Makkarapastaa helatorstain ruuhkien jälkeen

Tänään opimme hyödyllisen läksyn Ranskasta, täällä helatorstai tosiaankin tarkoittaa sitä, että ihmiset lähtevät liikkeelle ja pakkautuvat rannikolle ja saarille. Huomasimme jo aamulla kahdeksan jälkeen, että leirialueen portilla oli jonossa useita saapuvia seurueita odottamassa respan avautumista ja kun yhdeksän jälkeen lähdimme matkaan, näimme että saarelle päin oli todellinen hyökyaalto autoja, henkiläautoja, matkailuautoja, matkailuvaunuyhdistelmiä, aivan yhtenä jonona. Sama jatkui La Rochellen ohitukseen asti, sen kohdalla on toinen suurehko lomasaari ja liittymät saarelle päin olivat tukossa valtatiellä asti. Me ajoimme vastakarvaan itsiämme onnitellen, mutta pieni pelko takalistossa, sillä meillä ei ollut Noirmoutierin saarelle varausta tutulle leirialueelle. Päätimme, että jos samanlainen kansainvaellus alkaa näkyä ennen saarelle ajoa, vaihdamme suunnitelmaa ja pysymme mantereella. 

Ruuhkaa ei ollut ennen kuin sitten leirialueen portilla, siellä oli heti vastassa COMPLET-ilmoitus, jonka ymmärsimme tarkoittavat täyttä mestaa. Viereisellä alueella oli sama homma. Niinpä käänsimme CampaAdrian nokan kohti mannerta ja päätimme, että kysymme vielä kahdelta alueelta ennen kuin luovutamme. Mutta ei tarvinnut luovuttaa, pääsimme Les Oncheresin kylän ekana vastaantulleelle alueelle ja täällä olemme nyt sitten kolme yötä. On muuten ihan turkasen mutkikas alue, mäkinen ja mutkainen ja piti oikein kahdella hengellä suunnistaa Tiimarilasit päässä, että löysimme paikkamme. Ei tämä mikään unelmapaikka ole, mutta olemmepa saarella ja hintakin oli edullisen puoleinen. Rannalle ei ole pitkä matka ja saaren pääkaupunkiin pyöräiltävä matka. 

Ruokana meillä oli ranskalais-italialaista fuusioruokaa, sillä mieleni alkoi tehdä makkarapastaa, mutta makkarat olivat turkales sentään ranskalaisia. Tämä oli aivan oma keitokseni, mutta siinä oli pastaa, mozzarellaa, tomaattia ja parmesaania raakamakkaran lisäksi, joten minusta tässä oli suorastaan pursuen italialaisuutta. Ja basilikaa, ei unohdeta sitä. 

Pastaa raakamakkaralla ja mozzarellalla

• 3 dl pientä simpukkapastaa
• kunnolla suolattua vettä pastan keittämiseen
• 3 ranskalaista raakamakkaraa paloihin leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uudensadon sipuli
• 1 punainen tomaatti
• 10 minimozzarellapalloa
• raastettua parmesaania (oli noin viiriäisenmunan kokoinen pieni pala jäljellä)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa

Laitoin pastat kiehumaan ja silppusin sipulin ja leikkasin tomaatin kuutioiksi. Leikkasin makkarat saksilla suupalan kokoon. Kuumensin pannulla pienen lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin siinä hetkisen sipulia, lisäsin mukaan tomaattikuutiot. Laiton sipulit ja tomaatit kannen alle pieneen astiaan odottamaan. Annoin sitten pannun Antille ulos ja hän paistoi makkarapalat ulkona Campingazilla kypsiksi.

Pasta oli sopivasti kypsää samaan aikaan kuin makkarapalatkin. Kaadoin keitinveden pois ja sekoitin pastaan sipulin, tomaatin ja makkaranpalat, ripautin sekaan hieman suolaa ja pippuria. Annoksiin laitoin vielä mozzarellapallosia, parmesaaniraastetta ja basilikanlehtiä. Oli hyvä ja nopea ateria päivänä, jona istuimme autossa tavallista enemmän ja vähän jännitti minne joutuisimme.

Giro d’Italian 12. etappi oli paljon nousuja ja laskuja sisältävä ja ehdimme katsoa sitä tabletin mobiilidatan kautta noin 25 viimeistä kilometriä. Hatka pysyi johdossa loppuun asti ja Nico Dentz oli nopein, ymmärtääkseni tämä oli hänen ensimmäinen Giro-voittonsa, ellei jopa ensimmäinen ammattilaisvoittonsa. Kokonaiskilpailussa johdossa jatkaa Geraint Thomas ja toisena on suosikkini Primoz Roglic. 

Cassoulet revisited

Tänään käytin taas yhtä jos toista vanhentumisuhan alla olevaa raaka-ainetta tai tähdenlentoja päivälliseemme. Eilen söimme erittäin hyvää kanapataa, siitä jäi yksi koipireisi tähteeksi. Riivin siitä eilen kuumana lihan irti luista ja säilytin jääkaapissa tähän päivään. Se sopi oikein hyvin cassouletiin. Olen tehnyt sellaista kerran aikaisemmin, vuonna 2013. Tällä kertaa käytin täältä ottamaani ohjetta viitteellisesti. 

Cassoulet

• 4 ranskalaistyylistä raakakalkkunamakkaraa
• loraus oliiviöljyä
• 1 broilerin koipireiden lihat riivittynä
• 10 cm  pätkä purjoa
• 1 porkkana
• 2 uuden sadon sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 suurta lehteä lehtikaalia
• 1 pieni tölkki valkoisia säilykepapuja
• 1 tetra säilykelinssejä
• 2 dl roseviiniä
• 2 dl vettä
• 2 palaa ruisleipää pieniksi paloiksi revittynä
• pieni kourallinen minimaalista pastaa, kirjainkuvioista
• herbes de provence-mausteseosta
• suolaa ja pippuria

Laitoin uunin kuumenemaan 175 asteeseen ja pannun liedelle kuumenemaan. Kun pannu oli kuuma, nostin raakamakkarat pannulle ottamaan väriä, kääntelin niitä muutaman kerran. Samalla kuorin porkkanan ja sipulit ja leikkelin ne paloihin. Purjon leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Silppusin lehtikaalin. Huudoin ja valutin pavut ja linssit siivilässä. Leikkelin kypsät broileripalat vähän useammaksi palaksi. 

Kun makkaroissa oli hieman väriä, nostin ne valurautapataan. Sisustin padan myös kanapaloilla, porkkanoilla, sipuleilla, purjolla ja lehtikaalilla. Kaadoin päälle linssit ja pavut ja sekoittelin hieman. Lisäsin vielä liemeksi viinin ja vettä sen verran, että ainekset olivat melkein peitossa. Ripottelin pataan hieman suolaa ja pippuria ja murustelin viime viikolla tekemääni Provencen mausteseosta. 

Nostin padan päälle kannen ja sijoitin padan uuniin keskikorkeudelle ja jätin ruoan muhimaan muutamaksi tunniksi. Kurkistin noin tunnin päästä, lientä oli tarpeeksi. Kun pata oli ollut uunissa pari tuntia, nostin padan uunista ja sekoitin mukaan vähän minipastaa ja ruisleipäpaloja. Laitoin padan vielä vartiksi uuniin ilman kantta.  Ruoka-aikaan kauhoin herkkuja syville lautasille. Koristelin tuoreella persiljalla. 

Tour de Francen kolmastoista etappi oli vuoriluonteinen, vaikkei aivan varsinainen vuorietappi olekaan, se sijoittui Keski-Ranskan erittäin mäkiselle alueelle. Porukka hajosi aika alussa useaan ryhmään ja jännitys säilyi loppuun asti. Dani Martinez oli kuin olikin voimakkain lopun kaksintaistelussa Lennard Kämnan kanssa. Maximilian Schachmann oli pitkään kärjessä yksin, mutta joutui taipumaan tälle kaksikolle viimeisellä kilometrillä. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Primoz Roglic, mutta toiselle sijalle pinnisteli Tadej Pogacar jättäen taakseen viime vuoden voittajan Egan Bernalin.

Raakamakkaraminestrone

Kun ulkona on kylmä, kuuma keitto sopii päivällisruoaksi oikein hyvin. Ei nyt kauhean kylmää kyllä ollut, mutta sen verran, että poskia nipisteli sisälle tullessa. Siispä keittokattila tulelle. Aineksina oli sitä sun tätä jääkaapista ja paketti Lidlistä ostettuja jouluraakamakkaroita. Oletan ettei joulu tässä ole erityisen raaka, vain ne makkarat. 

Minestrone raakamakkarapallukoilla 2-3 hengelle

• 4 pienehköä jouluisesti (?) maustettua raakamakkaraa
• nokare voita
• loraus oliiviöljyä
• pieni tetra paseerattua tomaattia
• vettä 1,5 tomaattitetrallista
• pieni tetra suuria valkoisia papuja
• holautus punaisia linssejä purkista
• 1 suuri porkkana
• 2 kevätsipulia
• 6 tai 8 punaista kirsikkatomaattia
• 3 pientä paprikaa, punainen, keltainen ja oranssi
• pussinpohja olemattoman pientä kirjainten muotoista pastaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa (jonka unohdin, aina minä unohdan jotain!)

Kuori ensin porkkana ja leikkaa se ohuiksi kolikoiksi, silppua sipuli, puolita tomaatit ja leikkaa paprikat muutamaan viipaleeseen. Huuhtele pavut ja huljuta linssejä kylmässä vedessä. Kippaa kaikki nämä ainekset kattilaan öljytilkan kanssa ja kuullottele hetkinen. Lisää mukaan paseerattu tomaatti, vesi ja sekoita. 

Sulata voi pannulla ja purista raakamakkara muutamassa pallukassa pannulle paistumaan ja pyörittele niitä pannulla vähän aikaa, jotta ne saavat hieman paistopintaa. Kokonaan niiden ei tarvitse kypsyä tässä vaiheessa. Kumoa makkarapallukat kattilaan, lisää pasta, sekoita ja anna kiehua noin 15 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla, monenlaiset yrtit sopivat tähän myös. Meillä ei ollut nyt juuri kuin persiljaa ja senkin unohdin. Lisää vettä, jos ruoasta meinaa muodostua pata, sekoita pohjia myöten, etteivät linssit ja pasta tartu kattilan pohjaan. Mausta lisää, jos tarpeen. 

Kun kaikki on kypsää, syö ja varaa nenäliinoja pöytään. Nenä ihan varmasti vuotaa kuuman keittokulhon äärellä. Makkaroissa taisi olla ainakin kanelia mausteena, pakkaus oli jo ehtinyt kierrätykseen, niin etten voinut tarkistaa, mutta hyvää oli!

Makkarakurssilla

Olin tänään opettelemassa makkarantekoa jyväskyläläisen MukuLaari-osuuskunnan Keski-Suomen Martoilta tilaamalla kurssilla. Tiedon kurssista sain ruokapiirin kautta ja kun huomasin tämän lauantain olevan vielä aivan toiminnasta vapaa, ilmoittauduin mukaan. Ei-jäsenelle kurssi maksoi 40 euroa, johon kuului opetus, tilojen käyttö, raaka-aineet ja tietysti syöminen. 

Kurssi pidettiin Marttojen tiloissa entisessä Fredriksonin talossa Yliopistonkatu 11:ssa. Siellä on pienellä kurkkaamisella melko mukavat tilat erilaiseen toimintaan. Makkarakurssi pidettiin suurehkossa opetuskeittiössä, jonka vieressä oli noin 20 hengen ruokasali. Eeva Manninen toimi kurssin opettajana. Meitä kurssilaisia oli 15 ja muutaman hengen ryhmiin jaettuina teimme neljää erilaista makkaraa. Kurssille oli varattu aikaa neljä tuntia, mutta olimme ilmeisen ripeitä, sillä jo reilun kolmen tunnin kuluttua olimme jo tiskaamassa astioita ja lähdössä kotiin. 

Ryhmä, johon minä kuuluin, teki makkaraa lampaanjauhelihasta, siinä oli myös nautaa osana. Olin ollut siinä luulossa, että kaikki makkarataikinat tarvitsevat runsaasti rasvaa, mutta vain pariin laatuun tuli erikseen varsinaista silavaa. Taikinanteko oli melko helppo juttu, kuten tavallinen mureketaikina, paistelimme koepaloja ja lisäilimme mausteita ennen kuin aloitimme varsinaisen makkaratouhun. Käytössä oli sian suolta, sillä niitä kuulema saa helpommin hankittua kuin vaikka lampaan suolta. Pienellä opastuksella makkaratekniikka oli helposti omaksuttavissa, paras tekniikka oli se, että yksi tunkee taikinaa koneeseen ja toinen ohjailee makkaramassaa suoleen. Teimme aluksi yhtä pötköä olevaa pitkää makkaraa, jota sitten solmimme pienemmiksi makkaroiksi lopuksi. Puolentoista kilon lihamassasta tuli noin 15 erikokoista makkaraa. 

Meidän ryhmämme päätti kypsentää makkarat uunissa. Uuni oli lämmitetty 175 asteeseen ja makkarat olivat uunissa 30 minuuttia. Niitä oli pitänyt muistaa pistellä neulalla ennen kypsentämistä ja kypsyyttä kokeiltiin uudella pistolla. Kun sisältä tuleva neste oli kirkasta, tulkkasimme makkaroiden olevan kypsiä. Muut ryhmät tekivät mm. bratwurst-tyyppisiä makkaroita, chorizoa ja possumakkaraa. Osa keitti makkaroita aluksi hetken aikaa ja viimeisteli kypsennyksen pannulla. 

Kun kaikki makkarat olivat valmiita ja lisukkeet tehty, oli syömisen aika. Lautasilla meillä oli hauskaa punasipuli-puolukkalisäkettä ja punaisista linsseistä tehtyä lisäkettä. Kumpikin sopi hyvin erimakuisten makkaroiden kaveriksi. Vaikka makkarat näyttivät oikein päteviltä, olivat ne kyllä chorizo-mukaelmaa lukuunottamatta kaikki kuivakoita heti vähänkään jäähdyttyään. Eikä lisämakukaan olisi ollut pahitteeksi. Eniten makkarat kyllä kaipasivat rasvaa, oikein kunnolla rasvaa. 

Kurssi oli mukava lauantaipäivän puuha, jossa opin pikkuisen makkarantekotekniikkaa ja sen, että makkaramassa täytyy maustaa todella reippaasti, eikä rasvan kanssa saa pihistellä. Nyt vaan pitäisi jostain löytää into tehdä muulle perheelle ruokaa, muutaman makkarapalan syöminen lisukkeiden kera täytti kyllä tehokkaasti vatsan!

Ranskalaiset makkarat ja perunaletut

Eilen otimme pakastimesta ranskalaisia raakamakkaroita sulamaan, niitäkin oli jemmattu jo aivan liian pitkään. Mietin, mitä niitten kanssa keksisin ja olin jo päätymässä samaan ohjeeseen, jolla Perunabluussia-blogissa oli tehty ruokaa. Muutin kuitenkin mieltäni ja lähestyin asiaa bangers and mash-tyylillä. 

• 5 ranskalaista raakamakkaraa
• puolitoista punasipulia
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 0,33 l tölkki olutta
• 1 pieni omena
• oliiviöljyä ja nokare voita paistamiseen

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Laitoin oliiviöljyn ja voin pannulle sulamaan ja kun pannu oli kuuma, nostin makkarat pannulle lämmittelemään. Käänsin niitä muutamaan kertaan niin, että makkarat saivat vähän paistopintaa. Siirsin makkarat uunin sietävään kasariin. Lisäsin pikkuisen voita ja kumosin viipaleiksi leikatut sipulit pannulle. Paistelin niitä muutamia minuutteja niin, että ne alkoivat karamellisoitua. Noin viiden minuutin kuluttua sirottelin sipuleille sokerin ja jatkoin vielä paistelua. Seuraavaksi sirottelin vehnäjauhot mukaan ja sekoitin ne hyvin laiskistuneisiin sipuleihin. Kaadoin mukaan oluen. Kumosin sipulikastikkeen makkaroiden päälle kasariin ja sijoittelin lohkoiksi leikatut omenapalat makkaroiden väliin. Siirsin kasarin kannella peittynä uuniin noin 40 minuutiksi. Otin kannen pois ja jatkoin paistamista vielä kymmenisen minuuttia.

Perunaletut tein samalla tapaa kuin toissapäiväiseen alkupalaan, muusia oli vielä jäljellä muutamaan lettuseen. Teimme makkaroille ja perunaletuille seuraksi hieman salaattia ja fetasta pitävät tuhosivat pienen palasen, joka oli jäänyt joltain toiselta ruokailulta. Kelpo ruokaa ja taas pakastimessa on pieni kolonen. Etenkin sipulinen ja omenainen kastike oli todella hyvänmakuista lihaisan makkaran kaverina.