Yövuoron jälkeen

Mitä järkevä ihminen tekee tultuaan kotiin yövuorosta hiljaiseen taloon? Syö vähän aamiaista, pesee hampaat, pukee päälle pyjaman ja menee nukkumaan. Selkeästi nyt ei puhuta minusta, ei suinkaan. En vain malta mennä nukkumaan yövuoron jälkeen ennen kuin joskus iltapäivällä tai alkuillasta ennen seuraavaa yövuoroa. Sohvalla on mukava ottaa iltapäiväkoomat, mutta niistä ei ole kovin kiva herätä.

Näin Liemessä-blogissa houkuttelevan näköisen kirsikkasmoothien joku päivä sitten ja muistin nyt, että minullahan on muutama kirsikka. Samassa lokerossa oli muutama mansikkakin elävien kirjoissa. Halusin hieman smoothieta ennen kuin en menisi nukkumaan! 

Marjainen smoothie jääkaapin aarteista

• kymmenkunta kirsikkaa
• saman verran mansikoita
• pieni rasiallinen pensasmustikoita
• iso loraus hunajaa
• noin 2 dl kefiiriä 
• noin 4 dl turkkilaista jogurttia

Kefiiripurkissa oli enää vain vähän, jogurttipurkissa vähän enemmän, käytin purkit loppuun, piimää meillä ei ollutkaan, joten sitä en voinut Jennin ohjeesta apinoida. Postin kirsikoista kivet ja mansikoista kannat. Kumosin marjat tehosekoittimen kannuun ja lurittelin päälle kunnolla hunajaa. Surruutin ensin marjoja hetkisen ja lisäsin sitten mukaan kefiiripurkin ja jogurtin loput. Annoin tehosekoittimen tehdä hommansa. Pudottelin puolet mustikoista isosuisen lasipullon pohjalle ja kaadoin sitten päälle smoothien. Lopuksi vielä lisäsin sattumiksi loput mustikat. Olipa hyvää ja raikasta, ei olisi haitannut vaikka olisin laittanut hunajaa vielä vähän enemmänkin. 

Jääkaapin takaseinä

On ollut mielenkiintoista huomata, miten paljon ja miten nopeasti  ruoka-asiat ovat muuttuneet taloudessamme toisenkin pojan muutettua pois kotoa. Kaksi vuotta sitten olimme vielä nelihenkinen perhe, kunnes Opiskelija lähti armeijaan. Sen jälkeen olemme olleet ensin pääsääntöisesti kolmehenkinen ruokakunta nuoremman veljen mentyä armeijaan vanhemman sieltä palattua. Joulukuun alusta olemme olleet sitten kaksistaan.

Kumpikaan pojista ei  ollut koskaan teininäkään suursyömäri, joka joisi suolakurkkupurkin liemetkin ja hotkaisisi pussillisen leipää alkupalaksi. Silti ostin ruokaa välillä silmämääräisesti paljon suuremmalle porukalle kuin olisi ollut tarpeen. Ruokahävikkiä tuli jonkun verran aivan omasta syystäni. 

Nyt kun menen kauppaan, etsin pienempiä pakkauksia ja mietin tarkemmin tuleeko tämä syödyksi, syömmekö me ylipäätään tätä ollenkaan. Tietyt jogurttipurkit jäävät nyt kauppaan kokonaan, samoin leikkelelaadut. Leipää ei ole enää yhtä aikaa montaa laatua, välillä ei yhtäkään. Tästä johtuen napostelen vähemmän, olenhan ikuinen leivänmutustaja. Kun leipää on vähemmän, menee juustoakin vähemmän. Olemme tosin viettäneet monet mattopicknicit tänä vuonna, kuten Instagramista joku on ehkä huomannut. Juustot vain ovat silloin vähän erilaisia. 

Nyt kun avaan jääkaapin, näen sen takaseinän. Tilanne on aikaisemmin ollut sellainen vain hetkellisesti  pari kertaa vuodessa, kun olen saanut siivottua jääkaapin perusteellisesti. Nyt ruokamäärä on hiipunut pikkuhiljaa, ei äkkinäisen raivaamisen tuloksena. Tämä on hyvä tilanne. Minun ei tarvitse nostella ensin kymmentä lasipurkkia ulos tietääkseni onko meillä avattua dijon-purkkia vai ei. 

Mukavaa (ja sitäkin tärkeämpää, järkevämpää ja oikein) on sekin, ettei kauppareissun jälkeen tarvitse ensin kaataa pilalle menneitä maitotuotteita pois saadakseen tilaa uusille maitotuotteille. Ei tarvitse sulloa uusia purkkeja kaapin takaosaan, että vanhemmat tulisivat ensin käytetyksi. Sen kun nostan uuden purkin sille paikalle, josta edellinen on jo käytetty loppuun. On vähän noloa kirjoittaa tällainen itsestäänselvyys, mutta vielä nolompaa on se, että tosiaan hukkasin ruokaa.

Eilen oli zombieviikkoni ensimmäinen päivä (yövuorojen välinen lepoaika). Lojuin sohvalla ja ajattelin, etten tee mitään ruokaa. Sitten muistin, että minullahan on jääkaapin kylmimmässä osassa kinkkusilppua. Käytin osan rasiallisesta hernekeittoon ja päätin pyhästi, että käytän loput järkevästi ennen kuin se ehtii pilaantua Nyt silppu ehti viittävaille jäähän laatikon takaosassa. Se on muuten kätevä osa jääkaapissa, sinne voi kohmeuttaa elintarvikkeita pienille nokosille, joilla käyttöaikaa siirtää vielä puoli vuorokautta, mutta raaka-aine ei ole umpijäässä, kun käytön hetki tulee. 

Sain kammettua itseni ylös sohvalta ja katsastelin, mitä muuta käyttöä kaipaavaa löytäisin jääkaapista. Ruusukaalipussi oli revennyt ja muutama pallero pyörähti vihanneslaatikon pohjalla. Niistä syntyi ajatus kinkkupiirakasta, jonka täytteeseen saisi uppoamaan yhtä jos toista. 

Upotusquiche

Pohjataikina

• 250 g vehnäjauhoja
• 120 g kylmää voita pieninä kuutioina
• 0,5 tl suolaa (jos voi on suolattua)
• 1 kananmuna
• 0,5 dl kylmää vettä

Täyte

• 150 g kinkkua silputtuna
• 2 pientä salottisipulia
• 6 ruusukaalia 
• pieni nokare voita tai liraus oliiviöljyä
• 2,5 dl kermaa tai maitoa
• 3 kananmunaa
• tikkuaskin kokoinen pala gruyèreä tai muuta voimakasta juustoa
• tuoreita yrttejä (ei ollut pakkasista johtuen)
• pippuria

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja ota esille sopiva vuoka. Minä tein omani irtopohjavuoassa. Kerää taikinan ainekset vettä lukuunottamatta kulhoon. Mitä pienemmiksi kuutioiksi maltat leikata kylmän voin, sitä nopeammin saat taikinan nypittyä. Hiero aineksia sormillasi niin, että saat voin yhdistymään jauhoihin ja aineksista tulee leivänmuruja muistuttavaa. Lisää kylmää vettä sen verran, että saat taikinan muodostumaan. Taputtele se palloksi ja kääri kelmuun odottamaan jääkaappiin.

Kun uuni alkaa olla kuuma, ota taikina jääkaapista ja taputtele se vuoan pohjalle ja reunoille niin korkealle kuin taikina suosiolla riittää. Pistele pohjaan haarukalla muutamia reikiä ja aseta taikinan päälle arkki leivinpaperia. Kaada paperin päälle taikinapainoja, joiksi sopii keraamisten painojen tilalta kuivat herneet tai riisi. (voit säilyttää paperipussissa satsin herneitä tai riisiä ja käyttää niitä kerta toisensa jälkeen tässä samassa tarkoituksessa). Levittele painot tasaisesti estämään taikinan kohoamista keskeltä esipaistamisen aikana.

Esipaista taikinaa 15 minuuttia. Nosta vuoka uunista ja siirrä painot paperin kulmista pitäen syrjään jäähtymään ja laita vuoka vielä viideksi minuutiksi uuniin. Nosta taas vuoka uunista ja jätä jäähtymään.

Esipaistamisen aikana ehdit valmistella täytteen. Silppua sipuli ja leikkaa siistityt ruusukaalit viipaleiksi. Pehmitä sipulia ja kaalia hetkisen pannulla voissa tai öljyssä. Raasta juusto ja silppua kinkku, mikäli se ei vielä ole pienittyä. Sekoita kulhossa kananmunat ja kerma tasaiseksi. Jos sinulla on yrttejä, ota valmiiksi vaikkapa vähän tuoretta timjamia, se sopii kinkun kanssa hyvin. Me emme ole voineet pakkasten takia tuoda kaupasta mitään yrttejä, eivätkä kuivatut yrtit nyt innostaneet minua.

Kuumenna uunia hieman kuumemmaksi, 200 asteeseen. Levitä kinkkusilppu, sipuli-kaaliseos ja juustoraaste (sekä yrtit) taikinan syvennykseen. Kaada päälle kerma-kanamunaseos. Paista noin 30-40 minuuttia riippuen siitä kuinka paksulti täytettä on. Kun pinta on kauniin värinen, eikä täyte ole enää vetelää, ota piirakka uunista ja anna jäähtyä ainakin sen verran, ettei kieli pala, mutta parasta tällainen piirakka on melkein huoneenlämpöön jäähtyneenä. 

Toinen, pieneltä kuulostava hävikintorjunta eiliseltä oli limeliköörin tekemisestä jääneen limettimehun käyttäminen. 

Limettiposset kahdelle

• 2 dl kermaa
• 0,75 dl sokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• 0,5-0,75 dl limettimehua

Tällä kertaa minulla ei ollut sitruksen kuorta raastettuna, olinhan käyttänyt kuoret liköörinteossa, oli vain ylijäämämehu. Siitäkin tuli makua aivan riittävästi.

Ota esille sopivat annosastiat, tästä annoksesta tulee kaksi vähän yli desilitran jälkiruoka-annosta. Mittaa kattilaan kerma, sokeri ja vaniljatahna. Jos käytät kokonaista vaniljatankoa, tähän määrään riittä puolikas tanko halkaistuna ja siemenet veitsen lappeella raaputettuna. 

Kuumenna seosta lempeällä lämmöllä koko ajan sekoittaen niin, että sokeri liukenee ja vanilja sekoittuu tasaisesti. Keitä seosta noin viisi minuuttia. Jos käytät vaniljatankoa, nosta se pois liemestä. Kaada limettimehu astiaan, josta on helppo kaataa. Älä kaada mehua kermaseokseen, vaan kaada kermaseos mehuun. Tässä järjestyksessä seos ei leikkaa. 

Sekoita kuuma kermaseos mehuun ja sekoita tasaiseksi. Kaada annosastioihin. Tässä vaiheessa seos on melko juoksevaa, sitruksen mehu hoitaa hyytymisen jäähtymisen aikana. Anna astioiden jäähtyä kylmässä kelmulla peitettynä ainakin 4 tuntia, yön ylikin. 

Meidän jälkkärimme ehtivät hyytyä vain vähän alle neljä tuntia ja hyytyminen ei ollut ehtinyt aivan annoksen pohjalle asti, mutta maku oli oikein mukavan raikas. Hieman enemmän limetin mehua (käytin ohjeessa mainitun puoli desiä, vaikka mehua oli hieman enemmänkin) olisi voinut nopeuttaa ja lisätä hyytymistä. 

Posset on siitä mukava jälkiruoka, ettei sinä ole kananmunaa eikä liivatetta. Söimme annoksemme pienillä sitruunalla maustetuilla suklaapalasilla koristettuina. Suklaa on jämsäläisen Sate Herkkutuotteen tekemää. 

Lihamureke haudutuspadassa, colcannon ja timjamiporkkanat

tätä vaan riittää ja riittää

Tällä viikolla keskiviikko on ylivoimaisesti paras päivä, olenhan saanut jo koko viikon työt tehtyä, itse asiassa kahden viikon melkein yhtäjaksoinen työputki taukoaa ensi maanantaihin asti. Vapaata edeltävien kolmen yövuoron ansiosta olen tavanomaisessa zombie-tilassa, jossa nukkumista ei kannata vielä suunnitellakaan, vaan käyttää energiaa muihin asioihin. Kyllä uni sitten illempana korjaa mukaansa. 

Tänään poikkesin aamulla töistä tullessa kaupassa ja päätin jo silloin, että söisimme lihamureketta, sillä sitä ei ole ollut aikoihin. En edes muista milloin. Päätin myös, että tekisin sen jotenkin uudella tapaa ja se tapa löytyikin nopeasti foodgawkerista hakusanoilla meat loaf. 555 erilaista lihamurekeohjetta oli enemmän kuin tarpeeksi. Valitsin ohjeen, jossa käytettiin lempilaitettani, haudutuspataa, Crock Potia. Eihän minulla sitten ollut kuitenkaan kaikkia vihjepostauksen aineksia, joten murekkeesta tuli melko toisenlainen. Niinpä en linkkaa minnekään, vaan laitan tähän oman viritykseni. 

Lihamureke haudutuspadassa

• 800 g naudan jauhelihaa
• 2 palaa paahtoleipää (tai muuta, mielellään kuivahtanutta leipää)
• 2 kananmunaa
• 1 sipuli silppuna
• 1 rkl valkosipulitahnaa (tai 2-3 valkosipulin kynttä silppuna)
• 1 rkl tomaattipyrettä (unohdin, vaikka aioin laittaa)
• 1 pieni tölkki säilykemaissia (noin 2 dl)
• 1 rkl worcesterkastiketta
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 tl pulpiber-maustetta
• 0,5 dl kermaa
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä padan öljyämiseen
• 3 leveää viipaletta pancettaa
• 10 kirsikkatomaattia

1. öljyä haudutuspata huolellisesti, ettei mureke tartu pataan
2. silppua sipuli ja leipäviipaleet ja laita ne yleiskoneen kulhoon
3. lisää kulhoon kananmunat, jauheliha ja valkosipuli, maissi, tomaattipyre ja muut maustekastikkeet sekä mausteet, kerma ja sitruunamehu
4. vaivaa koneella taikina tasaiseksi massaksi
5. paista pieni koepala, lisää mausteita mikäli se on tarpeen
6. kaavi taikina pataan ja muotoile siitä tasainen murekekakku
7. peitä murekkeen pinta kinkkuviipaleilla ja asettele tomaatit murekkeen reunoille
8. laita lihamittari murekkeen keskelle niin, ettei sen kärki osu padan pohjaan
9. laita pata low-asetukselle viideksi tunniksi, tai kunnes murekkeen sisälämpötila on 65 astetta
10. voit myös paistaa murekkeen uunissa 200 asteessa niin, että sisälämpötila on sama 65 astetta ja sen jälkeen peitä mureke foliolla ja jätä asettumaan vähintään vartiksi 
11. haudutuspadassa voit jättää murekkeen oleilemaan lämpimäpitoasetukselle, mikäli aterian muut osat eivät ole vielä valmiit

Lisäkkeinä meillä oli tänään irlantilaisvaikutteista lehtikaalilla ja purjolla piristettyä perunamuusia ja timjamiporkkanoita. Pihalta löytyy vielä lehtikaalia niin paljon, kuin ehdin ruoanlaitossa käyttää, eikä timjamikaan ole mitenkään vähissä.

Colcannon - irlantilainen lehtikaali-perunamuusi

• puikulaperunoita
• lehtikaalia
• purjoa
• maitoa
• voita
• suolaa ja pippuria
• loraus vettä

1. kuori perunoita tavallinen teidän ateriallanne tarvittava määrä ja laita perunat kypsymään höyryyn
2. leikkaa lehtikaali ja purjo suikaleiksi ja laita ne pannulle vesitilkassa laiskistumaan, mikäli ateria ei muuten ole vielä valmis, jätä kevyesti kypsennetyt lehtikaali ja purjo lautaselle odottamaan, kun vesi on kiehunut pannulta pois
3. viimeistelyvaiheessa laita pannulle nokare voita ja kaali ja purjo uudelleen lämpenemään voinokareen kanssa
4. kun perunat ovat kypsät, tee niistä tavalliseen tapaan perunamuusia maidon ja voin, sekä suolan ja pippurin kanssa
5. sekoita mukaan kuuma lehtikaali-purjosilppu
6. lusikoi muusi tarjoiluastiaan ja tee muusiin syvänne, johon valutat hieman sulaa voita

Timjamiporkkanat

• 1 suurehko porkkana/syöjä
• 1 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• paljon tuoretta timjamia
• 2 rkl voita
• 1 rkl hunajaa tai siirappia
• puolikkaan sitruunan mehu

1. kuori porkkanat ja leikkaa ne vinottain muutaman millin viipaleiksi
2. kuumenna pannulla desi vettä ja lado porkkanaviipaleet pannulle kypsymään (mikäli teet tämän ennen kuin muut aterian osuudet ovat valmiit, kypsennä porkkanat melkein kypsiksi ja jätä ne valutettuina odottamaan viimeistelyä)
3. kun porkkanat ovat melkein kypsät, kaada vesi pois pannulta, lisää mukaan pannulle voi, hunaja tai siirappi, suolaa ja pippuria ja paljon timjamia, kysennä sekoitellen porkkanat juuri ja juuri kypsiksi, ei ylikypsiksi

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Espressovaahtoa

Päivällisessämme ei ollut muuta italialaista kuin kolmivärinen servetti, mutta jälkiruoassa sitten kyllä. Löysin hyvältä kuulostavan Frangelico-liköörillä maustetun espressovaahdon ohjeen ja otin asiakseni hankkia kyseistä likööriä Alkosta. Kävin Opiskelijan kanssa pukuostosten jälkeen vakiopitkäripaisessa, mutta siellä ei Frangelicoa ollut. Myyjä katsoi koneeltaan, että toisessa myymälässä sitä olisi yksi pullo, muttei hän tiennyt sanoa, oliko se jollekulle varattu tai mennyt jo, sillä tietojärjestelmä kertoi edellispäivän tilanteen. 

Menimme toiseen Alkon liikkeeseen ja etsimme hyllystä pulloa, jonka ulkonäön muistin hatarasti nettisivun kuvasta. Eipä näkynyt. Kysyin sitten kassalla myyjältä, oliko heillä sellaista ja sellaista likööriä, kun varastotilanteen mukaan pitäisi yksi pullo olla. Myyjä sanoi heti suoralta kädeltä, että kyllä vaan, yksi pullo löytyy ja se on tuolla poistokorissa, jonne hän se juuri oli nostanut. Ei hinnassa alennusta ollut, eikä pullo mitenkään elinkaarensa päässä ollut, mutta niin vain sattumalta halusin likööriä, joka ei ollut kenellekään muulle kelvannut. Noin hyvää asiakaspalvelua harvoin saa, että ihan pullolleen myyjä tietää heti kertoa, mihin suuntaan käsi pitää ojentaa. Aika iso pullo se on, ihanan pähkinäisen tuoksuista mettä, jota tarvitsin jälkiruokaani 2 rkl. Lopulle pitänee keksiä jotain käyttöä, muttei laittaa pähkinäallergisten pikkujoulun kahvin aveciksi. 

Otin ohjeen Manu's Menu-blogista, jossa olen muistaakseni joskus ennenkin ollut apajilla. Täytyy kyllä sanoa, että ohjeen mittasuhteet olivat hieman erikoiset. En oikein saanut selkoa, miten suuresta kahvimäärästä oli kyse ja minusta vaahtoa tuli paljon enemmän kuin odotin. Sain siitä 4-6 annoksen sijaan 8 annosta. Laitan mitat sen mukaan, miten arvelen neljään annokseen kuluvan. 

Frangelicolla maustettua espressovaahtoa neljälle

• 2 espressoshottia (vähän alle 1 dl)
• 1 dl sokeria
• 3 kananmunan keltuaista
• 3 dl kermaa
• 2 rkl Frangelico-likööriä tai muuta mieluista likööriä, tai ilman likööriä kokonaan, jos et tykkää
• 1 tl vastajauhettua espressokahvia koristeluun

Tee espresso kuppiin odottamaan ja sekoita siihen ruokalusikallinen sokeria, jätä jäähtymään. Alkuperäinohjeessa neuvottiin keittämällä keittämään espressoa yhdessä sokerin kanssa, mutten kyllä halunnut sitä tehdä, arvelin sen tekevän kahvista kitkerää. Erottele keltuaiset valkuaisista, jotka laitat talteen vaikka marenkia varten. Vatkaa kerma vaahdoksi ja ota siitä muutama ruokalusikallinen sivuun koristelua varten. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleankeltaiseksi vaahdoksi. Lisää mukaan jäähtynyt kahvi ja likööri. Kääntele mukaan kermavaahto ja sekoita tasaiseksi. Annostele kuppeihin ja laita astiat jääkaappiin asettumaan ainakin pariksi tunniksi. Tarjoiluhetken alla laita annoksen päälle lusikallinen kermavaahtoa ja sirota teesihdin läpi hieman jauhettua espressokahvia koristeeksi. 

Annoksiin oli alkanut hieman tulla pohjalle kosteampaa velliä, mutta lusikoimme senkin silti samaa kyytiä. Ehkä vaahtoa tanakoittavaa keltuaista olisi pitänyt olla suhteessa enemmän, tai kermavaahdon paksumpaa. 

Giro d'Italian yhdestoista etappi ajettiin paikoin sateisessa säässä. Alkulähetyksessä puitiin paljon Richie Porten eilen saamaa kahden minuutin aikarangaistusta. En ihan tullut ymmärtämään, mitä tuhmaa hän oli tehnyt. Jollain lailla kyse oli ilmeisesti tallien välisestä kielletystä yhteistyöstä. Tämän päiväinen etappi oli 153 km mittainen ja sen lopussa oli kolme 15,3 km pitkää rinkulaa Imolan moottoriradan ollessa osa reittiä. Viimeisellä kierroksella ajajat liukastelivat moottoriradan sileää asvalttia melkoisessa vesisateessa ja ainakin Rigoberto Uran veti ikävät lipat. Onneksi hän pystyi jatkamaan ajoa ja sai kiinni sen porukan, mistä jäi jälkeen kaatumisen vuoksi. Katusha-tallin Ilnur Zakarin kiiruhti yksin karkulaisena ja saavutti etappivoiton noin minuutin erolla seuraaviin. Kokonaiskilpailun tilanne pysyi samana ja pinkissä jatkaa Alberto Contador. Hän näyttää toipuneen OTB:stä ainakin melko hyvin, mikä on hieno asia, kun vuorietapit lähestyvät. 

Olipa kerran possu, kana ja lehmä

mustarastaiden lounaan jäljet

Olen tänään ollut kuvailemassani yövuoron jälkeen- tilassa, joka voi johtaa ihan mihin tahansa. Mitä voi odottaa päivästä, joka alkaa jo kahdeksan maissa Prismassa harhailemisella? Taisin säikäyttää hyllyjä täyttävän nuoren miehen hihkaistessasi iloisesti, kun tarjolla oli kuin olikin chipotle-purkkeja. Positiivinen palautehan on tärkeää, eikö olekin? 

Kotona sitten aloin sommitella pataan nyhtöjotain, mutta matkalle ilmestyi este. Kaapista oli salaperäisesti hävinnyt pullo Dr Pepper-merkkistä virvoitusjuomaa, joka oli ostettu erityisesti ajatellen perheen asevelvollista. Olin ajatellut käyttää sen nyt ja ostaa tilalle uuden pullon ennen seuraavaa lomaa. Katoaminen oli tapahtunut noin vuorokausi sen jälkeen, kun asevelvollinen oli lähtenyt lomalta. Jäljet johtivat tietysti sylttytehtaalle, eli nuoremman painoksen huoneeseen. Sieltähän se tyhjä pullo löytyi, vaikkei hän edes pidä Dr Pepperistä! Sen verran laiskotti, että päätin käyttää jotain muuta virvoitusjuomaa tuon merkillisen elämäneliksiirin tilalta. Oli vain vaikea valita, sillä tarjolla oli muumilimsan väristä germaanimarketin substituuttia, samoin colajuomaa, jolla ei ole edes hauskaa nimeä. Valitsin colajuoman. 

Olin jo täysin omilla teilläni tämä ruoan suhteen, mutta jos kaikki olisi mennyt kuin Strömsössä, olisin tehnyt kuten Minna, joka puolestaan oli ottanut vinkkejä tuolta amerikkalaisen naisen prototyypiltä, Pioneer Womanilta. Olen muuten melko varma, ettei hän nimessään mainosta erästä autoradiomerkkiä, mutta saatan olla väärässä. Käytin ruokaan sekalaiset lihapalat, joita minulla oli jonossa odottamassa käyttöä. Ymmärrän, jos pyörittelette silmiänne ja laitatte viestejä toisillenne, että nyt se Campa on ihan seonnut.

Nyhtötrio possusta, kanasta ja naudasta

• noin 500 g pala possun ulkofileetä
• noin 250 g naudan sisäfileetä, kokonaisen fileen jämäpäät pihvinpaiston jäljiltä
• noin 300 g paketti broilerin rintafileitä
• noin puoli purkkia chipotle-säilykettä, vielä kun tietäisi mitä se varsinaisesti on
• noin 3,5 dl nimetöntä colalimukkaa
• noin sopivasti suolaa ja pippuria
• noin 3 punasipulia

Lämmitin uunin 150 asteeseen, otin esille kasarin, johon ruoka mahtuisi. Kuorin ja pilkoin sipulit neljään osaan. Ripottelin suolaa ja pippuria kaikille lihapaloille. Asettelin lihapalat suhteellisen tasaisesti padan pohjalle heiteltyjen sipulien päälle. Kaadoin päälle colaa lihapalojen puoliväliin ja lusikoin sekaan puolet chipotle-purkin sisällöstä. Minna oli ohjeessaan paljon uskaliaampi chipotlen määrän suhteen, mutta minä varovainen, kun en oikein edes tiennyt mitä siinä lusikoin. Laitoin padan uuniin puolivälin korkeudelle ja asetin kannen päälle. Kolmen tunnin kuluttua nostin padan uunista ja tökin lihapaloja sattumanvaraisesti, kääntelin niitä hieman toisille kulmilleen ja jatkoin hauduttamista parisen tuntia. 

Iltapäivällä neljän aikaan lihat alkoivat kaikki olla noin hajoamispisteessä. Nostelin lihat leikkuulaudalle ja nyhdin ne viidessä minuutissa suikaleiksi. Maistelin eri lihalaatuja koemielessä ja nehän maistuivat hyviltä! Hienonsin hieman chipoteleja ja sipuleita ja sekoitin ne takaisin padassa olevaan muutaman desin kastikemäärään. Olin nyhtäessäni kasannut eri lihat noin omiin kasoihinsa ja nostelin ne pataan takaisin edelleen noin omina kekoinaan ja sekoittelin varovasti, etteivät ne aivan sekoittuisi. Maustoin vielä lihoja pippurilla ja suolalla ja pienellä määrällä soijakastiketta.

nyhdökset

Söimme tätä nyhtistä väkertämieni vehnätortillojen ja guacamolen kanssa, lisänä oli myös kotitekoista tomaattisalsaa. Nyt pääsimme texmexailuissamme siihen vaiheeseen, ettei valmiina tai purkista suoraan tullut muuta kuin sitä chipotlea, jota olisi muuten voinut olla enemmänkin, vaikka koko purkki.

Huvittavaa oli muuten aamulla, kun huomaavaisena vaimona halusin ostaa Kammenpyörittäjälle pari meksikolaista olutta palanpainikkeeksi, jättäen itseni ilman, sillä illalla oli vielä töihinmeno. Kammenpyörittäjäkin tosin jäi ilman, sillä päähäni pälkähti vasta kassalla, ettei ennen kello yhdeksää myydä edes olutta edes minulle edes yhtä pulloa. Jonkunlainen nolostus valtasi mieleni. Saatoin näyttää yövuoron jälkeen suhteellisen rennossa asussani huppu päässä (bad hair morning) siltä, että olut saattaisi maistua.

Yövuoron jälkeen

purkit tuoreella hangella

Lanseeraan uuden tunnisteen: yövuoron jälkeen kuvaamaan semimaanista tilaa, johon pääsen vietettyäni yön töissä. Nyt kun olemme saaneet takaisin oikean yövuoron, tunnen heränneeni uudelleen eloon. Olin muutaman vuoden jonkunlaisessa horroksessa, keskellä yötä loppuvat työvuorot olivat suorastaan perseestä, excuse my French. Nyt on olo taas kuin ihmisellä ikään, kun pääsee aamulla töistä ja seuraava vuoro on vasta illalla myöhään, tai kuten huomenaamuna, vapaat ovat edessä. Minulla on koko päivä aikaa kaikelle hauskalle. Nukkumisellekin pitää varata aikaa, muttei ihan vielä. 

Matkalla kotiin töistä ajoin markettiin, joka ystävällisesti aukeaa arkena jo kahdeksalta. Olin aikeissa ostaa päivällistarvikkeita. Mielin tehdä jotain nyhdettävää. Muistin marketissa, että yhdessä jos toisessa blogissa oli puhuttu minulle tuntemattomasta chipotlesta säilykkeenä. Leikilläni katselin Prisman texmex-hyllyä, että eihän täällä sellaista kuitenkaan ole. Mutta olipas! En ikinä enää niin paljon morkkaa ääskauppoja. 

Talossa soi roskacountry, uuni lämpenee, lihapalat koittavat piiloutua chipotlepurkeilta, mutta ei armoa! Kurkkaan uudelleen Keittiössä, kotona ja puutarhassa-blogiin, tuloksista myöhemmin, paljon myöhemmin.