Eines-kadun empanadat, jotka vaivoin pelastuivat liekeiltä

Minulla ei ole nyt kauhean monta espanjalaisideaa ruokahaasteen toteuttamiseen, joten nyt menimme taas Eines-kadun kautta. Ostimme marketista valmiita pieniä empanada-piirakoita ja melkein täystössin niiden lämmittämisen kanssa. Ajattelin, että on todella hyvä idea laittaa ne kaksikerroksiseen bambuhöystimeen ja antaa kiehuvan veden tehdä tehtävänsä. Periaatteessa näin, samaan tapaan olen höyrystintä monta kertaa käyttänyt. Tällä kertaa kattila oli liian pieni, vaikkakin oli korkea ja kaasulieden liekki liian kovalla. Istuin vielä selin kaasulieteen nähden, mutta onneksi nenä alkoi kysellä, että onko nyt joku kohta tulessa. 

Ihan vähän (äidille kerrottava versio) meinasi melkein hiiltyä höyrystimen alemmasta kerroksesta ennen kuin pienensin liekin ihan pienelle. Sitten kyllä onnistui empanadojen lämmitys ja päivän ateria oli syötävissä. Arvatenkaan tästä ei mitään spektaakkelimaista ruokaohjetta saa aikaan. 

La Vueltassa oli koko kilpailun ainoa tasamaan etappi ja se ajettiin Sevillaan päättyen. Sää oli aivan hirveän kuuma, jossain vaiheessa selostaja mainitsi lämmöksi 47°C. Ihan liian kuumaa. Voittajaksi ajoin tsekkiläinen Pavel Pittner ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Primoz Roglic. 

tehokkaasti pysäköity

Perunatortilla siitä mistä aita on matalin

Reissumme jatkui tänään Amboisesta Antin linnan kautta Saumuriin, tuota reittiä olemme ajaneet sen verran monta kertaa, että CampaAdria osasi kääntyä oikeasta liittymästä aika hyvin. Minä vain komensin kerran väärin ja otimme saman kiertoliittymän kolmeen kertaan. Kätevää, että on kääntyvät etupyörät. 

Espanjaisen ruokahaasteen toteutimme einesperiaatteella, mutta olipa hyvä eines! En ole tainnut itse saada koskaan tehtyä noin hyvää espanjalaista perunatortillaa. Espanjassa olen syönyt yhtä hyviä tai parempia caminolla. 

Tähän päivään ei siis kuulunut enempiä kokkaamisia, kunhan lämmitimme tortillan pannulla ja lusikoimme kuppiin loput muutama päivä sitten avatusta oliivipurkista, myös loput kirsikkatomaatit ja kaksi minikurkkua kuului ateriaan. 

Olisin halunnut syödä myös hieman manchegoa, mutta sitäpä ei niin vain ollutkaan ranskalaisissa kaupoissa, edes Lidlissä, myytävänä. Onhan se ymmärrettävää, kun omia juustoja on maassa varmaan miljoona erilaista. 

La Vueltassa oli vuorossa kolmas etappi, viimeinen Portugalissa ajettu. Sen voittajaksi ajoi Wout van Aert ja hän pitää punapaidan itsellään. Katsoimme etappia tabletin  gigoilla lopusta, koska leirialueen wifi on tunnetusti surkea. Ja näyttäisi siltä, ettei tabletin liittymän gigojen kulutusta voi taaskaan seurata reaaliajassa, kiva. Mutta onhan kuukausi jo lopuillaan.