Viiriäisenmunia soijakastikkeessa

Tämä kiva sivuke oli osana eilistä ateriaamme, löysin ohjeen minulle uudesta blogista, The Subversive Table. Näin ohjeita muissakin amerikan-korealaisissa blogeissa, joita luen. Tämä oli kuitenkin se mitä kokeilin. Siinä neuvottiin marinoimaan keitettyjä viiriäisenmunia vuorokausi, mutta niin kauan en malttanut, vaan söimme ne noin 6 tunnin jälkeen. En ole aikoihin ostanut viiriäisenmunia Suomesta niiden korkean hinnan vuoksi, mutta viime Tallinnan reissulta ostin 18 munan rasian, sillä se sattui olemaan edullinen. 

Viiriäisenmunia soijakastikkeessa

• 8 viiriäisenmunaa
• vettä keittämiseen
• lunta jäähdyttämiseen
• 0,5 dl soijakastiketta
• 0,5 dl vettä
• 2 rkl sokeria
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• 1 kevätsipuli
• pieni pala punaista chiliä

Keitä viiriäisenmunia 4 minuuttia ja jäähdytä ne nopeasti jäävedessä tai kuten minä, kulhollisessa puhdasta lunta, sitä riittää juuri nyt. Munien jäähtyessä sekoita marinadin ainekset pienessä astiassa, sen kokoisessa, johon munat sopivat hyvin maustumaan ja jonka saa suljettua tiiviisti. Sekoittele lusikalla pohjia myöten, että sokeri liukenee liemeen. 

Kuori jäähtyneen viiriäisenmunat kulhossa veden alla, niin kuori irtoaa helpoiten, eikä pintaan tule koloja. Laita kuoritut viiriäisenmunat marinadiin ja sulje astian kansi. Laita astia jääkaappiin ja koita malttaa ainakin muutama tunti ennen kuin syöt herkut pois. 

Meillä viiriäisenmunat ehtivät marinoitua noin kuusi tuntia. Lusikoin ne pieneen tarjoiluastiaan kastikkeen kera ja söimme ne osana korealaista päivällistä, jonka muina osina oli riisiä malliston pienimmällä riisinkeittimellä, tahmean rapeaa kahteen kertaan friteerattua kanaa ja marinoitua pihviä (tähdenlento eräältä toiselta aterialta). Ja kimchiä oli myös, mutta tällä kertaa kaupallista tuotetta, sillä unnin tuoma oli jo loppu. Sain varmistuksen, että unni osaa tekee hyvää kimchiä! 

Ja mitä tulee näihin soijamarinoituihin viiriäisenmuniin, ne olivat oikein mainioita, pikku tilkka marinadikastiketta mukaan riisiin ja tämmöinen kuvassa kieltämättä oliivilta näyttävä herkku lusikkaan, no jopa oli hyvää. Tämä onnistuu tietysti hyvin kananmunistakin, vaativat pitemmän keitto- ja marinointiajan, eivätkä ole niin sopivia suupaloja, mutta muuten toimii kyllä hyvin. Tahmean rapeat kanapalat tulevat blogiin tuonnempana. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehden alati venyvään listaan korealaisista kokeiluistani. Ja lisäksi vinkkaan Areenassa olevan lyhyen haastatteludokumentin The Fantastic. Se on liikuttava pieni ohjelma, jossa pohjois-korealaiset kertovat siitä miltä on tuntunut katsoa länsimaisia elokuvia. 

Bulgogi

Olen perehtynyt aasialaiseen ruokaan todella vähän, mutta eilen kokeilin jotain sellaista, mitä varmasti teen toistekin. Kyseessä on bulgogi, joka kuulostaa koirarodulta, mutta ei ole. Koska en ole tätäkään ruokaa koskaan syönyt ennen kotikokkausta, en osaa sanoa miten autenttista se oli, mutta hyvää oli aivan varmasti. Lueskelin ohjeita monesta paikkaa ja kyseessä lienee sellainen ruoka, johon jokaisella aiheeseen vihkiytyneellä on se oma tapansa. Minä otin neuvot täältä. Hieman yhdistelin muualtakin lukemiani vinkkejä. 

Bulgogi 3-4 hengelle

• 300 g naudan sisäfilettä kohmeiseksi sulaneena
• 1 dl soijakastiketta
• 3 isoa valkosipulinkynttä
• palanen tuoretta inkivääriä
• 2 rkl tummaa sokeria (käytin kuivaa, irtonaista fariinia)
• 2 rkl seesaminsiemenöljyä
• pippuria
• 2 rkl wokkiöljyä
• palanen punaista paprikaa
• 2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
• ruohosipulia

Otin pakastimesta palasen naudan sisäfilettä, jonka oli vakumoinut pihviateriaa varten. Ostan yleensä kokonaisen sisäfileen, kun sattuu  hyvä tarjous kohdalle ja vakumoin sen kolmena palana. Nyt käytin sellaisen palan, josta olisi leikannut neljä pihviä. Annoin palan sulaa noin tunnin verran kääreettä lautasella. 

Sillä välin sekoitin marinadin, jota varten leikkasin valkosipulia ja inkivääriä ihan pieneksi silpuksi. Sekoitin astiassa soijakastikkeen, sokerin, seesaminsiemenöljyn, valkosipulin ja inkiväärin tasaiseksi marinadiksi. 

Leikkasin kohmeisen lihapalan ohuiksi viipaleiksi samaan tapaan kuin poronkäristystä tehdessäni. Sekoitin viipaleet marinadiin ja jätin tekeytymään tunniksi, pitempikin aika passaa, mutta minä en malttanut odottaa. Odotellessani paahdoin kuivalla pannulla seesaminsiemeniä, ihme kyllä en polttanut niitä. Jätin ne lautaselle jäähtymään, kuumalle pannulle ei kannata jättää. Palavat siinä senkin jälkeen, kun pannu on nostettu pois liedeltä. Kokemuksesta tiedän. Leikkasin myös paprikapalan ohuksi suikaleiksi ja silppusin ruohosipulia. Mieto punainen chili ja kevätsipuli olisivat olleet parempia tähän, mutta eipä sattunut olemaan saatavilla. 

Laitoin sushiriisiä keittimeen kypsymään ja kun riisin valmistumiseen oli aikaa noin vartti, aloitin lihan paistamisen. Kuumensin korkealaitaisessa pannussa lorauksen kuumuutta kestävää wokkiöljyä ja paistoin marinoidut lihaviipaleet kolmessa erässä, ohuet palat eivät paljon paria kolmea minuuttia pitempää aikaa tarvinneet. Laitoin paprikasuikaleet viimeisen erän kanssa pannulle ja lopuksi kaadoin lautaselta kaikki lihapalat kannulle vielä kuumenemaan. Marinadista oli muodostunut pannulle mukavasti kastikettakin. Lopuksi kiersin myllystä  pari kierrosta pippuria.

Annokseen nostin pari kauhallista soft sushi-asetuksella kypsennettyä riisiä ja pari kauhallista bulgogia. Pinnalle ripotin vielä paahdettuja seesaminsiemeniä ja ruohosipulia. Pitää kyllä tutusta enemmänkin korealaiseen ruokaan. Tästä tuli jjapagurin kaltainen suosikki kyllä kerrasta. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Nyt pitäisi keksiä, miten toivutaan k-draman loppumisen aiheuttamasta tyhjyyden tunteesta. En aio heti lääkitä itseäni jollain toisella k-dramalla, sillä Kapteeni Ri ei ole heti syrjäytettävissä, sellainen Sydänten Kapteeni sentään kyseessä. Ehkä tuikku sojua murheeseen?

Uunijuureksia ja kanaa

Laitoin eilen marinadiin Antin ostamat broilerifileet ja tänään huomasin Jennin tehneen melkein tarkalleen vuosi sitten todella houkuttelevia uunijuuriksia ja linssejä. Unohdin samantien kaikki riisit, perunat ja pastat ja tartuin Jennin ohjeeseen. Meillä oli vähän juureksia viikonlopun kokkailuista, muttei paljon mitään. Hyvin ne riittivät kahdelle ja huomiseksi lounaaksikin.

Veriappelsiinimarinoidut broilerifileet

• 5 pientä broilerifilettä
• 1 veriappelsiinin kuori raastettuna ja mehu puristettuna
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoreita yrttejä (timjamia, basilikaa, persiljaa)
• 2 valkosipulinkynttä

Laitoin eilen illalla kaikki marinadin ainekset Bamixin minileikkuriin ja suurruttelin hetken. Valkosipulin kynnet olisi kannattanut pilkkoa hieman pienemmiksi, ne eivät osuneet leikkurin teriin kovin hyvin. Jätin ne kuitenkin tähän melko raflaavan väriseen marinadiin, sattui todella punainen veriappelsiini. Kaadoin marinadiliemen vakuumirasiaan ja asettelin broilerifileet astiaan, kääntelin niitä niin, että ne olivat kauttaaltaan marinadissa. Laitoin vakuumikannen paikalleen ja otin rasiasta ilmat pois vakumointikoneella. Laitoin rasian jääkaappiin odottamaan tätä päivää. 

Uunijuurekset

• 1 punajuuri
• 2 porkkanaa
• palanen lanttua
• palanen palsternakkaa
• puolikas veriappelsiini lohkoina
• suolaa ja pippuria

Kuorin juurekset ja leikkasin ne noin samankokoisiin paloihin. Asettelin ne uunivuokaan ja lurittelin päälle oliiviöljyä. Ripotin päälle suolaa ja pippuria ja laitoin muutamaan palaan leikatun veriappelsiinin mukaan myös. Kuumensin uunin 200 asteeseen ja laitoin juurekset kypsymään. 

Vihreät linssit

• pieni tetra kypsiä vihreitä linssejä
• 1 pieni punasipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• puolikkaan sitruunan mehu
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria

Jogurttikastike

• purkinpohjallinen turkkilaista jogurttia (noin 1,5 dl)
• puolikkaan sitruunan mehu ja kuori raastettuna
• ripaus suolaa ja pippuria

Tällä kertaa en keitellyt linssejä, vaan käytin kaapista tetrallisen kypsiä. Kaadoin linssit tetrasta siivilään ja huuhdoin ne kylmällä vedellä. Silppusin sipulin ja kuullotin sitä hetken pannulla. Kun ruoka-aika kaikkiaan lähestyi (juurekset alkoivat olla kypsiä) kuumensin pannua uudelleen ja lisäsin sinne huuhdellut linssit ja maustoin seosta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Sekoitin mukaan hieman voita ja  jätin pannun pienelle liekillä odottamaan aterian kokoamista.

Sekoitin jogurttikastikkeen ainekset purkissa ja lusikoin sen sievempään astiaan. 

Toisella pannulla kuumensin hieman oliiviöljyä ja nokareen voita ja paistoin edellisillasta marinadissa olleet broilerifileet kypsiksi molemmin puolin. 

Kokosin aterian suurelle vadille laittamalla ensin pohjalle linssit, sitten juurekset ja päälle kypsät broilerifileet. Koristelin veriappelsiinilohkoilla ja tuoreilla (ja vähän kuivahtaneillakin) yrteillä. Aivan loistava tuo linssilisäke ja uunijuurekset, kiitos Jennille ohjeesta! Eivätkä omasta tai asiakkaan päästä marinoidut broilerifileetkään hassumpia olleet, oikeastaan ne olivat erittäin hyviä, mureita eivätkä yhtään kuivia. Tämäkin ruoka sopii kuukauden ruokahaasteeseen, sillä siinä oli sitruksia paljon!

48 tunnin marinointi

Aloitimme ruoanteon jo perjantaina sillä mielin, että syömme ruoan sinä päivänä. Laitoimme marinadiin pulleita broilerin fileitä ja vakumoimme astian. Pieni flunssanpoikanen yritti päälle, eikä tehnyt mieli syödä mitään. Niinpä jätimme vakuumirasian jääkaappiin seuraavaa päivää varten. Usein marinointiaika jää vähän lyhyeksi, vaan eipä tällä kertaa. Eilen sitten flunssa oli jo keskikokoinen ja vielä vähemmän teki mieli ruokaa. Kääntelimme vakuumiastiaa ja tuumimme, että olkoon vielä seuraavaan päivään, eihän se nyt voi muuta kuin marinoitua lisää tai mennä huonoksi, kai sen huomaisi rasiaa avatessa. 

Tänään sitten oli syötävä, oli nälkä tai ei ja avasin perjantaista vakuumissa marinoituneiden broilerinfileiden laatikon. Pyysin Anttia haistelemaan, sillä minulla ei juuri nyt ole kovin hyvä hajuaisti. Ihan hyvä tuoksu sieltä rasiasta tuli ja valmistin fileet loppuun. 

Hirveän kauan marinoidut, täytetyt broilerinfileet

• 3 broilerin rintafileetä
• 1 appelsiinin mehu
• pari lorausta oliiviöljyä
• 2 pientä valkosipulinkynttä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia, rosmariinia, basilikaa ja persiljaa
• kuivattua tomaattimurua
• 1 tl tomaattietikkaa (sitä Muttia)
• 1 pallo mozzarellaa
• 3 tl punaista pestoa
• 6 basilikanlehteä
• 6 viipaletta italialaista ohutta kinkkua
• 1 rkl voita ja toinen oliiviöljyä
• salaatinlehtiä
• pieniä luumutomaatteja
• 1 pallo mozzarellaa
• pippuria
• oliiviöljyä

Sekoitin marinadin broilerille, siihen tuli appelsiinimehua, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria, raastettua valkosipulia ja paljon silputtuja yrttejä. Leikkasin broilerinfileisiin taskumaisen viillon. Nostin lihapalat marinadiin, pyörittelin niitä niin, että ne olivat yltympäriinsä marinadissa. Vakumoin rasian ja laitoin sen jääkaappiin, tosiaan vähän pitemmäksi aikaa kuin aluksi olin ajatellut. 

Tänään viimein otin broileripalat pois marinadista. Kuumensin uunin 200 asteeseen. Täytin fileissä olevat taskut punaisella pestolla, mozzarellaviipaleilla ja basilikalla ja käärin fileet ohueen kinkkuun. Sidoin paketit paistinarulla. Kuumensin pannua ja sillä voita ja lorauksen oliiviöljyä. Paistoin kinkkuun peitettyjä fileitä molemmilta puolin pari kolme minuuttia ja nostin sitten paketit uunivuokaan vierekkäin. Kypsensin fileitä sen aikaa, että suurimman paketin sisälämpötila oli 75 astetta. Nostin vuoan pois uunista ja nostin isoimman fileen leikkuulaudalle lepäämään. 

Lepuutuksen aikana sommittelin vadille salaatinlehtiä, puolitettuja luumutomaatteja ja pallon mozzarellaa revittynä, luritin päälle hieman oliiviöljyä ja kiersin pippuria pinnalle. Poistin paistinarut broilerinfileestä ja leikkasin fileen viipaleiksi. Ruokahalun ollessa hieman kadoksissa yksi iso filee ja salaatti riitti meille kahdelle päivälliseksi oikein hyvin. Olipa muuten mureaa broileria, ihan varmasti kunnolla marinoitua! Pelkäsin, että valkosipuli alkaisi maistua tunkkaiselta, mutta onneksi ei. Kahdesta pienemmästä fileestä otin myös paistinarut pois ja kehittelen niistä huomenna jotain ruokaa, jos tekee mieli syödä. 

Back in business

Pari päivää meni vähän hunningolla, torstai ihan silkkaa laiskuuttani. Eilen minulla oli hyvä syy olla tekemättä espanjalaista ruokaa, melkeinpä lääkärin määräys. Olin nimittäin viisaudenhampaan poistossa ja olin valmistautunut siihen, että olen lähes invalidi päivän pari. Mitä vielä! Vaikka hampaan kippura juuri pisti hanttiin ihan kunnolla, maailman paras hammaslääkäri pilkkoi hampaan suussani ja kiskoi palat pois nopeammin kuin ehdin miettiä mitä kaikkea en voisi syödä viikonloppuna. Eilen en kuitenkaan koettelemuksen jälkeen jaksanut ajatella ruoanlaittoa, söin vain jotain pehmeää ja viileää ja mietin miten harakoille koko viikonloppu meneekään.

Tänään heräsin iloisena, virkeänä ja tarmoa täynnä. Ei turvotusta, ei kipua, eikä mustelmia. Hampaita pitäisi näköjään poistaa useamminkin. Olen saanut tänään paljon aikaan. Laitoin aamusta heti haudutuspataan käyttöä vaativat kanan koipireidet, ne menevät nyhdettynä huomisen paellaan. Sitten laitoin tämän päivän päivällisen possunlihan marinadiin ja tein huomisen jälkiruoan jääkaappiin. Siitä en uskalla mainita sanaakaan enempää, sillä olen aikaisemmin sössinyt kyseisen jälkiruoan täydellisesti. 

Tämän päivän ruoat ovat enemmän tai vähemmän revisited-osastoa, mutta ainahan hyvän ruoan voi toistaa, eikö voikin? Tämän possuvartaiden marinadin tekaisin ihan omasta tai asiakkaan päästä, mutta pidetään sitä espanjalaisena, jooko?

Pinchos morunos, patatas bravas ja ensalada de tomates

Pinchos morunos eli possuvartaat

• 1 possun sisäfile
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 dl roseviiniä
• 3 valkosipulinkynttä silputtuna
• kuivattuja appelsiiniviipaleita
• suolaa ja pippuria
• tuore laakerin lehti
• tuoretta persiljaa
• tuoretta timjamia
• pimentonia
• kuivattua tomaattimurua

Leikkaa possunfile paloiksi ja sekoita marinadin ainekset keskenään. Nostele palat marinadiin ja pyörittele niitä niin, että ovat kokonaan marinadin peitossa. Jätä jääkaappiin muutamaksi tunniksi, jopa yön yli. Minä laitoin omat possupalani vakuumirasiaan, sillä saa marinointia nopeutettua ja tehostettua huomattavasti.

Kun on aika tehdä ruoka valmiiksi, ota lihapalat pois marinadista ja pistele ne varrastikkuihin. Grillaa vartaita noin viisi minuuttia puoleltaan, varo kuivattamasta possua. 

Patatas bravas ja valkosipulimajoneesi

• muutama peruna/syöjä, riippuu perunoiden koosta
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• majoneesia
• valkosipuli murskattuna
• tuoretta persiljaa

Pese perunat ja leikkaa ne paloiksi. Höyrytä perunoita muutama minuutti, niiden ei tarvitse tulla ihan kypsiksi vielä. Kaada perunapalat lautaselle kuivahtamaan ja jäähtymään. Usein tämä suosittu tapas uppopaistetaan, mutta minä tein homman shallow frynä, tai vielä vähän sen allekin, runsaassa oliiviöljyssä. Kun ruoka-aika lähestyy, kuumenna pannulla runsaasti oliiviöljyä, ainakin pannunpohjallinen ja kaada perunapalat pannulle. Kääntele niitä ja anna niiden kypsyä ja saada kaunis paistopinta, se vie noin 15 minuuttia. Kun perunoissa on rapea pinta kaada ne lautaselle paperin päälle, ylimääräinen öljy imeytyy paperiin. Ennen kuin laitat perunat tarjolle, mausta ne karkealla suolalla, pippurilla ja majoneesilla, jonka olet maustanut murskatulla valkosipulilla.

Ensalada tomates

• erivärisiä tomaatteja, pieniä ja isoja
• uudensadon sipulia
• oliiviöljyä
• cavaetikkaa (tai punaviinietikkaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkaa tomaatit puolikkaiksi ja ripota niille hieman suolaa, jätä suolatut tomaatit lävikköön valumaan noin puoleksi tunniksi. Leikkaa sipuli oikein ohuiksi viipaleiksi. Sekoita tilkka oliiviöljyä ja toinen pienempi tilkka mieluista etikkaa pienessä astiassa, mausta seos suolalla ja pippurilla. Sulje kastike tiiviillä kannella ja ravistele kunnolla niin öljy ja etikka emulgoituvat. 

Kun tomaatit ovat maustuneet puolisen tuntia lävikössä, kumoa ne tarjoiluastiaan ja kaada päälle emulgoitunut kastike, sekoita. Ripota päälle vielä tuoretta persiljaa. 

Koko ateria muodostui siis mehevistä possuvartaista, pimentonmaustetuista perunoista, valkosipuliaiolista ja tomaattisalaatista. Ei hassumpaa ja pystyin syömään kaikkea aivan mainiosti, ikään kuin hammas ei olisi eilen saanutkaan kyytiä.

Eilen jäin myös pyöräily katsomatta, mutta tänään pääsin La Vueltaan taas kiinni. Kyseessä oli 195 km mittainen tasamaan etappi, jo kahdeksas tässä kisassa. Massakiriksihän se meni ja sen voitti Alejandro Valverde, hänelle jo toinen etappivoitto tässä kisassa. Peter Saganille toivoin jo etappivoittoa, mutta se ei toteutunut, hän tuli toiseksi. Kokonaiskilpailua johtaa nyt punapaidassa Rudy Molard. Huominen etappi on sitten oikea vuorietappi ja meillä on vuotuinen paellapäivä. Saamme poikasetkin syömään, joten olen oikein iloinen!

Galette Hannelen tapaan

Näin Kokit ja potit-blogissa ihastuttavan antipasti-galetten ohjeen muutama päivä sitten. Se näytti juuri sellaiselta, johon olisi hyvä lopettaa tämän vuoden ranskalaisen ruoan haasteemme. Sää jatkuu lämpimänä, eikä ruokahalua ole juuri ollenkaan, mutta tällaisen kaunokaisen tahdoin kuitenkin toteuttaa niistä raaka-aineista, joita kotoa sattui löytymään.

Antipasti-galette

Pohja

• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl ruisjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa (voisi jättää pois)
• 100 g kylmää voita
• 3 rkl turkkilaista jogurttia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää mukaan pieniksi paloiksi leikelty kylmä voi. Nypi voi jauhoihin niin, että seos muistuttaa hiekkaa. Lisää mukaan jogurttia ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Jos koostumus ei meinaa asettua taikinaksi, voit lisätä pienen tilkan vettä. Laita taikina jääkaappiin peitettynä ainakin tunniksi. 

Täytteet

Paistettavat

• vihreää pestoa
• luumutomaatteja
• mustia oliiveja

Paistamisen jälkeen

• marinoitua mozzarellaa
• oliivi- ja viinirypäleensiemenöljyä
• baslikaa ja timjamia
• suolaa ja pippuria (taas suolan voisi jättää pois)
• puolikkaan limen mehu ja kuorta raastettuna
• kirsikkatomaatteja
• ohuita viipaleita salamia
• kapriksia
• basilikaa

Sekoita mozzarella marinadin ainekset, öljyt, suola, pippuri, limen mehu ja kuoriraaste ja revi mozzarellapallo mukaan, sekoittele. Jätä maustumaan tunniksi tai pariksi. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita uuniin pelti kuumenemaan mukaan. Kaulitse pohja leivinpaperin päällä pyöreäksi levyksi, käytä hieman jauhoja apuna, mikäli taikina meinaa olla tarttuvaista. 

Levitä pohjalle vihreää pestoa ja viipaleiksi leikatut tomaatit, jätä muutama sentti reunoilta ilman täytettä. Jos haluat, laita muitakin täyteaineita jo tässä vaiheessa, vaikka oliiveja. Käännä taikinan reunat täytteen päälle ja nipistele reunoja hieman, etteivät ne aukea uunissa. Siirrä galette papereineen päivineen kuumalle uunipellille ja paista noin 25-35 minuuttia, kunnes reunat ovat kauniin ruskeat ja täytteet näyttävät hyviltä. 

Anna galetten jäähtyä ja lisää pinnalle mieluisia täytteitä, meillä oli marinoitua mozzarellaa, kapriksia, kirsikkatomaatteja ja oikein ohuiksi viipaleiksi leikattua salamia. Olipa kiva hellepäivän ruoka! Mozzarellan limemarinointi oli todella onnistunut ja hauskasti salamista tuli sydämen muotoisia paloja.

Tour de Francen viimeinen etappi oli perinteiseen tapaan seremoniallinen, eikä siinä enää kärjen tilanne muuttunut. Vain viimeiset kierrokset Pariisin keskustassa ajettiin kilpaa, etapin luonne vaihtui juhlinnasta kirimiesten kamppailuksi. Tosin tänä vuonna kirimiehiä ei ollut mukana alunalkaenkaan kovin paljon ja heistä suurin osa keskeytti tai jäi aikarajan taakse kilpailun kuluessa. Mutta kyllä tästäkin kirikamppailu saatiin aikaan. Norjalainen Alexander Kristotoff voitti.

Vaikkei Geraint Thomas olekaan suosikkini, olen silti ihan tyytyväinen hänen kokonaiskilpailun voittoonsa. Tähän pätee sama ajatuskuvio, jossa kateellinen ihminen ilahtuu yhtä paljon siitä, että joku menettää jotain kuin siitä että itse saa jotain lisää. Nyt CampaKeittiö jää haastevapaalle muutamaksi viikoksi ennen La Vueltaa, vuoden kolmatta suurta ympäriajoa. Toivottavasti tänä vuonna saamme toteutettua espanjalaista ruokahaastetta viime vuotista paremmin. Olimme silloin Espanjassa pari viikkoa ja siitä suuren osan ajasta kipeinä, joten söimme hyvin vähän ja kokkasimme vielä vähemmän. Sitä pohjanoteerausta ei ole vaikea parantaa.