Valkoista parsaa ja kananmunaa

Näin keväällä meillä on ollut tapana kerran syödä valkoista parsaa, mieluiten Saksassa. Nyt taisimme olla vähän liian aikaisin liikkeellä tai sitten emme vain osuneet sopivassa paikassa ravintolaan, jossa tätä keväistä herkkua olisi ollut tarjolla. Oikeastaan minä en niin hirveästi perusta valkoisesta parsasta, mutta Antti pitää siitä kovasti. 

Tänään kävimme aamulla Gienin keskiviikkomarkkinoilla ja siellä oli eräällä myyjällä irtomyynnissä kohtuullisen kokoisia valkoisia parsoja, monilla oli jättisuuria, etten millään arvellut niiden olevan enää hyvää syötävää. 

Sain mielestäni aukottomasti ilmaistua, että haluan puoli kiloa parsaa ja myyjä vähän ihmetteli kollegalle, että mitä tuollaisesta kipenestä muka saa aikaan ja lappoi vielä kaksi kourallista lisää parsoja. Rahasti kyllä vain siitä puolesta kilosta. Saimme myös maistiaisia hedelmistä ja kohtuullista tuputusta niidenkin ostamiseen.

Etsin ohjetta italialaiseen tapaan valmistaa valkoista parsaa ja löysinkin tälläisen, parsaa Veneton alueen tapaan. Se on aivan yksinkertainen ja siksi todella sopiva retkiolosuhteisiin. 

Valkoista parsaa ja kananmunaa Veneton tapaan

• niin monta parsaa syöjää kohti kuin arvelet menevän
• vettä keittämiseen
• 2 kananmunaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• hieman ohutta kinkkua (koska sitä oli ja piti käyttää pois)

Kuorin parsoja kevyesti nupun alapuolelta ja katkaisin leikkuupäästä vähän pois, että ne mahtuivat kattilaan kypsymään. Keitin ne  niin, että sidoin parsat nauhalla nippuun ja nostin nipun pystyyn pieneen maitokattilaan. Nuput jäivät kiehuvan veden yläpuolelle. Kypsyminen kesti noin 8 minuuttia, nämä olivat melko pian noston jälkeen ostettuja ja ohuenpuoleisia. 

Samaan aikaan keitin kaksi kananmunaa ja jäähdytin ne kylmässä vedessä. Ranskalaiset kananmunat ovat aina olleet todella hyviä hintaluokasta riippumatta. Todella kovakuorisia, joten niiden rikkominen raakana on vähän vaativaa välillä, kun ei meinaa uskaltaa kopauttaa riittävästi. 

Irrotin kumilangan kypsistä parsoista ja asettelin ne lautasille. Lurittelin päälle yrttimaustettua oliiviöljyä ja kiepautin pienille kerille ohutta kinkkua päälle. Leikkasin kanamunat lohkoihin ja asettelin annoksille. Pinnalle vielä ripaus suolaa ja paljon pippuria. 

Giro d'Italian etappi alkoi jo päivällä ja sillä oli mittaa 203 km. Tätä etappia saattoi jo luonnehtia vuorietapiksi tai ainakin hyvin mäkiseksi. Ehdimme katsoa etappia siihen asti, että kärjellä oli viisi kilometriä maaliin. Sitten meidän piti lähteä illan kulttuuririentoon. Palattuamme katsoimme viimeiset viisi kilometriä ja siinä olikin sitten tapahtumia yllin kyllin. Hatkakaksikko kaatuili liukkaalla tiellä ja toinen heistä vielä ajoi aika lopussa risteyksestä harhaankin ja näytti, että nyt voitto on varmistettu. Mitä vielä, Igor Arrieta lopulta ajoi kuitenkin ensimmäisenä maaliin ja toiseksi tuli Alfonso Eulalio ja hän sai pinkin paidan ja johtaa kokonaiskilpailua. 

Mikään talli ei aja tällä pyörällä, vaikka väri onkin asianmukainen