Pihvi Toscanan tapaan

Grillikausi ei varmaan koskaan ole alkanut näin myöhään CampaKeittiössä. Tänään Big Green Egg kuitenkin pääsi ensimmäistä kertaa tulille ja ritilälle entrecôte-pihvit. Valmistimme ne toscanalaiseen tapaan, sillä sehän on näitten keväisten viikkojen teemamme. 

Entrecôte Toscanan tapaan kahdelle

• 2 entrecôte-pihviä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• rosmariinia
• sitruunalohkoja

Ota pihvit huoneenlämpöön noin puolta tuntia ennen grillaamista. Taputtele niiden pinta kuivaksi ja sutikoi pinta oliiviöljyllä. Ripottele molemmin puolin suolaa, pippuria ja silputtua rosmariinia. Kuumenna grilli suoralla lämmöllä noin 250 asteeseen ja grillaa pihvejä molemmin puolin pihvin paksuudesta ja mieltymyksesi mukaan 2-4 minuuttia puoleltaan. Meillä oli aika ohuet pihvit, joten kaksi minuuttia kummaltakin puolelta riitti mainiosti. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan BGE-välilehdelle, jonne olen kerännyt hiiligrillausaiheisia postauksia. 

Nosta grillatut pihvit vuokaan ja anna niiden levätä viisi minuuttia. Leikkaa pihvit viipaleiksi ja kierrä vielä myllystä hieman pippuria ja lurita päälle vähän oliiviöljyä ja koristele rosmariinioksalla ja sitruunaviipaleella. Olimme kattaneet terassille ensimmäistä kertaa tälle keväälle. Pihveistä tuli juuri sopivat, ehdimme syödä puoleen väliin, kun alkoi sataa. Vieläpä todella isoja pisaroita, joten oli siirryttävä nopeasti sisätiloihin. Sitten sade jo loppuikin. Suomen kesä <3

Meillä oli lisänä paahdettuja tomaatteja burratan kanssa, sen postaan toisena päivänä, jos tulee sellainen tilanne, etten ehdi kokata italialaista. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli hyvin mäkinen, jollei jopa aivan vuorietappi. Minun yksi suosikkini, Tom Dumoulin oli mukana neljän ajajan hatkassa, mutta tiesin, ettei hän voittaisi, hän ei ole kirimies ollenkaan. Neljänneksi hän jäikin, mutta saman tallin Koen Bouwman voitti etapin. Kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Juan Perdo Lopez. Huomenna ajetaan Napolista Napoliin, 153 km. Mäkiä riittää, jollei jopa vuoria. 

Äkkikesän päivällinen – grillattu entrecôte ja mozzarellasalaatti

Tuntuu ihan kesältä, lämpötila on ollut tänään parissa kymmenessä. Söimme aamiaisen ulkona terassilla ja muutama tunti myöhemmin päivällisellä pihakoivun lehdet olivat kasvaneet kaksinkertaisiksi. Päivän italialaisen ruokavivahteen saimme grillatun enrtecôten alle sommittelemastani mozarellasalaatista. 

Naudan entrecôte Big Green Eggissä ja mozzarellasalaatti

Entteri

• noin 500 g pala naudan entrecôteta (vai miten se pitää taivuttaa?)
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria 
• kuivattua tomaattimurua
• rosmariinia

Salaatti

• erilaisia salaatinlehtiä
• kirsikkatomaatteja
• pieniä mozzarellapalloja
• punasipulia
• nektariini
• basilikaa
• ruohosipulia

Sekoitin lihaa varten oliiviöljyyn suolaa, pippuria, tomaattimurua ja rosmariinia. Siivosin entrecôtepalasta hieman kalvoja ja rasvoja pois ja kääntelin sen jokapuolelta mausteisiin. Antti lämmitti grillin toivomaani pariin sataan asteeseen. Grillasimme lihaa epäsuoralla lämmöllä siihen asti, että sisälämpötila oli 56 astetta. Tarkoitus oli päästä 53 asteeseen, mutta lämpö ehti vähän enemmäksi. Peittelimme entterin folioon asettumaan siksi aikaa, että asettelin salaatin vadille. 

Salaattia varten hain pihan ja kasvihuoneen kasvupaikoista kaikki vähänkään nahkeat salaatinlehdet. Laitoin ne hetkeksi kylmään veteen ja ne virkistyivät siinä huomattavasti. Taputtelin salaatinlehdet kuiviksi ja levittelin ne laakealle vadille. Asettelin päälle ohuiksi viipaleiksi leikattua punasipulia, kirsikkatomaatteja, lohkoiksi leikattua nektariinia ja pieniä mozzarellapalloja. Myös hieman basilikaa ja ruohosipulia päälle. En tehnyt nyt mitään salaatinkastiketta, olisi se voinut olla paikallaan. 

Kun entrecôte oli asettunut foliossa noin vartin verran, leikkasin sen ohuiksi viipaleiksi ja nostelin viipaleet vadille salaatin päälle. Myllystä hieman suolaa ja pippuria sekä pikkuisen oliiviöljyä ja ateria oli valmis.

 

Giro d'Italian kuudes etappi päättyi hurjaan nousuun Etnalle. Voittoon ylsi pienen tallikavereitten keskeisen arpomisen jälkeen Esteban Cháves, tuo iloisen näköinen kolumbialainen. Kokonaiskilpailun ykköseksi nousi toisena maaliin ajanut Simon Yates. Niin ollen Dennis Rohan joutuu riisumaan rosapaitansa huomenna, kun seitsemäs etappi alkaa Italian manteelta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki kokeilut terassimme tähden parissa. 

Pihviperjantai yhteisvinkein

Täällä Keskimaassa ei kannata mennä sillä mielillä kauppaan, että haluanpa tehdä tietystä raaka-aineesta ruokaa ja menen tuosta vain ostamaan sitä. Kannattaa mennä sillä mielin, että ostan mitä löytyy ja teen siitä ruokaa. Toimii se niinkin. Eilen ostin entrecôteta ja siitä sitten tänään tein ruokaa. Kysyin aamulla lemppariryhmästä vinkkejä ja niitähän tuli paljon. Kokosin sitten aterian meille ideoita yhdistellen. Ensi kesään jää Sivumaku-Janin heittämä ajatus grillata suoraan hiilillä. Tänään piti pakkas- ja lumisadepäivänä tyytyä paistinpannuun. Ikävä kyllä meillä ei ollut punajuuria, joten Riikan vinkkaamaa lisäkettä en voinut tehdä. Myös Viikonloppukokin vinkkaamat sumakkiperunat jäivät muhimaan mieleen. Annekin antoi kivoja vinkkejä. 

Entrecôte kahdelle

• 2 viipaletta entrecôteta
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 iso oksa rosmariinia
• 4 pientä valkosipulikynttä

Otin lihapalat lämpenemään pari tuntia ennen paistamista. Juuri ennen h-hetkeä ripotin pihveille suolaa ja pippuria kummallekin puolelle. Kuumensin pannulla oliiviöljyä oikein kuumaksi. Kun pannu melkein savusi, nostin pihvit pannulle paistumaan. Laitoin rosmariinioksan ja valkosipulikynnet pannulle mukaan. Paistoin alapuolta noin viisi minuuttia siihen asti, että toiselle puolelle alkoi nousta pieniä punertavia lihasnestepilkkuja. Se on merkki kääntää pihvit. Kun olin kääntänyt pihvit, laitoin pannulle mukaan hyvän nokareen voita ja nostin valkosipulinkynnet ja rosmariinia pihvien päälle. Kallistin pannua sen verran, että voin ja oliiviöljyn seos valui toiselle reunalle. Lusikoin seosta pihvien päälle ja valelin niitä muutaman hetken seoksella. Kun pihvit olivat paistuneet yhtä monta minuuttia molemmilta puolelta, nostin ne peltiselle lautaselle ja käärin lautasen folioon. Jätin pienen ilmaraon folioon, etteivät pihvit kypsyisi liikaa peitettyinä. Annoin pihvien levätä puolet siitä ajasta, jonka olin niitä paistanut, eli noin viitisen minuuttia.

Sinä aikana kun pihvit lepäsivät, viimeistelin perunat ja broccoliinit. Lisäkkeenä oli myös marinoitua mozzarellaa ja tomaattia. Ai niin, teinhän minä vielä karpalovoitakin! Alunperin sain idean Hannalta Nannan blogissa olleesta puolukkavoista, mutta meillä löytyi helpommin karpaloita. Sekoitin murskattuja karpaloita pehmeään voihin, maustoin seosta vielä tuoreella rosmariinilla, suolalla ja pippurilla. Lusikoin seoksen pieniin metallisiin kuppeihin ja laitoin ne pakastimeen. Kun oli aika syödä, maustevoi olikin jo kylmää. Maistui mainiolta entrecôten kanssa. 

Entteriä viikonlopun alkuun

Napue-pullolle löytyi uusiokäyttö öljypullona, kaatuu hyvin

Kun aurinko paistaa, on aika grillata. Olipa mittarissa 0 tai 20 astetta, ei sen väliä. Tänään alkoi minun viikonloppuni kiireisen työviikon jälkeen. Kävin pikaisesti kaupassa töiden jälkeen sillä mentaliteetilla, että sitä grillataan, mitä lähimarketista löytyy. Entrecôte oli se mihin päädyin lyhyen arpomisen jälkeen. 

Antti kuumensi talven ajan melko vähällä käytöllä olleen Big Green Eggin  ja minä valmistelin muutaman lisäkkeen pihveille, jotka lämpenivät grillin kuumenemisen ajan. Jätin aterialta pois perunat, riisit ja pastat. 

Entrecôte grillissä

• 2 entrecôte-pihviä, noin 200 g kumpikin
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä

Anna pihvien lämmetä ainakin 30 minuuttia ennen grillaamista, taputtele ne oliiviöljyllä ja ripottele niille reilusti suolaa ja pippuria. Kun grilli on kuuma ja lisäkkeet valmisteltu, grillaa pihvejä suoralla lämmöllä 2-3 minuuttia puoleltaan. Nosta pihvit lautaselle päällekkäin ja peitä lautanen foliolla, jätä pieni ilma-aukko, etteivät pihvit kypsy lisää. 

Lisäkkeet kahdelle, kerrankin tarpeeksi vähän

• 1 tomaatti halkaistuna
• 10 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 2 kevätsipulia
• 2 viipaletta tuoretta ananasta
• puolikas verigreippi
• oliiviöljyä
• hunajaa
• suolaa ja pippuria

Halkaise tomaatti ja ripota puolikkaille suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Leikkaa kesäkurpitsapala neljään lohkoon, öljyä ne kevyesti ja mausta suolalla ja pippurilla. Ananaspalat eivät tarvitse mitään mausteita. Öljyä myös kevätsipulit kevyesti. Leikkaa greippi puoliksi ja puolikas neljään osaan, lurita paloille hieman hunajaa. Kun pihvit ovat jo foliossa asettumassa, grillaa lisäkkeet hyvin kevyesti suoralla lämmöllä, joka on valmiina grillissä. Varo polttamasta sipuleita.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän pallukan kokeilumme!

Bistroateriaa mukaellen

Tour de Francen viimeinen kolmannes alkoi tänään. Eilen ajajat lepäsivät, tuskin ajoivat sataa kilometriäkään. Minä pidin kaksi vapaapäivää Tourista, maanantaina minua vaivasi melkoinen lorvikatarri, joka on onneksi nyt mennyt ohitse. Päivälliseksi  meillä oli Careliassa nauttimamme pihviaterian toisinto niin hyvin kuin osasin. 

Entrecôte kahdelle parilla lisäkkeellä

• 2 palaa naudan entrecôteta (noin 200-250 g kumpikin)
• liraus oliiviöljyä 
• suolaa ja pippuria
• 6 keskikokoista perunaa
• 1,5 l rypsiöljyä friteeraamiseen
• suolaa
• sokeriherneitä
• nokare voita
• 4 rkl majoneesia
• muutama tippa shirachaa 

Ota entrecôte lämpenemään pari tuntia ennen grillaamista. Taputtele paloille oliiviöljyä ja ripota suolaa ja pippuria. Leikkaa perunat tasakoikoisiin lohkoihin ja jätä ne kylmään veteen likoamaan. Kun alkaa olla ruoanteon aika, laita öljy kuumenemaan pataan tai paksuun kattilaan. Ota perunat pois vedestä pyyhkeeseen kuivumaan. Kuumenna öljyä 170 asteeseen ja paista perunat ensimmäisen kerran, noin 6-8 minuuttia. Tee se kahdessa erässä, jos kattilasi ei vedä koko satsia kerralla. Kauho melkein kypsiksi paistetut perunat talouspaperin päälle vatiin ja jätä jäähtymään. Otan lämpö pois öljyn alta tässä välissä, jatka sen parissa myöhemmin.

Valmistele grilli kuumaksi, me käytimme tällä kertaa Weberiä ja brikettejä. Kun briketit ovat valmiit ja grillissä ainakin 220 astetta, laita pihvit kypsymään. Me grillasimme entrecôte-paloja neljä minuuttia puoleltaan ja nostimme ne folioon asettumaan noin 10 minuutiksi.

Lihapalojen asettumisen aikana kuumenna öljy uudelleen, tällä kertaa 180 asteeseen ja friteeraa perunat toiseen kertaan. Nyt voit varmaankin laittaa kaikki kerralla, kun perunat ovat jo melkein kypsiä. Paista niitä, kunnes ne ovat kauniin värisiä ja kypsiä, mutta pehmeitä sisältä. Kokeilla yhdellä palasella kypsyyttä, varo kieltäsi. Kauho kypsät perunat uudelle palalle talouspaperia ja peitä. 

Käytä sokeriherneitä pannulla, jossa on nokare voita, niiden ei tarvitse varsinaisesti kypsyä, kunhan hieman lämpenevät ja ottavat makua voista. Minulla oli sunnuntain tomahawk-aterialta jäänyttä kotitekoista maustevoita.

Asettele lautaselle foliosta otettu asettunut pihvi, nosta sille nokare maustevoita, meillä tässä kohtaa oli Haaparannasta ostettua kolmen pippurin maustevoita. Aseta toiseen reunaan lautasta ranskanperunoita ja majoneesin ja srirachan sekoitusta dipiksi perunoille, toiselle reunalle sokeriherneitä. 

Meillä entrecôte onnistui kyllä ensikertalaisen tuurilla, sisus oli herkullisen punertavaa ja pinta pippurinen ja rapea. Perunatkin olivat lähes täydellisiä, vaikka itse kehunkin. 

Tour de Francen 17. etappi on tietysti jo ajettu, mutta me katsomme sitä nyt tallenteelta. 

Karitsan entrecôte haudutuspadassa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Luin eilen Jokihaan blogista, kuinka hän oli tehnyt karitsan entrecôtesta pitkään haudutettavaa pataa. Muistin, että minulla on samanlaisesta Familian kokeilupaketista oma vastaava karitsapalani vielä tekemättä ja kömmin kesken vaalivalvojaisten etsimään kaivattua lihapakettia pakastimesta. Sieltähän se löytyi, eikä tarvinut purkaa edes ihan kaikkea ulos pakastimesta sen tieltä. Tänään laitoin karitsan palat jo aamusta haudutuspataan ja seitsemän tunnin hauduttamisen jälkeen ne olivat mureita, niin ettei veistä olisi tarvinut syödessä lainkaan. 

Granaattiomenamehussa haudutettua karitsaa

• 1,2 kg karitsan entrecôtepaloja (6 kpl)
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 3 dl granaattiomenamehua
• 2 dl vettä tai lihalientä
• 0,5 dl portviiniä
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• suolaa ja pippuria
• 2 kevätsipulia
• 10 kirsikkatomaattia
• 3 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• 2 rkl worcesterkastiketta
• 1 tl murskattua valkosipulia
• granaattiomenan siemeniä

Kuivasin sulaneet lihapalat talouspaperilla ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Leikkasin kunkin palan kolmeen pienempään palaan. Kuumensin valurautapannua ja sulatin sillä voinokareen ja lisäsin siihen oliiviöljyn. Paistoin lihapaloja hetken aikaa jokapuolelta ja siirsin ne haudutuspataan. Kun viimeinen lihapalaerä oli pintapaistettu, kaadoin pannulle noin desin verran vettä ja irrottelin kiehumaan äityneeseen veteen kaikki makuainekset pannun pinnalta. Kaadoin veden pataan. Asettelin sinne yrtit, aurinkokuivatut ja tuoreet tomaatit, sipulit ja lisäsin toisen desin vettä, valkosipulimurskan, worcesterkastikkeen ja granaattiomenamehun sekä portviinin. Lihapalat melkein peittyivät liemeen. Annoin padan hautua high-asetuksella 5 tuntia ja kokeilin välillä lihapalojen mureutta ja maistelin lientä. Lisäsin suolaa ja pippuria ja kääntelin lihapalasia, että ne hautuisivat tasaisesti. Jatkoin hauduttamista low-asetuksella vielä kaksi tuntia ja siinä vaiheessa lihapalat alkoivat olla jo lähellä hajoamispistettä, niin mureita ne olivat. 

Tarjosin karitsapataa pikkuruisen tähtipastan kanssa, ripottelin annoksen pinnalle vielä tuoretta timjamia ja granaattiomenan siemeniä tuoreesta hedelmästä. Granaattiomenamehu on ilmaantunut jääkaappiimme joitakin aikoja sitten ja olen lähes 100 %:sen varma, että minä sen olen ostanut, mutten vain muista mistä kaupasta. Se lienee ainoa azerbaidzanilainen tuote, joka talouteemme on koskaan hankittu, ei tule kyllä mieleen mitään muuta. Mehu on todella hyvää ja olisin voinut laittaa koko haudutusliemen sitä veden sijasta, mutta pelkäsin liikaa makeutta. Se oli turhaa, ruoka ei ollut liian makeaa. Suolaa jouduimme hieman ripauttamaan vielä annosten päälle, mutta parempi kuin se, että suolaa olisi ollut liikaa. En poistanut kalvoja ollenkaan lihapaloista, pitkä haudutus sulatti ne olemattomiin. Hyvä niin, sillä inhoan huolellista lihojen renssaamista, olen liian kärsimätön siihen.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Kiitos Familialle karitsapalasta, siitä tuli hyvää ruokaa!