
• rakuunaa
• oreganoa
• kirveliä
• kynteliä
• salviaa
• laventelin kukkia (näitä oli erikseen ostopurkillinen, enkä ole keksinyt juuri käyttöä niille)

Kävimme kulatungat lävitse ja keräsimme sopivia yrttejä niin paljon kuin kohtuudella saattoi puskia harventaa. Salviaa ei ollut kovin paljon, mutta oreganoa ja rosmariinia sitäkin enemmän. Levittelimme yrtit oksineen päivineen kasvikuivurin ritilöille. Kuivuri oli päällä puolitoista tuntia 65 asteen lämmössä. Siinä ajassa talossa alkoi tuoksua todella hyvälle ja lopuksi yrttioksat olivat sopivan kuivia ja kaikki lehdet ja kukat (oregano oli edelleen kukassa, samoin joku timjamilajike) oli helppo riipiä oksista. Musertelin lehtiä hieman sormin ja lisäsin muutaman muutaman laventelinkukan mukaan. Laitoin yrttisilpun tiiviiseen purkkiin heti, kun maltoin lopettaa sen nuuhkimisen ja käytin sitä heti samana päivänä fricasseen. Pitää tehdä toinen satsi myöhemmin lopuista pihan yrteistä ennen syksyn tuloa.

Tour de Francen kahdeksas etappi oli, kuten eilen jo mainitsin, aito vuorietappi Pyreneillä. Sinnikkäin oli Nan Peters, hänen onnistui pitää kaikki muut takanaan. Adan Yates piti kuin pitikin keltapaidan itsellään. Huomenna on vuorossa taas raatelevia nousuja sisältävä vuorietappi. Ja minä teen taas ranskalaista ruokaa.

Nyt on kuivat jutut!

Jokunen viikko sitten meille hankittiin (pyytämättä ja yllättäen) elintarvikekuivuri. En ole itse kuivuria koskaan käyttänyt, mutta Antti on ollut sellaisen kanssa tuttu jo lapsuudesta asti, hänen äidillään on edelleen käytössä Orakas. Tämä meille hankittu on merkiltään Steba, samaa merkkiä kuin toinen sirkulaattoreistamme. Noin mikroaaltouunin kokoinen kuivuri on nyt tehnyt muutamia kuivettuneita juttuja, joista esimerkiksi vadelma oli aivan surkea juttu, vain marjan haituvat ja siemenet olivat jäljellä kuivissa kuorissa, eikä maistamalla tiennyt onko kyse hongasta vai haavasta. Samoin mansikat leikkasimme liian ohuiksi viipaleiksi, osa niistä tarttui laitteen kuivausritilöihin. Mandariinipalaset myös kuivuivat aivan tyhjiksi, vain epämiellyttävä kova kuori oli jäljellä. Sitruksia kannattaakin kuivata poikkileikattuina. 

Erilaisia kuivauskokeiluja

Sipulista tuli hauskan näköistä, mutten ole vielä kokeillut käyttää kuivattua sipulia mihinkään. Kunhan tässä on aikaa, viipaloin punasipulia enemmän ja kuivaan niitä ja kokeilen ruoanlaittoon. En tosin nyt heti keksi mikä hyöty siitä olisi, paitsi jos olisi hamstrannut sipulia ja sitä uhkaisi mennä pilalle, tai olisi aikeissa kokkailla retkiolosuhteissa. 

Paras onnistuminen tähän mennessä on ollut ananas. Ostimme aivan tätä kuivattamistarkoitus varten tuoreen ananaksen, josta Antti leikkasi noin viiden millin vahvuisia kiekkoja. Ensimmäisessä erässä ne olivat kuivurissa yli 10 tuntia, toisessa 9 tuntia. Ananaskiekot eivät tarttuneet ritilöihin, ne oli helppo kerätä kuivurista lautaselle. Aluksi ne tuntuivat hieman nahkeilta, mutta kuivuivat edelleen lautasella. Niissä on nyt muutama päivä myöhemmin uskomattoman intensiivinen maku, hieman sitkeyttä, mutta kuitenkin niitä on kiva nakertaa. Voisimme kokeilla myös hieman paksumpien viipaleiden kuivaamista, mutta nämä ohuet, kauniiksi pitsiytyneet kiekot ovat todella hyviä välipaloiksi. Nyt joku tulee varmaan kertomaan, että ananas kuivattuna on hurjan epäterveellistä, mutta jos väittää, että se on pahaa, niin se on kyllä vale. 

Tomaatista tuli aika hauskan näköinen myös, allaolevassa kuvassa pieni kirsikkatomaatti halkaistuna. Siinäkin on makua vaikka muille jakaa ja mietin, että näitä pitää tehdä enemmän ja säilöä oliiviöljyyn. Nyt niitä oli vain muutama maistelupala.