Mozzarella ja burrata ne yhteen soppii

Tämä vadillinen on syöty jo aikoja sitten, tarkalleen ottaen 25.3.2024 klo 16 alkaen ja siinä meni semmoiset rapiat puoli tuntia. Koska ainesosina oli sekä mozzarellaa, että burrataa kelpaa se mainiosti Italia-haasteeseen ja pinnistämällä maltoin olla postaamatta sitä ennen kuin vasta nyt toukokuussa reissun päällä Giro d'Italian aikaan. Sen verran saa itseään huiputtaa ja ketään muuta ei kiinnosta. Tänä kyseisenä päivänä söimme oikeasti taas valmiit kalaleikkeet salaatin ja perunapaistosten kanssa. 

Näin kuvan tämankaltaisesta ruoasta instassa tämmöiseltä tililtä ja koitin sieltä löytää blogin postaukseen, mutta siinä minun kielitaitoni lopsahti. En ole varma onko tämä puolalainen instatili ja blogi eikä minun keittiöpuolani ole tarpeeksi hyvä. Osaan kyllä kuvista katsoa miten ruoka tehdään ja niin etiäppäin, mutta tätä kyseistä ruokaa en löytänyt blogista edes päivämäärän mukaan. Ehkä instan pitäjä ja bloggaaja ei kuitenkaan justiinsa tätä kyseistä ruokaa olekaan blogannut vaan vain instannut. Ihmettelen  (lue: loivasti paheksun) sitä joidenkin blogaanien  tapaa olla päiväämättä postauksiaan. Luulisin sen olevan tapa pitää blogia ikäänkuin tuoreena koko ajan, postaukset eivät "vanhene", lukija ei tule miettineeksi elämän rajallisuutta ja sitä miten tänäänkin peilistä katsoo yhä vaan vanhempi minä. Jos syy on joku muu, sen saa kertoa minulle. 

Tähän mahdollisesti puolalais-italialaiseen salaattiin käytettiin vain burrataa, mutta minäpä olin vähän hedonistinen (käytin nyt ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa elämässäni sanaa hedonistinen ja minun piti myös tarkistaa käykö se tähän yhteyteen ja ilmeisesti käy, mutta jos ei käy niin siitäkin saa kertoa) ja käytin myös mozzarellaa. Toinen syy hedonismin lisäksi oli se, etten ostanut toista palleroa burrataa, vaan ostin epähuomiossa mozzarellaa. Ja jälkeenpäin ajatellen yksi pallero kumpaa hyvänsä olisi riittänyt, hedonismi ei olisi siitä kärsinyt. Nyt sitä termiä on käytetty jo neljästi, ei tartte enää ikinä. Seuraavaksi koitan saada tekstiin sopimaan sanan emansipaatio, jota en myöskään ole koskaan käyttänyt ennen kuin nyt, vaikkei se tietääkseni sovi asiayhteyteen lainkaan. 

Pitää myöntää, ettei minun salaatistani tullut yhtä kaunista kuin tuossa instakuvassa, jota apinoin. Valo oli vähän vähissä ja muita tekosyitä, kuten etten viitsinyt ottaa esille kameraa vaan kuvasin puhelimella. Ja olen myös paljon huonompi sommittelemaan. Koska tässä nyt ollaan rehellisiä, en myöskään tehnyt ihan samoin kuin googlekääntäjä reseptistä luuli. Se muutti parmankinkun parmesaaniksi ja jotain muita hauskuuksia, muttei minua niin vain hämätä.

Mozzarella-burrata-kurkku-nektariinisalaatti

• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 1 pallo burrataa
• 15 cm pätkä kurkkua
• 3 nektariinia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl vaahterasiirappia
• 1 paketti (8 viipaletta) parmankinkkua
• 1 rkl balsamicoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta oreganoa
• pippuria

Tuona kyseisenä maaliskuunlopun päivänä sähkön hinta oli yhtä vuoristorataa ja tähtäsin uunin lämmittämisen alimman hinnan kohdalle, lämmitin uunin 200 asteeseen. Leikkasin nektariinit lohkoihin. Hedelmät olivat vielä kovia, eikä niitä semmoisenaan olisi huvittanut syödäkään, mutta ne olikin tarkoitus kuumentaa uunissa ja sitten niihin jo hammas pystyi. Levitin nektariinilohkot uunivuokaan ja kaadoin päälle oliiviöljyä ja vaahterasiirappia. Paistoin lohkoja noin vartin verran ja kun tikku meni sutjakasti lohkon läpi, nosti vuoan uunista ja äkkiä käänsin virran pois. 

Nektariinien uunivierailun aikana tein muut jutut valmiiksi. Levitin mozzarellan ja burratan soikulan vadin pohjalle ihan brutaalisti sormilla repien. Siivutin kurkkupätkän mandoliinilla ohuiksi suikaleiksi ja käärin ne rullalle ja asettelin juustoriekaleiden sekaan. Leikkasin kinkkuviipaleet puoliksi ja sommittelin ne pikkumyttyinä vadille juustojen ja kurkkujen sekaan. Sekoitin kupissa kastikkeen valmiiksi, balsamicon, oliiviöljyn ja sitruunamehun ja verotin oreganopuskaa sen verran kuin siitä raski, alkaa olla finaalissa kuten ennen oli tapana sanoa, kun lennonjohdossa istuttiin. 

Kun nektariinipalat olivat hieman jäähtyneet, nostelin nekin vadille muitten ainesten joukkoon ja luritin pinnalle kastiketta, asettelin oregano-oksat ja unohdin tässä vaiheessa pippurin. Muistin se vasta kuvien ottamisen jälkeen. Kuvakuri on sen verran lipsunut, että kelpuutin säästettäväksi kaksi kuvaa, joita ei kyllä meinaa toisistaan erottaa. 

Oli todella hyvää naposteltavaa, salaatin seurana oli pannulla voissa paahdettua leipää, uskokaa tai älkää, vaikkei sitä kuvissa näykään. Noin puoletkin olisi riittänyt, mutta pitihän sitä olla toteuttamatta teemaa, jonka mukaan ruoasta pitäisi tehdä vähemmän hyvää (lue: siis pahaa) , niin sitä ei söisi liikaa, vai miten tämä eräs ruokaterapeutti, vai mikä hän nyt olikaan kirjoitti tällöin maaliskuussa ja sai alkuun melkoisen kalabaliikin teemalla hyvä ruoka - pahempi mieli. 

Giro d'Italiaan loikatakseni, se on nyt sillä mallilla, että 11 etappia on ajettu, kisa on taittunut jälkimmäiselle puoliskolleen. Jonathan Milan oli tänään nopein ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. 

Alla oleva kuva ei ole Italiasta, se on Sysmästä, jossa kävimme maaliskuun alussa katsomassa vesitornin, joka ujostelee metsän takana. Antin auton katolla on Urheilu-merkkinen polkupyörä yli sadan vuoden takaa ja se on matkalla Helsinki Tweed Run-tapahtumaan. Käyköön tämä kuva siis päivän pyöräkuvasta. 

Herbes de Provence – Provencen yrtit

Monissa ranskalaisissa ruokalajeissa käytetään yrttiseosta, jota on helppo näin loppukesällä valmistaa itsekin. Samalla saa niin hyväntuoksuiset kädet, että jollei nyt olisi tarpeen pestä käsiä usein ja huolella, nuuhkisi niitä pitempäänkin.

Provencen yrttiseos

• rosmariinia
• timjamia
• rakuunaa
• oreganoa
• kirveliä
• kynteliä
• salviaa
• laventelin kukkia (näitä oli erikseen ostopurkillinen, enkä ole keksinyt juuri käyttöä niille)

Kävimme kulatungat lävitse ja keräsimme sopivia yrttejä niin paljon kuin kohtuudella saattoi puskia harventaa. Salviaa ei ollut kovin paljon, mutta oreganoa ja rosmariinia sitäkin enemmän. Levittelimme yrtit oksineen päivineen kasvikuivurin ritilöille. Kuivuri oli päällä puolitoista tuntia 65 asteen lämmössä. Siinä ajassa talossa alkoi tuoksua todella hyvälle ja lopuksi yrttioksat olivat sopivan kuivia ja kaikki lehdet ja kukat (oregano oli edelleen kukassa, samoin joku timjamilajike) oli helppo riipiä oksista. Musertelin lehtiä hieman sormin ja lisäsin muutaman muutaman laventelinkukan mukaan. Laitoin yrttisilpun tiiviiseen purkkiin heti, kun maltoin lopettaa sen nuuhkimisen ja käytin sitä heti samana päivänä fricasseen. Pitää tehdä toinen satsi myöhemmin lopuista pihan yrteistä ennen syksyn tuloa.

Tour de Francen kahdeksas etappi oli, kuten eilen jo mainitsin, aito vuorietappi Pyreneillä. Sinnikkäin oli Nan Peters, hänen onnistui pitää kaikki muut takanaan. Adan Yates piti kuin pitikin keltapaidan itsellään. Huomenna on vuorossa taas raatelevia nousuja sisältävä vuorietappi. Ja minä teen taas ranskalaista ruokaa.

Ottolenghin tomaatit

Jonna oli tehnyt jokunen päivä sitten sen näköisiä paahdettuja tomaatteja, että vesi herahti kielelle välittömästi. Minulla oli muuten kaikkia aineksiakin, mutta sopivaa leipää ei ollut, joten jätin ohjeen kokeilemisen eiliselle. Jonna oli laittanut valkosipulia, mutta minulla ei ollut eilen sellainen olo, vaan jätin valkosipulin pois.

Melkeinpoltetut Ottolenghin tomaatit jogurttikastikkeella

• kirsikkatomaatteja sen verran kuin käyttämääsi vuokaan mahtuu
• oliiviöljyä
• sitruunankuorta
• timjamia
• oreganoa
• suolaa ja pippuria
• sokeria
• turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia
• raastettua sitruunankuorta
• chilihiutaleita tai kuivattuja tomaattimuruja

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja sommitele uunivuokaan kirsikkatomaatteja niin, että sen pohja tulee melkoisen täyteen. Lurittele päälle hieman oliiviöljyä, mausta suolalla, pippurilla ja sokerilla, ripaus kutakin. Laita mukaan pari suikaletta sitruunankuorta, tuoretta timjamia ja oreganoa. Paahda tomaatteja noin 20 minuuttia ja lisää uunin kuumuus 250 asteeseen. Laita uunin grillivastus päälle ja aseta vuoka vastuksen alle noin viideksi minuutiksi. Kun tomaatit ovat saaneet väriä, ota ne ajoissa pois, minä melkein poltin tomaattini. 

Tomaattien ollessa uunissa sekoita kulhossa noin pari desiä turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia tasaiseksi. Mausta sitruunankuoriraasteella, minä laitoin noin puolikkaasta sitruunasta raastetun kuoren. Mausta myös ripauksella suolaa. Lusikoi jogurtti laakealle astialle ja tasoittele pinta. Laita astia vielä jääkaappiin odottamaan. On tarkoitus, että jogurtti on kylmää ja tomaatit kuumia, siitä tulee herkkua!

Kun tomaatit ovat asianmukaisen lähellä kärähtämistään, ota ne uunista ja lusikoi ne kylmän jogurtin pinnalle, käytä kaikki vuokaan muodostunut nestekin kastikkeena. Riivi pinnalle vielä tuoreita oreganonlehtiä ja ripauta vähän chilihiutaleita tai kuten  minä kuivattua tomaattimurua. Laita tarjolle hyvää leipää ja mieti, että loppuuko tämä heti vai nopeasti. Meillä oli tätä ihanaa tomaattiherkkua haudutuspadassa kypsennetyn possun sisäfileen ja juuresten kanssa. 

Appelsiinlohi revisited

On yleisesti tunnettu totuus, että lohi tarvitsee rinnalleen sitrushedelmää. Usein lohen pariksi laitetaankin juuri sitruunaa, mutta minä olen tykästynyt appelsiiniin tässä yhteydessä. Olen tehnyt lohta appelsiinin kera muutaman kerran aikaisemminkin, muun muassa viime tammikuun lopussa, maaliskuussa 2017 ja saman vuoden helmikuussa. Eilenkin lautasillamme oli appelsiinista lohta. Tällä kertaa kypsensin lohen uunissa oliiviöljyn pehmeässä syleilyssä. Ohjeen otin täältä, blogin nimi on erikoinen, en oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta ohje oli hyvä, luonnollisesti vähän sovelsin. 

Veriappelsiinilohi oliiviöljyssä

• 500 g lohta
• 1 veriappelsiini
• 1 punasipuli
• suolaa ja pippuria
• tuoretta oreganoa
• oliiviöljyä

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja lorauta vähän kalapalaa suuremmalle uunivuoalle reilu loraus oliiviöljyä. Siivoa kalasta mahdolliset rasvat pois ja irrota nahka niin kauniisti kuin osaat. Minä en oikein osaa, mutta leikkuupinta tuli vuokaa vasten, niin ettei sillä kovin suurta väliä ollut. Ripota kalan pinnalle suolaa ja pippuria ja nosta kala öljyttyyn vuokaan. Leikkaa appelsiini ohuiksi viipaleiksi, samoin punasipuli. Asettele limittäin kalan päälle appelsiini- ja sipuliviipaleita. Ripottele pinnalle vielä tuoretta yrttiä, mitä sinulla nyt sattuu olemaan. Meillä oli oreganoa ja sekin passasi ihan hyvin lohelle, vaikkei sitä tulisi yleensä ajatelleeksi kalan pariksi. Kaada vuokaan vielä lisää oliiviöljyä, kaikkiaan melkein desin verran. Nosta vuoka uuniin ja paista kalaa noin 30 minuuttia. 

Iloisen väriset pannukasvikset

• 2 keltaista pientä paprikaa
• 2 punaista pientä paprikaa
• 2 oranssia pientä paprikaa
• 1 suuri tomaatti
• 4 pientä porkkanaa
• pieniä violetteja ruusukaaleja (noin parikymmentä)
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• 1 rkl hunajaa 
• oliiviöljyä
• pieni nokare voita
• tuoretta oreganoa

Pilko paprikat, tomaatti ja porkkanat paloiksi ja suikaleiksi, millaiset nyt miellyttävät sinua. Puolita kaalit, kuori pois kuivahtaneet päällimmäiset lehdet. Kuumenna pannulla öljyä ja pieni nokare voita ja kun pannu on kuuma, lisää sille ensin porkkanat ja kaalit puolikkaina. Paistele niitä hetkinen ja lisää sitten mukaan paprikat ja tomaatti. Mausta hunajalla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Sama yrtti, jota käytit kalan kanssa sopii tähänkin, minulla oli oreganoa. Kun porkkanoissa on vielä hieman puruvastusta, ovat muutkin kasvikset jo tarpeeksi kypsiä. 

Tarjosin appelsiinilohta basmatiriisin ja iloisen väristen pannuvihannesten kanssa. Annoksesta riitti hyvin meille kahdelle ja jäi vielä yksi työlounaskin.